Aivan ihanaa, että sinun miehesi on ymmärtänyt mitä kirkkaat saavat aikaiseksi. Oma avokkini on tehnyt vaikka mitä terävien takia, ei ole vielä ymmärtänyt terävien vaikutusta, enkä tiedä milloin tajuaa.
pohjatar
EHkä mieheni ymmärrys väkevien vaikutukseen auttoi hänen hyvä ystävä. SIlloin kun tää ystävä vielä seurusteli meidän alkuaikoina, niin hänen eukkonsa puhui aina avoimesti meidän ja miehensä kuullen mimmonen idiootti tästä tulee kun juo väkevämpiä. Heti rupeaa haastamaan riitaa ja muuttuu kusipääksi. Ja nähtiinhän me se moneen kertaan itsekkin kun meillä oli iltaa viettämässä.
Tää ystävä kuvitteli et se muija valehtelee kun hän ei itse niitä juttuja muistanut, sit mies totes et hän kuvitteli et minäkin valehtelen, mut tajus sitten etten valhedellukkaan. TOdella idiootti siitä tuli kun drinksuja veteli kaljan päälle.
Ei onneksi enää kotona juodessa juo väkeviä. Jos muualla on juomassa niin mulle on yksi lysti paljonko silloin drinksuja juo, ärisköön siellä sitten…
Ois kai auttanut sekin et ois saanut kuvatuksi niitä tilanteita, mut nehän kävi niin nopeesti, ettei siinä olis kerinny hakeman kameraa ja kuvata… Sit ois pitäny kuvata alusta asti et toinen ois nähnyt kuin naurettavasta jutusta se ihme reuhominen lähti.
Kirkkaitten jättäminen kotioloissa on tosiaan rauhoittanut paljon.
Enpä ole täällä aikoihin pyörinyt, en ole kokenut tarvetta kirjoitella…
Takana on yksi selvä viikko ollut… Tai no, hän loukkasi pahasti selkänsä, söi siihen vahvaa särkylääkettä ja rentouttavia. Pyysi mua viikonloppuna jos toisin hänelle pari saunakaljaa, sanoin tuovani, kunhan ensin kuuntelee sanottavani. Kerroin kuinka iso rasitus kropalle on vetää lääkkeitä ja alkoa, vaikka ohjeissa ei kielletä juomasta alkoholia. Itseäni lääkäri on varoittanut kyseisistä särkylääkkeistä, se kun on saattanut aiheuttaa munuaisiini ongelmia. Mies sanoi ettei oo tullu ajatelleeksi asiaa, on vaan kattonut paketista et kielletäänkö alko samaan aikaan vai ei ja totes et älä tuokkaan. Sanoin tuovani jos hän haluaa saunaoluet mut sanoi ettei halua sillä ainakaan lisätä riskiä vahingoittaakseen kroppaansa.
Tähän varmasti joku sanoo et mun tarttis toisen antaa juoda jos haluaa, et pitkitän vaan prosessia… Olen eri mieltä. Olen aika hyvin irtaantunut toisen juomisesta, ei se enää kuohuta mun tunteita. Ja onhan tuo ennenkin juonut ja syönyt lääkkeitä missä ei oo alkoholia kielletty.
Mut jos tosissaan lääkkeisiin ei koeta tarpeen laittaa varoitusta että kuinka iso rasitus nuo lääkkeet on ja rasitusta lisää alkoholi vielä, niin kyllä mä sitten kerron sen ihmisille, mitä lääkäri on mulle sanonut. Ja sitten päättäköön juoko vai ei…
Piilojuominen on edelleen menneen talven lumia… Eikä viikonloppu juomisetkaan ole lapasesta lähtenyt…
En oo hetkeen taas ajatellut että josko tuo mies tosta alkoholisoituu. Enkä sitä lähde edes ajattelemaan. Valhetelu, piilottelu on jäänyt, sitähän mä pääasiassa halusin. Ja hyvin on mennyt.
Parisuhde voi hyvin, ei alkoholin tuomia riitoja…
Nautin näistä hetkistä, elän päivä kerrallaan. En murehdi tulevaa enkä jossittele. EN lähde analysoimaan jokaista juttua, en vahdi enkä vaadi… Paljon on muuttunut parempaan ja pysynyt siinä… En tiedä mitä tuleva tuo tullessaan, enkä halua siitä edes murehtia. Murehdin siitä sitten jos tulee ajankohtaiseksi.
Toivotan kaikille rauhaisaa joulun odotusta!! Ja uusia tuulia ensi vuodelle!!
Näyttää että olet vähän kirjaimellisesti ottanut sen että antaa juoda.
En mä ainakaan nää siinä mitään vikaa että kertoo jos epäilee että joku lääke ei ole hyväksi juomisen kanssa…
Ja jos nyt johonkin ois pakko puuttua, niin siihen että oot tuomassa miehelle kaljaa, jos hän kerran on mielestäsi alkoholisti …jos mä olen sitä mieltä että mua häiritsee jonkun juominen niin en edes asu hänen kanssa saati sitten tuo hänelle kaljaa:D Mutta siis unohda miettiminen että mitä “saa” ja “ei saa” tehdä, voihan sitä maalaisjärkeä käyttää eikä tarvi jostain listasta lukea mitä saa sanoa miehelle ja mitä ei.
