Huomenta, Onnistunko. Itsekin pläräsin Kotikanavaa eilen vaikkei mulla ole suoranaista kosketusta teemoihin. Olen ehdottomasti sitä mieltä että sinun kannattaa tutustua siellä oleviin kirjoituksiin! Tai teidän molempien…?
Hei Onnistunko? Tuota lapsille kertomista olen minäkin miettinyt. Omistani toinen asuu vielä kotona (teini-ikäinen), toinen on jo jonkin vuoden asunut omillaan). Ihan vasta tuli kaksi vuotta täyteen raitista elämää, enkä ole vieläkään kummankaan kanssa ottanut erikseen puheeksi juomistani enkä juomattomuuttakaan.
Mutta siis mietintää asia on aiheuttanut. En epäile yhtään, etteivätkö lapset olisi asiaa huomanneet ja varmaan miettineetkin. Joskus raittiuden alkuaikoina en minäkään olisi uskaltanut puhua mitään, jos olisikin käynyt huonosti. Sittemmin taas on mennyt niin, ettei näyttäisi olevan tarvetta erikseen puhua asiasta, kun se kuitenkin näkyy ja tuntuu jokapäiväisessä arjessa (ihan niin kuin juominenkin näkyi ja tuntui).
Eli olen jotenkin jättänyt puhumisen toistaiseksi sikseen. Isoin juttu on kuitenkin se, että huomaan isoja eroja lasten suhtautumisessa minuun, ja tietysti myös yleensä keskinäisissä väleissä. Ja ihan varovasti ajatellen, niiden(kin) suhtautuminen itseensä ja maailmaan on muuttunut myönteiseen suuntaan.
Ja fiksuja lapset ovat. Omani ottivat kyllä juomiseni aikoinaan puheeksi. Ja ehkä siten osaltaan vaikuttivat raitistumiseeni.
Tsemppiä sinulle edelleen hyvin alkaneeseen selvään elämään!
Täytyy tarkentaa vähän eilistä viestiäni. En suinkaan tarkoita, ettei asiasta olisi tarpeen koskaan puhua eikä käsitellä sitä. Ja oikeastaan kirjoitin sinun kannaltasi vähän asian vierestäkin, eli pahoittelut.
- vkoa takana ja jos oikein lasken päiviä selvänä on kertynyt silloin 63. Hitaasti noita päiviä on tullut mutta tullut kuitenkin. Nyt ei enää ole ihan päivittäin tarvinnut laskea mutta laskea pitää silti. Jepessä kalenteri näyttää hyvältä, sillä siellä on kaksi kokonaista kuukautta ilman ainoatakaan merkintää juomisesta. Hienoa minä! Kaikki muuten ihan ok mutta jonkin verran mieltä painaa parisuhteeni. Tiedostan, että ongelmat siinä, johtuvat kyllä paljolti minussa tapahtuneesta muutoksesta mutta eivät kokonaan. Olen miettinyt, että minusta on tullut jotenkin itsekeskeinen. Vai olinkohan sitä jo silloin kun ryyppäsin mutta nyt se ilmenee eritavalla. Olen tehnyt itselleni selväksi, että olen ilman viinaa ensisijaisesti itseni takia. Toki se on tärkeää myös perheen vuoksi mutta nyt se vain näkyy kuten että haluan kodin olevan siisti, haluan tehdä sitä ja sitä ja mennä sinne ja sinne, korvata aikaa lapsilleni olemalla sellainen ja sellainen äiti jne. Takana varmaankin ajatus, että olenhan nyt ilman viinaa. Höh, en kyllä halua toimia noin. Onko tällainen vain tähän alkuvaiheeseen liittyvää kipuilua? Liittyyköhän tämä suorittamiseen, josta täällä on jonkin verran myös kirjoiteltu. Haluan kuitenkin pitää perheeni ja kotini. Ja joka tapauksessa tiedän, että viina ei ainakaan asiaan tuo helpotusta enkä sitä siitä halua etsiäkään ja se on loppupeleissä kuitenkin hyvä se. Toivon, että elämä vain vähitellen tasaantuu loman jälkeen eikä niin jaksa pohtia tätä arkea jatkuvasti. Tänään kuitenkin ilman viinaa!
