Onnittelut 100 päivän raittiudesta!!!
Onneksi Olkoon Onnistut! 100 päivää on hieno saavutus. Vaikein on nyt takana. Eteen päin koko ajan helpottuu.
Itselläni näkyy viikko sitten menneen 500 päivää, enimmäinmäärä, täyteen. Olen siis lisäpäivillä jo ja ilmeisesti niillä saankin sitten olla… Saan kyllä, jos haluan. Siihen voi itse vaikuttaa.
Siitä ahdistuksesta. Sanoisin, että kerran se täytyy kärsiä. Jos sitä on, niin sitä on. Juomalla se ei hoidu. Kärsimys vaan lisääntyy ja pitkittyy. Meinasi kyllä usko loppua kesken, mutta kyllä se helpottaa!
Elämistä raittiina kaikille!
Onnea 100 päivästä, näin vähän myöhässä! Itselläni tuli tänään 30 päivää joten perässä tullaan 
Onnittelut täältäkin! 
Ja täältä! Upea saavutus
Kiitos teille onnitteluista, tuntuu hyvältä! Niin se sata sitten taittui ja hyvältä tuntuu myös se. Mulle tuo on iso saavutus ja vielä isommaksi sen tekee, kun muistelen miten niin monen retkahdusten jälkeen vain itseni kokosin ja tämän sadan päivän alkumetreillä selätin halun vain juoda. Mä oikeesti olen pystynyt tähän! Elämä ei kuitenkaan ole jokapäiväistä juhlaa vaan ihan tavallista arkea. Arkea, josta kuitenkin olen joka ilta tosi onnellinen. Olen vähitellen oppinut käymään lävitse tunteita tarttumatta pulloon ja hyväksymään tosiasian, että viina yksinkertaisesti ei ole mun juttu. Vähitellen on jäänyt päivien laskeminen ja nyt huomasin, etten ole Jeppeäkään täyttänyt viikkoon. Viina käy vielä toisinaan mielessä mutta ohimennen. Erityisesti tilanteissa, kun olen tehnyt jotain intensiivisesti ja pitkään äärirajoilla, viina tulee mieleen tietynlaisena palkkiona. Nyt vain ajattelen, että aikaisemmin tässä tilanteessa otin ryypyn Ajattelumaailmassani on tapahtunut myös muutos siinä suhteessa, että aikaisemmin, kun pystyin olemaan ilman viinaa sen muutaman viikon, en uskaltanut ees aatella, että voisin olla ylpeä asiasta. Ylpeyshän käy lankeemuksen edellä, tuon olin oppinut jo lapsena ja ehkä jonkin sortin ylpeys saattaa käydäkin. Nyt uskallan olla ylpeä itseni takia ja jos niin käy, että lankean niin se on sitten sen ajan juttu. Nyt en siihen kuitenkaan usko, sillä tällä hetkellä en todellakaan halua juoda… mihin minä sitä viinaa tarvitsisin…
Onneksi olkoon Onnistunko. Minullakin menee hyvin, vaikka muutaman kerran olenkin juonut. Ryyppäämään ei tee mieli, ja nytkin olen selvänä käymässä täällä ja muistelemassa menneitä.
Vaikka en sittenkään vielä kokonaan lopettanut, on elimistö ja mieli tottunut tavoille ja aina ne vanhat huonot ajat tulee mieleen, kun alkoholista tulee puhe. Nyt taitaa mennä suunnilleen niin, että kerran kuussa jonkin verran, ja kerran-pari kuussa yhdellä jossakin, ei enempää. Yksin en juo ollenkaan, ja vain hyvässä seurassa hyvällä tuulella voin ottaa, jos silloinkaan.
