onko miehestäni tulossa alkoholisti?

Kotikanava
141

Mun ja miehen yhteinen parin viikon loma päättyi ja molemmat palattin työn ääreen tänään.
Harmittaa se että kaksi viikkoa meni aika lailla vaan kotona maaten tekemättä oikein mitään. Tai käytiin me vähän motorisoimassa ja tehtiin vähän piha hommia. Mut toisaalta molemmat tarvitsimme sen ettei tarvinnut lähteä mihinkään eikä tehdä väkisin mitään.
Onhan meillä sitten vielä edessä toiset pari viikkoa lomaa, jaksaa sitten käydä pärräilemässä vähän pidemmällä.

Juhannuskin oli ja meni. Olisi ollut mukavampaa jos olisin ollut kunnossa, sairaus veti hieman oloa apeaksi. Mutta muuten meillä oli viidestään ihan hauskaakin. Torstai illalla saavuttiin mökille ja ilta sujui grillaten, saunoen ja alkoa maistellen.
Perjantai jatkui samaa rataa. Ulkona pyörien, soudellen, aurinkoa paistatellen ja juomia tuli tissuteltua pisin päivää. Kuitenkin oli rauhallista, ja taisi olla eka juhannus ilman että joku pariskunta olisi riidellyt, tai joku olisi ollut niin kännissä että olisi rähissyt. Kyllä oli hauskaa.
Lauantai sitten käytiin ajelulla, pojat joivat muutamat krapulakaljat, muttei sen enempää.
Mökiltä kotiuduttiin vasta sunnuntai iltana.
Pelkäsin että miehen juominen olisi jatkunut pidempään sillä jussista jatkui loma. Mut ei onneksi.
Lomallakin mies joi vähän. Muutaman kaljan saattoi ottaa. Viime tiistaina joi 6pacin kaljaa ja olisko jotain muutkain tissutellut. Seuraavana päivänä mentiin mattoja pesemään, miehen kaveri tuli mukaan. Olin varma että kaverukset yllyttävät toisensä juomaan, siksi mattojen pesun jälkeen lähdin yksin pärräilemään ympäriinsä nauttien hienosta kelistä ja maisemista. Illalla tulin kotiin, mies oli kaverin luona ja oletin että juomassa ovat. Jossain vaiheessa sanoi että käyvät terassilla yksillä! ( kuinka usein mies menee yllyttäjä kaveirin kanssa terassille yksille, kun vielä kesälomakin on päällä??) siinä 22 aikoihin mies palas kotiin, ja kas kas, hän tosiaan oli lähes selvinpäin. Oli todella outoa, koska kaveruksille maistuu juomat, lomalla varsinkin.

No mutta hyvällä mallilla on miehen juominen. Ja nyt sitten täytyy harjoitella et aina kun mies sanoo et kyseinen kaveri pyys häntä käymään tai menevät jonnekkin, ei automaattisesti tarkoita että ryyppäävät. Hienoa!

Sitten muita mietteitä…
En tästä enää nuorru, haluan elää elämää tässä hetkessä. Ei tarvitse aina pelätä tulevaisuutta.
On meinaa tullut puheeksi perheen lisäys. Minähän en ole halunnut meille lasta niin kauan kun miehele maistuu alkoholi. Mut mä en tulevaisuutta voi ennustaa. Halauanko 60vuotiaana huomata et oho, ei se mies alkoholisoitunutkaan ja hänestä ois tullut hyvä isä. Juu ei kiitos. Mä elän tässä ja nyt.
Jos lapsi on tullakseen, niin tervetuloa. Jos miehelle iskee viinan himo liiaksi, tiedän että pärjään sukulaisteni ja läheisteni avulla lapsen kanssa ilman miestäkin.
Olen siis tehnyt varasuunnitelman, lapsen ei tosiaan tarvitse katsoa kännistä isää. Saa nähdä suodaanko meille lasta ikinä ja miten meidän käy.
Se on varmaa että lapsi menee miehen edelle jos huonosti rupeaa käymään.

Hmm… tällaisia elämän mietteitä täällä. Ehkä elämä voi muuttua…

142

Voi kun on kiva lukea, Maikki85, sinun kuulumisiasi! Nuo mietteet miehen juomisen vähenemisestä ym. ovat minunkin elämässäni koettuja asioita. Miten usein mietinkään, kun miehen auto oli perjantaina kadonnut pihalta, että hän oli lähtenyt kaupunkiin olusille, mutta sitten mies tulikin joltakin kauppareissulta selvänä kotiin. Meillä on siis nuo vaiheet seuranneet toisiaan; mies käy joidenkin kuukausien ajan joka perjantai olusillaan, sitten lopettaa ja voi olla vaikka 10 seuraavaa kuukautta lähestulkoon juomatta. Sitten tuo perjantaikuvio taas alkaa… Nyt mies on käynyt jo ainakin vuoden päivät kerran viikossa olusilla ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Valitettavasti näköpiirissä ei ole, että tämä “vaihe” mihinkään loppuisi. Olen kuitenkin itse oppinut olemaan välittämättä.

On tosi kiva huomata, että olet alkanut miettimään jälkikasvun mahdollisuutta :slight_smile: Oman lapsen saaminen on oikeastaan elämän suurin lahja, jota kukaan sellainen, jolla lasta ei ole, ei pysty kunnolla ymmärtämään. Sen takia toivonkin, että tuo “suunnitelmasi” tulee toteutumaan. Hienoa, että asennoidut tuossakin asiassa miehen juomiseen tai juomatta olemiseen realistisesti.

Oikein ihanaa kesän jatkoa sinulle ja miehellesi!

143

Kiitos kommentista :slight_smile: mukavaa lukea muidenkin kommentteja!

