Päätöksen jälkeinen päivä

Me Lopettajat
362

Tänään tuntuu siltä että uuteen normaaliin tottuminen on jo aika hyvällä mallilla.

Punaviiniajatukset alkavat haaleta. Eräänä päivänä tässä taannoin pyysin saada haistaa seuralaiseni punaviinilasia: pahalta haisi.

Ei tehnyt mieli maistaa. Viiniä ei siis tee mieli käytännössä, vain joskus jotenkin periaatteessa, vanhan tavan vuoksi, välähdyksinä. Ei siksi että oikeasti haluaisin sitä juoda.

Olen käynyt jumpassa ja ryhtynyt lisäksi vesijuoksemaan. Olen päättänyt lähteä näihin hommiin silloinkin kun se ei huvita, silloinkin kun sataa tai on kylmä tai pakkasta, kuten tänään. Enää ei ole syytä väistellä itsestään huolehtimista. En minä sinne jumppaan siksi lähde, että se olisi rasittavaa, vaan siksi että siitä tulee hyvä olo ja se pitää yllä tätä uutta itsekunnioitustani, tätä uutta tapaani elää.

Tätä joka on ihan tavallinen.

Minä pistän nyt paukkuni siihen, että saan elää ihan tavallista elämää. Ja sen sijaan, että se olisi tylsää, se edelleen tuntuu lahjalta.

Ehkä tämä vain on alkoholismin hyvä puoli, se ainoa: että kun siitä alkaa räpistellä sen paremmalle puolelle, jäljelle jäävää tavallista elämää osaa todella arvostaa.

Eilen olin pohjattoman kiitollinen siitä terveestä, hyvästä olosta, joka minulla illalla oli. Olosta, jota ei tarvitse turruttaa.

Olosta, joka saa olla.

Hyvää marraskuista päivää kaikille. :heart:

9 tykkäystä
363

…tunnistan tämän… voisiko olla, että nämäkin menevät ajanmyötä ohi, kun syntyy kokemuksia samoista tilanteista ilman alkoholia… saa nähdä :blush:

Onpa ilo kuulla :blush:

4 tykkäystä
364

Tavallinen on oikein hyvä! :heart: Jossain kohtaa sitä vaan väsyy siihen että jahtaa koko ajan jotain, jotain uutta, jotain jännittävää. Ja sitten tajuaa että kotona kylpytakissa ja villasukissa, vatsa täynnä hyvää ruokaa ja kahvikuppi nenän edessä onkin just se mitä tarvitsee.

8 tykkäystä
365

Onnea 7 kuukaudesta näin vähän jälkikäteen! Luin koko ketjusi ja tästä näkee jo selvästi muutoksen parempaan, joka sinussa on tänä aikana tapahtunut. On hyvä joskus lukea omaa ketjua, varsinkin, jos tuntuu, ettei itse ole edistynyt minnekään. Olet yksi monista viisaista kirjoittajista, joita täällä nyt on ja teidän kirjoituksianne on ilo lukea ja olen saanut niistä paljon. Olet ensimmäinen, jota kommentoin, mutta teitä on monta.

Itse olen monesti pohtinut sitä, että raitistuin itse juuri marraskuussa, joka minulle on aina ollut pahinta aikaa ja juovana aikana oli paras tekosyy juomiseen. Toisaalta se, että pistin korkin kiinni silloin ja kamppailin ne pahat alkupäivät läpi juuri vuoden synkeimpänä aikana, on vahvistanut luottamustani siihen, että a) minä pystyn olemaan raittiina, kun pystyin silloinkin b) en ikinä halua kokea niitä pahoja alkupäiviä uudestaan

7 tykkäystä
366

Kiitos kauniista kommentistasi @Kynsilaukka ja onnittelut sinullekin siitä, että olet päässyt tälle elämän paremmalle puolelle!

4 tykkäystä
367

Loistavia kirjoituksia ollut. Näistä saisi koottua vaikka kirjan, sellaisen novellikokoelman aidoista tarinoista alkoholismin ympärillä. Juttu on siinä, että aihe on arka, eikä siitä välttämättä puhuta perheen sisällä, saatikka muualla. Siksi näiden kirjoitusten läpi kahlaaminen on tärkeää. Näin syntyy ajatus siitä, että ei ole yksin ongelman kanssa ja alkoholismin voi selättää.

