Tervetuloa palstalle Muija. Tekstistäsi paistaa selvästi läpi huoli alkoholin käytöstäsi. Mulla on hieman hankaluuksia arvioida tilannettasi. Eikä mun oikeastaan tarvitsekaan arpoa oletko alkoholisti vai et. Annoit yllä olevassa kirjoituksessasi selvän fiiliksen siitä, että pelkäät addiktoituvasi. Ehkä täysin oikeutetusti, ehkä turhaan.
En saanut selville, jääkö sinulla putkia päälle ja onko humaltumiseen tarvittava annosmäärä kasvanut vai pysynyt vakiona. Vastaa itse itsellesi ja tee oikeat johtopäätökset.
Satunnaisia ylilyöntejä en dramatisoisi. Mulla oli vuosikymmeniä juodessani “äly-ämpäriin ja perseet olalle”- meininki päällä ilman, että olisin kokenut olevani ongelmatapaus. Perisuomalaista, tässä kulttuurissa (asun Saksassa) tuntematonta juomatyyliä siis harrastin. Kuten sinullakin, mun oli mahdotonta löytää rajoja ryypätessäni. Aina meni överiksi aiheuttaen murheita ja harmeja sekä itselle että muille. Kuitenkin mulla oli elämä hanskassa ja ennenkaikkea putket tuntemattomia.
Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä aamuinen pelastuskulaus ja päivittäinen käyttö tulivat kuvioihin. Addiktoituneena en enää selvinnyt omin avuin ja jouduin heräämään todellisuuteen jo melkein kaiken menettäneenä.
Minusta näytät rajatapaukselta - en tiedä enkä uskalla spekuloida. Olet pisteessä jossa voisit kokeilla esim. 3 kuukauden täysin tipatonta jaksoa. Sittenhän näet. Tai tee jo nyt ratkaisu täysraittiuden puolesta. Riittää täysin jos koet juomisen ongelmaksi. Miksi odottaa ja mitä?
Ei jää putkia päälle. Harvoin otan edes kahta päivää kunnolla. Kausittain tissuttelen arkisin mut sit aina ryhdistäydyn, luulen et sen voisin lopettaa ihan lopullisesti. Ongelma on se et vaikkapa pikkujoulut, juon itseni sammuksiin, oksentelen, kusen housuun, olen aina erittäin tolkku pois. En tiedä miksi, olen entinen kohtuukäyttäjä. Aina viinaa on melko paljo kulunu, mutta kuitenki ennen olin baareissa myöhään. Nykyisin lennän siis aina pihalle, olen aina siinä jamassa et joku huolehtii mut kotiin koska en pääse edes taksiin.
En oo oppinut sitten millään tota kohtuukäyttöä. Vaikka sitä moni on rautalangasta yrittänyt vääntää, että sitä olut tuoppia ei vedetä kahdella huikalla alas ja haeta seuraavaa. Tai tota vodka pulloa salaa naiseltani ykkösellä alas parvekkeella. Ei vaan onnistu. Tai kun viimeksi kun join viimeisen kerran ennen kuin sain sorvattua korkin kiinni. Niin siinä nätin tarjoilittaren kaataessa fernettiä jatkuvalla syötöllä lasiin ja myös samalla täyttäen tota lonkeroalasia. Kysyin miksi teet näin. Vastaus oli, että se on hänen tehtävänsä. Sillä lailla.
Ei oo niin kaunista katseltavaa kun tämmöstä naisihmistä raahataan keskellä päivää poliisin koppiautoon ja niin useasti että en vaan ite tajua. Toivottavasti en enää lyö päätä tuohon kuuluisaan Karjalan mäntyyn. Niin useasti sitä tehnyt. Maineeni yms. oon pilannut. Elämäni myös. Kaikki jonkun vitun etanolin takia. Missä ei oo mulle kun hetken pääsy pois tästä kurjasta maailmasta päätyen sitten kirjaimellisesti helvettiin.
