Päätöksen jälkeinen päivä

Me Lopettajat
101

Ihan ymmärrettävää, että ne ajatukset tuntuvat hävettäviltä, onhan stigma niin vahva. Varsinkaan me noviisit ei ehkä olla vielä valmiita asiaa (omaa päihderiippuvuutta) täysin sisäistämään, vaikka se onkin “ääneen” sanottu edes täällä anonyymillä palstalla.

Niin tosiaan. Anonyymillä palstalla, jossa kaikki ovat samasta syystä: päihdeongelma, vaikea riippuvuus, alkoholismi, alkoholin ongelmallinen käyttö, miten sen nyt kukakin haluaa sanoittaa. Jos ei täällä, missä ihan joka ikinen painii tai on paininut samojen tunteiden kanssa, hävettää kertoa niistä vaikeista ja “vääristä” ajatuksistaan niin missäs niistä sitten kertoisi?

Oon tosiaan lukenut läpi paljon myös vuosien takaisia ketjuja. Niistä on helpompi hahmottaa se kaari, miten homma useimmiten etenee. Osa ketjuista päättyy upeasti, osa kurjasti, osa vain katkeaa ja hetkeksi jää miettimään, kuinkahan tuonkin ihmisen lopulta kävi. Tieto lisää tuskaa, mutta ainakin minulla myös helpottaa suunnattomasti kun on jonkinlainen käsitys, mitä omallakin kohdalla todennäköisesti odotettavissa on.

Olen hävyttömästi varastanut @Setämies taktiikan ja etsinyt päivittäin käsiini kaikkea mahdollista tietoa ja vertaiskokemuksia aiheeseen liittyen. Mitä enemmän tietoa saan, sitä rauhallisemmin osaan suhtautua. En minäkään ole tässäkään asiassa mikään uniikki erityisperhonen, jolla sairaus maagisesti etenisi eri latua kuin ihan kaikilla muilla.

Toivon, että tuo tieto auttaa tosipaikan tullen suhtautumaan niihin omiin “tiloihin”, tunnistamaan ne ja hyvällä onnella muistamaan, että kyse on tosiaan vain tunteista, jotka menevät ohi. Hankala hommahan on toki se, että niiden tunteiden pitää antaa tulla ja kohdata ne. Vaikea rasti ihmiselle, joka vuosikaudet on turruttanut lähes koko tunne-elämänsä alkoholilla.

@RiAV Minulle oli alkuun iso hämmästyksen aihe, että juurikin onnellisuus ja hyvä olo tuntuu niin monelle olevan niin vaarallinen tunne ja iso triggeri. En usko, että olisin yhtään osannut moiseen varautua ilman tätä tiedonkeruutani. Väitän, että 99% varmasti olisin kompastunut tuossa vielä edessä siintävien rajapyykkien kohdalla juurikin siihen. Nyt on kuitenkin edes jotenkin valmistautunut tuohonkin skenaarioon ja on pikkuisen paremmat mahdollisuudet tarpoa siitä läpi ratkeamatta.

Edit: Aamukahvi ei ole vielä tehnyt tehtäväänsä, parit typot korjattu

3 tykkäystä
102

@RiAV Tervetuloa takaisin! Sopiiko kysyä, miten sinulla nuo aikaisemmat lopetukset on menneet? Pitkiä aikojahan siellä on alla, hienoja saavutuksia! Ehkä niistä löytyisi meille muillekin jotain oppia.

Nimimerkki En minä utelias ole, haluan vain tietää kaiken

2 tykkäystä
103

Hei

Kiva, että kysyit. Erinomaisen hyvä ajatus jäsennellä tässä sitä, miten ne menivät niin helposti. Päätös oli seurausta siitä, että huomasin alkoholimäärien kasvavan ja kasvavan aivan järjettömiin määriin. Ja se kehitys meni nopeasti, jos aloin juoda, ehkä noin kerran 6 viikossa. Putki kesti kyllä sitten useamman päivän.

