Onnistunko tällä kertaa?

Me Lopettajat
1

Itkettää, ahdistaa, hävettää… maanantai aamujen ahdistus on jotain äärettömän kamalaa.

Olin jo lähes 3 kk täysin selvänä kunnes retkahdin maaliskuun lopussa. Joka maanantai sanon itselleni, että nyt se loppuu mutta viimeistään perjantaina jollain tekosyyllä ajan Alkoon. Ja ostan kirkasta viinaa, helposti kovin känni päälle ja nopeasti. Hävettää käydä sielläkin, kun myyjät osaavat laskea yks plus yks.

Aikuiset lapset ovat huolissaan, sisko on huolissaan, puolison kanssa menee huonosti. Lisäksi puoliso juo joka päivä eli ei helpota omaa oloa sekään. Elämä on ulospäin varmasti monen mielestä “täydellistä” mutta sitä ei todellakaan ole.

Tiedän, että en pääse tästä ilman tukea irti. Häpeän tilannetta niin paljon, että en voi hakea apua julkiselta tai työterveydestä. Pelkään menettäväni alaikäiset lapseni. Mieheni käyttäisi mahdollisessa erossa juomistani syynä huoltajuuden saamiselle, näin hän on minulle sanonut.

Tänään on päivä numero 1. Toivon niin kovasti, että tällä kertaa onnistuisin eikä päiväketju enää katkeaisi.

Viime viikolla kävin ensimmäisen kerran täällä juttuja lukemassa ja sain siitäkin hyvän syyn juoda, kun huomasin, että en olekaan ainoa, joka vetää järjettömiä määriä viinaa viikossa. Ehkä nyt uudella yrityksellä ja omalla kirjoituksella osaisin nähdä tämän raitistumisen tukiryhmänä, en juomiseen kannustavina tarinoina.

8 tykkäystä
2

Turha hävetä! Kyllä sen kuten sanoitkin kaikki kaupan myyjistä lähtien tietää, että juot.

Ootko puolison kanssa puhunut, onko hänellä mitään haluja lopettaa tai edes vähentää? Eihän hän välttämättä kärsi juomisestaan, mutta kyllä silloin on jokatapauksessa riippuvainen alkoholista, jos sitä joka päivä käyttää. Sinulla jos on kuitenkin ongelma joka; itkettää, ahdistaa, hävettää ja pelottaa, niin toipuminen voi olla vähän hankalaa (en sano, ettei se olisi muuten) jos toinen tissuttaa vieressä kokoajan.

Alaikäisten lasten takia joutuu tietenkin miettimään vähän itseään pidemmälle, mutta selväähän se on, ettei se sun kännäämisen ja puolison tissuttelun katselukaan heille hyvää tee. Eli saatat menettää heidät henkisellä tasolla juuri kun jatkat juomista ja sen peittelyä. Oot poissaoleva krapuloissa jne…

Anteeksi, kun kyseenalaistan, onko muutenkaan hyvä puoliso, jos uhkaa, että käyttäisi mahdollisessa erossa juomistasi syynä huoltajuuden saamiselle? Jos siis hän itse juo koko ajan!

Mieti, ikä on arvokasta; se että kulissit on kunnossa, vaikka niiden takana voidaan pahoin, vai että oikeasti asiat on kunnossa?

Jos sinne on liian korkea kynnys terveydenhuollosta apua hakea, niin ymmärrän kyllä sen. Sieltä voi tulla semmoista ahdistavaa holhoamista ja juuri lasten viemisellä uhkailua, että ahdistut enemmän ja juot vain enemmän. Tai voi tulla jotain muuta. Ei voi tietää.

Oisko A-A:ta hyvä kokeilla? On naistenryhmiä, on nettiryhmiä, sieltä ei tuu mitään merkintää mihinkään, kaikilla on vaitiolovelvollisuus siitä, ketä siellä on ollut.

Hyvä, että olet löytänyt kumminkin tämän plinkin jo! 3kk jo aika hyvä, ei muuta ku takaisin hevosen selkään ja pikkuhiljaa miettimään mitä tälläkertaa paremmin, mitä voi elämässä muuttaa.

Voiko viikonlopuille keksiä jotain sellaista ohjelmaa, ettei juominen tule kyseeseen?

