Päätös lopettaa alkoholi - mitä seuraavaksi?

Me Lopettajat
1

Hei. Olen seurannut palstaa jo pidemmän aikaa ja vihdoin rohkaistuin avaamaan tänne oman ketjun, sekä kertomaan omia kokemuksiani alkoholin käytöstäni. Toivon, että kirjoittamisesta on minulle myös terapeuttista hyötyä ja saisin jäsenneltyä paremmin omia ajatuksiani ja tunteita.

Lyhyesti minusta: Olen n. 40v työssäkäyvä perheenisä, jolle alkoholi on ollut jo pidemmän aikaa ongelma. Tutustuin alkoholiin ja humalaan ensimmäisen kerran n. 15 vuotiaana ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Rakastuin siihen mahtavaan vapauden ja kaikkivoipaisuuden tunteeseen, jonka parissa menikin seuraavat vuodet aina opiskeluaikojen loppuun saakka. Viikonloput (ja vähintään) kerran viikossa juhlittiin ilman huolta huomisesta ja vailla minkäänlaista ajatusta siitä, että onko hommassa mitään järkeä?

Tapasin nykyisen vaimoni 17v sitten ja siinä kohtaa myös juomiseni alkoi muuttumaan. Viattomasta hauskanpidosta alkoi tulla pakeniskeino omia ja parisuhteen ongelmia kohtaan. Juopottelu alkoi muuttumaan pikkuhiljaa yhä enemmän piilossa tapahtuvaksi omien ajatusten nollaamiseksi ja hetkellisen mielihyvän etsimiseksi.

Viimeisten vuosien aikana olen lukemattomia kertoja saanut juomisellani aikaan sen, että puolisoni on ollut minuun pettynyt, huolissani ja häpeissäni minusta. Olen jokaisen ryyppykerran jälkeen luvannut muuttua ja hetken onkin ollut korkki kiinni - parhaimmillaan varmaakin n. 6kk, jonka jälkeen on tullut taas ajatus “ehkä sitä nyt osaisi ottaa iisimmin”… No en ole osannut, vaan uusi katastrofi on odottanut kuin vaanien nurkan takana.

Nyt kun olen ihanan poikalapsen isä niin alan olla todella kyllästynyt tähän jatkuvaan oravanpyörään, jossa olen elänyt viimeiset vuodet. Olen piilotellut omaa juomistani, valehdellut puolisolleni, suunnittelut tekemistä ainoastaan siltä kantilta, että miten voin juoda, laiminlyönyt aikaani poikani kanssa olemalla lukuisia viikonloppuja krapulassa ja ties mitä.

Nyt haluan kuitenkin muuttua, viime to-pe tuli taas vedettyä kunnon kahden päivän “rännit” sammumiseen saakka ja morkkis on ollut jälleen kerran sanoin kuvailematon. Pahinta tässä on, että nyt kun olo muutamana selvän päivän jälkeen alkaa taas normalisoitua, niin pelkään jo sitä pakottavaa tunnetta käydä ostamassa taas ensin se pari saunaolutta ja sitten pieni viinapullo kaappiin piiloon ja sitä rataa. Olen ollut aikaisemmin voimaton tämän tunteen edesä ja vaikka aivoni sanovat, että älä juo, niin alkoholin voima vetää puoleensa enemmän kuin mikään tärkeä asia elämässäni.

Pahoittelut, että tuli näin pitkä teksti, kirjoitin tämän yhdeltä istumalta sen enempää miettimättä ja mitä vain mieleeni tuli. Miten te muut olette päässeet sen pakottavan tarpeen yli ja osanneet jättää sen seuraavan annoksen ottamatta?