Monet puhuneet, että mut pitäis sitoo johonkin puuhun kiinni kettingillä ja antaa siinä juoda, niin en aiheuta hämminkiä. Monet nähneet sen sivusta, että ei se viina oikein minulle sovi. Oon ambulanssissa olevalle hoitajalle sanonut myös noin kun join kämppäni alta ja opiskelupaikkani. Vietiin pakkohoitolähetteellä suljetulle. Senkään jälkeen en oo lopettanut vaan juonut ja juonut.
Se ei vaan tuo mitään hyvää. Niin paljon tota kohtuu käyttöä yrittänyt opetella mutta se kohtuus häviää jossain vaiheessa sen siljan tein. Pitää aina vetää pää täyteen ja sen seurauksella sotkea kaikki asiat. Oon ollut niin tyhmä koko elämäni aikana vaikka mitä on käynyt niin en oo välittänyt.
Joskus aikojeni alussa ihmettelin kun “alanmiehet” vetää pullon vatupassi asennossa naamaan niin itse oon ihan samanlainen. 
Aina vaan samaa kaavaa mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Eikä siitä ole koskaan seuranut mitään kivaa.
Mä en oo tajunnut koskaan, että alkoholista pitää nauttia. Hitaasti juoda olutta. Sitä pitää juoda paljon ja kunnolla. Jollekin sanonutkin, että “jos juodaan viinaa niin sitä juodaan kunnolla.”. Hulluna kuulemma piti. Varmaan just toi muijani sai tajuamaan ekaksi miten sairasta tää mun juominen on. Myöhemmin itsekin tajunnut. Nyt kun useita viikkoja ollut juomatta “näen” kaikki kännisekoilut ja “näen” mitä se on mulle aiheuttanut. Oon juonut itteni jonnekin pohjamutiin mistä ei oikeen päästä enää millään pois. Näen “työni” hedelmät.
Raittiina olo on tuonut paljon tullessaan. Jotain kaipaamiani voimavaroja on tullut. Toivottavasti elämä raittiina tuo jotain muuta tullessaan kuin tuo alkoholisoituneena elely. Ja pysyn kuivin suin edelleen. Koskaan en tiedä koska alkaa taas suuta napsaamaan… Päivä kerrallaan siihen asti kun alan taas… En uskalla luvata kenellekään, että en juo koskaan. Sen lupauksen oon rikkonut monesti. Mutta tänään en juo ja oon päivän kerrallaan juomatta. Siihen pyrin joka päivä. Tänään se on onnistunut ja saas nähdä miten huomenna.
Korkkia kiinni vaan Muija. 
Onhan se, varmaankin. Nousuhumala mukava. Muistaakseni.
Paljon on kiinni siitä miten siihen asennoituu. Ne asenteet muodostetaan ja uurretaan sinne aivojen synapsimeknismeihin jo selvänä, silloin kun ollaan kohtuullisessa hutikassa enemmän seurataan niitä aikasemmin muodostuneita kaavoja.
Nyt kun olen jonkun aikaa ollut selvänä, suhtautunut alkoholiin kovin välinpitämättömästi, tunnen että se humala olisi sitten enmmän pelottava kuin mukava tila. Humalassa kun en tosiaan niin hyvin itseäni, sen paremmin lihaksiani kuin ajatteluakaan, hallitse -ja jotenkin nyt tuntuu mukavammalta-sittenkin- kun pönttö on hallinnassa.
Mutta, joo… tulitpa mihin päätökseen tahansa, haluatpa millaisen lopputloksen tahansa, niin onhan siinä hommia. Periksi ei pidä sitten antaa kun olet päämäärästä lujan päätöksen tehnyt.
Helpointa tietysti on jatkaa, uskoa ettei juomiselleen eikä itselleen mitään voi, ja siinä sitten mennään… mutrta kun kuitenkin näyttää siltä että se ei ole enää se mielestäsi se päämäräksi kelpaava olotila.
Töitä on edessä, mutta kyllä siitä selviää.
Ja luota itseesi, ei sitä kukaan muu tiedä mikä sinun elässäsi se paras vaihtoehto on.
Ja pysy nyt täällä keskustelemassa, katsellaan miten alkaa menemään ja kyllä täältä sitten porukasta tukea ja keskusteluapuakin löytyy.
