Mulle kävi aivan samalla lailla, poskien kuumottamista myöten!
Kyllä. Mutta niin kauan kuin omat aivoni ovat huijattavissa tällä lailla, olen tyytyväinen.
3 tykkäystä
Sen on varmaan jokainen huomannut, että dopamiinit jyllää jo silloin todella isosti, kun juomispäätöksen on tehnyt ja suuntaa ostamaan pulloa, kun juomaa valitsee, kun kaataa sitä lasiin, ja mitä rituaalia sitä onkaan, kunnes etanoli edes koskettaa huulia.
Se kertoo niin täydellisesti siitä, että taustalla on niin kovin paljon muutakin, kuin vain se varsinainen alkoholin suuhun laittaminen ja nieleminen.
Itse koen sen todella lohdullisena, koska se tosiaan mahdollistaa sen, että me voidaan opettaa aivot aivan uusille tavoille, ja koukuttua huomattavasti terveellisimmistä asioista.
7 tykkäystä
Enpä ollut ajatellut, mutta näinhän se on.
2 tykkäystä
Päivä 24. Tai jotain. Olen vähän seonnut laskuissa jo, mutta huomaan silti eläväni arkeani ilman alkoholia. Enkä kaipaa sitä tähän mukaan nyt yhtään.
Juhlat, joita ehkä vielä joskus tulee, jäävät sitten nähtäviksi. Että miten niiden kanssa käy. Juuri nyt kuitenkin tuntuu siltä, että niistäkin kyllä selvitään. Uusi tuttavuuteni alkoholiton kuohuviini saattaa pelastaa paljon. Ja sitähän voi ottaa evääksi mukaan itse, jos tietää lähtevänsä toisten juhliin.
Ero entisestä puolisosta on ollut vielä suurempi helpotus kuin kuvittelin, vaikka sen helpotukseksi etukäteen tiesinkin ja vaikkei tämä helppoa olekaan. Olen kuitenkin ilmeisesti surrut sitä eroa hänestä etukäteen jo niin paljon, että uusi elämä ilman häntä tuntuu nyt lähinnä hyvältä.
Minua on lakannut väsyttämästä. Pistin tämän kevään käsittämättömän väsymyksen vaikean elämäntilanteen, eron ja muiden huolien piikkiin, ja on niillä varmasti vaikutusta jaksamiseen ollutkin, mutta niin on tainnut olla alkoholinkäytöllänikin.
Lueskelin tämän vuoden puolella kirjoittamaani päiväkirjaa. Olen kirjoittanut paljon, ja tullut samalla kirjanneeksi ylös sitä kuinka usein olen ajautunut viinilasin ääreen.
Huoleni omasta juomisestani on ollut valtavaa. Paljon suurempaa, kuin mitä nyt muistan. Olen myös kärsinyt kaiken maailman keskivartalokivuista juodessani, nyt ne kivut ovat poissa. Teki hyvää lukea niitä muistiinpanoja, vaikka se oli jotenkin kauheaa: niistä käy ilmi se, kuinka vakavasta ongelmasta on alkanut olla kyse. Luulen, että se on ollut pahimmillaan juuri tänä keväänä. Oli myös aika kauheaa lukea kännissä kirjoitettua tekstiä: ihan kelpo oivalluksiahan siinäkin oli, mutta käsiala oli kännisiä harakanvarpaita. Jotenkin kamalan surullista.
En ilmeisesti ole kyennyt tulemaan illalla kotiin sen ikävään tunnelmaan turruttamatta ensin itseäni tilaan, jossa kaikki ei hetkeen tunnu niin pahalta - mutta aamulla sitten aina vieläkin pahemmalta.
Enää en tee niin. Nukun hyvin, tunnen sen minkä tunnen, herään aamulla virkeänä. Peilikuvakin on nyt jotenkin vähemmän kamala. Silmäluomet tosin eivät tästä ehkä enää nouse, mutta kasvojen samea turvotus on kadonnut.
Alan näyttää jotakuinkin omalta itseltäni. Joskus se jopa vähän hymyilyttää.
Ajattelin, että juomisen lopettaminen on välttämätöntä, mutta en tajunnut, kuinka hyvä olo siitä saattaa tulla, ja kuinka nopeasti. Reilut kolme viikkoa on kuitenkin aika lyhyt aika.
Se tuntuu nyt paljon, paljon pidemmältä.
Luulen, että tämä tämänhetkinen hyvä olo voisi ehkä olla se paras motivaatio olla nostamatta missään huulille sellaista viinilasia, jossa on prosentteja. En nimittäin halua menettää tätä - olen tällä juomattomuudellani saanut itselleni tosi lyhyessä ajassa enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella.