Viikonloppua vietetään ja edelleen ilman viinaa. En uskalla edelleenkään tuudittautua olotilaan, että olisin vahvoilla. Oikeastaan paremminkin päinvastoin sillä nyt erityisesti pitää olla tarkkana ettei hetkellinen viinan juomisen halu pääse yllättämään niin lujasti, että pitää lähteä ostamaan juomista. Tällä hetkellä viimeisen krapulan ja kaiken viinan tuoman ahdistuksen muisto alkaa haalistumaan ja pitänee myöntää, että joskus mieleen tulee ajatusta, miltä tuntuisi kokeilla juomista. Paras keino ajatuksen saamiseksi pois mielestä on ollut kysyä itseltäni, haluanko todellakin luopua näistä hyvistä päivistä, jotka viinattomuus on saanut aikaan. Kestäisinkö itseinhon, jos ratkeaisin ryyppäämään. Minähän tiedän, ettei se kuitenkaan jäisi yhteen kertaan. Plinkkiläisten kertomista retkahduksista on hyvä lukea täällä muistutuksena siitä, mitä viina todella tuo mukanaan. Nostan jokaiselle kirjoittajalle hattua, kun pystyvät kertomaan retkahduksistaan täällä.
Tässä taistelussa kannustavaa on myös se, että voi täällä kertoa pystyneensä olemaan ilman viinaa. Huomaa, miten tärkeää sen kertominen jollekin on. Olen asian kanssa melko yksin, kun en koe muita vertaisryhmiä itselleni sopivina enkä kokenut terapiastakaan olleen apua vaikka siellä useaan otteeseen kävinkin. Kovin syvällisiin pohdintoihin täälläkään en oikein kykene kuten monet täällä mutta kirjoitan niillä taidoilla, joita itseltäni löytyy. Nyt kuitenkin hyvillä mielin eteenpäin ilman viinaa päivä kerrallaan!
Tänään 10 vkoa ilman viinaa. Uskomatonta, että koko kesä tähän asti on mennyt juomatta pisaraakaan. Olen elänyt päivän kerrallaan ja keskittynyt vain ja ainoastaan olemaan juomatta. Olen tehnyt itselleni selväksi, etten ota sitä ensimmäistäkään. Aikanaan kun lopetin tupakanpolton, päätin samalla lailla enkä ole ainuttakaan henkosta ottanut sen jälkeen. Tämä matka ei tähän asti ole ollut kuitenkaan helppo. Olen päässyt fyysisten vieroitusoireiden suhteen vähällä, erilailla kuin monet täällä plinkissä. Psyykkinen puoli vaatii vielä paljon paljon työstämistä samoin kuin oma toiminta, jotta se ei menisi överiksi nyt kun aikaa jää kaikenlaiselle tekemiselle. Olen kuitenkin löytämässä sen entisen itseni, joka on ollut hukassa toistakymmentä vuotta. Täällä on varoteltu kolmen kuukauden etapista, että silloin repsahduksia tapahtuu helpolla. Toki tuo on kovin yksilöllistä mutta itse otan sen todesta ja varaudun siihen ja muutenkin hankkimalla tietoa repsahduksista ja etenkin niiden tunnistamisesta. Olen huomannut tekeväni mitättömistäkin asioista välillä suhteettoman isoja ja tullut siihen tulokseen, että näin yritän löytää syyn juomiseen. Myös tilanteet, joihin on liittynyt viinan käyttö, ovat vaikeita ja niihin valmistaudun kunnolla. Esimerkiksi äskettäin viettämäni syntymäpäivät olen yleensä juhlistanut hyvällä kännillä mutta tänä vuonna niin ei tapahtunut. Loppujen lopuksi ei kyllä ole ainuttakaan syytä, miksi pitäisi ryypätä. Kumpa tuon muistaisi jatkossakin! Aurinkoista raitista päivää kaikille.
Hienoa!!! Onnittelut selvästä kesästä… Itsellä sama tilanne, tuntuu epätodelliselta, että elokuun kohta loppupuolta mennään ja no drinks!!!
Pahin koettelemus mulle oli risteily ruotsiin ja laivan puffetti, voi elämä…muut kun veti viiniä ja kaljaa…oli kyllä pinna niiiin tiukalla…silloin oli kyllä lähellä, mutta selvisi., En kyllä ollu kummoista juttuseuraa…hahah… Zemiä jatkoon
Hienoa Mac84 kun olet selvinnyt tästä kesästä myös alkottomasti ja erityisesti kun tuon ruotsin keikankin pysyit lujana. Varmaan jo seuraavalla kerralla risteily meneekin jo kivuttomammin kun kerran olet sen jo selvittänyt ilman alkoa. Minulla ainakin on aina helpompaa selvänä tokakerralla tilanteissa, joissa olen tottunut aikaisemmin juomaan.
