Täyttelin äsken Jeppeä ja huomasin, että nyt on jäänyt joitain päiviä kirjaamatta kokonaan. Näinköhän vähitellen sinne kirjoittaminen ei tunnu niin tarpeelliselta vaiko liittyykö se tähän lomaan. Laskin samalla selvien päivän määrän ja kas kummaa, niitä on tasan 40. Vastauksena viestiketjuni otsikkoon: olen nyt onnistunut olemaan monta päivää ilman viinaa. Hienoa! Tänään viikon vaikein päivä edessä ilman alkoa, mutta sen ajatteleminen saa jäädä tähän. Edelleen pelaan vaan aikaa ja nyt on ajatuksissa, että voin olla selvänä koko tulevan viikonlopun. Mihin täällä kotona tarvitsisin viinaa? Enpä taida löytää ryyppäämiselle mitään syytä 
Nyt kaiken kivan homman kimppuun ja pitääpä lähteä myös salille, kun en siellä pariin viikkoon ole käynyt. Viinatonta kesäpäivää kaikille!
Onnittelut 40.päivästä . Kuntosalikin kuulostaa hyvältä!
Thanks Lintuanna onnitteluista! Ilman viinaa mennään edelleen mutta nyt on ollut kyllä hankalampaa jotenkin. Ei ole ajatustakaan ollut, että alkoa pitäisi lähteä hakemaan mutta olen jotenkin kireä kuin viulunkieli. Pienoinen parisuhdekriisikin tässä menossa. Ei saada jotenkin näitä intressejä menemään yhteen. En tiedä liittyyko viinatta olemiseen vai liekö parisuhteeseen normaalistikin kuuluvaa pientä kiistaa. Kävin salillakin purkamassa tätä kireyttä mutta taisi jäädä yritykseksi 
Muutama tunti vielä niin ainakin alkon ovet sulkeutuu eikä pääse fiiliksiä ainakaan viinaan purkamaan. Se kun voi olla niin pienestä kiinni. Ehkä huomenna on jo paremmin, kuitenkin!
Kuusi viikkoa alkotonta elämää takana. Tälläistä ei ole tapahtunut vuosiin kun raitistumisyrityksissänikin olen ilman viinaa saanut oltua enimmillään viisi viikkoa ja kuusi päivää. Mun pitäisi olla nyt iloissani mutta viime päivien huonot fiilikset vain jatkuvat. Nyt nukuinkin todella huonosti. Olen yrittänyt kaikin tavoin helpottaa oloani onnistumatta siinä. Oon miettinyt paljon, mikä tämän olon takana voisi olla. En ainakaan tiedosta, että haluaisin juoda viinaa. Ensinnäkin minulla ei ole tällä hetkellä mitään syytä alkaa juomaan. En tarvitse viinaa mihinkään. En halua tätä oloani myöskään viinalla helpottaa sillä tiedän, ettei se auta vaan pahentaa tilannetta. Tiedän myös, etten voi lähteä ajattelemaan että otan vain yhden kerran, sillä aina se on johtanut uuteen ryyppyputkeen. Viimeisen kännisekoilun jälkeiset fiilikset eivät myöskään ole unohtuneet.
Kenties tämä olo vain liittyy tapaan elää uutta arkea, senhän rakentaminen pitää tavallaan aloittaa alusta, kun siihen ei enää liitykään viinan juominen ja krapulasta selviäminen. Olen miettinyt myös, liittyykö tähän ajankohtaan myös jotakin fysiologista tapahtumaan päänupissa. Jospa nyt viimeistään siellä on herätty siihen, ettei aivojen käyttöön tulekaan enää viinaa ja siksi pitää selviytyä elimistön omilla välittäjäaineilla. Joku kirjoitti, että alkoholistin pitää käydä koko kalenterivuosi kaikkineen normitapahtumineen ja juhlineen kerran lävitse selvänä ennenkuin viinattomuus alkaa helpottamaan. Tältä pohjalta olen miettinyt, että liittyisikö oloni siihen, että loma alkaa olla lopuillaan. Pitää aloittaa jälleen työt työpaikassa, jossa ei viihdy ja muutenkin elämässä jää aikaa vähemmän tekemisille, joista on saanut nyt loman aikana nauttia ja joista oikeasti tykkää. Vähän myös pelottaa, miten jaksaa hallita itseään kaiken työpaineen keskellä. Tapana on ollut myös vetää viimisenä viikonloppuna ennen töiden alkamista lärvit mutta tänä vuonna en niin halua kuitenkaan tehdä. Taidan olla ihan pöljä… mullahan on vielä viikko lomaa jäljellä. Nyt pitää muistuttaa itseä myös tässä asiassa elämään päivä kerrallaan. Näin uuteen päivään, jospa tänään olokin vähitellen alkaa helpottamaan. Alkotonta uutta viikkoa kaikille!