Raitis ihminen selviää elämän kuohuista lähes poikkeuksetta paremmin, kuin päihteitä käyttävä. Turha kuvitella, että selvänä kuljetaan jossain pumpulitaivaassa, mutta on se jotenkin kevyempää, kun ei addiktio alituiseen ohjaa elämää ja päätöksiä.

Tuo tulokulma on hyvä, jossa mietitään hyvää elämää ja sairastelua. Kyllä alkoholi vie ennen aikaisesti kotihoidon piiriin, hoitokotiin tai Honkanummelle, se on fakta. Dementia ja katkokävely rollaattorin avulla lienee ne näkyvimmät sairaudet. Lisäksi on liuta alkoholin aiheuttamia aiheuttamia sairauksia, joihin ei lääkäristä saa mitään pelastavaa pilleriä.

Nuorena jankutettiin: “mitä jännität, voit huomenna jäädä ratikan alle, kerranhan täällä vaan eletään, nyt on bileet.” Harva sen ratikan alle jäi, mutta moni joutui ongelmiin alkoholin kanssa.

Alkoholi sopii ihmiselle, kuin otsatukka sialle. Kuvitelma siitä, että se auttaisi ylläpitämään laadukasta ja elämisen arvoista elämää, on mainosmiesten juttuja.

Tänään on näköjään 495 päivä ilman pisaraakaan alkoholia. Kummasti se vaan silti mielessä pyörii, ei se, että tekisi mieli juoda, vaan kaikki muu siihen liittyvä. Ne tuskaiset olot, kun tulee ajatus, että nyt äkkiä iso kylmä olut tyhjään vatsaan, harvenee päivä päivältä.

Ihminen on taistelija, kyllä se selviää ties mistä.

7 tykkäystä
368

Tuota paremmin asiaa on vaikea kuvailla, täytyy sanoa, että kynä on hallussa.

Kyky olla läsnä tosiaan paranee, ei ole alituiseen kiire muualle.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi kohenee. On myös totta, että sitä on vaikea kuvailla, se pitää kokea.

Raittiina et myöskään hermostu juuri mistään, ja kun kuitenkin hermostut, niin lepyt hujauksessa.

Myös tuskaisuus, levottomuus ja ahdistus vähenee, jopa poistuu.

Halu olla sosiaalisessa mediassa tai kuunnella alarmisteja, eli pelkopornon levittäjiä ja maailmanlopun ennustajia, poistuu. Et halua enää täyttää mieltäsi negatiivisella paatoksella tai nähdä kuvia sotatantereilta. Elämä uuden itsesi kanssa on niin mukavaa, että alat kiinnostua toisenlaisista jutuista.

Myöskään todella syvissä vesissä kahlaavien ja pelkkää negatiivisuutta huokuvien ihmisten seurassa et enää viihdy.

Jos jollekin pitäisi suositella vain yhtä terveystekoa, niin kyllä se olisi raittius.

6 tykkäystä
369

Kun pääsee eroon alkoholista ei yksikään baari tunnu enää samalta, oli sisustus tai miljöö sitten mikä tahansa. Niissä haisee pahalle ja on kauhea meteli, jossa ei pysty keskittymään mihinkään.

En viihtynyt kyllä meluisissa baareissa juodessakaan. Ärsytti jo silloin, kun porukka alkoi jankuttaa samoja juttuja kauhealla volyymilla.

Kummasti niihin piti silti omakotitalon verran kantaa rahaa.

Vaikka baarit jäi vuosia sitten, niin kekseliäänä sitä alkoholisoitumista pystyi kehittämään ihan kotiolosuhteissakin, eikä lapsetkaan olleet esteenä.

Alkoholi ja baarikulttuuri on sellaisia sudenkuoppia, jotka on kyllä viisasta kiertää.

Omallakin kohdalla piti oikein vuosia treenata, että sai aikaan kunnon riippuvuuden, kyllä sitä oli hölmö. Uskotteli itselleen, että nikotiini ja alkoholi rentouttaa ja näin sitä muutkin päivänsä päättää, niin ja lomalla kuuluu juoda päivittäin.