Hei Karhuton, hienoa kuulla sinusta ja tulehan jatkossakin kertomaan kuulumisiasi! Olen usein ajatellutkin, miten sinulla menee. Aloitimmehan tämän raitistelun yhdessä täällä plinkissä. Toivon, että sinulta onnistuu tuo harvemmin juominen, itseltäni se ei tulisi onnistumaan. Olen sen kokeillut niin monta kertaa. Aikanaan kun lopetin tupakoinnin, päätin, etten koskaan, en missään tilanteessa tupakoi ja samoin on nyt tämän viinan kanssa. Hyvin olen mielestäni katkaissut tuon fyysisen riippuvuuden mutta jonkin verran on tekemistä vielä tuon psyyken puolella ja taitaa olla vielä jatkossakin. Erityisesti tilanteissa, joissa olen tottunut juomaan, herkästi tulee halu juoda. Ruotuun pääsen muistelemalla vieläkin hyvin mielessä olevaa viinan tuomaa ahdistusta, unettomuutta, pahaa oloa, hikoilua, häpeää sekä itseinhoa, jota jatkuvasti koin. Siitä mitä olen saanut tuon kaiken tilalle tulisi niin pitkä lista etten lähde sitä kirjoittamaan mutta kiteytettynä saan nyt elää elämän arvoista elämää. Haluan tämän jatkuvan.
Päivä päivältä vaan tuntuu paremmalta olla ilman viinaa. Eipä ole tullut eteen tilannetta, että vaihtaisin sen juomiseen. Pystyn edelleen olemaan vakuuttunut siitä, etten viinaa tarvitse. Eräs asia, jonka erityisesti huomaan olevan nyt paremmin, on jaksaminen työssä. Mulla on töissä todella kiirettä, mielestäni kiireempää kuin koskaan aikaisemmin. Huomaan jaksavani silti ihan erilailla. Vaikka päivän päätteeksi olen väsynyt, väsymys on aivan erilaista. Ennen hoidin väsymystä juomisella ja viikonlopun odottamisella, että voisi juoda… nyt usein tekemällä jotain aivan muuta, jotain kivaa vaikka käsitöitä tai sitten vain lepäämällä ja katselemalla telkkaa. Hieno juttu on myös kun ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että työpäivän aikana ei jaksa tarttua työhön kun samalla pitää parantaa krapulaa ja kulisseja pystyssä, ettei kukaan vaan huomaisi kuinka ”vauhdikas” viikonloppu on takana. Nyt yhä paremmin oikeesti huomaan, miten paljon energiaa ja voimia viina on itsestäni vienyt. Olen muuten alkanut toimimaan joulupukin apulaisena ja valmistelemaan kaikenlaisia pieniä juttuja pukinpussiin, sukkia, tiskirättejä, kaulaliinan, nuken kantokassin jne. Jonkun mielestä tää voi olla ihan pöljää mutta itse nautin. En muuten ole mikään jouluihminen ollut koskaan. Nyt kun ei juopottele, jää aikaa kaikkeen mukavaan tekemiseen, jonka tuloksena saan aikaan sellaista, jolla voin ilahduttaa läheisiäni. Uskon, että antamisen ilo voittaa juomisen halun. Nautitaan syksystä ilman viinaa
Kuulostaa ihanalta!
Onnistunko: Hienoa kuulla elämästäsi raittiina! Luin ketjusi tossa päivä-pari sitten alusta alkaen kuten uhkailin. 
Myös minä monesti mietin vaativissa tilanteissa kuinka vaikeaa kaikki olisi jos vielä joisin. Se saa todellakin ihmettelemään kuinka sitä on jaksanut sellaista.
Ihanaa, että olet löytänyt käsityöt! Varmasti sellaisen saava osaa arvostaa itsetekemääsi lahjaa!
Ehdottomasti nautitaan raittiista syksystä! 
