Oppiiko ongelmakäyttäjä kohtuukäyttöön?

Me Lopettajat
41

Oppiiko ongelmakäyttäjä kohtuukäyttöön?

Uskon, että kyllä oppii.
Oman vaikeusasteensa tuo toki käytön aste. Ongelmakäyttö on aika laaja skaalainen käsite. Toinen asia on sitten se, että kuinka monelta se todellinen halu löytyy ja edelleen se, että tekeekö kohtuukäyttö tyytyväiseksi. Mutta niitäkin, joilla on halu ja kohtuukäyttö tyydyttää on olemassa ja joiden kohtuudessa pysyminen ei ole jatkuvaa taistelua. Sitten on varmasti niitä, joilla kohtuukäyttö aiheuttaa eriasteista kamppailua aina jatkuvaan retkahteluun ja vanhoihin tapoihin luisumiseen asti.
Itseäni ei kohtuukäyttö kiinnosta tai minkään muukaan käyttö. Tykkään raittiudesta ja se sopii minulle, en kaipaa päihderintamalta elämääni mitään.

42

Oppii toki, jos haluaa. Jos haluaa. Ongelmahan onkin usein siinä, että ongelmakäyttäjä ei halua. Ei se anna kicksejä. Ei juoppo kohtuukäytöstä saa sitä mitä alkoholista hakee. Siksi kannattaa miettiä omalla kohdallaankin, miksi kohtuukäyttö olisi ratkaisu

Kysymyksen asettelu on saman tyylinen, kuin että oppiiko ongelmasyöppö tai ahmimishäiriöinen ikinä syömään kohtuudella. Tosin ero on tietysti siinä, että syöminen on välttämätöntä joten siinä on pakkokin opetella kohtuukäyttö.

Oikeasti kohtuukäytön oppiminen vaatii yhtä suuria muutoksia kuin raitistuminenkin. Tietyllä tapaa jopa suurempia. Se ei ole helpompi tie, tai yksinkertaisempi tie, mutta joillekin se on mahdollinen.

Ellei olisi, empä minäkään tässä enää elävien kirjoissa varmaan liehuisi. :sunglasses:

PS: Tutustu Stanton Peelen kirjaan “Miten voitat riippuvuudet”.

43

En usko kohtuukäyttöön. Koen kuitenki et se on epäreilua, ja jään paitsi jostaki. Mutta ei tarvi kun miettiä sitä mitä humalalta haluan: sitä kaatokänniä. Se on ainoa tavote. Varasin lääkäriajan, haluan antabukset nopeasti varalle.

44

Empä minäkään siihen usko, tuohon kohtuu käyttöön. Oon viimeksi juonut niin melkein aina filmin katki. Muutenkin kai se mun pohja on ollut se kun näyttää tuon alkon kanssa asiat menevän siihen, että se on ykkönen. Ei puoliso eikä mikään tunnu estävän viinanhimoa. Ainut kai millä kykenisin “kohtuukäyttöön” on hilata toleranssit niin ylös ettei filmit katkeilisi. Se taas tuhoisi elimistön ja nupin siinä samassa.

Semmonenkin alkoi turhauttaa kun jotenkin mietin, että enkö minä osaa muuta tehdä kun juoda ja siinä samalla tuhota elämäni. Sitäkö minä haluan. Puoliso potkimassa ulos kämpästä. Samalla huomaan, että se tarkoittaisi kodittomuutta kun oma ajattelu ja aivojen käyttö niin sekaisin, että tuskin mitään kämppää saisin hommattua. Ihan menetin ton elämän hallinnan ja kaiken ilon. Selvinpäin olo oli tuskallista ja eikä kännissä olo auttanut mitään. Ihan aivottomaksi apinaksi itseni join viimeksi. Se alkoi rasittaa niin vitusti, että aattelin laittaa korkin kiinni. Hommalle pisteen.

