Työnjako olisi ainakin selvä, sä teet työt ja mä tuhlaan hynät!
Tämän ketjun aloittajalle: Onnistunko. Kirjoitit olevasi pettynyt tähän plinkatukseen.
Aikanaan kun itse hapuilin täällä 2009-2010 melko tietämättömänä koko aiheesta, niin luin pitkiä ketjuja,
ikäänkuin “valmiita” mielipideralleja ja keskusteluja, joissa oli mulle mietittävää sanomaa yms. pohdittavaa.
Niitä ketjuja on satoja täällä. Aihe ei kauheesti ole muuttunut, vuosiluvut ovat lumetta ja aihepiirit
kertautuvat kyllästymiseen asti. Sieltä jostain voi jotain kiinnostavaa löytää, jos sikseen sattuu juuri
vallitsevaa omaa tilannettaan koskettamaan ja kokeepi samaistumista johonkin nimmariin.
Kunhan tuli mieleen, jos ei aktiivinen livekeskustelu ota tulta allensa, niin välillä on vuodenajankin mukaan ja
ehkä tämä aika on hajaannuttanut porukkaa mökeillensä tai minne kukin menee, mitä tekeekin.
Noita tyhjäpäiden trollauksia ei kannata itteensä ottaa, niitä sairaita keissejä täällä aina sekoilee, ja
Suomen virallinen lakiteksti ja tuomiot haittaavat niiden tehokasta hoitomuotoa ja deletoimista.
Joten, elä lannistu, illan jatkumoa ja onhan päivä vielä huomennakin, kaikilla on onnistumismahdollisuus,
mitä sitten sillä käsittääkin ja tavoitteekseen asettaa… 
Elä nyt hyvä ihminen lannistu näistä retkahtamisista! Kun se raittius alkaa luistamaan ja muutamia kuukausia menee, tuntuu niin hyvälle, että pikku hiljaa omat voimat kasvavat välillä liiankin suuriksi. Alkoholin kanssa se ei kyllä onnistu, on se sen verran petollinen kumppani.
Kun siihen raittiuteen on kiinni päässyt niin sitä ei nyt sitten auta unohtaa tätä taudin kuvaa, se ei parane, vaan siitä voi toipua ja se toipuminen vie pitkän ajan. Ei päiväksikään auta unohtaa! Nöyrällä mielellä on vain taaperettava ja etsitävä itselleen sopiva tukimuoto. Minulla se on ollut AA.
Kyllä sä pystyt raitistumaan, olenhan minäkin pystynyt!
Päivä kerrallaan mennään!
Samanlainen tunne se on meillä raitistumisesta kiinni päässeillä. Uskaltaako kirjoittaa omasta selviämisestään. Tällä palstalla kun voi olla joku raitis, joka on raitistunut väärin. Jos suosittelen jollekin vaikka tutustumista AA:han, joka on minut raitistanut jo useampaan kertaan elämäni varrella, on sekin aivan väärin. Olen näet fundamentalisti, vaarallisen uskomuskultin edustaja, joka yrittää houkutella epätoivoista alkoholin orjaa seurakuntaansa. Lisäksi uusille kirjoittajille ei oiken uskalla vastata kun joukossa näyttää olevan kaikenmaailman trolleja. Minuakin ottaa päähän kun vastasin tälle Lumi Enkelille, joka seuraavassa viestissä paljastui trolliksi. Ja mitäs siitä oikeastaan, jos paljastuu juopoksi trolliksi, joka ilmiselvästi apua etsiessään on löytänyt tämän sivuston. Vaan ne omituiset trollit, joiden motiiveja en ymmärrä laisinkaan, jotka kirjoittavat tekaistuja selviämistarinoita ovat todella kummallisia pakkauksia. Mä en nimittäin usko sellaisiin kirjoittajiin laisinkaan, jotka ensimmäisen epätoivoisen viestin jälkeen jo heti seuraavassa viestissä on koko elämä ja toipuminen selvillä hamaan piikkiin asti, kun on mennyt päihdehoitajan juttusille. - Että on tässä meillä kaikilla ongelmia!
Pahoittelen asiaa! Ja voimia jatkaa!
Moi!
Olen pistänyt merkille ihan saman asian. Välillä olen itsekin kovasti odotellut muiden vastauksia, ja/tai kommentteja.
Paljon täällä on mielestäni hyvääkin, ja myös useampi kirjoittaja, jotka aktiivisesti ovat esim. minulle vastanneet.
Tsemppiä ja voimia sinne!
