täällähän meitä äitejä on.mitä jos alotettais siitä,että viikolla ei oteta lainkkan.mulla on jääkaapissa aina pepsi maxia ja tassuttelen illalla ympäriinsä pepsilasi kädessä.hullua,taitaa olla mulle kovikin tärkeetä pitää juomalasia kädessä 
Yritetään vaan, että se viikolla juominen loppuisi. Siitä olisi hyvä alkaa. Tällä hetkellä en edes osaa ajatella sellaista aikaa, että olisin viikonloppunakin jopa ihan kuivin suin… Otetaan yksi pieni askel kerrallaan. Mä lupaan ainakin kirjoittaa tänne rehellisesti miten viikko on mennyt.
Mulla on myös sellainen olo, että aina pitäisi olla joku lasi vieressä. Nyt kun olen parin viime viikon aikana pystynyt pitämään niitä kuivia iltoja, niin olen tehnyt itselleni tosi hyvät iltapalat, teetä ja herkkuvoileipiä ym. Aamulla on ollut ihana herätä pirteänä auringon jo pikkuhiljaa noustessa, keitellä kahvit ja heräillä päivään kaikessa rauhassa ilman että suussa maistuu kissanp* ja päätä jomottaa.
Oon miettinyt monta kertaa että mahtaako työkaverit töissä huomata mitään. Sellaisista asioista kun ei yleensä puhuta. Meillä on tiivis työkaveriporukka ja jutellaan kaikista asioista maan ja taivaan välillä, mutta juominen on sellainen asia, jota en uskalla ottaa esiin VAIKKA tiedänkin että ihan varmaan saisin tukea siihen. Pelkään että sitten mun on pakko pitää lupauksista kiinni ja olla juomatta kun joku kontrolloisi päivittäin ihan naamatusten.
Miehen kanssa on joskus juteltu tästä juomisesta ja yhtä mieltä ollaan siitä että tyhmäähän se on joka päivä lipittää. Toisaalta kun raha ei ole tullut esteeksi ja koko muu elämä sujuu niin hyvin niin ei sitä sitten tavoistaan niin helposti pääse eroon.
Luonteeltani oon muuten kyllä tosi pikkutarkka, olen tarkka ulkonäöstäni, kodistamme joka on aina tiptop. Nautin lapsemme kanssa olemisesta, leikkimisestä, juttelusta ja meidän perhe touhuaa paljon yhdessä. Kunhan vain touhuttaisiin ilman sitä alkoholia enemmän. Pelkään että tytölle on jo tullut se mielikuva että viikonloput on juomista varten ja että juhlimiseen tarvitaan aina juotavaa. Tottakai sillä on se jo, koska mitään muuta tapaa juhlia esim. vappua, juhannusta ei ole. Aika säälittävää meiltä vanhemmilta.
Moi MMM
Tervetuloa.
Mä tunnistan sun tarinastasi paljon omaani.
Mulle myös merkitsee tosi paljon se, millaisen mallin annan lapsille, ja miten ne asiaan reagoi.
Meillä on myös asiat kunnossa, noin niinku ulkoisesti ja elämän hallinta OK.
Kirjoittelen paremmalla ajalla enemmän.
Pitää alkaa viettämään aikaa lasten kanssa.
Niin, mä olen siis 40 ja kolmen lapsen äiti.
Aloitin oman elämäni hallintaan oton alkoholin suhteen jättämällä kaikki kirkkaat ja lopulta viininkin.
Siirryin pelkästään 4,7% juomiin.
Viiniä tosin joskus otan, tosi harvoin, mutta joskus.
Enkä yhtään enempää kun yhden pullon miehen kanssa puoliksi.
Mekin siis juodaan lähes pelkästään kotona ja miehen kanssa.
Sitten aloin seuraamaan omaa nesteen juomista ihan päiväaikaan ja ymmärsin että oikein odotan janoisena iltaa, jolloin satoin juoda ahnaasti sen ensimmäisen siiderini ihan pelkästään siksi että mulla oli ihan mieletön jano.