4

Hyvä kun on auto millä lähteä ja jos vaan keksit, että minne! Mites ois asuntoauton tai -vaunun hankinta kesäksi? Vois mennä ihan mihin vaan vaikka lastenkin kanssa :slight_smile:

Mulla oli avopuoliso, joka oikeastaan yritti kaikin voimin pitää yllä minun alkoholiriippuvuuttani, koska sillä tavalla hän pystyi pitämään minut heikkona ja riippuvaisena myös itsestään. Niin kauan kuin pystyi. Lähdin. Hän ei sitäkään hyväksynyt vaan jatkoi piinaamistani vuosia, kunnes kuoli. Meillä ei luojankiitos ollut lapsia. Ei ollut mitään järkevää syytä, miksei hän olisi voinut vain antaa minun olla. Kun olin kerran niin huono kumppani muutenkin ja sitä ja tätä ja niin edelleen, silti vaan ei voi jättää rauhaan.

No nyt oon rauhassa ja hän on haudan rauhassa ja onkin mun pisin selvä kausi vuosiin. Vasta 2kk tosin ja joka päivä kai se käy mielessä alkoholin ottaminen. Sitten kun miettii niitä seurauksia, jotka tuntee liiankin hyvin, niin aika pian haihtuu se halu ottaa. Antabus on apuna.

4 tykkäystä
6

Tässä on syy minun ongelmiini, ehkä myös sinun.

Kirjoitettu on:

Kirje Roomalaisille 7
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

Tähän ongelmaan on ratkaisu, jos me vain tahdomme ottaa sen vastaan.

Itse pääsin eroon kaikista päihteistä, halusta ja tarpeesta käyttää niitä, eivätkä ne kiusaa minua enää millään tavalla. Avioliitosta loppuivat riidat kun viha väistyi ja rakkaus tuli tilalle.

Sama on tarjolla myös sinulle ja sitä Herramme Jeesus Kristus sinulta kysyy ?

1 tykkäys
7

Hei @Riikinkukko ja tervetuloa porukkaan mukaan toipumaan.

Oma neuvoni on: hae apua ihan joka paikasta. Voit olla huoletta, juomattomalta alkoholistilta ei viedä lapsia pois. Toki jos silti jatkat juomista, niin voi käydä. Mutta niin voi käydä ilman avun hakemistakin ja silloin luultavasti on päässyt käymään jotain kenties peruuttamatonta, joka tuo tilanteen ilmi.

Tunnistan todella hyvin tuon häpeän. Mutta elämäni tärkein ja paras päätös oli se, kun lopulta sain soitettua päihdehuoltoon.

3 tykkäystä
9

Hei Riikinkukko,

olemme samassa veneessä. Minullakin on meneillään päivä 1, tulin juuri tänne kirjoittamaan ensimmäistä kertaa, itkettää ja kaikki mennyt harmittaa ja hävettää. Ja minunkin aikuiset lapseni ovat olleet huolissaan minusta jo varmaan aika kauan.

Kiva kun olet täällä. Huomenna on jo päivä 2.

3 tykkäystä
10

Kannustan sinua pistämään korkin kiinni, ja toimimaan kuin vastuullinen aikuinen.

Alaikäiset lapsesi eivät välttämättä oirehdi näkyvästi juuri nyt, mutta sisäisesti he 100% varmuudella kärsivät. On tutkittu, että varsinkin äidin humalajuominen aiheuttaa suurta vahinkoa lasten henkiselle hyvinvoinnille.

Aikuisiällä alkoholistiperheiden lapsille todennäköisesti aiheutuu ainakin jotain seuraavista:

  • Heikko itsetunto
  • Perusteeton syyllisyyden tunne
  • Elämänhallinnan ongelmat
  • Päihdeongelmat
  • Kyvyttömyys tasapainoiseen ihmissuhteeseen
  • Etäinen tai olematon suhde omiin vanhempiin
  • Alisuorittaminen elämässä esim. opinnoissa
  • Huonommuuden tunne
  • Selittämätön ahdistus ja viha
  • Masentuneisuus

Ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään…

Asiat voi vielä korjata, mutta se edellyttää sinulta täydellistä juomattomuutta. Uskon myös, että pystyt hahmottamaan parisuhteenne tilaa ja suhdettasi miehesi juomiseen vain siten, että et itse pakene omia tunteitasi pulloon.

5 tykkäystä
11

Halusin vielä sanoa, että tiedän, millaista on tuntea syyllisyyttä omasta juomisestaan kun on lapsia. Ja pelätä sitä, missä kaikkialla siitä omasta juomisestaan uskaltaa mainita, kun on niitä lapsia. Avun hakeminen on siksi vaikeaa, ellei mahdotonta.