Edelleen pitää laskea päiviä ilman viinaa mutta enää se ei ole ollut jokapäiväistä. Olen siis ollut 50 pvää ilman. Kuuden viikon kohdalla ylitin jo rajapyykin, johon asti raittiita päiviä olen aikaisemmin saavuttanut. Näin ollen kaikki sen jälkeen onkin pelkkää voittoa. Viina ei koko aikaisesti ole ollut mielessä mutta aina silloin tällöin ja päivittäin. Mielihalut liittyvät aikaisemmin opittuihin tilanteisiin. Hyvin harvoin tulee mietittyä asiaa, etten koskaan enää voi juoda tai miltä tuntuisi juoda viinaa. Tiedän myös, että kohtuukäyttö ei kohdallani tule kysymykseen ja siksi en edes herkuttele asian ajattelemisella. Minun on toimittava samoin kun aikanaan lopettaessani tupakanpolton… ei koskaan imuakaan. Fysiologisesti jo yksi tupakka tai ryyppy alkoholia voi laukaista päihteen jatkuvan käyttämisen.
On ollut hienoa huomata, että nyt olen löytämässä aikaisempaa itseäni, sitä henkilöä, joka olin ennen jatkuvaa ryyppäämistä. Toki vain paljon vanhempana . Olen energisempi, nukun hyvin ja elämästä löytyy juttuja, joista ihana nauttia selvänä. Liikun paljon ja syön hyvin, erityisesti välttelen nälän tunnetta. Toisaalta tuo energisyys tuo mukanaan jonkin verran ongelmia parisuhteeseen, kun nyt ei huonoon omatuntoon vedoten tarvitse vain antaa kaiken tekemisen unohtua. Viisasta on myös toimia päivä kerrallaan. Nyt pitää yrittää olla miettimättä, miten esimerkiksi pärjään ilman viinaa seuraavana jouluna… se on sen aikainen murhe. Ajatuksena on myös pelata vieläkin aikaa erityisesti sillon,kun mieliteko nousee pintaan. Minun pitää muistaa, että melko nopeaan se menee myös ohitse. Edelleenkin tsemppaan itseäni myös viikonloppujen kohdalla, ne kun ovat itselleni olleet kaikkein vaikeimpia aikoja olla ilman viinaa. Tässä itseäni on auttanut todella paljon plinkki ja teidän antama vertaistuki. Itselleni kun muut ryhmät esim AA eivät tunnu omilta.
Nyt tähän päivään ja ilman viinaa!
Onnistuit paremmin, kuin minä. Tai olenhan minä taas juomatta, ja humalassakaan en ole ollut, mutta kuitenkin muutaman kulauksen otin. Toivottavasti olet vahvempi ja ehdottomampi. Mulla oli pieni loma, ja siksi olen vielä hereillä, mutta juomista ei kyllä tee enää mieli.
Huomenta molemmille ylläoleville. Sulle, Onnistunko sellainen väliheitto, että tunnistan itseni kirjoituksestasi. Aivan samanlaisilla ajatuksilla ja asenteella ylitin viime kesäkuussa 7 raittiin vuoden rajapyykin.
Erityisesti silmiini pisti kommenttisi siitä mihin kiinnität huomiota juomahalun iskiessä. Nälän tunne on yksi “HALT”- tilan tekijöistä. HALT on lyhennys englanninkielisestä Hungry-Angry-Lonely-Tired. Juomishalua aikaansaavia olotiloja joiden tunnistaminen auttaa välttämään retkahduksia - siis näin omalta osaltani.
HALT- tilaan voi vaikuttaa konkreettisesti melko helposti muutaman seikan suhteen, pari muuta vaativat enemmän aikaa ja aktiivisuutta. Yksinäisyys ja vihaisuus/ärtyneisyys ovat monisäikeisimpiä ja vaativat enemmän aikaa niiden lähteille pääsyyn.
Vinkkinä vielä: Kannattaa tutustua tämän Plinkin Retkahduksen Esto- palstaan.
Hyvää viikon jatkoa ja tsemppiä. 
Onnittelut 50 päivästä.
Hyvin näyttää menevän, anna mennä vaan!