Joten päätin lopettaa ja panostaa harrastuksiin työn ohella. Minulla on paljon ulkoilmaharrastuksia ja suuri ystäväpiiri, moni heistä on täysin raitis. Sieltähän ne kicksit sitten sain ja saan edelleen. Eli löysin hyvän olon lähteen luonnosta, liikunnasta ja ystävistä. Panostin varsinkin positiivisiin ihmissuhteisiin, ja poistin lähipiiristäni energiaa vievät pessimistit, vähättelijät ja ihmiset, jotka eivät osaa iloita muiden puolesta. Tämä oli todella tärkeä askel, koska olen useimmiten vuosien mittaan ollut se vahva kuunteleva ihminen ja huomasin vuosien kuluessa, että se on minulle itselleni vahingollinen kuvio. Ja tausta löytyy sieltä vahvuuteen sairastumisesta, siitä lapsuuden kuviosta, jossa isä joi, äidin energia meni sen ympärillä ja me lapset saimme olla vahvoja ja pärjätä omillamme. Eihän se niin mene, me ihmiset kun tarvitsemme toisia ihmisiä, mutta sen myöntäminen ja pettymyksen riskin ottaminen oli minulle suuri askel.

Uskon, että tämä lopetus menee hyvin, kun vain kerään itsekin tietoa ja tunnen, että en ole yksin. Tässä joukossa on hyvä taapertaa se päivä kerrallaan. Onnellisuuden kanssakin on opittava elämään :-)! Kävin äsken aamukävelyllä ja siellä oli niin monta kaunista yksityiskohtaa, jotka toivat pienen hymyn huulille. Kaksi mäyräkoirakaverusta myös aamukävelyllä, tulpaanit naapurin pihalla, järvimaisema, raikas tuuli. Tuli kiitollinen olo, saan mahdollisuuden nähdä tällaista ja voin olla raitis tänään.

Ai niin, se vielä, että raittiina oleminen vaatii minulta tietysti rehellisyyttä, kaikea a ja o. Useimmat ystäväni tietävät, että alkoholi ei minulle sovi ja en juo heidän seurassaan, mutta nyt tulikin sitten uusi ihminen vastaan ja lankesin vanhaan loukkuun, eli koitin olla joku muu kuin olen. Eli että voisin ottaa lasin silloin tällöin. No en voi, en todellakaan voi. Minun on oltava täysin rehellinen myös häntä kohtaan ja kerrottava, etten juo.

R

5 tykkäystä
104

Herään aamulla ja olen hirveän kiitollinen siitä, että tässä ketjussa nyt keskustellaan. Ihanaa kun olette täällä

Kiitos tästä! Niin onkin. Ja kiitos myös muille, uusillekin tuttavuuksille täällä.

Olet oikeassa.

En herännyt krapulassa. On yhtä hyvä (fyysinen) olo kuin viimeiset melkein seitsemän viikkoa nyt muutenkin on ollut.

Mietin illalla nukahtaessani sitä, miksi pelkään elämää ilman juomista. Koska siitähän tässä taitaa olla kyse.

Niinpä.

No. Yksi minun hävettävimmistä ajatuksistani on se, että (myöhäis)keski-ikäisen naisen elämä sellaisena kuin se vaikkapa jossain Kodin Kuvalehdessä on mallinnettu, on ihan sairaan tylsää. Siis kuolettavan tylsää. Pelargoniat parvekkeella ovat ihania mutta silti niitä nyppiessä minua saattaa vituttaa aika ankarasti. Se, että niistä pitäisi nyt ottaa elämälleen sisältö, oman työn lisäksi.

Minulla on isoja lapsia ja lapsenlapsiakin jo. Rakastan suuresti heitä kaikkia ja tekisin heidän vuokseen mitä tahansa - juuri nyt yritän jopa raitistua - mutta kärsin siitä kuinka vähän elämässäni on viime vuodet ollut mitään hulluttelua.