Jospa päivittelisi jälleen tuntojaan ja nyt kyllä fiilikset ovat olleet tosi kehnot. Eipä ole näin kurjalta tuntunutkaan pitkään aikaan. Eilen mielessä oli tosi vahvasti, että kannattaako tämä ja mitä jos menisin alkoon ja ryyppäisin vain tämän kerran. Siis koko eilinen päivä ja oikeastaan jo perjantai-iltakin tällaisia ajatuksia. Kaikki aika meni vain taistelussa noita ajatuksia vastaan. Olen niin saanut viime aikoina sinniteltyä noiden töiden kanssa ja jaksanutkin mielestäni suhteellisen hyvin mutta nyt kyllä menee överiksi. En sitten millään tahdo pystyä pitämään noita töitä työpäivän rajoissa. Yölläkin tekemättä jääneet hommat vaivaa mieltä. Olen kyllä sanonut asiasta pomollekin mutta eipä apua tule. Antaisin kyllä jollekin näitä hommia jos voisin. Kotonakin on painostava tunnelma ja tietty, kun en tahdo jaksaa edes puhua. Tänään olen alkanut töiden teon kello neljä ja oikeesti sunnuntaiaamuyöllä. Ajattelin kun heräsin, että nyt teen kaiken mahdollisen alta pois… jätän n huilaamisen,käsityöt, kuntosalin, kotihommat… Turhaan kierittelen sängyssä… Yhteentoista olen istunut ja jollain lailla saanut kaaosta johonkin järjestykseen mutta paljon vielä jäi hommia, joita näin kotoa käsin ei voi tehdä. Tein niistä kuitenkin listaa ja yritän huomenna niitä alkaa ruksimaan pois vaikka uusia taitaa tulla tilalle koko ajan. Tuo listan tekeminen jotenkin selvitti ajatuksia. Onneksi en kuitenkaan juonut… järki vielä sanoi, ettei töiden takia kannata pilata tätä mun hyvää raittiutta. Huh, kyllä nyt täällä päästelin mutta enkö mä olekin ollut jees… en vaan juonut vaikka mieli teki. Mietin vaan, miten pahalta tuntuisi nyt jos oisin juonut? Haluan elää raittiina!
Työtahtisi kuulostaa hurjalta - ja liialliselta. Helppo sanoa vierestä, tiedän. Onko mahdollista, että olet liian kiltti / taipuvainen haalimaan liikaa töitä itsellesi / ylivastuuntuntoinen / yhdistelmä edellisistä? Haluan vain herätellä pohtimaan asiaa. Työ on vain työtä, ei se saisi viedä ihmistä kokonaan mukanaan.
Voisin yhtä hyvin sanoa nämä asiat itselleni (ja samalla sanonkin) sillä olen ongelmissa ja solmussa oman asenteeni kanssa, mitä työhön tulee. Opetellaan yhdessä…
Tsemppiä ja voimia - ja rentoa oloa, jos suinkin mahdollista!
Onnistunko? kirjoitti
Hienosti selvitit pääsi kehnoista fiiliksistä, kun se eka ryyppy aivan liian usein johtaa pakkomielteiseen juomiseen.
Elämä pitäisi yrittää jakaa aika tasan työn, unen, perheen ja vapaa-ajan kesken. Minullakin työ sai joskus epäterveen ylivallan, mutta siihen kuitenkin tuli kaksikin muutosta raittiuden ruvetessa tuntumaan vakiintuneelta elämäntavalta.
Pysy vaan mukana, juominen vain pahentaisi tilannettasi sekä töissä että kotonasi!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kova tilanne sinulla Onnistunko. 
Toivottavasti löydätte töissä jonkun ratkaisun työtaakkaasi, koska tuolla tavalla ei kukaan jaksa pitkään. Onneksi pidit raittiudestasi kiinni! Hienosti hoidettu!
Toivon, että ehdit vähän lepäämäänkin ennen viikon alkua! Voimia ihan kaikkeen jaksamiseen Onnistunko!