Hemmiina, tuo alkaa meillä yleistyy että mies menee jonnekkin ja olen varma että ryypylle tai kalja kauppaan. Mut sit siel tuleeki selvinpäin kotiin tai ettei ostanutkaan kaljaa. Nyt niistä epäilyistä tarttis pikkuhiljaa päästä eroon!
Ja eroon tuosta ajatuksesta et jos mies joskus juo enemmän kuin 8pacin tai juo yhden saunaoluen sekä tiistaina et keskiviikkona, etten heti rupea miettiä mitään alkoholismia tms. Pääsis siitäkin eroon.

Kyllähän mäkin saatan ottaa lasin viiniä useita kertoja viikossa, jos on jotain extra hyvää ruokaa tehty. Eikä se musta alkkista tee, enkä tosiaan jaksais kokoajan et mies syyllistäis sanattomastikkin sitä. Ei siksi että se olis totta, vaan siksi ettei siinä ole mitään pahaa, olen aikuinen ja teen mitä haluan.

Perheenlisäys… Siitä on puhuttu pitkään. Mies haaveilee kovasti omasta pikkuisestaan.
Ihan suhteemme alusta alkaen hän on sanonut ettei aijo olla samanlainen kun hänen isä oli, eli joi ja luukutti musiikkia pisin öitä, vaikka muksuilla oli koulua aamulla. Toki hän oli myös todella ahkera työmyyrä, teki töitä kovasti. Mut joi myös kovasti!
Kuka sitä tietää miten meidän elämä menisi, kuunka hyvä isä miehestä tulisi. Olen siis valmis elämään elämää ja lakata pelkäämästä ja analysoimasta kaikkea!

144

Oikea asenne, Maikki85!

Eikä oikeastaan muuta, kuin hyväntuulista kesän jatkoa sinulle ja miehellesi :slight_smile: Toivon teille kaikkea parasta <3

145

Moikka Maikki.

Jämähdin lukemaan tarinaasi ja tunnistan sieltä NIIN monia ihan samoja asioita, on vasta rempatut talot, hyvät ammatit ym ja saan myöskin kylmänväreet kaljatölkin sihautuksesta. Minulle on tuttua kokolailla saman tyyppinen miehen alkoholi käyttäytyminen, meillä myös 2 lasta. Lasten nähden meillä ei juuri koskaan juoda, heidän mentyä nukkumaan kyllä. Minäkään en haluais täysin raitista miestä, tykkän itsekin ottaa joskus sauna siideriä tai ruokaviiniä, mutta mielestäni aina ilon ja sosiaalisen tapahtuman kautta tai juhlan kunniaksi.Toisaalta mitselläni ei ole ongelmaa mennä joskus vaikka juhliin autolla ja olla selvinpäin ihmisten kanssa. Hän ei koskaan voisi kai kuvitellakaan sellaista. Kavereidenkin kanssa on vuosikaudet tapailtu perseet olalla merkeissä. Tässä on minusta eroa myös kovasti, hän kun ottaa usein myös yksin tai ottaisi mielellään kun lapset ovat nukkumassa suurinpiirten 3x vkossa viimeiset kesäkuukaudet. Juhlissa saattaa sitten vetää ihan änkyrät eikä miltei koskaan muista loppuillan tapahtumia.

Menneenä viikonloppuna hän rikkoi sopimuksen siitä että kun on yksin lasten kanssa kotona/mökillä, silloin ei oteta MITÄÄN. Itse kun olin kavereitten kanssa jota teen parisen kertaa vuodessa.
Vielä väittää ettei ole rikkonut sopimusta koska kysyi multa perjantaina " Mitä jos ostan sixpäckin?" Johon sanoin että ollaan sovittu ja ollaanko nyt siinä pisteessä ettei pysty olemaaan juomatta? …Lähti suutuksissaan ja väittää että “asiasta keskusteltiin”. Ei taivas!
Pyysin häntä asettautumaan asemaani, eli jos itse joutuisi ollessaan reissussa jossain ja nauttimassa ansaitusta omasta ajasta ja joutuisi miettimään mahtaako kotijoukot olla missä kunnossa ja onko tänään se ilta kun “saunasixpäkin” jälkeen maittaakin vielä konulasillinen tai viinipullollinen, niin miltä hänestä tuntuisi? Hän sanoo silmin suurin että ei hän varmaan sellaisesta huolestuisi. Mulla meinas pimahtaa, ensin pitää itseään ja mua ihan idioottina väittämällä ettei hän ole rikkonut sopimusta, ja toisaalta ei näe myöskään mitään ongelmaa ko. juomisessa. Sanoin että tuo on epäluottamus lause avioliitollemme ja odotan häneltä jotakin vastausta kunka jatkossa toimitaan. Hetken mietittyään ei hänellä ollut ehdotuksia jaotan sovimme että josko seuraavana päivänä eli tänään olisi…jää nähtäväksi.

Hän ei harrasta tietääkseni salajuomista, on kaikinpuolin rehellinen, turvallinen, luottamus pelaa kaikinpuolin paitsi alkoholi asian tiimoilta. Eli nyt hän petti luottamukseni ja kuinka ollakkaan aiheena alkoholi. Olen muutenkin jo vuosia kyllästynyt olemaan perheemme alkoholi kontrolleri, kaikki asian tiimoilta tehtävät sopimukset ja rajoitukset tai ehdotukset selvistä kuukausista tai viikonlopuista lähtee aina minun ehdotuksestani -AINA :frowning: Eikö lapsiperheen isä koe tarvetta olla selvinpäin tai ilman “saunakaljoja” koskaan OMASTA tahdostaan.
Olen myös kieltänyt perheessämme sanan “saunakaljat” sillä yritetään tehdä kaljanjuonnista jotenkin sallitumpaa vedoten saunaan " saunasixpäkki". Jos oikeesti saunassa juotasiinkin 1-2 kaljaa voidaan puhua jostain janojuomista, mutta minimissään 4 isoa se asunominen vaatii…vaikka olis lyhyetkin löylyt, usein 6, sehän on humala. Selittelyä!!

