Huomenta kaikille! Tässä sitä aloitellaan jälleen kerran raittiutta. Toinen päivä ilman viinaa! Alku tämäkin. Olen niin monta kertaa yrittänyt ja aina epäonnistunut. En tarvitse viinaa mihinkään mutta aina se vain vie mukanaan. Juon yksin kotona. Vielä on kuitenkin perhe, työ ja terveys. Mutta kuinka kauan? Yhdessä vaiheessa kävin terapeutillakin mutten kokenut siitä olevan apua. AA:han en voi enkä halua mennä. Mutta onneksi on tämä paikka, jonne voi kirjoittaa! Katsotaan, mitä tästä nyt tulee… Tänään ainakin ilman viinaa!
Huomenta! Tervetuloa tänne plinkkiin. Yritetään täällä yhdessä pysytellä raittiina aina päivä kerrallaan. Täältä kyllä saat neuvoja ja tukea, että muistathan vaikka kirjoittaa, ennenkuin korkkaat 
Tervetuloa plinkkiin! Hyvä että päätit kirjautua tänne. Tämä on erinomainen vertaistukimuoto. Harva täällä kirjoitteleva on ensi yrittämällä onnistunut (jos kukaan). Mutta varmaa on, että jokaisella raitistuneella on yksi onnistunut yritys.
Terapian toimiminen on hyvin paljon kiinni siitä, millainen terapeutti osuu kohdalle ja miten henkilökemia toimii. Suosittelen kokeilemaan toista terapeuttia. Minulle terapeutti on ollut tärkeä kanava purkaa ja käydä läpi asioita, joista en halua puhua missään ryhmässä, mutta haluan kuitenkin asiat läpikäymällä jättää ne lopulta historiaan, päästä taakasta irti.
Semmoinen kommentti tuli mieleen tuosta nimimerkistäsi, että miettisitkö sitä vielä uudelleen? Jokainen raitistumista yrittävä, kuten varmaan sinäkin, haluaa että tämänkertainen yritys onnistuu. Sinulla tuo nimimerkki ikäänkuin jättää asian avoimeksi eikä varmaankaan ole enää pidemmän raittiuden jälkeen kovin mieleinen.
Moikka! Kiitos, oli kiva lukea postia täältä. Ehkä mun nimimerkki ei ole kaikkein onnistunein mutta parempaakaan en aamutuimaan keksinyt. Yritän mennä nyt sillä ja muutan tarpeen mukaan myöhemmin. On myös tosi, ettei aina kemiat toimi terapeutin kanssa. Nyt en vaan oikein jaksa aloittaa uudelleen kaiken kertomista alusta. Mutta lupaan pistää asian korvan taakse, ja miettiä asiaa uudelleen jos alkaa tuntumaan toivottomalta. Toinen päivä alkotta on paremmalla puolella. Olo tosi väsynyt. Toisaalta ihan hyväkin, sillä odotan vain pääseväni nukkumaan (uni kyllä ei kaikkein parhainta, heräilen usein). Siihen asti annan luvan itselleni vain olla…en jaksa muuta… huomiseen!
Me ei nykyisen terapeutin kanssa käyty koko historiaa läpi (onneksi). Pääasiat tuli ilmi alkukartoituksessa ja ensimmäisellä tapaamisella terapeutti kyseli vielä tarkentavia juttuja. Sen jälkeen on aina tapaamisessa juteltu aiheesta, johon keskustelu johtaa. Yleensä se johtaa niihin mieltä askarruttaviin juttuihin. Pala kerrallaan se historia tulee silleen purettua, ei konologisessa järjestuksessä eikä ehkä tärkeysjärjestyksessäkään, olisiko tuo sitten ajankohtaisuusjärjestys. Ja välillä puhutaan vaan juomisesta yleensä tai sitä sivuavia juttuja. Ei aina edes minuun liittyvistä jutuista.
Unettomuus taitaa olla yksi yleisimpiä ongelmia lopettamisen jälkeen. Aikoinaan sitä käsiteltiin paljonkin kuntoutuksessa ja terapiassa. Kävin jopa unikoulun, kun minulle nukahtamisesta kasvoi usein hirveä haaste. Mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa, jopa tällaisella muutenkin uniongelmista kärsivällä.
Päivä kerrallaan raittiina, siitä se lähtee. Tsemppiä matkaan.