Aloin tietoisesti juomaan vettä päivällä.
Join sata kuppia kahvia, enkä lainkaan vettä, ei ihme että janotti.
Ja toinen oli nälkä. Kunnon iltapala, niin vatsa täynnä ei paljon jaksa mietoja litkuja juoda.
Viinissähän on ihan toinen juttu, kun se on vahvempaa ja sitä tarvii pieneen nousuhumalaan vähemmän, puhumattakaan väkevistä.
Lidilin saskia on mun elämän eliksiirini.
Vaihdoin yksi-kaksi siideriä/ilta 1,5 litraan saskiaa.
Pullo saskiaa auttoi/auttaa täyttämään juomatyhjiön mulla.
Mäkään en pidä humalasta. Inhoan sitä tunnetta etten hallitse itseäni.
Mä en halua olla kännissä.
Mutta mä haluan joskus juoda sen siiderini.
Siihen olen antanut itselleni luvan.
Mä en sitä tarvii enää joka päivä, koska ymmärsin myös sen etten ole riippuvainen alkoholista.
Mä vaan hoin sitä itselleni kun mantraa ja join. KOSKA MÄ TARVIIN SEN YKSIKAKSI.
Ja kun tajusin etten tarvii, niin sen jälkeen en ole sitä jokailtaista siideriäni tarvinnut.
Kuulostaa yksinkertaiselta, vai?
Mutta tosiasiassa olen tän asian ympärillä pyörinyt vuosia.
Mulle voisi tulla massiivinen alkoholiongelma, jos en ole huolellinen.
Mulla oli silloin muutama vuosi sitten pahoja ongelmia nimenomaan sen humalajuomisen kanssa. Se aiheuti riitoja ja tragediaa perheessä, musta tulee hirviö kun juon kirkkaita, mun persoona ja katse ja kaikki muuttuu.
Mä en voi vähätellä alkoholin mahtavaa vaikutusta ja kun tiedostan sen että alkoholistiksi tullaan juomalla, on viisasta päivittää aika ajoin missä mennään.
Mulla on alkoholisti vanhemmat ja varsinkin isän suku on holisteja täynnä.
Mun veljellä on alkoholiongelma, joten geeneissä ja opituissa tavoissa ratkaista ongelma kulkee kyllä päihteet ihan tosi vahvana mukana.
Äitinä ja naisena juomisesta aiheutuva häpeä vielä ruokkii pakenemista, mihinkäs muuhun kun lisää juomaan.
Unohtamaan sen että juo.
Töissä me ollaan puhuttu monenkin työkaverin kanssa siitä miten helposti sitä juo iltaisin sen yhden tai kaksi.
Minä siideriä joku toinen viiniä.
Ihan samaa alkoholia se kuitenkin on onko se sitten soppaa tai kuoharia.
Nämä siis kaikki vain minun subjektiivisiä mietteitäni, ei mitään yleispätevää.
Jokainen löytää oman tapansa tulla asian kanssa sinuksi.
tai sitten ei.
Pysy kuitenkin mukana MMM, jos sua yhtään huolettaa.
Love
Kukka
Moi Kukka ja kaikki muutkin. Olen huomannut itsessäni kanssa sen piirteen (joka on TODELLA huolestuttavaa), mietin myös päivisin juomista. Mietin, että olisko tänään sellainen ilta kun voisi taas “muutaman” viinilasillisen juoda. Sitä antaa itselleen kaikkia tekosyitä, antaa ikäänkuin luvan itselleen juomiseen; on ollut kiva päivä töissä/huono päivä/hermostuttaa/ilostuttaa/väsyttää/v**ttaa, kaikkea siltä väliltä.