16 tykkäystä
2

@Lassi lämpimästi tervetuloa tänne. Hienoa, kun olet uskaltautunut kirjoittamaan rehellisesti tunteistasi. Siitä se matka lähtee, että saa tarpeekseen. Tie ei välttämättä ole ollenkaan tasainen ja kaunis, mutta on rohkeutta yrittää parhaansa. Itse olen pyristellyt enemmän ja vähemmän yli 10 vuotta raitistuakseni ja nyt toivon, että tämä raittius kestää hyvin pitkään - toivottavasti loppuelämän. Olen myös myöntänyt itselleni sen, että ei ole vaihtoehtoa kohtuukäyttöön. Se on joko korkki auki, mikä johtaa väistämättä tämän sairauden pahenemiseen - tai sitten korkki kiinni, mikä mahdollistaa toipumisen. Helpointa on alussa ottaa päivä, joskus hetki kerrallaan. Kysyt miten osaan jättää sen seuraavan annoksen ottamatta - siinä se piileekin se salaisuus. Riittää, kun päättää ettei ota sitä ensimmäistä huikkaa, koska jos riippuvuus on tarpeeksi pitkällä se ensimmäinen ei yleensä riitä vaan sitä seuraa toinen ja kolmas ja sitten se onkin jo taas putki edessä. Joten älä ota sitä ensimmäistä. Kun tulee se pakottava tarve istu alas ja hengitä. Mieti, että se on vain tunne joka menee ohi. Juo vettä, syö, lepää, mene lenkille, leiki ihanan lapsesi kanssa - mitä tahansa jotta saat minuutteja ja tunteja eteenpäin. Yleensä se tunne helpottaa aika piankin. Voit myös tulla tänne hakemaan tukea ja kirjoittamaan ajatuksiasi. Aika moni on saanut tukea myös kirjallisuudesta ja täältä saa vinkkejä näihinkin. Itselle kullanarvoista on ollut näinä ensimmäisinä viikkoina tämän yhteisön tuki. Rohkaistuin itse myös vihdoin hakemaan apua työterveydestä. jonka kautta pääsin päihdehoitajalle. Jos koet, että tämä on vielä liian radikaali ratkaisu niin on myös auttavia puhelimia, jonne voi soittaa nimettömänä. Itse eronneena voin sanoa, että yksikään avioriita eikä erimielisyys ei juomalla ainakaan paremmaksi muutu. No - tämän tiedät jo itsekin. Olet nyt jo ottanut sen ekan askeleen ja päättänyt lopettaa. Onnittele itseäsi siitä. Me täällä tuetaan parhaamme mukaan. Ja seuraavaksi, kun itselle tulee mieleen juoda taidan tulla tänne lukemaan mitä juuri Sinulle kirjoitin, koska se päihdepersoona tulee välillä korvaan kuiskuttelemaan, että juominen voisi olla hyvä idea. Niin käy välillä - varsinkin tässä alkumatkalla - ja tasaisiseti myöhemminkin, kun luulet, että kaikki on hyvin ja alat luulla, että homma on niin sanotusti hanskassa. Siksi pitää olla valppaana, mutta uskon että aika auttaa.

4 tykkäystä
3

Tervetuloa mukaan @Lassi!
Olet ottanut ison askeleen eteenpäin tänne liittymisen ja ketjun avaamisen myötä.
Itse pidin kirjoittelua aivan turhaan hyvin epämiellyttävänä ajatuksena ja viimeisimpinä keinoinani monta vuotta, mutta olenkin huomannut sen nyt sitten erittäin hyödylliseksi ja ihan mukavaksikin puuhaksi.
Tulen varmasti seuraamaan sinunkin ketjuasi aktiivisesti.

4 tykkäystä
4

Kiitos @kaaosteoria66

Rohkaisevia sanoja☺️

Tämän olen nyt ymmärtänyt useiden epäonnistumisteni kautta, että se on joko tai - mitään kohtuukäyttöä en voi enää ajatella ja ainut vaihtoehto on laittaa korkki lopullisesti. Vaikka sitten päivä tai tunti kerrallaan.

Olen kyllä harkinnut työterveyden apua, mutta minua hävettää tämä niin paljon, että kynnys on korkealla. Samalla toki häpeän enemmän sitä, että lupasin viime reissultani tuoda pojalleni tuliaisia, mutta en sitä kahden päivän ryypyn jälkeen voinut tehdä. Ensin olin liian humalassa välittääkseni ja sitten niin krapulassa että en voinut mennä ihmisten ilmoille. Poikani ilme kun olin pettänyt hänelle antamani lupauksen sattuu eniten.

