Päätöksen jälkeinen päivä

Me Lopettajat
462

Onneksi olkoon loistavasta saavutuksesta @Räpistelijä!

On ilo lukea tekstiäsi ja saan siitä toivoa haastavaan päivään.

Itse olen myös miettinyt, että missä on nyt luurannut tämä kohtuukäytön kummitus, sillä yleensä se on hyvinkin päämäärätietoisesti jupissut vähän väliä. Nyt sitä ei ole kuulunut. Oma raittius on nyt kestänyt vähän yli kuukauden ja pelkään, että milloin kummitus palaa kuiskailemaan. Toisaalta tuntuu, että viimeisen humalani jälkeen, ihan kuin jokin asetus päässäni (vai minussa ylipäätään) olisi muuttunut. Sen jälkeen en ole kertaakaan todella meinannut tarttua pulloon. Voiko tähän kuitenkaan tuudittautua? Entäpä jos se onkin jokin juoni ja siellä se kummitus odottaa hetkeään.

Hienoa kuulla, että olet jo luottavaisin mielin. Kuljetaan eteenpäin päivä kerrallaan ja kerätään luottamusta. Jospa se jossain vaiheessa syrjäyttäisi kaiken vuosien mittaan kertyneen häpeän ja pelon.

5 tykkäystä
463

Mukava kuulla @Epätoivoinen . Älä unohda: huomenna on uusi päivä ja tämänpäiväinen vaikeus jää menneisyyteen.

2 tykkäystä
464

Minä huomaan niiden jo melkein kadonneen. Häpeä hävisi, pelosta on jäljellä enää rippeet.

Joskus jos vielä viiniä joisi, se voisi ehkä olla viisi minuuttia hauskaa. Mutta tämän hyvän nykyisen olon menettäminen ei vaan olisi niiden viiden minuutin arvoista. Semminkin kun häpeä, pelko ja itseinho kumminkin palaisivat - kaikkien niiden yhtä viinilasia väistämättä seuraavien toisen, kolmannen ja seitsemännen lasin myötä.

5 tykkäystä
465

Onnea @Räpistelijä :heart::rose:

2 tykkäystä
466

Tähän piti vielä sanoa: meillä kaikilla on omat kummituksemme, ja jos se kohtuukäytön pölvästikummitus sinulta puuttuu, hyvä niin! En tiedä, mihin voi tuudittautua ja mihin ei, mutta saat kyllä hyvillä mielin nyt iloita siitä ettet suunnittele kohtuuden kanssa sekoilua.

Tunnistan kyllä tuon saman tunteen siitä että viimeinen humala naksautti jonkin vivun johonkin uuteen asentoon.

Sen takia minä viime keväänä kirjauduin tänne. Ja vaikka vaikeita hetkiä on ollut, lähinnä ensimmäisinä viikkoina, silti minusta on koko ajan tuntunut, etten ole halunnut palauttaa sitä vipua siihen aiempaan asentoon.

Oikeastaan nyt kun otit tämän puheeksi @Epätoivoinen , tajuan itsekin: en vain enää halua olla humalassa. En enää ikinä. En sen viimeisen humalani jälkeen. Ja tämä tunne on pysynyt.

Joten vaikka en voikaan luvata mitään siitä, mihin kannattaa tuudittautua ja mihin ei, ehkä sinäkin voit silti luottaa siihen, että vaikka hetkeksi unohtaisit, ettet halua enää juoda, niin kyllä sinä sen ihan varmasti heti perään taas muistat. :heart:

6 tykkäystä
467

Tekstisi antaa kyllä toivoa paremmasta, kun miettii että vuoden päästä minäkin olen ollut vuoden raittiina. Nyt tämä onnistuu. En juo enää. Paha olo on poissa. Ja onnittelut vielä huimasta saavutuksestasi!

4 tykkäystä
468

No tämäpä just. Näin se tulee menemään. Se on väistämätöntä, kun et vaan tänään juo. Ja toistat saman tarpeeksi monta kertaa.

Ei ole mitään syytä miksei onnistuisi. Kun vaan itse haluat.

