Hei!!
Taas meni yksi viikonloppu ja torstaista asti känässä. Lapset menivät mummolaan ja tuli vieraita, jotka ei kanssa kuppiin sylkäise. On ollut niin kaamea krapula ja henkinen morkkis, että…
Sitten vielä iski flunssa, ettei tällä päivää oo saanut mitään aikaiseksi. Kyllä vituttaa…ja vappu tulossa. Puhuinkin jo miehelleni, että eihän mun tartte ottaa, vaikka muut joisivatkin.
Taidan lähteä etsimään a-klinikkaa… :mrgreen:
Se on kyllä hankalaa, jos on vieraita, joiden kanssa on tarkoituskin vetää kännit. Kyllä mun on ainakin todella vaikeaa vain siemailla sivistyneesti, jos meno on railakas ja kaikki muutkin ottaa. Ja etenkin siis silloin kun lapsia ei ole mukana. Eli tiedän kyllä ihan tarkkaan miten siinä mullakin kävisi. Mulla on suurin ongelma tää viikkotissuttelu ei niinkään kaatokännit. Ja se tosiaan etten niin kauheesti pysty kerralla edes juomaan kun tulee huono olo. No tänään on sellainen olo, ettei tee mieli juoda mitään. Tähtään tohon vappuun… 
Kuulun varsinaisesti “Me lopettajiin” koska rajani on tullut vastaan siinä määrin, että en voi koskaan enää juoda pisaraakaan alkoholia. sain oman pohjakosketukseni sunnuntaina, kun meinasi henki lähteä. Tulin sen takia tänne, koska olen myös äiti, ja huomasin ketjunne. Olen hoitanut tissutteluista huolimatta lapseni aina hyvin, en sitä epäile hetkeäkään, ainoa asia missä olen onnistunut on hyvä äitiys. Tsemppiä teille kaikille 
Huomenta taas. Eilinen meni ok, en ottanut mitään niinkuin jo vähän päivälläkin uumoilin. En myöskään aio tänään koskea pulloihin, huomenna sitten vähän kuohuviiniä. Tai paljon, katsotaan nyt mikä fiilis.
Sadeh, voit kyllä kirjoitella tähänkin ketjuun, tässähän on aika paljon juteltu perhe-elämästä muutenkin eikä pelkästään juomisesta. Täällä yksi siis joka ainakin tsemppaa sua!
Ja minä kans tsemppaan sua!! kuten tuossa eilen viestittelin toiselle puolelle.
Hauskaa vappua kaikille juoppoäideille 
(kuullosti kyllä aika rumalta, mutta totuushan se vaan on…).
Eilen sitten kuitenkin join kaksi lasia valkoviiniä, mutta join ne ruuan kanssa, enkä sen jälkeen ottanut enää mitään. Ilma oli kuin morsian että kylmä viini maistui taivaalliselta hyvän ruuan kanssa.
Toivon ettei tänään mene överiksi, vaikkakin annan itselleni luvan olla hiprakassa enkä aio tuntea syyllisyyttä. Tämä ihana auringonpaiste saa mut niin iloiseksi ja onnelliseksi ja töistäkin saa yhden vapaapäivän! Palaan tänne taas päivittämään vappusaldon varmaan perjantaina.
Tsempatkaa kaikki ja yritetään pysyä tavoitteissamme!
muhun on tullut varmaan jotain “vikaa”,kun alkojuomat ei oikein putoo,vaikka luvan itelleen antais,niin ei.tää on varmaan jotain vakavaa,tarttee varmaan mennä lääkäriin 
Pötkö, silloin kannattaa olla onnellisena selvinpäin. Itselläni tuo mielenhäiriö on valitettavasti aniharvoin, mutta KUN se on päällä niin pyrin kyllä olemaan juomatta. Vappu on tietenkin hankala koska silloin ikäänkuin kuuluu juoda. Anyway hyvää wappua!
jep,täällä maalla ei paljon vappuhulinat vaikuta.iloja kyllä pitelee,olen jo polttanut naamani auringossa,lapset juoksee munasillaan.iskä osti lapslle tosi mageet vappupallot.kohta grillataan!hauskaa vappua kaikille!
