Tavallinen keskiviikko.
Alkoholista luopuminen ei ole jättänyt elämääni mitään tyhjää aukkoa. Tai jos onkin, se on hissukseen täyttynyt tavallisella olemisella, joka tuntuu hyvältä.
Oikeastaan asian voisi ilmaista niin, että juomisesta luopuessani en joutunut luopumaan yhtään mistään, vaan sain luopua mustasta aukosta, jossa ei ollut yhtään hyvä olla.
Nyt ollaan sellaisessa vaiheessa, näemmä, että televisiossa lausuttu “I need a drink” johtaa mielessäni välittömästi seuraavaan ajatukseen: älä tee sitä! Etsä hei tajua että sulle tulee siitä vain väsynyt ja pöhnäinen olo?!
Hyvin ja sikeästi nukutut unet. Aamut, jotka eivät ole tahmeita. Alakulo, jota on paljon, paljon vähemmän kuin ennen, ehkä enää vain tilapäisinä häivähdyksinä.
Itsekunnioitus.
Miksi luopua näistä? En enää keksi mitään syytä.
Kävin eilen alkossa. Kävelin taas suoraan alkoholittomalle hyllylle - on hyvin ystävällistä merkitä se selvästi sillä vaaleanturkoosilla kyltillä, jonka löytää helposti uudestakin myymälästä.
Ostin kokeiltavaksi uuden alkoholittoman punaviinin. Alkoholittoman hyllyn edessä seisoessani tunsin voimakkaasti sellaisen lohdullisen ajatuksen että tämä on nyt minun oma hyllyni. Että minun ei enää tarvitse seistä noiden muiden hyllyjen edessä pohdiskelemassa muka-sivistyneesti sitä, mikä viini mahtaisi olla maittavin, vaikka oikeasti se olisi aivan sama. Kunhan siitä vain tulisi humalaan.
On niin valtavan helpottavaa kun ei vaan tarvitse.
Alkoholittoman viinin maksaminen alkon kassalla on myös hyvä tunne. Minä ajattelen niin tehdessäni joka kerta, että hitsi mä olen reipas. Olen alkoholisti joka ostaa johdonmukaisesti enää vain alkoholittomia juomia. Kassalla tekee mieli taputtaa itseään hyväksyvästi olalle - eiku ei, oikeasti tekee mieli huutaa: katsokaa tänne! Katsokaa, mä pystyin tähän! Tämä sujuu nyt, on hyvä olla, tämän pullon maksaminen ei hävetä! Tässä ei tarvitse luimistella häntä koipien välissä eikä esittää ymmärtävänsä viinien päälle, vaikkei ymmärrä, eikä edes halua ymmärtää,
nyt tässä saa seistä ymmärtämässä vain sen päälle ettei viini tee ihmiselle yhtään hyvää. Jos siinä nimittäin on niitä prosentteja. Että katsokaa, näin viisas minä nyt olen!
No, huudahdin sen nyt vain tänne. Sori.
Tavallinen keskiviikko, hitaalla käynnistymisellä tosin. Mutta eiköhän tämä tästä kohta käynnisty.
Lehdet, joita keväällä odotin puihin, ja joista silloin ajattelin: kun ne puhkeavat, minulla on parempi olla - no, ne lehdet alkavat nyt kellastua.
Katson niitä ja muistan taas: olen ylittänyt vuoren. Ja nyt kun olen, on kevyempi kulkea.
Lehdet putoavat, tulee loskaa. Tulee pimeää.
Siihen saa sytytellä kynttilöitä ja nauttia lasin, pari alkoholitonta punaviiniä. Ja ennen pitkää tulee taas kevät.
Onneksi olen nyt tässä. Hyvää viikon puoliväliä kaikille kanssakulkijoille.
läsnä”.
). Ehdin monenlaista, kun aika ei kulunut alkoholille.
