Viimeksi ennen retkahdusta aikani kiukuteltua, mä vain päätin, että huomenna menen alkoon ja juon pään täyteen. Kysyin kyllä matkalla, että olenko nyt tosissani. No, olinhan minä. Tiesin, että jälkeenpäin harmittaa ja niin harmittikin. Mutta kun juominen ei sitten jäänyt edes yhteen kertaan. Tavallaan sain siitä sitten syyn juoda taas uudelleen. Kyllä alkoholistin ajatusmaailma on sitten outo. Miksi ei voi jättää yhteen kertaan, nollata ja jatkaa raittiutta? Olin niin nauttinut raittiudesta, olin energinen, iloinen eikä masennuksesta ollut tietoakaan. Yksi vaihtoehto olisi antabus, tiedän, mutta jotenkin en ole halukas sitä ottamaan. Olen asiaa harkinnut monet kerrat. Joku voi sanoa, että haluanko jättää näin takaoven auki mahdollisuudelle ottaa viinaa tai onko se merkki siitä, etten todella halua raitistua. Kyllä mä haluan raitistua ja olla ilman viinaa. En vain halua tehdä sitä lääkkeiden avulla… ainakaan vielä. Toivon, että vertaistuki täällä riittää.
Tänään mulla on ollut hyvä päivä. Alko on aina silloin tällöin tullut mieleen mutta mennyt samantien. Hinkua juomiseen ei kuitenkaan ole ollut. Näin tänään, katsotaan mitä huomenna.
Minä otin antabus-reseptin ja hain ne apteekista. Purkki on odottanut lääkekaapissa nyt 7,5 kk, jos tulee todella paha paikka. Ei ole tullut, mutta tarvittaessa voin antabuksella pelata aikaa. Yksikin tabletti pakottaa ottamaan “aikalisän”, joka todennäköisesti estää retkahtamisen.
Tuo on tosiaan hyvä ajatus ”Ei juu”! Voisi tosiaan hankkia Antabusreseptin varalle. Näin en ole ajatellutkaan. Reseptin hankkiminen ei tuota vaikeuksia, kun sen saa yksityiseltä puolelta. Eihän niitä todellakaan tarvitse ottaa. Itselläni pisin aika ilman viinaa on ollut kuusi viikkoa. Jotta onnistuisin selättämään tuon ennätyksen, pitää myös pystyä olemaan ilman viinaa juhannuksena. Silloinkin antabukselle varmaan olisi käyttöä. En muista, olenko kertonut, etten voi ajatellakaan kohtuukäyttöä. Minun on oltava totaalisesti ilman, en pysty hallitsemaan alkuunkaan juomista, sen olen oppinut.
Mutta nyt eletään taas tätä päivää. On ensimmäinen kaksinumeroinen päivien luku ilman viinaa. Kymmenen nollapäivän määrä näyttää tosi hyvältä Jeppe juomapäiväkirjassa, jota olen tässä päivittäin täyttänyt. Nyt ajatuksena lähteä nauttimaan kauniista aurinkoisesta aamusta lenkkipolulle ja sitten töihin. Tänään en juo!
Taas uusi päivä edessä, toivottavasti hyvä sellainen. Olo alkaa tasaantumaan ja nyt voin kirjoittaa, että eilinen päivä oli hyvä. Nämä raittiuteni ensimmäiset päivät ovat edenneet loppujen lopuksi suhteellisen hyvin. Viina on kyllä edelleen mielessä mutta enimmäkseen ajatuksella, että miten hyvä on olla ilman alkoholia. Ajatusta, että tekis mieli juoda tai yleensäkään tekisi mieli ostaa viinaa, en päästä mieleeni. Uskoisin, että tätä jatkuu jokunen päivä mutta kokemuksesta tiedän, että tämän olon kanssa pitää olla varuillaan. Tarvitaan vain hetki, kun tämä maailmaa jälleen kerran romahtaa. Onneksi on kesä ja jo aurinko auttaa. Ulkona voi tehdä kaikenlaista kivaa ja sieltä saa nukkumiseen eväitä, mikä ainakin itselleni on tärkeää. Eilenkin illalla tein puutarhahommia yhdeksään asti illalla, sen jälkeen ruoka maittoi ja sitten nukkumaan. Huomiseen perjantaihin pitää jälleen valmistautua, sekun on viikonpäivistä pahin olla ilman viinaa. Kaikille plinkkiläisille voimia taistelussa viinaa vastaan! Ollaan tämä päivä raittiina!
