onko muita juovia äitejä?

Veikkaisin, että se nostaisi kynnystä, jos tällä foorumilla sellaista kynnystä edes on. Eri asia, jos tälläisen ketjun perustaisi jonnekin keho.nettiin, niin voisi olla ujous ja häpeä isona kynnyksenä ketjuun vastaamiselle. :smiley:

Jaa sitä on vaikea sanoa. Ehkäpä osasyynä voisi olla se, että alkoholisti on niin pitkä sana, ja kovin vierasperäinenkin. Itse käytän itsestäni termiä: “juoppo”. Se sopii hyvin suomalaiseen suuhun ja kuvaa hyvin itseäni. Juoppo on synonyymi alkoholistille. Juoppo on ihminen, joka juo liikaa, jolle juominen on ihan liikaa. Juoppo eroaa janoisesta siis tältä osin. Juo liikaa. Ei tyrehdytä vain janoaan.

Toinen syy alkoholisti-sanan käytämättäjättämiseen on se, että perinteisesti, kansan keskuudessa, sana alkoholisti kuvaa nimenomaan niitä marinolia litkiviä sillan alla asuvia toivottomia tapauksia. Meillä taas on vielä toivoa. Olemmehan me täällä, taistelemassa paremmasta huomisesta!

Monelle tavalliselle ihmiselle on vaikeaa tajuta, että alkoholisti voi olla muukin kui tuollainen rappioalkkis. Esimerkiksi töissäni jouduin kollegoille tätä asiaa paukuttaa, kun ei mennyt heillekään jakeluun, vaikka terveydenhuoltoalan ammattilaisia ovatkin. Eivät he näe, että minäkin olen alkoholisti, onhan minulla upea vakituinen työ, koulutan muita terveydenhuoltoalan ammattilaisia, on rivarinpätkää, ehjä perhe, ja kaikki muka niin hyvin. Meitä on todella paljon, meitä muka-kunnollisia ihmisiä, piilo-alkoholisteja. Alkoholiongelmamme ei näy ulospäin.

Juuri näin. Naisen alkoholismi on tabu. Vielä suurempi tabu ja häpeä on äidin alkoholismi. Onneksi kokemukset omasta lapsuudestani alkoholistiperheessä, alkoholistiäidin lapsena, on avannut silmäni näin varhain. Ennen kuin on liian myöhäistä. Minulle pahinta elämässä on ollut tajuta se, etten ole täydellinen äiti. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Mutta, jotta lapseni voisivat nauttia äidistään pidempään, niin ehkä jossain vaiheessa olisi hyvä oppia rakastamaan myös itseäni. Lopettaa tämä itseni kidutus. Huomaan, että olen jopa alitajuisesti toivonut, että terveys menisi tässä juomisessa, sillä senhän minä olen ansainnutkin. Olen niin huono ihminen ja epätäydellinen olio, että ansaitsenkin kuolla hitaasti ja kärsien maksa höyryten.

Tuosta ajatusmallista koitan nyt tsempata ylös.

Tervetuloa vaan joukkoon, Veera!

Tiedän tunteen, miten asiakaspalvelutyössä on työpäivän jälkeen niin puhki, että on saatava “hetki aikaa itselle”, niinkuin siinä loistavassa Berocca-mainoksessa aikoinaan hoettiin.

Minä nyt olen niin surkea tapaus neuvomaan sinua, tulee olo, että “paraskin puhuja” tässä nyt koittaa esittää viksua ja vilmaattista. Minä koitan vain miettiä, että mitä minä tekisin sinun tilanteessasi. Minä kokeilisin kävellä sen kapakan ohi lähimpään kahvioon, ja tilata jonkun ihanan cappuccinon tai latten ja lukea sen äärellä niitä päivän lehtiä. Noinniinkuin esimerkiksi.