Elämäni on ollut kovin kiireistä nyt, kun työt ovat alkaneet. Etukäteen pelkäsin kovastikin tarttuvani pulloon kun stressipiste nousee riittävän korkealle mutta niin ei ole ainakaan vielä käynyt. Päinvastoin oikeammin huomaan ajatelleeni viinaa paljon vähemmän. Töiden jälkeen iltaisin olen usein kyllä tosi väsynyt mutta nyt olen ottanut elämääni tavan nukkua lyhyet päikkärit, joiden avulla olen pirteämpi iltaisin ja jaksan touhuta kaikkea kivaa. Raihnainen olo on täysin kadonnut ja maanantaiaamuisin tunnen levänneeni ja keränneeni voimia viikonlopun. On todella uskomatonta huomata, miten kurjaksi viina elämäni on aikaisemmin tehnyt. Toisinaan toki mutta harvemmin tulee vielä mieleen ajatus, että miltä tuntuisi ottaa viinaa mutta melko nopeaan se menee ohi. En tarvitse viinaa mihinkään enkä halua ainakaan tällä hetkellä mistään hinnasta luopua tästä olotilasta Elämäni aikana olen kyllä huomannut että vannomatta paras ja siksi tätä elämää kannattaa elää edelleen se päivä kerrallaan. Tsemppiä jokaiselle, joka on tavoittelemassa elämää ilman viinaa, sillä se oikeesti kannattaa!!!
Miten noin muuten stressin suhteen? Pääsikö stressi päälle kuitenkin?
Minulla oli kevät ja alkukesä todella kiireistä aikaa sekä työ- että siviiliasioiden takia. Välillä jäi unet vähiin ja vapaa-aika olemattomiin. Juovana aikana olisin varmaan vetänyt hirveät stressi-överit ( olisihan se ollut samalla hyvä syy juoda 
). Nyt niin ei käynyt. Ei oikein edes stressanut mitenkään ahdistavalla tavalla. Jotenkin tunsin itseni henkisesti paljon vahvemmaksi kuin vastaavissa tilanteissa aiemmin. Kyllä alkoholi murentaa ihmisen monella tavalla, pikku hiljaa, pala kerrallaan. Ja lopulta ei oikein kestä mitään eikä jaksa mitään, eikä kiinnosta mikään.
Kuten kirjoitit, raihainen olo on tyystin kadonnut enkä minäkään luopouisi tästä fiiliksestä mistään hinnasta. Juu, vannomatta paras, mutta nautitaan nyt kun se on tässä 
Niin Juu ei, kyllä se onkin juuri noin kuin kirjoitit, kun nyt oikein mietin asiaa. Sitä ei todellakaan enää stressaannu niin ahdistavalla tavalla kuin viinaa juodessa. Vastoinkäymisiä pystyy ottamaan paljon paremmin vastaan ajattelematta ihan ensiksi, että vain viina voi auttaa. Todella tuntee itsensä vahvemmaksi. Uskallan nyt olla jopa ylpeä itsestäni ja näistä viinattomista päivistä. Vaikka sattuisi mitä, minulta ei kukaan voi koskaan ottaa näitä päiviä pois ja jo näinä päivinä kroppani on päässyt puhdistumaan roimasti alkoholin tuomista myrkyistä. Nautitaan tosiaan näistä hetkistä!