Oma päihdehistoria on semmonen et alotin alkoholin käytön 13 vuotiaana. Olen aina ollu humalahakuinen juoja. Ihan aina. Mutta lasten läsnäollessa en juo ikinä. Suvussa ei ole alkoholismia laisinkaan.
“Kaipaan kaiketi vahvistusta sille minkä itse jo tiedän, minusta ei ole kohtuukäyttöön 
En koe olevani perintesesti alkkis koska voin olla viikkoja juomatta. Samoin juon vain yhden illan. Mutta juon itseni aina tajuttomaksi.”
Minä teen (olen tehnyt vuodesta 2006) vähän tuohon tapaan eli muutaman kerran vuodessa kova känni niin että sammuu ja ilman hienostelua tarkoituksellisesti pahanmakuista sekoitetta kuten kossuvichyä. Tämä sisätiloissa - tuossa kesällä kun viimeksi otin kovan kännin niin kello hävisi kun hortoilin pihalla ja sitten parin kuukauden päästä löytyi.
En mene juhliin jos ei ole puolipakollinen (niissä ruokatarjoilut + alkoton juoma ja äkkiä pois). Mutta kohtuukäytön mahdollisuuteen palatakseni:
Juon päivittäin vichyä/limpparia ja jos loppuu niin lisää hakemaan. En pidä oluen mausta ja voin poikkeuksellisesti ostaa sitä yhden tölkin, jota sitten tissuttelen pari tuntia limsan/vichyn kyytipoikana. Ostin yhden tölkin Karhua joku aika sitten (reseptiin sokerin koukuttavuuden vuoksi oli lisätty halpaa panimosiirappia → yli-imelä maku). Viime reissulla ulkomailla ostin kolmen päivän iltajuomaksi (halpaa kun on) pienen pullon Chivas Regalia ja jäi ylikin kolmesta illasta; kyky juoda polttavaa etanolia nopeaan tahtiin on hävinnyt.
Mutta riski on se, että jos alat juomaan drinkkejä joissa etanoli ei maistu niin niitä pystyy juomaan nopeasti - ei ole kitkeryyttä, etanolin maku ei polta kun sitä etanolin makua ei ole - ja menee kännin puolelle. Minulla ei tästä syystä ole eikä voi ollakaan baarikaappia; paluu päivittäiseen alkoholinkäyttöön tapahtuisi nopeasti - jopa viikoissa.
Tässä on tavallaan Subutex -hoidossa (vichy/limppari) lopun elämäänsä kun vuorokausirytmi on kadoksissa.
Kiitos kaikille viesteistä! Tämä on tärkeää.
Olin pari vkoa sitte treffeillä. Normaali mies, normaali tyyppi joka joi sitä yhtä olutta aika pitkään. Minä hain pari kertaa itelle uuden drinkin. Tilasin myös drinkin lisäksi aina kaksi viskiä ja kaadoin ne siihen drinkkilasiin. Ettei mies huomaa, että pääsen känniin.
Olen muutaman kuukauden miettiny et olen matkalla kohti täysraittiutta. Mutta asia on niin iso et se ei tapahdu hetkessä. Toivon etten kuole ennen ku saan tämän ratkaisun tehtyä. Kiitos teille kaikille.
Aika ristiriitaista settiä. Salajuominen, eli treffitapauksesi ei sovi sitten millään yhteen jonkinlaisen toiveesi kanssa raittiudesta. Kippaat viskiä lasiin ja havittelet sillä jotain toivetilaa. Mutta mitä toiveesi taustalla on? Sosiaalisen pelon ylittämistä, rentoutumista jne.,jne… Lista alkoholin positiivisista vaikutuksista oli mullakin kilometrien pituinen. Tottakai sillä aineella on hyvätkin puolensa - enhän muuten olisi dokannut yli puolia elämästäni! Vaikeudet alkavat kun renki muuttuu kaikkivaltiaaksi isännäksi.
Miten olis ulkopuolisen joko ammatillisen tai kokemusasiantuntijoiden kuuleminen ihan 3D-ympäristössä? Eli joko päihdeneuvontaan tai jotain ryhmää kurkkaamaan. Helpottaisi epävarmaa oloasi. Saat selvyyttä tilanteeseesi.