Alkoholi itsessään sisältää liki yhtä paljon kaloreita kuin rasva. Ja lisäksi siidereissä ja lonkeroissa on vielä hirmuisesti sokeria, että ei ihme, että lopputuloksena tulee ylimääräisiä makkaroita lanteille. Siksikin olisi hyvä vaihtaa juomat vähäkalorisempiin samalla kun vähentää sitä kokonaisalkoholimäärää.

Itse taannoin tuossa kerroin, että lantraan usein jopa siideriä hiilihapotetulla vedellä. Juoma on edelleen raikas ja sisältää samalla vähemmän alkoholia plus kaloreita. Kannattaa tätäkin kokeilla. :smiley:

Minulla oli tosiaan eilen rankka päivä. Päätin, että kokeilen olla juomatta. Olin eilen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen täysin juomatta! :astonished:

Tulin töistä kotiin, tein tonnikalaraejuustosalaattia, jonka huuhtelin alas hiilihappovedellä. Kyllä teki viiniä kovasti mieli, mutta tyydyin sitten laittamaan sitruunaviipaleen ja jääpaloja lasiini. Illalla TV:n ääressä oli jälleen vaikeaa, niinpä tein itselleni GT:itä, ilman G:tä. :laughing: Todella hyvää tuo kyllä on tuo Tonic-vesi, vaikkei sitä giniä sisälläkään. En ole oikein mikään limuihminen, limut on liian makeita, mutta tämä on sopivat kuivaa ja karvasta suuhuni.

Illalla oli vaikeaa saada unenpäästä kiinni. Hyörin ja pyörin ja heräilin yöllä monta kertaa. Aamulla oli olo kuin katujyrän alle jääneellä. Ihan kuin olisi ollut hirveä krapula! :astonished: Huhhuh. Olipa tämäkin kokemus. Ihan oikein minulle. Sainpahan kärsiä, siitäs sain, nih! Mitäs läksit, nih!

Moi Kaikille
Kiva nähdä että täällä ollut aktiivista kirjoittelua ja mukaan tullut uusiakin.

Ensin vastaan Rinnan tekstiin:
Mä en oikeasti tajuu sun pointtia, miksi sä kirjoitit tekstisi tänne?
Jos sun tarkoitus oli ravistella tai OJENTAA meitä, onnettomia itsemme ja ongelmamme kieltäviä, äitejä tai nostaa keskustelua yhteiskunnallisista asioista tässä ketjussa, niin pohjustus oli kyllä perin ontuva.

Miten niin ei puhuta alkoholista ja ongelmasta alkoholin kanssa?
Onko Alkoholismi ainoa sana, joka on oikein?
Ja sitäpaitsi alkoholisti sana esiintyy.
Lue huolellisemmin.

Lähes JOKAISESSA viestissä kuitenkin pohditaan OMAA suhdetta juomiseen ja lähes JOKAISESSA viestissä ollaan myös siitä huolissaan.
Ja voin myös todeta että varmasti JOKAINEN äiti haluaa olla hyvä äiti.
ENkä mä itse ainakaan ole kiistämässä alkoholin vaikutusta lapsiini, olla äitinä läsnä, muttei se tee minusta HUONOA äitiä. Se ei poista sitä rakkautta mitä mä tunnen lapsiani kohtaan.
Se ei myöskään poista sitä että meidän lapsilla ei olisi ruokaa, vaatteita, säännöllinen elämä, rajat jne…
Lasten laiminlyönti voi olla myöskin emotionaalista…
JA mun mielestä TÄSSÄ ketjussa on puhuttu siitäkin.

Että joo Rinna,
mä en todella tajua sun pointtia.

Minä koen että tää on ketju äideille.
Meillä monella on myös muita asioita elämässä kun alkoholi.
Tässä ketjussa on sivuttu parisuhdetta, vapaa-aikaa ja TUNTEITA .
Mietitään muutosta ja sen mahdollisuutta jne
Musta se on tärkeä juttu.
Tärkeempää melkein kun se että:

  • join eilen kolme siideriä.
    Tänään yritän olla nolla-linjalla.
    Tänään en juo.
    Olen alkoholisti ja tuhoan itseni, lasteni ja läheisteni elämän.