Koska jos se siihen menee ettei mistään saa edes puhua niin sehän on jo ongelma.
samaa kok
Niin ehkä olen ottanut liian kirjaimellisesti…
Ja tuosta alkon raahaamisesta… Muuten mies kyllä ostaa omat juomansa, en niitä hälle osta, en todella kuluta rahojani hänen juomiseen! :mrgreen:
Nyt vain sattui olemaan tilanne että olit itse liikenteessä ja samalla tein kauppareissun. Mut jos oisin kotosalla ollut niin en tosiaan ois hälle lähtenyt hakemaan ja sen verran järki päässä miehellä on ettei edes ehdottais moista, koska tietää et käskisin itse mennä juomansa ostamaan… 
En edelleenkään sanoisi että mies ois alkoholisti tai tulossa siksi…
Toivoin että mies lopettaa piilojuomiset ja juomisen salaamisen, ja niinhän siinä kävikin. On ihanaa kun ei tarvitse arkisin katsoa kun mies enemmän tai vähemmän maistissa ja sitten vielä kieltää sen. Ja kun piilojuominen on loppu, ei ole annosmäärät kasvaneet.
Eli onhan tässä tapahtunut muutosta, joka nyt on pysynyt jo jonkin aikaa…
Joulun odotus on mukavaa aikaa, kun tietää ettei toinen ryyppää koko kahden viikon lomaansa… Tosin ei hänellä ole ennenkään ollut tapana ryypätä kuin muutaman kerran, eikä niitäkään päiviä ole tillin tallin viettänyt.
Olen saanut enemmän positiivia ajatuksia, eikä aikani kulu miettien toisen juomista. Edistystä sekin. 
Satuin lukaisemaan ja tunnen suurta sympatiaa; ei oo helppoa. Olen kohta 50v-nainen ja mies on samanikäinen. Perheeseen kuuluu teinit. Mies ei osaa olla päivääkään juomatta. Kaljaa pitää saada ja siihen vielä kyytipojaksi jotain väh. 40 volttista. Eihän hän omasta mielestään ole alkoholisti vaan sehän on vain minun mielipiteeni. Harva se ilta töistä tullessani kotiin tapaan kotona sössöttäjän, joka tilittää puhelimessa jotain heidän metsästysseuraongelmiaan enemmän tai vähemmän pienessä sievässä. Samaa asiaa saattaapi mies selittää mulle jopa 3-5 kertaa illan aikana muistamatta että asian oli jo puhunut. Eli lähimuistin kanssa ongelmia.
Ratkaisu oli toistaiseksi seuraava kun mies ei kestä olla ilman; mulle ja lapsille ei vittuilla ja jos saa sairauskohtauksen, joka johtuu alkosta-> ei ole kotiin enää asiaa. Ja toinen ratkaisu on että jätän mieheni tytön rippijuhlien jälkeen kesällä. Alkon käyttö ei tule loppumaan, minun syyni ei ole juominen ja haluan itselleni ja lapsille elämän; onnellisen sellaisen.
Rankka ratkaisu tulossa mutta minkäs teet
Voimia kaikille!!
Pitkästä aikaa… Olen lueskellut muiden kuulumisia.
Meillä juominen on pysynyt 4-8 kaljaa / viikko, plus 1-2saunaolutta…
Mies lopetti vuoden alusta tupakoinnin ja sitä myöden hitusen enemmän kiinnostunut terveydestä. Tarkoittaen sitäkin että useammin alkanut jopa pienessä pintahuurussa kertomaan kuinka jatkuvassa juomisessa ei ole järkeä ja hän haluaa muutosta tähän.
Useimmitenhan se on mennyt niin että selvinpäin mies höpöttää mitä haluan kuulla ja kännissä kertoo kuinka hänen juominen on on jne. Eli hänessä itsessään on tapahtunut jokin ajatusmuutos.
Nyt viikko siitten mies lähti kaverille huitelemaan riidan päätteeksi… Mulla paloi käämit kun tehdään jotain ei niin fiksua ja varsinkin jos siinä on alkolla osuutta asiaan. Ni tästä tuli riita ja mies poistui paikalta. Parin päivän jälkeen mies pyyteli anteeksi ja ilmoitti haluavansa normaalin elämän mun kanssa, jättää läträämiset ja löträämiset ja elää kuin aikuinen jne.
Hyvin outoa… Ja oudommaksi teki se että tästä anteeksipyytelyn jälkeen meni pari pv kun istuimme ruokapöydässä iltapalalla ja mies sanoo et haluaa oikeasti jättää läträämisen pois ja elää normaalia elämää koska siinä ei ole mitään järkeä. Kysyin tietty et miksi muka nyt. No koska hän on sitä asiaa miettinyt pitkän aikaa, mut ei vaan oo tehny asialle mitään…
Niin outoa tää on silsi, et ylensä anteeks pyytöjen jälkeen hän ei aloita keskustelua lupauksista ja jos mä otan asian puheeksi niin huomaa että se ärsyttää miestä.
