Harmi tuo repsahdus, mutta hyvä kun sait uudestaan raittiudesta kiinni
Näin ulkopuolelta tulee vaikutelma, että olet aika kovilla, kun vastuu lapsista ja kodista taitaa olla aikalailla yksin sinulla. Omaa aikaa jää hyvin vähän ja ehkä häpeä alkoholiongelmasta tekee vielä yksinäisemmäksi ja yksin taas on vaikeaa siitä selvitä. Ihminen kuitenkin tarvitsee muita peiliksi ja kuulumista johonkin ja sellaista aitoa yhteyttä. Sehän jää toteutumatta, jos ei voi olla avoin. Kirjoitit tuostakin, että pitäisi oppia hallitsemaan yksinäisyyden mörkö.
Jostain syystä omaan korvaan särähtää aina hallitsemis- tai kontroillointiajatukset. Ehkä siksi kun oma äitini puhui jatkuvasti kuinka hänen pitää saada pysymään tilanne hallinnassa ja kontrollissa. MItä enemmän hän väkisin yritti, sen pahemmin kaiki levisi käsiin.
Itse olen jotenkin luopunut ajatuksesta että voisin tai edes haluaisin hallita tai kontrolloida mitään ja se on yllättäenkin saanut kaiken sujumaan paremmin.
Kunnollinen ruokarytmi varmaan tukee paljonkin raittiudessa, arjessa jaksamisessa ja mielialankin pysymisessä hyvänä. Alkoholiongelmaan liittyvä häpeä saattaisi lievittyä, jos voisit puhua asiasta jollekin, vaikka ammattilaiselle tai ystävälle. Muuten sen kanssa jää liian yksin. Jos pystyy asiasta hiukan avautumaan, saattaa kohtalotovereita löytyä yllättävän läheltäkin tai ne ystävät ja kaverit olla halukkaita tekemään yhdessä jotain muuta.
Pikkulapsiaikanakin auttaisi paljon, jos olisi joku toinen äiti tuttavapiirissä samanikäisine lapsineen, niin voisi sosialiseerata yhdessä ja seuraa saisivat niin äidit kuin lapsetkin.
Tieysti sinulla vielä tuo miehen juominen ja käytös saattaa vaikuttaa siihen, huvittaako esim kotiin ketään kutsua.
Eilen juuri totesin puolisolle, että minua ei tässä talossa pidetä minään muuna kuin siivoojana ja lapsenvahtina. En saanut mitään vastausta, korkeintaan pientä v*ttuilua, että mitä hän on taas tehnyt väärin. Ei siis näe tilannetta ollenkaan. Ei kai hän niiden määrättömien tölkkien jälkeen varmaan huomaakaan, että ei tee kotona mitään muuta kuin juo ja rassaa puhelintaan. Ja odottaa, että minä tuen häntä, kun jossain asiassa on hänellä ongelmia. Ei oikein jaksa empatia riittää, anteeksi vain.
Aloitin taas opinnot tällä viikolla työn ohessa. Uusi, korkeampi tutkinto motivoi ja tuntuu, että olen sen suhteen ihan intoa täynnä. Ehkä saan tuosta taas sitä tarvittavaa “omaa aikaa”, vaikka työn ja lasten ohessa tutkintoa suoritankin.
Ystävät tietävät kyllä tuon puolison juomisen määrän ja hän sumeilematta heidän nähtensäkin tölkkejään tsuppailee. Kumma juttu, miten se heille onkin vaikea puhua sitten tästä omasta ongelmasta.
Mitä jos kokeilisit kertoa vain yhdelle ystävistäsi, luottamuksella, jollekin lähimmälle. Testaisit reaktiota, katsoisit, mitä tapahtuu, tuomitaanko sinut, katsotaanko vinoon.
Ei siinä lopulta menettäisi muuta kuin väsyneet kulissit, edes yhteen suuntaan.
Sinun elämäntilanteesi ja vastuusi määrä on niin iso, että kuka tahansa normaalijärkinen ymmärtää kuinka kovilla olet. Sitä myöten myös lasiin tarttumisen lohtu ja siitä seuranneet vaietut ongelmat ovat ymmärrettäviä nekin, inhimillisiä.
Mietin sitäkin, että voihan omasta ongelmasta kertoa alkuun hiukan pehmentäen. Siis tyyliin, että elämäntiianne on aika stressaava ja näkyy helposti käyvän niin, että tulee juotua liikaa, silloin kun ottaa ja olet ajatellut olla nollalinjalla. Lapsetkin on niin pieniä, ettei jouda krapulassa makaamaan.
Hyvällä onnella ystävistäkin joku tai osa innostuisi päihteettömistä tekemisistä.
Kivalta kuulostaa tuo opiskelukin. Jos ero ei tässä kohtaa ole mahdollinen, varmasti elämää helpottaa, jos jo tähän “odotteluaikaan” saat jotenkin sovitettua itsellesi tärkeitä asioita. Silloin se huono parisuhde ei ehkä niin isosti mustenna elämää.
Kiitos kysymästä, on ollut töissä kiirettä ja painetta. Mutta lapset on arjessa parasta.
Puoliso yrittää manipuloida, että petän häntä jokaisen vastaantulijan kanssa. En tiedä, mistä tämä nyt kumpuaa. Kaikki hänen nimeämänsä henkilöt (jotka hänelle ovat kertoneet “totuuksia” minusta) olen jututtanut läpi ja jokainen (ainakin minulle sanoo), ettei ymmärrä, mistä on kyse enkä heitä ole “sillai” koskaan lähestynyt.
Vaan eihän tässä, kunhan itse itsensä tuntee ja tietää niin antaa herran kuvitella harhojaan ihan rauhassa.
Joo, monta hyvää syytä tässä olisi tarttua pulloon mutta antaahan olla. Lapsillekin uusia harrastuksia tullut tälle syksyä aloitettua eli tekemistä iltoihin riittää.
Hienoa, että olet raskaasta tilanteessa huolimatta ollut raittiina ja saanut rakennettua elämääsi uutta, kuten opuskelu ja lasten harrastukset.
Puolisosi käytös ei kuulosta kivalle, eikä terveellekään. Alkoholinkäyttö pahentaa tilannetta, jos hänellä sattuu olemaan jotain persoonallisuushäiriöproblematiikkaa tai alttiutta mielenterveysongelmiin. Mustasukkaisuusharhaluulot ilman todellista aihetta voi olla oireina monissakin ongelmissa.
Voimia ja mukavia hetkiä sinne kuormittavaan tilanteeseen
Tämä syksy on ollut henkisesti raskas. Töissä asioita, joihin en voi vaikuttaa mutta tuovat negatiivisen tulokseen. Ja kotona parisuhde ihan surkeassa jamassa.
Kuulin ystävältä viikonloppuna, että puoliso mustamaalaa minua selän takana ystävilleni. Onneksi he kuitenkin tuntevat minut. Luulen, että hän tekee taustatyötä mahdollista eroa ajatellen, että en olisi pätevä huolehtimaan lapsista. Järkyttävä mies, en voi muuta sanoa. Mihinkään hänen sanomaansa en jatkossa luota.
Ikävää ja ärsyttävää…ja harmi kyllä niin tavallista…
Itse jouduin kuuntelemaan viikonloppuna kuinka minulle moitittiin eronneesta parista toista osapuolta oikein huolella. En olisi halunnut/jaksanut kuunnella. Keskeytinkin sen sitten jollain verukkeella. Olen melko kyllästynyt siihen, että eroavat/eronneet pariskunnat (tai heidän lähisukulaiset tai -ystävät) moittivat ja mustamaalaavat entisiä puolisoitaan. Kovasti on tarve ‘kaivaa syyllinen’ tai tehdä toisesta muuten vain huono ihminen. Minusta aikuisten pitäisi keskenään neuvotella ja sopia välinsä, erota sovussa ja olla asiallisia toisilleen loppuelämä, eikä siihen tarvisi kenenkään ulkopuolisten puuttua soppaa hämmentämään, paitsi ammattiavun tarvittaessa. Mutta näinhän asiat eivät mene, ei mennyt oma eronikaan kauan kauan sitten. Hyvin mieluusti lusikkansa soppaan tunki yks jos toinen, paljon oli paskapuhetta. Edelleen katkeruus nousee pintaan. Minusta tämä on vielä kaikkein surullisinta ja ikävintä lapsille, jopa vielä aikuisenakin. Vanhempani mollasivat toisiaan molemminpuolisesti toisen kuolemaan saakka ja loppuun asti se sai niskakarvani nousemaan pystyyn ja edelleen olen kaikelle tällaiselle yliherkkä
Päivitystä pitkästä aikaa. Marraskuu oli kyllä synkkä ja vaikea mutta tsemppasin itseni tähän joulukuun alkuun, että tämä kuukausi aloitetaan uudella asenteella ja uutta vuotta jo odottaen. Kummasti tuollaisella pienellä psyykkauksellakin on vaan vaikutuksensa, kun tuntuu, että olen tänään ehtinyt töissäkin tehdä tuplat tavalliseen päivään verrattuna. Ensi vuosi tulee töissäkin olemaan helpompi eli se henkinen taakka onneksi tulee helpottamaan. Puolison osalta hänen henkilökohtainen alamäkensä syvenee (en mene tähän tarkemmin) mutta luulen, että kohta alkaa edestä löytyä kaikki se, minkä taakseen on jättänyt.
Eipä tämä marraskuu taida useinkaan sieltä parhaimmasta päästä olla. Mutta onneksi nyt kääntyi jo joulukuulle minä yritän joka vuosi psyykata, että joulusta lähdetään valoa kohti ja tammikuussa alkaa kevättalvi…
Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan ja tämäkin tunne menee ohi, noita lauseita minä jankutan itselleni silloin kun on vaikeaa, enkä tiedä mitä tekisin, miten olisin että kaikki ympärillä olisi hyvin. En kuitenkaan voi aina tehdä niinkuin lähipiiri haluaa, en kykene olemaan kaikille mieliksi, siitähän tässä minun kohdalla on kyse, yritän ihan liikaa olla mieliksi ettei kukaan suutu. Senkin ymmärsin että olen pelokas ja arka. Ihanaa että luen täällä ja tajuan jälleen ja ikäänkuin herään jostain sumusta.
Joo, päivä kerrallaan. Tässä kun vierestä seuraa, kun puoliso harva se ilta itselleen pullon kirkasta hakee ja kittailee sen illan aikana menemään. Kyselee, otanko minäkin. En ole ottanut. Sitä olen miettinyt, että ei miehellä ole käsitystäkään siitä, millaista olisi herätä hyvin nukutun yön jälkeen ilman, että alko on unta heikentänyt. Taitaa kohta hänellä tulla 6 vuotta siitä, kun viikon ajan malttoi tammikuun tipatonta pitää.
Mutta omahan on suonsa, josta ei halua nousta pois. En aio upota mukana. En enää.
Yksi asia kerrallaan.Juominen ja sen lopettaminen on ensin tärkein,sitten muut asiat.Eihän länninen osaa fiksusti aatella ja hoitaa elämäänsä kuntoon.Tänään en ota meiningillä ja työterveyteen vaan,se on tärkeää.Tsempit.
Onhan se raskasta katsoa vierestä kun toinen tuhoaa elämänsä Noita määriä (tai no puolen litran pullo vuorokauden aikana) minäkin join loppuvaiheessa. Ja ei siihen kukaan olisi pystynyt vaikuttamaan.
Hienoa ettet ole ottanut ja vielä hienompaa ettet aio upota mukana!
minä yritän joka vuosi psyykata, että joulusta lähdetään valoa kohti ja tammikuussa alkaa kevättalvi…
Noita määriä (tai no puolen litran pullo vuorokauden aikana) minäkin join loppuvaiheessa. Ja ei siihen kukaan olisi pystynyt vaikuttamaan.
Kaikki lapset kotona tuntuu just nyt ihan parhaalta päihteeltä - olla heille selvä äiti 