Hei! Olen vaan edelleenkin sitä mieltä, että kun aikanaan tänne sivuille tulin, täällä oli raittiutta etsiviä ihan tavallisia ihmisiä, jotka etsivät poispääsyä viinan kiroista. Nyt täällä todellakin keskustellaan aivan jonninjoutavista asioista edelleenkin esim mikä biisi kuvaa tätä tilannetta yms. Uusia kirjoittajia tulee myös todella vähän. Itse ainakin voisin ajatella, että onkohan tämä mua varten. Tämä on kuitenkin tosi tärkeä väylä löytää raittius, ei pilata sitä.
Raittiutta etsivä oikeasti kaipaa vertaistukea, sellaisia ihmisiä, joka on lähellä omaa elämäntilannetta, miltä tuntuu eka päivä olla ilman viinaa, toinen päivä ilman viinaa, mitä teen kun oikeasti koko ajan mielessä viina ja silti sitä haluaa lähteä hakemaan, kokemuksia siitä, miltä tuntuu kun on ollut ilman viinaa kaksi viikkoa, kolme viikkoa, vuosi…….Mistä on löytänyt niitä työkaluja, että on selvinnyt päivä kerrallaan. Ja jos on retkahtanut, miten sieltä on noussut seuraavaan päivään, viikkoon, kuukauteen… Esimerkkinä tästä olin itse niin innostunut isoäidin kirjoituksista täällä, kun oli sama tilanne kuin itsellä. Piti miettiä raittiutta myös tästä näkökulmasta, että voin olla mummi lapsenlapselle. Tiedän, että näitä äitejä on paljon!!!
Tää on niin tuskainen taival ja usko siihen, että selviäminen voi hiipua. Itselle vuoden raittiuden jälkeen, ei minkäänlaista tukea tuo nämä teidän biisit. Toivoisin niin kokemuksia samasta tilanteesta, miten päästä takaisin uuteen yritykseen. Itse tiedän kaikki keinot hoitaa itseä, tiedän että viina on pahasta, en saa siitä mitään positiivisia fiiliksiä mutta, miten ihmeessä olen ilman sitä.
Olen saanut täältä plinkistä todella paljon tukea, esim ajatus päivä kerrallaan, positiivinen ajattelu jne. Niiden kautta mä oon ollut todella ilman viinaa mutta mitä sitten kun repsahtaa? Tiedän, että pitää ymmärtää sen tarkoitus ja että siitä pitää oppia taas uutta. Nähdä merkit, kun repsahtaminen on lähellä. Mä tiedän ja uskon, että moni muukin tietää mutta miten vaan pääsee tästä eteenpäin
.
Olisiko paljon pyydetty, että kertoisitte omista kokemuksista tästä näkökulmasta. Tarvitsisin sitä paljon ja uskon, että moni muukin. Eikö se olisi vertaistukea sen oikeassa muodossa? Itse en ainakaan kaipaa mitään filosofisia ajatuksia, kaipaan vaan ns konkretiaa miten selviän tästä päivästä… olen vain tavallinen suomalainen .
Hm… on paljon tukimuotoja, terapiat, AA-ryhmät, antabukset ym mutta ne vain ei ole kaikille,. jokainen toivottavasti löytää oman juttunsa Tämänkin takia edellä mainitut asiat ovat tärkeitä . Olkaa armollisia
Onnistunko
Tiedätkö❤️Et enempää oikeassa voisi olla. Mulle tämä oli tärkeä paikka kun aloittelin raitistumista, nyt syyllistyn itsekin jonninjoutavaan jorinaan. Aina välillä.
Olet aika tavalla oikeassa. Parhaimmillaan tämä on mennyt niin, että puoli vuotta raittiina olleet tukevat vastaraitistuneita ja hieman pidempään raittiina olleet niitä puolivuotisia. Aikaa myöten ne omat kokemukset jäävät vähän taka-alalle ja tulee uuudenlaista kokemusta. Olen havainnut aivan saman asian, eli täältä puuttuu tällä hetkellä yksi tai kaksi tuoretta sukupolvea.
Kuvaamallasi “jonninjoutavalla” keskustella on oma tarpeensa, enkä usko sen olevan se keskeinen puute. Ongelmana on palstalle pesiytyneet trollit, joilla ei ole aikomustakaan lopettaa tai sitten muuten vain huvittelevat sairaiden ihmisten kustannuksella. Ilmiö pätee kutakuinkin kaikkiin some-palstoihin, eikö tämä ole edes kaikkein pahinta. Keskeinen haaste on oikeanlainen moderointi, aivan kuten kaikkialla somessa.