Heippa äidit ja ihanaa toukokuuta! Vappuaattona meni aika paljon juotavaa, valkoviiniä 4 lasia, skumppaa puoli pulloa (siinä on kyllä vähemmän prosentteja ku viinissä…) ja punaviinilasillinen ruuan kanssa. Join sitä valkkaria tapojeni vastaisesti jo päivällä kun oli kiva ilma ja pihalla oli hellettä, normaalioloissa (hehe, mitä sekin sitten tarkoittaa) en ota ikinä päivällä, vasta yleensä ruuan kanssa kuuden-seitsemän maissa. Fiilis oli kiva ja iloinen, oltiin koko perhe yhdessä eikä juominen ilmeisestikään haitannut tyttöä kun sanoi seuraavana aamuna että olipas kiva vappuaatto
Se mistä olen ylpeä-vaikka saldo oli minulle iso-oli se, että kun alkoi tuntua se vahva humalatila, niin päätin mennä nukkumaan, enkä tehnyt niinkuin joskus, että “nyt kun on aloitettu niin jatketaan niin kauan kuin silmät liikkuu”. Olin nukkumassa jo klo 23 ja eilinen oli kiva päivä, ei mennyt pilalle krapulan takia eikä siksi että olisi ollut morkkis. Ja yleensä ollaan aina otettu myös vappupäivänä vähän, mutta nyt en juonut mitään.
Mulla on ollut selkeästi hyötyä tästä vähentäjät-palstasta. Mä olen miettinyt paljon enemmän tätä juomistani, syitä siihen ja asetellut kysymyksiä itselleni. En ole koskaan ajatellut että haluan lopettaa kokonaan juomisen, mulla viinit liittyy kuitenkin myös hyvään ruokaan ja uskokaa tai älkää, joskus juon viiniä ihan vain ruokajuomana lasillisen enkä sen enempää 
Mites muiden vappu?
Vappu tuli ja meni…suhtkoht rauhallisesti, mutta juominen meni taas överiksi. Lipittelin keskiviikkona viiniä samaan tahtiin kuin siideriä ja muisti meni. Grillattiinkin, mutta kun tiedän et rupean juomaan, niin ruoka ei maistu. Olin ennen puolta yötä sammunut pöytään ja sitten olin tipahtanut tuolilta täysiä lattialle. Mies oli säikähtänyt hiiteensä, että nyt taisi emännältä pää haljeta…eikä mitään, olin konkoillut ylös ja painunut pehkuihin. Aamulla ihmettelin, ku kroppa kipeä…suihkuun mennessä hoksasin mielettömät mustelmat käsissä ja leuassa! En ole voinut pitää lyhythihaisia paitoja ollenkaan, enkä shortseja…Siinä se taas nähtiin, ku muka “hieno” nainen “siemailee” viiniä…kyllä hävettää…
Vappupäivän olin selvinpäin, koska perjantaiaamuna oli pakollisia menoja. Perjantainakin sinnittelin aika pitkään ennenkuin kuin korkkasin siiderin.Taisi olla jo yli 18.00…Join pelkästään siideriä ja muistan nukkumaan menon.Join ehkä 6 tai 7 siideriä.Viiniin en koskenut.Toisaalta kiva ilta miehen kanssa, ei edes riidelty. Tai eihän mun mies riitele, minähän se järjestän usein jonkun vittuilutuokion…Mua jotenkin niin ärsyttää tämä juominen, niin puran sen mieheen ja syytän häntä, vaikka hän ei todellakaan viinaa mun suuhun kaada.
Eilen en ottanut pisaaraakaan ja puhuttiin miehen kanssa, että nyt arkipäivät juomatta. Katotaan miten käy. Mulla onneksi niin paljon tekemistä, että ei oikein mahdollista juodakaan. Kun osaisinkin ottaa vain pari lasillista.Mut ei, juon aina kännit.
Palataanpa tytöt taas astialle!
Moi
Vappu meni lasten ehdoilla.
Mantan lakitus keskustassa ja hyvää ruokaa.
Annoksia tuli yhteensä 4,5 eli kolme siideriä ajalla 18-23.
Vappupäivän annoksitta.
Nyt olemme perheenä nauttineet auringosta, puutarhanhoidosta, grilliruuasta sekä molempina päivinä ollaan juotu sormet mullasta mustina yhdet oluet.
Huomenna takaisin arkeen… 
Moro kaikki äitylit!!
Mitenkäs teillä vappu ja viikonloppu hurahti?
Mulla ihan kivasti muuten vaikka en kyllä pysynyt tavoitteessani juomisen suhteen.