Kun sitten yksi kaunis päivä avaat silmät ja havahdut siihen tosiasiaan, ettet pysty olemaan enää päivääkään ilman, niin kusessa olet. Ei kannata luisua siihen pisteeseen.

Kun sisäistää sen, että kossussa ja 100€ viinissä on se sama päihdyttävä aine, niin on jo voiton puolella. Uskoisin viini- tai viskiharrastuksen hieman latistuvan, jos alkoholi poistuisi kuvioista.

Nykyään on mukava nähdä ihmisiä Shellinbaarissa tai kirjastossa juttelemassa, pelaamassa korttia, kutomassa tms. se on sellaista aitoa se ja ilman sitä kauheaa mölinää, jumputusta ja sönkötystä.

Alkoholista riippuvaisen ihmisen hermo on sellainen, että se alkaa pingottua heti krapulasta selvittyään. Jos päihderiippuvuus on jo pitkällä, niin ennen iltaa se on jo kuin viulunkieli, eikä se löysty ilman annosta oikein millään. Hullu treeni, avanto, 200 asteinen sauna tms. voi auttaa muutaman päivän eteenpäin, mutta viimeistään perjantaina ei sellaista karhua olekaan, joka estäisi sinua hakemasta juomaa.

On mahtavaa huomata, kuinka se “hermo” myös paranee, kun laittaa korkin kiinni. Kyllä se edelleen venyy ja paukkuu, mutta liike on sellaista lyhyempää ja harvoin se enää pingottuu ihan äärimmilleen ja jos pingottuukin, niin se myös löystyy vaikka suklaapatukalla ja kahvilla tai ihan vaan hengittämällä.

Itsellä 497 päivää takana ilman pirunkusta, enkä kyllä usko sitä enää tarvitsevani tässä elämässä. Joskus 15 vuotta sitten oli ehkä suunnilleen saman mittainen päihteetön jakso, mutta lopetin sen, koska olin oppinut kohtuukäyttäjäksi :wink:

Olen kahlannut tätä sivustoa tässä jonkin aikaa ja täytyy kyllä sanoa, etten ole moiseen vielä törmännyt. Täällä ollaan jotenkin aidosti mukana, eikä trollit tai maksetut botit mölise jotain jonninjoutavaa. Aivan mahtavia ketjuja, joita lukiessa on helppo nyökytellä mukana. Uskomatonta miten samanlaista kaavaa alkoholismi toistaa.

Kyllä kannattaa nuorten kuunnella, jos vanhempi väki varoittaa alkoholismista.

7 tykkäystä
370

Kirjoitat hyvin, piti tämäkin juttu lukea pari kertaa :smiley:

Hienon siivun olet jo saanut raittiita päiviä :+1:t2:

Olen huomannut samaa, hermo ei ole enää niin pinnassa kuin juodessa. Asiat ei yhtälailla ärsytä, hermostuta ja rasita.

2 tykkäystä
371

Samaa mieltä tästä porukasta täällä. Nykyään meno on vain parantunut. Kyllä me alkoholistit ollaan ihania🤣. Eikun tosissani. Täällä on todellakin harvinaisen asiallista ja fiksua porukkaa. Kaveria tuetaan aidosti ja ne harvat ilkeilyt, mitä täällä joskus viimeaikoina on ollut ilmiannetaan heti.

5 tykkäystä
372

Sunnuntai-ilta, myöhäinen jo.

Minulla on nyt tulevaisuus aivan eri tavalla kuin ennen.

En tiedä mistä se tuli, tai tiedän. Se tuli siitä päätöksestä, jonka jälkeisenä päivänä kirjauduin tänne.

Minulla on haaveita, jotka ovat muuttumassa suunnitelmiksi. Niiden toteuttaminen ei ole mahdotonta. Minulla on voimia, jotka ennen enimmäkseen olivat kortilla. Minulla on tahtoa joka ei lannistu pikku vastoinkäymisistä, tuskin enää edes isoista.

Minulla on entinen minäni nyt, se nuori. Se jota mikään ei vielä ollut nujertanut.

Aikamoinen seuraus, pelkästään siitä että laittoi korkin kiinni.