Uusi elämäntapa ,ilman viinaa, vahvistuu joka päivä. Tottumus on toinen luonto, sanotaan. Hiljalleen alkaa selvänä olo tuntumaan luonnolliselta, ihan kuin olisi aina selvänä ollut.
Nälkä, tosiaan. Vatsa täynnä on varmasti vähemman “korjaustarvetta” vanhaan malliin. Ja aika, kuten mainitsit, kyllä ne satunnaiset mieliteot menevät ohi kunhan ei jää niiden kanssa tahimaan. Eivät ne ole kuin pohjaton suo jossa olisit persuksia myöten kiinni, pikemmin niitä voisi verrata tuulenpuuskiin jotka menevät ohi ihan vaan odottamalla.
HALT:n muistaminen on mielestäni tärkeää ennaltaehkäistäessäni retkahduksia. Nämä neljä tekijää nimittäin ovat olleet merkittäviä tarttuessani pulloon. Monen monta kertaa kun työpäivä oli mennyt ilman lounasta, kotiin päästessäni korkkasin, niin hullulta kuin se tuntuu nälkääni, viinapullon. Nälän tunne häipyi olemattomiin ja viina nousi päähän kuin häkä. Väsyneenä taas kun ei oikein jaksa tarttua mihinkään toimeen, pulloon tarttuminen on helppoa eikä pahemmin tarvitse ajatella mitään arkisiakaan asioita. Viina on myös monen ystävä kun jostakin syystä kavereita ei ole lähellä ja kun oikein ottaa pönttöön eikä ole välineitä käsitellä vihan tunteita, viina auttaa siinäkin. Kuten Andante kirjoitit, itsekin koen tuon jälkimäisen tosi haasteellisena jo senkin takia, että viha kun voi kummuta hyvin kaukaa aikaisemmasta elämästä. Nyt kun vieroitusoireista olen päässyt eroon, retkahdusten estäminen keinolla millä hyvänsä on tärkeää ja yksi keino on tutustua kirjallisuuteen ja lukea plinkkiläisten vinkkejä ja kokemuksia.
Heippa Onnistunko. Mulla oli tapana olla syömättä että alko nousi paremmin päähän, ruokaa vasta hyvässä kännissä. Olet hyvässä vauhdissa ton raitistumisen suhteen mutta ota huomioon että toi aivokemia osaltaan normalisoituu 3-6 kuukaudessa eli vie sinulla vielä tovin. Ja kaikki onnistuu jos vain oma päätös pitää, tsemppiä savottaan.
Kiitos Freepass kannustuksesta! On tärkeää muistaa, että aivokemioiden palautuminen normaaliksi vie aikaa mutta onneksi niin kuitenkin tapahtuu. Olen päässyt nyt hyvään alkuun tämän raittiuden kanssa ja tuon vauhdin suhteen voin kertoa, että se taitaa nyt vain kiihtyä. Työt nimittäin ovat alkaneet ja se vie suuren osan kuitenkin jokaisesta päivästä ja osaltaan auttaa näiden raittiiden päivien kertymisessä. Työn alkaminen tuo itselleni kuitenkin paljon haasteita. Työni on hyvin stressaavaa ja johtaa helposti väsymykseen. Väsymys on yksi HALT:n osa-alue ja siihen minun pitää nyt kiinnittää huomiota. Voin itse jonkin verran vaikuttaa työn määrään mutta en oikein osaa sanoa ei. Nyt on aika opetella sitä ja näin edesauttaa oman itsen jaksamista ja sitä kautta keskittymistä olemaan ilman viinaa. Viinan juominen työviikon jälkeen perjantaina ei tosiaankaan helpota stressiä eikä ole apu palautua työviikosta vaan päinvastoin. Nyt kuitenkin päivä kerrallaan ja tänäänkin raittiina!
Tuppaa olemaan aika yleistä holisteilla tuo, ettei osaa kieltäytyä. Kait sitä jotenkin pyrkii hyvittämään sitä, että on juoppo - hyvittämään kenelle? Ehkä itselleen lähinnä - haluaa näyttää itselleen, että kyllä mä pystyn ja jaksan, ja toisaaltaan esittämään muille, ettei ongelmia jaksamisessa ole. Tiedä häntä. Mutta kyllä se kieltäytyminen ihan tervettä on. Ja tulee ajan kanssa helpommaksi, kun itsetunto kasvaa. Hyvää raitistelun jatkoa ja kärsivällisyyttä niihin muutoksiin 
Mulla on ollut juuri tällaista. Heti töiden jälkeen nälkä, väsy, pieni kiukku ehkä… ja soppa on valmis. HALT on auttanut mua tosi monesti retkahtamasta 
Viimeksi tänään aloitin “purkamisen” syömällä hyvin, lepäämällä ja sen jälkeen myös käytin 20min. sääntöä eli katsoin ihan kellosta että kulutan tuon ajan josko himo menisi ohi. Kävelin edestakaisin ja juttelin itselleni (heh) ja touhusin vaan kaikkea. No ei se ihan noilla mennyt, vaati juovan tutun “ulosheittämisen” myös.
