Päätöksen jälkeinen päivä

[Räpistelijä]

11 kuukautta siitä kun tulin tänne, viimeisen krapulani jälkeisenä päivänä.

Eilen välähti viini mielessä. Johtuu keväästä, näin väitän.

Jääkaappiin oli onneksi pari viikkoa aiemmin ostettu alkoholiton kuohuviini. Korkkasin sen - se oli ihanaa ja tajusin: tätä minä vain tarvitsin, keväisen kuohujuoman käteeni, pienen kohotuksen koti-iltaan. En mitään humalaa.

Aamulla keittiössä puuhaillessani olo oli hyvä. Mietin, millä lailla,

sillä lailla tavallisella lailla. Sillä lailla ettei mikään ole huonosti, tunnu pahalta tai harmita ja varsinkaan: kaduta.

Seuraavaksi mietin täältä muista, vähän uudemmista ketjuista lukemaani toivetta siitä että alkuviikkojen raittius pian muuttuisi joksikin euforisemmaksi kokemukseksi.

Ajattelin: ei sitä kannata jahdata. Vastassa voi olla pettymys. Pinkki pilvi tulee jos on tullakseen, ja sitten se menee. Se mitä juomattomuudesta jää käteen ei ole välttämättä mikään huumaava raittiuselämys vaan vain tavallinen arki, tavallinen tapa tuntea olonsa hyväksi.

Tavallinen sellaiselle ihmiselle, joka ei juo. Juova alkoholisti ei juuri taida sellaista tuntea.

Sitä minusta kannattaa jahdata.

11 kuukautta tänne tuloni jälkeen en kadu ainuttakaan iltaa, jona olen jättänyt juomatta. En ainuttakaan.

Ei vaan enää ole, mitä katua. On vain tavallinen, hyvä lauantai ja voimia olla olemassa.

Mukavaa päivää kaikille.

[kaaosteoria66]

Osuit taas naulan kantaan. Tavallinen tapa tuntea itsensä hyväksi - sitä kanntaa jahdata. Pieniä vaatimattomaltakin tuntuvia juttuja, jotka kuitenkin ovat isoja.

Onneksi olkoon! Todella hienosta saavutuksesta.

[metsänpeitto1]

Onnea 11kk raittiudesta

[Räpistelijä]

Kiitos! Kokonaan raitis olen kyllä ollut vasta 8 ja puoli kuukautta, koska repsahdin heinäkuussa juomaan yhden tyhmän viinilasillisen. Mutta jotenkin lasken silti oman uuden elämäni alkaneen viime keväänä, kun jätin viimeisen krapulan taakseni.

[Räpistelijä]

Havaintoja, joiden tekeminen tuntuu nyt aivan kummalliselta:

olen vuosikaudet kärsinyt lonkan ja polven kivuista. Kyseessä on tainnut olla iskiasvaiva ja ees taas seilaava hermokipu on hetkittäin ollut suht koht sietämätöntä, joskaan se ei koskaan kestä kovin kauaa. Se tulee ja menee ja yltyy ja vaimenee - silti täydellisestä kivuttomuudesta on tullut vaivihkaa tila, jota ei enää pitkään aikaan ole minulle ollut.

Fyssarit on ravattu, jumppaohjeet saatu ja välillä jopa noudatettukin ja lääkäreiltä on käyty kuulemassa se, mitä heillä asiaan on annettavana, eli ei mitään. Joten liikunnalla ja kuohuviinillä tätä on sitten hoidettu ja pahimpina päivinä napsittu särkylääkkeitä.

Ainoa mitä tässä vuosien varrella EI ole kokeiltu on ollut ajan varaaminen urheiluhierojalle, katsokaas se kun on ollut olevinaan niin kovin kallista.

Tänään laiva sitten kääntyi. Olin hierottavana tunnin. Yhden kokonaisen, vaivaisen tunnin, kolmen-neljän kuohuviinipullon hintaisen, ja miten kävi?

Kaikki kipu hävisi.

Aivan kaikki.

Minä, joka olen linkuttanut ja vaappunut vuosikaudet niin, että kaikki ystäväni ovat vuorotellen huomauttaneet huolissaan ontumisestani - minä kävelin tänään ulos hierojan huoneesta aivan tavallisin askelin,

linkuttamatta, vaappumatta, ontumatta.

Yksi tunti. Yksi vaivainen tunti itsestään huolehtimista. Ja kuinka monet olivatkaan ne kerrat, joina piti juoda pullo viiniä että kipu unohtuisi?

Niin monet olivat ne kerrat, että niiden pullojen hinnalla olisin todennäköisesti käynyt hierojalla kerran viikossa koko sen kymmenkunta vuotta, jonka olen tästä vaivasta kärsinyt.

En voi kuin ihmetellä. Että mikä minua oikein on vaivannut,

mikä meitä kaikkia oikein on vaivannut.