Suosittelen kokeilemaan. Ihanaa ja hyvää kokonaan uutta viikkoa kaikille huomenna, ja hyvää yötä sitä ennen!

10 tykkäystä
373

Olipa ihana kirjoitus. Varsinkin tuo entisen minän löytyminen. Se minustakin on tässä matkalla se mitä olen eniten odottanut.

Oikein hyvää huomenta ja kivaa uutta viikkoa!

1 tykkäys
374

Moni alkoholin kanssa vuosikymmeniä lotrannut ei edes muista millainen oli ennen tutustumistaan päihteisiin. Enkä nyt tarkoita mitään laitoskuntoon juomista. Säännöllinen käyttö riittää kyllä koodaamaan aivot vastaamaan uuden kemikaalin vaatimuksia.

Entisestä minästä tuli mieleen biisi, jossa lauletaan:

“Milla hei sun täytyy muuttuu, sun elämältä suuntaa puuttuu, sä aina tartut tikkuun lyhimpään, se ei johda mihinkään”.

Omalla kohdalla tuon voi allekirjoittaa ainakin.

Alkoholi sammuttaa liekin sisälläsi, se tappaa motivaation ja alat laahustamaan elämääsi läpi sen kummemmin miettimättä. Kunhan perustarpeet on tyydytetty ja viikonloppuisin sekä kiihtyvässä määrin myös arkisin, pääsee humpalle.

Näin tähän koneistoon saadaan ihmiset mukaan suorittamaan.

Muistan, kun nuorena kaveriporukassa oli mukana ihmisiä, joita kiinnosti myös tulevaisuus. He saattoivat kyllä olla baareissa mukana, mutta eivät välttämättä juoneet mitään. Usein kun heitä pyydettiin rientoihiin mukaan, niin sanoivat lukevansa pääsykokeisiin tai lähtevänsä seuraavana aamuna töihin tai harrastuksiin. Töihin sitä saattoi olla itsekin menossa, mutta usein sinne mentiin muutaman tunnin unien jälkeen, säikkynä ja ahdistuneena, omaa varjoaankin peläten -aivan loistavaa suorittamista, eikä mikään kello soinut ja käskenyt hieman rauhoittumaan, koska mä elän nyt, enkä huomenna :slight_smile:

Muistan kyllä ajatelleeni sen kymmenen vuotta, että kohta teen sitä tai tätä. Ehkä heti huomenna, viimeistään alkuviikosta.

Onneksi silloiset tyttöystävät ovat ymmärtäneet lähteä, sen avulla sitä on aina päässyt hieman kelaamaan elämäänsä ja on ollut ryhtiliikkeen paikka. Perhe-elämän käynnistäminen vaati kuitenkin vielä monenlaisia järjestelyitä.

Elämä heittää eteen kaikkea odottamatonta. Niistä kyllä selviää, kunhan muistaa nukkua, syödä ja liikkua. Lapsenmielinen ja utelias suhtautuminen elämään auttaa kummasti. Eikä kaikkea kannata ottaa niin vakavasti. Tuo mainittu fraasi “kerranhan täällä vaan eletään” on saanut nyt uuden lähestymiskulman. Elämä on tosiaan ainutlaatuista ja haavoittuvaa, ei sitä kannata tuhlata ryyppäämällä ja makaamalla ahdistuneena krapulassa päiväkausia.

Vuorokaudessa on 24h kun sen jakaa kolmella tulee kahdeksan. Tässä voisi olla yhdenlainen ohje joka päivälle: nuku 8h, tee työtä tai muuta vastaavaa 8h ja puuhaile sitten omiasi se 8h.

Lisäksi voisin vinkata, että kulje keskitietä, vältä ääripäitä, oli kyse sitten mistä tahansa.

Ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo hangessa.

