Nopea heitto yleistasolla. Juomisen loppu on aina uuden, usein myös vaikean ja oudon alku. Kanssakäymisasioissa voisi esittää avoimen kysymyksen, mitä yhteistä meillä on perspektiivisesti? Sopii mielestäni niin parisuhteisiin kuin muihinkin- esim. ryhmiin ja muihin yhteisöihin.
Onnistunko? kirjoitti
Raitistuminen aiheuttaa ilman muuta muutoksia, jopa mullistuksia lähisuhteissa. Raittius on kuitenkin varmimmalla pohjalla, kun on itsensä takia raittiina. Toinen tai muut perheenjäsenet tukevat sitä, jos haluavat.
Väsymykseen ja yksin jäämiseen sisältyy aina riski. Harrastuksilla joko puolison kanssa tai muualla sitä voi vähentää, mutta minä kuitenkin sain mielekkäille harrastuksille aikaa vasta raitistuttuani ja päästyäni AA:n toveriseuraan. Täksikin illaksi olen varannut aikaa yhdistää iltalenkkini ja palaverin. Siellä kuulen ja varmaan myös kerron kokemuksia, jotka toimivat vertaistukena raittiutta ja tyyneyttä haluaville alkoholisteille, myös minulle. Tunnin tai parin palaveri on monesti sen päivän parasta aikaa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
.
Kirjoitan aivan lyhyesti, kun tuntuu etten isompaan pysty, sillä haluan jälleen kiittää teitä tuesta ja erityisesti sinä Jax sait mulle kyyneleet silmiin. Olen huomannut aikaisemminkin, että sinun tekstisi kolahtavat minuun todella syvästi. Kun äsken olin kirjoittanut tänne, minua vähän kadutti kun jälleen kerran valitin täällä 
Mutta kyllä täältä vain saa voimia ja uskoa tähän taisteluun. En siis ole kuitenkaan yksin. Olen mielestäni yleensä hyvin avoin ja pystyn puhumaan asioistani mutta nyt on vaan tuntunut niin vaikealta kertoa tästä raitistumisestani. En ymmärrä, miksi minun pitää pitää kaikki sisälläni. Miksi minun vain pitää yrittää selvitä yksin? Niin, olenhan aina selviytynyt kaikesta yksin… Vai onko takana pelko epäonnistumisesta tai pelko siitä, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä ja minun pidetään vain valittavana alkoholistina tai jotain muuta höhlää. Ehkä se selviää mutta tärkeintä nyt on kyllä toivo, jota Jax sinun kirjoituksestasi saan. Jospa minullakin vielä tämä tilanne kääntyy parhain päin. Muuten oma mieheni on tämän neljä kuukautta ollut myös kokonaan ilman viinaa… yksi niitä parhaimpia tapoja osoittaa tukeaan, eikö… Kylläpä tämä vaan on aikamoista vuoristorataa mutta jos vaikka kohta matka jatkuukin suuntana ylöspäin 
Mukavaa alkavaa raitista viikkoa kaikille!
.
Moikka kaikille! Elämä jatkuu ilman alkoa ja taisi tulla viisi kuukautta just täyteen. Olen kyllä melkosen ylpee itsestäni, eihän tällaista ole tapahtunut vuosikymmeniin. Mitään kummia vaikeuksiakaan ei ole ollut, ei isoja mielitekojakaan. Kummasti vaikka on käynyt jokin yksittäinen vastoinkäyminen vaikka töissä, ei ensimmäiseksi ole tullut mieleen lähteä alkoon. Ja jos jossain vaiheessa on tullutkin, oon toistellut itselleni että viina ei auta vaan pahentaa. Tiedän, että jos otan ryypynkin se on menoa ja pelkään sitä. Tiedän myös, ettei itsestäni ole silloin tällöin juomariksi.