Laitanpa aamuisia ajatuksia yön jälkeen. Vetämätön olo, ei oikein saa kiinni mistään tekemisestä. Heräsin kolmen jälkeen ja aamuyötä viettänyt täällä plinkissä lukien kirjoituksia. Tuntuu hyvältä, kun tietää ettei ole yksin. Kirjauduin myös Jeppe juomapäiväkirjaan, sain laittaa sinne kolme alkotonta päivää. Laitoin tämänkin päivän, sillä tarkoituksena on olla ilman viinaa. Ajattelen, että kun konkreettisesti näkee raittiiden päivien määrän, sekin auttaa eteenpäin. Olen hokenut myös itselleni, etten tarvitse viinaa. Haluan niin aivopestä itseäni ja onhan se tottakin. Ajatuksena on aloittaa myös aktiivisesti liikkuminen mutta tänään en vielä jaksa. Olen yrittänyt aina lenkkeillä ja käydä salillakin mutta juominen on tehnyt näistä harrastuksista melkoista säätämistä, kun on pitänyt miettiä, miten ne onnistuvat yhdessä viinan kanssa. Muutenkin jäisi paljon aikaa kaikkeen mukavaan, jos voisi olla ilman. On tuo viina vaan aikamoinen aine, loppujen lopuksi vie kaiken kivan elämästä. Haluan totisesti onnistua!!!
Kun lopetin todella pitkään jakuneen pöhnässäolon, tiesin ensimmäiset viikot tunnin tarkkuudella, kauanko viimeisestä ryypystä oli aikaa.
Jokainen tunti kun oli uusi ennätys, ja just sen tunnin verran kauempana viinasta.
Itsensä psyykkaaminen, aivopesu, itsesuggestio -nimellä millä hyvänsä- onnistuu, kun siihen uskoo.
Minullakin onnistui, siitäkin huolimatta että alusta asti osa mukavista “vertaistukijoista” selitti että ei käy, ei saa uskoa voimien riittävän, pitää kääntyä uskomaan johonkin… jne.
Minusta pääasia on että uskot itseesi, siihen että voimat lisääntyvät päivä päivältä, vaikka se joskus niin hidasta onkin ettei sitä huomaa. Muutos tapahtuu siellä omissa aivoissa, juuri tuolla että vahvistat viinasta riippumattomia ajatuksia ja annat niiden juomisasiassa kiinniriippuvien ajatusten näivettyä-et ruoki niitä esimerkiksi uskottelemalla että olet heikko, ikuisesti riippuvainen , juomaan tuomittu jne -niihin nimittäin sortuu kovin helposti ja aivot ottavat mielellään vastaan vanhaan asenteeseen palauttavia suggestioita.
Yksi juttu mielestäni tuossa itselle toistettavassa “mantrassa” on. Nimittäin se, että aivot vierastavat “EI” -sanaa. Jos lause on “EN tarvitse viinaa” , jotenkin se ei- sana voi jäädä matkalle ja aivoihin meneekin junnaamaan vain se viinan tarvitsemisen asia -ja se mielellään siellä sitten pyörii. Jokin positiivisen asenteen sisältävä voisi olla nopeammin sellaisenaan perille menevä. Mutta, se on varmasti henkilökohtainen ja yksilöllinen asia, toista sitä minkä itse tiedät ja ajattelet juuri sinulle sopivaksi.
Minulla toimi ajatus “alkoholi on minulle täysin yhdentekevä aine, ja minun on hyvä olla selvänä” . Miljoonan toiston jälkeen se on sitten ollut itsestään selvää totuutta kohdallani.
Sinulla on hyvä alku, anna mennä vaan samaa rataa.
Kyllä minä rohkaisen hakemaan tukea raitistumiseen esim. AA:sta, tai jostain muualta. Pelkästään jo se, että on joutunut kirjautua plinkiin todistaa sen, että yksin se ei onnistu ja apua kaivataan. Nuo hokemat siitä, että enää en juo yms olet jo varmaan yksin kokeillut huonoin tuloksin joten rohkaisen siirtymään eteenpäin kohti jotain konkreettisempaa.
Rehellinen vastaus kysymykseesi siitä, että onnistutko. Tähän asti kiroittamasi perusteella ja omiin kokemuksiini perustuen, niin olen varma siitä, että et onnistu. Älä kuitenkaan lannistu, se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettekö joskus myöhemmin voisi onnistua. Alkoholismi on vittumainen ja vakava sairaus, mutta onneksi siitä voi toipua.