Mun suruprosessi on nyt siinä vaiheessa, että päätin etten tarvitse jaksaakseni enää niitä paria siideriä illalla.
Mä uskallan kohdata surun tänään raakana.
Mä ymmärsin jotain pari-kolme päivää sitten.
Mä tunsin jopa jotain muutakin kun surua.
Tunsin olevani elossa.
Minulta on kuollut joku läheltä, mutta minä olen elossa.

Mä putosin jostain pimennosta tähän maailmaan.
Juttelin pitkään lasten kanssa.
Miltä on tuntunut kun äiti ollut “poissa”, tosi surullinen.
Sieltä tuli aika pelottaviakin juttuja, mutta tosi hyvä kun lapset uskalsivat puhua.

Fiilis oli kuitenkin hyvä.

Tästä on ihan hyvä taas mennä eteenpäin.

Huomenta äidit! Mulla on 4 selvää päivää takana ja olen itseeni tyytyväinen viime viikon mahalaskun jälkeen. Tervetuloa mukaan Veera, toivottavasti pysyt täällä mukana, yritetään tsempata toisiamme. Sana on vapaa. Ja sähän voitit jo itsesi, kun kapakkareissu jäi väliin! Siitä se lähtee!

Jotenkin en minäkään jaksanut miettiä tuota rinnan kommentoimista enempää. Joo, ollaan alkoholisteja täällä ja yritetään päästä siitä eroon. Ja onnistumisiakin on täällä tullut. Tämähän on “Me vähentäjät”-palsta, aika moni on jo onnistunut vähentämään. Ei vielä ehkä pysyvästi, mutta kaikki pienetkin onnistumiset on kotiinpäin.

Ja eikös se ole ihan luonnollista, että yritetään olla hyviä äitejä. Eipä silti, ei alkoholistiäiti (viljellään nyt tuota sanaa sitten…) välttämättä ole huono äiti. Mihin sekin raja sitten vedetään. Kuka on huono äiti? Uraäiti, joka on iltaisin lasten kanssa paikalla pari tuntia? Väsynyt kotiäiti, joka on turhautunut elämäänsä pienissä ympyröissä eikä jaksa iloita enää lapsistaankaan? Mielenterveysongelmista kärsivä äiti, joka ei vain pysty olemaan läsnä lapsilleen? Kuka on hyvä äiti ja kuka ei? Eiköhän kuitenkin yleensä vanhemmat halua sitä lastensa parasta, mutta elämä heittelee, eikä se ole aina niin helppoa.

Musta tää palsta on ihana, täällä on tosiaan puhuttu muustakin kuin ALKOHOLISTA ja ALKOHOLISMISTA :wink: , ollaan sivuttu kaikkea muutakin tässä elämässä. Toivottavasti kaikki äidit jaksaa yrittää ja käydä kertomassa kuulumisia.

Kukka, halaus sinulle. Yritä jaksaa.

Olen hivenen samaa mieltä. Minä aikoinani vähän pahoitin mieltäni vastaavanlaisista saamistani kommenteista täällä. Koen, että täällä on alkoholisteja ja nistejä laidasta laitaan, jotenkin tuntuu, että varhaisessa vaiheessa oleville ei oikein ollut tilaa. Kaikki muut olivat niin syvällä ja olettivat, että muutkin ovat yhtä syvällä tai ainakin menossa sinne kovaa vauhtia. Ja siksi heille tuli tarvetta tulla ojentamaan ja lyömään pullolla päähän. Sekös sitten satutti, vähän niinkuin sinua satutti nuo Rinnan sanat.

Nyt kun palasin tänne takaisin, niin huomasin, että tänne on tullut uusia, tähän ketjuun, naisia, jotka ovat tajunneet ongelmansa ajoissa! Ilostuin! Hienoa, että ihmiset uskaltavat puhua, uskaltavat tehdä asialle jotain, ennen kuin on liian myöhäistä.