Taas on yksi työviikko takana ja samoin kun ennen lomaa mennään eli töitä ja töitä riittää. Kovasti pelkäsin miten näistä työpaineista tulen selviämään mutta ihan ok kuitenkin. Eilen kotiin tultuani oikein mietin, miten tosiaan sain oltua menemättä alkoon vaikka vielä oli jopa perjantai. Kyllä se vaan on niin kuin äsken täällä mun viestikeskustelussa kirjoiteltiinkin, että viina tekee omat tepposensa myös koetun stressin suhteen. Vaikka olin väsynyt, väsymys tuntui ihan normaalilta eli sellaiselta, joka menee kunnon yöunilla ohitse ja tällä viikonlopun levolla. Ajattelin oikeesti että hieno homma, ettei mun tarvitse ottaa viinaa lievittääkseni mukamas väsymystäni. Nyt nautin tästä lauantaista ilman krapulaa, heräsin aikaisin ja olen ehtinyt touhutakin kaikenlaista kivaa. Nyt lähden tästä salille ja kun tuun takaisin niin syömisen jälkeen lähden mustikkaan. Täytän päivääni kaikenlaisella mukavalla tekemisellä, unohdan työhuolet ja ennenkaikkea ei tarvitse parannelle edellisen illan juominkien seuraamuksia. Toivon ja haluan, että näin jatkuu. Muistan kuitenkin, että olen vielä alkutaipaleella ja elän tämän päivän kerrallaan.
Nyt voi sitten kirjoittaa, että olen ollut koko kesän ilman alkoholia, sillä ollaanhan juuri syyskuussa. Tuntuu aivan uskomattomalta, että olen pystynyt tähän. Kesäkuun alussa tämä hetki oli kovin kaukainen. Olenkohan nyt menettänyt jotain tärkeää kesässä? En toki, vaan päinvastoin saanut todella todella paljon. Olen löytänyt oman itseni, sellaisen joka olin vajaat parikymmentä vuotta sitten mutta nyt toki vain vähän vanhempana 
Parin päivän päästä tulee kolme kuukautta täyteen ilman viinaa. Uskallan sen tähän jo laittaa, sillä tiedän etten halua nyt juoda. Tarkkana pitää kuitenkin olla jos huomioi muiden plinkkiläisten kertomukset tämän ajan vaarallisuudesta retkahdusten suhteen. Olisiko nyt niin, että hermoradat tuolla päänupissa alkaisivat asennoitua oikeasti elämään ilman viinaa. Mulla menee jopa päiviä, etten edes ajattele viinan juomista. Ja jos ajattelen, ajattelen enimmäkseen syitä, miksi kannattaa olla ilman viinaa. Viimeisen krapulan muisto alkaa vähitellen haalistumaan mutta olen jotenkin saanut taottua päähäni, etten voi ottaa yhtäkään ryyppyä. Tiedän aikaisempien retkahdusten perusteella, että yksi ryyppy saa minut haluamaan toista ja pienen ajan päästä olen vielä syvemmällä kuin ennen retkahdusta. Yksinkertaisesti en uskalla kokeilla! Yksinkertaisesti en kestäisi pettymystä, etten taaskaan onnistuisi! En halua alkaa laskemaan alusta näitä viinattomia päiviä enkä halua alkaa selittelemään, miksi taas join.
Vaikka olen suunnattoman onnellinen näistä alkottomista päivistä ja siitä, että olen pystynyt tähän tiedän, etten voi unohtaa olevani alkoholisti. Koska tahansa voi tulla mieliteko juoda mutta sen mieliteon haluan selättää muistamalla ettei viinaa loppujen lopuksi tarvita mihinkään… ilman sitä voi ja pitääkin kohdata ja kokea kaikki tunteet ja tilanteet. Onkohan viina alkanut tulemaan itselleni merkityksettömäksi, kuten jotkut täällä sanovat sen vähitellen tulevan? Nyt elämä tuntuu hyvältä iloineen ja suruineen… nyt haluan, että tämä jatkuu…
Onnittelut 3 kk saavutuksesta hyvä Onnistunko? Voit vaikka sen kunniaksi muuttaa nimimerkkisi (ainakin mielessäsi) muotoon “Onnistun.”