T. Prossa
Yritä nyt ainakin.
Jos olisin luovuttanut epäilijöiden puheiden takia niin olispa nämä liki viisi selvää vuotta mennyt samassa huurussa kuin edellisetkin.
Mutta, niinkuin huomaat, sellaisia ovat ihmisten puheet. Toinen sanoo mahdottomaksi ja toinen väittää mahdolliseksi. Luota itseesi, se on ainakin yhtä hyvä vaihtoehto kuin jonkun toisenkin mielipiteeseen luottaminen. Joskus parempi.
Pikkupoikana muistan miten sodanjälkeisen pulakauden hellitettyä rakennettiin omakotitaloja “joka niemeen ja notkoon” ja joka polun varteen pienemmissäkin maalaiskylissä.
Kotikylässäni oli hartiapankkimiesten apuna kirvesmiehiä useampiakin, mutta parhaana niistä piti itseään Arvi. Eikä sekään vielä ollut se arvostuksen huippu, vielä vakuuttuneempi Arvin erinomaisuudesta oli Arvin isä, eläkkeellä oleva ukko joka oli sen verran perillä rakentamisesta että oli sentään oman talonsa rakentanut.
ja hyvä timpuri Arvi olikin , tietääkseni. Kysytty töihin, ja monille ehtikin. Ja usein poikkesi niilläkin rakennuksillä joita joku muu timpuri pystytti, katseli ja jutteli miten mikäkin tehdä pitäisi. Ja hyvähän se, aina ne hyvät neuvot kalliita ovat.
Muta, polkupyörällään kierteli sokkelilaudoitusten ja rungonpystytysten liepeillä myös Arvin isä. Jututti rakentajia ja teettäjiä, neuvoi hänkin, ja puheli mukavia. Ennen poislähtöään työmaalta hän kuitenkin jokaiselta muisti kysyä oliko Arvi poikennut työmaata katsomassa.
Ja jos vastaus oli, että juu, Arvin kanssa on katseltu tätä ja juteltu, niin ukko myhäili tyytyväisenä ja antoi siunauksensa-“kyl siit vaan hyvä tullee…” ja jos taas sanottiin ettei ole Arvia näkynyt, mutisi ukko noustessaan pyöränsä selkään–“jaa, jaa, ei siit sit mittää tul…”
Olen raittiuteni aikana nähnyt melkoisen monta alkoholistia hakemassa apua jättääkseen juomisen. Sen olen oppinut, että en lähde arvuuttelemaan, kuka heistä raitistuu ja kuka palaa juomakentälle. Viimeksi mainituista kyllä joku osa raitistuu myöhemmin, kaikki eivät. Raittiutta kertyy päivä kerrallaan, kun ei ota ekaa ryyppyä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Muistaakseni olen jostain lukenut tutkimuksesta koskien voiko ilman ammatillista apua tai jotain ryhmää raitistua. Tutkimusten mukaan se on mahdollista. Meitä on niin monenlaisia raitistujia ja yhdelle sopii toinen tapa ja toiselle taas toinen. Minun tapani ainakin nyt on tämä mutta en sulje tulevaisuudessa pois muitakaan tapoja. Tiedän, että edessä on pitkä taival ja vaikka olen retkahtanut montakin kertaa, uskon pystyväni vielä olemaan ilman viinaa. Yritän ottaa opikseni näistä retkahduksista ja tunnistaa tilanteita, jolloin olen jälleen vaarassa ottaa alkoa.
Nyt esimerkiksi tiedän vaaran olemassa olon jo senkin takia, että työssäni minulla on todella stressaavaa. Näihin tilanteisiin olen aikaisemmin oppinut ottamaan viinaa. Nyt sanon itselle, ettei niin tilanne parane vaan pahenee. Minun on opittava tuosta tavasta pois. Tuleva perjantaikin on vaaranpaikka, kun viikon työpaineet on oppinut nollaamaan viinalla. On keskityttävä siihen, etten mene alkoon. Aikamoisia haasteita edessä seuraavina päivinä. Lueskelen varmaan paljon näitä kokemuksia täältä plinkistä.