Mutta nyt sitten… Eka perjantai kun palaan töistä kotiin, ei makaa 8pac aukinaisena, ei löydy kaljan kaljaa. Se tunne… Vaikkei tätä enää ikinä tapahtuisi uudestaan, muistaisin tämän hetken… Lauantaina herättiin virkeinä, käytiin kaupoilla, tehtiin hyvää ruokaa… Itse join lasin viintä, mies joi kaupasta ostaman ykkös kaljan ruuan kanssa. Ja… Niin ei muuta. Mies ilmoitti että sunnuntaina mennään taas katsastamaan kaupungille. Ihmettelin miksi nyt hän haluaa ja ehdottaa itse näitä kaupassa käyntejä tms , sanoi että haluaa tehdä muutakin kuin maata kotona.
Ja tää viikonloppu, ollaan tehty paljon yhdessä, naurettu ja juteltu.
Tämä suunta näyttää edelleen hyvältä… Että mies itse haluaa tehdä muuta kuin ryypätä, näkee että elämässä on muutakin.
Ja edelleen en halua murehtia tulevaa, haluan nauttia tästä hetkestä!
Huomenta!
Muiden juttuja kun olen lueskellut, olen joutunut miettimään miten olen tänne päätynyt. Miten olen 10vuotta jaksanut katsoa liikajuomista. Kuinka tyhmä olen ollut.
Sitten tajusin et eihän tää 10v tämmöstä ole ollut. Lähes aina mies on juonut kuten muutkin nuoret ruukaa… Viikonloppusin ja vapaalla… Ei sillon ole ikinä mieleeni tullut että joku noista olisi alkoholisti. 4vuotta seurusteltua muutimme yhteen… Kuten muutkin niin mieskin joi, viihtyi kotona enemmän kuin muut. Ei se juominen härinnyt mua.
Siinä vaiheessa kun mies alkoi olla hiprakassa viikolla, niin huoli heräsi… Oltaisko vuosi asuttu yhdessä… Sehän oli kalja silloin ja toinen tällöin, suutuin siitä koska ei sitä kaljaa tartte kokoajan kitata, vaikka se yksi pullo olisikin. Tuli sitten muutto yhteiseen kotiin eri paikkakunnalta… Remppa aikana huomasin että kaljaa kuluu reilummin, remppa ja työaika stressaavaa mikä lisäs miehen juomista. Eli kolmisen vuotta sitten tilanne lähti lapasesta, piilopulloja jne.
Nyt sitten 1,5v miehen juominen on vähentynyt paljon ja asennemuutos tullut… 8kk aikana mies on juonut vähemmän kuin koskaan ennen ja hyvää vauhtia vähenemään päin…
Eli n 3v on ollut rankkaa ja elämä pyörinyt paljolti miehen juomisen ympärillä… Olen jaksanut sillä et rempan jälkeen rauhottuu kun stressi loppuu, ja tosiaan muutoksia tullut.
Ehkä tärkein on tuo miehen ajatusmaailman muuttuminen… Hänellä ei ole tarve kertoa mulle miksi hänen pitäisi saada juoda vapaasti esim se rentouttaa, raskas viikko takana, ei ole lapsia joten vielä saa juoda ja mennä, olen nuori vielä jne.
Nyt oli sitten selvä viikonloppu mies muistiin… Lauantaina yksi ykkös kalja ruuan kanssa, sunnuntaina samanmoinen. Ei edes yritystä päihtyä, ei kiukuttelua, ei hinoa juoda lisää… Eilen mies sanoi kuinka mukava vkl meillä oli… Saas nyt sitten nähdä miten tästä eteenpäin, onko pakko juoda enemmän joka toinen viikonloppu, vai haluaako tosissaan olla pidempiä aikoja ilman.
Ja jos perjantaina juo niin ilmestyykö taas lavakaljat vai riittääkö esim 6pac… Sehän kielii siitä et säännölliset kännit on saatava…
Mut alku näyttää lupaavalta, mies nauttii viikonlopuista selvinpäinkin… Ei hän toivoton tapaus ole, vuoden aikana vähentäminen ollut pysyvää, niin ehkä tämäkin jatkuu.
Jos toisin käy ei mun maailma kaadu, välillä haaveilen että saisin muuttaa kerrostaloon yksin asumaan. Ennen miehen kanssa yhteen muuttamista asuin jonkin aikaa yksin kertostalossa, ja voi kuinka nautin… Ja olen suunnitellut et jos meille joskus ero tulee niin ostan oman kämpän, remppaan nätiksi ja saan elää ihan itseni kanssa ja pärjään vallan mainiosti yksin.
Nautin nykyäänkin siitä jos saan olla kotona ihan yksin, miehellä vaikka pitkä työpäivä… Voi että niistä kyllä nauttii… Ja on se ihanaa kun mies sitten kotiin tulee… Mutta kieltämättä nautin todella omasta rauhasta… Välillä vähän liikaakin. 
Perjantai… Tää päivä oli joskus se mitä vihasin! Tai oikeestaan koko viikonloppua. Aina sydän syrjällään paljonko se juo, lähteekö johonkin…
Tänään tuli töistä kotiin. Vastassa oli selvä mies… Availi siinä 0,5l olutta… Mut ei saanut kiukkua aikaiseksi.