Jep. Paljon onnea 50 päivästä!
Ilman alkoa viikonloppu takana. Kohtalaisen hyvin meni enkä ajatellutkaan ottavani viinaa. En kyllä kestäisi pettämystä itseeni, jos retkahtaisin. Nyt olen ajatuksissani kovasti alkanut käymään aikaisempaa elämääni lävitse. Päällimäisenä ajatus siitä, miten olen tuhlannut niin monta vuotta elämästäni viinan vuoksi. Mietin, mitä olen aiheuttanut läheisilleni. Olen myös tuhonnut monta ystävyyssuhdetta juomalla. Miten olen voinut olla näin tyhmä Takaisinhan en tuota aikaa saa ja siksi taitaa olla turhaa velloa noissa ajatuksissa. Jotenkin pitäisi saada päänuppi nyt hyväksymään tuo tosiasia ja alkaa rakentamaan uutta elämää näistä lähtökohdista, jotka minulla tässä nyt on. Huomaan, miten yritän nyt hyvittää esimerkiksi lapsilleni sitä, mitä ovat joutuneet näkemään ja kokemaan. En ole uskaltanut heille vielä kertoa olleeni ilman viinaa viimeviikot. Pelkään kait tuottavani pettymyksen, jos tämä raittius ei kestäkään. Toisaalta uskon heidän kyllä aavistavan tilanteeni sillä tämä viinattomuus näkyy kyllä minussa. Yksi iso motivaattori olla ilman viinaa on kyllä juuri se, että voisin kertoa heille äidin tämän hetken tilanteesta. Haluan, että se päivä vielä tulee!
Nyt kuitenkin töihin ja aloittamaan uutta viikkoa raittiina!
Tsemppiä vaan! Itsellänikin meni juuri eilen 50 päivän rajapyykki ohi ja olo on mitä loistavin. Ei tarvitse minun ainakaan kuin ihan ohimennen ajatella viinaa. Toisaalta minulla on käytössä Antabus joten se varmaan tekee ajattelun psykologisestikin vaikeammaksi kun voi ajatella että en minä sitä muutenkaan pystyisi juomaan. Ei sitä kaikki kuitenkaan tarvitse. Minulle se on semmoinen suojalääke että enpä varmasti ainakaan hetken mielijohteesta retkahda.
Onnea tosi paljon PikkuNikki 50 päivän johdosta! Me mennäänkin samassa tilanteessa, hienoa! Mullakin olo ihan hyvä ja kuten edellä kirjoitin nyt ajatuksissa tulee mietittyä aikaisempaa elämää. Sitä kautta varmaan saa lisää voimia tähän päihteettömyyteen huomatessa miten hyvä olotila on nyt, kun viina ei ole sekottamassa aivokemioita.
Jokaisella meillä on ne omat keinot päästä eroon viinasta. Sä olet huomannut, että antabus on sun juttu. Hyvä niin! Itse olen ns luomusti pyristelemässä, kun jotenkin koen ettei minulle olisi apua siitä. Jättäisin sen varmaan ottamatta, kun sille päälle tulisin, että viinaa tarvitaan. Hankin kyllä reseptin alkuvaiheessa mutta antabus on jäänyt vielä ostamatta.
Mukavaa päivää sinulle alkotta!!!
Jotenkin tällä hetkellä monet plinkkiläiset kelaavat samankaltaisia asioita päällekkäin. Laitoin mm. menneisyyden haamuista pari heittoa Nti Kulauksen täman aamuiseen ketjuun joten viittaan laiskuuttani siihen. 
Mutkikkaampi asia on tuo raittiustilanteesi selvittäminen lapsillesi. itse tiedät sopivimman kanssakäymistavan, mutta älä missään nimessä erehdy käyttämään lapsiasi terapeutteina!