Nyt päivän aloitin pakottamalla itseni salille ja tein kunnon treenin. Latasin itseni täyteen endorfiinejä ja täytyy myöntää, että olo tuntuu paremmalta. Nyt kun ulkona on vielä tosi kaunista, aurinko paistaa eikä haittaa tuo tuulikaan. Illalla jos ei sataisi, voisi tehdä vaikka pihahommia.
Nyt töihin ja tänään olen ilman viinaa!!!
Tässä sitä aloitellaan perjantai-iltaa. Päivä lähti mukavasti alkuun. Kävin ennen töihin menoa pienellä lenkillä ja päätin vakaasti olla vahva enkä menisi alkoon. Kotimatka töistä onnistuikin hyvin. Tavallisesti poikkean näin perjantaisin viinakauppaan ostoksille. Työmatkani varrella niitä on useampikin mutten niihin sitten poikennut. Mutta täällä kotona vaan läsähdin. Mikään ei kiinnosta enkä tunnu saavani otetta mistään. Löhöön vain tässä sohvalla ja lueskelen plinkkiä. Tekemättömyyden ei pitäisi haitata mutta kun se vaan haittaa. Tiedän olevani paljon energisempi perjantaipullon kanssa. Mielihalun pitäisi mennä ohi nopeasti mutta mulla se nyt vaan jatkuu. Kait se on tätä alun kankeutta. Nyt vain hoen itselleni, että tänään juominen saa jäädä… tai no, jos menisi juomaan vaikka vettä. Mukavaa perjantai-iltaa kaikille! Kirjoitellaan!
Voisiko olla niin, että mielessäsi jouten olo yhdistyy jotakin kautta krapulaan ja sen seurauksena tulee ikään kuin aiheettomasti huono omatunto. Minulla oli juuri jouten olosta huono omatunto oman raittiuden alussa. Siitä tuuminkin, että raittiina ollessa on opittava myös velttoilemaan ja röhnöttämään sohvalla. Taitaa olla nykyajan ilmiö, että kaikki vapaa-aika täytyy täyttää jollain tekemisellä. Ei tartte! 
Varmaan alkoholistin raitistuminen ilman minkäänlaista tukea on mahdollista. Tämä Lopettajat on jo sinänsä ryhmä, ja saat apua lukemalla tänne kirjoitettuja kokemuksia ja kirjoittamalla meidän luettavaksemme omiasi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Mukavaa lauantaiaamua kaikille! Perjantai on nyt sitten selätetty. Olen saanut herätä krapulattomaan viikonloppuun. Hyvä mä! Olen nukkunut myös ruhtinaalliset kymmenen tuntia ja ilman viinaa! Taitaa tuo uni ainakin parantua vähitellen.
Viikonloppua ei vaan vielä ole selätetty sillä tänään pääsee vielä alkoon. Täytyy edetä nyt tunti tai hetki kerrallaan. Nyt ajattelen, että on onni, etten juo ravintoloissa. Niihin kun pääsee vielä yömyöhään. Yritän antaa itselleni luvan vain olla kuten Juu ei ehdotti. Jos ilmat sallii lähden lenkille tai sitten käyn salilla. Sali on siitä kiva paikka, kun siellä varsinaisen kuntoilun lisäksi voi oikeesti purkaa paineita ja sen jälkeen on tosi hyvä olo (ne endorfiinit). Tämä kirjoittaminen näyttää olevan nyt tosi vaikeeta, joten jatkan toisella kertaa. On kuitenkin hyvä kertoa teille, että onnistuin eilen! Tänään toivon kaikille raitistuville mukavaa kesäpäivää. Ollaan ilman viinaa!
No niin, nyt ollaan voiton puolella tämän päivän osalta ja varmaan myös huomisen, sillä alko on kiinni. Olen ollut jotenkin kiree koko päivän. Kävin salilla mutta sekään ei auttanut. Olen yrittänyt myös touhuta kaikkea pientä, jotta aika kuluisi ees jotenkin. Tein kyllä tänään sellaista, mitä en koskaan ennen ole voinut tehdä. Löysin pullon, jossa oli viinaa ihan mukavasti ja kaadoin sen viemäristä alas. Huh, mietin oikeinko olin tosissani, mutta sinne meni! Ajatus pyörii tosi paljon viinan ympärillä mutta eiköhän se vähitellen vähene. Paljon energiaa menee myös ajatuksen ”jos vielä kerran” poissulkemiseen. Nyt katselen jonkin aikaa telkkua ja sitten nukkumaan selvänä! Mukavaa lauantai-iltaa kaikille
Minäkin kaasin juomat viemäriin jo alkuviikosta. On se kyllä aika kova juttu.