Tämä kuulostaa omaan korvaani aikamoiselta petaamiselta tai ainakin vaaralliselta. Siis että ajattelet hetkeä, joka voi tapahtua ja mitä sitten käy. Mitä enemmän sitä ajattelee/se pyörii mielessä, sitä todennäköisemmin se toteutuu. Ajattelun ja ajatuksien voima.
Tässä on sen sijaan oikea. positiivinen sävy. Aiemmissa viesteissäsi lopputeksti on alkanut kieltosanalla, eli negatiivissävytteisellä ilmaisulla. Ollaan siis mieluummin iloisia ja raittiita 
Kiitos Yoru kommenteistasi. Olen kirjoittanut täällä, että mielestäni tunnistan, kun alan petaamaan juomista. Tuota ”hetki ja romahtaminen” ajatusta en sellaiseksi kyllä osannut ajatella. Voit olla kuitenkin oikeassa sillä eihän se tarvitse aina olla vain sitä, että kiukuttelee ja hakee sen kautta oikeutusta juomiselle. Tällaiset kommentit ovat tukemisen ohella niitä plinkin parhaimpia anteja, sillä saa laajempaa näkökulmaa asioihin!
Eilinen ilta ei olotilan puolesta mennyt hyvin putkeen. Jotenkin koin olevani masentunut enkä jaksanut tehdä mitään. Viinaa mun ei tehnyt mieli mutta olikohan tuo tunne vain osa jäähyväisiä juomiselle… tiedä häntä. Nyt on uusi päivä edessä. Yön nukuin hyvin. Aamulla lähdin heti herättyäni salille. On saatava kaikki mahdolliset endorfiinit tätä päivää varten, jotta vältän perjantaipullon kiusauksen. Muuta konkretiaa plinkin lukemisen lisäksi on hyvin syöminen, veden juominen ja iltapäivällä varmaan vielä sauvakävelemään. Kenties lähden katsomaan parin sadan kilsan päähän tytärtäni. Se on varma keino olla juomatta. Tunti kerrallaan iltaan ja ilman viinaa positiivisesti!!!
Töistä tultu kotiin eikä matkalla poikettu alkoon. Ajattelin siinä ajaessani kaikkea sitä hyvää, mitä raittius tuo mukanaan. En päästänyt mieleeni edes mahdollisuutta viinan ostamiseen. On aika opetella uusi tapa perjantai-illan viettoon. En kuitenkaan ala siivoamaan tai tekemään muuta tylsää täällä sisällä. Menen terassille, otan hyvän asennon ja kutimen käteen. Puuvillalangasta on kiva väsätä tällä kertaa nuken vaatteita. Käsityöharrastukseni on ollut pitkään unohduksissa juopottelun takia ja nyt kun aikaa jää, on kiva sitä elvytellä. Nuken vaatteiden tekemisessä on se kiva puoli, että ne saa nopeasti valmiiksi ja näin mukavaa palautetta siitä, mitä kaikkea voi tehdä nyt kun viina ei säätele ajankäyttöä. Nyt ulos nauttimaan auringosta ja olosta selvänä ainakin tänä iltana!
Iso peukku näille ajatusille!