Olen näiden kuluneen vajaan vuoden ajan nauttinut ihan kamalasti siitä, ettei minun enää tarvitse kärsiä krapuloista ja olla huolissani omasta terveydestäni.

Tänään olen lisäksi saanut nauttia siitä, ettei minuun satu.

Nyt illan tullen polvea taas pikkuisen vihloo - mutta pikkuisen vain. Muistan silti, millaista oli tänään iltapäivällä kävellä kadulla kivutta elämässä, joka ei enää pyöri viinin ympärillä.

Miten jostain näin tavallisesta voi olla näin onnellinen?

[Metsanpoika]

@Räpistelijä

Tänään olen lisäksi saanut nauttia siitä, ettei minuun satu.

Taivaallista hienoa, että löysit vihdoin avun

[Tämiss]

Ompa hyvä, että sait avun särkyihisi.
Hyvä urheiluhieroja on varsinainen taikuri. Meidän äijä kävi kans hieronnas. Eripituiset jalat muuttui saman pituisiksi. Tietty hälläkin sen myötä ryhti ja askellus parani.

Samaistun noihin lonkkasärkyihin, joista kärsin vuosia sitten. Mulla auttoi mehupaasto. Säryt lähti kokonaan moniksi kuukausiksi.
Paastosin säännölliseti pari kertaa vuodessa. Paastoni kesti 10-12 pv. Kolmas päivä oli aina hirveetä kipua ja lopulta otin tulehduskipulääkkeen. Loppu menikin hyvin ja monesti oli haikee olo, kun oli lopetettava.

En ny oo ketää samaan patistamassa. Mikä kellekkin parhaiten toimii. Joillakin jonkinsortin venyttelyliikkeetkin auttaa.

Paastosin siis ennenkuin minusta tuli alkoholisti. Vähän aivot takkuili, mieli tulvi kiitollisuutta kevyestä olosta.
Nyt en uskalla niin rajulla paastolla ikäni puolesta olla. Oon nyt pätkäpaastolla jonkun aikaa. Nauratti eilen ajatus, kun katsoin kukkuralsitastani. Tämä on jonkinsortin kevätsiivous kropalleni.

Pitkä kirjoitus ketjuusi. Jospa joku tästäkin jotakin irti saisi.
Ainakaan viina ei kroppaa paranna.

[Räpistelijä]

Yksitoista ja puoli kuukautta sitten olin krapulassa eikä mistään oikein näyttänyt tulevan mitään. Kaikki luisui, oli paha olla.

Tänään olen ollut (yhtä heinäkuista viinilasillista lukuunottamatta) yksitoista ja puoli kuukautta selvin päin ja saanut yllättäen uuden, vakituisen työn. Mielekkään sellaisen, kaikkea koulutustani ja osaamistani vastaavan ja vieläpä huolimatta siitä, että siihen oli hyviä, päteviä hakijoita - ei vain paljon, vaan valtavasti.

Valitsivat sitten tämän alkoholistin. Eivät vain tienneet sitä - sairaus kun ei näy enää naamasta.

Remissioon saatu riesa on tehnyt tilaa muulle. Minulla on nyt uusi elämä.

Vuosi sitten en pitänyt mitään tästä mahdollisena, ja miksi?

Siksi kun se ei ollut.

Nyt on.

Nyt on näin.

Tämä päivä on mennyt ihmetellessä, helpotuksen ja onnen välillä seilaten.

Kaikille teille, jotka mietitte nyt, miksi edes yrittää lopettaa juominen kun se alkuun tuntuu niin vaikealta ja kun ei siitä voi tietää, tuleeko jokin palkinto ja jos, niin koska ja millainen,

kaikille teille: ette ikinä saa tietää jos ette tee sille tilaa tulla.

Se voi yllättää.

Kiitos tästä selvästä päivästä ja kaikista tätä edeltävistä, jotka hissukseen, askel kerrallaan kiikuttivat minut tähän, teidän muiden tuella.

Tässä on hyvä.

[Teme70]

Voi että tuli hyvä mieli kun luin päivitystäsi. Uusi mieluinen työ on hieno juttu. Ja jotain sellaista, mistä huojuvia kulissejaan krapulasta vapisevin käsin pystyssä pitävä alkoholiriippuvainen ei tosiaan osaisi edes haaveilla.

Uusi elämä tuo uusia mahdollisuuksia. Paljon onnea!!

[Tämiss]

Ai, miten ihana kuulla iloiset uutisesi.

Onnea 11,5 kuukaudesta.
Ei ollenkaan itsestään selvää, että itse tavoitan saman. On tää raittiina pysyminen välillä aikamoista taistelua. Viimeisimmässä koettelemuksessa mies keskusteli mieltä painavasta ongelmasta. Se kyllä helpotti.