Hyvä TE!

Sovitaankin niin, että tässä ketjussa ei moralisoida, ei ojenneta ketään, ei heristellä sormea. Tässä ketjussa keskustellaan siitä, miten vaikeaa on pinnistellä nykypäivän vaatimusten (täydellinen äitiys, rypytön naama, trimmattu vartalo, hyvä ura, kaunis koti, trendikkäät harrastukset, harrastavat lapset, gourmet-kokkitaidot,…) kanssa.

:laughing: :laughing: :laughing: hyvä syrensis, etenkin toi rypytön naama!! Mistä sen saisi ja trimmatun vartalon… missä niitä myydään? Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!

Moi

Minustakin se on hyvä idea, jos pyritään tässä ketjussa kunnioittamaan jokaisen omia tavoitteita, sen hetkistä elämän tilannetta ja kirjoittajan omaa prosessia.
Jokainen etenee tahdillaan.
Jokaisella on tavoitteensa.
Jokaisella unelmansa riittävän hyvästä elämästä.
Äitiyden kylkiäisenä kulkeva syyllisyys on ihan tarpeeksi rankkaa ihan omasta takaa.
Mä en tarvitse, ainakaan itse, sitä lisäämään enää kenenkään toisen kolmipäistä ruoskaa.
Ruoskin kyllä itseäni ihan riittämiin.

MMM: Trimmatun vartalon ja rypyttömän naaman voi ostaa tv- shopista. Vaivattomasti ja helposti, kotiin kannettuna VAIN 99,99e
Katso, osta ja HÄMMÄSTY :slight_smile:
(Mä ostin kerran AMMATILLISEN hampaidenvalkaisun.
En ole ikinä pelännyt niin paljon seuraavana yönä että KAIKKI hampaat irtoaa.
Hammasluusärky on USKOMATON kipu, se ei ole hermoissa, vaan LUUSSA)

Ja kiitos-

Heippa mammat!

Mites teillä meni viikonloppu?

Olen niin onnellinen kun molemmat lapset saivat hyvät todistukset. Tytön todistus on aina ollutkin tasaisen hyvä. Poika taas oli tsempannut ja todistuksessa ei ollut yhtään kutosta, kun joulutorkassa oli kutosia vielä kolme kappaletta. Niinpä hyppäsimme autoon ja metroon ja huristimme Kamppiin ja ostimme molemmille palkkioksi pari peliä ja viritimme pleikkarin alakerran telkkariin ja pelailimme sormenpäät punaisina. Mukaan pelaamaan saatiin vielä pojan kaverikin. Kivaa oli. Uimarannallakin kävimme, tosin vesi oli vielä hivenen hyistä, en kastellut kuin varpaani.

Muistan itse lapsuudestani miten ihanaa oli, kun kesäloma alkoi, ja nyt tuota helpottunutta ja onnellista tunnetta on ihana katsella omien lapsien kasvoilta. Kaksi ja puoli kuukautta vapautta!

Oih, voi kunpa itselläkin olisi tuollaiset lomat! Tai ei ehkä sittenkään… Voisi mennä ihan vallattomaksi tissutteluksi muuten koko kesä. :smiley:

Heippa vaan täältäkin. Olin perjantaina ihan ilman mitään juomisia, ja se oli multa niin suuri saavutus ettei ole tosikaan! Lauantaina nautiskelin sivistyneesti, kaikkiaan annokset oli 7. Paljon annoksia, mutta juovuksissa en ollut, naatiskelin niitä helteessä ja ruuan kanssa yhteensä n. 8 tunnin aikana ja välissä saattoi mennä tunti ilman mitään. Eilen join kyllä vielä kevennettyä valkkaria, annoksia sitten kaikkinensa 5. Eli viikkosaldo oli pienempi kuin aikoihin, ihanaa!