Kyllähän tossa kerkes kaveri miehelle soittaa oisko saunailta tiedossa? Mies tokas et ei mitään semmosia kun huomenna mennään kummityttöä kylpylään uittaa perheen kanssa.
Meillä siis mukava päivä tiedossa huomenna.
Mies sanoi vähän puhelun jälkeen et hän on miettinyt jos joku kerta sanois tälle kaverille suoraan ettei hän aijo eikä halua joka viikonloppu roikkua kännissä ja lähtee ryypylle. Tää on jotain outoa miehen suusta. Et hän kehtais kaverille sanoo ettei jatkuva ryyppääminen olekkaan siistiä.
Nyt me ollaan päädytty tähän pisteeseen… Juominen vähentynyt, asenteissa rupeaa näkymään muutosta… Se onko muutos pysyvää, en tiedä. En ole ennustaja.
Olen tehnyt suunnitelman, mitä teen jos herra alkoholi nostaa päätä ylös, juominen lähtee kasvuun tms.
Aloitan oman kämpän etsimistä.
Ehkä mun pitäis nyt ruveta rauhottumaan. Unohtaa etukäteen murehtiminen. Sillä en ainakaan mitään voita.
Lueskelin omia juttuja alusta. Voi ihme… Sehän on se ihan sama tarina mitä täällä ylensä saa lukea. Ihan samaa kaavaa toistaen.
Tosin itse sain tekstistäni sellaisen kuvan et kaikki nää vuodet ollu yhtä helvettiä. Jos olis, en tuskin tässä suhteessa olis jatkanut. Mut tolta musta varmaan on tuntunut, et muutamat vuodet on vierähtäny vaan viinan parissa, että viina vie munkin kaikki energiat.
Nyt tarttis jatkaa työtä sen parissa ettei tunteet nouse pintaan heti jos toinen avaa tölkin. Tässä teen paljon itseni eteen, kun saan itseni kuntoon, jaksan taas toivon mukaan aloittaa salilla käynnit. Ja tapaamassa enemmän kavereita.
Tässä nyt pari viikonloppua vierinyt selvinpäin. Huomaa kuin ylpee itse on itsestään ja kertoo kuinka paljon on nauttinut näistä viikonlopuista. Ollaan käyty toreilla, ajelemassa, touhuttu yhdessä.
En kaipaa miehestä absolutistia. Tai jos se sen vaatii niin ei se huono juttukaan ole. Itsekkin mielelläni nautin lasi hyvää viintä hyvän ruuan seurana. Tai saunassa oluen. Joskus on kiva viettää kosteaa tyttöjen iltaa. Mut mulle riittää yks lasi viintä, mun ei oo vaikeeta lopettaa siihen. Tyttöken illassa voin juoda muutaman sidukan ja todeta et voin hyvin jatkaa täs vesilinjalla.
Mies kovasti puhuu ettei kaipaa jatkuva ryystämistä ja läträämistä. Ihmetteli kuinka on voinu olla niin tyhmä et hän on tuhlannu elämääs tommoseen älyttömään juomiseen. Kuinka paljon hänellä on jääny näkemättä, koska täytyy joka vkl juoda . hän nauttii enemmän siitä et jaksaa herätä aikasin, pystyy lähtee ajaa autolla vaik heti aamusta. Pystyy lähtee moottoripyöräilee koska haluaa, ei tarvi ootella et promillet ois varmasti nolla. Hän itse sanoi tykkäävänsä enemmän tällaisesta kuin siitä et joka vkl pitää ryypätä.
Miehen asenne täs parin viikon aikana on muuttunu paljon. Se puhuminen siit juomisesta. Se et hän on itse sitä mieltä et on hukannut elämästään paljon hyviä juttuja jatkuvan juomisen takia. Sitä hän vähän suri sunnuntaina.
Niin ja sanoi hän sen että viimisen niitin jälkeen hän oli ihan rikki. Eikä sillon tapahtunut ees mitään isompaa, mut hän maanantaina itki töissä ja oli niin surullinen olo siitä et hän on juomisella pilannu kaiken. Mä heitin siihen et sulla oli vasn morkkis, mies kiisti, et ei ollu morkkis, vaan hän oikeasti heräs siihen mitä hän juomisella saa aikaan.
Mut näillä mennään. Itse harjottelen sitä ettei alko anna tunteille valtaa. En heti ajattele et no tosta se taas juominen yltyy. Täytyy luottaa elämään, ja mennä päivä kerrallaan nauttien.
Perjantaina oltiin yhdessä kaupassa. Mies sanoi ostavabsa olutta jos se on sallittua. Ei se herättänyt mitään tunteita mussa, sanoin et ei hänen multa tarvi lupia pyydellä.