Teki hyvää lukea viestiketjua ( joskin en ehtinyt vielä lukea sitä kokonaan), olit saanut myös hienoja, ajatuksia herättäviä kommentteja mm “Samaa kokenut” ja muitakin.

Kirjoitin argumentiksi tulevaan keskusteluumme:
Alkoholista juo “sallittuja” yhdessä sovittuja määriä saadakseen jatkaa juomista.
Jos ei olisi alkoholisti voisi olla hyvin juomatta vaikka muutaman kuukauden ( saati viikonlopun) ihan siksi että ei haluaisi hankkia ongelmia parisuhteesen ja vahingoittaa perhettään.
Yhdenkään aikuisen ihmisen tehtävä ei ole laskea toisen juomisia tai määritellä toiselle “sallittuja” määriä.

Voimia teille ja vauvat on kyllä ihania :slight_smile: …ja isommat lapsetkin tietysti.

146

Tao tao

Mä uskon että jos toinen on oppinut juomaan joka vkl, ystävät juo rentoutuakseen joka vkl, niin ei toinen sitä hoksaa et nyt menee yli ja pitäs vähennellä.
Valitettavasti me ei voida kertoa mikä tapa elää on oikein! Tiedän kuinka ärsyttävää!
Minä olen puhunut, huutanut, uhkaillut jne… Muutosta on tullut, nyt huomattavasti. Sitä en osaa sanoa onko meidän tilanne pysyvä, toivon tietysti niin, mutta olen tehnyt varasuunnitelmat pahimman sattuessa.

Olen huomannut etteä vähemmän ja vähemmän enää kiinnitän huomiota miehen juomiseen. Monissa asioissa sanon niin itselleni että miehelleni että aikuisena ihmisenä teet niin kuin itse haluat/parhaaksi näät. Alan uskoa tähän ja käyttäytymään tämän mallin mukaan.
Oli tuossa vkl mökkireissu yhteisten ystäviemme kanssa. Mulla ei ollut hajuakaan paljonko mies joi, mitä se mulle kuuluu? Mulla oli hauskaa. No sitten puolilta öin mentiin nukkumaan, mies nukkui muutaman tunnin ja heräs. Itse jatkoin nukkumista. Ennen oisin puhunut järkeä että jatkaa unia, jaksaa sitten seuraavan päivän paremmin. Mies hengaili ulkona, välillä yritti tulla näyttää jotain mutta ilmoitin että minä nukun, katson aamulla sitten.
Mies jaksoi yllättävän kauan olla hereillä, eikä ees juonut mitään. Päätimme käydä ystävien kanssa veneilemässä, eikä mua edes haitannut että mies jäi mäkille nukkumaan. Nautin täysillä! Enkä edes sanonut et oisko kannattanut nukkua. Veneilyn jälkeen mies alkoi heräillä, oli nukkunut känniä pois. Totes sitten itse et olipa tyhmää herätä niin aikaisin, ois pitänyt nukkua jotta ois sunnuntai päivänä veneillyt jne.

Lomalla huomasin et vaikka en jäkätä juomisesta, määrää koska ei saa juoda, niin ei se juominen yltynyt. 2vko lomalla joi muutamana päivänä… Ei tainnut edes keskiviikko saunaoluet maistua.
Minä olen voinut hyvin ja minä voin paremmin kun en huolehdi toisen juomisesta.
Olen ottanut yhteyttä vanhoihin ystäviin ja ruvennut käymään kahvilla heidän kanssa. Aivan ihanaa! Huomaan ettei mun tarvi olla kotona jotta mies ei jois. Häb päättää itse juoko, en oo mikään vahti. Juu ja ei ole juonut vaikken loman aikana kotina ollut 24h/7 vahtimassa ja pitämässä seuraa.

Ihana saada oma elämä takas!

147

Moi Maikki,

kiitos viestistäsi. Kertomasi antaa mullekin toivoa siitä että voitaisiin olla tasavertaisia aikuisia, terveitä, jotka tekevät itse omat päätöksensä alkoholinkin suhteen. Kummankaan ei tarvitse olla kontrollerina. Onkin ihan naurettavaa, että mua on harmittanut tämä sama kontrolli-asemani jo ennen lasten tekoa, kun itse pohdiskelin täällä omaa alkoholikäyttäytymistäni Vähentäjät-puolella ( luin eilen vanhoja textejäni -07-08 vuosilta). Olen silloinkin sanoutunut irti roolista, mutta palannut siihen uudestaan :confused:

Toi kaveripiirin juomatapailu on tietysti kans yks joka vaikuttaa. On ihan sallittua ja ok vetää perseet olalle ja olla muistittomassa tilassa - se on ihan jopa “hauskaa” muisteltavaa…joo-o mutta nyt ollaan jo nelikymppisiä ja sama vaan jatkuu. Tunnistan ihan samaa omista tyttökavereistani…osalla on jäänyt tollainen päälle, ja en juurikaan kaipaa heidän seuraansa. Olenko tullut jokseen allergiseksi humalanhakuiselle juomiselle, kun itse olen vihdoinkin oppinut uusia tapoja. En kuitenkaan nosta itseäni mihinkään jalustalle, sattuu niitä vahinkoja minullekin. Jos on tulossa pitkän kaavan pippalot, panostan siihen että muistan illan kulun ja pidän hauskaa. Harvoin sitä nykyään kun enää pääsee minnekkään, niin ei ole mitään järkeä olla tolkku pois.

Ärsyttävää on myöskin juuri miehen seuraavan päivän kyvyttömyys tehdä yhtikäs mitään. Makaa vaan reippaasti yli puolen päivän, pahimmillaan maannut neljäänkin saakka. Olen sitten puuhaillut lasten kanssa omiani.
Mun mieshän joisi lomalla vaikka joka päivä. Pitäisi päästä yli siitäkin että mainitsee “No pitääkö se joka päivä sitä kaljaa juoda?” " Eikös ruuan kanssa voi juoda vichyäkin?" jne…

No eilen ei siis saatu mitään keskustelua aikasiksi, en itsekään jaksanut. Katsotaan mitä miehen mielessä muhii ja koska niitä perheemme pelisääntöjä tehdään. Olen heittänyt pallon hänelle.

Itse katselin Al-anon ryhmiä, jonne ehkä pikkuhiljaa uskaltautuisin :unamused:

Ihanaa Maikki että sä osaat nauttia elämästä täysillä, kuitenkin olette eläneet sen “valehteluvaiheenkin” mikä on varmasti ollut todellakin raastavaa. Luottamuksen rakentaminen on varmasti vaatinut kärsivällisyyttä. Toivotan teille onnea tulevaisuuteen :slight_smile:

148

Tao tao
Me ollaan miehen kanssa seurusteltu se 10v, aloitettu suhde parikymppisinä. Eli itse olen miehen juomisen pistänyt nuoruuden piikkiin. Alussa oli et joi vaan viikonloppusin, mut nekin ylensä sekä pe et la. Lomallakin joi mutta oli muistaakseni enemmän selvinpäin. Oisko ollu 6v seurustelun jälkeen hänel juominen lisääntyi viikollakin. Tai oikeastaan niin että keskiviikkona itse olin harrastuksissa niin mies joi enemmän tai vähemmän. Ja tuolloin jo jätin tapaamatta kavereita ja oman elämän taka alalle jotta mies ei jois niin paljoa.
3v sitten tuli talon osto ja remppailu. Miehen juominen lisääntyi, kesällä saattoi juoda rempatessa useamman kaljan ja väitti ettei mitään ole ottanut. Ei sentään joka päivä juonut, mutta piilotteli ja salaili!ja viikonloppuisin kotiin raahasi lavallisen kaljaa. Syy oli kun tulee halvemmaksi ostaa lava kuin mäyräkoira. Millä logiigalla, kun viikonlopusta jääneet kaljat kittaili viikolla menemään ja joka vkl piti ostaa uus lava?!? Hyvä hyvä. Yhtäkkiä hän sit rupes raahaa mäyristä kotiin lavan sijaan, ei mäkätystä tms, ihan itse päätti. Silti oli piilokaljottelua. Vuos sitten annoin tuta älyttömästä juomisesta, onhan hän jo yli 30v, ei mikään teini enää!
Siitä lähtien jkotiin on tullut viikonloppuisin 4-8 olutta. Keskiviikkoisin juo saunassa yhden oluen. Eli hurjasti vähentynyt juominen. Piilojuominen loppui kokonaan!
Ei juo lomallakaan paljoa. Ymmärsu hyvin miksi epäilen piilojuomista ja kyselen, mut se on aikalailla takana päin. Tietää että yksikin luottamuksen pettäminen tietää tän suhteen päättymistä.

En tiedä kannatanko ketään taistelemaan tästä asiasta 8v jotta mahdollisesti toinen muuttuisi! Mä itse olin nuori, sinisilmäinen. Mieskin oli nuori, kyllähän sitä nuorena saa juoda.
Mies on itse nyt tajunnu ettei jatkuva ryyppääminen ole sitä mitä haluaa, elämässä on muutakin.
Ei juo enää perseet olalle, jos seuraavana päivänä haluaa prätkällä ajelee, niin juo vain muutaman jotta pääsee ajelee aamulla. Lomien päätteeksi on ylensä viimisen viikonlopun kokonaan selvinpäin jotta töissä jaksais paremmin, ja tää on miehen itse keksimä homma. Lomilla juo muutenkinvain muutaman kerran nykyään.

Pitkä ja raskas tie on ollut, en suosittele! Arvostakaa itseänne, nauttikaa ystävistänne, älkääkä vaan jääkö juoppisten vahdeiksi! Minä nautin et lähden yksin kahvittelemasn ystävien luo, mulla ei ole tarvetta vahtia mitä mies tekee. Mä elän ja nautin! Vapautan itseni juomisvahdin hommista! Mies on aikuinen ja juo jos mueli tekee. Jos haluaa palata entiseen niin siitä vaan, mä en mene mukana…
Lapsi tulee jos on tullakseen, eletään päivä kerrallaan. Enkä todellakaan rupea siihen entiseen, miten sitä on jaksanut. Huh.

149

Rupesin miettimään… Jos mun pitäis pitää nyt yllättäen muistopuhe miehelle tai lausua hääpuhe meille. En osais sanoa mitään hyvää, mitään mikä ei liittyis alkoholiin. En ainakaan äkkiseltään. Tai onko hyviä muistoja taksvuosilta, en ole onnellinen ollut! Tai olen ehkä, mutta huonot muistot peittää kaiken hyvän alleen!!

Jos meille tulis ero, en ottais miestä joka jois säännöllisesti. Olis se juominen sitten kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Tai juhlapyhiin kuuluu kännit! Kiitos ei enää ikinä! Tähän en palais ikinä takaisin!!

