Hyvää joulua @Riikinkukko
Kyllä niin se on, lasten aito riemu, meno ja riitelykin on aitoa elämää!
Ensimmäinen kirjoitus tälle vuodelle. Ei alkanut puolisolla tipaton, ei tainnut sellaista edes harkita. Kaikki terveydelliset asiat jos listaisi ja alkon lisää siihen päälle, en ihmettelisi vaikka jo tänä vuonna jonkinlainen sairauskohtaus hänet yllättäisi.
Mutta sitäkin paremmalla syyllä itse pysyy selvin päin.
Se on jännä juttu muuten, että usein äidin juomista syyllistetään enemmän kuin isän (tai ainakin tällainen tuntuma on minulla). Voin olla väärässäkin?
Kyllähän se kait on edelleen että äidin juominen on huonompi juttu… ehkä siksi että äiti imettää lasta? Ja kyllähän muistan kuinka kotipuolessa haukuttiin naista joka juopotteli, kauhisteltiin, kyllähän miehiäkin muttei niin ankarasti, paitsi jos ne teki väkivaltaa muille ihmisille.
Muistan kuinka eräs mies, joka oli jo raitis, mutta oli aika raju menneisyys, oli istunut tuomion taposta, ja kuinka hän etsi kumppania elämäänsä. Silloin kyllä mietin meitä ihmispoloisia, miten korjata menneisyys, miten todistaa ettei enää tee virheitä, miten itsekukin kuitenkin kaipaa rakkautta, hyväksyntää vaikka onkin mokannut elämässään jo pahasti. Miten sieltä nousta ylös ja hyväksyä se ettei ehkä koskaan löydä enää elämänkumppania.
Itse olen miettinyt tuota asiaa jo pitkään, miten hyväksyä se että ehkä elän loppuelämäni yksin, vaikken haluaisi olla yksin. Miten opetella elämään ettei ole muka yksin, vaikka onkin yksin. En tiedä miksi kirjoitan tällaista nyt, mutta kirjoitan kuitenkin ja jopa julkaisenkin…
Mä olen elänyt tuota lapsiperhekaaosta ja elän vieläkin, nyt vaan ilman alkoholia. Lapset on toki jo isompia, ei tarvitse vaippoja vaihtaa, eikä ne öisin enää heräile, kun tuntuu, ettei ne nukukaan.
Elämä on silti heitellyt kapuloita rattaisiin, niitä tuntuu riittävän, vaan tunteita en enää sileäksi juo. Kyllä se alkoholi tekee elämästä sellaista tasapaksua paskaa. Ei tunnu mikään millekään, on sellainen sisältä kuollut olo.
Mulle kolahti jo vuosia sitten, kun alettiin puhua downshiftauksesta. Join toki edelleen niitä väsyneitä iltakaljoja ja kirjoitin opettajalle wilmaan pahoitteluita, kun se ja se oli tönäissyt sitä ja tätä ja tunnilla oli ollut levotonta.
Viesti ei ollut vielä edes perillä, kun piti alkaa miettimään, miten pääsee naapurin lasten kanssa sählyturnaukseen Terskanperälle ja jää toimitsijaksi ilta kahdeksaan asti… onneksi loppui rahat ja sähly. Lapset saa kiipeillä puissa ja juosta pihalla, kuten omassa lapsuudessa 80-luvulla.
Joka junaan ei ole pakko nousta, vaikka naapuri kävikin juuri kuussa ja lapset pelaa kiekkoa, ratsastaa ja purjehtii. Eikä siihen wilmaan tarvitse mitään reagoida, kyllä ne sieltä soittaa, jos on oikea hätä. Laittaisin kuvan omasta wilmasta, kun siellä on kolmen lapsen kohdalla punaisella varmasti tuhat lukematonta viestiä, mutta olkoon, ettei liikaa tule paljastettua, vaikkei sillä niin väliä, olenhan täällä jo omalla nimelläkin.
Häpeän aika on ohi.