Voi kiitos teille myötäelämisestä!!! Uskotteko miten helpotti äsken kun sain laittaa paperille harmistumiseni? Mä olen siis todella pyrkinyt tekemään työtäni tehtävissä joissa vain voi vähän siihen tyyliin, että sieltä mennään mistä aita on matalin. Pidän pyrkimystäni raittiuteen aivan päällimäisenä asiana. Mutta kun sitä työtä vaan tulee ja tulee ja jossain vaiheessa tekemättömät työt ovat kuitenkin edessä. Meillä tehdään niin pienellä porukalla töitä kuin vain voi ja sitähän se on joka paikassa. Enkä ole meillä ainoa työntekijä, joka on samassa tilanteessa. En osaa sanoa olenko liian kiltti mutta työni olen pyrkinyt kuitenkin hoitamaan valittamatta. Laitan kyllä näitä ylitöitä ylös jo ihan senkin takia, että pomo näkee missä todella menen. Näiden viikonlopputöiden merkkaaminen vain on hankalaa enkä mä niitä kyllä ole koko syksynä tehnytkään. Ylityöt pitää ottaa vapaana mutta miten ottaa kun ne päivät saa tehdä heti kaksin kerroin takaisin… aikamoinen oravanpyörä. Mutta jospa tämä tästä helpottuu. Kiitos kun sain puhaltaa tään taakan täällä ulos!!! Uuteen viikkoon suunta kuitenkin vaikka ei kovin levänneenä niin ilman viinaa kuitenkin!
.
Hurjalta kuulostaa työtahtisi Onnistunko?. Hienoa että selvisit sen aiheuttamista paineista. Minä en aikoinaan selvinnyt, päin vastoin. Ajat ovat tietty tällä hetkellä kovat monessa firmassa (meilläkin), niukkuutta jaetaan ja pienellä porukalla koitetaan töistä selvitä. Mutta yritä kuitenkin pitää työmäärä jossain rajoissa, (sanon tämän samalla itselleni kun välillä meinaa kiire ja työmäärä kasvaa liiaksi). Karu tosiasia kuitenkin on, että työ palkitaan työllä! Mitä suuremmasta määrästä selviydyt, sitä enemmän sinulta odotetaan.
Yritän aina välillä muistuttaa itselleni, että mikään työpaikka ei ole niin hyvä, eikä mikään työ niin tärkeää, että sille alttarille kannattaisi oma terveys uhrata.
Tsemppiä ja voimia.
Taas taitaa olla päivityksen aika mutta ekaksi huimat kiitokset tsempeistä, niitä vaan tarvitsee! Ilman alkoa on menty ja uusi kuukausikin tuli täyteen. Tosiaan, en noita päiviä enää ole laskeskellut sen kummemmin mutta aina välillä tulee ajatus, että mitenkä pitkä aika sitä vielä on kuuteen kuukauteen. Sehän on nyt se seuraava koetinkivi sen mukaan, mitä täällä näistä kokemuksista olen lukenut.
Elämäni ei kuitenkaan ole niin mukavaa kuin ehkä kuvittelin. Toki tiesin varautua, että edelleenkin elämässä on niitä hyviä ja huonoja hetkiä. Hetkiä, jotka pitää selättää ilman viinaa ja niin olen tehnytkin. Nyt vain jotenkin tuntuu hyvin ylitsepääsemättömältä kaikki. Työtilanne ei ole parantunut ja on tullut uusiakin juttuja sillä rintamalla. Mutta onneksi Juu Ei muistutit, ettei mikään työpaikka ole niin tärkeä, että sen alttarille kannattaa omaa terveyttään uhrata. Ettepä tiedä, kuinka monta kertaa olen tuon käynyt täällä lukemassa. Sillä niinhän asia on, noihin murheisiin ei viinaa kannata ottaa! Olen kuitenkin vakuuttunut, että näin jaksan edes jotenkuten, kun olen juomatta.