Minä kaipaan hulluttelua. Kaipaan hauskanpitoa, naurua ja holtittomuuksia. Seikkailuja. Arjen yläpuolelle menemistä, siellä pysyttelyä siten, että arkihommat hoituvat, mutta ei silti ole tylsää. Minulla on ollut pitkään aivan liian tylsää, aivan liian pitkään, ja pelkään, että täysraitistuminen sysää minut lopulliseen, pohjattomaan tylsyyteen. Sellaiseen, jossa baarituttavuudet lähtevät kovaan ääneen käkättäen kompuroimaan kohti jatkoja ja hauskoja hillittömyyksiä, joille nauretaan aamulla, ja minä käännyn selvin päin kohti kotia ja olen sitten kuolla siellä odottavaan tylsyyteen, johon käperryn yksin.

Tätä minä pelkään.

No niin, minähän näemmä yritän olla juuri samaa jo etukäteen… ei ole tullut ketään vastaan, olen vastaeronnut ja sen ikäinen jo että enpä tiedä tuleeko ketään koskaan enää vastaan edes, sitten kun tästä tokenen, mutta pelkkä ajatuskin siitä että pitäisi kelpuuttaa vain joku täysraitis ihminen seurakseen että voisi pysyä jossain kuosissa itse - enpä tiedä.

Minua nyt vaan jotenkin hirvittää.

Se on ihan totta että petaan tässä nyt jotain. Mutta se taitaa johtua siitä, että pelkään vanhenemista yksin. Ja sitä, ettei minulla koskaan enää ole kovin hauskaa.

No, nyt se on kirjoitettu tähän.

2 tykkäystä
105

Tunnistan monia asioita, mitä kirjoitit: tylsyys, yksinäisyys, päivät kulkevat samoja uomiaan… missä elämä oikeasti tapahtuu, vieläkö elämässä joskus olisi iloa niin paljon, että ihan ääneen naurattaisi?

Sitä en epäile, ettetkö vielä itsellesi seuraa löytäisi ja pidä tuosta kiinni, että olet asialle vielä ajatuksen tasolla valmis, kun sopiva henkilö vastaan tulee.

2 tykkäystä
106

Niin ja @RiAV , tervetuloa tänne takaisin. Kiitos kun kerroit ajatuksistasi! Itse olen kokenut, että vertaistuki täällä on auttanut minua ymmärtämään juuri tämän:

Uniikki erityisperhonen! Ihanasti sanottu.

MInulla nyt meneillään seitsemäs viikko juomatta. Vajaat seitsemän viikkoa ilmeisesti riittää mainiosti siihen, että kaikenlainen sairaudentunto katoaa.

Olen alkanut tehdä juuri täsmälleen tätä. Siitähän tässä on kyse.

Perhana.

1 tykkäys
107

Kiitos kaikista ajatuksista. @Räpistelijälle ajatus, joka auttoi minua. Koitan joka päivä tehdä jotain eri tavalla kuin ennen, vaikka kulkureitti kaupunkiin, tai koitan oppia jotain uutta. Vaikka miten pientä. Tämä on auttanut minua elämän värikkyyden tason nostamisessa. Mutta joskus kaipaan tällaisena uberenergisenä ihmisenä myös sitä tylsyyttä tai rauhaa, ettei koko ajan tarvitse tapahtua mitään. Muuten saatan lähteä kunnolla kierroksille ja siitä ei hyvä seuraa. Harrastusten kanssa on myös pidettävä järki päässä, ettei niitä kasaa liikaa.

Minullekin tuli kypsemmässä iässä ihana ihminen vastaan, uskon että tulee sinullekin. En vaadi, että kumppanin pitää olla täysraitis, kunhan kunnioittaa minun päätöstäni. Omat asiani (ja aivokemiani) saan sotkettua ihan itse jos en ole itselleni rehellinen vaan koitan fuskata ja sopeutua siihen lehdissä esitettyyn kuvaan, jossa on kiva koti ja viinipullot telineessä ja lasi kädessä.

2 tykkäystä
108

No justiinsa tämä. Olen aina ihmetellyt että miten ne pullot oikein pysyvät siellä telineessä. Minua ne vaan tuijottaisivat.

Nyt on kuulkaas plinkkiläiset niin, että tänään on perjantai ja jos teitä ei olisi, minä istuisin tänään terassilla ja vetäisin pääni täyteen hillittömän muka-hauskuuden toivossa.