Sain silti paljon aikaiseksi, mm pihatöitä, kevät siivousta ja muita tekemättä jääneitä hommia. oli aivan ihanat ilmat,ihan täys kesä 
Oli mahtava olla pihalla kesähepeneissä ja lapsillaki oli kivaa. grillailtiin paljo ja touhuttiin kaikkea yhdessä perheenä kerranki pitkästä aikaa.
ukkoki innostu järjestelemään omia romuja talven jäljiltä 
Nyt taas alkaa ankea arki, ja ilmatki meni huonoksi. Mitähän kivaa sitä keksis taas täällä kotona lasten kans 
No niin, tunnustusten aika. Perjantaina sanoin miehelle, että avataanko viinipullo vaikka olinkin hetkeä aiemmin miettinyt että voiskohan sitä olla ilmankin. No join sitten siitä lopulta enemmän kuin puolet ja avasin vielä toisenkin, josta join ison lasillisen. Noin viisi annosta siis. Aamulla otti päähän aivan mielettömästi kun en sitten taas pystynyt jättämään sitä siihen muutamaan lasilliseen.
Lauantai: koko päivän pihahommia tehneenä nautin yhden siiderin ja sitten kun grillattiin niin hyvän pihvin kanssa piti tietenkin juoda punkkua. Ja sitten tietenkin innostuin vetämään vielä siitä perjantaina jääneestä pullostakin loput, joten saldo oli varmaankin 7 luokkaa.
Mulla oli eilen niin huono olo henkisesti ettei mitään rajaa, vaikka vietettiinkin ihan kiva päivä perheen kanssa. Vähän oli krapulaa, juuri sen verran että se jaksoi muistuttaa epäonnistumisesta. Etten sitten kuitenkaan pystynyt pitämään niitä omia rajojani.
Ottaa edelleen päähän koko homma. Olen tosi vihainen itselleni ja siihen etten pysty vähentämään. Hitto vieköön. Nyt sitä tukea sitten tarvittaisiin. Miks tää on niin vaikeaa?
Hei MMM
Mä en tiedä onko näistä sulle apua, mutta mulle ne toimii ainakin jonkun aikaa.
Kun tekee päätöksiä, tekee ne ihan itsensä vuoksi ja tosissaan.
On parempi olla lupailematta ja ottaa ne muutamat ilman syyllisyyttä, kun juoda kuitenkin ja kärsiä syyllisyydestä, joka on liian suuri juotuun annosmäärään nähden.
Mä en juurikaan lupaile, vaan otan päivän kerrallaan.
Mun ei ole pakko olla juomatta.
Mä en muuten vaan halua juoda.
Ja jos juon sen yksi tai kaksi, ei mun mielestä siitä kannata kantaa kohtuutonta syyllisyyttä.
Kuka siitä kärsii (paitsi minä, jos olen pontevasti lupaillut).
Jos on kuitenkin päättänyt ettei juo, on parempi ennaltaehkäistä “retkahdusta”
Syömällä tosi tukevasti ensin.
Kun tulee juomiseen halu, syö ensin itsensä ihan ähkyyn.
Ei paljon jaksa juoda.
Varsinkin kun meillä ei juoda kun 4.7% vahvuisia.
Ei yksinkertaisesti vatsaan mahdu.
Ja toinen mikä täyttää vatsan ja poistaa janon, on juoda ensimmäiseen siiderin himoon vettä, vettä ja vettä.
Jos kaikesta huolimatta, vatsa täynnä ja jano sammutettu haluaa ottaa, niin sitten ottaa, ihan luvan kanssa.
Pakko on mun mielestä kaikista huonoin raitistaja.
Mulla toimii parhaiten se etten oikeasti HALUA juoda, en halua olla humalassa.
Mua ei kiinnosta.
Haluan sitten kuitenkin tuntea hetken alkoholin vaikutuksen, mutten halua että se muuttaa mua, että en tietäisi missä olen tai mitä teen.
Enkä mä mitään syyllisyyttä kokenut siitä oluesta, jonka viikonloppuna join (siis molempina päivänä) aurinkoon kurottautuneena sormet multaisena.
Se oli hyvä hetki.
Ja jäi yhteen olueeseen.
Se riitti.
Ja jatkoimme työtä puutarhassa.
Tämä kirjoituksen tarkoitus ei ole ketään houkutella juomaan, tai vähätellä, vaan kertoa miten minä olen tämän alkoholiasian kanssa pärjännyt.
Ei kenenkään pidä alkaa leikkimään tän asian kanssa, jos tietää että yksi on liikaa ja kymmenen liian vähän.
Tämä ehkä niille joille yksi on tarpeeksi.