Kun olen luonteeltani tällainen pinko ja täydellisyyden tavoittelija, niin välillä ajattelen, että miksei mulla sitten saisi olla jotain pahetta edes, pitääkö mun olla ihan täydellinen joka asiassa. Että eikö mulle sallita edes alkoholin tuomaa hyvää oloa silloin tällöin. Mulla on se huono puoli, että koen todella harvoin pahaa krapulaa, en edes muista koska olisi ollut varsinaista pahaa oloa aamulla. Toisaalta oikeastaan suurin määrä mitä kerralla pystyn juomaan on se pullollinen viiniä, sen jälkeen olen jo ihan humalassa. Ehkä tähän vaikuttaa pieni koko. Siihen mukavaan nousuhumalaan riittää hyvin puolikas pullo viiniä, mutta kun en malta jättää sitä siihen.
Mä en pysty juomaan mitään hiilihapollisia juomia, joten siksi kohtaloksi on koitunut se viinin lipittäminen. Ja se on niin helppo avata siinä ruuan kanssa, siinäkin sitä valehtelee itselleen, että ottaa vain ruokajuomaksi, kun se ei kuitenkaan siihen jää.
Tämä teksti on nyt sekavaa, en jaksa kauheasti jäsennellä tätä mihinkään suuntaan. Haluan purkaa itseäni tänne kun olen vihdoin saanut myönnettyä tän ongelman itselleni. Eilinen meni hyvin, ei tehnyt edes mieli ottaa mitään. Tänään on toinen juttu. Aurinko paistaa ja mulla on kiva, iloinen fiilis. Tiedän että töiden jälkeen meillä on hyvää aikaa olla tänään yhdessä koko perheen kanssa. Tapojen mukaan se olisi kiva kruunata ottamalla muutama lasillinen illalla. Ehkäpä pystyn jättämään sen väliin. En muista sellaista viikkoa etten olisi ottanut viikolla edes paria lasillista. Toisaalta pelkään, että kun kieltäydyn viikolla juomisesta, niin perjantaina annan itselleni luvan juoda ja pelkästä juomisen ilosta homma riistäytyy käsistä. Ei tämä kovin hyvältä vaikuta tämä ajatuksenjuoksu nyt kun se pukee sanoiksi.
Moi
Eikö teillä MMM miehen kanssa tule konflikteja tosta säännöllisestä juomisesta?
Meillä se meni sellaiseksi, että kun otettiin, niin silloin ei enää kohdattu millään tasolla.
Se oli jotenkin sellainen singnaali, että älä koske, älä kohtaa, anna mun olla rauhassa.
Kumpikin piti kiinni omista rakkaimmistaan, pullosta, eikä kohdannut.
Sekin alkoi inhottaa todella.
Toinen on siinä, muttei mikään mitä se sanoo ole totta, koska kaikkeen vaikuttaa alkoholi.
Meillä on siis sellainen kulttuuri, että asiat joita ei voi sanoa selvinpäin, ei tarvii sanoa lainkan.
Ja läheisyys päihtyneenä on valetta.
Ei siis seksiä juopuneena, ei läheisyyttä eikä varsinkaan prosessointia parisuhteesta.
Vain etäisyys ja lopulta yksinäisyys.
Vierekkäin oloa ilman kohtaamista.
Ei mitenkään hauskaa.
Ehdin tässä vielä pikaisesti kommentoida ennen kotiin lähtöä 
Meillä on tosiaan ollut miehen kanssa tapana kummankin tissutella yhdessä, ja kumpikin ollaan sellaisia että oikeastaan ei koskaan olla kännissä. Jos toinen ei juo, niin eipä sitten yleensä toinenkaan. Me ollaan aina oltu toistemme parhaat ystävät ja kun aikoinaan muut kävivät kavereiden kanssa baarissa, niin me mentiin kahdestaan. Nyhjätään siis aina yhdessä
Eli itse asiassa en ole kokenut että alkolla olisi vaikutusta meidän parisuhteeseen puoleen taikka toiseen. En osaa oikein muuta sanoa, me ollaan oltu yhdessä jo miltei teinivuosista, joten tunnetaan toisemme läpikotaisin. Se asia on mun mielestä kunnossa.