En tiedä onnistuisko multa kohtuu käyttö? Uskoakseni laittaisin itseni tulikokeeseen. Siinä on vaan sitä jotain kun saa humaltua ja mielellään enemmän ja enemmän. Voihan sitä olla ensikerralla varovaisempi kun tietää mitä käy ja ottaa tuopin tai pari… Tai sitten oon siinä kuplassa taas, että tiedän mitä voi käydä mutta en välitä.

Tekee kovasti töitä raitistumisen eteen niin jossain vaiheessa viinanhimo häviää tai heikkenee hyvin merkittävästi. Kaikki lähtee omasta päätöksestä ja hyvin vakaasta sellaisesta. Keinoja raittiuden saavuttamiseen on useita sitten, mikä kellekin sopii. Itselle tämä plinkki ja tahto olla juomatta.

Päivä kerrallaan on itsellä hyvä motto alkoholismin kanssa.

45

Tuo kysymys on sikäli mukava, että jokainen tietää omalla kohdallaan senhetkisen vastauksen.
Sitä nimittäin saa, mitä tilaa -ja usein jopa sitä mitä haluaa.

Jos ihminen haluaa viinalla sammuttaa itsensä tai juoda sammumatta lähes loputtomasti, niin siihenhän silloin tietysti viinan kanssa läträtessään pyrkii.

Eikä sitä oikein voi kohtuukäytöksi sanoa, vaikka se toisaalta sen sammumiseen tai vuosikausia kestävään tehopöhnään pyrkivän arvoilla tulkittuna ihan vaan oikein ja kohtuullista olisikin.

Jos tuo on se mitä haluaa, niin ei ole ihan järjellistä edes miettiä, voisiko kuitenkin samalla haluta fiksua , just mukavasti hermopäätteitä hivelevää pintaverenkiertoa aavistuksen verran kiihdyttävää ja hienovaraisesti rentouttavaa satunnaisesti tapahtuvaa nautiskelua… ei ne oikein yhtä aikaa voi olla samassa päässä, nuo vaihtoehdot.

Väiittävät, että joku Higgsin bosoni voisi olla jopa kahdessa paikassa samaan aikaan, mutta kuten on huomattu, pirun vaikea käsiteltävä sekin on, jopa siihen koko elämäntyönsä satsaavilla tiedemiehillä. Miten siis ihan tavallinen ihminen, jolla on noiden juomisjuttujen lisäksi niin paljon kaikkea muuta murehdittavanaan, osaisi koko aivorustinkinsa viritellä niin, että se samalla kertaa toteuttaisi kahta aivan erisuuntaista tavoitetta sen kaljakolpakkonsa suhteen? Paha homma.

Ainoa hyvä puoli asiassa tosiaan on se, että kunhan viitsii olla rehellinen, ihan rauhassa itsensä kanssa asiaa funtsia, ilman ulkopuolisia junttaporukoita kumpaakaan vaihtoehtoja lobbaamassa, sen oman tuloksen, just sillä hetkellä voimassaolevan, tietää ihan varmasti.

Ihminen voi muuttua, halujen ja tarpeiden kohteet voivat vaikka ensi vuonna olla ihan erilaiset kuin tänään, joten ei kannata alkaa vannomaan semmoistakaan että näin se on nyt ja näin se tulee olemaan minun kohdallani iankaikkisesta iankaikkiseen-… ei se ihan niin mene, elämä.

46

Ongelmakäyttäjän ei tarvitse opetella kohtuukäyttöä, sillä ainakaan
tämä ongelmakäyttäjä ei enää käytä ongelmanaiheuttajaa.
Ilman ongelmanaiheuttajaa ei tarvitse miettiä ongelmaa,
joka pysyy oireettomana ja ongelmaton ongelmakäyttäjä
voi keskittyä elämässään muuhun ja jättää
ongelmakäytön sitä hanskaaville ja siitä
ongelmattoman ja ongelmista-välittämättömän
merkityksen saavan ja oikean kohderyhmän löytävä
elämälleen syvällisen tarkoituksen, ilman ongelmia.