3 tykkäystä
375

Tätä olen yrittänyt omilleni toitottaa. Ja sitä että se alkoholi ei saa olla rentoutumiskeino. Niillä kun molemmilla perinnöllinen alttius löytyy niin hirvittää vaikka toivoisikin että tämä sulupolvien ketju katkeaisi tähän :grimacing:

2 tykkäystä
376

Tämä on totta! Joskus aikoinaan täällä oli pari / muutamia, jotka kirjoittelivat, tosin lähinnä toisilleen, vain, suoraan sanoen, ärsyttääkseen ja haastaakseen riitaa. Eihän niitä olisi tarvinnut lukea, mutta ehkä se oli yksi syy, että en silloin kirjoittanut itse. Tietyissä tilanteissa kun ilkeät kommentit ei auta mitään, eivät siis koskaan tietenkään. Itseni kohdalla ei oikein mikään auta, mutta kyllä ystävällisyys ja asiallisuus on ihan toista. Täällä osataan nykyisin sekin taito: asioita ei kääritä pumpuliin, vaan osataan vastata asiallisesti ystävällisellä tavalla. En tiedä oliko tässä mitään tolkkua, mutta ainakin minä arvostan sitä.

5 tykkäystä
377

Hyvä lause maanantaiaamulle ja uuden työviikon aloitukselle!

4 tykkäystä
378

Kirjoituksesi sai minut hymyilemään isosti :grin: ihana kuulla! Koen samoin ja se antaa uutta iloa ja energiaa elämään, uskoa ja toivoa.

Kuullostaa niin hyvältä, Sinulla alkaa olla elämä mallillaan :smiley:

Hyvää alkanutta uutta viikkoa :heart_exclamation:

2 tykkäystä
379

Osuvasti kirjoiteltu näin maanantai aamuna.

Tästä minulla on vahva kokemus. Olin lopuksi synkkä varjo, Muumien mörkö.

Näin minäkin mietin, yritän pitää huolen perusasioista eli nukkua, syödä hyvin ja liikkua. Niistä kun huolehtii, niin kykenee ratkomaan monta elämän yhtäkkistä eteen heitettyä haastetta menettämättä hermoja. Toisaalta, kun elämä nakkaa iloisen yllärin, niin kykenen heittäytyä ja elää hetkessä, nauttia siitä. Olen myös saanut takaisin uteliasta lapsenmielisyyttä. Ja tuo oli hyvä, kaikkea ei kannata ottaa niin vakavasti! Sillä kohti uutta viikkoa.

Hyvää alkanutta viikkoa Sinullekin @Jussi :smiling_face_with_sunglasses:

4 tykkäystä
380

Tämä kuulostaa aivan mahtavalle. :heart: minullakin on raittiina yksi ja toinen unelma pikkuhiljaa toteutunut, viimeksi nyt auton hankinta ja nyt on toteutumassa pienen vaatimattoman mökin ostaminen. Olen kovin ihastunut paikkaan ja vaikken nyt talvella siellä monta kertaa kävisi, odotan jo kevättä ja sinne siirtymistä. Ensi talven asumisjärjestelyt selviävät sitten aikanaan.

Jos on halu , keksii keinot, jos halua ei ole löytää kyllä tekosyyt.

Aivan kaikki ei tietenkään ole mahdollista, mutta omien unelmien toteuttaminen edes jossain muodossa ja tietysti myös raitistuminen on aika pitkälti kiinni omasta motivaatiosta.

Juomista jatkaessa ei varmasti olisi tämäkään toteutunut.

Vetäisin edelleen viinaa ja kaljaa päähäni, jurnuttaisin itsesäälin täyttämänä kuinka kaikki on kurjaa ja vika siihen kaikkialla muualla paitsi isessäni ja juomisessa.

Varmasti moni muukin raitistunut voi allekirjoittaa nämä molemmat kirjoitukset.

Juodessa polkee paikallaan omaa kuoppaansa koko ajan syvemmäksi näköalattomana, on katkera ja uhriutuva; jotenkin energiaa ja voimavaroja kuluu ihan vääriin asioihin ja se on tietysti pois muusta.

Mielenmaisema muuttuu pikkuhiljaa, kun saa sen korkin kiinni, juomattomuus muuttuu raittiudeksi ja ihminen palaa omaksi itsekseen.

4 tykkäystä
381

Mulla toki matkaa on taaperrettuna vasta kovin vähän aikaa mutta pikkuhiljaa alkaa huomata itsessään niitä “vanhan minän” piirteitä. Ja se hetki kun nuorempi teini totesi yksi päivä että “nyt sä oot äiti taas se kiva mikä silloin kun me oltiin pienempiä!” :heart:

5 tykkäystä