Komppaan muita siinä, että älä niin murehdi painoa. Elämäntilanteesi on stressaava ja stressihormonitkin vaikeuttavat painonpudotusta, kun kortisoli ja muut pikemminkin tahtoo lisätä rasvan kertymistä selviytymismekanismina.
Kivalta kuulostaa nuo teidän puuhat, liikunnallista yhdessäoloa ja kaikkea pientä suht helposti to teutettavaa hupia. Varmasti nuo pihapiknikit ja muut jää mieleen onnellisina lapsuusmuistoina. Enemmän kai sitä itsekin muistaa yhdessäolon kuin saadut tavarat.
Tsemppiä sinne, hyvin sinä vedät tuossa hankalasssa tilanteessa
Ääripään ihminen kun olen, huomaan syömisenkin (tai syömättä jättämisen) menevän herkästi överiksi. Eilen söin ensimmäisen kerran koko päivänä vasta klo 18 ja senkin vain, koska ajattelin, että pakko on edes jotain vuorokauden aikana syödä.
Miten sitä osaisi kaikesta överistä (molemmat ääripäät huomioiden) eroon päästä, olipa kyse sitten juomisesta, syömisestä, liikunnasta tai mistä tahansa.
Syömisen suhteen yritän pitää kiinni ruoka-ajoista ja lautasmallista. Kun syön aamupalan, lounaan, päiväkahvilla jotain välipalaa, pienen päivällisen ja iltapalan, niin pysyy hyvä rytmi, nälkä ei kasva liian suureksi ja ei tule ‘ahmittua’ ja herkuteltua iltasella liikaa. Jaksan jotenkin työpäivän jälkeen harrastaa liikuntaa tai tehdä kotihommia.
Jos syön päivän mittaan huonosti tai liian vähän, se kostautuu siten, että koko ilta tulee syötyä jotain. Nälkä ei mene ohi.
Liikunnan suhteen toimii myös kalenterissa muutaman viikon mittainen suunnitelma kerrallaan, jossa on erilaiset lenkit, salitreeniä, lihashuolto ja venyttelyt… ja mikä tärkeintä, lepopäivät ja lepo-/kevennysviikot.
…pitää vielä lisätä tähän, jotta ei jää väärä kuva, että nimenomaan yritän ja pyrin läheskään aina en onnistu syystä ja toisesta. Mutta kun pyrin yllä olevan kaltaiseen suunnitelmallisuuteen päivissä niin homma rullaa melko hyvin. Ja välillä sitten korttitalo kaatuu
Ruokarytmi on aika tärkeää jaksamisenkin kannalta. Minä olen vielä niitä ihmisiä, joille iskee hirveä nälkäkiukku, niin on aina jotain välipalaa mukana. Banaani, pähkinöitä ja uusi tuttavuus (gluteenittomat) välipalapuurot jotka on lastenruoka pakkauksen näköisissä pakkauksissa; korkki ja muovinen nokka.
Tällä estän omalla kohdalla nälkäkiukun ja liian nälkäisenä helposti tehtävät huonot valinnat, kuten karkin syömisen tai ylenpalttisen ahmimisen. Elimistö käy tasaisesti eikä mene säästöliekille.
Ehkä sinullakin @Riikinkukko välipalat voisi olla hyvä apu kiireisessä arjessa; joku puurokin on suht äkkiä tuupattu koneeseen ja vähän pähkinöitä päälle.
Syön kyllä pullaa ja herkkuja, mutta mieluiten jotenkin harkittuna kuin nälässä hotkien. Paino pysyy suht samana koko ajan.
Balanssi varmaan löytyy sinullakin pikkuhiljaa. Koko ajanhan elämänmuutos on edennyt ja ehdottomasti raittius on kaiken pohja.
Viikonloppuna yksi tuttu toi tuliaisia Tallinnasta. Muistelen täällä jossain käytäneen keskustelua, triggeröikö talosta löytyvä alkoholi. Omalla kohdalla voin sanoa, että kyllä triggeröi. Aion tänään kaataa kaiken juoman viemäristä alas ja palauttaa mielenrauhani kaapissa huutavalta vodkalta.
Vielä on pitkä matka omalla kohdalla siihen, että kaapissa olevat juomat eivät tunnu missään.
Samoilla linjoilla @Riikinkukko ja @nollaaja en arvaisi ottaa riskiä pitää kotona alkoholia. Meillä oli puolison kanssa ‘omat viinat’ ja nykyään ‘omat karkit’ siitä huolimatta, minulla oli huojentunut olo, kun alkukesästä meidän talon ainut jäljelle jäänyt viinapullo lähti eteenpäin lahjaksi. Isännän reppuun oli jäänyt joulun jälkeen kaatoryyppypullo ja kyllä minä muistin sen. Kertaakaan ei tullut mieleen sitä avata, mutta joka päivä muistin sen olemassa olon. Tuntui helpottavalta kun sitä ei enää ollut. Joskus lasten (aikuisten-) saunajuomat ovat olleet jääkaapissa päivän pari, mutta ne ei huutele. Toki kun lähtivät esim. juhannuksena, muistin kyllä ne ja pidin huolen, että loput juomat lähti heidän mukaansa
Olisipa meilläkin omat karkit mutta… Puolison viinoja ei tee yhtään mieli käydä vajuttamassa mutta se minulle tuotu pullo… kyllä oli myrkkyä mielelle. Kaadoin ensin puolet siitä pois ja pienen hetken päästä toisenkin puolikkaan.