Pyrin nyt taas olemaan viikon ihan ilman, keksin ne hyvät olot tästä ihanasta kesästä ihan kuivin suin. Meidän tytön todistus oli myös todella hyvä, mutta sitä osattiin odottaakin :slight_smile: , ei ole parempaa tunnetta kuin olla ylpeä omasta lapsestaan. Toivottavasti lapsikin saisi olla ylpeä äidistään :blush:

Moi

Pakko kai sitä on munkin elvistellä, kun olen oikeasti siitä niin iloinen ja ylpeä.

Keskimmäinen sai kiitettävän todistukesen, siis enkku, äikkä matikka, fyke jne… kiitettäviä!
Kuopuksen tosistus oli huonompi, muttei huono sekään.
Yleisarvosana hyvä.
Kuopuksen ongelma on kirjoittaminen, se näkyy kaikessa.
Enkku ja matikka, jossa pitää kirjoittaa vaan vähän, olivat molemmat kiitettäviä.

Nyt ne marisee ettei oo mitään tekemistä, kun en ole järjestänyt niille leipää ja sirkushuveja.

Loppuis jo tää koululaisten kesäloma!

Mä en ole pysynyt erossa siidereistä.
Juonut “prosessi” siiderin/t melkein joka ilta.
Viime viikkollakaan ei ollut kun ehkä kaksi täysin nolla päivää :frowning:

No ollaanhan me juoppoäidit ainakin sitten jossain onnistuttu, kun lapset pärjää hyvin :slight_smile: Vaikkei se oma elämä ehkä ihan kohdallaan olisikaan.

Mulla oli myös se edellinen viikko sellainen epäonnistuminen, vain 2 selvää päivää ja muina päivinä ihan liikaa juotavaa, en edes viitsinyt laskea viikkosaldoa, se oli niin huima. Eli kyllä niitä huonoja viikkoja sitten vain tulee vaikka kuinka yrittäisi. Oon kuitenkin sitä mieltä, että on sentään parempi kun näitä hyviä viikkojakin mahtuu mukaan nykyään, vaikka edes silloin tällöin. Ennen kun en edes tullut ajatelleeksi sellaista. Suunta on aina vain ylöspäin. Aurinkoista viikon jatkoa jokaiselle!

Jep, se tuntuu tosi mukavalta kun lapset pärjää, vaikkei ne todellakaan ole mitään sellaisia “nörttejä” jotka sulkeutuisi omaan huoneeseen läksykirjojen kanssa.
Keskimäinen ei oikeastaan tee mitään koulun eteen. Se vaan osaa.
Sillä on niin hyvä muisti.
Eikä kuopuskaan, vaikka pitäisi.
Nyt kun mä olen vuorotöissä on ton ylimääräisen teettäminen vielä paljon hankalampaa.
Mies ei osaa samalla tavoin ottaa vastuuta tosta lasten koulunkäynnistä, mitä mä olen ottanut.
Mä kyllä luulen että, jos ton kuopuksen kanssa edes viikottain tehtäis vähä kirjoittamista yhdessä sen tulokset voisi parantua, kun kirjoittaminen kävisi helpommin.
Sillä raukalla vaan ei hienomotoriikka ole äidiltä vaan isältä perittyä.
Pojan isä kirjoittaa edelleenkin kun alakouluikäinen.
Kahdella vanhemmalla pojalla taas käden jälki on ollut aina sujuvaa ja helppolukuista.

Sen mä vahdin että läksyt tulee tehdyksi.
Siitä se rima sitten kulkeekin.
Ylimääräistä ne ei tee.

Musta on oikeasti tosi mukavaa, kun me asutaan pikkukylässä ja tällä juorut kulkee nopammin kun mitä oikeasti edes on tapahtunut ,“näyttää” NIILLE ,että meidänpä pojat on niin HELVETIN fiksuja- entä SUN penskas?
Kultamussukkasi, joka ei ikinä tee mitään väärää, vaan ne on ne PAHAT pojat!
Keskimmäinen palkittiin luokan parhaan pojan sitpendilläkin.
Ja ne stipendithän lausutaan juhlasalissa.
On siinä äidin ylpeys pahkahtumaisillaan.