Mutta ei hyvää jos ei jotain huonoakin. Töissä jatkuu täydellinen kaaos, jos ei ole pahentunutkin. Jotenkin kuitenkin olen päräjäillyt ja tiedän pärjäämiseeni oleellisesti vaikuttavan sen, etten ole juonut. Kaikkein pahimmalta tuntuu kuitenkin se, että olen jäänyt täällä kotona aivan yksin. Meillä ei ole puhuttu päiväkausiin sanaakaan ja illat istun yksin olkkarissa käsitöitä tehden, kun mies linnottautuu makkariin lukemaan kahdeksan aikoihin ja sitten kohtapuoliin jo nukkuukin. Yritin puhua tilanteestani mutta mihinkään ei tullut muutosta ja lopulta en ole jaksanut edes yrittääkään puhumista. Nyt on tainnut käydä niin, että avioliittoni ei kestäkään minussa tapahtunutta muutosta. Mä en kuitenkaan edes harkitse eroa sillä sitä en kyllä kestäisi. Yritin soittaa terapeutille mutta kun hän ei vastannut, en sitten jättänyt viestiäkään. Jotenkin en nyt jaksaisi alkaa käymään terapeutilla kun kaikki energia menee siihen, että hoidan työni.Olo on niin kaksijakoinen… välillä huikeita onnen tunteita, kun olen ollut ilman viinaa ja sitten taas itken, kun olen jäänyt yksin. Mieleeni tuli äsken, että jos ryyppäisin pään täyteen ja toimisin kuten aina kännissä olen toiminut, niin muuttaisiko se tätä tilannetta. Tuo ajatus kuitenkin meni ohi yhtä nopeesti kuin tulikin. En kyllä kestäisi sitäkään kaiken tämän keskellä, jos vielä retkahtaisinkin. Onkohan tää mun teksti nyt kovin sekavaa … kuin on olokin… ilman viinaa nyt kuitenkin mennään jos vaikka huomenna olisi paremmin?
.
Kyllä tämä on aikamoista taistelua! Olen ollut reilu viisi kuukautta ilman viinaa, josta olen toki tosi onnellinen. Elämä kuitenkaan ei edelleenkään ole sitä, miksi sen kuvittelin. Kuten aikaisemmin ketjussani kirjoitin, tahdon hukkua töissäni töihin ja kotona välit miehen kanssa ovat kaikkea muuta kuin hyvin. Kaiken tämän keskellä vakuutan itselleni, etten apua halua hakea kuitenkaan viinasta. Tiedän, että jos joisin asiani olisivat vielä huonommin, kun saisi tämän kaiken lisäksi tuntea vielä omaa huonommuutta ja syyllisyyttä juomisesta. Yritän hallita töitäni mutta huomaan, että koko ajan ne syö yhä enemmän aikaa omasta vapaa-ajastani. Siitä ajasta, kun pitäisi kerätä voimia arjen haasteisiin. Onneksi kuitenkin saan edes nukuttua hyvin ja siitä kiitos viinattomalle elämälle.
Toissa viikonloppuna olin todella ahdistunut ja tein päätöksen juoda pääni täyteen. Luojan kiitos lapset tulivat kotiin enkä noin voinut tehdä (enää en heidän aikanaan voisi ajatella juovani) mutta huomasin ajattelevani, että ensi viikonloppuna niin teen. Ajatus pyöri koko ajan päässäni. Soitin heti maanantaiaamuna terapeutille, jonka luona joskus viinan juomisen takia kävin (huonolla menestyksellä) ja sain varattua hänelle ajan seuraavaksi päiväksi. Tarvitsin ihmistä, jolle rehellisesti voin puhua tilanteestani ja onneksi soitin. Kävin hänen luonaan ja menen toisenkin kerran. Nyt pääasiallinen keskustelun aihe ei kuitenkaan ollut kuinka voin olla ilman viinaa vaan se, miten nyt selviän tästä tilanteestani ilman viinaa. Olen saavuttanut niin paljon enkä halua siitä kaikesta luopua. Mulla on edelleen jäljellä tahto olla ilman viinaa. Yritän tehdä kaikkeni, että tämän väsymyksen ohella tästä tahdosta mun ei tarvitsisi luopua. Pitää löytyä jokin muu keino kuin viina tästä selviytymiseen. Edelleenkin pitää edetä päivä kerrallaan. Siinä on ohje, jota ei todellakaan kannata unohtaa.
Suosittelen pientä irtiottoa! Lähteä viikonlopuksi jonnekin mukavaan paikkaan vaikka aivan yksikseen mietiskelemään ja voimia keräämään. Nauttimaan omasta ajasta vain omalle itselle. - Piristää kummasti ja saattaa siten mieleen putkahtaa uusia vinkkeleitä asioihin.