Itsensä voi pettää mennen tullen mutta toisten pettäminen sentään vähän kirpaisee. Yritän nyt vielä olla tuottamatta pettymystä teille muille.

Kiitos @RiAV tästä!

Nyt lisää kahvia. Ja @Teme70 , kiitos myös sinulle sen auttavan puhelimen numeron laittamisesta tähän ketjuun. On ihan hyvä tietää, että sellainenkin on olemassa. Toistaiseksi kuitenkin tuntuu siltä, että juuri tämä vertaistuki täällä on sitä mikä sopii minulle kaikista parhaiten.

2 tykkäystä
109

Kiitos itsellesi! Ihanaa, että voi vaihtaa ajatuksia. Minäkin lähden hakemaan kupin kahvia ja jotain haukattavaa. Toivon sinulle aivan erinomaista aurinkoista perjantaita!

1 tykkäys
110

Ja vielä tähän - siis tämähän se just se kummallisuus onkin. Olen viimeksi ihan muutama päivä sitten, ja sitä ennen viikko sitten, nauranut aivan katketakseni aivan selvin päin kun humalainen seurani on minua naurattanut, ihanilla jutuillaan. Enkä ole niissä tilanteissa lainkaan kaivannut sitä että olisin kännissä itse.

Ei sitä alkoholia siis siihen nauruun välttämättä tarvita. Todistin tämän jo. Miksi sitä siis pitää kaivata?

Ehkä minä pelkään, etten sittenkään jaksa istua niiden humalaisten seurassa kovin kauaa juomatta itse. Mikä on erittäin ymmärrettävää tietenkin, humalaisuushan on pidemmän päälle todella rasittavaa. Mutta jos en istu niiden hauskojen ihmisten kanssa siellä baarissa, missä minä sitten istun? Ja kenen kanssa?

Yksin parvekkeella siellä pelargonioideni kanssa?

Olen myöntänyt itselleni, että minun on kutakuinkin pakko istua välillä baarissa, jos haluan pitää kiinni ystävistäni, joiden seurassa viihdyn. Se vaan on niin.

Ne kaikista hauskimmat tyypit, jotka tunnen, eivät vaan sylje lasiin.

Tässä se pelko yksin vanhenemisen lisäksi: etten jaksakaan enää ostaa siellä baarissa vain sitä alkoholitonta olutta. Sillä oikeasti minä EN kaipaa elämääni mitään rehtiä ja raitista sauvakävelyseuraa. Raittiit aamujumpat ja virkeät vihreiden lehtien katselut hoitelen ihan mielelläni yksin, nautin niistä ihan itsekseni ihan ongelmitta.

Minä kaipaan niiden oheen vain mitä tahansa, mikä vaan on hauskaa. Mitä tahansa mikä tapahtuu seurassa.

No. Nyt lisää kahvia ja esiin se hirveä selfie, joka on otettu 14.4.2025 kun vielä “pidin hauskaa”.

1 tykkäys
111

@Räpistelijä Heitä ne hiton horsmat vaikka parvekkeelta alas jos alkaa vituttaa. Ei niistä eikä Kodin kuvalehdestä tarvitse väkisin oman elämänsä sisältöä yrittää vääntää jos ei kiinnosta tipparaakaan.

Tylsyyteen tai sen pelkoon juominen on todella yleistä. Jostain syystä tässä yhteiskunnassa ja maailmanajassa tylsyyttä pidetään ihan hirveänä peikkona, jota tulisi kaikin keinoin välttää. Koko ajan pitäisi suorittaa, puuhata ja touhuta, ettei nyt vaan hetkeäkään olisi tylsää.

Ihanaa perjantaita meille kaikille! Koitetaan katsoa eteenpäin, mutta muistaa myös, miltä se todellisuus siellä peruutuspeilissä näyttää. Kuinka ihanaa ja hauskaa se oikeasti olikaan? Ja paljonko siitä “hauskuudesta” edes muistaa?

3 tykkäystä
112

Ai hitto että se selfie muuten onkin hirveä.

Täytyisi varmaan kehystää se ja asettaa sen tonne lähipubin tiskille.