No tämä näistä kehuista.
Mutta saahan äiti olla lapsistaan ylpeä, saahan?

Hei!

Viimeksi osallistuin näiden sivujen keskusteluihin, kun yritin viettää tipatonta tammikuuta. Se kuukausi olikin lyhyt, vain viisi päivää… Nyt vähentämisajatukset ovat taas pinnalla ja onneksi löysin tämän viestiketjun!

Oma tarinani on kerrottu tässä ketjussa jo monta kertaa, eli samat kuviot on minullakin kuin monella kanssasisarella: muutama (3-5) puolen litran olut tai siideri on viime aikoina kuulunut jokaiseen iltaan, viikonloppuna menee vielä enemmän. Olen työssä käyvä neljän lapsen äiti, mies käyttää alkoholia samalla tavalla kuin minä joten yhteistä harrastusta on hyvä ollut jatkaa. Alkoholin käyttö on lisääntynyt vaivihkaa parin-kolmen viime vuoden aikana ja nyt tuntuu, että on viimeisiä aikoja ottaa itseään niskasta kiinni. Terveydelliset seikat ovat tietysti tiedossa mutta vähintään yhtä painavana asiana vähentämisen puolesta on huoli lapsille antamastani esimerkistä. Lisäksi olen huomannut, että juominen ja sen suunnittelu alkoivat kummitella mielessä jo päivällä: kuinka ihanaa olisi rentoutua illalla muutaman oluen tai punaviinilasillisen kanssa tv:n ääressä… Tietysti aamulla väsytti ja joskus on ollut aivan helvetillinen päänsärkykin mutta iltapäivällä sitä jo suunnitteli, mistä tämän illan juotavat hakisi. Samasta kaupasta kun ei kehtaa monta päivää peräkkäin käydä! Tissuttelusta on tullut ihan tapa, samalla kun avaan telkkarin lasten iltatouhujen jälkeen, avaan myös oluen tai siiderin.

Tällä viikolla olen aloittanut puhtaalta pöydältä, eilisiltana en juonut mitään alkoholipitoista. Tavoitteeni on rajoittaa viikon annokset 14, mikä on “vain” puolet - ellei vähemmänkin - normiviikon kulutuksesta. Todennäköisesti nuo 14 annosta kuluvat perjantaina ja lauantaina. Toisaalta, nyt on vasta tiistai ja hyvä aikomus torstaihin kestävästä tipattomuudesta voi joutua koetukselle. Mutta olen myös valmistautunut koitokseen: kotoa löytyy hyvää syötävää sijaistoiminnaksi juomiselle. Lisäksi olen tehnyt kaikki testit ja juomislaskurit joiden tuloksilla ruoskin itseäni, muistelen kaikkia niitä morkkisaamuja jolloin olen vannonut “uuden elämän” alkavan…

Olen myös yllättynyt siitä, kuinka monella äidillä on tämä sama ongelma kuin minulla! Eihän se tietenkään ole hyvä asia että niin moni juo niin paljon, mutta kyllä se auttaa, kun huomaa että muutkin tuskailee samojen asioiden kanssa. Olin kuvitellut, että kukaan muu hommansa suht. siedettävästi hoitava äiti ei edes voi kuvitella juovansa niin paljon kuin minä. Ja että olisin jotenkin poikkeuksellisen epäonnistunut yksilö. Nyt huomaan, että näistä asioista voi puhua ja että tästä selviytyminen on mahdollista!

Toivottavasti keskustelu jatkuu yhtä vilkkaana, rakentavana ja välittävänä kuin tähänkin asti, tsemppiä iltaa varten!
Toivottelee Maaria.

