Mä olen henkisesti mukana. Ajatusasteella siis tää mun suklaariippuvuuden selättäminen mutta toteutus vielä puuttuu 
Tunnistan paljon samaa kuin alkoholissa; herranjumala jos se pääsee loppumaan tai ei ole kaapissa varalta niin sitä on samantien saatava. Mutta perässä tullaan toivottavasti. Hitaasti mutta varmasti.
1 tykkäys
Nämä perjantai-illat ovat kyllä tosi pahoja. Päivä 2: yritän selittää itselleni, ettei ihminen varsinaisesti tarvitse suklaata.
Hän ei kuuntele.
4 tykkäystä
Mä oon nyt vähän puolueellinen tässä mutta oon samaa mieltä suklaan kanssa 
1 tykkäys
Sitä huomaa kummasti ruokahalun ja makuaistin palanneen, kun ryyppääminen loppuu.
Litra 12,5% viiniä vastaa muuten vähän reilu 100g voita, eli kaksi sellaista viivan väliä perinteisestä voipaketista.
Makeissa juomissa on energiaa sitten vielä enemmän.
Alkoholissa on energiaa 7 kcal/g
Ja miettikää paljonko sitä juomaa kului oikein kostean illan aikana…
6 tykkäystä
Taistelu suklaata vastaan hävitty 6-0.
Keväällä sitten.
5 tykkäystä
Taistelu pullaa ja kakkuja vastaan samassa jamassa 
3 tykkäystä
@kaaosteoria66 @Räpistelijä mites olisi astetta armollisempi vanha kunnon “Karkkipäivä” jolloin saisi luvan kanssa käydä kaupasta hakemassa itselleen kohtuumäärän namuja 
ja “Pullapäivä” jolloin päiväkahvilla saa herkutella yhden pullan/leivoksen tms.hyvillä mielin. Sitten muulla ajalla koittaisi pidättäytyä 
vai onko tässä sama joko tai, kun juomisessa, helpompi olla kokonaan ilman
Noo - itse katsoisin, että helpompi on olla ihan kokonaan ilman. Tai ainakin niin, ettei osta kotiin yhtään mitään. Ottaa jos tarjotaan ja on vaikka kahvilassa tai töissä juhlitaan jonkun synttäreitä. Minä kyllä nautin aina hyvin mielin - en siis tunne mitään morkkista , mutta tiedostan, että ei ehkä ole ihan hyvä asia syödä joka päivä jotakin makeaa. Onnistun kyllä hyvin olemaan ilman suklaata tai sipsejä, mutta nuo baakelsit . Pitää vaan ryhdistäytyä.
4 tykkäystä
No kuulkaas. Ostin eilen kuuden kappaleen suklaapatukkapaketin. Että lapsillekin mukamas - ja kissan viikset. Arvaatteko kuinka monta söin?
Söin kaikki! Kohtuukäyttö on aivan poissuljettua tässäkin.
5 tykkäystä
Sama, karkit, sipsit sunmuut ei kiusaa, mutta leivonnaiset…ja kun vielä tykkään leipoa
Olen sopinut itseni kanssa, että leivon vain kun tulee muitakin syöjiä kuin me kaksi, ettei karkaa mopo käsistä… 
2 tykkäystä
Palasin lukemaan tätä ketjua, johon taisin kirjoittaa ensimmäisen viestini 18 päivää sitten, kun kirjauduin tänne uudelleen.
Tämä lainattu viesti antaa kyllä toivoa tulevaan. Sitä kohti. Nyt kun tulossa 12 päivää täyteen, tätäkin lukee uudella katseella. Sellaisella, että ehkä tää on mahdollista oikeasti.
P.S. Te ootte ihan hassuja noiden pullienne ja suklaittenne kanssa 
6 tykkäystä
Mä oon sit keväällä mukana! Mut minkä vuoden? 
Ei vaan, ei se niin kuolemanvakavaa ole, suklaa siis 
3 tykkäystä
On ollut niin raskas viikko, suomeksi sanottuna paikoitellen aivan hirveä, etten ole jaksanut kirjoittaa sitä edes tänne. Ne vähät omat voimansa voi saman tien laittaa toisten tukemiseen toisissa ketjuissa: heidän, jotka sinnittelevät ensi päiviään.
Nyt sitten pari sanaa ehkä, kun on viimein tässä tällainen lauantai jossa lähipiirin ongelmat eivät muutamaan minuuttiin kaadu päälle ja ensimmäinen yökin kokonaiseen viikkoon on mennyt kokonaan nukkuessa.
Viikon mittaan ajattelin: tällaiset päivät, tällainen olo, tällainen syvä väsymys mikä seuraa toisten sekoilusta, kaikki tämä on ennen ollut sitä mihin olen juonut.
Enää niin ei näköjään ole.
Eilen baarissa ystävän kanssa hetken verran ei tehnyt mieli viiniä, mutta surin silti sitä, ettei minulla enää ole mitään tapaa sukeltaa unohdukseen, jota humalasta olen etsinyt. (Ja löytänyt.) Että kaikki se mitä on, sen kanssa täytyy vain olla.
Se on välillä aika kauheaa. Tätä en lähde kuuluttamaan toisten, vasta korkin kiinni laittaneiden ketjuihin mutta: se on lannistavaa.
Silti voi olla selvin päin. Näköjään. Ottamatta sitä ensimmäistäkään lasia. Vaikka kaveri vastapäätä ottaisi.