Äläkä pelkää sitä, että kuolet ennenkuin teet oikean ratkaisun. Vaan sitä, että voit kuolla väärään!
Olen tosi sosiaalinen tapaus, en tarvi alkoholia siihen. Se mene vaan niin että ekan ryypyn jälkeen ainoa tavote on saada känni, kunnolla. En tajua miksi. En tajua itseäni.
OK, kiitti nopsasta vastauksestasi. Jos asian laita on noin, suosittelen ehdottomasti kokonaistilanteesi peilausta ulkopuolisen puoluettoman tahon avustamana. Nämä luotsaavat oikeaan suuntaan.
Omakohtaisesti sain vasta klinikkaterapiassa v.2008 juomiseni syyt selville. Vuotta aikaisemmin päihdeneuvonnassa vahvistuksen alkoholiongelmastani. Mulla on vieläkin kiinteä kontakti neuvojaani. Käyn noin kerran kuussa päivittämässä tilannettani vaikka mitään akuuttia tarvetta ei olekaan. Mitä minä tässä menetän? En mitään, päinvastoin. Joskus tulee tilanteita eteen jotka voivat merkitä suurempaa retkahdusalttiutta - “lumivyöryalueita”. Näissä on hyvä pitää opasta mukanaan. 
Itseni kohdalla olen fundamentalisti: minusta ei tule koskaan kohtuukäyttäjää. Joko olen juoppo tai sit täysin päihteetön.
Muiden asioista en tiedä. Vaikka olen AA:lainen, en omista mustavalkoisia totuuksia juoma-asioista. Omalla kohdallani kohtuukäytön ajatus on naurettava, koska viinan avulla olen aina halunnut tulla umpikänniin. En edes saa kiinni sellaisesta ajatuksesta, että viinaa juotais kohtuudella. Mielestäni siinä ei ole järkeä.
Kai niitä ex-alkoholisteja, nyx-kohtuukäyttäjiä on olemassa. En ole koskaan sellaista nähnyt mutta en ole nähnyt atomiakaan ja silti uskon atomin olemassaoloon.
Alkoholiriippuvuus ei tarkoita pelkästään sitä, ettei saa juomista poikki.
Ote terveyskirjastosta:
Alkoholiriippuvuuden kehityttyä henkilön alkoholin käytölle on ominaista se, että hän käyttää alkoholia suurempia määriä tai pitempään kuin hänen tarkoituksensa oli hänen aloittaessaan alkoholin käytön.
Voisiko tuo olla yksi selitys siihen, että juodut määrät tuppaa karkaamaan lapasesta. Kun kyse on riippuvuudesta, tietyn määrän ylittyessä (vaikka vain yksi), kyse ei ole enää tahdonalaisesta toiminnasta eikä kontrolloitavissa.
Sinuna lopettaisin koko pirun liemen 
! Se ei oo sen arvoista että ystävät , läheiset ja kaikki rupeaa ahdistumaan seurassasi kun juot eihän?! Itsellä kävi noin ja olen VASTA 18v 5-6vuotta tuli juotua ja tehtyä kaikkia tyhmää joita kadun syvästi! Vihdoinkin ystävät haluaa olla tekemisissä ja sanovat että me ollaan saatu sut “takaisin”! Itsellä alkoi n.15vuotiaana jo tuollaista et pystyin olemaan ilman viikkoja , mut sitkun join niin sammummispisteeseen asti. ei mennyt kauaan ,kun rupesin putkia vetää ja monia kertoja viikossa. tää on salakavala sairaus vaihe vaiheelta pahentuu. Plinkkiläiset jotka on mun topicia lukeneet niin voi ns. todistaa että 3kk aikana juomiseni paheni.! Putkassa oon ollut 3kk sisään 6kertaa eli aika paljon. Ei oo fiksua touhua , vai?.