150

Nämä katkerat mielialat lensivät ilmoille lauantaina. En vaan pystynyt laittaa miehen juomista taka-alalle.
Otan vaan liian kirjaimellisesti miehen puheet…
Mies sanoi alkuviikosta etten järjestä mitään tapahtumaan viikonlopuksi, kun on viiminen viikonloppu ja maanantaina palaa takaisin töihin lomilta, ei halua mennä väsyneenä töihin. Eikä hlua rillutella.
No perjantai tuli, mies joi 3 isoa olutta. Lauantai aamupäivällä lähettiin reissuun yhdessä. Illalla palattiin kotiin ja hän oli ostanut taas 2 kaljaa. No ei isoja määriä ole, enkä tiiä miksi niin harmitti tuo. En miehelle kuitenkaan asiasta paljoa maininnut.
Kysyin hältä et voiskos hän toimia mulle ja kaverille kuskina ensi perjantaian. Sanoi että kyllä hän voi meidät viedä, mut ei hae koska hän haluaa pari olutta juoda perjantaina. Hän oikeen kiivastu asiasta. Varmaan siksi että tuntuu niin pahalta et pitäis olla perjantai ilman kaljaa. Hui.
Sit hän rupes tivaa no olenko mä nytten sitten hälle kuski? Kyllä ketutti mut totesin et voin olla.
Mua ketutti siksi, koska aikoinani olen häntä kuskaillut joka päikkaan, hakiessa saa odotella, yöunet menee ketuiksi, hän saattaa sammua autoon eikä saa hereille millään ilveelläkään. Minä ilmotan menoista hyvissä ajoin, mies kerkee omia suunnitelmia miettimään, mut mies taas lähtee samantien, eihän ilmoita et ens viikolla lähtee sinne tai tänne, vaan et nyt mä lähden kaverin luo.Ja mä vihaan tuollaista!
Niin no siis miehen kaveri ei halunnut ryypätä, joten hän lähti miehen kuskiksi. Itse yritin olla tyyni, mut kroppa ilmoitti hyvin olevansa vihainen.
Sain sitten parituntia nukuttua, 2.30 heräsin ja yritin tavoittaa miestä. EI vstaa. Jonkun ajanan päästä tuli viesti että oli äänetön, anteeksi, tulen kohta. Hän saapui vissiin tunnin pästä (tosi pian siis. pah). Enkä sen jälkeen nukkunut silmäystäkään. Mies tuli yllättävän hyvässä kunnossa kotiin, eli ilmeisesti ei ryystänyt kaksin käsin.

No mua tosiaan harmitti se että aina lähtee saman tien… Ei vastannut puhelimeen. Tietää mun tilanteen, ja että stressi on tosi huono juttu mulle. Kun ilta ylittää 24, niin luulis ilmottavan että missä on ja mihin menee, näin ainakin itse olen aina tehnyt jos yli 1 oon riennoissa. Kerron millon palaan, ja jos en palaa niin kerron mihin meen ja koska tuun. ettei miehen tarvi tuhraa murehtii semmosia.
Sunnuntaina en mieelle puhunut mitään, vitutti vaan. Maanantaina sitten lähetin viestejä tyyliin että molempien pitää olla onnellisia, eikä me olla onnellisia yhdessä. Ja hänen täytyy päästä menemään, aikuisella ihmisellä on oikeus juoda niin paljon kun haluaa. ja just siihen tyyliin, että molemmilla on yksi elämä ja se täytyy käyttää kuten itselle hyväksi tuntuu. No mies siihen että hän haluaa ja aikoo vähentää vielä ja paljonkin juomista. Ja yritin siinä selittää että ittensä takia hänen täytyy tehä muutokset yms, ei hän pysty jos syy muutoksiin oon mä. En halua et hän katkeroituu jne.
Hän li sitä meitlä että ittensä takia hän haluaakin vähentää ja aikoo vähentää. jne.Sanoin myös siitä ettei perheellisenä onnistu joka viikonloppuinen juominen, et semmosta en anna lapsen ikinä nähdä ja kokea.

Nyt sitten ollaan taas sovussa. Tai no sanoin että mä en nyt kkene enkä halua miettiä mitään draamaa ja isoa, haluan miettiä mitä haluan ja mitä teen.
Onhan mies siis tänkin vuoden puolella vähentänyt paljon, ja lopetti tupakoinnit jne. Ja käy enää todella harvoin muualla ryyppäämässä. Nyt aijon olla hissukseen mistään juomisjutuista. Aloitan kohta harrastuksia, saan rentouduttua jne. katson mitä hän tekee, en aijo reagoida hänen välintoihinsa. tai yritän olla reagoimatta. Niin ja nyt hän ihan iloisesti sanoi että hän toimii sitten meidän kuskina perjantaina :laughing: ei enää yhtään harmittanut että perjantai selvinpäin. Lauantaina meille tulee pieni 3v yökyläilemään, joten jos hän fiksu on niin kalja ei maistu lauantainakaan.

151

Heips Maikki85. Olen toiveikkaana seuraillut tarinaasi, kun olisi kerrankin näyttänyt siltä, että löytyy poikkeus säännöstä… mies joka pystyy vähentämään eikä luisu alkoholistiksi, ja korjaantunut parisuhde. Täällä kun on kirjoitellut vuosien aikana (…tai itse olen lukenut juttuja ja kirjoitellut ainakin satunnaisesti noin 6 vuotta, niin että aika monta tarinaa täältä lukenut.) varmaankin satoja naisia, ja ehkä kymmenkunta miestä, ja jokaisella tarina suunnilleen menee niin:

  1. Puoliso juo. Kumppani ihmettelee ääneen, onko olemassa ongelmaa, vai kuvitteleeko hän vain.

  2. Puoliso juo koko ajan enemmän, ja käyttäytyy itsekkäästi. Juomisesta alkaa tulla koko ajan lisää ongelmia. Kirjoittaja ahdistuu, katkeroituu, masentuu. Jotkut kirjoittajat löytävät itsestään läheisriippuvaisuuden oireita, toiset ei.