47

Noinhan siinä käy. Kysymys menettää merkityksensä.
Kun raitistuminen onnistuu -siis jos päätavoite on näin asetettu, ja se on toteutunut -alkoholi on merkityksetön aine.

Silloin ei ole tarvetta kysellä sen käytön mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista.

Aivan hyvin voisin minäkin juoma haluamani määrän alkoholia, mutta kun ei ole minkäänlaista tarvetta siihen.

Ja silti, en ryhdy inttämään että voisin nähdä tulevaisuuteen. Kymmenen vuoden päästä voi olla eri mieltä.

Tai kolmenkymmenen vuoden päästä… Nyt on nyt, ja nyt elämä on ihan muuta kuin oman alkoholinkäytön miettimistä.

48

On hyvä joskus kysellä, vaikka ei niissä ongelmissa niin kovasti piehtaroisikaan. Ei kysyvä tieltä eksy, sanotaan. Ja onhan kysymykset ja erilaiset vastaukset ja niillä spekulointi merkityksellistä ihan vaan keskustelunkin kannalta.
Niinkuin tämän ketjun otsikkokin.

Ongelma? Mistä vain voi tulla ongelma. Vaikkapa internettiin kirjoittelusta. Tai ihmissuhteista, tai rahasta. Minun ongelmani tällä hetkellä on kipeä polvi. Kyseessä ilmeisesti ns. “hyppääjän polvi”, rasituksesta johtuva nivelen tulehdus. En halua kuitenkaan päästä polvestani eroon, vaikka se tuntuukin vähän ongelmalliselta -vai pitäisikö sanoa: haasteelliselta- tällä hetkellä.

Mutta takaisin alkoholiin. Ihmiset jotka sanovat etteivät usko kohtuukäyttöön, vastaavat samalla kysymykseen miksi se ei onnistu. No, ei sen tarvitsekaan onnistua, jos ihminen on tyytyväinen eloonsa ja oloonsa ilmankin.
Toden totta: voi keskittyä elämässään muuhun. Valtio-mieskin pohtii useammin politiikkaa ja yhteiskuntaa, kuin kaikenlaisia litkuja ja liemiä. :sunglasses:

Glögin kohtuukäyttö tosin onnistuu myös, mutta entäs ne piparit…

49

Toivon MM:mäistä lopputulosta… Itse toivon että saisin selville tuon vuoden suunnitellun raittiuteni aikana (josta aloitin tänään ketjun Lopettajiin) just sen, että pyöriikö pullonkuva päässä koko sen ajan ja odotanko ihan tärinöissäni uutta vuotta 2016 vai siirränkö ajatuksen vain sivuun täksi ajaksi. Ratkeaminen tietenkin puhuu sitten jo ihan omaa kieltään, jos sellaista tapahtuu.

50

Viikko raitiutta takana. En pysty kohtuukäyttöön koska en halua kohtuullista hiprakkaa. Haluan kaatokännin, pari juomaa on yhtä tyhjän kans, ihan turhaa. Täysraittius on nyt tavoitteeni koska parilla drinkillä vain kiusaisin itseäni ja päätyisin taas tajuttomuuteen.

Ei suunnitelmia loppuelämäksi, mutta loppuvuoden ja alkuvuoden olen ainakin täysin raittiina.

51

Hienoa Muija.

Minusta ajatus kaatokännistä puolestaan olisi hyvinkin vastenmielinen, enkä miellä saavani mitään iloa tai nautintoa kaatokännistä enää.
Raitis en kuitenkaan ole, vaikka perinteinen tipaton tammikuu kohta taas kolkutteleekin raikkaana ja puhdistavana kalenterissa. :sunglasses:

Mutta kukin tyylillään, joten raitista ja mukavaa joulunaikaa sinulle.

