Mukava kuulla, että hyvin menee 
Muutoksissa tarvitaan kärsivällisyyttä, joka minulla meinaa välillä olla kortilla. Mutta niin asiat ja tavat pikkuhiljaa muuttuu ja sitten yhtäkkiä kun katsoo muutaman kuukauden taaksepäin, on lopulta merkittäviäkin muutoksia tapahtunut.
Ajattelin pimeneviin syysiltoihin testailla eri tee ja hunaja laatuja
Eihän niitä mikään pakko olekaan muistella. Sinulla on nyt tämä projekti niin hyvällä mallilla että voit hyvällä mielellä keskittyä siihen mikä nyt on hyvin, ja siihen mikä jatkossa ehkä on vieläkin paremmin!
Samaa mieltä! Ja tähän kiinnittää jotenkin ihan eri tavalla huomiota nyt kuin ennen.
Onnittelut tästä!
Luin tänään somesta jonkun tutun päivityksen, miten eilinen ilta oli venynyt aamuun asti ja olo oli sitten päivällä sen mukainen. Tuli niin vahva tunne, että sitä samaa en halua enää ikinä kokea. En menettää yhtään virkeää aamua tai viikonloppuvapaata. Ei ole sen arvoista. Saatikka se kaatokännissä säälivien katseiden kerääminen.
Painoprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Hyvä mieli siitäkin.
Puoliso on taas vaihteeksi heittäytynyt täysin pikkulapseksi, joka osaa huolehtia vain itsestään ja omista menoistaan. Eli oma (vapaa)aika täysin olematonta. Aiemmin olisin tämän armottoman v*tutuksen juonut pois mutta nyt ei tee mieli. Olen vain tasaisesti pahalla tuulella.
En jaksa kuin ihmetellä, miten ihminen ei perhettään osaa arvostaa vaan kaikki menee sen edelle. Niitä onnellisia päiviä odotellessa omalle kohdalle. Mitään onnellista parisuhdetta en nykyään enää kaipaa enkä edes halua. Tämä ihminen on tappanut minusta kokonaan sen tarpeen.
Ihan huippua kuitenkin lukea, miten monella teillä juomattomuuden myötä elämänilo on taas löytynyt 
Minulla siihen ei taida pelkkä juomattomuus riittää. Ja tiedän. Turha valittaa ellen itse asialle tee jotain.
Hyvä, että hankalasta tilanteesta huolimatta olet sinnikkäästi raittiina.
Tuohon muuhun liittyen hetän pohdittavaksi toisenkin näkökulman. Kärsin itse lapsuudenkotini riitaisasta ilmapiiristä ja oikeastaan siitä kaikesta jäi pysyvät jäljet. Lapsi alkaa helposti tuntea syyllisyyttä ja/tai vääntyä vaikka minkälaisille mutkille korjatakseen tilannetta; joku heittäytyy pelleksi keventääkseen tunnelmaa tai lopettaakseen riidan, toisesta tulee vanhemman terapeutti, osa on mahdollisimman huomaamaton, ettei kuormita väsynyttä tai vihaista vanhempaansa yhtään enempää.
Päätöksen jättäminen lapselle on epäreiluakin. Lapsi on äärimmäisen lojaali vanhemmilleen ja valinnan jättäminen lapselle on vastuun siirtämistä hänelle ja lapselle jää syyllisyyden tunne jommankumman hylkäämisestä. Jos aikuinen ei suostu kantamaan näitä vaikeita tunteita ja ottamaan vastuuta, siinä samalla nostaa sen taakan oman lapsensa kannettavaksi. Aikuisten pitäisi päättää tällaiset asiat, jolloin lapsi saa olla lapsi.
Itse olin isäni terapeutti ja uskottu ja äitini jauhoi jatkuvasti kuinka lasten takia ei voi erota. Riitaisa ja jännittynyt ilmapiiri oli raskas kasvuympäristö, jossa on iso riski asvaa tavalla tai toisella vinoon ja oppia huonoja selviytymskeinoja ja ihmissuhdemalleja. Ikävän ilmapiirin kyllä huomaa lapsikin, huomaahan sen aikuinenkin ja jopa lemmikkieläimet.
Onko tuo se elämä mitä haluat elää ja se lapsuus minkä lapsillesi haluat? Asiat ei aina ole yksinkertaisia ja helposti ratkaistavia ja jonkun ammatti-ihmisen näkökulmakin voi selkiyttää ajatuksia ja avata jotain mahdollisuuksia mitä itse siinä ei stressaantuneena huomaa. Ehkä sinä ja lapsetkin voisitte jotakin kautta saada jotain tukea.
Voimia ja tsemppiä!