Kiitos Sorb peukutuksesta! Nyt oon sitten selvittänyt alkotta perjantain ja sama ajatus tämän lauantainkin suhteen. Olin ajatellut reissua tyttären luo tänään mutta kun ilmat on näin nätit, siirsin sen huomiseen. Yritän touhuta pihahommissa nyt kun ilmat sallii. Tämän päivän aloitin salilla ja tein kunnon käsi- ja vatsaliikkeet. Koen tuon salin itselleni tosi tärkeenä erityisesti nyt kun sinnittelen taistelussa viinaa vastaan. Nytkin on tosi hyvä olo ja uskon sen kantavan pitkälle tätä päivää. Kaikille nämä salihommat eivät ole kovin mieluisia mutta uskon, että liikunta muissakin muodoissa auttaa ja yleensä ulkona oleminen. Molemmat auttavat myös nukkumisongelmiin ja olenkin nyt viimeaikoina nukkunut hyvin. Kaikin keinoin pyrin pitämään viinan pois ajatuksista. Tarkoituksenani on pelata aikaa fyysisen riippuvuuden katkaisemiseen. Mitä pidempään olen ilman viinaa, sitä paremmin päänuppi alkaa ottamaan tehtäväkseen niitä juttuja, joita alkoholi siellä olen tähän asti hoitanut. Vaikeampi on varmaan tuon psyyken puoli. Omillani ja tämän plinkin avulla yritän kuitenkin selkeyttää sitäkin. Terapeuttikäyntejä en ainakaan nyt halua aloittaa uudelleen. Näin aamuisin ajatukset ovat positiivisia ja tuntuu, että hyvinhän minä tämän hoitelen. Valitettavasti vain kun mennään iltaa kohden ja väsymys alkaa painamaan, usko tämän helppouteen alkaa karisemaan. Mutta nyt oon tässä ja näillä ajatuksilla. 13. päivä tulossa ja olen ilman viinaa!
Vielä kun haluan laskea näitä selviä päiviä, on kiva ilmoittaa olleeni kaksi viikkoa ilman viinaa. Voi siis puhua jo viikoista 
ja Jepessä se tarkoittaa, että kaksi riviä on vihreenä. Aika hassua, mutta näin alkuvaiheessa noiden päivien lukumäärä on todella tärkeä. Ne auttavat myös tilanteessa, kun tekee mieli viinaa. Silloin voi kysyä itseltä: aionko tosiaan heittää hukkaan noin monta päivää? Mutta tänään pois näistä kotiympyröistä, sillä lähden tytön luo koko päiväksi. Yksi tärkeä syy, olla illman viinaa, on hänen perheensä! Raitista päivää meille kaikille!
Päiviä kannattaa laskea, varsinkin jos niistä saa motivaatiota raittiina pysymiseen. Kyllä sen sitten huomaa, kun laskeminen ei tunnu enää tarpeelliselta. Itse seurailin laskuria kuuden kuukauden tienoille asti, sen jälkeen se vain jäi pois. Kuukausia tulee vielä seurailtua, niitä on kohta 8.
Minullekin tuo päivien laskeminen tuntuu tärkeältä. Laskurini käynnistyi maaliskuussa ja tähän asti olen nyt päässyt. Minulle se päivien kertyminen tuo onnistumisen tunnetta ja samalla tavalla kuin kerroit, sitä ei halua päästää taas nollille. Paljon raittiita päiviä sinulle!
Päivät ilman viinaa ovat menneet suhteellisen hyvin ilman suurempia mielitekoja. Olen nukkunut hyvin, liikkunut paljon ja ollut kaikin puolin energinen. Päällisin puolin tuntuu menevän hyvin mutta nyt alkaa nostamaan päätään ongelma, jonka tiedän tuovan vaikeuksia, jos sitä en pysty selättämään. Ongelma liittyy tuohon energisyyteen ja joku plinkkiläisistä voi pitää tätä vähäpätöisenä, mitä se ei ole kylläkään itselleni. Ryypätessäni suurin osa vapaa-ajasta meni viinan kanssa räpläämiseksi tai krapulasta selviämiseen. En jaksanut välittää minkälaisessa kunnossa kotini oli. Nyt kun olen ilman viinaa, olen huomannut, miten tärkeää on siisti koti. Olen siihen panostanutkin nyt kovasti, siivoillut kaappeja, laittanut tarpeettomia tavaroita pois jne. Mutta nyt on alkanut ärsyttämään, kun tuo toinen puolisko ei piittaa näistä asioista yhtään. Kirjaimellisesti jos haluan, että tavarat on paikoillaan ja koti ainakin päällisin puolin siisti, minun pitää huumorilla sanoa kulkea hänen perässään. Olen asiasta kyllä puhunut hänen kanssaan ja hän lupaa kiinnittää asiaan huomiota. Mutta turhaan 
Tiedän kyllä, ettei toista voi muuttaa mutta aikuinen ihminen voisi kyllä ainakin siivota jälkensä. Tykkäisin, että tämäkin olisi tukemista.