Retkahduksen vaarasta kannattaa olla tietoinen ja tietoisuutta voi hyvin ylläpitää lukemalla täällä muiden kokemuksia… 
Mutta älä anna retkahduksen pelon hallita elämääsi. On rohkaisevaa kuulla, että olet kesän ajan onnistunut olemaan juomatta. Kaikkea hyvää jatkossa ja lisää raittiita kuukausia…
Kiitos MrsMiddleAge onnentoivotuksista!!! Kirjoittelen nyt kun kolmen kuukauden raittiusetappi on oikeasti takana ja vähitellen voin alkaa kolkuttelemaan sadannen päivän ovea. Tuntuu uskomattomalta, että olen näin pitkään voinut olla ilman viinaa. Uskallan olla ylpeä itsestäni vaikka huominen toisi mitä. Tämänkin pituinen raittius on tuonut itselleni jo niin paljon hyvää ja uskon myös, että erityisesti läheisilleni. Suhteeni lapsiin ovat tällä hetkellä aivan eri tasolla. He eivät enää asu kotona mutta nyt soittelemme todella usein ja kerromme kuulumisia. Koen, että heille on tärkeää, kun äiti ei ole kännissä tai krapulassa. En ole uskaltanut asiasta heidän kanssaan ihan kasvotusten puhua vieläkään, ehkä pelkään tuottavani heille pettymyksen kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Nyt kuitenkin he ovat saaneet äidin takaisin. Mies on varmaan joutunut tässä kaikkein kovimmille mutta ihmeesti hän on jaksanut. Kysyinkin häneltä joskus, että kumman vaimon hän haluaa senkö, joka ryyppää ja rellestää, on krapulassa itkeskelevä ja masentunut vaiko tämän raittiin, energisen mutta välillä kuitenkin pahantuulisen, niin vastaus oli että ehdottomasti tuon jälkimäisen. Vähitellen tuo pahantuulisuuskin on vähentynyt ja elämä on jatkunut hyvinkin rauhallisesti. Työpaikallakin ovat ääneen kyselleet, että onko jotain erikoista tapahtunut, kun olen erilainen kuin aikaisemmin. Heillä ei kyllä ole ollut tietoa ongelmistani sillä olen aina hoitanut kuitenkin työni hyvin.
Välillä vieläkin tulee olo, että elämästä puuttuu jotain mutta onneksi harvemmin. Käyn täällä plinkissä edelleen päivittäin lukemassa teidän kirjoituksianne. Näillä kirjoituksilla on minulle todella tärkeä merkitys. Muistan, miten haurasta alkava raittius voi olla. Toivon myös, että oma kirjoittamiseni motivoisi niitä, joilla raittiuden kanssa on ongelmia. Tällaista elämää kannattaa tavoitella enkä itsekään halua tästä luopua. Sitä ensimmäistä ryyppyä en vain voi ottaa ja niihin tilanteisiin, jolloin aikaisemmin otin ryypyn minun edelleen pitää löytää uusia keinoja hoidella niitä ja erityisesti pitää oppia sietämään huonoa oloa sekä käsittelemään vastoinkäymisiä sillä nehän kuuluu elämään. Milloin muuten on hetki, jolloin voisin vastata otsikkooni, että onnistuin
Onnistunko? kirjoitti
Alkoholistin raitistuminen saattaa tuoda esiin hyvien puoliensa lisäksi perheessä tai muissa yhteisöissä ristiriitoja, valtataistelua ja pettymyksiä. “Hyvä ihminen, mutta juo liikaa” voi toipuessaan edellyttää läheisiltään kiitosta ja hyväksyntää vain siitä, että ei juo enää. Käy usein niin, että epärealistiset odotukset eivät täyty, mutta niiden tilalle tulee jotain sellaista suureksi pettymykseksi koettua, mitä kuitenkin tarvitaan. Jos ei kaikkia siltoja ole poltettu takana, suhteet ihmisiin muotoutuvat aika nopeasti terveelle pohjalle, niin kuin sinullekin on käynyt.
Hyvää viikonvaihdetta!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Muistan itsekin kokemuksesta, että se 100 päivän rajapyykki on aika vahva henkinen vapautumisen etappi. Ilmeisesti tosiaan aivokemiat alkavat jo toimia normaalimmin, eikä ole enää puhettakaan alkuaikojen ahdistuksista, alakulosta…
Pakonomaisuus väistyy, tilalle tulee seesteisyyttä ja ihmettelyäkin, että näinkö helppoa se tavallisen ihmisen elo on…
100 päivää on jäänyt minullekin ehdottomasyi parhaiten mieleen. Jotenkin se on maali johon ei usko pääsevänsä ja kun se sitten toteutuu, niin on se upea tunne. Matakalla tuohon etappiin oli kaiken lisäksi joulu ja uusi vuosi. Samaan aikaan TV:ssä pyöri Sata päivää ilman viinaa -sarja, joten sekin vaemaan vaikuttaa muistikuviin. Nyt on jo päivien, viikkojen ja kuukausien laskeminen jäänyt. 10 kk etappi livahti huomaamatta ohi pari viikkoa sitten. Mutta minun mielestä päivien laskeminen on tärkeää niin kauan kun se on tärkeää
Raitista viikonloppua kaikille.