Mua on ruvennu säälittämään noi rapajuopot jotka kaduilla ryyppää ja tulevat muutamasta bisseestä kovaa känniin , koska sellaista tietä kukaan ei ole ansainnut! Monesti noi juopot ovat kysyneet multa rahaa ,mutta sanoin en anna sulle rahaa , koska tiedän että se menee alkoholiin. Hain 3juopolle kaikille mielummin jaffa pullot ja pizzat. ei varmankaan olleet ees syöneet mitään kun joivat rahansa! Ethän sinä vain halua olla tuolla kadulla pummimassa rahaa kaljaan ja ihan pohjalla oleva jota katsotaan alta kulmien. nekin on ehkä aloittanu tuosta ja päätynet lopuksi suohon! Suosittelen lopettamista et eikäy vielä pahemmin! Mieti syvästi mitä elämältä haluat!
Kun join, loppuvuosina yritin kohtuullistaa määriä ja kertoja. Kaverit kävivät vuosi vuodelta vähemmiksi. Lopulta tuli sellaisia kokemuksia, että halusin lopettaa juomisen. Silloin päätin lähteä hakemaan apua. Vanhemmalta mieheltä olin kuullut AA:sta ja suuntasin eräänä iltana askeleeni sellaiseen palaveripaikkaan. Jännittyneenä avasin oven, sanoin olevani alkoholisti, kuuntelin siellä olleita naisia ja miehiä ja tunsin tulleeni oikeaan paikkaan. Raittiina olen saanut olla siitä alkaen. Raittiina olen saanut ystäviä AA:sta ja myös uusista harrastuksista.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Moi,
Itse käyn juuri saman suuntaisia ajatuksia läpi tuon kohtuukäytön suhten. Olen myös lähes nelikymppinen pienen lapsen äiti ja ongelmana se, että juon usein liikaa, kun lähden juhlimaan. Juhlimassa käy ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja välillä illat sujuu paremmin, kun kontrolli on päällä. Mutta heti, jos annan itselleni ns. luvan “antaa ns. mennä”, niin muisti lähtee ja pääsen hädin tuskin omin avuin kotiin. Näin ei siis käy aina ja pystyn hyvin siis ottamaan muutaman, jos näin olen päättänyt. Viikolla en juo ja viikonloppuisin kotona ruuan kanssa max. 2 lasia viiniä. Ongelma on siis alkon käyttö juhliessa.
Nyt olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että en anna itselleni lupaa juoda itseäni humalaan. Jos lähden ulos, juon maks. 2 lasia viiniä ja tämä on pitänyt hyvin. On jotenkin vahva fiilis siitä, että tämä sääntö pitää. Olen niin monet kerrat morkkikistellut viikkokausia kännisekoiluja, että nyt saa vaan riittää. Ei ole sen arvoista. Olen henkisesti luopunut yksitellen niistä kaikista mukavista tyttöjen illoista, jolloin annetaan mennä, juodaan itsemme humalaan ja pidetään hauskaa. Uskon, että kohtuukäyttöön tottuu ajan kanssa, eikä tee mieli vetää kännejä.
Minustakin olisi mukavaa kuulla onnistumistarinoita, miten kohtuukäyttö on tämän tyyppiselle satunnaiselle ördääjälle onnistunut. Varmasti niitäkin on. Tsemppiä lopettamispäätöksen kanssa Muija.
Tuo on huomionarvoinen juttu.
Ihminen tekee, haluistaan ja himoistaan huolimatta sen mukaan millaiset rajoitukset hän on itselleen asettanut.
Tai ovat asettuneet, tai yhteisö on asettanut …leikittäköön sanoilla niin haluttaessa.
Kuitenkin määräävinä ovat ne kontrolliksi urautuneet rajoitukset.
Ja ei vai?
Otetaan taas yksinkertainen, selventävä esimerkki.
Otetaan tarkasteluun metsänreunan mies. Se muutaman vuoden takainen, alkoholistimetsänreunalainen. Se juo viinaa. Kauniina kesäpäivänä se viinaa juo, pihassaan istuu, käkeä kuuntelee ja enimmäkseen kuitenkin vain juo. Viinaa.
Juovuksissa on, ja kuten alkoholisoituneeseen ajatteluun kuuluu, ei ole mies mielestään vielä tarpeeksi juovuksissa. Ja jos onkin, epäilee kumminkin että humala loppuu. Ja se loppuun aina liian aikaisin.