2 tykkäystä
5

@Lassi häpeä kuuluu myös asiaan. Sitä alkoholisti tuntee aina ja kaikkialla, mutta siitäkin on mahdollista päästä yli. Alkoholi vie kaiken muun lisäksi vielä itsetunnon ja -kunnioituksen. Olen itsekin vanhempi - lapseni on nyt jo aikuinen, mutta muistan vieläkin muutaman asian, jotka mieluusti olisin jättänyt elämättä. Lapsen kasvoilla näkyvä pettymys, ja varsinkin jos se johtuu omista törttöilyistä on kyllä sellainen näky, että sulattaa paatuneemmankin sydämen ja jää sinne törröttämään pitkäksi aikaa kuin nuoli. Mutta kuten sanottu näistäkin voi päästä yli. Jossakin vaiheessa, kun aika on kypsä tekojaan voi pyytää myös anteeksi läheisiltä. Silloin on jo aika pitkällä. Lapsi alkaa myös luottaa pikkuhiljaa, jos näytät, että asiat ovat muuttuneet. Mutta ne pitää nimenomaan muuttaa tekotasolla. Työterveydestä kannattaa hakea apua häpeästä huolimatta. Sekin sitten helpottaa, kun saa suunsa auki. Itseä aluksi ei kukaan oikein ottanut tosissaan, kun sitä ehkä itsekin vähätteli juomiensa määriä eikä ulkoinen habitus näyttänyt ns siltä miten vielä aika moni määrittää alkoholiongelmaisen. Jokaiselle on kuitenkin se oma pohjakosketus ja sitä ei voi kukaan ulkopuolinen määritellä. Sitä voi olla alkoholiongelmainen vaikka kuinka maksaarvot olisivat kunnossa ja hoitaisi työnsä kunnolla tai joisi vain olutta ja kiertäisi väkevät kaukaa. Joten rohkeasti vaan pyytämään apua. Koen itse, että en olisi nyt tässä, jos en olisi pyytänyt apua ja saanut sitä. Toki joku voi raitistua ilmankin, mutta heitä on aika harvassa kuitenkin.

4 tykkäystä
6

Kiitos myös @Setämies

Olen samaan aikaan todella innostunut, sekä aivan helvetin peloissani. Innostunut siksi, että uskalsin kirjoittaa tänne (en koskaan kirjoita ajatuksia mihinkään) ja että täällä on muitakin ketkä kokevat samaa kuin minä.

Samalla myös peloissani siitä, että sisäinen demoni ottaa jälleen vallan ja unohdan kaiken hyvän. Itkin äsken kun kysyin pojaltani, että mitä hän haluaa tehdä kanssani lauantaina jolloin vietämme päivän kahdestaan. Sanoi, että haluaa viettää aikaa kanssani ja käydä hampurilaisella. Nyt en mokaa tätä, en osta sitä kahta saunaolutta joiden avulla saan henkeni haisemaan alkoholille ja sitten viinapulloa vaatekaappiin joka humalluttaa minut. Näin säälittävää olen toistuvasti tehnyt ja alkoholi on saanut keksimään vaikka mitä jotta voisin vain juoda.

6 tykkäystä
7

Moi

hyvin voi tästä mennä.

Lapset voivat kasvaa nopsaan ja asiat mennä ohi.
Kännissä kaikki on sitä samaa, vaikka olisi mukamas hauskaa. Ihan samahan se on, että missä on.
Hyvin voi nyt tästä tosiaan mennä lauantaita kohti.

Toit esille kirjoittamisen siten, että mieleen tuli päiväkirjan kirjoittaminen. Jos et ole sitä kirjoittanut, niin se voisi olla hyvä juttu. Tuli mieleen.

Ja sitten tietysti hengitys- ja rentoutusharjoitukset, joita kai yleensä tulee tehdä, että ne alkavat toimia. Vastaan tuli tuossa “tapping”, EFT, Emotional Freedom Technique. Toimii varmasti, tai ei nyt varmaan kaikilla heti aina, ja monia eri tapoja on.

Tsemi, rauha,

t. Urtsi

4 tykkäystä
8

Hei @Lassi ja lämpimästi tervetuloa. Tarinasi kirjoittaminen tänne saattoi olla elämäsi tärkeimpiä päätöksiä.

Näinhän se menee, kun viina vie ja itse on matkustajan paikalla. Itse päätin ottaa vallan takaisin 3kk sitten enkä hetkeäkään ole katunut. Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että olet valmis siihen itsekin ja siitä on hyvä lähteä.

Suosittelen avun hakemista. Itse nöyrryin pitkän pohtimisen jälkeen soittamaan päihdehuoltoon eikä se ollut minkään pelon arvoista. Suhtautuminen oli ystävällistä ja teki asian lopulta helpoksi. Työterveydestä olen lisäapua hakenut myöhemmin, mutta järjestys ei ole pääasia vaan apu. Yksin on lähes mahdoton raitistua.

