Jostain syystä viime päivinä on ollut tärkeää kirjoitella tänne kaikenlaista vuodatusta. Onneksi kenenkään ei ole näitä pakko lukea.
Kohtuukäytön ajatuksen pyörittely on ollut jotenkin ajankohtaista. Olen siis jotenkin onnistunut unohtamaan, miksi halusin lopettaa alkoholinkäytön.
Nyt olen onnistunut muistelemaan sitä taas. Olen tajunnut ryhtyä pohtimaan asiaa oman terveyteni kannalta.
Minä haluan olla terve ja toimintakykyinen ja elää vanhaksi ja voida hyvin. Ja tehdä sen eteen kaiken mitä itse voin - kaikkeen muuhun en voi vaikuttaa, terveyden tärväämiseen itse kuitenkin voin.
Katsoin täällä eilen jonkin videon jostain ketjusta, sellaisen jossa kerrattiin kaiken muun ohessa alkoholin myrkyllisyyttä elimistölle ja sitä kuinka se edistää syövän ja dementian kehittymistä. Kaiken muun ohella.
Luulen että nyt ovat käsillä juuri ne ajat, joissa minä voisin keskittyä nimenomaan siihen että alkoholi on hermomyrkky. Sen sijaan että muistelen lämmöllä yhden viinilasin vaikutusta. Voisin lisäksi myös muistella, kuinka paljon olen sitä saanut kurkustani alas kaataa. Ja mihin se sitten lopulta johti.
Vähentäjien puolella laskeskellaan näemmä annoksia. Kaikki vähentäminen on tosi hienoa, aina on parempi juoda vähemmän kuin enemmän. Silti alan ymmärtää, että kokonaan ilman oleminen taitaa itse asiassa olla paljon helpompaa kuin käytön vahtiminen. Ei tarvitse laskeskella yhtään mitään, ei suunnitella, petailla, jarrutella tai yrittää pitää mitään lapasessa.
Ehkä se kuitenkin voisi olla minun juttuni: kokonaan ilman oleminen. Sitten kumminkin. Juuri siksi kun aikansa kutakin, ja minusta tuli alkoholisti. Ja minä voisin alkaa tottua tähän ajatukseen, hyväksyä sen.
Ehkä tämä on prosessi. Sellainen jossa opetellaan hyväksymään. Olen hyväksynyt ja tunnustanut sen, että alkoholista tuli minulle ongelma, mutta viime aikoina on silti ollut vaikea hyväksyä sitä ettei tätä asiaa minun kohdallani ehkä kumminkaan ratkaista pitämällä kohtuukäytön kummitusta takaovella odottelemassa että väsähdän. Olemaan näin hyvinvoiva ja virkeä.
Minä olen alkoholisti. Minä olen alkoholisti. Minä olen alkoholisti. Ja siksi minusta ei voi enää tulla kohtuukäyttäjää.
Siksi sitä ei myöskään kannata enää yrittää. Kun kerran haluaa elää vanhaksi ja voida hyvin.
Ei se yksi viinilasi niin ihmeellinen asia ole. Ei se ollut kesälläkään, kun sen yhden kokeilin. Sitäpaitsi sehän oli niin väkevää, että minun piti laimentaa se kivennäisvedellä, että siitä olisi ollut jotain iloa.
Eikä siitä silti ollut iloa. Harmitti heti että edes kokeilin. Miksi siis pitää enää miettiä, kokeilisiko joskus vielä uudestaan. Mikä muuttuisi?
Ei mikään. Se olisi edelleen väkevää, (hetken verran, ennen kuin käyttö lähtisi käpälistä) ja edelleen hermomyrkky. Ja ilo tulee oikeasti siitä että on ilman.
Tätä täytyy vain muistella, pitää mielessä. Minua auttaa se kun kirjoitan näitä ajatuksiani tähän.
Minä olen alkoholisti, ja vaikka se sana on tyhmä ja ikävä ja tuntuu pahalta ja sitä vastaan haluaa jotenkin taistella, kohtuukäytön haaveilla, se ei silti muutu miksikään.
Sana alkoholisti on varmaan ikävä siksi kun alkoholistina eläminen on niin ikävää. Ja minähän voin itse valita toisin.
Juomattomana alkoholistina eläminen ei ole ikävää eikä sitä tarvitse mitenkään hävetä.
Luulen että minä lähden nyt kohti sitä. En halua olla juova alkoholisti, mieluummin olen juomaton.
Miksi herättää nukkuvaa karhua, kun sen voi antaa vaan nukkua.
Nyt tämä ajatus helpottaa, ei enää pelota. Ei ainakaan tänään.
Mukavaa perjantaita kaikille.
eli oikein hyvä paikka kirjoitella! Lisäksi meitä, jotka täällä palstalla palloilemme, aihe kiinnostaa.
parhaita - hieno ajatus pelastaa joku kovia kokenut pieni kaveri (tai kaksi) 