2 tykkäystä
113

Kiitti selfie-ideasta. Otin itsekin yhden ja pidän kyllä tallessa myöhempää käyttöä varten!

1 tykkäys
114

Perjantai-ilta aluillaan ja nyt alkaa jotenkin vähän helpottaa. Siivosin, kävin kaupassa ja mietin, lähteäkö jonnekin, mutta sitten asetuin tähän sohvalle eikä ehkä huvitakaan tästä nyt niin nousta. Huomiselle olisi juhlakutsu, tänään voi ehkä olla ihan vaan omissa oloissaan.

Mietin, mistä se oikein tuli se kummallinen kuoppa jossa käväisin.

Nyt luulen ymmärtäväni. Tajusin: eilen alkuillasta kävelin ohi puutarhajuhlien, joissa parhaimpiinsa puetut iloiset lapset tekivät nurmikolla kärrynpyöriä ja nuoret aikuiset istuivat ykköset päällä syömässä ja siemailivat samalla sivistyneesti roseviiniä hymyssä suin.

Minä olen varmaan joutunut sen jälkeen suremaan sitä, että olen juonut itseni ulos niin kauniista kuvasta.

Ehkä halusin vaan sinne takaisin.

Ehkä kumminkin ymmärrän nyt, ettei sinne enää välttämättä pääse. Tai yritän ymmärtää.

Ehkä olen vaan kateellinen kaikille, jotka onnistuvat siemailemaan ne viininsä ilman että täytyy alkaa soperrella, tulee riitaa ja menee muisti.

Ehkä yritän nyt vaan muistella, kuinka mukavaa on kun ei tarvitse soperrella, riidellä ja lisäksi on mitä edellisillasta muistella. Ilman että yhtään hävettää.

Tuntuu kuin olisin eilen palannut mielessäni hetkeksi johonkin oletusasetuksiin. Että hitot, kaikkihan viiniä juhlissa juovat, miksen siis minäkin.

Täytyy nyt vaan yrittää edelleen vähän säätää niitä asetuksia. Vaikka kaksin käsin, jos tarpeen.

5 tykkäystä
115

Puhut välillä samoista peloista joita itsellänikin on. Kiitos kun jaat.

Kiva kuulla, että alkaa perjantai helpottamaan. Lepäile tänään ja nauti huomenna juhlista :slightly_smiling_face:

1 tykkäys
116

Tunnistan itsekin tuon “pilasin itseltäni mahdollisuuden juhlia muiden mukana” -ajatuksen. Mutta itselleni se tuotakin isompi peikko on vielä paluu kotiin juhlista. Piilojuopon heikko hetki, josta niin kovasti haluaisi päästä eroon.

2 tykkäystä
117

Vaikka sinusta nyt tuntuukin, että luovut juhlista ja ilosta, ja haikailet eletyn elämän perään, niin vielä tulee aika, kun juhlat ja ilo palaavat elämääsi, kunhan aivosi ovat saaneet ensin toivuttua tarpeeksi alkoholin pitkäaikaisista vaikutuksista.
Sinne kuvaan sinä tulet palaamaan paljon varmempana ja vapaana, koska sinun onnesi ei tule olemaan enää millään tavalla riippuvainen siitä, että mitä sinulla on lasissasi.
Muut puuduttavat etanolilla puolet aivoistaan, ja sinä saat pitää kaikki aistisi pelissä mukana ja nauttia kaikilla aisteilla kauniista hetkestä.

Alkoholia lasin silloin tällöin kohtuukäyttäjille
on aivan turhaa myöskään olla kateellinen, koska heille on aivan sama, onko siinä yhdessä juomassa jotain prosentteja vai ei.
He eivät sitä yksittäistä lasia siis juo humaltumisen vuoksi, sen vuoksi heidän kengissään on aivan sama juoda lasi vaikka alkoholitonta viiniä.
Ja kaikki jotka lipsuvat juomaan samaan tahtiin kuin me lähes kaikki plinkkiläiset ollaan kitattu, päätyvät lopulta aivan samaan tilanteeseen, koska ei etanoli säästä kenenkään aivoja.