Uutta kesää myskyssä odotellen
LOVE
Kukka
Mä kyllä yritän epätoivoisesti paeta tätä henkistä pahaa oloa juomalla melkein päivittäin. joskus yx olut joskus kolme neljä jne. ja huomannut että tästä tulee tapa ja vähitellen myös riippuvuus päivittäiseen käyttöön oli se sen yks tai kaks kaljaa illalla. 
ei yhtään hyvä homma. tuntuu että tässä painuu yhä syvemmälle sielun syövereihin ja juopon tielle…
tiedän… en kaipaa mitään moralisaarnoja vaan oikeeta asiaa 
ne saarnat ei auta mua eikä ketään muitakaan.
en sano sitä että oisin mitenkään oikeutettu ku asiat menee huonosti, niin että sais retkahtaa juomiseen, mut se tulee kyllä ihan pikkuhiljaa jos on vähänkään ollu kaljaan menevä aikaisemmin!
Löytyiskö mulle ketään tsemppaajaa täältä omasta ketjusta joka ois lukenu myös mun muut viestit ja osais sanoa jotain kehittävää??
olisin tosi kiitollinen!!
olen tosissaan umpikujassa mitä tekis
Ruiskaunokki, mä en osaa tähän hätään nyt antaa mitään konkreettista neuvoa. Haluan kuitekin että tiedät että mä olen ainakin täällä kuuntelemassa, jos haluat kertoa lisää, jos se vaikka helpottaa.
Tiedän, että lapsien kanssa kotona olo voi olla tosi stressaavaa. Mä olin sen meidän ainokaisen kanssa jonkun aikaa kotona, mutta totesin, että haluan töihin koska musta ei ollut pelkästään kotiäidiksi. Osa syy oli se, että en tuntenut uudelta paikkakunnalta ketään eli olin tosiaankin ihan yksin eikä musta oo myöskään mihinkään äiti-lapsikerhoihin… Kyllä se työ tuo sellaista rutiinia ja säännöllisyyttä elämään vaikkei sitäkään kyllä aina jaksais 
Ootko sä yrittänyt hakea töitä tai onko siellä teilläpäin vaikea saada työtä? Sulla on ilmeisesti ne lapset päiväkodissa; mitä sä sitten teet päivisin?
Luin sieltä toisesta ketjusta että asut maalla, onko sun miehen työpaikka siellä samalla paikkakunnalla? Aattelin vain sitä sun muuttoehdotusta, olisko se ihan oikeasti mahdollista, jos sellaista toivot? Entä olisiko ihan mahdoton ajatus jutella sun miehen kanssa näistä sun tuntemuksista? Meillä on ainakin se tilanne, että mies on tyypillinen suomalainen, joka ei puhu tunteistaan eikä kommentoi mun tuntemuksia. Mitä kauemmin tässä on mennyt niin ettei tunteista puhuta, ei halailla, ei ole sänkyhommia jne. niin sitä vaikeammaksi tilanne menee. Oon ajatellut itsekin että nyt kun oon saanut juomisesta tarpeekseni, niin voisi olla myös parisuhteen parantamisen aika.
Juomisesta tulee kyllä tosi helposti pelkkä tapa, mä olen nyt todella tyytyväinen kun olen pystynyt olemaan kaksi sunnuntaita juomatta mitään. Tapana on ollut että juon edes vähän että “jaksan mennä töihin”. Miten tyhmää!!! Yritän nyt pitää ne viikkojuomiset kurissa. Viikonlopuista en sano vielä mitään. Kyllä tää on Ruiskaunokki ihan yhtä taistelua meillä kaikilla.
Kukka, kiitos sulle ihanista, kannustavista sanoista!! Mä muistan sua ja teitä kaikkia täällä kun seuraavan kerran taas tulee mielihalu juoda.
ruiskaunokki,mä sanoisin että pahaan oloon juomisessa on se juju,että sillä paetaan omia todellisia tunteita,turrutetaan ne pois.joskus omien tunteiden kohtaaminen voi tuntua jopa pelottavalta.
juomisen lopettamisessa sitoutuu epätäydellisyyteen,et ole heti kuivilla,mutta jokainen askel siihen suuntaan on EDISTYMISTÄ,eli jokainen kuiva päivä on edistystä,eikä ratkeaminen nollaa sitä,olet ollut kuivilla ne päivät.
toinen asia on se,että joutuuu sitoutumaan epämielyttävyyteen.tulee epämiellyttävä olo,jos ei juo kun tuntuu siltä,on nenäkkäin omien tunteidensa kanssa,eikä voi turruttaa niitä pois.eli juomisella väistellään omia tunteita ja se tuokin pahaan olon hetkellisen helpotuksen,seuraukset tulevat sitten myöhemmin.