Olen kuullut, ettei ole harvinaista liitossa toisen raitistumisen jälkeen, että tiet lähtevät eri teille. Toivottavasti kuitenkaan itselläni tää asia ei ole minkään tuollaisen alkua. Voisin tietenkin yrittää olla välittämättä mutta kun ei vaan onnistu. Välillä kiukku nostaa päätään tosi reippaasti ja pelkään jopa, että tietyssä pisteessä saa aikaan pulloon tarttumisen. Onkohan teillä kokemuksia tällaisista tuntemuksista? Toivottavasti, ette pidä mua ihan pöljänä, kun tällaisesta asiasta tulee numero mun matkalla raittiuteen. Mutta ainakaan vielä tänään en tätä juttua halua ratkaista viinan avulla enkä ajattelumallilla, että ryypätään sitten, jos millään muullakaan ei ole väliä!
Ei tuo hölmöä ole. Onko tuo siivoilu tapana purkaa “ylimääräistä” energiaa ja ikäänkuin tehdä eroa sen juovan ajan sotkuun kuitenkaan silti ihan sataprosenttisen jalat maassa tehtyä? Tuumin, että jos kumppanisi ei ole ihan täysi porsas kuitenkaan, niin puratko siinä jälkiä siivotessa pidempääkin painolastia? Eihän toista ihmistä voi siivousintoilijaksi pakottaakaan. Eri juttu toki jos ei perusasioista osaa huolehtia, mutta ei kaikille ole tärkeää että paikat olisivat tiptop ja kaapit järjestyksessä.
Varo, ettei ärtymys muutu juomisen petaamiseksi. Kumpi on tärkeämpää, “oikeutettu” tuohtumus siististä ympäristöstä vai sopuisa ja rento olotila, joka ei kannusta juomaan?
(Tässä täytyy myöntää, että tarkastelen asioita subjektiivisesta näkövinkkelistä. Minulla on lähipiirissä eräs ihminen, joka kanavoi ahdistustaan vetämällä 10 richterin kilareita leivänmuruista pöydällä ja muuta vastaavaa sekä uhriutuu tehokkaasti jos ehtii rätteineen pyyhkimishommiin ennen murustelun aiheuttajaa.)
Kiva, jos ei ole ihan hölmöä. Mun pitänee tarkentaa, etten ole mikään neuroottinen siivousintoilija. Siinäkin pitää ottaa mielestäni jonkinlainen järki käteen. En joka leivänmurun perään jaksa lähteä. Mutta kyllä perussiisteys on hyvä olla kodissa. Ja nyt kun olen raittiina, viihdyn selvänä paremmin kun ympäristö on jonkinlaisessa kunnossa. Koti on itselleni kovin tärkeä ja tuntuu hyvältä, kun jaksan sitä nyt hoitaa.
Tuo petaaminen täytyy pitää myös mielessä. Herkästi tällaisesta tilanteesta etsii sen syyn juoda. Muutenkin pitää skarpata tuon tulevan juhannuksen takia ja lomakin alkaa. Mulla oli tarkoitus lähteä reissuun juhannuksena mutta se ei onnistukaan. Pitää laittaa kaikki peliin, että alkoreissu jää tekemättä. Mutta ensin huominen ilman viinaa!