Siksi tulinkin itse nyt ensimmäiseksi puhumaan siitä omasta juomisestani ja halustani lopettaa se tänne, nimettömänä. Toivoen, että joku tajuaisi tilanteen, eikä mielellään moralisoisi. Sillä kaikki me vastuulliset vanhemmat kyllä ymmärrämme, paremmin kuin hyvin, ettei juomisen seuraaminen ole lapsille hyväksi. Vaikka he olisivat jo isojakin.

Minäkään en uskalla mennä mihinkään puhumaan tästä omalla nimelläni ja omilla kasvoillani.

En usko että kukaan meistä tahallaan aiheuttaa lapsilleen turvattomuutta tai pahaa oloa tai yhtään mitään muutakaan ikävää. Uskon, että me vaan itse olemme lääkinneet omaa pahaa tai vaikeaa oloamme niillä keinoin joita meillä ihmisinä on ollut.

Alkoholia on nyt kokeiltu, oikein huolella. En tiedä kokeillaanko vieläkin, se jää nähtäväksi. Toivottavasti ei kuitenkaan ainakaan entiseen malliin.

Minä ajattelen nyt, että yritys lopettaa juominen ja pyytää siihen jostain apua, vaikka vain nimettömänä täällä, on nimenomaan sitä vastuullista vanhemmuutta. Minusta siitä täytyy olla ylpeä. Vaikka hävettäisi kuinka.

Ajattelen nyt, päivänä 1, että tänään ei ehkä kannata keskittyä siihen kaikkeen mikä on mennyt pieleen ja kuinka peruuttamattomasti. Tai mitä kaikkea ikävää oma alkoholinkäyttö mahdollisesti on omille lapsille aiheuttanut. Vaan siihen, miten ihanaa olisi näyttää lapsilleen, että asiat voivat muuttua. Se kun ei ikinä ole liian myöhäistä.

Syyllisyys juomisesta ja sen vaikutuksista lapsiin voi vaan ajaa juomaan lisää. Ja minusta sekin olisi ihan ymmärrettävää. Syyllisyys on vaikea taakka kantaa, been there.

Minä yritän silti ajatella nyt: en voi muuttaa sitä, millainen äiti olen tähän mennessä ollut. Mutta voin yrittää muuttaa sen, millaista mallia juomisesta näytän tästä päivästä eteenpäin. Toivottavasti sinäkin Riikinkukko voisit ajatella niin. Luulen että se voisi helpottaa tätä lopettamista.

5 tykkäystä
12

Tervetuloa uudet hahmot!

Minä räpistellyt (taas uudestaan) vasta hetken verran.

Tämän palstan tuki kuitenkin sai oivaltamaan, että kun itse tuossa männä lauantaina kiskaisin sokan irti niin ei siihen maailma loppunut. Enemmän huolestuin siitä kun lli niin kovin mukava ilta; oikeasti oli hauskaa meillä kaikilla! Se sai taas auki typeriä ajatuksia, että kyllähän minä voin kohtuudellakin…

Mutta tänne olen omaan ketjuun kirjoittanut häpeä-viestin kun taas join vaikka en aikonut. Syyllisyys siitä saattaa olla välillä minulle ihan ylitsepääsemätön, vaikka en olisikaan mitään tyrinyt; mahdollisuus totaaliseen mokaamiseen on niin vahva.

3 tykkäystä
15

Kaiken hoitaminen on tuttua, ja yksinäisyys parisuhteessa. Minäkin olen juonut juuri niihin, lukuisten muiden syiden lisäksi. Syyt eivät ikinä lopu.

Täälläkin päivä 1 kääntymässä illaksi. Eilinen krapula tuntuu vieläkin, veto on pois.

Minäkin kaipaan virkeyttä. Olisinpa pidemmällä jo, enkä vasta alussa. Mutta onneksi edes alussa.

1 tykkäys
16

Ja ai niin: onnittelut sinulle Riikinkukko päivästä 1, ja hyviä unia! Kaikki seuraavat numerot ovatkin sitten isompia.

1 tykkäys
18

Ajattelen ihan samoin!

19

Tsemppiä teille molemmille!

Aika samoissahan minäkin meen kun lauantai meni miten meni.

2 tykkäystä
20

Tsemppiä teille kaikille @Räpistelijä @Riikinkukko @Miu
Kohti päivää nro 2 :+1:t2:
Päivä kerrallaan!

2 tykkäystä
21

Tarkentaisin sanomisiani vielä sen verran, että tarkoitukseni ei ollut moralisoida tai viisastella. Yllättävän usein vain varsinkin kotikanavan puolella törmää sellaisiin ajatuksiin, että kaikki on perheessä hyvin mikäli lapsilla ei ole mitään näkyvää oirehdintaa. Päihdeongelmiin usein liittyy monenlaista tietämättömyyttä, ja yksi on kuvitelma siitä, että perheessä voisi juoda alkoholistisesti ilman että se olisi lapsille vahingollista.