mutta jos hoitaa asian juomalla,sinulla onkin kohta käsissäsi kaksi ongelmaa yhden sijaan,eli ahdistus SEKÄ alkoholiongelma.
yritän tässä sanoa,että kun päättää lopettaa/vähentää juomista,joutuu sitoutumaan siihen,että se voi olla epämiellyttävää.on kysyttävä itseltään,onko valmis kohtaamaan epämiellyttävyyttä ja onko valmis kohtaamaan omat,epämiellyttävätkin,tunteet.tämä ei todellakaan ole helppo juttu.
lopettamianen/vähentäminen voi tosiaan alussa jopa pahentaa ahdistusta,mutta pikkuhiljaa se helpottaa,siihen on vaan luotettava.
jospa seuraavan kerran,kun haluat ottaa kaljan,lykkäätki sitä parilla tunnilla,kuulostelet vähän omia tuntemuksiasi.siitähän voisi pitää vaikka tunnepäiväkirjaa,miltä tuntuu kun en ottanutkaan tai miltä tuntuu kun otin.
itsellä tahtoo lipsua siihen että,jos en turruta itseäni juomalla,niin syömällä sitten.eli tunteiden pakoilija olen minäkin.
saikohan tosta mitään tolkkua…
Hei!Mä päätän joka aamu,että en tänään juo mutta jos kaapissa on kaljaa ovaan sen kuitenkin ja meen lähisiwaan hakeen lisää kun olen vienyt eskarilaisen ja ostan samalla myntoneita.Mä on niin väsynyt tähän kotielämään ,että en saa mitään aikaiseksi ilman olutta tai viiniä.Mulla menee useita kaljoja päivässä ja illalla viinipullo viikonloput juon aamusta iltaan ja luulottelen itselleni,ettei kukaan huomaa Mua masentaa ja ahdistaa inhoan itseäni!Lapset hoidan ja kodin olen hirveän tarkka esim siisteydestä…mieskin ottaa olutta,mutta se käy töissä eli sen on pakko olla ottamatta päivällä mut munhan ei …en tiedä nyt on aamu olen ottanut 1oluen sataa eikä kiinnosta mikään:(
Hei Satulintu ja kaikki muutkin
Mä en tiedä millä sä Satulintu saisit vähän enrgiaa lakataksesi juomasta JOKAPÄIVÄ, aamusta iltaan, kuten kirjoituksistasi luin.
Mitä mieltä sun mies on juomisestasi?
Musta tuntuu että sun pitäisi jo tosissaan olla huolissaan, mä ainakin sun kirjoituksen jälkeen olen huolissani susta.
Eikö sulle tule sellaista, mikä mulla että en kehtaa ostaa olutta lähikaupasta, ainakaan usein enkä paljoa kerralla.
Hyvä että olet kirjoittanut tänne, ainakin tiedostat että jotain on pahasti vinossa.
Ammattiapu, onko ihan mahdoton ajatus, a-klinikka, kotipalvelu arkea helpottamaan, terapia?
Onko sulla muita lapsia?
Koeta edes vähentää, pikkuhiljaa, toivottavasti saat voimaa keväästä ja lähentyvästä kesästä.
Minä itse löydän auringon lämmöstä voimaa itselleni.
Mä olen just nyt vähän otteeni menettänyt.
Mua ei huvita olla juomatta.
Eilenkin meni neljä turhaa annosta, vaikka oli arki.
Mä olen väsynyt vähentämiseen.
Mulla lapset aiheutti päänsärkyä eilen.
Pikkupoikien hölmöilyjä, johon on tartuttava rautaisella kädellä.
Itkua ja syyllisyyttä niin että ihan pahaa teki.
Puhelinrumbaa, väisteleviä äitejä ja vihaisia isejä.
Viestinviejän tehtävä ei ole kadehdittava.
Viestinviejästä tulee helposti syntipukki.
ja kun kaikki oli hiljentynyt ja ohi, join ne neljä olutta.
Ja ajattelin etten ikinä enää puutu muiden kuin omieni kolttosiin, mutta tiedän että tulen kuitenkin puuttumaan, jos aihe on sellainen minkä vanhempien pitää tietää.
Mä ainakin haluaisin oman lapseni kolttoset saada tietooni.
Ylös alakulosta, voimia, jaksamista ja kärsivällisyyttä kaikille äideille.
Ensi pyhänä äitienpäivä.
Me ollaan kuitenkin tosi tärkeitä ihmisiä.
Luotetaan siihen.