Jatka siis vain sisukkaasti eteenpäin matkaasi, et tule häviämään yhtään mitään, vaan aivan päinvastoin.

7 tykkäystä
118

@Setämies kirjoitti todella hyvin. Juova alkoholisti kuvittelee olevansa vapaa nauttimaan elämästä ja ystävistä, vaikka hän todellisuudessa on etanolinsa vanki. On vain yksi malli ja toimintatapa, jonka juoppo enää osaa. Siitä kumpuaa se loputon pohjien ja piilopullojen ja salajuomisen suo, jonka jälkeen “kauniit kuvat” ovat enää päihdemielen perustelua juomiselle.

Tämä on aivan älyttömän hyvin sanottu. Siitä voisi tehdä huonetaulun.

3 tykkäystä
119

Hyviä ajatuksia teiltä, kiitos! Itse olen aina osannut juhlia ilman alkoholia, juomiseni on tapahtunut yksin omia ajatuksia pyöritellessä, kosks luulin pitkään, että aina pitää pärjätä yksin.

Mukavaa raitista lauantaita teille, lähden tästä aamukahvin jälkeen vapaa-ehtoiseksi urheilutoimintaan koko päiväksi. Hyvillä mielin.

R

3 tykkäystä
120

@Setämies onnistui kirjoittamaan olennaisen tärkeän. Samaa mieltä @Teme70 lainatusta tekstistä, huoneentaulumateriaalia…

@Räpistelijä , @Riikinkukko , @Kay , @Miu @RiAV …teillä oli hyvää keskustelua. No nyt on perjantai-ilta selätetty ja lauantai-ilta tulossa seuraavaksi…
Tunnistan nuo samat pelot. Tässäkö tämä oli, elämäni juhlat, nyt tasapaksua ja tylsää. Jäänkö yksinäiseksi, kun en jaksa, halua, voi juhlia alkoholia käyttävien kanssa. Kaverit häipyvät ja hiipuvat elämästä.

Olen myös keski-ikäinen nainen, jolla lapset ovat jo aikuisia, lähteneet kotoa, puolisolla on lapsenlapsia, jotka ovat vähän niinkuin minunkin. Koen, että nyt on minun aikani, viimeiset hetkeni ennen lopullista mummoutumista, tehdä mitä haluan, lapset pärjäävät kyllä. Nämä seuraavat vuodet, kun olen terve ja vielä jaksan, olen voimissani, haluan käyttää kuten parhaaksi näen, vähän itsekkäästi, haluan seikkailua…
Alkoholin suhteen mopo karkasi käsistä joka kerta. Ei ollut kohtuutta. Juhlat oli kivoja, mutta en juonut kuten muut…
Kun lopetin alkoholin käytön, olen opetellut uusia tapoja pitää hauskaa, saada väriä, elämyksiä ja kokemuksia elämään. Tykkään tästä nyt enemmän.
Setämies kirjoitti hyvin. Tälle kaikelle kannattaa antaa aikaa. Puolessa vuodessa tapahtuu jo jotain asioita, vuodessa (toivon) taas lisää jne.
Minun konstini (ei välttämättä oikea) on ollut ottaa etäisyyttä “alkoholin käyttöön” ja olen sujuvasti vältellyt tilanteita ja juhlia. Jotain on ollut, mutta kyllä nyt kesällä ‘koeponnistetaan’. Päättäjäisjuhlia tänään, ensi viikonloppuna ryyppäjäishäät, sitten ystävä täyttää pyöreitä…
Minulla on jo orastavasti tunne, että minulla tulee olemaan vähintään yhtä hauskaa selvinpäin, kun päissäni. Pari kuukautta sitten en olisi ollut sitä mieltä. Fraaseja jotka ovat osoittautuneet toimiviksi. Päivä kerrallaan :grin: ja Luota prosessiin :sunglasses:
Tiedän että tänä kesänä vietän iltaa ystävien kanssa, jutellen, kesäyöstä nauttien, (käymme yöuinnilla)… jokaisella on lasissaan mitä on…

Kiitos taas tästä vertaistuesta, se on arvokasta :heavy_heart_exclamation:

5 tykkäystä