Itse olen alkoholistiperheestä, missä oli kulissit ulospäin kunnossa. Perheen sisäinen kuona lakaistiin maton alle ja porukalla leikittiin roolileikkiä, että kaikki on hyvin ja täysin normaalisti. Me lapset olimme näennäisen hyvinvoivia, rahasta ei ollut perheessä puutetta, oli kavereita ja koulussakin meni ihan ok. Perheen negatiivinen ja kieroutunut sisäinen dynamiikka, pahoinvointi ja alkoholinkäyttö osaltaan sitten aiheuttivat sen, että kärsin nyt aikuisena monenlaisista ongelmista, mukaanlukien päihdeongelmat.

Olisi ollut aikuisten asia ottaa vastuuta ja muuttaa sitä laivan suuntaa, mutta he eivät sitä osanneet tai ymmärtäneet tehdä, ja sitä taakkaa nyt sitten kannan läpi elämän. Traumatisoituneenakin voi tietenkin elää hyvää ja mielekästä elämää, mutta kyllä elämälle saa huomattavasti paremmat lähtökohdat jos lapsuudenperheessä vallitsee edes jonkinlainen harmonia ja päihteettömyys.

Tämä nyt kuulosti ehkä aika negatiiviselta, mutta pointti oli vain tähdentää sitä, kuinka iso ja tärkeä asia on, jos lapsiperhearkea elävä vanhempi onnistuu raitistumaan ja muuttamaan elämänsä suuntaa :+1:

6 tykkäystä
22

Niin. Monet meistä, jotka olemme juoneet paljon eli liikaa, olemme saaneet siihen mallin lapsuudenperheestämme. Näin on omallakin kohdallani.

Silti se, että muistaa, tiedostaa ja ymmärtää aikusena sen, että monet omat ongelmat ovat saaneet alkunsa lapsuudenperheen ongelmallisesta alkoholinkäytöstä (joka puolestaan on ehkä ollut seurausta ylisukupolvisista traumoista, joiden käsittely muuten on ollut koko lailla mahdotonta) ei välttämättä yhtään näytä auttavan siihen, ettei tulisi itse toistaneeksi niitä ongelmia omassa perheessään.

Niin vain voi käydä. Vaikka itse ihan oikeasti haluaisi ja olisi halunnut jotain ihan muuta. Eikä ole tyhmä tai välinpitämätön, ei edes ajattelematon.

Siksi ajattelen niin, että raitistumista yrittävä vanhempi ei välttämättä yhtään hyödy tiedosta siitä, kuinka kauheita, laajoja ja ehkä myös peruuttamattomia vaikutuksia omalla juomisella on voinut lapsiin olla. Sillä luulen, että hyvin moni viisas vanhempi tietää sen vallan hyvin jo valmiiksi.

Minä tunnen monta äitiä, jotka ovat olleet monella tapaa lapsilleen todella hyviä, rakastavia, helliä ja huolehtivia äitejä. Osoittaneet rakkautta, olleet kiinnostuneita lapsistaan ja heidän asioistaan ja voinnistaan, valvoneet öitä, vaihtaneet vaippoja, istuneet joka ikisessä vanhempainillassa, jutelleet, leikkineet, pyykänneet, leiponeet mokkapaloja koulun myyjäisiin, järjestäneet lastenkutsuja, muistaneet koko suvun syntymäpäivät ja nimipäivät päälle, väijyneet wilmaa, kuskanneet harrastuksiin, hoitaneet kaikki lääkärikäynnit ja neuvolat ja perheen kaiken metatyön enimmäkseen yksin ja käyneet koko ajan myös vastuullisissa palkkatöissä - ja sitten ihan vaan väsyneet.

Ja sitten kaapista onkin viikonloppuisin alkanut löytyä sellaista juotavaa joka vähän rentouttaa. Ja lopulta myös viikolla.

Koska olen itse yksi heistä, ymmärrän kuinka inhimillistä se on. Ja jos onkin vielä niin, että perheessä on toinenkin aikuinen, joka myös on ryhtynyt ns.rentoutumaan jokin tölkki kädessä, tai kiinnostunut jostain muustakin päihteestä - siinä onkin sellainen tilanne päällä jo, että minä en usko että siitä lähtee kenenkään raitistuminen käyntiin parhaiten oikein millään muulla kuin katseella eteenpäin. Ja niin, että joku vaan on myötätuntoinen ja tsemppaa.