Paljon enemmän kuin yhdelläkään viinilasilla ikinä. Siltä tämä nyt tuntuu.
Mukavaa kevätpäivää kaikille.
5 tykkäystä
Munkin on pakko liittyä joukkoon, joka huomaa “humaltuvansa” alkoholittomista juomista! 
Se oli jotenkin aivan absurdi kokemus joitakin viikkoja sitten, kun parin alkoholittoman vadelmalonkeron jälkeen tuntui siltä, että päässä heitti “tuttuun tapaan”, kun nousi ylös ja mieli oli kevyt. Samanlaista ilmiötä huomasin silloinkin, kun mulla oli vaikka neljä seltzeriä, joista ainoastaan yhdessä oli alkoholia. Oma olo oli sellainen kuin kaikki neljä olisivat olleet holillisia.
Ehkä tuo seitin ohut tunne katoaa jossain kohtaa, kun kroppa vihdoin rekisteröi holittoman juoman “valheeksi”. Se jää nähtäväksi!
2 tykkäystä
Se tapahtui minullekin taas eilen. Istuin tuttavien kanssa ulkona ja join kaksi alkoholitonta olutta, kun he joivat jotain muuta. Tarkistin vielä tiskillä että ne varmasti olivat 0,0-prosenttisia.
Se ihmeellinen keveyden tunne. Kotiin pyöräillessään piti oikein vakuuttaa itselleen että ei, ei tämä voi olla nousuhumalaa, ja että tämä pyöräileminenkin on siksi aivan ok.
Se olut (0,0% IPA) oli muuten hyvää. En kaivannut siihen lisää yhtään mitään. Aivot ja mieli ovat varmasti edelleen addiktoituneita, tuskin se pois päältä on mennyt, mutta ilmeisesti suu tottuu muutamassa viikossa pois alkoholin mausta eikä sitä enää juomiin kaipaile.
Vähän hölmöä että pitää olla näitä hyvin toimivia korvikkeita että voi lopettaa juomisen. Mutta luulen silti, että näiden mieluisien korvikkeiden rooli tässä minun uudessa toiveessani pysytellä selvin päin on ihan merkittävä.
Mukavaa perjantaita! Ja paljon tsemppiä sulle Sofia, olen lukenut sun omaa ketjuasi ja toivon että saat laskuriisi hissukseen lisää päiviä, joista tulee yksi kerrallaan parempi olo. 
1 tykkäys
Raskaaksi muuttunut ihmissuhde tosiaan kuormittaa käsittämättömän paljon, sen näkee parhaiten erottuaan ja nähtyään miten oma olo kevenee.
Minullahan oli vähän sama tilanne; olin työstänyt eroa jo viimekesäisien välirikon aikana ja nyt pari kuukautta sitten se ei ottanut niinkään koville. Ihmettelen ainostaan, miksen tehnyt sitä aiemmin.
Oma nukkuminen ja hyvinvointi on nykyään paljon parempi, samoin koira ei ole tarvinnut närästyslääkettä eron jälkeen kuin muutaman kerran. Raasu. Onhan sekin slevä merkki että homma ei kertakaikkiaan toiminut.
Kaikkea hyvää sinulle uuteen elämään ja tsemppiä raittiuden ylläpitämiseen!
2 tykkäystä
@metsänpeitto1 Kiitos!
No just näin. Sanoitat hyvin sen miltä minustakin tuntuu.
Nyt on kyllä tyhjää. Koti on tyhjä, lapset huitelevat omilla teillään, vanhimmat asuvat jo omillaan.
Ajattelen silti: nyt saa olla tyhjää. Kun kerran on.
Eiköhän se tyhjyys ennen pitkää jollain täyty.
Niin kauan kuin se ei täyty dokaamisella, olen tyytyväinen.
Kaikkea hyvää sinullekin! Ja kaikille muillekin täällä.
4 tykkäystä
Päivä 27.
Aurinko paistaa, alkaa vähän lämmetä.
Olen puuhaillut parvekkeella kukkieni kanssa ja tajunnut, että kohta kaikissa puissa on lehdet. Ja muistanut ajatelleeni jokin aika sitten, että sitten kun niin on, minun on parempi olla.
Minun on parempi olla jo nyt.
Olen saanut itsekunnioitukseni takaisin.
Hyvää lauantaita kaikille, ja kiitos kun olette täällä.
6 tykkäystä
Siitä on kohta 1 kk, kun tänne kirjauduttiin @Räpistelijä 
2 tykkäystä
No niinpä.
Ihmeen nopeasti se sitten meni.
Ja nyt tuntuu, kuin olisi silti vasta ihan alussa.