Tästä päivästä selviää ilman viinaa kun ei ota ryyppyä, se on just tasan niin yksinkertaista!
Sullehan ei nuo tukimuodot näytä kelpaavan, joita monet muut käyttävät. Minä olen AA:ssa kuullut monenlaisia tapoja vältellä alkoholia.
Minä tuolla aikaisemmassa viestissäni kerroin tästä kuinka raittiuden alkutaipaleella viinan himon vähetessä alkaa omat voimat kasvamaan ja alkaa kuvittelemaan olevansa oman itsensä herra alkoholin suhteen ja sinäkin ilmeisesti tunsit, ettet tarvitse edes plinkkiä tueksesi, vaan pärjäät aivan itse. Näilläkin sivustoilla on satoja kertoja itse kukin, minäkin, muistuttanut muita siitä, että alkoholismista ei parane, toipua vain voi, eikä sen lopullisuutta sovi unohtaa tai alkaa vähättelemään. Tätä samaa rumbaa on pyöritetty täällä plinkissäkin varmaan ainakin tuhat kertaa. On niksiketjua ja vaikka minkälaista kertomusta kuinka kukin on välttänyt houkutukset. Siitä vain lukemaan noita vanhempiakin ketjuja. Tuntuu aivan siltä kun syyttelisit juomisestasi tämän lopettamon kirjoittajia.
Nimimerkkinä on Onnistunko? - Mistä me se tiedetään onnistutko vai etkö? Yritätkö edes oikeasti?
Olet niin monta kertaa yrittänyt ja aina epäonnistunut! - Mikäli todellista halua raitistumiseen ei ole, niin ei se silloin ota onnistuakseen, ilmeisesti sinun täytyy kokea pohjanoteraaus, jolloin todellinen halu saattaa syntyä, näet sekään ei ole varmaa, jotkut juovat itsensä kuoliaaksi saakka. AA:ssa on sanonta, että niin kauan kuin on juomatonta viinaa on juotava!
Mikäli tämä alkoholismi parantuisi jollain yksinkertaisella temppujen ja jippojen suorittamisella, olisi sellainen opaskirja kirjoitettu jo aikoja sitten, näin vain ei ole asianlaita. Jokainen joutuu aivan itse tutkimaan, etsimään ja kokeilemaan vaikka mitä löytääkseen raittiuden. Tämä raitistuminen ei ole laiskan ihmisen hommaa, itse on nähtävä asian eteen todella paljon vaivaa ja todella paljon yritettävä.
Niin, sinähän itse tuossa sanot, mikä tilannettasi vaikeuttaa. Tuppaa siis itsestään huolehtiminen jäämään taka-alalle. Kyllä se on niin, että mikäli aikoo raittiuden säilyttää, ajaa itsensä hoitaminen työn ohitse! Ei se raitistuminen sitä tarkoita, että voi automaattisesti palata entiseen työrumbaan takaisin.
Nythän mä kertakaikkiaan riehaannuin vastailemaan. Minä en sen vuoksi ole paljon ketjuasi käynyt lukemassa, koska heti alussa teit selväksi tuon nirsouden toisten käyttämiä raitistumiskeinoja kohtaan. Ja hitto vieköön kun sulle sopivasti vastailevia ei nyt sitten ole tähän hätään löytynyt.
Hei, voin kuitenkin kertoa, että AA:n kolmas perinne tarkoittaa, että kuka tahansa, joka haluaa lopettaa juomisen, voi tulla AA-ryhmän kokoukseen ja ottaa vastaan sen avun ja tuen, jota niissä on tarjolla. Ryhmän vaikutus perustuu mm. vertaistukeen, kasvoista kasvoihin, tulokas ja pitkään ollut ovat yhtä tärkeitä.
Olet tervetullut jokaiseen ryhmään!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Olisikohan kyseessä sellainenkin seikka, että ne jotka aikoinaan etsivät raittiutta, löysivät sen, eikä heidän ongelmansa ole enää samalla tavalla akuutti kuin joidenkin uusien tulokkaiden.
Tännehän kirjoittelee aika pitkäänkin raittiina olleita, jotka eivät oikeastaan ole enää lopettajia vaan joskus kauan sitten lopettaneita.
