Hei.
Olen uusi täällä. Olen täällä siksi, että haluaisin, että eilinen krapulani olisi viimeiseni.
Olen jo useamman vuoden ymmärtänyt, että juomiseni täyttää alkoholismin tunnusmerkit, ainakin jossain määrin. Silti olen haaveillut kohtuukäytöstä. Ja mitä enemmän olen siitä haaveillut, sitä kauemmaksi se näyttää lipuneen.
En ole koskaan juonut päivittäin enkä koskaan loivennellut. Siksi onkin ollut aika vaikea tajuta, että alkoholi on minulle silti aikamoinen ongelma. Huomaan, etten pystynyt tähänkään kirjoittamaan pelkästään että juomiseni täyttää alkoholismin tunnusmerkit, ilman että lisäsin perään sanat “jossain määrin”.
Olen viime viikot, ehkä myös viime kuukaudet, ehkä viime syksystä asti, enimmäkseen juonut yli riskirajan. Ja sitä ennen koko elämäni vaihtelevasti liikaa. Olen pienikokoinen, hissukseen ikääntyvä nainen, joten yhdestä kolmeen kertaan viikossa ihan itse juodulla humalalla päästään jo aika surullisiin lukemiin.
Viime viikkoina olen yrittänyt laittaa ne liiat humalat vaikean elämäntilanteen piikkiin. Elämäntilanne on kieltämättä vaikea, nyt on kuormitusta monellakin eri tavalla, mutta ehkä siitä ei sittenkään selviä menemällä humalaan salaa itseltään useamman kerran viikossa.
Kävin toissapäivänä taas yhdellä. Join sen yhden lasin viiniä, joka on aina yhden sijaan vain ensimmäinen, ilman että edelleenkään ymmärrän sitä itse. Ajoissa. Aamuviideltä olen onnistunut mönkimään takaisin kotiin omaan sänkyyni ilman että muistan, miten. Tästä on tullut aivan tavallista.
En enää halua elää näin. Minua on lohduttanut lukea teidän muiden juttuja täällä, tuntuu kuin en olisi yksin.
Ajatus juomisen lopettamisesta kokonaan on pelottava ja jotenkin jopa surullinen. Silti en enää usko, että minulla on kauheasti vaihtoehtoja. Se ainoa toinen vaihtoehto taitaa olla alkoholismi, joka vain pahenee. Ja kyllä se sittenkin kai on lopettamista surullisempi tapa elää.
Tältä sivustolta löytyvien testien mukaan alkoholiriippuvuuteni on vahva ja tämänhetkinen viikkokulutukseni huolestuttava. En ole enää useampaan kuukauteen käynyt alkossa, koska tiedän hyvin, että kaikki kotiin varastoitu viini hupenee kaapista hetkessä, mutta lähin ravintola on edelleen aivan turhan lähellä ja sinne on aivan turhan helppo mennä. Eikä asiaa yhtään auta se, että lähes kaikki siellä iltojaan istuneet ihmiset ovat alkaneet käydä minulle turhankin tutuiksi.
En tiedä olenko oikeasti mikään Lopettaja. Mutta sen tiedän, etten ainakaan ole mikään Vähentäjä - juomiseni kun ei ole vähentynyt yhtään siitä hetkestä kun joitain vuosia sitten aidosti tajusin juovani aivan liikaa. Päin vastoin.
Haluan silti yrittää. Tilasin eilen sähköpostiini Uusi alku -viestit seuraavaksi 30 päiväksi, ja kun laskuri nyt näyttää yhtä päivää, se tuntuu jotenkin hyvältä. Paljon paremmalta kuin eilen, kun lukema oli nolla. Kirjoitan päiväkirjaa, paljonkin, ja kun lueskelen niitä nyt viime vuosilta, oma huoleni omasta juomisestani on niiden kestoaihe niin että siitä kirjoittaminen itselleen jo kyllästyttää. Se kun ei näytä muuttavan yhtään mitään.
Siksi kirjoitan nyt tänne. Että hei: minäkin haluan lopettaa juomisen. Koska se ei enää pitkään aikaan ole oikeasti ollut yhtään kivaa. Enkä usko, että pystyn lopettamaan sitä ihan kokonaan yksin.