Alkoholia käyttävä äiti saa joka tapauksessa osakseen tuomitsevampaa suhtautumista kuin alkoholia käyttävä isä. Ja sen on sitten helposti vaan yksi juomaan kannustava kuormitustekijä sinne wilmojen, mokkapalojen ja metatyön perään.

2 tykkäystä
25

Joo ja mennyttä ei voi muuttaa jälkikäteen, tähän päivään ja tuleviin voi vaikuttaa.
Uskon ettei Sarvikuoma tarkoittanut pahaa asiasta mainitessaan, ehkä lisämotivaatioksi vaan. Tulevaisuus raittiina niin lasten kuin ehkä myöhemmin lastenlasten lanssa on erilainen kuin jos juomista jatkaa ja alkoholisoituu enemmän. Hyvää on sekin, että raitiina on sitten kykenevämpi keskustelemasn lasten kanssa aiheesta, jos heille tulee halu puhua asiasta. Jos mieltä on jokin jäänyt painamaan.
Sen aika ei tietysti ole nyt, vaan tässä hetkessä on tärkeintä saada raittiita päiviä, ivä kerrallaan niin toipminen etenee.

Kaikki mahdolliset konstit käyttöön tähän alkuun, että saatte raittiuden vähän vakiintumaan ja vankemmalle pohjalle.

Vaikka tuntuisi välillä vaikealta, kannattaa sinnitellä, olo pikkuhiljaa helpottuu.
Tällä on päässyt useampi nyt hybään vauhtiin ja raittiita kuukausia on kertynyt, teillä on hyvää tukea toisistannekin, kun hyppäätte nyt seuraavaan aaltoon raitistumaan.

Tsemppiä!

6 tykkäystä
26

Hienoa, kuulostaa todella hyvältä että olet juuri nyt lähtenyt hakemaan muutosta! Ei se aina helppoa ole, mutta aivan taatusti huomaat positiivisia muutoksia itsessäsi kunhan raittiita päiviä ja viikkoja alkaa kertymään.

2 tykkäystä
27

Juuri näin. Minusta menneisyys voi toimia voimakkaanakin voimavarana. Ei niin, että itseään pitäisi loputtomasti ruoskia ja yrittää sillä tavoin muuttaa tehtyä tekemättömäksi. Vaan niin, että ymmärtää oman heikkoutensa alkoholin suhteen, ja sen aiheuttaneen mitä se nyt itse kullekin on aiheuttanut. Ja toimia parhaansa mukaan siten että vastaava ei enää toistuisi.

6 tykkäystä
29

Eihän tuo parisuhdetilanne kivalta kuulosta. Miehen juomiselle et voi mitään, oma raitistumisesi on se mihin kannattaa nut panostaa täysillä.
Se lisää itseluottamustasi ja voimavaroja tehdä muitakin muutoksia. Välillä valisee väärin, mutta eihän se ikuinen tuomio ole. Jos asiat ei puhumalla ratkea, eikä toisella ole intoa lähteä pariterapiaan, niin ei sitä yksin voi kahden ihmisen välistä suhdetta korjata.

Oman reilun vuoden kestäneen suhteen lopetin nyt keväällä ja se oli hyvä päätös. Ex-heilalla oli holtitonta rahankäyttöä ja velkaantumista ja hän vähän pyrki tuuppaamaan minut maksumieheksi ennakkosuunnitelmista poiketen vähän joka paikassa, kun omat rahat oli tuhlattu ja mennyt laskujen maksamisern.
Moinen on epäreilua ja alkaa hiertää välejä… osteluongelmastakin voisi ottaa vastuun, hakea apua, ottaa omaehtoisen luottokiellon yms, eikä pyrkiä elämään itseään pienituloisemman ihmisen siivellä.
Tässäkin tietysti minun oli mahdollista ensin yrittää jutella ongelmista ja sitten ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistani ja lopettaa suhde. Avioliitossani aiemmin roikuin ihan lkian pitkään.

Voithan sinäkin suunnitella eroa etukäteen henkisesti ja käytännön tasollakin esim säästämällä rahaa jos siihen on tarve/mahdollisuus ja keskittyä raitistumiseen ja oman hyvinvoinnin lisäämiseen. Pikkuhiljaa mielessä kypsyy mitä haluat tehdä.
Toista ei voi muuttaa, mutta onneksi omaa elämäänsä voi. Eikä liioin ole mitään mieltä juoda toisrn imussa terveyttään pilalle.

Tsemppiä kovasti!

3 tykkäystä