Mutta kun parisuhteessakin menee nyt vain huonommin. Olen jotenkin jäänyt aivan yksin tämän raittiuteni kanssa. Olen tullut myös siihen tulokseen, että taidan itse sen aiheuttaa. Huomaan ilta illan jälkeen olevani olkkarissa seurassani vain telkkari tai oikeastaan ei oikein enää sekään. Se on kyllä auki, mutten tiedä mitä sieltä tulee kun ei tunnu kuitenkaan tulevan mitään katsomisen arvoista. Usein ajatuksissa on alkanut käymään avioero ja kova pelko siitä, että se tulee olemaan nyt tämän raittiuden hinta. Huomaan miettiväni, että ajattelemmeko monista asioista tosiaan näin erilailla ja haluammeko elää elämääkin näin erilailla. Mutta onko se niin? Onko aikaisemmin kaikki tää on jäänyt vain oman juomiseni alle ja siihen, että olen halunnut omaa juomistani hyvittää. Mä en haluaisi tämän menevän näin mutta jotenkin olen noista töistä niin väsynyt, etten jaksa tehdä liittoni eteen mitään enempää. Oikeastaan kaikki mitä tällä hetkellä jaksan on vinoilla hänen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Onkohan minussa jokin mennyt nyt pahasti pieleen, en mielestäni tälläinen ole ollut aikaisemmin. No nyt koen tuosta huonoa omaatuntoa, ennen koin sitä juomisesta. En jaksa lähteä myöskään mihinkään pariterapiaan näitä asioita vatvomaan ja en kyllä oikein edes usko, että siitä olisi apuakaan. Edelleenkin pitää vain mennä päivä kerrallaan ja yrittää siivota sitä sotkua, minkä juomiseni on saanut itsessäni aikaan. Onneksi halu olla ilman viinaa, vielä toistaiseksi menee tämän kaiken yläpuolelle!
Vai olisko juomisen jatkamisen hinta ollut jääminen suhteeseen, jossa ei oikeastaan haluaisi olla tai joka ei itselle sovi, mutta huuruissaan ei sitä vaan suostu näkemään tai ei jaksa tehdä asialle mitään?
Raitistuminen sysää monia prosesseja liikkeelle. Voikin olla itsekin ihan eri ihminen kuin mikä on luullut olevansa. Mulla ja entisellä puolisolla juominen oli “yhteinen harrastus” ja kun aloin kyseenalaistaa sen elämäntavan ja en ns. jaksanut ja halunnut juoda vanhaan malliin, alkoivat ongelmat… Nyt tajuan, ettei meillä juuri ollut yhteistä ja edes tyhmin Ensitreffit Alttarilla-naittaja ei meitä olis ennakkohaastattelujen perusteella yhteen laittanut. :mrgreen:
Toki itse aloin potea jonkinlaista ikääntymiskriisiä, kun täytin 40v. Aloin muutenkin miettiä, millaista minun on olla tässä suhteessa ja ärsyyntyä roolituksesta ja liiasta arki- ym vastuiden kasaantumisesta yksin minulle. Omien vanhempien sairastelu pisti miettimään, että jos itse sairastun pahemmin, mulle ei tästä ihmisestä ole turvaa, koska edes flunssan sairastamisen aikana vetovastuu ei vaihtunut tai että olisin saanut potea rauhassa ja hiljaisuudessa. Ihmiset muutenkin tuppaa muuttumaan ajan saatossa, eri asiat alkaa kiinnostaa ja voi olla ilman päihteilyäkin/raitistumista hyvä miettiä yhdessä tai erikseen, mitä (yhteis)elolta kumpikin odottaa… ettei oleteta vaan jotain omissa päissä.
Raskas homma eroaminen on raitistumisen keskellä… Todella raskas käytännön ja tunnetasolla ja seilaavat tunteet on todellinen riski retkahtaa. Myös riitely ja asian vatvominen itsekseenkin on melkosen rasittavaa. Sulla on lisänä vielä nuo työpaineet. Voimia! Juomisen loppu on uuden alku monessakin suhteessa.