Luulen et tuo parin viikon juomaton tauko helpotti oloani paljon. Ja itseasiassa meillä oli ihan hauska ilta. Mua ei kiukuttanut ja sain nauttia hyvästä olosta vaikka mies humaltu. Saunassa juteltiin hänen juomisesta, tai jän halus puhua siitä. Sanoi et noi selvät viikonloput on ollu helvetin hauskoja ja et tämmönen juominen saa jäädä vähemmälle. Sanoin et kaiken täytyy lähteä hänestä itsestään, tehdä ja juoda miten hän haluaa ja mä teen omat päätökseni et miten mä halun elää jotta mulla on hyvä olla. Mies yhtyi tähän ja sanoi et kyl hän haluu yhdessä elää näin, koska selvät viikonloput on hänest tosi kivoja ja hän nauttii niistä paljon.
Mittailtiin miehen verenpaine, siinä jo muutama kalja alla juuri juoneena, ja just tuli ulkoita kantamasta auton renkaita. Silti verenpaine oli laskenut paljon. Tupakan jättänyt 4,5 kk sitten ja pari viikonloppua selvinpäin oli tehnyt selkeen muutoksen. Mies tokas et ei hän halua ainakaan viinan takia kuolla, on hienoo et verenpaineestakin huomaa et hän haluaa elää bormaalia elämää.
Täällä elämä jatkuu hyvissä merkeissä, enkä enää mieti onko miehestäni tulossa alkoholistia.
Mennään hetki kerrallaan, paljon on muuttunut ja nyt voisin sanoa et kohta voisin sanoa miehen lähenevän kohti kohtuukäyttöjän rajaa… Aika näyttää…
Kiva kuulla Maikki85, että teillä menee paremmin. Siitähän se lopettamispäätös usein syntyy, että alkaa tiedostamaan omaa alkon käyttöään, kyseenalaistamaan sitä, ja miettimään millaista elämä voisi olla ilman. Itsekin vähensin ensin kohtuukäyttöön, sitten aloin pitämään tipattomia kuukausia, ja lopulta lopetin ihan kokonaan. Todetakseni, että kaiken sen, mihin aiemmin tarvitsi alkoholia, voi tehdä ihan selvinpäinkin, ja paljon aidommin kokien ja asioista enemmän irti saaden 
Sellaiset turhat seuralaiset kuin väsymys, saamattomuus, roskaruualla krapulapäivisin herkuttelu, päänsäryt, mielialan vaihtelut, alkuviikon “juomisahdistus” jne katosivat, samoin kuin muutama ylimääräinen kilokin, nyt on mukava astella kesään S-kokoisena. Terveyttä ja energiaa riittää, ja elämä on paljon täydempää kuin ennen.
Juomisen voi jättää, vaikka ei olisi alkoholisti, tai vaikka ei olisi suurkuluttajakaan. Sitä ei vaan moni hoksaa, mutta kannattaa kokeilla. Raittius on parasta buustia ja elämäniloa lisäävää lääkettä jokaiselle!
(ja jos se lopettaminen on vaikeaa… niin no siitä voi sitten päätellä jo jotakin. Alkoholi koukuttaa käyttäjäänsä yhtä vahvasti kuin tupakka, vaikka moni tämän kieltääkin, ja yleinen mielipide on, että vain alkoholistit ovat riippuvaisia. Mutta itse olin myös riippuvainen, vaikka olin vain kohtuukäyttäjä, ja lopettaminen oli niin vaikeaa, että mikään asia maailmassa ei saisi minua aloittamaan uudestaan.)
Kiitos sitruunapippuri kommentista, mukava saada uusia näkökulmia ja kommenttia!
Tuota olen toivonut, että miehen muutos lähtee hänestä itsestään, eihän se muutos ole pysyvää eikä silloin kumpikaan ole onnellinen. Kaikki lähtee omasta halusta.
Tässä mennään hetki kerrallaan. Täl hetkel ollaan kauempana mökkeilemäs mun sukulaisen hautajaisten takia. Täällä on perheeni ja miestä kysyttiin kantajaksi. Vappuna jo tänne tultiin. Ei ole mies haihatellu kaljojen perään, ei harmitellut et vapun kunniaks ei saa ryypätä. Nauttii todella luonnosta ja olemisesta. Tällaista on se elämä josta mies nauttii, parempi kuin jatkuva juominen hänestä.
Ja oma juominen. Toi on varmasti totta et vaikka jokainen sanoo ettei oo riippuvainen alkoholista ja vois olla kokonaan juomatta, niin ei taida pitää paikkaansa.
Jollain tavalla varmasti koukuttaa ja on silloin tällöin pakko juoda, maistella. Itse voin olla monta kuukautta kokonaan ilman alkoa, mut kyl jos on joku hyvä ruoka ni on lähes pakko saada lasillinen hyvää viintä. Mut ikinä hinot ei oo niin kovat ettenkö vois jättää juomatta, kyllä oon jättänytkin ilman hampaitten kivistystä.
Mut nuo kännit ja pöhnät, niitä ehkä muutama kerta vuodessa. Ja itse en harrasta krapulassa oloa, en siedä sitä oloa ja pystyn juomaan niin että olen virkeä seuraavana päivänä.
Mut joo…
Tämmöstä täällä…
Mä olen niin väsynyt. On tullut paljon muutoksia oloon, joten tutkitaan onko kilpparissa ongelmia. Tai onhan siellä, nyt täytyy vasn oottaa et pääsen lääkkeet aloittamaan.
Jaksan enää hyvin vähän tehdä kotihommia, oon aina väsynyt ja todella alakuloinen. Mikään ei kiinnosta, ei edes auringonpaiste saa mua menemään ulos.
Nyt mies sitten kovasti tsemppailee mua ja kannustaa jaksamaan.
Hetken pelkäsin et mahtaa miestä vituttaa et mä oon iloton ja väsynyt ja siinä hälle syy ryypätä. Mut ei! Hän on yllättävän ymmärtäväinen. Enkä sitä enempiä murehtinutkaan kuin hetken.
Mies puhuu siitä et kun saan oikeet lääkkeet ni voidaan jatkaa taas normaalia yhteiselämää… Ja voidaan taas tehdä asioita yhdessä kun saan jaksamisen takaisin.
Mies itse tossa yks päivä naureskeli et nyt ku hän on saanut elämäänsä järkeä ja on taas iloinen niin sitten mä sairastuin. Kun siis työt on painaneet miehen oloa, kaöja maistunut, eikä elämässä ollu muuta iloa kuin juominen. Itse olin tuolloin virkeä ja tsemppasin miestä kaikin tavoin ja olin se iloinen osapuoli. Nyt osat vaihtui.
Onneksi mies osaa ottaa asian oikein, eikä löytänyt tästä syytä ruveta juomaan, tai yrittänyt syyllistää mua.
Tässä nyt sitten silloin tällöin herralla menee kalja jos toinenkin. Muutamia viikkoja on selvinpäin, joskin silloin saattaa jonkun ruokakaljan juoda.
Sen huomaa ettei oo enää sellaista et sauna täytyy lämmittää jotta saa saunakaljan, et se juominen on pakko. Enkä enää kavahda jos hän viikolla avaa työpäivän jälkeen tölkin. Koska nyt jo luotan sen verran ettei piilojuomista tapahdu. Eikä se yksi kalja enää houkuta juomaan toista ja kolmatta.
Mut nyt parantelen itseäni, miehen tuella. Ja ootan et saan itseni takaisin ja pääsen miehen kanssa nauttimaan kesästä!
Hei Maikki,
masennus on kamalaa. Usein kai käy noin, että kun selviää jostakin pitkästä kriisistä, ja asiat alkavat ympärillä helpottaa, sairastuu itse… on ikäänkuin tilaa ja mahdollisuus oireilla, kun aiemmin ei ollut. Hyvä kun olet hakemassa apua ja hoitoa. Ihana kuulla, että miehesi on aloittanut elämäntaparemontin, ja vähentänyt juomistaan. Keskity nyt itsestäsi huolehtimiseen, kyllä se aurinko vielä paistaa, vaikka nyt ankealta tuntuukin! Voimia!
Sitruunapippuri
Minulla oli nuorena masentuneisuutta… Nyt on hyvä että tiedän kuinka ihanaa elämä voi olla.
Nyt on helpompi kestää kun välillä muistaa et pian tää on ohi.
Mä luulen että mulla on tää ollut jo pidempään, silloin luulin et elämän kuuluu vaan olla tällaista ja kaikki on normaalia. Tätä on sitten pahentanut stressi miehen juomisesta ja yhtä paljon eräs toinen todella raskas asia.
No nyt saan tervehtyä rauhassa, kun ei miehen juomista tarvi stressata koko ajan. Ja syy näille oireille on löytymässä.
On toiset surujuhlat heti perään… Ei jaksais.
Arkielämä sujuu, ei kiehuta juomiset eikä juominen ole pääasiassa… Et sillä sarallakin sujuu…
Tsemppiä, Maikki!
Toivon sulle pikaista tervehtymistä. Toivottavasti miehesikin olisi nyt tajunnut, että elämä olisi helpompaa, jos juominen ei sitä hallitsisi.
Aika paljonhan me ihmiset kaikenlaista kestetään, mutta välillä kun tulee monta asiaa päällekkäin, se koettelee voimia. Niinkuin sinulla nyt sairastuminen ja muut surut jotka tulevat yhtä aikaa. Pidetään katse tulevaisuudessa kuitenkin, paljon hyviä asioita on vielä meitä odottamassa
Äläkä välitä kaikista kommenteista, sinä olet viisas ja välittävä ihminen. Jolle toivon paljon hyvää Kyllä meillä kaikilla varmaan on täällä hyvä tarkoitus, mitä järkeä tässä muuten olisi
Rinalda
Eilen oli harvinaisen mukava päivä. Tai ni mukava pitkästä aikaa. Jaksoin tehdä vähän asioitakin. Tai tehtiin miehen kanssa yhdessä.
Mies tuli töistä kotiin ja meidän piti lähteä ostelemaan kukkasia pihalle. Oli niin hieno aurinkoinen päivä et mies sitten kysäsi saisiko juoda matkalla yhden oluen. Jännä miten rauhallisena mieli voi pysyä, johtuneeko siitä että toiseen alkanut syntyä jo luottamusta. Sanoin että hän voi juoda kaljansa jos haluaa, mutta reissulle mukaan en ota koska musta on noloa jos hän haisee kukkakaupassa kaljalta. Mieskään ei mutristellut naamaansa vaan totes et oon ihan oikeessa, se ois kyllä noloa hänestäkin ja jätti juomatta. Osteltiin kukkia jne ja kotona istutettiin yhdessä.