Plinkistä on paljon apua muuhunkin kuin tähän juomattomuuden ylläpitoon.
Eilen, kun olin menossa pahaan tapaamiseen, otin kuvakaappauksen Jussin laittamasta sinnikkäästä sammakosta. Katsoin sitä muutaman kerran ja kertasin mielessä: älä luovuta! Auttoihan se : )

Työpaikkauutinen siis aivan mahtavaa: Hyvä sinä

[Reepu]

Niin paljon onnea uudesta työstä, kultainen @Räpistelijä <3

[Metsanpoika]

Paljon Onnea @Räpistelijä uudesta työstä ja uudesta elämästä, kuten kirjoitit Hienoa!

Lukiessani olen hyvin onnellinen ja iloinen puolestasi. Uutinen uudesta työstäsi antaa toivoa minullekin, jospa vielä joku päivä, kun pidän silmät, korvat ja mielen avoinna…

[kaaosteoria66]

Olipas hienoa tulla tänne tauon jälkeen kurkistamaan mitä kavereille kuuluu ja näin tämän päivityksesi. Hurjasti onnea vakityöstä!!! Se ei olekkaan mikään pikkuinen saavutus. Hyvä SINÄ!!!

[Räpistelijä]

Viime viikonloppuna tuli täyteen vuosi viimeisestä humalastani - ja siitä kamalasta viimeisestä krapulasta, jonka jälkeisenä päivänä kirjauduin tänne.

Huomaan lipuvani nyt eteenpäin niin, ettei asiaa tämän alkoholiaiheen tiimoilta oikein tunnu enää olevan. Elämä selvin päin on hyvää, iloista ja tavallista. Huolet tulevat ja menevät, päivät vaihtuvat uusiin.

Nauran joka päivä.

Ehkä nyt on oikea hetki siirtyä täältä takavasemmalle. Riippuvuus on hellittänyt otettaan niin, ettei sitä enää juuri tarvitse ajatella.

Ehkä minä vain jotenkin kampitin sen, teidän muiden tuella. Jonnekin matkan varrelle se jäi makaamaan, jonkun ojan pohjalle ehkä. Kiitos siitä, vielä kerran. Yritän olla palaamatta enää siihen ojaan. Enää tämä ei tunnu vaikealta.

Viinin jätettyäni en menettänyt mitään. Hauskoja hetkiä on ollut sen jälkeen paljon enemmän kuin ennen päätöstä, jonka jälkeisenä päivänä minusta tuli tämän palstan Räpistelijä, huonoja päiviä on ollut paljon vähemmän. Nyt en enää millään lailla pysty tavoittamaan vuosi sitten keväällä kokemaani surua menetyksestä, joka alkoholinkäytön lopettaminen kokonaan muka olisi.

Ei se ollut sitä kuin pienen hetken.

Pidän siis nyt täältä taukoa. Tulen sitten käymään joskus jos huvittaa, jos tulee vielä jotain asiaa.

Lähden levollisena. Huominen ei hirvitä. Pelkään paljon vähemmän kuin ennen, luotan enemmän.

Olen toiveikas. Olkaa tekin. Toivokaa parempaa, siten se saa tilaa tulla.

Voikaa hyvin.

[peruutuspeili]

Minun yli vuoden kestänyt raittiusyritykseni kauan sitten päättyi ajatteluun, että olen voittanut alkon eikä se enää ole minulle minkäänlainen ongelma. Ajatteluni jatkui siten, että kun kerran olen selvillä vesillä, voin kerta kaikkiaan palata kunnon kansalaisten joukkoon mitenkään heistä eroamatta ja nauttia joskus - hyvässä ja hauskassa seurassa, hyvän ruoan kanssa etc. - jonkun drinkin tai lasillisen, kohtuudella tietenkin niin kuin asiaan kuuluu. Kolmessa viikossa kävi ilmi, että “paluuta kunnon kansalaisten joukkoon” ei minulle ollut; olin yli vuoden takaisessa lähtöpisteessä.

Alko oli minua ovelampi, se tuuditti minun itsetyytyväisyyteen, hyvään oloon ja voimieni yliarviointiin kätkeytymällä, mutta ei katoamalla. Lopullinen hyvästijättö rakkaalleni(sic!) vaati lopulta pari vuotta. Hyvästijättö, mutta en ole antanut asian unohtua.

Tässä vain tällainen vaatimaton muistelus omasta taipaleestani. En neuvo enkä pyri esittämään kokemustani yleispätevyytenä.

[Metsanpoika]

Paljon Onnea vuosipäivästä Hyvällä mallilla on raitis elämäsi, onnea ja kaikkea hyvää eteenkin päin kiitos meille muille antamastasi tuesta täällä palstalla Ihanaa Kesää

[Reepu]

Kaikkea hyvää @Räpistelijä <3

[Tämiss]

Kiitos @Räpistelijä tuestasi varsinkin alkutaipaleellani​

Itseensä luottaminen on hyvä voimavara raittiina pysymiseen.

Onnea vuoden kestäneestä raittiudesta.

Kaikkea hyvää meneillään olevaan ja tulevaan elämääsi

[Kynsilaukka]

Onnea ekasta raittiista vuodesta!