Niinpä tietysti, loppui viina. Eikä ole rahaakaan, eikä sitä muutenkaan nyt mistään saisi .
Mutta katsos perhanaa. Naapurin äijä istuu kuistillaan, kärpoäsiä huiskii pois rasvaisen kaljunsa päältä -ja juo viinaa. Sillä on sitä paljon. Useampi pullo on pöydällä.
No, tottakai, eikö jo mene metsänreunan mies, lyöttäydy seuraan, puhele pehmoisia ja odota että naapuri alkaisi tarjota -ja sitten ryypättäisiin!
Ei. Metsänreunan mies tietää vallan hyvin, että naapuri on nitku ja nuuka, suorastaan saita. Ei tarjoa kenellekään mitään, tuskin rahallakaan myisi. Nyt on siis kyseessä konkreettinmen alkoholiongelma.
Mitä nyt tekee metsänreunan mies?
Ottaako liiteristä pitempivartisen kirveensä, hiipii naapurin äijän taakse, kallon halkaisee ja viinat ryöstää? Ja sitten taas juo…
Ei.
Ei ota kirvestä äijä. Semmoiset ovat moraalin, estojen, ihmisrakkauden, lainkuuliaisuuden, tuomion pelon ja aivoihin urautuneiden käyttäymistapojen äänilevyraidat että ei ota kirvestä.
Kun ei muutenkaan edes tappele, se metsänreunan mies.
Vaan mitä tekee?
Murtunut on mies, antanut periksi omalle kontrollilleen, ei voi juomista jatkaa.
Niin menee omaan makuuhuoneeseensa, siellä huokaa ja murjottaa.
mies metsänreunasta kirjoitti
Oman pohjansa löytäminen avaa alkoholistille mahdollisuuden luopua riippuvuuden aiheuttajastaan. Pohja on jokaisella nimenomaan se oma. Edessä avautuu erilaisia teitä ja polkuja, myös niitä joita käymällä on vaara unohtaa kontrollikykynsä menetys. Arjessa ja juhlassa on pidettävä kirkkaana mielessä, haluaako tänään olla raittiina ja valmis tekemään oman osuutensa, jopa hakemaan apua.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Ihan tällain mielenkiinnosta lomamuisto, kauan sinä oot ollu ilman viinaksia?
En oo aikuisena ikinä tehny selvää lomareissua.
“Lista alkoholin positiivisista vaikutuksista oli mullakin kilometrien pituinen. Tottakai sillä aineella on hyvätkin puolensa.”
Nykyään on pirtua parempia puhdistusaineita → pro auctore saavat lekurit kirjoittaa 3 l/vuosi.
Joihinkin klassisiin ruokalajeihin kuuluu pieni määrä alkoholia (Romanovin mansikat ehkä kuuluisimpana jälkkäreistä)-> ei tuo aiheuta vaaraa jos vichylinjalla muuten menee.
Metanolimyrkytykseen käytetään etanolia.
Kobe -pihvihärkää hierotaan kasvatusvaiheessa viskillä. Luultavasti vaikutus on vain psykologinen ja ansaintataloudellinen.
/// Mutta sitten: jos lääkäri on kenkku tai on joutunut julkisella puolella PKV-reseptien kirjoituskieltoon, ei omaa suhteita, ei osaa käyttää Tor -verkkoa taikka ei ole rahaa niin alkoholi on ainoa saatavilla oleva kipulääke esim. hammasjuuren kipuihin. Jos on rahatta syrjäseudulla erakkona niin kori kepardia voi olla ainoa keino lopettaa vuorokausia pitkä valvominen. Tässä mielessä viina on edelleen sorretun woima - vaikka ylemmän keskiluokan vihervasemmistolaiset hyysärit muuta väittäisivät; he saavat Pamit ja Opiaatit per extra kassa - hurauttavat vain taksilla apteekkiin (Manskulla on 24/7 auki). Ja viis kertaa viiniä juuston kanssa viikossa ei ole alkoholismia tossa ajatusmaailmassa, mutta kaks kertaa viikossa Gambinaa on.