Yhdessä vaiheessa olin ylpeä itsestäni, en hakeutunut miehen lähettyville kyylätäkseni juoko salaa vai ei. Ainoastaan tuon verra tuli mieleen miehen juominen. Ja kyllä mies näytti olevan selvinpäin. Normaali oma itsensä.
Kovasti saatiin asioita aikaiseksi, juteltiin ja nautittiin.
Huomaa myös kun työpäivät normalisoituneet, mies nauttii paljon kun on vähän enemmän iltaisin aikaa. Ei jatkuvasti tarvi vetää kaljaa ku pitää nollata raskasta viikkoa tai raskaan päivän jölkeen vedettävä muutama kalja. Huomaa taas että kesän tullen tuo moottoripyöräily menee kaljan lipittämisen edelle. Siitä harrastuksesta nauttii. Ja sillokn vaaditaan ehdottomasti selvinpäin olemista.
Hyvin tuntuu sujuvan. Enkä tällä hetkellä voi puhua että miehen juominen olis ongelma. Hän itse on sanonut olevansa ylpeä kuinka paljon on pystynyt vähentämään juomista. Absolutistiksi ei aijo, olut maistuu niin hyvältä, mut ei tarvitse juoda itseään känniin, eikä tarvitse joka viikonloppu vetää itseään humalaan. Selvinpäin on kuulemma mukavaa ja elämä tuntuu erilaiselta.
Tällä hetkellä meillä mennään näin. Itsekkin rupeaa pikkuhiljaa luottamusta kasvattamaan, murehdin sitten kun on aihetta.
Ihanan aurinkoista päivää ja loppuviikkoa kaikille!
Hei vaan…
Ehkä elämä alkaa näyttää aurinkoiselta… Surujuhlta ohi, ikävä jäi. Sain kilppariin lääkityksen ja hoitelen itseäni taas kuntoon…
Mies ollut kovin kärsivällinen kanssani… Antaa levätä, huolehtii paljon asioista kun mä en vaan jaksa, ei provosoidu mun kiukutteluista jne.
Juominen… Ei ole ollut kauheasti jaksamisia miettiä asiaa, mutta entiseen ei ole palannut. Joskus on viikonlopun ilman, käydään ajelemassa Ja nautitaan elämästä selvinpäin. Joskus perjantaina ottaa muutaman jolloin sään salliessa pääsemme kuitenkin seuraavana päivänä ajelemaan…
En edes muista koska viimeksi ollut kunnolla kännissä… Luojan kiitos!
Myös miehen ystävä yrittää päästä tilanteen herraksi. Hän on teinistä asti juonut joka vkl, kaikki päivät ja sunnuntaina loiventavaa. Kaikki lomat mennyt ryypätessä. Ja määrät on niin hurjia et seuraavana aamuna herää kännissä, siitä sitten on hyvä jatkaa. Pilasi parisuhteet juomalla… Ennen uusimman suhteen aloitusta, joka sitten taas kariutui, rupes tää kaveri puhuu rauhoittumisesta, ja parisuhteen myötä rauhoittuikin. Mut nyt hän haluaa normaalin elämän, että elää vois ilman ryyppäämistä. Hän sitten viikonloppusin tulee meitäkin auttamaan remppahommissa, että sais muuta ajateltavaa kuin juominen. Ja siinä sitten mies ja hänen kaveri tukevat toisiansa normaalin elämän tavoittelulla.
Myös eräs kolmas ystävä lopetti juomisen kokonaan. Hän saattoi olla kuukausia ilman, mutta kun otti niin otti kunnolla… Totes viimein et jos hän ei kerta pysty juomaan ilman et lähtee lapasesta, niin ei juo sitten ollenkaan.
Kyllä näköjään näitäkin sitten tapahtuu. Halua lopettaa itse, huomata että elämässä voi olla muutakin kuin jatkuva ryyppääminen… Tällä yhdellä kaverilla takana yli 15v joka viikonloppuista ryyppäämistä ja kaikki vapaat myös. Ja mun miehell yli 15v joka viikonloppuista juomista , kaikkia lomia ei ole ryypännyt. Nyt sitten yli vuos kovasti vähentänyt.
Mut täällä elämä jatkuu ilan alkon tuomaa vitutusta ja stressiä
Se olisi perjantai päivä.
Aurinko paistaa nätisti. Lääkkeet alkaa kai jo hiukan vaikuttaa, oon tässä jo kuukausi kaupalla maannut vaan sisällä, hyvä että pyykit oon jaksanut pestä, muuten mies hoitanut asioita täällä. Väsymys ja paleu ollut ihan hirveitä. Eilen ekaa kertaa pärjäsin ilman villatakkia, vaikka varpaat oli vielä jäässä, niin en palellut kauttaaltani. Ja se ihana tunne tulla kotiin, aurinko paistoi ja halusin häärätä ulkona. Parasta siinä että toteutin haluni, hääräsin monta tuntia ulkona, puhtia riitti, mieli oli jaksava ja elämä hymyili pitkästä aikaa. Ehkä saankin nauttia kesästä jatkossakin.