Teit oikein, kun rohkenit tuskan hetkellä soittaa pyytääksesi apua. Jos ongelmia pyörittää vain omassa päässään, ne kasvavat omaa oikeaa kokoaan suuremmiksi. Elämällä on välillä taipumus muodostua sellaiseksi, että avunpyyntö on paikallaan. Kännykän muistissa on hyvä pitää myös sellaisia numeroita, joissa vastaa luotettava elämänsä vaikeuksista selvinnyt henkilö, ja päivä kerrallaan lienee parhaita elämänohjeita mitä maa päällään kantaa. Työniloa arkeesi!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Nyt on hetki kertoa missä täällä mennään. Aika hiljaa olen ollut kirjoittamisen suhteen mutta usein käyn kuitenkin lukemassa teidän muiden kirjoituksia. Luin äsken Pumpkin kirjoituksen ja kyllä se taas vaan herätteli ja muistutti, miten hauraita tämän raittiuden kanssa vaan ollaan. Olen nyt ollut reilun puoli vuotta ilman ja kyllä se vaan tuntuu vieläkin ihmeeltä. Viime aikoina raittius on tuntunut suhteellisen helpolta ja menee päiviä, ettei viina tule mieleenkään. Töissä on edelleenkin raskasta mutta jotenkin olen sinnitellyt ja edelleen uskon vakaasti, että jos joisin en tätä sinnittelyä olisi jaksanut. Jos mieliteko tuleekin, kysyn itseltäni onko tämä asia, jonka takia kannattaa alkaa juomaan. Aina vastaus on ei todellakaan. Muistutan myös itselleni, että olen juomatta vain ja ainoastaan itseni takia vaikka kuullostaisi, kuinka itsekkäältä tahansa. Parisuhteessa on ollut välillä tosi hankalaa ja muutamaan otteeseen olen ollut jo lähtemässäkin mutta ainakin nyt ollaan löydetty jonkinlainen yhteinen sävel ja yhdessä valmisteltu joulua.
Kerroin hänelle, että tuleva joulu mietityttää ja erityisesti se, onnistuuko viettää sitä moneen moneen vuoteen selvänä. Haluan niin kovasti antaa juuri tänä jouluna lapsilleni toisenlaisen joulun. Joulun selvän äidin kanssa. Olen tehnyt kovasti kaikenlaisia pieniä lahjoja pitkin syksyä. En mitään suurta… sukkaa, tiskirättiä, huivia, koreja … Tuo tekeminen ja samalla lasten ajatteleminen on auttanut olemaan selvänä. Nyt se aika, jonka ennen ryyppäsin on täyttynyt mukavan tekemisen kautta ja tekeminen on ollut vastapainoa myös tuolle älyttömäksi menneelle työlle. Liikkunut olen myös paljon ja yötkin nukun hyvin. Nyt nouseekin ajatus, että kyllä olisi aivan järjetöntä ryypätä ja siksi tulevaan pitää varautua. Tiedän että ei tarvita kuin hetki ja pitäisi alkaa laskemaan uudelleen alusta raittiita päiviä. Raitista joulun odotusta kaikille!
Tervehdys, Onnistunko? Pitkästä aikaa tulin käymään täällä. Voimia arjen askareihin. Minä olen muutaman kerran sortunut, mutta kuitenkin tuo jatkuva ryyppääminen on loppunut, ja elämä hymyilee taas. Ehkä kerran kuussa olen kavereiden kanssa alko käyttänyt, mutta muuten aika lailla ilman.
Heippa kaikille pitkästä aikaa! Viimeksi olen näköjään kirjoittanut joulukuussa ja varmaankin tarpeellista päivittää tilannettani. Olen kyllä aktiivisesti käynyt lukemassa kirjoituksia täällä mutta oma kirjoittaminen on ollut jotenkin vaikeaa. Olen saanut hyviä kokemuksia menneiden kuukausien aikana ilman viinaa mutta niin vain sain kolme viikkoa sitten huomata, että tarkkana on oltava pysyäkseni siitä erossa. Päätin vain yksinkertaisesti nollata elämäntilanteeni, unohtaa kaikki ja vetää pään täyteen. Niin tein vaikka tiesin, että ei siitä mitään apua ole eikä ollutkaan. Toisaalta eivät asiat huonomminkaan menneet jos ei lasketa mukaan alakuloisempaa oloa ja unettomuutta seuraavan viikon aikana. Oikeastaan sain takaisin jälleen varmuuden siitä, että tämä ei ole se tie, jota haluan kulkea. Olen saanut niin paljon hyviä kokemuksia ollessani ilman viinaa, että en mitenkään halua niistä luopua. Olen taas ollut ilman viinaa mutta joudun kyllä tekemään töitä itseni kanssa, että se onnistuu. Tilannettani hankaloittaa kova työstressi… yritän selviytyä päivä kerrallaan töistä lomaan asti ja siksi itsestä huolehtiminen tahtoo jäädä taka-alalle. Totuus tuonkin asian suhteen on, että jos vielä joisin niin töiden hoitaminen olisi vielä vaikeampaa.