Mun tekee ihan mielettömästi juoda pari lasia valkkaria illalla. Taas hiipii se peikko mieleen, että mitä se sitten haittaa jos juon sen kaksi lasia, onko se niin vaarallista. Ja samalla on kauheat omantunnontuskat että miksen voisi olla juomatta. Mutta kun tekee mieli.
Minä täällä taas. Eilen illalla töiden jälkeen keksin kaikkea mahdollista tekemistä ja vietin aikaa lapseni kanssa. Annoin jo itselleni luvan ottaa sen pari lasia viiniä, mutta viivyttelin sen kanssa mennen ensin suihkuun ja sitten kello tuli puoli yhdeksän, ja yhdeksän ja ajattelin, että antaapa olla. Ja todellakin, en ottanut tippaakaan Mulla on nyt tosi hyvä olla, kun pystyin edes tämän yhden kerran vastustamaan mielihaluani. Ehkä se ei toteudu tänään, mutta nyt on yksi onnistuminen takana.
Missäs kaikki muut äidit ovat, mitä kuuluu?
mitä tässä. mä kirjoittelen tänne aina yöaikaan ku muut nukkuu et saa olla kerranki rauhassa. Paremmin on mennyt, ei muuten, mut vähennettyä taas vähäsen tätä viikko saldoa. nyt ollu jo se 16 viime viikolla. tosin kyllä olen ollu vähä flussassa tällä viikolla. edell viikko oli 19.
en sit sit tiedä, mut jotenki tuntuu että mä olen teistä äideistä eniten se juoppo ku otan pitkin viikkoa noita annoksia edellä mainitun määrän ja kotona yksin ku muut nukkuu… sitte vasta saan nukuuttua edes vähä. ja aamulla ei tahdo jaksaa nousta ylös ku lapset herättää ja kuskata tarhaan jne. on tämä elämä välillä niin paskaa!
ku pääsis töihin ja sais jotain arvoa joskus itellekin 
Huamenta. Mulla on ihan uskomaton viikko takana, en sitten kertaakaan juonut mitään. Tiistai oli tuskainen päivä, teki niin hirveästi mieli juoda edes pari lasia, mutta pystyin siis olemaan ilman. Keskiviikkona ja torstaina ei edes tehnyt mieli kun oli muuta puuhaa. Oli ihana höpötellä tytön kanssa, kun ei tarvinnut hävetä sitä että haisee viinille eikä aamuisin ole ollut pöhnä olo. Oon herännyt joka aamu puoli tuntia ennen kellonsoittoa virkeänä ylös, ihanaa. Ja mahakin on paremmassa kunnossa.
Viikonlopusta en sano mitään, voipi olla että tämä ihana lämmin kevätilma houkuttaa juomaan enemmän kuin pitäisi, mutta toivon että sais pidettyä homman hanskassa ettei sitten mene päivät ihan pilalle päänsäryssä ja väsymyksessä.
Ruiskaunokki, kyllä mullakin on mennyt ihan säännöllisesti se noin 19 annosta viikossa, et sä ole mitenkään poikkeus. Yleensä on mennyt niin, että viikolla ainakin yksi juomispäivä, ja sitten perjantaina ja lauantaina enemmän 5-6 annosta ja sunnuntaina on ollut pakko ottaa vielä jonkun verran. Ennen joulua mulla oli sellainen kausi, että join oikeastaan joka päivä.
Yritä vaan vähentää edelleen ja yritä saada niitä ihan selviä päiviä väliin. Yritä miettiä mitä hyvää siitä seuraa kun olet ihan ilman. Mä olen ainakin miettinyt- jo tosi kauan- tätä juomistani ja haittapuolia ja hyviä puolia (??onko niitä). Mulla on nyt ollut suurin motivaatio se, että tyttö on jo 10 ja se tajuaa tosi paljon enkä halua antaa sille sitä roolimallia että äiti tissuttelee joka ilta. Mietin sitä jos mun äiti (joka ei ole koskaan juonut mitään) olis ollut joka ilta lasi kourassa; mulla ois ollut kyllä tosi turvaton olo.