Heippa Maaria -75 ja tervetuloa (takaisin, jos niin voi sanoa). Tämä ketju on myös mulle ollut oikea löytö, en ole noihin muihin ketjuihin juurikaan kirjoitellut, kun tämä tuntuu oikealta porukalta.

Olin itse myös yllättynyt että täällä meitä “kunnon” äitejä on vaikka kuinka paljon, kun luulin olevani ainoa laatuani :wink: Itse olen kyllä saanut todella paljon apua tältä porukalta, jo se että tietää, että on paikka missä voi vapaasti purkaa pahaa oloaan ja kertoa ihan rehellisesti kuinka paljon sitä juotavaa oikeasti kuluukaan, on jotenkin helpottavaa.

Kun tulin tänne palstailemaan ekoja kertoja, mulla oli myös ihan tyypillistä, että mietin jo päivällä illan juomista ja sitä ihanaa rentoutumista telkun äärellä viinilasi kourassa. Ja kuinka hankalaa olikaan olla ne ensimmäiset kerrat keskellä viikkoa ihan ilman mitään… tuskaa :imp: Vaikka niitä repsahduksia on ollut niin olen jo päässyt ihan selvästi eteenpäin. Viime viikon olin ma-pe ilman mitään ja niin aion olla tälläkin viikolla- no perjantaista en sano mitään mutta nämä muut arkipäivät. Tuntuu hyvältä herätä ilman mitään pöhnäistä oloa ja tuntuu, että tyttökin on huomannut muutoksen. Ja mieskin on kyllä vähentänyt mun mukana. Se saattaa kyllä iltasella ottaa välillä yhden kaljan, mutta yleensä se jää siihen. Ennen kun käytiin kaupassa, niin joka kerta käytiin myös samalla Alkossa ostamassa varastot täyteen. Nyt käydään Alkossa oikeastaan vain kerran viikossa ostamassa viikonlopun ruokaa varten viiniä. Tälläkin hetkellä kotona on juotavaa, mutta vakaa aikomus on, että ovat siellä perjantaihin saakka.

Miehen kanssa välttelemme juomisaiheesta puhumista; kai se on molemmille sen verran arka asia. Molemmat kyllä tahollamme tiedostetaan ongelma, mutta jos siitä alettaisiin puhua, se tarkoittaisi ongelman tunnustamista… Eli siis klassinen virtahepo keskellä olohuonetta!

Onhan meillä molemmilla ollut kausia, jolloin päätetään lopettaa oluen kittaaminen. Toistaiseksi ne ovat kuitenkin olleet eri aikoihin, ja kun toisella on sellainen olo että nyt otetaan niin vaikea siinä on toisenkaan olla kuivin suin. Eikä halua olla tiukkis ja moralisoija kun omatkaan juomatavat eivät kestä päivänvaloa.

Kesäloma kyllä pelottaa, miten juomisen rajoittamisen silloin käy? Pari viimeisintä kesälomaa ovat merkinneet kulutustason hyppyä ylöspäin eikä loman loppuminen olekaan tarkoittanut kulutuksen laskua takaisin matalammalle. Tänä kesänä niin ei voi käydä. Tämän illan aion selviytyä ilman juomista lainaamalla kirjastosta jonkun hyvän kirjan tai sitten menen pitkälle lenkille: kun sen jälkeen ei otakaan normaaleja kaljoja niin tuntuu että sitähän laihtuu ihan silmissä! :wink:

Tervetuloa Maaria-75 !!! :slight_smile:

Täälähän “meitä” on paljon :wink:
On “kiva” saada uutta porukkaa tähän ketjuun ja uusia mielipiteitä asioista! Me ollaan täällä vähän niinku oma perhe jossa jaetaan ilot ja surut ja onnistumiset/epäonnistumiset.
Me ollaan kaikki samalla viivalla ja tavoite aikalailla kaikilla sama. Eli vähentäminen. Välillä kyllä puhutaan ihan muistakin asioista, mutta se vaan piristää tätä ketjua.
Kirjoittele ihmeessä tuntoja ja mietteitä tänne.
Mulle tästä on ollu kovasti apua, en ole kellekkään muulle/muille voinut kertoa omasta alkon käytöstä. Tämä on sellanen henkireikä :wink:

Tervetuloa mukaan!