Kylläpä sai yksi pullo viinaa pään taas sekaisin. Krapula-aamujen masentunut ja epätoivoinen olo puski pintaan pelkästä pullon katselusta. Ja huono omatunto, kun en osannut juomaa heti hävittää. Pelko nousi mieleen, että tässä voi niin helposti vielä repsahtaa entiseen, mitä en todellakaan halua. Jospa tämä masennus viikonloppuun mennessä jo helpottaisi ja osaisi taas iloita “tylsästä” ja selvästä arjesta.
Pääasia kuitenki on, että hävitit viinan. Se on iso onnistuminen, vaikka tapahtuiskin kaksiosaisesti.
Alkoholiriippuvuus on niin salakavala ja vaikea vaiva ja juomahimo voi iskeä yht`äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin nyt on hyvä että “oma” viinapullo ei ole houkutteena. Jokainen orastavakin torjuttu retkahduksenitu vahvistaa niitä ratoja aivoissa, harjoittelu tekee mestarin tässäkin. Itsetuntemuskin pikkuhiljaa lisääntyy ja alkaa huomata itsessään merkit joihin kannattaa tarttua.
Kyllä se pää siitä selviää taas sekavista ajatuksista.
Voi @Riikinkukko , sinähän hävitit sen pullon sisällön silti. Mitä siitä että kahdessa osassa - pistit kuitenkin hanttiin sille olkapäällä kuiskuttelijalle ja se oli hienosti tehty.
Silloin kun masentaa niin silloin masentaa, mutta minä haluaisin nyt silti vain taputtaa sinua lempeästi olalle ja sanoa: älä vaadi itseltäsi mahdottomia.
Olet ollut pitkään selvin päin nyt, ja vieläpä aika haastavassa elämäntilanteessa. Voit olla ihan hirveän ylpeä itsestäsi, kannattelet monen ihmisen elämää ja raitistut samaan aikaan. Se vaatii ihmiseltä tosi paljon.
Repsahtaa voi koska vain, sen kanssa saa tietysti olla tarkkana. Mutta olet vastikään kiertänyt ison sudenkuopan. Ansaitset siitä pelkästään lämpimät onnittelut, myös itseltäsi! Toivottavasti huono omatunto hellittää pian. Se taitaa tässä kohtaa kuitenkin olla aika turha -
et juonut sitä pullon toista puolikasta. Ja sehän tässä on kaikista tärkeintä.
Halaus ja voimia kahlata läpi masentuneiden ajatusten. Onneksi pian on taas uusi päivä.
Loppujen lopuksi tuo oli varmaankin ihan hyvä ja tarpeellinen kokemus. Sai aikaan itsereflektiota ja tunteiden pohtimista. Todennäköisesti juomattomuutta vahvistava prosessi kun mieli vähän piristyy.
Kylläpä taas on vaikea jakso menossa. Viina pyrkii väkisin ajatuksiin. Hävettää, etten ole tätä vahvempi. Mukava kuitenkin on ollut lukea teidän onnistumisista ja ajatuksista. Samaa kohti pitää vaan taaplata, ei tässä muu auta.
En tiedä mikä sinulle aiheuttaa juomisajatuksia, mutta itse huomaan, että nyt kun on raskas olo, väsyttää henkisesti ja fyysisesti, niin olo on synkkä. Tahtomatta tahtoo pulpahdella ikäviä ajatuksia. Tiedän, että jos antaisin itselleni luvan, seuraavaksi alkaisin ajatella vaihtoehtona…mutta en edes ajattele!
Keksitään tänään jotain muuta mukavampaa, rentouttavampaa, palauttavampaa
Töissä kovat paineet. Kotona (edelleen) hoidan kaiken. Vaikka sosiaalinen olenkin niin samalla myös yksinäinen. Suorittaja. Tiedän, että suurin osa ei kaikkia näitä työpaineita vuodesta toiseen jaksaisi tai haluaisi sietää. Oma aika on nollissa.
Voi että odotan sitä aikaa tulevaisuudessa, että viina ei pyöri mielessä eikä sitä tee mieli. En edes ymmärrä, mikä siinä nyt niin himottaakin. Se hetken kestävä onnellinen nousuhumalan tunne? Että hetken aikaa velat olis saatavia ja kaikkia tekisi vain mieli halata.
Kiitos @Metsanpoika tsempistä ja samaa myös sinne!
Hyvin taklattu @Riikinkukko. Olin tässä taas yksissä juhlissa ja minulla ei nykyään tule enää mielitekoja, kun näen muiden kännäävän. Pikemminkin ihmetyttää, että miksi aika lailla päissään olevat ihmiset eivät osaa lopettaa, vaan vetävät syvään päätyyn asti tajunnan rajamaille. Turha minun on paasata — sellainenhan olin, ja ehkä olen edelleen, itsekin. Juuri tästä syystä pitää olla ottamatta porukan innostamana. 2-3 non-alc juomaa illassa riittää!
läheskään aina en onnistu syystä ja toisesta. Mutta kun pyrin yllä olevan kaltaiseen suunnitelmallisuuteen päivissä niin homma rullaa melko hyvin. Ja välillä sitten korttitalo kaatuu 
Puolison viinoja ei tee yhtään mieli käydä vajuttamassa mutta se minulle tuotu pullo… kyllä oli myrkkyä mielelle. Kaadoin ensin puolet siitä pois ja pienen hetken päästä toisenkin puolikkaan.
Hyvin menee 