Juotko sä sitten paljon kerralla eli ootko sä ihan tillin tallin vai onko se sitä pientä tissuttelua? Mullakin oli muuten vaikeuksia saada ensin tällä viikolla nukuttua kun muutaman lasillisen jälkeenhän sitä vaan simahtaa. Mä luin paljon iltaisin enkä ajatellut kuinka paljon kello on ja kyllä mä sitten sain nukuttua. Uni on ollut nyt paljon parempaa kun en heräile siinä aamuyöstä päänsärkyyn…
Sullahan on ne lapset, eiks vaan? Mieti kuinka paljon he tarvitsevat rakastavaa, turvallista äitiä. Aina kun alat juomaan, mieti voisiko sittenkin olla ilman yhden illan, mene katsomaan nukkuvia lapsiasi ja mieti mitä annettavaa sinulla on heille ja kuinka paljon juuri sä merkitset omille lapsillesi. Yritä jaksaa!!
Hei
Et sä Ruiskaunokki voi vertailla.
Sulla vaan on nyt erilainen tilanne.
Ehkä siinä on samaa mitä itsellä ollut joskus ja jollakin toisella ehkä tulee olemaan joskus
Et varmasti ole enemmän, eikä muut ole vähemmän.
Mä olen itse kuitenkin ollut niin pitkään mukana, että se olisi tosi huolestuttava, jos mitään en olisi näiden plinkissäkin roikuttujen vuosien aikana oppinut.
Musta on tärkeää että säolet oivaltanut juovasi liikaa ja haluat vähentää.
Olet tiedostanut haittoja omasta alkoholinkäytöstäsi.
Kaikki muu riippuu susta ja sun tavastasi ja tavoitteistasi.
Sun pitää etsiä ja kokeilla se tapa joka sopii sulle ja johon sä olet tyytyväinen.
Mikä on se määrä alkoholia, joka ei aiheuta mulle ja läheisilleni ongelmia?
Mikä riittää minulle ja mistä en ole valmis luopumaan?
Mihin mä tarviin alkoholia?
Kuinka paljon alkoholin ajatteleminen vie päivittäin energiaa?
Mitä muuta voin tehdä silloin kun olen tottunut juomaan?
Mikä on mun tavoite (elämältä yleensä) ja miten päihteet liittyy siihen, tukee mua pääsemään tavoitteeseen, estää?
Tossa joitakin kysymyksiä joita olen joutunut itseltäni tässä matkan varrella kysymään. Osa uudestaan ja uudestaan.
Ja kysymyksia on vielä paljon paljon enemmän.
Älä sä Ruiskaunokki heitä hanskoja naulaan sen takia että koet olevasi enemmän jotaikin.
Voi vakuuttaa että et taatusti ole.
Aina löytyy niitä jotka on vielä enemmän ja aina löytyy niitä jotka on vähemmän.
Tää on sun matkasi, sun prosessisi ja vähentämisellä sä koetat lienee parantaa omaa perheesi elämänlaatua.
Tää on hidas prosessi.
Mä itse koen että olen työskennellyt paljon itseni kanssa.
Miettinyt aina identiteetistä lähtien sitä millaisia lappuja liimailen itseeni.
Olenko sitä ja tätä (alkoholisti, neuroottinen, laiska,…)
Murtanut uskomuksia omasta itsestäni ja pienin askelin muuttanut elämääni ja siinä sivussa juomatapojani.
Se on tärkeää, mun mielestä, että sä Ruiskaunokki olet havahtunut ja olet huolissasi.
Se on ensimmäinen askel muutokseen.
Voimia sulle 
Ja vielä MMM
Hienoa että olet pystynyt olemaan mieliteostasi huolimatta juomatta lainkaan.
Mä join maanantaina siiderin ja tiistaina 4 annosta.