1 tykkäys
Tervetuloa kirjoittamaan. Tämäkin auttaa kun kirjoittaa. Ainakin minua, joka olen jotenkin ujo puhumaan ryhmissä, en saa sanottua mitä ajattelen tai mietin. Tänne voin kirjoittaa ja joku ehkä tuntee samoin ja saan vastakaikua ja tunteen että tästäkin selvitään. Tai vaikkei kukaan edes kommentoi niin saan sellaisen helpottuneen tunteen, että meitä on paljon jotka taistelee milloin minkinlaisen ongelman kanssa ja selviytyy ilman että pitäisi ottaa siihen jotain…
Kunpa itse muistaisin elää nyt päivä kerrallaan ilman että hätäilen tai yritä suunnitella liian kauaskantoisia suunnitelmia. Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan eteenpäin vaan, siitä ne asiat selkenee yksi kerrallaan…
3 tykkäystä
@Vieraammaksi54 Kiitos tervetulotoivotuksesta ja tsemppiä sinulle! Hetki kerrallaan on hyvä.
1 tykkäys
Taisi tulla 30 päivää täyteen.
Kummallista. Ihan kuin olisin menettänyt mielenkiintoni koko alkoholia kohtaan. Tekee vain mieli urheilla. Ja juoda kahvia. Ja katsella taivasta.
Tästä tämä nyt kai sitten vaan jatkuu, jokin. En ihan tarkkaan tiedä että mikä,
mutta tiedän mikä on nyt saatu poikki.
En enää ikinä halua herätä krapulassa. Enkä ole nyt kuukauteen herännyt.
Toivon etten enää herääkään.
13 tykkäystä
Hienoa, hyvällä mallilla 
Onnittelut kuukauden raittiudesta 
…ja matka jatkuu…
1 tykkäys
Onnea 1kk raittiudesta! 
Hyvältä kuulostaa meno siellä, varsinkin kun ottaa huomioon isot elämänmuutokset, joiden läpi olet painellut nyt alkuraittiuden aikana.
1 tykkäys
No niin. Nyt se sitten tuli, äsken, vaikea hetki.
Oli vaikea ja itkuinen päivä, jouduin käymään kauhean riidan. Se tuntuu vieläkin.
Äsken ajattelin: nyt riittää, mä haluaisin vaan vetää pääni täyteen. Mä lähden jonnekin nyt, lopetan tämän hissuttelun.
Okei, en vetänyt enkä lähtenyt, en ainakaan vielä. Keitin kahvit ja varasin aamuksi jumpan. Ajattelin: saattaisin kyllä edelleen haluta olla aivan tuhannen päissäni, mutta krapulassa en halua olla. Haluan herätä aamulla niin että on hyvä olo ja mieli. Haluan mennä sinne jumppaan.
Kahvikuppi on puolessa välissä nyt. Kohta helpottaa ehkä, en tiedä.
Tällaista tämä kai sitten on, tällaista tulee olemaan. Että aina tulee olemaan jotain, mitä vastaan täytyy taistella.
Väsyttävä ajatus.
2 tykkäystä
Tuntia myöhemmin makaan sohvalla ja ajattelen: se oli vain mieliteko. Ja se meni ohi.
Mietin sitä, kuinka intensiivinen ja pakottava se vaikea hetki oli. Ikään kuin omat aivot olisivat huutaneet: auta! Anna viiniä nyt heti, muuten tästä ei selvitä!
No selvittiinpä.
Olen itsestäni nyt vähän ylpeä. Se lähin baari on nimittäin edelleen ihan todella lähellä.
Hyvää yötä kaikille, ja hyvää uutta aamua.
8 tykkäystä
Mahtavaa @Räpistelijä ! Hurraisin sinulle ääneen, mutta luultavasti muut ihmiset täällä metrossa säikähtäisi että mikäs hullu kokotti se tuossakin rääkyy 
1 tykkäys
Hienoa! Ehkä tämä oli se sinun pahin hetkesi ja se on nyt ohi.
Muistan vielä omani siinä jossain 3 viikon kohdalla.
Ruumis huusi alkoholia, ja ikään kuin alkoi toimimaan automaatiolla kohti korkkaamista.
Se on hämmentää, kun välttämättä ei ole sinällään edes ollut haluja juoda, mutta kroppa vain päättää, että nyt sitä kaljaa koneeseen.
Mutta jos onnistuu pelaamaan tuohon vähän aikaa, niin silloin aivojen etuosa kerkeää peliin mukaan, ja hetken huuman tavoittelu loppuu.
Onneksi noita oikein pahoja hetkiä ei montaakaan pitäisi tulla, ne on kuitenkin vain niitä juomapeikon viimeisiä kuolonkorahteluja.
5 tykkäystä