Itse olen kokenut välillä tosi huonoa omatuntoa kiukutellessani ihan pienistäkin asioista täällä kotona mutta sitten olen yrittänyt sanoa itselleni, että tämä ei ole sitä omaa itseäni ja menee ajan myötä ohitse. Niin on vähitellen mennytkin mutta olen huomannut miehenikin tulevan vastaan omalla hiljaisella tavallaan. Esimerkiksi oma energisyyteni on näkynyt kaikenlaisena tekemisenä täällä kotona, olen halunnut pitää kodin siistinä ja tehdä kaikkea sellaista, joka viinan myötä on jäänyt. Aluksi nahistelut liittyivät paljon juuri tuohon siivoamiseen, mihin hän ei paljon aikaisemmin osallistunut enkä kehdannut oman juopotteluni takia edes pyytääkkään mutta nyt häkin on alkanut huolehtimaan omasta osuudestaan. Kodin siisteys saattaa jonkun mielestä olla hyvin pieni asia mutta itselleni ollut kovin tärkeää saada olla ympäristössä, jossa viihtyy.
Hienoa Juu Ei ja onnea tuosta 10 kuukauden raittiudesta. Uskon, että joulun ja uuden vuoden selättäminen ilman viinaa on huippu juttu. Kumpa itsekin siihen aikanaan pystyisin. Nyt en kuitenkaan uskalla ajatella niin pitkälle, sillä edelleenkin tämä päivä pitää elää kerrallaan. Päivien laskeminen itselleni on koko ajan ollut tärkeää. Olen täyttänyt Jeppe juomapäiväkirjaa ahkerasti. Aluksi piti käydä siellä useampi kerta päivässä katsomassa ja laskemassa ensin päiviä ja sitten viikkoja. Nyt huomaan käyntien vähentyneen. Viikolla käyn ehkä kerran ja viikonloppuna pari kertaa. Nyt en enää tiedä, montako viikkoa on takanapäin ja niiden laskeminen Jepessä on hankalaa. Siellä pitäisi olla näkymä, jossa viikot näkyisivät yhdellä kertaa. Sadan päivän etapin uskalsin laskea pari viikkoa sitten ja onkin ainoa asia, jota olen nyt tulevaisuudesta ajatellut. Pari päivää vielä ja se on siinä. Hienoa, kun muutkin täällä olette tuon rajapyykin kokeneet aiheena suureen iloon! Vähitellen se fyysinen riippuvuus hellittää ja jatkossa voi ja pitää keskittyä erityisesti tunteisiin esimerkiksi kiukku voi hyvin helposti laukaista halun juomiseen. Unohtaa en voi myöskään kunnon yöunia, ruokailua enkä liikuntaa… on tämä vain niin kokonaisvaltaista uuden elämän opettelua
Kiitos Onnistunko?. Kyllähän joulun ja uudenvuoden kunnialla selvittäminen hienolta tuntui ja antoi itseluottamusta. Nyt on sitten selvitetty talviloma, pääsiäinen, vappu, juhannus ja kesälomakin. Taitaapa olla ne raittiin vuoden kovimmat koettelemukset selvitettynä. Päivä kerrallaan menen edelleen. Jokaisesta päivästä voi muodostua haaste, tänään se päivä ei ollut, hyvä niin
Mukavaa sunnuntain jatkoa.
Se on sitten siin eli 100 päivää meni rikki tänään!!! Alun välillä tosi kovatkin kipuilut ovat helpottuneet mutta eivät kuitenkaan unohtuneet. Tässä kohden olisi varmaan hyvä tehdä jonkinlaista yhteenvetoa kuluneesta ajasta mutta taidan olla niin väsynyt työpäivästä, että jää toiseen kertaan. Sen verran kuitenkin haluan kirjoittaa ja laittaa teille kaikille kiitosta, kun olen saanut lukea teidän kokemuksistanne täällä plinkissä ja niin saanut monia tosi hyviä vinkkejä ja ajatusmalleja tähän taisteluuni. Erityisesti ”päivä kerrallaan” ja ”asiat eivät ole koskaan niin huonosti, ettei niitä viinalla saisi vielä huonommaksi” ovat minua kantaneet… niin ja moni moni muu! Näin haluan jatkaa!!!