Sitten kun riippuvuus alkaa kuiskutella typeriä juttujaan, oleellista on vaan se että yrittää mielessään yhdistää kaksi asiaa: juomisen ja pahan olon. Sitten alkaa sujua.

3 tykkäystä
469

Minulla vähän sama ja ei se elämä “ala” sitten kun olen ollut juomatta vuoden tai kaksi, elämä on ihan tässä nyt, kaiken aikaa. En ole missään vaiheessa laskenut päiviä, ne numerot eivät ole kiinnostaneet ollenkaan, kuukausien vaihtuminen on enemmän minun mieleeni.

7 tykkäystä
470

Minä olen myös ihan unohtanut ajan. En laske päiviä, viikkoja, kuukausia kuten ihan alussa - silloin se jotenkin auttoi ja kuului asiaan. Muutamia horjumisia on ollut kuluneena vuonna mutta en ole tuolloinkaan “nollannut laskuria” päässäni. Tämä tapa elää on vain uusi normaali.

7 tykkäystä
471

Minun ajantaju juomattomien päivien suhteen haaleni vasta kun pääsin tänne toiselle vuodelle. Nyt on tunnelma seestynyt entisestään, enkä ajattele ajan kulumista enkä alkoholittomuutta tai tätä prosessia, kuin joskus. Tästä on tullut elämäntapa, näin on helppo ja hyvä olla.

Numeroihin ja juhlan aiheisiin olen sen verran tykästynyt, että odotan tulevia merkkipäiviä, jotta on syy hemmotella itseä ja ehkä puolisoa sekä tykkään laittaa merkille hauskat numerosarjat ja luvut, juoda senkin päivän kunniaksi pikkusen paremmat kahvit :partying_face:

9 tykkäystä
472

Minä löin - naamani. Kyllä se aikanaan parani, mutta kahteen viikkoon en voinut mennä ulos ja senkin jälkeen meni aikansa että liikkuminen ihmisten ilmoilla onnistui ilman tuhtia pakkelia. Onneksi oli lomaa siinä :roll_eyes: Voi kiesus vieköön mitä kaikkea sitä juomisen viimeisinä vuosina sattuikaan. Suuresta osasta ei tiedä kukaan. Riskikäyttäytymistä, riskinottoa vakavasta päästä. Ei onneksi liity kuitenkaan mihinkään sellaiseen että olisin lähtenyt tuntemattomien matkaan tms., mutta altistanut olen itseni todellisille vaaroille. Nyt tuntuu että se on ollut joku muu. Ehkä kyse on ollut jonkin tason dissosiaatiosta ylipäätään. Huh.

5 tykkäystä
473

Vähän kummallista. Tämän selvin päin elelemisenhän pitäisi jo olla uusi normaali, ja silti on vieläkin näitä lauantaiaamuja joina herään ihan yllättävän varhain ihan yllättävän voimissani, ja aamun ensimmäinen tunne on syvä ilo ja ihmetys siitä, ettei minulla ole krapulaa.

Että saan elää ihan tavallisen ihmisen ihan tavallista elämää. Sellaista, jossa lauantaiaamuisen kahvin keittäminen on jotenkin juhlallinen hetki. Sellainen, jossa saa olla inhoamatta itseään ja omaa elämäänsä.

Tämän tulin vain kertomaan. Hyvää lauantaita teille kaikille.

11 tykkäystä
474

Lauantai, taas.

Taas paistaa aurinko. Taas ilo, heti aamusta. Ei krapulaa, edelleenkään.

Ei ole enää kuin kaksi kuukautta siihen, että viimeisestä humalasta tulee kuluneeksi kokonainen vuosi.

Minä luotan jo siihen että niin käy.

Se tuntuu kummalliselta nyt, niin kummalliselta. Että näin siinä sitten vaan käy, kun jaksaa ne ensimmäiset vaikeat ajat.

Tätä lauantain puolen päivän hyvin levännyttä iloa minä en vaan enää halua antaa pois. Aion pitää siitä kiinni molemmin käsin. Sittenkin, jos kohtuukäytön kummitus vielä joskus palaa nurkkiin sopertelemaan.