Kun haet apua, siinä kohtaa tilanteen kaunistelu ja juomismäärien valehtelu on ohi. Eivät ne määrät alun jälkeen enää ketään kiinnosta, mutta siinä kohtaa juopon on aika lopettaa valehtelu.

Ei lopettaminen helppoa ole eikä elämä ainaista auvoa selvinpäin. Mutta vallan se antaa ja vapauden.

Tsemppiä ja jaksamista. Kirjoita tänne, se todellakin auttaa.

4 tykkäystä
9

Moi @Lassi, tervetuloa mukaan. Hyvä kun kirjoitit tilanteestasi. Itse olen tykännyt kovasti tästä Plinkin yhteisöstä, saa hiljaista taustatukea omaan raittiuteen. Matka on meillä jokaisella yksilöllinen, mutta paljon on yhtenevääkin.

Muut kirjoittivatkin jo hyviä vinkkejä. Näin alkuvaiheessa varmaan tärkeintä on se, että keskityt juomattomuuteen vain yksi päivä ja hetki kerrallaan. Älä siis koita haukata liian isoa kakkupalaa kerralla. Ja muista kehua itseäsi raittiudesta. Voit pyytää myös kaveripiiristä itsellesi sparraajaa. Raittius voi välillä tuntua tylsältä, mutta perheellisenä arkesi täyttyy varmaan ihan itsestäänkin.

Semppiä sinulle ja nuorelle perheellesi. Juomattomuutesi on erittäin tärkeää myös lapsesi ja puolisosi hyvinvoinnille. Ja toisin päin - juomisesi vaikuttaa heihin hyvin paljon. Nyt on mahdollisuus muutokseen.l

2 tykkäystä
10

Olipa mukava herätä ja lukea näin monta kannustavaa viestiä. Kiitos siitä kaikille. Tästä tulee hyvä päivä.

7 tykkäystä
11

@Lassi huomenta ja potkut munille sille sisäiselle demonille. Tosiaan hetki kerrallaan. Tuo tapping metodi mistä @Urtsi täällä mainitisi on ihan super niitä angsteja vastaan. You tubesta löytyy vaikka mitä materiaalia miten näitä tehdään. Suosittelen - on tehonnut itsellä pahimpiin tiloihin. Aivan superihanaa tekemistä on Sinulle luvassa viikonlopuksi pojan kanssa. Pienet on lapsen toiveet, mutta kuitenkin niin suuret; selvä aikuinen, selvä isä, joka on läsnä ja kuuntelee. Muuta ei tarvitse. Pystyt siihen :heartbeat:

4 tykkäystä
12

Tervetulloo vuan mukkaan. Kiinnitän huomiota kirjoittamaasi. Älä kovin kiirehdi päivien päähän ja keskity liiaksi tulevaisuuteen. Keskity tähän päivään. ”tänään en juo ja se riittää” huomenna keskity huomiseen. Usein me tupataan sabotoimaan oma raitistumisemme jo etukäteen lannistamalla itsemme. Himon iskiessä kannustan soittamaan AA:n auttavaan puhelimeen. Soitto sinne ei tee sinusta heidän jäsentä mutta voi pelastaa siltä että tarttuu pulloon

5 tykkäystä
13

Tuo oli hyvä vinkki. Täytyy keskittyä hetkeen ja tähän päivään. Muulla ei ole väliä. Tänään tuntuu hyvältä ja olen siitä onnellinen.

5 tykkäystä
14

Eilisestä tuli hyvä päivä ja viinan himo pysyi kurissa. Tänään olen myös päättänyt, että en juo. Perjantai on ollut minulle yleensä päivä jolloin retkahdan juopottelemaan. Ensin “luvan kanssa” olut tai pari ja sitten piilopullolla vieraillen. Siitä on kai tullut jonkinlainen tapa, joka sitten on alkanut ahdistaa.

Onneksi tuli avattua tämä ketju, koska koen että olen saanut täältä lisää rohkeutta tunnustaa tosiasiat ja tehdä elämässä jatkossa erilaisia valintoja. Matka on alussa, mutta onneksi suunta on nyt oikea.

Mukavaa perjantaita kaikille ja pidetään yhdessä korkit kiinni!