Viimeinen työpäivä ennen neljän viikon lomaa alkamassa. Ajankohta, johon on aina kuulunut viina. Nyt on tsempattava todella, että kotimatkalla en poikkea alkoon. Viimepäivinä olen tietoisesti ollut ajattelematta juomista. Yhtenä keinona on ollut kaikenlaisen tekemisen keksiminen. Eilen sain tehtyä juhannussiivot ja leivoin jopa pellillisen piirakkaan. Leiponut en ole miesmuistiin. En käynyt nyt aamulla lenkillä enkä salillakaan, koska ajattelin meneväni vasta töiden jälkeen. Näin järjestän itselleni mielekästä tekemistä siihen asti, kunnes alkot menevät kiinni. Mulla sama ongelma kuin monilla muillakin sen suhteen, etten kehtaa käydä oman paikkakunnan alkossa vaan pitää mennä muualle ja silloin matkoihinkin menee aikaa. Matkalla kyllä ehtii miettimään, mitä on tekemässä ja haluaako tosiaan retkahtaa. Paino ei ole vähentynyt ollenkaan vaikka olen liikkunut säännöllisesti. Mutta muuten kun katson peiliin, näen paljon freesimmän näköisen keski-ikäisen naisen. Kumma, miten nopeasti muutos näkyykin vaikka olemuksessa voi näkyä myös hyvä olo siitä, että on pystynyt olemaan viinaa. Jotenkin itsetunto kasvaa vähitellen, kun huomaa pärjäävänsä ilman viinan tuomaa kyseenalaista apua.
Keskustelin tilanteestani myös eilen mieheni kanssa. Kysyin kummasta vaimosta hän enemmän tykkää: siitä juovasta, rähisevästä, sammuneesta ja krapulaisesta vaiko tästä nykyisestä ilman viinaa olevasta vaimosta. Vastauksen varmaan jokainen tietää Pyysin ymmärrystä mieheltäni, jos en koko aikaa ihan aurinkoinen olekaan. Nyt uuteen päivään raittiina ja tsemppiä kaikille muillekin plinkkiläisille!
Miten kävisi, jos viikon ajan jättäisit puuttumatta sanoin tai teoin toisen aikuisen tekemisiin ja tekemättä jättämisiin?
Kyllä sinä huumorillasi sellaisen ajan kestät toista holhoamatta, vaikka kaikki ei menisikään niin kuin sinä haluat.
Yhteinen menestys on avuksi myös yksilön toipumisessa. Olet hyvässä alussa matkalla uuteen vapauteen, ihan vain päivä kerrallaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Niin lomapuisto, kun saisikin oltua huomauttelematta. Mutta oikeesti, kun viina kuului elämääni, hyvin harvoin huomauttelin hänen tekemättä jättämistään. Sitä on kait niin huono omatunto, ettei edes kehtaa huomautella. Nyt kuitenkin kun tuota aikaa jää, niin paljolti sitä käyttää kotiaskareisiin. Sitä varmaan ajattelee, että kun itsekin tekee, niin miksi tuo toinenkin ei voisi tehdä. Olisihan se tavallaan kannustamistakin. No, selvää on kuitenkin, ettei toista voi muuttaa!!!
Nyt alkoi sitten loma ja tässä istuskellessa tuntuu jotenkin tyhjältä. Tavallisesti olisin jo korkannut pullon ja mukavassa nousuhumalassa. Nyt sitä pulloa ei ole ja tilanteesta selvittävä. Aamulla suunnittelin lähteväni salille ja se tuntuu nyt kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta. Nyt mennään tunti tunnilta kohti iltaa ilman viinaa!
Nukuin yön tosi hyvin, oon silti väsynyt. Mielialani on ollut eiliseen iltaan asti ihan hyvä mutta nyt ”masentaa”. Olo on kyllästynyt eikä mikään kiinnosta. Tytär kävi kylässä, mies on kotona mutta silti koen olevani yksinäinen. Illalla pohdin, olisiko parempi juoda pää täyteen ja sammua. Aamulla olisi jotain tekemistä, kun oikein rypisi itsesäälissä. No, en sitten juonut ja tässä ollaan. Oikeastaan en halunnut enkä halua ottaa viinaa. Eihän se edes maistu hyvältä, raakana, yäk. Oikeaan elämäänkin ilman viinaa kuuluu tällaisia aikoja. Tämä olotila menee kyllä ohi. Yritän nyt tsempata itseäni sillä, että pystyn olemaan lujana. En ajattele, että nyt on juhannus. Tämä viikonloppu on yksi viikonloppu muiden joukossa. Taidan mennä ulos vesisateeseen!
Moro, Onnistunko? 3 repullista virtuaali kannustusta! Sinulla on varmasti hankalampia nämä kansalliset vapaat kuin minulla. Minäkin olen ollut ilman juomaa juhannuksen.