En siis pysynyt tavoitteissani.
Olin tiistaina vihainen.
Niinpä.
Olin miehelle suuttunut ja päätin kostoksi juoda.
Psyyke halusi läheisyyttä, mutta loukattu mieli kertoo pullon välityksellä, että älä tule lähelle, kun mua on loukattu.
Hohoijaa,
Minäkö aikuinen nainen?
et pysynyt tavoitteessasi TÄLLÄ viikolla.onneksi uuusia viikkoja tulee aina.turvallaan tässä ollaa välillä jokainen.sitten vaan noustaan ylös ja todetaan että nyt meni tällätavalla,ensi kerralla yritän toisin.ei niistä virheistä kannata isoa syntitaakkaa harteilleen ottaa,muttta niitä kannattaa tutkisekella,josko niistä oppisi jotakin ja sitten taas uudelleen yrittämään.niin se menee.
Viikonloppu takana. Perjantaina ja lauantaina grillailtiin ja vietettiin paljon aikaa ulkona. Perjantaina 5 lasia, lauantaina 6. Siis viiniä. Sitä menee aika helposti, kun siinä ruokaa laittaessa tyhjentää yhden ison lasillisen, ruuan aikana se punkkupullo puoliksi ja sitten vielä sen jälkeen iltaa istuessa lasi tai pari. Niin se menee. No lauantaina heräsin silti jo seitsemältä (!!), olin energinen ja sunnuntaikin meni ihan ok. Ei ollut pahempaa morkkista, koska pystyin rajaamaan juomiseni tiettyyn määrään. Olin päättänyt etten avaa enää uutta pulloa kun vanha on juotu jne. Ja eilinen sunnuntai oli myös onnistumisen päivä, koska en juonut mitään. Yleensä olen AINA juonut sunnuntaina illalla edes vähän; muka siksi että jaksaa taas aloittaa työviikon…
Ei ole tässä tarkoitus sen enempää itseäni kehua, en olis vaan ikinä uskonut, että ihan oikeasti pysyn tavoitteessani. Onhan toi määrä vieläkin iso, etenkin kertamäärä suosituksiin nähden, mutta huomattavasti parempaa kuin tähän saakka
Nyt on sitten vappu tulossa. Kuohuviini odottaa kotona. Sen kummempaa hulinointia ei vappu meillä aiheuta, lapsen kanssa oloa ja toivotaan että aurinko paistaa meille kaikille vähentäjille!
Maanantaita
Viikonloppun perjantai ja lauantai annoksitta.
Eilen terassikauden avajaiset, GRILLAUSTA ja VIERAITA (mikä “ihana”, “virallinen” syy, ostaa muutama siideri).
Join 4,5 annosta
ja olin vihainen miehelle.
JEP
Olin vihainen miehelle, kun se ei saa mitään aikaiseksi. Ei edes tyhjennettyä tiskikonetta ja join kolme siideriä.
Selvä parisuhdepeli.
Selvä kuvio käydä hakemassa juomista.
OLEN VIHAINEN, SIIS HAEN PARI.
Mutta me kyllä ihan riideltiin, mikä on edistystä.
Vieraiden lähdettyä tietenkin.
Yleensä me ei riidellä vaan murjotetaan kolme viikkoa.
Kolme viikkoa hiljaisuutta.
Eilen sanoin mikä ärsyttää ja olin vihanen.
Minusta se on hyvä.
Mieluummin puhdistava riita kun kolmen viikon hiljaisuus.
Pysytään tavoitteissamme.
Mukavaa vappu viikkoa.
Me ei vietetä vappua tällä kertaa.
Mua ei huvita.
Lapsille ehkä munkkia ja lautapelejä.
Siinä kaikki.