Olen ottanut käyttöön jälleen ajatukset ”päivä kerrallaan” ja ”halu juoda viinaa menee ohi noin parissakymmenessä minuutissa”. Tänäänkin uuteen päivään raittiina!
Onnistunko kirjoitti
Päätöksistä ja valinnoista syntyy kokemuksia, joiden joukosta huonot juomiskokemukset nöyryyttävät, panevat erottamaan toisistaan asiat, joita ei voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa, mitkä voi. Turmiollisten asioiden tai tapojen muuttaminen vaatii vastuunottoa omista tekemisistä. Alkoholistin kohdalla se merkitsee ensisijaisesti raittiuteen sitoutumista päivä kerrallaan, juuri kuten kirjoitat. Jos omin avuin ei jaksa sitoutua, on etsittävä ja otettava vastaan apua.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei! Mä nyt sitten retkahdin taas uudelleen. En oikeesti selviä näistä paineista. Haluan vain unohtaa kaiken.
Olen myös tosi pettynyt tähän plinkkiin. Kerroin tilanteestani ja vain Lomapuisto kommentoi. Täällä käydään keskustelua aivan jonnin joutavista asioista. Eikö voitaisi paneutua kokemuksiin, jotka liittyvät juuri viinapirun selättämiseen Toivoisin niin, että ne jotka kamppailevat saman asian kanssa kuin itse, kertoisivat omasta tilanteestaan. Eikö se olisi sitä vertaistukea?
Tervehdys Onnistunko!
Valitettavasti itse olen samaa mieltä tämän päivän plinkistä. Eipä se kenenkään vika sinällään ole, mutta erittäin valitettavaa ja sanoisiko, että varsin tyypillinen palstailmiö, jossa ei uusilla kirjoittajilla ole oikein “tilaa” tai eivät tule juurikaan huomioiduiksi omissa purkamissaan ongelmissa ja haasteissa.
Onneksi täällä on kuitenkin muutamia aktiivisia kirjoittajia, joilla on todellinen ja aito vilpitön halu auttaa toisia saman ongelman kanssa painivia ihmisiä. Hekään eivät kuitenkaan liene kerkeä täällä päivystämään 24/7, eikä heidän tarvitsekaan. Kun ihmisellä on akuutti tilanne päällä ja tarve olisi saada vastetta purkaukselleen pikaisesti, niin siihen tämä plinkki ei pysty.
Itse en viitsi enää tänne juurikaan kirjoitella, kuin satunnaisia kommentteja. Ei minun tarvikaan jaksaa tai väkisin haluta. Ei ole halua, energiaa, aikaa, eikä tarvetta. Olen etsinyt ja hankkinut ne keinot itselle, jotka oikeasti tuovat positiivisen avun ja sitä kautta asiat etenee yksi kerrallaan.
Henkilökohtaisesti minusta näyttää plinkki siltä, että asioiden sisältö ei ole niinkään tärkeä, kunhan on jotain lätistävää ja ajanvietettä. Se nyt vain on yksinkertaisesti niin, että myös nettiyhteisö on juuri sen näköinen, kuin ovat sen käyttäjätkin. Totean myös sen, että tämän päivän plinkkiin on uusien kirjoittajien vaikea päästä purkamaan vertaistuellisesti omaa ongelmaa. Lienee paljon lukijoita tälläkin palstalla, joilla olisi halu kirjoittaa, mutta eivät uskalla kirjoittaa omista vakavista asioista ja ongelmista, koska näkevät sen, mitä mekin nähdään.
Eli luen jos huvittaa, kirjoitan jos on jotain sanottavaa, enkä edes odota kommentteja kirjoituksiini.
Kiitos ja raittiina tänään.