  3. Puoliso lupaa vähentää. Paljon sanoja, vähän tekoja. Kumppani uskoo lupaukset. Juominen lisääntyy. Sairaus pitää otteessaan ja etenee taudinkuvan mukaan, ja samoin lieveilmiöt, eli perhe ja ympärillä olevat kärsivät. Jos kärsivä osapuoli jää suhteeseen vielä tässäkin vaiheessa erilaisiin oman riippuvuutensa nostamiin syihin vedoten (suuri rakkaus, lapset, rahat jne…) , kuvaan astuu usein masennus, väkivalta tai talousongelmat… Tai kaikki nämä.

  4. Pariskunta eroaa, palstalle kirjoittanut hehkuttaa vapauttaan ja ihmettelee miksi ei lähtenyt paljon aikaisemmin. Ongelmia voi tosin aiheutua yhteisten lapsien huoltajuudesta ym. …Näyttäisi että läheisriippuvuus-sairauden itsestään löytäneet sekä al-anoniin tai terapiaan lähteneet tulisivat onnellisiksi ja löytäisivät tasapainon elämäänsä.

…Niin, sinä näytit olevan poikkeus tässä. ( + Nykäsen Matin Susanna, vaikka arvasinkin että tämä poikkeustila on kulissia joka kaatuu jossakin vaiheessa.) Sinun miehesi vähensi juomistaan omasta halustaan, ja kaikki näytti olevan hyvin. Mietin, onko tässä kyseessä itsensäkusetus, vai iloinen poikkeama säännössä.

…Ai niin onhan esim. Hinnikin ihana poikkeus tarinassa, hän tosin jätti miehensä ja otti takaisin kun tämä raitistui, ja on muutenkin monella tapaa erittäin poikkeuksellinen ihminen. Ehkä hän on juuri se poikkeus kaavassa, ja voisiko tällä olla vaikutusta, että tämän vuoksi sai päihteettömyyden kotiinsa takaisin?

Tarinasi kiinnostaa senkin vuoksi, että omakin kumppanini juo, harvoin onneksi eikä häiritsevästi, (ehkä 1- 2krt kuussa minun nähden, yleensä reissuissa/matkoilla) mutta ainahan se pelko leijuu taustalla, että jospa tämäkin… historia kun on opettanut, että harvoin tuo juomisen käyrä kääntyy laskuun, vaan yleensä aina lisääntyy ja pahenee. Miehelläni tosin on vähentynyt paljonkin, koska ne yksi-kaksi saunaolutta on toiveestani jätetty pois, koska en siedä sitä että lasteni edessä käytetään alkoholia yhtään lasillista.

Toivottavasti olet poikkeama, tai siis miehesi on poikkeama. Ehkä se, että nostaa asiat ajoissa näkyville, jo ennen alkoholismin pahenemista, voisi auttaa. Siis se asioihin tarttuminen jo ennen kuin juominen on joka viikonloppuista. Eihän toista ihmistä voi muuttaa, mutta itseään voi arvostaa sen verran, että sanoo että tämä on päihteetön koti, jos ei kelpaa niin tuossa on ovi. …Edellyttäen että itsekin haluaa elää siinä päihteettömässä kodissa. Tilannetta hankaloittaa tietysti lisää se, että itse juo kohtuudella, silloin puhutaan “liikaa juomisesta” ja alkoholistihan ei voi juoda mitään, jos raittiiksi ryhtyy. Aika moni läheinen toivoo että kumppani “vähentäisi”, ja vähentäminen voikin onnistua kaiketi silloin, kun kumppani ei ole vielä alkoholisti. Alkoholistiksi tullaan toisaalta juomalla… Eli mikä on se turvallisuuden raja? Onko sellaista? Kerran kuussa? Kaksi kertaa? Yksi saunaolut? Iso vai pieni? Helpointa tietysti olla kokonaan ilman, selkeää ja aukotonta. Mutta jos tähän ei pysty, tai ei halua… Niin menee jo hankalaksi.

Niin tai näin, itsestään voi pitää huolta, ja omien rajojen määrittäminen on tärkeää, juo mies liikaa tai ei. Muistan miten alkoholistin kanssa naimisissa ollessani aina lupasin itselleni vaikka mitä, tein “päätöksiä” mutta en koskaan pysynyt niissä. Päätöksiä siis syntyi, mutta teot puuttuivat. Tämä on rajattomuutta, sitä että ei oikein tiedä mistä alkaa ja mistä loppuu. Se on yleistä tällä palstallakin, olen huomannut. Olen itse aika rajaton ihminen, ja rakentelen tässä koko ajan rajojani, omaa turvapaikkaani. Opettelen huomaamaan, mikä on minulle ok, mikä ei. Mitä teen toisten vuoksi, mitä itseni. Mitkä ovat roolini, ja mitä rooleistani tarvitsen, mistä voin luopua.

Päätöksiä tekemällä saa synninpäästön, ja olo kevenee, hetkeksi… Joskus on vaan mentävä sitä kivuliainta reittiä, ja tehtävä asioita jotka sattuvat. Itselleni tätä tässä kirjoittelen, muistutukseksi… itsellä kun on tämä Kuka oikein olen? -prosessi meneillään, ja olen oppinut huomaamaan näitä omia pakemisrefleksejäni, joista yksi on juurikin Tyhjien Päätösten ( = päätökset ilman toimintaa) tekeminen. Muita pakenemiskeinojani ovat mm. Vahvuus, (en tarvitse toisia ihmisiä enkä apua.) ja Epärehellisyys (kaikki on hyvin, kyllä tämä tästä… Kun katson vähän ohitse faktojen, kaikki näyttää paremmalta.) sekä Eristäytyminen Ainutlaatuisuuteni (Muut ihmiset ovat väärässä, tilanteeni on ainutlaatuinen, ja tätä eivät muut ymmärrä.)

…No nämä jutut eivät välttämättä kuulu ketjuusi, tulivat vai mieleeni. Mielestäni sinulla on Maikki toivoa, käy suhteessanne kuinka tahansa. Hyvä juttu on myös se, että osaat keskittyä itseesi ja omaan hyvinvointiisi, ja uskallat sanoa suoraan mielipiteesi miehellesi, etkä sairastu tuohon vahvuuteen mikä minulle tapahtui. Tuo kevään masennuksesi on merkki, että sinun olisi pidettävä huolta ensisijaisesti juuri itsestäsi. Voimia ja rohkeutta toivottelen!

152

Kiitos sitruunapippuri pitkästä kommentista!

Meillä oli alkuaikoina tota myös, että kun piti vähentää juomista niin sitä kesti hetken ja sit palas takaisin entiseen. Silloin olimme parikymppisiä, nuoruuden piikkiin meni kaikki.

Nyt sitten mies on 1,5 v vähentänyt kovasti. Itse sanoin etten halua tämmöstä, mies itse sanoi että haluaa vähentää, ei muistaakseni ollut ees määristä puhe. Ennen tuota hän alkoi jo itse tuomaan kotiin 12 pulloa tuon lavallisen sijaan.
Eli meillä ei ole juominen lisääntynyt tai tullut takapakkeja.

Mut ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Perjantaina itse olin keikalla fiilistelemässä, mies lupautui loppupeleissä kuskilsi. Kävi viemässä ja hakemassa. Väliajan hän ajeli kaverinsa kanssa maaseutukierroksella, toinen oli aikamoisessa tuiskeessa kun tulivat meitä hakemaan. No kotona ihmettelin miksi jääkaapissa on six pac kaljaa, ei mies ostanu ainakaan ennen kun lähti meitä viemään. No sitä vähän murehdin, että meinaako lauantaina juoda vaikka pikkuvieras tulee yökyläilemääm. Aamulla uskalsin kysyä mistä kaljat ilmestyi , no tokihan tää miehen kaveri oli ostanut vaivanpalkkaa kuskille. Lauantaina tosiaan yövieras saapui ja mies oli juomatta. Kun pikkuinen meni nukkumaan, hän joi 2 kaljaa. Eli ei toteutunut tämäkään pelko…

Nyt on paljon tullut tilanteita että olen ns pelännyt pahinta, mutta asia menee juuri toisinpäin. Näin varmaan luottamus palautuu pikkuhiljaa. Silti täytyy tehdä itsensä kanssa töitä, irtaantua ja oppia antamaan aikuisen päättää mitä haluaa tehdä. Sama vapaus mullakin on. Ja juuri se nautinto kun saa pyöriä omien kavereiden kanssa, käydä kahvittelemasssa jne.

Mutta hieno viikonloppu takana! Meillä oli mukavaa niin keikalla kuin kotona yökyläilijän kanssa :slight_smile:

153

Olen aika ylpeä miehestäni, tai oikeastaan tosi ylpeä! Vielä vuosi sitten jos mies teki remppaa kotona töiden jälkeen, hän kiskoi samalla olusen jos toisenkin. Ilman kaljaa hän ei hereillä töiden jälkeen ollut ja vielä touhunut jotain. No eilen tulin töistä, mies oli kotona muttei sisällä. Lähdin etsimään ja löysinkin sen eristyshommista. Vanhasta tavasta kusäsin heti hänen juomisestaan. Mies vaan naureskeli, eikä muutaman varmistelun jälkeen edes hermostunut, kuten sillon joskus. Mut selvinpäin oli, ihan uskomatonta!
Mies on virkistynyt paljin. Just se ettei töiden jälkeen nuku enää päiväunia tai puuhaa kalja kourassa. Vaan tehdään jotain yhdessä. Mies on ruvennut syömään vitamiineja, vähentänyt tosiaan juomista lopettamut tupakoinnin. Ennen talvea miehen verenpaine oli edelleen 146-150/95-100. Eli todella korkea. Kun mies oli ollut polttamatta 3kk verenpaine oli laskenut 140/95. Nyt 5kk myöhemmin kun hän on vähentänyt juomista lisää ja syö vitamiineja joka päivä, verenpaine on laskenut 112-120/75-80. Eli muutos on huikea! Ja huomaa et tää uus tulos kannustaa miestä paljon jatkaa samaan tapaan!

Tänään taas höpöteltiiin niitä näitä, on niin hienoa jutella oman selväpäisen miehen kanssa! Niin ja siis puheeksi tuli viro, mies sanoi ettei häntä jaksa enää kiinnostaa älytön ryyppääminen kavereiden kanssa viroSsa, vaan ennemmin lähtis mun kans sinne esim kylpylään. Mies myös kysyi lähtisinkö hänen kanssa esim laivalle joku kerta. Sanoin et jos et käyttäydy kuin idiootti, haasta riitaa, vedä itteäs umpitunneliin ni joo. Kun näin hyvillä fiiliksillä miehen kanssa puhuttiin, niin muistutin tulevista juhlista, et jos hän ne monas ni on viimiset juhlat yhdessä… Viimevuonna mies pilas ne juomalla niin että rähisi muille ihmisille, kiukutteli ja haasto kaikille riitaa. Mies tokas heti et ei todellakaan tuu nyt tommosta.hän ei halua enää elää niin. Naureskeli et hän tanssii vaan iloisesti. Onneksi paikka on niin iso et karkotan äijän jos sama juttu katkuu kuin viimeksi.

Mies myös kyseli et jokohan pian meillekkin vauva suodaan. Jotenkin hienoa kaikesta puhua näin hyvässä hengessä, jotenkin ajatustasollakin mies kokoajan muuttuu lisää, me taas lähennytään.

Mut tämmösiä herkiä meillä vietetty, toivon että muillakin paistaisi aurinko elämään!