Kukka, mulla on myös mies, joka ei tee kotona oikein mitään. Mutta se on niin tyypillistä. Me nauretaan töissä aina maanantaisin kun vertaillaan kenen mies on tällä kertaa tehnyt vähiten. Silloin kun se tilanne on päällä niin se on niin ärsyttävää. Viimeksi lauantaina kiehuin raivosta kun mies vaan oli tekemättä mitään puoli päivää ja lähti sitten lenkille tullakseen illansuussa takaisin.
Hyvä kun sait sanottua miehellesi mitä ajattelet. Sehän se usein on vikana että sitä vaan märehtii itsekseen kaikkea. Meillä kyllä raivotaan jos pinna palaa, murjottaminen ei ole meidän perheen juttu. Mikä teillä sitten mättää, onko se sitä että sä “joudut tekemään kaiken” tai jotain muuta? Onko sulla se juominen nyt sitä, että sä juot vihaisena? Juoko sun mies myös silloin ku sinä? Ei ole pakko vastata näihin, jos et halua, ajattelin vain jos kertominen helpottaa, mä olen täällä kuulolla…
Ääh,
Kyllä mun mies tekee jotin joskus, mutta nyt kun mä olen vuorotöissä, niin jotenkin se ei tajuu että ne asiat mitä mä olen tehnyt arki-iltaisin ja viikonloppuisin on sen listalla nyt, jos mä olen poissa.
Kuten joku helvetin tiskikoneen tyhjentäminen tai läksyjen tarkastus.
Tai tyhjien LIKAISTEN lasien pois vienti olohuoneesta tai SEN koiran karvojen imurointi, kun sillä koiralla on karvanlähtö.
Mä kertakaikkiaan vedän herneet, jos mä tulen sunnuntain aamuvuoron jälkeen kotiin ja olen kolme päivää pyytänyt että se tyhjentäisi tiskikoneen, jota mä en sitten periaattesta enää tyhjentänyt, on edelleen ja jälleen tyhjentämättä, kämppä KAAOKSESSA, mitään ei ole korjattu, ei MITÄÄN ja herra on käyttänyt päivän koiraharrastukseen ja kun tulee lasten iltapala-aika ja nukkumaan meno, niin se lähtee koiran kanssa uudestaan !
Ja kun mä sanone että mä en voi lähteä mukaan, koska lapset pitää laittaa nukkumaan, niin se sanoo että kyllähän se homma on tunnissä selvä.
Ihan kun lapset olisivat syöneet iltapalansa, pesseet hampaat ja ohjautuneet sänkyyn just sen tunnin aikana kun se/me on/ollaan poissa.
Ja jos se toimii näin ja tulee yhdeksäksi kotiin eikä lapset ole valmiina pedissä, niin se on vihainen niille lapsille ja kaiken pitäisi toimia heti.
Ei se niin toimi.
Meidän muksut tarvitsee ohjausta näissä asioissa vielä.
Nää on tietysti pieniä asioita, mutta raivostuttavia, sillä hetkellä.
Juodaan me periaatteessa yhtäaikaa.
Tai sitten toinen ei ja toinen juo.
Siis nyt puhun niistä parista siideristä.
Eilen mies otti niistä mun siidereistä yhden.
Meidän vieraat oli tuoneet miehille kaksi olutta/nenä.
Ei mitään mahtavaa dokaamista, mutta kuitenkin.
Eikä mitään maailmaan mullistavia trgedioita, mutta ollaan niistä saatu se kolmen viikon mykkäkoulu.
Eilen muutin totuttua kuviota ja raivosin.
Tänään ollaan jo puhuttu puhelimessa ihan normaalisti.
Ja MMM kysyit, juonko vihaisena.
Joo,
Käyn UHALLANI ostamassa pari sidukkaa, jos mä olen vihainen.
Tästä mä pyrin nyt, kun sen tiedostan eroon.
Mä voin olla vihainen ihan suoraan, enkä vittumaisesti viestien sanatonta siideri- vihaa.
kuulostipa NIIN tutulta tuo kukan äskeinen kertomus. ihan ku oisin lukenu OMAA tekstiä!!