Kävin Andante lukemassa viestisi Nti Kulauksen ketjusta. Viinasta eroon yrittävälle viinan viemän ajan miettiminen on alkoholistille asia, jota miettii paljon ja jonka kanssa pitää päästä sinuiksi. Sulla tuntuu olevan hyvä asenne entiseen vaikka olet tainnut olla todella huonossa kunnossa. Varmaan itsekin vielä joskus ajattelen, että mennyt on mennyttä mutta entisen työstäminen antaa myös voimaa tämän raittiuden säilyttämiseen. Kun luen näitä viestiketjuja täällä, huomaan että itselläni asiat voisivat olla vielä todella huonommalla mallilla. Miksi en pystyisi olemaan ilman viinaa kun niin moni täällä plinkissä on siihen pystynyt vaikka lähtötilanne on ollut vielä pahempi? Minkälaisesti tuo polyneuropatia Andante sulla näkyi ja oletko sä parantunut siitä täysin? Jos olet parantunut, niin se tieto varmaan antaa voimia niille jotka potevat samaa sairautta.
Vielä en varmaan aikoihin kykene kertomaan lapsilleni tilanteestani, sillä koen olevani vielä epävarmalla pohjalla raittiuden suhteen. Vaikka he varmaan aavistavat asian, he ihan fiksusti ovat olleet asiasta kyselemättä. En tosiaankaan edes tiedä, mitä heille vastaisin, jos kysyisivät. Terapeutin asemaan heitä en myöskään voisi asettaa ja sehän varmaankin tarkoittaa sitä, että keskusteltaessa asiasta pitää vältää asioiden puimista kovin syvällisesti.
Moikkis Onnistunko. Mulla polyneuropatia ei enää onneksi haittaa arkipäivääni tippaakaan. Joskus jos rasitan jalkojani (esimerkiksi raskaampaa kassia kantaessa) pitää hieman skarpata tasapainon kanssa. Verrattuna vielä muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen asialla ei ole mitään suurempaa käytännön merkitystä. Tuolloin kulkuni oli kuin katkokävelevällä tikku-ukolla ja pidemmät matkat rasittivat. Hyvin mennyt ohi. Piilevänä lymyilee hermostossa joten yksi syy lisää jättää korkkaamatta!
Lapsille kertomiseen en osaa oikein sanoa mitään, ehkä löydät Kotikanavan puolelta jotain teemaan liittyvää. Plinkki on kokonaisuudessaan aika kattava joten kannattaa kurkata.
Pidän valitsemaasi linjaa jotenkin oikeana. Anna asioiden mennä omalla painollaan ja yritä itse ensin päästä sen verran jaloillesi että saat tarpeeksi etäisyyttä. Jokainen asiaan vihitty taho merkitsee itsellesi uutta “tilittämis-ja kontrollipistettä”. Katso tilanteen mukaan miten toimit. Varmasti joku palstalaisista osaa vinkata paremmin?
Tsemppiä edelleen.
PS. Muutin tekstissäni Saunan Kotikanavaksi. Pikku fiba, sorry!!
Kiva andante, kun selvensit polyneuropatiaoireita kohdallasi. Itse ajattelin siihen liittyvän vain tunnottomuutta ja tuo tasapaino-oireilu on ainakin itselleni uusi tieto. Kiitos vinkistä lukea Kotikanavaa. Olen pyörinyt tässä raittiuden alkuvaiheessa niin oman itseni ympärillä, etten muita sivuja kuin tätä Lopettajia ole jaksanut lueskella. Kovin huonosti olen jaksanut myös kommentoida muiden kirjoituksia täälläkin mutta uskon, että tämäkin asia muuttuu, jos viinattomuus jatkuu.
Eilen illalla väsyneenä “pitkästä” aikaa ajattelin, että mitä jos kuitenkin joisin pääni täyteen. Taustalla oli erimielisyydet miehen kanssa. Jonkin aikaa pyörittelin ajatusta päässäni mutta sitten järkevänä muistin, että tämä ajatus menee ohitse parissakymmenessä minuutissa ja tuon juomisajatuksen tilalle tuli asioita, miksi mun kannattaa olla ilman. Nyt olen todella iloinen krapulattomasta aamusta ja jälleen kerran tuli osoitus siitä, miten pienestä retkahtaminen voi olla kiinni. Mieltä vain painaa, miten mies joutuu koville seuratessaan tai oikeammin ollessaan mukana tässä ”projekstissa”. Olen yrittänyt saada häntä lukemaan näitä plinkin sivuja, muttei hän halua. En tiedä, minkälainen soppa tästä syntyy, kun molemmat yritämme selviytyä tästä tilanteesta omillamme:( Se kun ainakin on selvää, että molempien pitää nyt oppia elämään tämän muutoksen kanssa.