52

Reilu kuukausi raittiutta takana ja salakavalasti olen alkanut petaamaan retkahdusta itselleni. Mietin jos nyt kuitenki muutaman voisin ensi viikonloppuna ottaa. Kyllähän minä pari kaljaa pystyn kohtuudella. En usko että pystyn, mutta tämä pieni houkutteleva ääni takaraivossa voimistuu ja voimistuu.

53

Tervehdys Muija!

Tutulta tuntuu tuo tunne. Olen lopettanut kymmeniä kertoja ja useimmiten päätynyt juuri lyhyehkön tauon jälkeen ottamaan “muutaman”, koska hommahan on hanskassa ja turhaan luulin kärsiväni alkoholiongelmasta

:open_mouth: :blush: :open_mouth: .

Tätä vuoristorataa on elämässäni ollut oikeastaan 15 vuotta, ennenkuin kypsyin vihdoin viimein lopettamaan oikeasti.

En osaa neuvoa muuten kuin, että älä yritä kieltää sisäistä ääntä joka houkuttelee juomaan, silloin ääni varmaan vain voimistuu. Hyväksy mieliteot! Hyväksy, että tie raittiuteen on mutkainen ja liukas, mutta yritä pitää päämäärä kirkkaana mielessä: RAITTIUS!

Jos sorrut, älä luovuta, vaan aloita uudestaan.

Tällä viestilläni en mitenkään halua sinua kehottaa juomaan, mutta oma kokemukseni on, että jokaikisen retkahtamisen olen tarvinnut, että tässä (tänään 70 pv) olen nyt. meidän kaikkien tie on erilainen, mutta päämäärä yhteinen.

ONNEA matkallasi!

54

Alan olla vahvasti sitä mieltä, että ongelmakäyttäjästä ei voi tulla kohtuukäyttäjää. Näin siis oman kokemukseni perusteella.

Kohtuukäyttöä on kokeiltu. Muutama kerta saattaa tosin onnistua, ettei viinan kanssa tule sikaövereitä vedettyä mutta ne kerrat ovat valitettavan harvassa. Jos joku onnistuu oikeasti vähentämään ja vielä pysyy sillä linjalla niin sellaisella ei mielestäni alkujaankaan ole ollut suurta ongelmaa.

Juomapäiväkirjaa on pidetty, ostettu vain pieniä määriä alkoholia kotiin - nekin mietoja, päätetty uloslähtiessä, että tänään ei liikaa. Lopputuloksen voikin sitten arvailla.

55

Oma juomiseni pahimpina aikoina, joskus vuosina 2004 - 2007 oli sitä, että join lähestulkoon joka päivä. Runsaasti alko ja jotkut muutkin aineet oli maistuneet aiemminkin, teini-iästä asti, mutta nuo mainitut vuodet olivat jonkinlaista pohjamutaa. Lähes joka ikinen jumalan päivä (ja jumalaton päivä) jotakin alkoholia upposi jonkin verran. Näin arvioin ainakin nyt jälkikäteen. Viikolla meni vain keppanaa ja ykköstä jotta pystyin nippa nappa käymään töissä, viikonloppuina oli sitten kovempi ralli päällä perjantai iltapäivästä sunnuntai-iltaan. Joskus viikonloput venähti viikon mittaisiksi. Tai kuukauden, kun oli lomaa.

Näkyi muuten naamastakin. :blush: Itse sitä ei niin huomannut kun peiliinkin osaa katsoa varovasti, mutta sitten huomasi kun näki itsensä telkkarissa. Muut varmaan näki muutenkin, mutta harva mitään sanoi.

Katkolla tuli käytyä syksyllä 2006. Sitten tuli työpaikalta hoitoon ohjaus, A-klinikan asiakkuus ja alkoi myös puolen vuoden pätkäraittius ja innokas AA:laisuus. Sen jälkeen entistä pahempaa sekoilua ja kallonkutistajallakin piti jo alkaa käydä. Potkut töistä ja katkolla kaksi kertaa peräkkäin parin kuukauden sisään 2007.

Viimeinen katko Espoon A-klinikalla päättyi syyskuussa 2007. En enää koskaan palannut sinne, enkä mihinkään muuhunkaan päihdehoitopaikkaan… siis hoidettavaksi.

Vähensinkö? Kyllä. Ja aika paljon vähensinkin. Ehkä minulla ei ollut mitään oikeasti pahaa ongelmaa, tai ehkä en vain koskaan ollutkaan alkoholisti.

56

Voi vittu, tuo sun tarinasi tuolta 2000-luvun keskivaiheilta on kuin minkä tahansa rappioitumassa olevan täysalkoholistin elämää. Ei pahaa ongelmaa? :smiley: Jepjep,

57

En voi millään kokemuksen rintaäänellä puhua, kun en edes vielä ole raitistunut, vaan vasta pari päivää ilman ja selkeästi alkoholiriippuvainen, mutta sellainen kysymys heräsi, miksi ongelmakäyttäjä edes haluaisi ryhtyä kohtuukäyttäjäksi. Jos aina kun ottaa, on täytynyt vetää kännit, niin mitä iloa sellaisen alkoholinkäytön jälkeen esim. yhdestä viinilasillisesta pari kertaa kuukaudessa on? Kuvittelisin, että olisi aika rasittavaa, että pitää aina jonkin pienen alkoholijuoma-annoksen nauttiessaan skarpata suunnattomasti, ettei ala ryyppäämään kännejä. Mitä se enää tuo itselle? Voi sellainen siirtymä hyvinkin mahdollinen olla pitkän kuivan kauden jälkeen, mutta aika vaarallinen täydellisen repsahtamisen mahdollisuuden kannalta.

Mitä muuten alkoholin kohtuukäyttö edes on? Kovin harvoinhan ns. kohtuukäyttäjät juovat alkoholijuomia, vaan eikö se ole pikemminkin niin, että kohtuukäyttäjä juo joskus esim. lasillisen viiniä, joka nyt sattuu sisältämään alkoholia.

58

On todella vaikeaa keksiä mitään järjellistä syytä sille, miksi haluaisin oppia käyttämään kohtuudella semmoista ainetta jonka kanssa olen kerran joutunut semmoiseen helvettiin mihin aikanaan jouduin.

59

Kohtuukäytön opettelu on tuntunut itsensä kiusaamiselta. Jos tekee niin, että ostaakin vain ne kolme tai neljä kaljaa illaksi ja päättää, että tämän enempää sitten ei. Tulee kuitenkin fiilis, että oliko tämä nyt tässä. Tulee surullinen olo, kun ei saakaan lisää.

60

Jos ei halua kohtuukäyttöä tai ongelmatonta käyttöä, niin sehän on tosi fine. Sitten ei sellaista kannata haikaillakaan, ja that’s it. :slight_smile: Kohtuukäytön opettelu ilman että oikeasti edes haluaa kohtuukäyttöä on tuhoontuomittua pään seinään hakkaamista.

Tuohon JPK:n pohdintaan kohtuukäyttäjistä sanoisin, että kyllähän monet ihmiset (ne ns. tavikset) ajoittain juovat alkoholia myös sen vaikutuksen takia eikä pelkän maun takia, ilman että siihen kuitenkaan kehittyy riippuvuus tai että kertajuominenkaan menee ihan tolkuttomaksi.

Totta. Sitä se todellakin oli: rappioitumassa olevan täysalkoholistin elämää. :slight_smile:

“Ei pahaa ongelmaa” olikin ironinen kommentti ajatukseen, että vähentämään pystyvillä ei ole ollut muka kovinkaan pahaa ongelmaa tai he eivät ole “oikeita alkoholisteja”.