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille nimettömille kanssakulkijoilleni, jotka olette minua täällä niin monin tavoin tukeneet. Ja kiitos. :heart:

14 tykkäystä
475

Hyvää ystävänpäivää ja kiitos tukemisesta :rose::heart:

3 tykkäystä
476

Tänään pieni illanvietto, perinteisine viinitonkkineen.

Siinä ne sitten vaan lepäsivät, pöydällä. Ihan hiljaa ne siinä olivat, en kuullut mitään kutsua.

En mitään. Oikeasti. Toisten viinilasitkaan eivät herättäneet mitään kateutta, eivät edes pientä haikeutta.

Aivoilla on nyt uudet säädöt. Ne tottuivat tähän, koska ovat saaneet olla tarpeeksi kauan ilman.

Kotiin palatessani mietin: mitä on juhla?

Mitä on juhla nyt, kun ei se enää ole pelkkä humalan mahdollisuus, pelkkä mahdollisuus paeta arkea, omaa itseä, väsyneitä ajatuksia, vaikeita tunteita, hankalia olosuhteita?

Mitä on juhla nyt, kun se enää olekaan jokin pienen hetken muka-suloinen hiprakka, joka hyvin nopeasti taittuu pöhnän kautta typeräksi känniksi?

Hämmästyin itse vastausta, jonka itselleni kotimatkalla lopulta annoin. Tajusin:

juhla on läsnäoloa.

Juhla on nykyään sitä että keräännytään yhteen ja nauretaan. Joku puhuu jotain, itse ei tarvitse puhua päälle. Voi kuunnella. Ei tarvitse pälyillä seuraavaa lasillista.

Ei tarvitse hävetä sitä kuinka nopeasti itse juo, kun muut ehkä vain siemailevat.

Juhla on nyt sitä että illan pääosassa eivät enää ole minä ja minun tarpeeni pitää kaksin käsin kiinni omasta alkoholismistani toivoen, ettei kukaan muu sitä huomaisi. Juhla on nyt sitä että saan olla skarppina, ei tarvitse sammaltaa.

Juhla ei ole nyt tylsää. Se on helpotus, siitä että saa olla läsnä, jutella, nauraa, seurailla muiden touhuja, olla välillä hiljaa. Ja lähteä kotiin silloin kun oikeasti huvittaa, ei vasta sitten kun tonkat ovat tyhjiä.

Juhla on sitä ettei kotimatkalla tarvitse kaatuilla. Ja sitä, että muistaa miten pääsi kotiin.

Juhla on sitä että pesee hampaat ennen nukkumaanmenoa.

Lopuksi juhla on siellä peiton alla. Peitto on lämmin ja pehmeä, tuntuu hyvältä paljasta ihoa vasten.

Juhla on sitä että sen huomaa, joka ilta. Että tässä minä nyt, juuri tänään, juuri tämän peiton alla. Juuri tässä sängyssä, juuri tällaisena.

Juhla on sitä että illalla saa laittaa silmät kiinni ihan itse, tehdä illan viimeisen päätöksen: nyt minä nukun.

Juhla on sitä ettei tarvitse sammua. Ja sitä, että huomisaamu on hyvä paikka herätä.

Hyvää yötä.

15 tykkäystä
477

Hyvin kirjoitettu. Raittiuden myötä minulla on ollut vähän hukassa juhlan-käsite. Olen ajatellut, että en niin nyt kaipaa juhlia. Mutta kaipaanhan minäkin arjen keskelle juhlahetkiä. Kirjoitus hoksautti minua, etenkin kohdat:

Tämä alla oleva on niin totta :joy:

4 tykkäystä
478

Aivan loistavaa analyysia elämästä ilman alkoholia.

10/10

5 tykkäystä
479

Olipa hienosti kirjoitettu, kiitos :heart:

3 tykkäystä
480

Upeaa tekstiä taas kerran! :heart:

2 tykkäystä
481

@Räpistelijä tästä tuli vähän itku. Kauniisti kirjoitettu.

3 tykkäystä