7 tykkäystä
15

Perjantai taitaa olla kompastuskivi meistä monille. Itselläkin ollut tapana päättää työviikko parilla elegantilla viinilasillisella. Nyt olen siitä luopunut ainakin toistaiseksi. Porukalla nämä houkutukset selätetään. Hengenheimolaiset tukena.

Virkistävää viikonloppua!

4 tykkäystä
16

Tsemppiä @Lassi raittiiseen perjantaihin :+1:t2:
Ensimmäisten päivien ja ensimmäisen kuukauden aikana itse kirjoitin ketjussani mieltäni pyörittävistä alkoholi-ajatuksista. Muutama eka viikonloppu tuntui todella pitkiltä, vaikka minulla oli paljon mukavaa tekemistä. Mukavien tekemistenkin parissa ajatus keskeytyi useasti alkoholiin liittyviin ajatuksiin…se oli aika raskasta. Vanhat raittiit konkarit täällä lohduttivat, että kyllä se ohi menee. En ehkä ihan uskonut, mutta silti kannustus osui ja upposi :dart: ja jaksoin hetken ja päivän kerrallaan. Ja kyllähän se on helpottanut, ei poistunut, mutta helpottanut.
Kirjoittaminen tänne auttaa monella tasolla. Selkeyttää ajatuksia. Tunteiden käsittelyyn saa jatkoaikaa. Suosittelen kirjoittamista sekä haastavalla hetkellä että silloin kun menee mukavasti ja myös silloin kun menee tavallisesti, ok, tylsästi…
Hyvää raitista viikonloppua Sinulle :smiley:

PS. Omat lapseni ovat jo kaikki aikuisia. Minulla on pari lastenlasta lähellä ja naapurilla pieni poika. Tykkään leikkiä heidän kanssaan ulkona hippaa, piilosta, hiekkalaatikolla, tehdä lumihevosia ja laskea mäkeä, on opeteltu hiihtämään ja nyt uutena olen vanhimman lapsenlapsen kanssa tehnyt uimahallireissuja.
Tässä on myös “itsekäs pointti”, lasten kanssa ulkona leikkiminen “nollaa” lähes täysin. On mukava eläytyä leikkeihin ja touhuta heidän kanssaan, saa nauraa oikein sydämen kyllyydestä. Pari tuntia ja kun palauttaa lapset vanhemmilleen, on tosi virkistynyt olo :smiley: meillä kaikilla!

5 tykkäystä
17

@Lassi täällä toinen entinen piilopulloilija nostaa käden ylös ja sanoo, että hep - hienosti me hoidetaan tämä nyt kotiin hetki ja päivä kerrallaan. Tänne kannattaa tosiaan kirjoittaa päivittäin vaikka mitään erityistä kirjoitettavaa ei “muka” olisikaan. Pitää kuitenkin hommat raiteillaan paremmin - näin olen huomannut. Ja helpottaa se ajan myötä. Tiukkoja keskusteluja täytyy välillä käydä itsensä kanssa, mutta se kannattaa ehdottomasti. Raitista perjantaita kaikille.

5 tykkäystä
18

@kaaosteoria66 tuo piilopulloilu on ollut koukuttava ajanviete viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Liekö siinä vielä jokin erityinen kiksi kiinni jäämisestä vai pakon sanelema tapa, jotta saisi juoda. No oli miten oli, tänään pysyy korkki kiinni.

6 tykkäystä
19

Kiitos @metsanpoika. Kirjoittaminen todellakin auttaa!

3 tykkäystä
20

@Lassi ne muutamat kerrat, kun itse on jäänyt piilopulloilusta kiinni ovat olleet kyllä erittäin nöyryyttäviä tilanteita. En tiedä ellei sitten joku ihme itsesabotointi ole tuolloinkin ollut päällä, mutta onhan se ollut ihan järkyttävän noloa. On hävettänyt ja kiukuttanut oma käytös. Ja silti se on taas hetken päästä jatkunut. Huh. Näin nykyään yksin asuvana ei ole ollut tarvetta piilotella pulloja - korkeitaan itseltään siinä vaiheessa, kun niitä pulloja on vienyt palautukseen. Siinä on sitten toivonut, että kukaan tuttu ei ainakaan sattuisi samaan aikaan paikalle…onneksi tuotakaan ei tarvitse enää miettiä.

3 tykkäystä