Mulla kans sama homma ukon kans ku se ei saa mitään tehtyä vaikka kuin pyytää nätisti ja jossain vaiheessa jo pahasti, ja koskaan ei tapahdu mitään.
Nythän mä olen vielä kotona lasten ja mä teen kaiken, siis ihan kaiken. mutta odotan kauhulla että sit ku pääsen takas töihin niin miten sitte käy?
toden näköisesti sama malli jatkuu. Tämä on todella raivostuttava piirre miehessä. Meillä kans riidellään asioitten tekemisestä ja lasten hoidosta.
Mulla kans sitte ku vit…taa niin otan muka kostoksi pari kaljaa ja ajattelen, että tehkööt saa…na ite asiat jne. Että nyt on sen vuoro!
mun ukko on sellanen joka ei puhu eikä pussaa ja kuvittelee että mä oon joku helv. kotitalouskone,tiskikone,imuri jne…
tää on just tätä itteensä.
Huh …kylläpä helpotti ku sai vähä purkautua
No kyllä sillä onnex vasara pysyy kädessä jos tarve vaatii( siis sitte ku saa aikaiseksi aloittaa )
Mehän voidaankin perustaa ihan oma vähentäjät + miehen vihaajat-kerho Ihan on tosiaan sama meininki meillä ja tuntuu että se vaan pahenee iän myötä. Mies sentään joskus voi tyhjentää tiskikoneen JOS mä mainitsen siitä. Mutta imurointi, pyykinpesu ja puhtaiden pyykkien laittaminen, ruuanlaitto, lapsen läksyissä auttaminen ym. iltapesu-hommelit ja muut pienet avustamiset on AINA mun vastuulla. Enkä mä pysty asumaan missään sikolätissä. Mies sanoo välillä että rentoudu että tarviiko kaiken olla aina viimeisen päälle… no joo tarvii, koska viihdyn kun kotona on siistiä. Mä olen koti-ihminen ja puuhailen kotona tosi paljon kaikkea sisustuksen, kukkien ym. kanssa.
Joo ja ihan sama että remonttireiskaksi se on tosi hyvä mutta sitä suunnitteluvaihetta kestää yleensä muutama viikko ennen kuin mitään tapahtuu…
Ja tää yleinen v**tus johtaa siihen että eipä paljoa lauantai-iltana kiinnostanut kun sänkyyn mennessä toinen alkaa klähmiä kun olen aivan poikki rehkittyäni ja leikittyäni koko päivän. Siitä tulee sitten helposti se toinen riita kun toinen ei tajua, että ihan pienillä huomioimisilla (voinko auttaa laittamaan pyykit kaappiin) se aiheuttaisi sen verran positiivisia vireitä että voisin kuvitella meillä olevan joskus seksuaalista kanssakäymistä… mulla on myös krooninen sairaus joka aiheuttaa välillä kipuja ja väsymystä, mutta siitäkään ei tietenkään puhuta enkä sitten viitsi valittaa kun valitus menee kuuroille korville.
No tämä valitusvirsi kuullostaa pahemmalta kuin oikeasti on. Kyllä me ollaan normaalisti ihan puheväleissä, ei jakseta yleensä kumpikaan vihoitella kauaa raivonpurkauksen jälkeen. Niitä on aika harvoin, enemmän se on sellaista mun jäkätystä. Mutta mä en siis pääsääntöisesti juo siksi että mies ottaa päähän. Mulla juominen liittyy melkein aina hyvään fiilikseen ja sellaiseen juhlistamistunnelmaan.
rupes naurattamaan ku luin sun viestin ku kuulostaa niin samalta ku meillä päin. ja just tuo “lääppimis” homma, että sitte pitäs muka lämmetä johonki sänky puuhiin tuollaisen päivän/päivien jälkeen vaikka ei minkäänlaista läheisyyttä/ ymmärrystä ole miehen puolelta ollu ennen sitä!!
että lämpenepä siinä sitte ajatukselle.
Joo on se tämä elämä niin kummallista välillä 