Viikonloppu selvänä sinnitellen. Enpä sanoisi, että kovin helposti mutta kuitenkin. Mielialat vaihtelivat laidasta laitaan. Aika äksy olo ehkä kaikkein eniten. Halusin vain olla enimmäkseen yksin vaikka hienoa oli taas lukea näitä plinkin kirjoituksia. Tällä hetkellä erityisen kannustavia ovat kertomukset alkutaipaleelta varmaan kun itsekin vasta olen sillä. Myös kokemukset siitä, miten raittius näkyy. Vinkkejä kaipaa myös retkahduksen estämiseen. Olen kyllä yrittänyt nyt viikonlopun aikana muistella niitä hetkiä, kun itse aikaisemmin olen retkahtanut ja mitkä tilanteet niihin on johtaneet. Olen huomioinut, että myös joka kerta olen alkanut tavallaan petaamaan juomista. Se näkyy erityisesti kun alan kiukuttelemaan kotona kaikista pienistä asioista. Haen näköjään syytä alkaa juomaan. Tähän mun pitää nyt jatkossa kiinnittää huomiota. Mutta eihän sitä aina voi olla hyvällä tuulellakaan, höh
Nyt olen nukkunut hyvin. Viime yönäkin 9 tuntia. Mukava on myös herätä aloittamaan työviikkoa ilman krapulaa. Työt vielä vaan stressaa juhannukseen asti. Toivottavasti niistä asioista selviämiseen en jatkossakaan tarvitse viinaa. Seitsemän päivää ilman viinaa ja noista päivistä pitää kyllä yrittää iloita mutta jatkossakin menen vain päivän kerrallaan. Tänään en juo!
Arki taas alkanut. Eilisen päivän aikana ajatukset aika ajoin viinassa. Mieli käy keskustelua juodakko vai eikö juoda. Toisaalta mitään hirveää mielitekoa ostaa viinaa ei ole. Mahdollisen retkahduksen varalta yritän kuitenkin perustella itselleni, miksi en viinaa tarvitse. Illan aikana etsin tietoa riippuvuudesta ja retkahduksista. Mielestäni tiedon kautta voin tukea myös viinattomuuttani. Täältä päihdelinkistä löysin animaatiovideon riippuvuudesta. Siinä kerrotaan, mitä aivoissa tapahtuu, kun viina ottaa vallan. Animaatio on tosi hyvä. Se auttaa ainakin minua ymmärtämään, mitä aivoissa tapahtuu, kun juon viinaa ja miksi kestää pitkään saada katkaistua fyysinen riippuvuus. Löysin myös Järvenpään sosiaalisairaalan sivuilta tietoa retkahdusten estämisestä. Oikein hyvää lukemista, suosittelen kaikille.
Päivä päivältä oloni on alkanut parantumaan. Nyt on yhdeksäs päivä alkamassa. Olen nukkunut hyvin ja liikunta on tullut elämääni. Nuo kaksi asiaa ovat mielestäni tärkeitä tällä matkalla. Kolmas tärkeä asia on tämä plinkki. Tietää, ettei ole yksin. Tein myös tietoisen päätöksen kirjoittaa tänne mahdollisimman usein. Varuillaan kuitenkin pitää olla, sillä tiedän, että tarvitaan vain hetki tämän olotilan hukkaamiseen. Olen oppinut, että en voi laittaa tavoitteita olla ilman viinaa pidemmälle kuin tämä päivä. Joten tänään en ota viinaa!
Juomisen petaamisen tunnistaminen on hyvä taito. Silloin tietää olevansa suuressa vaarassa. Nyt vielä mietintään, miten reagoit petaamiseen.
Joo, eihän sitä aina voi olla hyvällä tuulella, ei edes joka päivä 
. Mutta ei tietty pahallakaan tuulella. Tunnetiloihin kannattaa reagoida, jos vaihtelu on ihan jatkuvaa tai negatiiviset fiilikset jää päälle. Ja huomioida, että juomisen lopettaminenkin vaikuttaa alkuvaiheessa.