Ole sinäkin Onnistunko raittiina tänään ja etsi itsellesi sitä apua ja vertaistukea, jota kaipaat ja tarvitset. Jos koet, että plinkki ei siihen ole kyennyt vastaamaan, niin unohda tämä saitti ja jatka raittiin elämän rakentamista muualla.
Heippa ja kiitos Lumikulkuri, kun jaksoit vastata. Olen oikeesti samaa mieltä, että uskaltaako tänne kukaan raitistumisen alkumetreillä kirjoittaa. Kun katson näitä sivuja, ei täällä uusia kirjoittajia kyllä olekaan. Pitänee sanoa, että mulle ihan saman tekevää, mikä biisi kuvaa mun tilannetta. Tarvitsen kokemusta miltä tuntuu just nyt kun, kun yritän olla ilman viinaa ja ajatusta siitä, miten siitä olen onnistunut. Tosiaan auttakaa mua…
Terve. En jaksanut nyt plärätä ketjua läpi, mutta oletko ensimmäisessä viestissä mainitsemasi terapiakokemuksen jälkeen kokeillut uudestaan jotain terapeuttia/päihdehoitajaa? Itselleni oli raitistumisen alussa paljon apua päihdehoitajasta, että sain ajatuksia järjesteltyä ja käytyä asiaa läpi. Päihdehoitaja ei toki sulje muita keinoja pois ja näkisinkin, että sellainen itselle toimiva kokonaispaketti olisi hyvä löytää. Mulla raitistumiseen vois katsoa kuluneen noin 3 vuotta, joihin sisältyi paljon aiheesta lukemista kirjoista, jonkin verran täältä ja erinäisiä kuivattelujaksoja, joista viimeisimmän jälkeen alkaneen puolivuotisen ottamisen aikana kypsyi vihdoin se lopullinen halu päästä eroon viinasta. Ja vaikka AA:ssa olinkin muutamia kertoja käynyt puhumassa, se itselleni varsinainen ulkopuoliselle avautuminen tapahtui juuri päihdehoitajaan yhteydenoton seurauksena. Se paljon kiistelty luovuttaminen. Kasvotusten asiasta dialogina puhuminen.
Mulla siihen pakettiin liittyi myös täällä aiheen läpikäynti ja joitain keinoja, joita täältä plinkistä selailin, kuten metsänreunan miehen hokema-ajattelu (oli tälle joku viksumpikin termi). Kuitenkin käytin samaa kaavaa, eli toistin itsekseni päivittäin ajatusta “Alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine. Minun on hyvä olla ja elää raittiina” tms. Aloitin hokemisen jo juovana aikana, kun siitä täällä luin ja uskon, että sillä on ollut vaikutusta jatkossa tapahtuneeseen. Mutta siis osana - ei ainokaisena tekijänä.
Mitä tulee siihen, että täällä löpistään “aiheen vierestä” paljon, liittynee siihen, että moni aktiivinen kirjoittaja on ollut raittiina jo jonkin aikaa, eikä painiskele enää alkuraittiuden ongelmien kanssa. Sen takia uusia kirjoittajia toden totta tarvittaisiin, jotta henkilökohtainen tilanne olisi sama. Itse en noita raittiuden alkuviikkoja tahi kuukausia pidä niin suurina elämyksinä, ettäkö niitä juurikaan nykyään muistelisin - ja tämän takia niihin liittyviä asioita on hankalaa kommentoidakin. Sen sijaan on ihan kiva lukea ajatuksia, mitä liikkuu raitistuneiden mielessä ja toki jos jotain sanottavaa tulee, niin kommentoida sitten aloittelevienkin ketjuihin. Mutta kaikkia ketjuja ja kaikkia kirjoittajia en seuraa. Etusivun ketjuista seurailen enemmän tai vähemmän ehkä 30 prosenttia - esimerkiksi en seuraa tuota biisiketjua…
edittiä: Lisättäköön keinoihin mm. andanten peräänkuuluttama positiivinen ajattelumalli. Eli esimerkiksi juomattomuuden osalta on parempi ajatella “olen juomatta” kuin että ajattelisi “en juo”, koska kiellot aiheuttavat helposti päänsisäistä kapinahenkeä ja näin voi helpommin ajautua tekemään sitä, mitä juuri ei pitänyt tehdä.
Kerrot ja kysyt, onnistunko?
Vastaus on heleppo: ET ,anna vaan periksi ja lisää juomista
Me olisimme helisee hyvä pari yrittäjinä.