@Riikinkukko : Vaikea tilanne, jota kannattaa miettiä ehkä ulkopuolisen kanssa. Monia ketjuja lukiessani olen mietiskellyt että meissä juopoissa (!) on paljon myos läheisriippuvaisia. Oletko miettinyt, mitä oikeasti saat parisuhteesta, mitä jää plussan puolelle. En tietysti tunne teidän tilannettanne ollenkaan, mutta jos parisuhde vie kaikki voimat niin, ettei jaksa enää mitään muuta, ei sekään ole ideaali tilanne. Onneksi et kuitenkaan lääkitse sitä alkoholilla. Jos jatkuvasti vaan otetaan, vaarana on uupumus, kun voimavarat vaan loppuvat. Puhun tietysti hieman tässä omasta kokemuksestani…enkä ole terapeutti tai psykologi. Kannattanee myös miettiä, kuinka kauan on valmis odottamaan ja mitä oikeastaan odottaa ? että se toinen ihminen muuttuisi ? Kukaan ei voi muuttaa toisia ihmisiä, se lähtee omasta halusta muuttua. Paljon tsemppiä.
Kiitos @metsänpeitto1 ja @Maukkis näkemyksistänne. Tiedän, että lapset aistivat ja näkevät asioita. Tarkoitus ei ole pitkittää tätä kuollutta liittoa yhtään kauemmin kuin tarve mutta muutamia asioita on pakko ensin tehdä/tapahtua ennen kuin ero on mahdollinen. Lapsille pyrin toki olemaan kiukkuamatta, koska heidän syytään tilanne ei ole. Paljon heidän kanssaan pieniä reissuja yms. keskenään tehdäänkin.
Mutta hei, tänään on taas perjantai! Mukavaa viikonloppua kaikille selvinpäin ajasta nauttiville Jännä, miten vanhaa “ystävää” eli humalatilaa kohtaan nousee nykyään enemmänkin puistatus kuin mieliteko.
@Maukkis ja @metsänpeitto1 kirjoittavat ajattelemisen arvoisia asioita. Minä olen kärsinyt vanhempieni riitaisasta ja myöhemmin jäätävätunnelmaisesta suhteesta, josta edes toisen arvostus ja kunnioitus oli kaukana, puhumattakaan rakkaudesta. Siitä johtuen @metsänpeitto1 kirjoitus osui ja upposi.
Mutta toisaalta, olen kokenut raskaan ja kuormittavan oman avioeron. Tilanne oli eron jälkeen tulehtunut vuosia ja oli todella raskasta yrittää pitää ‘yhdessä’ huolta lapsista. Avioeroon olisi ollut hyvä varautua ennakolta jotenkin. En kyllä vieläkään tiedä miten.
Hienoa, että olet pysynyt haasteiden keskellä raittiina. Raittiina näitä kaikkia haastaviakin asioita pystyy pohtimaan vähän “selväpäisemmin” .
Hyvää viikonloppua 
Kaikissa tilanteissa eroaminen ei ole niin yksinnertaista, varsinkin jos on lapsia. Se on ihan selvää. Toteuttamistapaa ja ajankohtaa on järkevää silloin miettiä etukäteen ja valmistautua rauhassa. Jos jotain apua on mahdollista saada ennen eroakin, niin voihan siitäkin olla hyötyä. Puolison ei minusta ole pakko tietää koko totuutta.. siis voihan keskusteluapua hakea itselleen jaksamiseen ja masennukseen.
Oma raittiutesi on jo iso asia, joka vie prosessia pikuhiljaa eteenpäin ja on mahdolisissa huoltajuusasioissakin eduksi.
Voimia! 
tsemppiä @Riikinkukko tutulta kuulostaa tuo tilanteesi. Itsekin olen erittäin vaikean eron käynyt läpi 10 vuotta sitten lasten ollessa pieniä. Minulla eroon ja/tai parisuhteeseen ei liittynyt alkoholi tai läheisriippuvuus. Rakastuin narsistiin. Minulla varmasti oli alttius rakastua hyväksikäyttäjään, koska sytyin huomiosta jota alussa häneltä sain, ja olin vaikeassa lapsuudessani tottunut huolehtimaan muiden tarpeista ohi omieni.
Ymmärrän myös, ettei eroa voi tehdä aina ihan tuosta vaan, käytännön asioitakin joutuu monesti sumplimaan, ettei joudu ns. ojasta allikkoon.
Huolehdi itsestäsi ja lapsistasi, pysy raittiina. Kyllä se elämä siitä asettuu.
@nollaaja kirjoitti Sinulle hyvät sanat, jotain samaa olisin itsekin halunnut sinulle sanoa 
“Huolehdi itsestäsi ja lapsistasi, pysy raittiina. Kyllä se elämä siitä asettuu.”
Ei kai meilläkään mikään loistoliitto ole alkoa toki ei vaimo juo kun muutaman kerran vuoteen ja silloinkin vain muutaman lonkun tmv.
Kuulostaa hyvältä tuo puistatus humalatilaa kohtaan tai no onhan sitäkin vaikka ennemmin nyt just sitä jotenkin kaipaan!