154

En nyt haluais olla ilonpilaaja, mutta miettisin kyllä ainakin pari vuotta ennen kun ryhtyisin lastentekoon juomistaan vähentäneen tai jopa raitistuneen kanssa. Kuivilla kykenee riippuvainen oleen pitkiäkin aikoja jos on joku tarpeeksi hyvä syy, mutta sitten kun tavoite on saavutettu niin juominen jatkuu jos takana ei ole todellinen elämänmuutos.

Ehdottomasti kannattaa tietenkin tukea miestä ja uskoa että hän on tosissaan juomisen vähentämisen kanssa.

155

En nyt haluais olla ilonpilaaja, mutta miettisin kyllä ainakin pari vuotta ennen kun ryhtyisin lastentekoon juomistaan vähentäneen tai jopa raitistuneen kanssa. Kuivilla kykenee riippuvainen oleen pitkiäkin aikoja jos on joku tarpeeksi hyvä syy, mutta sitten kun tavoite on saavutettu niin juominen jatkuu jos takana ei ole todellinen elämänmuutos.

Ehdottomasti kannattaa tietenkin tukea miestä ja uskoa että hän on tosissaan juomisen vähentämisen kanssa.

156

Hyvä juttu,maikki85.Mutta voimaotus pisti oikean kommentin.

157

Sanotaanko näin tuohon lapsen tekoon, mä oon 9v odottanut että mies vähentää ja voisin hankkia lapsen hänen kanssaan. Nyt kun vihdoin olen itse valmis, mieskin innoissaan niin koen paniikkia siitä että olen pian liian vanha. Aijon sen lapsen hankkia nyt, joko miehen kanssa tai ilman. Mulla ei valitettavasti ole aikaa odottaa 2v, vaikka pitäisi. Ja sanotaanko asia näin hassusti, niin kokemuksesta tiedän että jos joskus raskaudun, se tuled olemaan ihme, sanan monessa merkityksessä… Siksikään en voi aikailla.
Olen myös todennut niin itselleni kuin miehelle että jos joskus vauva meille suodaan, niin hänen ei tarvitse elää lasista lapsuutta. Monet kerrat miehen kanssa asiasta juteltu ja ihan suhteen alusta saakka sanonut ettei halua omalle lapselle tarjota sitä mitä hän on kokenut ja nähnyt.
Mulle siis ei tule enää olemaan tekosyy että kun on talo ja lapset, ei voi lähteä. Vaan kun on lapsi niin on helpompi lähteä ja mulla on hyvin lämpimät välit lähisukuun joten hoitoapua saan niin paljon kun tarvitsen ja taloudellista apua! Ja jos mulle kävis tosiaan niin hyvin että pieni ihme suodaankin meille, niin siinä on mies ja talo yksi lysti, voin jättää ne sen takia tuosta vaan.

Nää on niin isoja asioita mitä meille täällä ruudun takana on tapahtunut. En siis jaksa stressata miten miehen juomisen käy. En voi sille mitään, en voi olla varma et läjteekö lapasesta joskus tai ei koskaan… Mutta jos niin tapahtuu niin mulla on varasuunnitelma! Siksi mun ei tarvi sitä enempää ajatella.

En ole se joka aattelee et vauva korjaa suhteen ja muuttaa miehen! Vauva on todella terveyullut ja arvokas ihme, ehkä sellainen jota me ei tulla koskaan kokemaan.

Olen. Kuitenkin tyytyväinen miehestä, se että olemme löytäneet toisemme. Mies tukee, ymmärtää ja auttaa. Hommat edistyy kotona, mun ei tarvi yksin tehdä kaikkea. Minä saan sairastaa rauhassa, saan olla voimaton ilman että mua nälvitään, tai vähätellään. Se on myös tärkeää mun paranemisen kannalta, että saa tehdä ja olla vointini mukaan, ja mies tukee ja auttaa.

158

Onnea vaan sulle, Maikki! Kannustan sua. Vaikutat hyvin realistiselta, mutta uskallat kuitenkin elää. Ihan oikein! Elämä on tässä ja nyt!

159

Enkä halua mitenkään vähätellä viinan aiheuttamaa harmia lapselle. Olemme miehen kanssa joutuneet seuraa tätä tilannetta ihan vauva-ajoista lähtien. Ja tasan tiedetään/huomataan mitä siitä on seurannut! Siksi olen tehnyt varasuunnitelman!

Enkä minäkään kannustais vauvan tekoon ihmisen kanssa jolla hiljattain päihteiden liikakäyttöä/ongelmakäyttöä, en siinätapauksessa jos olettaa että mies on hyvä päihteetön isä ja he yhdessä kasvattaa lapsen. Jos ei ole muuta tukiverkostoa… Sit kannattais miettiä kaksi kertaa! Minä olen valmis kasvattamaan lapseni yksin, turvaverkoston avulla! Tiedän mitä lastenhoito on, sitähän teen ammatikseni, ei oo helppoa ei!

160

Kiitos rinalda!
Olet itsekkin vahva ihminen ja elät hetkessä! Olen alusta asti ihannoinut huumorintajuasi ja ystävällisyyttäsi!

Mut kuten sinä, niin minäkin haluan nauttia elämästä kaikesta huolimatta! Se että löydämme oman tapamme elää, vahingoittamatta muita! Haudassa sitten voin sanoa että ratkesiko mies juomaan, elimmekö elämämme yhdessä. Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Järki päässä. Elämä on tässä ja nyt!

Enkä usko, että kukaan joka on saanut lapsen oli toinen alkoholisti tai ei, tuskin ikipäivänä katuu lapsen saamista, suhdetta juoppikseen ehkä, mutta uskon että lapset on muillekkin niin suuri juttu ettei heidän saamistaan kovinkaan moni kadu! Näin haluan ainakin uskoa!