Älkää ihmiset uuvuttako itseänne ulkopuolisen paineen alla, kai tiesitte, että vain kuollut kala seuraa virtaa. Eläkää rohkeasti omannäköistä elämää.
Olipa @Jussi hieno kirjoitus taas.
Piti ottaa kuvakaappaus tuosta lopusta. Niitä lukuisia teidän kirjoittamia tekstejä sitte kirjoitan itselleni ja ammennan niistä viisauksia
Onkohan Terskanperän nimikyltti paikallaan kun kuulemma varastettu monta kertaa matkamuistoksi
.
”Normaalit ihmiset houkuttelivat mukaan.”
Että mua korpeaa noi tuputtajat!
-älä ole nyt tollanen
-tuut mukaan nyt
-et sä siihen kuole
-voit sä nyt seuraksi pari ottaa
-mikä sulla on?
Ihme tarve saada kaikki juomaan, kyllä tuossa normaalissakin porukassa varmaan joka toinen miettii omaa käyttöään.
Pitäisi vaan töksäyttää, että olen alkoholisti, en voi enää juoda ja sen jälkeen lähtee reippaana mukaan ja katsoo, kun normaalit sekoilee, sössöttää ja hieman myöhemmin itkee paskaa elämäänsä.
Se pelkää, että lähdet : )
Tollasii ne puliukot on: epävarmoja rassukoita.
Puliukot ei pidä tipatonta, ei ne uskalla, kun pelkää vieroitusoireita. Ei silti, jos olisi aito halu lopettaa, niin katkolla voisi sen tehdä ilman pelkoa hepulikohtauksesta.
Pullo viinaa on paljon, siihen muutama olut vuosien ajan kylkeen, niin päihderiippuvuus on ehdottomasti jo vakava. Siinä ei kyllä enää lasten tai muidenkaan asiat kiinnosta.
Puhelimella pääsee Mikä-Mikä maahan aina, kun pitää sinnitellä selvänä. Kai se mieli pysyy kurissa, kun sinne uppoutuu. Alkoholista on muodostunut tuossa vaiheessa sellainen polttoaine, jota ilman ei voi olla olemassa.
Krooninen alkoholin käyttäjä juo itsensä normaaliksi. Sellaiseen nuoruudesta tuttuun iloiseen nousuhumalaan ei enää pääse, se juna meni kauan sitten.
Kyllä muuten ei tarvitsisi näiden eroasioiden kanssa vatuloida, jos laitettaisiin isännälle, miksei emännällekin, sellainen kännikamera kiinni otsaan. Siinä kun sitten kolmen päivän ryyppyreissua sohvalla summataan puolison kanssa yhteen, niin saattaisi esiintyä pientä kiemurtelua.
Olen usein töissä kuunnellut, kun ukot kertoo reissuistaan, kyllä siinä ihmettelee, kun tietää heidän perheellisiä olevan.
Aivan pimeää kaksoiselämää jotkut viettää, ei ihme, jos välillä ahdistaa.
En olisi nuorena uskonut mitä kaikkea se viaton siiderin ja oluen kittaaminen myöhemmin aiheuttaa. Osa on kyllä jo parikymppisinä sellaisia tutisevia hahmoja, kun juomisen harjoittelu on aloitettu jo yläasteen alussa.
Se on ton alkoholin kanssa sama kuin huumeiden, älä edes kokeile, et voi ikinä tietää, kuinka se sinuun vaikuttaa. Tällä palstalla voi lukea tarinoita siitä, kun koukku on tarttunut heti ekasta huikasta.
Alkoholista erossa pysyminen on kyllä nykymaailmassa jo melkoinen taikatemppu.
Toivotaan, että nuoret on viksuja.
Tälle on sanottava isosti aamen. Itsekin väsyin kuulemaan tuota jatkuvaa ihmettyä kuinka minä ja läheiseni eletään, ja voitko sinä muka muuttaa sinne, tai elää tuolla työllä, ja eikös sinun pitäisi tehdä sitä sun tätä ja vielä vähän jotain muutakin. Päätin raahata perseeni minne halusin, jättäen kaikki nämä marisijat taakseni, enkä uusia tapauksia enää kyytiin suostu ottamaan. Elämä on lopulta melkoisen lyhyt ja täällä on niin kovin paljon muutakin, kuin muiden odotusten täyttäminen. Huomattavasti mukavampi oli raitistuakin, kun löysi itsensä juuri sieltä mihin kuuluukin.
Tammikuun 10. päivä. Pakkasista huolimatta hirmuisen onnellinen olo siitä, että olen pysynyt raittiina. Paino pääsi kuin varkain syksyn aikana vähän pomppaamaan eli kun tipattomalle tammikuulle ei ole erikseen tarvetta, olen ottanut ajatukseksi terveellisen tammikuun: vähemmän turhia kaloreita, enemmän terveellistä ruokaa. Tavoite kesän alkuun mennessä olla entisissä mitoissa. Mielikuva, miltä kesällä voisi taas näyttää, motivoi jo mukavasti ![]()
![]()
Ystävä oli tänään kylässä. Ihmetteli puolison ulkonäköä, että mitä miehelle on tapahtunut, kun on naama niin turvoksissa. No, senhän me tiedämme. Kaamea on vaikutus tölkkijuomilla….
Yön yli työtapahtuma tulossa maaliskuussa ja tänään piti ilmoittaa, yövynkö paikan päällä vai ajanko yöksi kotiin. Päätin, etten ota samaa riskiä kuin edellisellä vastaavalla reissulla ja ajan yöksi kotiin. Hyvä näin. Mitä suotta riskeerata hyvää “putkea”, kun tiedän, että siellä porukka ei ole selvinpäin iltaansa.
Luin ketjusi, Kiitos tarinastasi.
Tämä pomppasi silmään ja halusin vain kommentoida, että ajattelepa miten hyvä asemasi oikeasti nyt onkaan, kun olet ollut jo pitkään juomatta. Se tietysti vaikuttaa todella moneen asiaan, mutta mitä tulee tilanteeseen jossa tulisi ero, taitaisi miehesi olla aika heikoilla oman elämänsä kanssa. Se on toki siis todella surullista jne, mutta pointti siis se että hän ei ehkä siinä tilanteessa olisi paras vaihtoehto lähivanhemmaksi, jos asiasta pitäisi ruveta riitelemään. Sulla sen sijaan on pitkä, alkoholiton jakso takanasi, olet tehnyt ihailtavalla tavalla töitä itsesi kanssa ja olet kannatellut lapsia ja perhettä jo pitkään.
Ketjustasi heräsi myös ajatus, että toivottavasti saat jotakin tukea, siis pääset keskustelemaan jossakin tms.
Lähetän lämpimiä ajatuksia.
Kiitos @Hyvaan_oloon sanoistasi. Näin itsekin järkeillen ajattelen, että hän ei kovin vahvoilla erotilanteessa olisi, mitä tulee lasten huoltajuuteen ja hyvinvointiin. Mutta kun tiedän, miten vakuuttavasti hän osaa puhua mustan valkoiseksi, ei sitä riitelyä tekisi mieli kokea. Toivon todella, että eron koettaessa hänkin olisi asteen verran lähemmäs oikeaa vanhemmuutta päässyt, että asiat saisi sovittua ilman riitelyä ja selkään puukotuksia.
Kävin viikonloppuna toisella paikkakunnalla, missä työn puolesta aina aika ajoin tulee käytyä. Aiemmin olisin tyytyväisenä vieraillut paikallisessa Alkossa viinin haussa ja heti kotiin päästyä “nauttinut” lasillisen jos toisenkin. Nyt ajoin samaan parkkiin, josta Alkon kyltti silmään osuu. Pelkkä ajatuskin viinin juomisesta teki pahaa. Alkoi jopa harmittaa, että aiemmin niin typerä on ollutkin, että laatikkotolkulla viiniä on tullut haettua. Vaan tikulla silmään, joka vanhoja muistaa… pääasia, että tänään ei viiniä tehnyt mieli.