Tsemppiä!
Katsoin eilen kotimaisen leffan 100 litraa sahtia (tai jotain sinne päin). Tarkoitus kai oli, että leffa on komediaa ja ehkä “normaalit” alkon käyttäjät aiheelle voisivat nauraakin mutta itse tulin vain surulliseksi elokuvaa katsoessa, kun mietin, että tuollaista jatkuvaa juomista ja sekoilua elämä helposti monella on. Ei tullut juomahaluja….
Toinen juttu: Suomen Selviytyjät alkaa taas tänään telkkarista. Edellisellä kaudella tuli uusin jakso katsottua aina heti sunnuntai aamuna ja jos edelliseltä illalta oli jäänyt viiniä, oli se mukissa aamuteen sijaan. Tänä aamuna ei tehnyt jaksoa ennakkoon katsoa. Pelkkä muisto sunnuntai aamun viinimukista teki pahaa.
Onnellinen olen näistä jokaisesta selvästä aamusta. Ja illasta.
Ehkä on hyvä pitää tuo viinimukimuisto korvan takana muistuttamassa juomiselämän surullisuudesta. Minulla menee häpeän väreet, kun muistelen piilopulloja ja -tölkkejä, milloin missäkin. Miten noloa ja typerää. Käydä aina piilossa hörppäämässä ja olla niinkuin mitään ei olisikaan. Kukaanhan ei haista, kun juo pikkupullon jaloviina.
Onnellista sunnuntaiaamua Sinulle 
Hyvin sä porskutat 
Äääh mulle tuli tästä kans muisto mun sunnuntai aamupäivän ekasta viinilasista, jonka muka ansaitsin, kun aloitin laittamaan ruokia seuraavalle viikolle. Siinähän se sunnuntaipäivä meni sitten tissutellen ja ruokaa laittaen, enkä tietenkään viinin syyksi laittanut sitä että olin illasta ihan väsynyt ja pienessä hedarissa. Ja valmiiksi jo ihan poikki seuraavaa työviikkoa varten. Tänään laitan taas ruokaa kattila kaupalla, mutta lasissa on vettä tai korkeintaan cokista. Illasta täytyykin tutkailla olotilaa, ja painaa mieleen.
Tadaa yritän ottaa esimerkkiä. Olen aina ihmetellyt, kun olen kuullut, että jotkut jaksaa valmistella tulevan viikon ruokia 
taidan tänään testata, teen edes pari ruokaa valmiiksi ja haen kaupasta valmiiksi ainekset pariin seuraavaan. Olisi mukavaa, kun arki siltä osin vähän helpottuisi 
Kiitos kun potkaisit ahteriin, päivitykselläsi 
Kuulumisia taas. Kävin verikokeissa eilen. Mielenkiintoista nähdä, miltä luvut nyt näyttävät kunhan tulokset tulevat. Jotenkin mollivoittoinen fiilis ollut päällä parin päivän ajan. Vastuu yksin kaikesta, mitä arjessa tapahtuu, selkeästi harmittaa. Painokin junnaa, vaikka tosi terveellisesti koko elokuun jaksoin syödä ja tsempata. Mutta humalatilaa ei ole ikävä edelleenkään. Ollaan lasten kanssa ulkoiltu paljon. Puolisolle en jaksa edes päivittää, mitä meidän arjessa tapahtuu, kun ei halua siinä mukana olla.
Tänäänkään en kuitenkaan juo. Enkä huomenna. Enkä viikonloppuna.
Arvostan Sua kun touhuat lasten kanssa ja tsemppaat elämässä, vaikka puolisolta ei tukea heru. Se on ikävää ja väärin, mutta olet uskomaton, kun et anna sen pilata omaa tunnelmaa. Hyvä Sinä 
Älä painosta murehdi, uskoisin että terveellinen ruoka tuntuu kehossa ja mielessä hyvänä / parempana olona, kuten raittiuskin. Sekin on jo hyvä että ruokavalion on saanut rakennettua terveelliseksi ja jos paino pysyy samana tai piiiikkuhiljaa hiipii alaspäin
Tsemppihalaus Sulle sinne pippurinen äiti-ihminen toisin kukkia iloksesi, jos voisin 
Kiitos @Metsanpoika kannustuksesta. Ja kukista En jaksa ymmärtää, miksi vanhempaa ei lasten seura kiinnosta. Hetken ajan ovat vain lapsia ja kohta eivät enää seuraksi ole pyytämässä. Mutta jokainen tyylillään, näköjään.
Kaunis ilma, aurinko paistaa ja pyörälenkki lasten kanssa heitetty. Syödään takapihalla kakkua ja juodaan limsaa
Sattui aiheeseen sopiva artikkelikin tänään silmään: Perheliikunta edistää nuorten henkistä hyvinvointia | tieku.fi
Maksa-arvot kunnossa, ALAT 9 ja gt 15. Hyvä mieli tästä!