Näin tällaisina päivinä en kuitenkaan lainkaan luottaisi itseeni, jos kaapissa olisi viiniä täällä kotona.
Onneksi ei ole. Enkä minä sitä tänne aio hakeakaan.
Olisipa jo kevät, vähän talvea kevyempi.
12 tykkäystä
Tätä sanaa mä hain. Lannistavaa. Sitä se on. Mitä nyt kun kaikki vyöryy päälle ja ei voikaan paeta? Täytyy selvitä. Hengittää. Hetki kerrallaan, tässäkin asiassa.
Kyllä se sieltä tulee, hitaasti mutta varmasti.
Tsemppiä!
6 tykkäystä
Tämä. 
2 tykkäystä
Sanat loppui. Toivon voimia Sulle kaiken keskelle
Kevät tulee, pikkuhiljaa 
1 tykkäys
@Räpistelijä Sen unohdin sanoa että muista, että täällä me ollaan jos tulee oikein paha hetki! 
1 tykkäys
Vaikka olenkin itse näitä vasta korkin ihan äsken kiinni laittaneita, niin olen ehtinyt jo pohtia juuri tuota asiaa. Että mitä nyt sitten. Mistä helpotus, miten tää homma nyt sitten hoidetaan?
Kun on semmoinen päivä kuin vaikkapa nyt juuri tänään on ollut. Pitää vaan kestää ja jaksaa elämää semmoisena kuin se on - oli haasteet sitten ihan mitä hyvänsä (täällä myös paitsi omat asiat, myös läheisiin liittyvää vastuuta, kuormitusta ja stressiä jajaja…). Juuri kaikki se, minkä helpottamiseen / kantamiseen / jaksamiseen olen juonut, pitääkin nyt vaan jotenkin sitten kestää, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Illalla pitää taas sitten mennä vaan nukkumaan, oli päivä tai viikko takana millainen tahansa.
Ymmärrän liiankin hyvin mistä puhut… ja yksi juuri tämä on syy siihen, että en ole pystynyt oikeasti aikaisemmin oikeasti lopettamaan.
Mutta sitten, minua tämä auttaa aina uudelleen: Kaiken saa varmasti huonommaksi, raskaammaksi ja stressaavammaksi sillä, että juo. Pienemmän pahan tie se on ainakin, että ei juo.
Hienoa, ettet hae sitä viiniä.
Toivotan sulle @Räpistelijä voimia, mitä ikinä sulla nyt onkin meneillään 
10 tykkäystä
Aika moni puhuu tuosta ahdistuksesta, kun lääke viedään pois, eikä löydetä mitään muuta keinoa käsitellä tunteita. Raitista matkaa hieman pidempään kulkeneet tietävät varsin hyvin, ettei alkoholi ole lääke ja vaikka olisikin, niin siinä on aivan karseat sivuvaikutukset.
Yleisin sivuvaikutus on se, että yksi kaunis päivä huomaat, ettet pysty käsittelemään mitään tunteita ilman alkoholia -olet siis sairastunut alkoholismiin.
Nuo alkuperäiset ahdistuksen syytkin ovat poistuneet ja vaihtuneet lukuisia kertoja, nyt ahdistus alkaa kehittyä heti heräämisen jälkeen, koska elimistö huutaa lisää viinaa. Sitten sitä kuvittelee olevansa kovinkin noheva, kun on löytänyt niin hyvän keinon hallita tunteita.
Jotkut sietävät ahdistusta iltaan asti ja osa jopa sinne viikonloppuun, mutta sitten otetaankin oikein kunnolla.
Kauhea hullunmylly, onnea kaikille alkoholismin selättäneille. Olette vahvoja suunnannäyttäjiä.
5 tykkäystä
Niin no tästähän nyt ei ollut kyse. Tässä on käsitelty jos jonkinlaista tunnetta matkan varrella enkä minä siitä nyt ole ahdistunut, etten ole tarttumassa pulloon.
Tai sitten eivät. Joidenkin ihmisten elämässä ja esim.lähipiirissä nyt vaan on sellaisia ongelmia, jotka eivät poistu sillä että raitistuu itse. Silloin ei enää ole kyse siitä että homma hoituisi pois päiväjärjestyksestä kun vaan kovasti käsittelee iltakaudet omia tunteitaan selvin päin. Silloin on kyse siitä että ympäristö ja elämäntilanne kuormittaa, ja siitä kaipaa taukoa.
Tällaista tilannetta yritin eilisessä päivityksessäni kuvata. Sitä lannistusta, kun aivoja ei saa pois päältä eikä vielä ole nukkuma-aika, että voisi piipahtaa unissaan lepäämässä.
No, lopulta minä piipahdin. Unessa kaadoin lasin pohjalle pikkuruisen tilkan punaviiniä, teelusikallisen verran. Maistoin sitä kieleni kärjellä. Muut katsoivat huolissaan, mutta huoleen ei lopulta ollut syytä:
pahaa oli.
Lopulta se nukkumaanmeno sitten vaan kannatti. Itkuisen lauantain jälkeen on kevyempi sunnuntai, kun mieltään on keventänyt kyynelillä, ja erittäin nastaa huomata, ettei tähänkään aamuun tarvinnut herätä krapulassa.
Mukavaa päivää kaikille.
7 tykkäystä