No ehkä liian nopasti aloitin rehkimään ja liian isolla volyymilla, tänä aamuna olen taas jaksamattomampi ja voisin vaan makoilla sisällä. Josko se tuntien myötä helpottais ja saisin itseni vaikka ulos istuskelemaan.
Mietiskelin tuota omaa juomista. Ja onko se pahalla tolalla. Päädyin tulokseen ettei todellakaan ole. Pystyn valitsemaan juonko vai en. Mulla oli nuoruudessa vaihe jolloin join joka viikonloppu. Vain siksi että se oli ihan hauskaa. Siitä pikkuhiljaa lähti maku kun porukka riiteli ja tappeli kännissä, joku keksi taas itkeä niitä samoja asioita ja liibadaiba. Myös kiloja rupes kertymään, joten vähensin juomista. Jätin turhat tissuttelut pois. Siitä sitten se juominen väheni aika huimasti. Nykyisin saatan juoda lasin viiniä hyvän ruuan kanssa, tai kauniilla kesäpäivällä istua keinussa ja juoda yhden kylmän sidukan. Voin olla useita kuukausia kun ei tee mieli mitään. Sama mulla on kaikkien ruoka-aineiden kanssa, joskus tekee mieli maksamakkaraa/verilettuja/suklaata/jäätelöä tms mieli joka päivä, joskus olen kuukausi kaupalla syömättä kun ei vain maistu. Samoin on alkoholin suhteen. Aikoihin ei ole enää ollut haluja juoda humalan takia, en pidä siitä olotilasta. Yhtälailla siihen keinun viereen voisin ottaa lasin jaffaa/energiajuomaa, tosin niistä iskee hirveä sokerin himo etten voi tuollaisia limukoita juoda ollenkaan. Ainoat mitä päivien aikana juon on vesi tai omatehty marjamehu harvoin, en siis juo muuten maitoa, hiilihappojuomia tms. Sidukkaa juon tosi harvoin, mutta siitä ei iske sokerihimot ja se lasillinen riittää, ei tule viikkokaupalla joka päivä ostettua sitä kun himot jyllää. Samoin viini. No drinksuja en sitten juo kun ehkä joskus harvoin jos viihteelle menen, en tykkää niiden mausta.
Olen tyytyväinen elämääni, mun ei tarvitse paeta viinaan/humalaan. Mun ei tarvi ottaa viinaa että itken tai että mulla on hauskaa. Viini on samanlainen elintarvi mulle kuin muutkin, tai oikeastaa nautinto, juoma joka lisää ruuan makua. En juo humalaan tai humaltuakseni, en juo stressiin jne.
En ole ikinä sammunut, multa ei ole ikinä lähtenyt muisti juodessa, seuraavana päivänä muistan aina edellisen päivän tapahtumat. Ja nyt jo pitkään ollut ettei juominen kiinnosta. Minä olen vapaa päättämään mitä haluan tehdä, alkoholi ei määrää mun elämää. Jos mieleen tulee et voisin juoda lasin viiniä mutta haluisin olla loppuillan ajokuntoinen (jos vaikka ajohimot iskee) niin automaattisesti viini jää pois, eikä harmita lainkaan. Minä olen vapaa valitsemaan. Niin kauan kun asetelma on näin, en aijo absolutistiksi ryhtyä. Jos kulutus lisääntyy, niin sitten ryhdyn vaikka absolutistiksi. Olenhan jättänyt kaikki muutkin koukuttavat aineet/aineet joita käytin liikaa enkä pystynyt pitää hallinnassa (tupakka, energiajuomat, kahvi, maitosuklaa jne.)
Meinsin jo moneenkertaa pyyhkiä kokojutun pois. Kun en tiennyt miksi tällaista kirjoitan. Eilen vaan tuli tällaiset asiat päähän. Niin kauan kun olen tilanteen herra, voin hyvillä mielin tehd kuten haluan. En ole uppoavassa laivassa, en ole koukussa alkoholiin, enkä elä valheessa.
Sitä miehen juomista ruesin miettimään, en nyt muista koska viimeksi ois juonut edes 6pacin. Kerran tai kaksi viikossa on sen yhden saunaoluen juonut. Viinit ja sidkat säilyy jääkaapissa, ennenhän mies salaa joi kaiken alkoholin jääkaapista viikon sisään. Nyt tuolla on sidukka ja avonainen viinipullo ollut varmaankin kuukauden. Mies välillä iloitsee siitä etä juominen on niin paljon vähentynyt ja elämä menee eteenpäin.
Muisti kyllä sanoa eilen että juhannuksena ottaa kaljaa muttei juo täyteen kännin, kun kuulemma se ei ole kivaa. Hassua kuinka vähän toisen juominen hetkeuttaa enää, määrät on vähentyneet niin paljon ettei se aiheuta mielipahaa tai murhetta. Ei mun ole enää aikoihin tarvinnut etukäteen stressata tulevaa viikonloppua tai isompaa juhlapäivää. TUntuu niin hyvältä.
Aurinkoa kaikkien viikonloppuun!