Jokunen aika sitten foorumilla vatvottiin paljon AA:ta, ja kaikki kyllästyivät aiheeseen. Se kylläkin kuului foorumin aihepiiriin, sitä ei voi kiistää. Nyt kun keskustelua on laajemmin eri asioista, sekään ei ole hyvä monien mielestä.
Tasaisesti toistuva ilmiö on myös tämä keskustelusta keskusteleminen , jota nyt käymme. Sitäkin on käyty varmaan jo viime vuosikymmeneltä asti.
Jokunen aika sitten tutkailin keskusteluhistoriaa pitkälle menneisyyteen. Kyllä niitä ns. ajanviete- ja hupsuttelu-ketjuja on ollut aina. Nostinkin juuri ylös ikivanhan “Miltä minä näytän” -ketjun vuodelta 2007, katsoakseni tartutaanko siihen vielä nykyisin. No, ei paljon tartuttu. 
Anyway, nykyisten lopettajien ja kauan sitten lopettaneiden välinen pieni ristiriita on havaittu ihan liveryhmissäkin. Monet jotka kamppailevat akuutisti korkin sulkemisen kanssa, eivät aina pysty samaistumaan vuosia raittiina olleiden juttuihin, vaikka AA:ssa pidetäänkin voimavarana että samassa ryhmässä on eri pituisia raittiuksia.
Päihdetyössä kuitenkin suunnitellaan jatkuvasti ns. täsmä-ryhmiä jotka on profiloitu juuri tietyssä toipumisen vaiheessa oleville.
Vanha George de Leonin Toipumisen vaihemalli on nykyisin taas kovasti pinnalla.
Minusta moderointi toimii aika hyvin kuitenkin. Törkeimpiin loan viskomisiin puututaan aika pikaisesti, ja pahimmat ilkeilijät ja riidanhaastajat hiljenevät tai hiljennetään ennen pitkää.
Ongelma voisi olla joskus esiintyvät asiattomuudet, ja toisten kirjoittajien tahallinen loukkaaminen.
Vaikka se ei sattuisi kohteeseensa, se kuitenkin voi luoda ikävää ilmapiiriä jonka aistivat myös ne jotka eivät osallistu moiseen.
Se, jos jollakin ei ole aikomusta raitistua, ei minusta kuitenkaan pitäisi olla ongelma muille kuin hänelle itselleen. Ainahan sellainenkin voi olla vaikkapa varoittavana esimerkkinä.
Jos joku raitis tekee itselleen ongelman tuntemattoman ihmisen ongelmasta, voi siinäkin olla itsetutkiskelun paikka. 
Itsekin pohdin, miksi minua alkoi jossain vaiheessa ärsyttää jonkun kannabiksen mainostaminen. Kyseinen aine ja jonkun toisen poltteluhan ovat minulle yhdentekeviä asioita.
Mielestäni on ihan hyvä etteiät kaikki kirjoittajat ole vasta-alkajia raittiudessa. Oma kokemukseni ryhmistä on, kun sain kuulla monen pitkäänkin raittiina olleen erilaisia kertomuksia, miten ovat selvinneet kiperistä tilanteista raittiina, antoi voimaa ja uskoa että minäkin selviän.
Erityisesti jäi mieleen kun olin eka kerran vuosi-juhlassa. Olin ihan ymmälläni, että on jo vuoden ollut raittiina, huhuh miten se on mahdollista? ja kun sitten muut kertoivat eri pituisista raittiuksista ja miten ovat toipuneet sain valtavasti uskoa.
Varsinkin erään alkoholistin tarina on vieläkin mielessä ja hän oli ollut silloin jo parikymmentä vuotta raittiina, puheessaan hän hyvin voimakkaasti katsoi suoraan minuun ja nosti kädenkin ylös ja sanoi että “me selviämme, ihan varmasti me selviämme.” Siinä hetkessä tunsin niin suurta yhteenkuuluvaisuutta porukan kanssa että uskoin selviäväni. ja kun oli kolme vuotta kulunut sain muilta positiivista palautetta että nyt näkee että olet voiton puolella. Olivat olleet koko ajan huolissaan minusta, että jaksanko olla selvinpäin kun ongelmia oli vaikka muille jakaa. ja tukea sain heiltä paljon. Muistan kuinka usein olin kävelyllä jonkun pitkään raittiina olleen ihmisen kanssa ja sain puhua ongelmistani. Jotkut selviää raittiiksi vähemmillä ongelmilla, on kaikki vielä kunnossa, mutta joidenkin on aloittetava koko elämän muuttaminen uusiksi, jotkut tarvitsevat tukea toiset eivät.