Tämä lainaus on kuin suoraan meidän perheestä! Meilläkään ei puhuta vähentämisestä tai juomisesta ylipäätään, mutta jännästi olen nyt huomannut, että kun itse juon vähemmän, niin mieskään ei juo paljoa. :smiley:

Tänään tosin meikäläisen periaatteet heittää häränpyllyä. Jännittää huominen lääkäri niin paljon, että tässä nyt tissuttelen. :frowning: Kun saisin tämän kamalan möykkyolon vain pois, en halua humalaan, en edes oikeastaan haluaisi juoda, mutta huominen ahdistaa niin paljon, että on pakko. Kunpa huominen olisi jo ohi, niin voisin olla ihan selvin päin ilman tätä ahdistavaa oloa.

Mutta tosiaan, hienoa, että meitä on tässä ketjussa näin monta, ei tarvitse yksin hävetä tätä taistelua. :slight_smile:

Huomenta vaan! Ei pysynyt meikäläinenkään tavoitteessaan eilen, oli vain sellainen kiva, hyvä fiilis ja halusin ottaa muutaman. Se muutama tarkoitti 3,5 lasillista punkkua. En jaksa tuntea morkkista, toivottavasti pystyn vähentämään silti viikonlopun määristä. Sillä en varmaan pitkiin aikoihin ole siinä pisteessä, että osaisin olla viikonloppuna ilman ihanien grilliherkkujen ohessa nautittavaa täyteläistä punaviiniä…ah!

Huomenia,

vaikka hävettää ja harmittaa, pakko tunnustaa että kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta otinkin eilen… Yhden lasin viiniä ja kaksi puolen litran siideriä. Olin “luvannut” itselleni, että voisin ottaa yhtenä arki-iltana ja niin sitten otin. Jotenkin se ajatuskuvio meni niin, että nyt kun olen päättänyt tehdä tälle juomiselle jotain, olen jo matkalla oikeaan suuntaan ja siitä voi itseään palkita! Jep jep, juomalla totta kai! :blush:

Mutta tänään on uusi päivä, yritän uudelleen. Ei kai siitä hyötyä ole, jos totean epäonnistuneeni heti kättelyssä ja luovun koko vähentämisajatuksesta. Tällä viikolla on tavoitteena 4 täysin alkoholitonta päivää ja on se 4 enemmän kuin viime viikolla. Täysin absolutistiksi en ole koskaan ajatellut ryhtyväni ja tällä hetkellä ajatus viikonlopuista ilman punaviiniä pizzan kanssa tai olutta kotiterassilla saunan jälkeen tuntuu aika ankealta. Siksi asetan sellaisia tavoitteita, joihin luulen olevan ihan realistiset mahdollisuudet. Että näin tänään. Sen verran pännii tuo eilinen, että tänään en varmasti ota mitään. PRKL! :imp:

-Maaria

Moi

Tervehdys uudet ja vanhat ketjussa mukana olleet äidit ja naiset, IHMISET.

Maaria -75, punaviiniä ja pitsaa?
Siis pitsa ravintolassa, kotiin kuljettuna, vai omatekemä?
Mun on vaikea kuvitella pitsan kanssa muuta alkoholipitoista kun keskiolutta (ja tietysti siideriä).

Mä sentään eilen olin juomatta, yhtään mitään.
Maanantaina join 5 annosta ja se on jo niin monta että tuntuu kropassa vielä seuraavanakin päivänä.
Tänäänkään en ota enkä huomenna, koko viikkoon.
No sunnuntai on vaikea päivä, hautajaiset vietetty ja siitä alkaa laskeutuminen arkeen.

Lapset koneella, kattomassa telkkaria, kylläpä niillä on tosi kivaa lomalla :sunglasses: