onko miehestäni tulossa alkoholisti?

Terve!
Ollaan miehen kanssa seurusteltu yli 8vuotta ja eläessään hänen isänsä oli työssäkäyvä alkoholisti.
Alussa pidin miehen juomista suht normaalina, alta 30v elämään vaan tuntui liittyvän joka viikonloppuinen juominen. Tällöin hän aika usein joi sekä perjantaisin että lauantaisin. Harvemmin joi itseään sammuksiin asti…
4v seurustelun jälkeen muutimme saman katon alle. Sovimme että joka toinen viikonloppu hän on selvinpäin. Ja se onnistui puolen vuoden ajan… Mutta silloin kun sai juoda niin joi ylensä molemmat päivät… Juomat oli lähinnä olutta…
Pikkuhiljaa rupesin löytämään tyhjiä kaljapulloja esim vaatekomeroista ja nurkista. Ja välillä kun tulin harrastuksista kotiin, oli mies aikamoisessa soosissa… Nämä muutamat kerrat kun oli juominen mennyt yli, hän tuli viereeni itkemään ja sanoi että tarvitsee apua ja pyyteli anteeksi.
ja piilo juominen siitä vähentyi paljon. Kunnes ostimme yhteisen torpan jota remppasimme puolvuotta. Tänä aikana kaljaa meni enemmän, olihan tuo aika pirun stressaavaa ja vaikeaa… Viikollakin siis rempatessa olusta otti, ehkä 4-6plo/ilta…
Suurimmilta osin kun remppa vamistui niin juominen yltyi taas entisetään… Piilojuominen jatkui ja sitä mukaan valehtelu etten mitään ole juonut, tai yhden olen ottanut. Ja kakkat… Huomaahan sen päällepäin ettei tohon kuntoon itseään saa yhdellä kaljalla… Alkoi myös tapahtua sitä että hän joi kirkkaita ja täytti ne sitten vedellä, samaan kohtaan minkä hän oli juonutkin. Ja hän edelleen väitti ettei hän juo piilossa eikä salaile juomista. Just joo :unamused:
Nyt on viimiset puolvuotta ollut suht rauhaisaa, piilojuomista ei ole ollut, viikolla saattanut pari sauna olusta ottaa ja viikonloppu lava on vaihtunut mäyräkoiraan…
Hän on itse sanonut että kun perheenlisäsystä tulee niin vähenee huomattavasti… Ja yöntää välillä itse et nyt alkaa mennä taas överiksi, joten vähentää juomista…
VÄlillä hän sanoo että kyllä hän saa juoda kun hänellä on kesäloma tai vapaata. Ja et mitä se haittaa vaikka hän juo, eihän hän mikään paha ihminen ole, joten mitä se juominen mitään haittaa…
Eli joskus myöstää et juominen menee välillä yli ja välillä hänellä on oikeus nollata tilanteet juomalla eikä hänellä mitään ongemaa ole. Kuulemma kaikki juo noin paljon…

En tiedä miksi mua ärsyttää se juominen… Pelkään että hän tosiaan alkoholisoituu… Hän ei ole kännissä paha ihminen, ei väkivaltainen, mutta jos töissä ollut raskasta niin kännissä selittää samaa asiaa kokoajan ja kaikki on ihan hanurista. Kun hän on juonut, hän on paljon negatiivisempi, väsyneempi ja ärsyyntyneempi…

Asiasta ollaan puhuttu monen monta vuotta, siitä että hänen pitäis vähentää ja hetkeksi hän on vähentänytkin… Hän lupaa vähentää ja haluaa elää mun kanssa, mut aina ne lupaukset rikkoontuu…
Niin ja siis eilen taas hän otti muutaman saunakalja, todellisuutta en tiiä että montao, mutta naamasta ja puheestahan sen huomas. Kaikki sanatkaan ei oikeen tahtonut luistaa…

Eli aina kun tulee pieni kriisi, hän lupaa parantaa tapojaan, mut pikkuhiljaa se juominen taas yltyy viikolla juomiseen…
Epäilen jatkuvasti hänen juomistaan, tongin taloa ja haistelen viinoja onko juotu… Kun meen asioille, sieltä palattuani etsin miehestä merkkejä että joko kerkes pullo aukeamaan…
Töissä hän käy, silti iltaisin kalja maistuu… Nuoruudessa kortti lähtenyt rattijuopumuksen takia, sen jälkeen kaljapäissään ei ole autoa ajanut…

Eli hermostunko turhaan, eihän hän sammuksiin asti itseänsä juo… Hän valehtelee juomisestaan ja piilottelee pulloja… VÄlillä menee paremmin… Pitkiä aikojakin… Mut jossain vaiheessa se taas tuntuu yltyävän.

Asiasta olen uhkaillut, itkenyt, raivonnut, kirjoittanut nätisti hänelle tuntemuksiani, puhunut asiallisesti sekä huutamalla…

Onko miehestäni hyvää vauhtia kehittymässä alkoholisti, vai keuhkoanko ja stressaanko turhaan??

ainakin teillä on alkoholiongelma. Ottamatta kantaa määriin, viinan tai promillejen, tai miten humalassa käyttäydytään. Viina vie sinunkin energiaasi.

Ongelma, joka tuntuu liittyvän alkoholiin. Joten sinä olet ihan oikeassa paikassa.

Purkaudun vielä hieman…

Omat vanhempani eivät juo alkoholia ja minä olen vähentänyt paljon. En jaksa sitä krapulaa, en jaksa sitä väsymystä minkä juominen tuo. Voin nauttia hyvän ruuan kanssa lasin viiniä, joskus saunassa juoda oluen. Huppelissa olostakin on aikaa jo yli puoli vuotta.

Miehen isä siis ei ole enää elossa, joten omat vanhempani ja sukulaiseni ovat auttanee ja neuvoneet meitä eri asioissa… Joskus mies soittelee viikolla “muutaman saunaolusen” jälkeen vanhemmilleni kysyäkseen neuvoa jostain. Herra on kovin puhelias ja saattaa sanat takkuilla pienessä maistissa. TÄmän on vanhempanikin huomanneet ja ovat jo muutaman kerran kysyneet mieheni juomisesta. Valehtelen ja peittelen samalla tavalla kuin mieheni mulle. En kehtaa kertoa todellista määrää… Jopa lääkärissä multa kysyttiin miehenkin alkoholin käytöstä, siellä iski paniikki ja valehtelin määrää huomattavasti, silti hävetti sanoa että mäyräkoira joka perjatai. Häpeän hänen juomista… Miksi olenkaan valinnut noin viinaan menevän miehen?

Selvinpäin hän on oikein ihana, rakastan kovasti, hellitellään, harrastellaan yhdessä. Mutta kun olut on taas kehissä, olen täynnä raivoa ja vihaa…
AIkoina kun hänelä rahat tiukilla, niin kaljaan löytyy aina rahaa, eihän se kalja mitään maksa… Eikä e 20e viikossa ole kuulemma ees iso raha…

Niin juu ja naimisiin ei olla menty, koska pelkään että hän pilaa meidän hääpäivän ryyppäämällä… Joutuisin stressaamaan ja vahtimaan hänen juomistaan. Meidän suvussa kun tuo alkoholin käyttö on hyvin vähäistä, niin en todella halua että sukulaiseni huomaisivat kuinka juominen miehelleni maistuu… En halua joutua häpeämään.
EIkä me matkustellakkaan, en halua lähteä katsomaan ja pilaamaan lomareissua sillä että katson kännistä äijää. Alussa muutaman kerran oltiin virossa ja risteilyllä… Sain hävetä silmät päästäni, ja odoteltiin sitten hotellissa että miehet palais joskus takaisin, puhelimetkin jäivät hotellille. Siinä se reissu meni hotellissa odottaen…
Eipä olle enä risteilyjä tai viron reissuja edes mietitty… EN halua kokea enää vastaavaa…

kultakala

Kyllä se ongelma meillä on kuningas alkoholi. Eli ei kait tää normaaliakaan ole? Huoh…

Miehelleni sanoin puolvuotta sitten että aattele kuinka rauhallista ja onnellista meidän elämä ois jos sä lopettaisit juomisen. Me ei riideltäis varmaan koskaan. Ja senhän jälkeen mies vaihtoi lavakaljan mäyrikseen… Ja jätti viikolla juomisen… Ja niinhän se meni, ei tarvinnut riidellä, eukko oli hyvällä tuulella ja mies oli hyvällä tuulella… Nyt se viikkojuominen taas nostaa päätänsä ylös…

Minkä hemmetin takia täytyy juoda, jos arkielämä menee sen takia ihan plörinäksi? Minkä takia täytyy juoda vaikka tietää että sotahan siitä syttyy??

Äijä vielä ihmettelee et miksi epäilen hänen juoneensa, enkö vois antaa asian olla? Totesin siihen et sä oot tän aiheuttanut. Sä juot salaa, piilotat tölkkejä, valehtelet kirkkain silmin ettet mitään oo ottanut tai valehtelet juomien määrästä. Ni miksi ihmeessä yhtäkkiä alkaisin taas luottaa. Sanoin että hänen on oltava luottamuksen arvoinen ja näytettävä että häneen tosiaan voi luottaa…

Välillä mietin että lähden menemään… Mut just otettu yhteinen talolaina, meillä on aivan ihana koti, aivan loistavalla paikalla. Ketuttais joutua luopumaan tästä asunnosta, ja piru vie vielä viinan takia…
Jos ei olis taloa, ehkä olisin jo lähtenyt… Ehkä…

Hei, se mies piilottelee jo pulloja ja valehtelee juomisesta. Melko selvä ongelma.
En voi muuta sanoa kuin että ala pian ottaa selvää, sanasta alkoholismi.
Diagnoosilla ei niin väliä, onko se virallisen määritelmän mukainen. riittää että on ongelma.
Uskon että sun kannattaa jo tässä vaiheessa varmistaa oma selusta lainojen ja talon suhteen.
Mitä enemmän näitä tarinoitakin lukee, niin mulle tulee ainakin käsitys että tilanne pahenee aina kun hankitaan jotain yhteistä, mikä sitten varmistaa että toinenkin on sidottu. Munkin mies jaksoi leikkiä puoliselvää, kunnes piti suhteen pohjaa varmana. Sitten kun on jo verkot punottu yhteen, niin aloittaa kunnon juomisen.
Pidä kokoajan itselläsi valmius, että voit milloin tahansa laittaa tilanteen kyseenalaiseksi ihan käytännössä. Kun ei mieskään tuudittaudu että asiat on lopullisesti niitattu, niin voi löytyä motivaatio pistää parempaan kuntoon itseään.
Ja hae pian apua itsellesi, kukaan ei voi raitistaa toista ihmistä, joten rakkaus ei ketään paranna.

Meilläkin oli jonkin aikaa sitten tällainen vaihe, kunnes tilanne hiljalleen on pahentunut. Piilopullot vaihtuivat kirkkaisiin ja juominen liki jokapäiväiseksi. Selitykset ovat kuitenkin pysyneet koko ajan samoina; oon yhden vain ottanut, en oo ottanu oon vaan väsynyt,… Sanoinkin tänään just mun omahoitsulle mielenterveysneuvolassa että mulla on muodostunut synonyymiksi olen väsynyt=olen juonut. Nousee kasvat pystyyn heti kun mies sanoo että on väsynyt. Voi siis olla väsynyt siksi ettei tarvitse keskustella minun kanssa, tai voi olla väsynyt koska epäilen että sammaltava puhe ja huojuva kävely voisi millään johtua alkoholista, tai sitten voi tietenkin olla vain väsynyt :imp:

Mullakin mies ennen aina vähensi tai piti holittomia kuukausia (jopa useampia putekeen joskus taannoin). Jossain vaiheessa vähentäminen alkoi tarkoittaa sitä että piilojuominen lisääntyi ja tipaton tammikuu lyhentyi viikkoon. Ja hiljalleen mopo lähti käsistä. En osaa sanoa mistä minäkin ne laput silmilleni hommasin että näin kyllä mutta en halunnut uskoa. Nyt on niitä tyhjiä piilopulloja ympäri lääniä useamman jätesäkin verran. Niitä löytyy autotallin välikatolta, lannoitesäkeistä, tyhjillään olevasta koirankopista, auton moottoritilasta,… ja mistä lie muualta jos lähtisi etsimään. Nämä ovat tuleet vastaan sattuman kautta. Ja aina piilopullo on se kiva taskumattimallinen muovipullo kirkasta :unamused:

Vuosia on siis ottanut päästä tähän tilanteeseen ja nyt ollaan tosiaan risteyksessä, mies on ulkoistettu miettimään että joko perhe tai viina - molempia ei voi saada. Avioliiton laittaminen jatkoajalle on pienen alkuhaparoinnin jälkeen tuntunut elämäni viisaimmalta teolta toistaiseksi. Nyt ainakin tiedän että minun ei tarvitse enää kannatella toista vaan hän tekee omat ratkaisunsa ja minä voin elää omaa elämääni ja hoitaa omia haavojani.

Minusta on tosi hienoa Maikki että olet herännyt tilanteeseen hyvissä ajoin. Jos itse saisin vuosia taaksepäin, niin haluaisin uskoa etten enää vetäisi pipoa silmilleni ja keräisi kaikkea tätä katkeruutta sisälleni. Se vinouttaa koko avioliiton ja sairastuttaa todellakin myös koko perheen!

Alkoholisti suojelee viimeiseen asti juomistaan, eikä koskaan kerro juomaansa määrää todellisena. Tyyppiesimerkkinä tämä uutinen, jossa nainen kärähti ratista - promilleja 4,75 (!) ‘kahden oluen’ jälkeen: iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 … pos=ok-nln

Laput olen silmiltäni ottanut ajat sitten…
Se vaan on hankalaa kun ei tiedä paljonko mies todelisuudessa on juonut, kerta on jatkuvaa vähättelyä ja valehtelua ollut.

Mä näen miehestäni selvästi milloin on alkoholi maistunut. Olen tässä jo monet vuodet tarkkaillu häntä… Silmistä näkee heti jos on jotain juonut. Ja tähän riittää se kaksi olutta… Sit tietty huomaa liikkumistavasta, puhetyylistä ja katseen välttämisestä. Jos hn on salaa juonut, niin hän yrittää näyttää siltä ettei mitään ole ottanut ja huomaan sen juomisen yliyrittämisestä…

Täs on nyt tosiaan puolvuotta mennyt suht hyvin. Viikonloppusin juonut, viikolla vain muutamat saunaoluet. Ja rauha on ollut maassa. Edellispäivänä taas oli pitkästä aikaa juonut salaa, kysyttäessä myönsi että hän on juonut… Eli edistysaskel siinä… Ei siis lähtenyt väittämään ettei mitään olisi ottanut.
Eilen päivällä lähetin vihaisen viestin miehelle siitä että mun vanhemmat alkaa olla huolissaan kun jatkuvasti kuulee hänen äänestään et alkoholi on maistunut. Ja että joudun valehtelemaan ja vähättelemään asiaa kuten hän tekee mulle. Kiitin vitusti asiaa.
Mies ei vastannut viestiin mitään, ajattelin että hän tulee kotiin kaljakaupan kautta.
Lähetin ennen hänenn kotiinpaluutaan vielä viestin että aikooko hän jatkaa tuota piilojuomista. Olen lähettänyt hänelle kirjeen missä olen kertonut mitä elämältäni haluan, miltä se juominen musta tuntuu. Käskenyt myös miehen miettiä millaisen elämän hän haluaa. Käskin hänen miettiä vielä sitä kirjettä minkä hänelle oon antanut.
Vastasi siihen ettei halua jatkaa juomista.

No mies tuli kotiin, ruvettiin yhdessä pihahommiin. Alkoa ei ottanut, oli vesiselvä. Me naurettiin ja puhuttiin asioista. Lauantaina ois pippalot mihin yhdessä mennään, mies sitten itse sanoi että perjantain hän on selvinpäin kun lauantaina on ne pippalot.

Näin pitkään kestänyttä rauhaa meillä ei ole koskaan ollut… Ja toivon että tää tarkoittaa muutosta elämään… ja olen tehnyt suunnitelmankin et jos toi juominen tosta taas yltyy ja lähtee lapasesta. Toimitan hänet hoitoon… Enkä aijo odottaa että se juominen menee jokapäiväiseksi ja kirkkaitten kanssa pelleilyksi. En todella aijo hyväksyä tuota piilojuomista ja tarraan siihen heti kiinni, aluksi puhumalla, muistuttamalla molempien elämäntoiveista yms. Ja jos puhe ei auta niin sitten joko hakeutuu hoitoon tai mä lähden. Näitä tarinoita kun olen lukenut, olen havahtunut siihen ettei se itkeminen ja huutaminen auta. Ja hoito ois parasta tapahtua tarpeeksi ajoissa…

Kiitos kovasti vastauksista ja esimerkeistä… Nyt on sitten tosiaan varma olo siinä, että jos alkaa lähteä juominen lapasesta, jos piilopulloja rupeaa näkymään, niin hoitoon samantien. EN aijo odottaa enää sen jälkeen ihmeitä.

^Mä kyllä lähtisin Avominnen tai Minnesotahoidon ilmaisluennolle jo nyt. Teillä on selvästi vielä keskusteluyhteys ja jonkin verran keskinäistä kunnioitusta jäljellä. Tuo luento vois avata silmät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ennenkuin sairaus etenee keskivaiheeseen. Varhainen puuttuminen on mun kokemuksen mukaan ihan olennaisen tärkeä asia.

Mitään siellä ei ainakaan menetä, jos käy kuuntelemassa tutkittua faktaa tästä suomalaisten työikäisten yleisimmästä tappajataudista. Luennolla ei siis muutu alkoholistiksi tai sairastu alkoholismiin, jos sellainen ei kerran ole jo valmiina. :wink: Mutta sieltä voi saada sellaisen oivalluksen, joka tasoittelee monta turhaa kuoppaa tiessä ja saattaa estää sairastumisen.
Tässä vähän esimakua: avominne.fi/avominewww/tekst … avi_id=231

Juoduilla määrillä ei oikeastaan ole merkitystä. Se mikä sattuu eniten on valehtelu ja piilottelu. Ihan sama valehteleeko yhdestä kaljasta vai yhdestä korista. Jos riippuvuutta ei ole, mistään määristä ei tarvitse valehdella.

Tuo on ihan totta, ettei silloin valehdella/piilotella jos ei ole ongelmaa…
Tätä olen kysynytkin että miksi piilottelee juomista, sanoi että koska hän tietää että nostan metelin ja sota siitä syttyy… Eikä hän halua nostaa sotaa parin kaljan takia…
Hmmm… Hieman ristiriitaista…
Voi damn, nuo luennot ei osu meille… Siis turun alueella ei näköjään luentoja pidetä… Täytyy jatkaa etsimistä. Kiitos ehdotuksesta, aijon hänet johonkin luennolle raahata.

Tänään mies tosiaan ollut juomatta kuten sanoi eilen… 2saunakaljaa hän ois halunnut mun hakevan kaupasta, ilmoitin etten kerkiä kun muutakin hommaa ja hän tyytyi veden juontiin saunassa… Mies itsekkin remppaili joten hänkään ei jaksanut kauppaan lähteä…
Juuri puhuttiin huomisista pippaloista, ja mies ilmoitti ettei sit tosiaan aijo aamusta asti juoda… Joskus kun on yhdessä lähdetty juhlimaan, on juominen aloitettu jo kotona. Tää tietty johtaa siihen että klo 21 aikaan jo kinuaa päästä kotiin nukkumaan kun väsyttää niin paljon…täs vaiheessa on kerinnyt juomaan hyvin, silti pystyssä pysyy eikä ole sammumis kunnossa… Se hyvä puoli siin on et tietää itse koska väsyttää ja tarttis mennä kotiin nukkumaan päänsä selväksi… itse juon kohtuudella ja illalla se fiilis oikein kohoaa, niin on vittumaista kun äijä on kännissä ja haluaa aikaisin kotiin.
Ja nyt kun ei olla pitkään aikaan oltu yhdessä eikä erikseen oikein missään, niin mies haluaa viettää mukavan illan eikä lähteä heti alkuillasta kotiin nukkumaan…
Aika jännä fiilis muuten… Ylensä oon jo ennen pippaloita stressannut miten mies juo ja koska täytyy kotiin päästä…nyt huominen ei oo stressannut lainkaan… En koe tarvetta vahdata hänen juomisiaan… Mulla on siellä omat kaverit mukana, jos mies väsähtää niin lähteköön kotiin sitten… Mä ainakin aijon nauttia illasta ilman vahtaamista ja stressiä…

Kertokaa toki lisää neuvoja ja herätelkää mua… Kaikki palaute tervetulleita!!

Rymättylässä on Minnesota-hoitola Rehappi.

Tämä ei ole neuvo, eikä tarina sun miehestä. Vaan mun kokemus. Eri miehestä. Mutta kirjoitin vaan kun muistin että oli meillä samanlainen vaihe, että mies aloitti yrittämään hallita juomista.

Jossain vaiheessa kun aloin huolestua alkon käytöstä, löysin palstankin.
Sanoin sitten miehelle asiasta, ja alettiin keskustella.
Pidin hyvänä merkkinä sitä, että muutaman kerran sanoin esim siitä että miksi pitää aloittaa aamulla jo juomaan, ja miksi pitää juoda niin vitusti että ei ole enää mitään seuraa toisesta.
No se jonkun aikaa paransi tapojaan. Aattelin ettei tuo mikään VARSINAINEN alkoholisti ole, kerran työnsä hoitaa ja osaa myös pyydettäessä vähentää.
Meni pari kolme kuukautta, alkoi tulla näitä että käväisee jossain ja tuleekin humalassa kotiin. Oli pari viikkoa juomatta saarnan jälkeen, kunnes taas vetäisi ihan yhtäkkiä hirveät kännit. Syyksi sanoi, että näki parit kaverit ja ne tarjosi. Oli pakko ottaa, koska se oli lapsuuden ystävä jota ei ollut nähnyt vuosiin. Todellisuudessa nämä ystävät oli keksittyjä, koska ei niitä ennenkään mistään pulpahdellut. Enkä minäkään siksi ala juomaan, jos tapaan ystävän. Ja jos alan, voin ilmoittaa että nyt alan ottaa tämän ihmisen kanssa, en tule kotiin selvänä jne…
Eli esimerkiksi keskiviikko päivä, kello neljä, soittaa että moi mitäs teet.
Sanon etten mitään ihmeempää, pitäisikö jotain ruokaa laittaa. Mies tulee kännissä sitten…vaikka en ole voinut kuvitellakaan, että keskellä viikkoa heti töiden jälkeen.
Noh…sitten se vähensi sitä, kun sanoin että humalassa ei tulla…Sitä ennen pari lapsuudenystävää vielä tavattiin, mutta kyyti oli niin kylmää että lopetti pariin kertaan. Aattelin että minkälainen itsekäs aasi mies on, kun olen PYYTÄNYT ettei vedä kännejä päivällä, mutta silti vetää. Ja salaa viimeiseen asti. Sammuu. Kiukusta kihisten loppuillan kuuntelen humalaisen tuhinaa…paiskon astioita, laitan television huutamaan, koska niin raivostuttaa että tämäkin päivä meni tässä. Ruoka roskiin, kynttilät sammuksiin. Istun viinanhajussa. Sitten päätän, nyt loppu.

No…ei mennyt kauaa, kun se alkoi yrittää salata juomista syömällä pastilleja…
Siitä ei mennyt kauaa, kun rupesi vetämään viikon putkia. Nämä sitten sai minut hajoamaan lopullisesti, ja käskin juoda muualla. lopputulos: mies on viikon pois. Menee muutama kuukausi, mies on kaksi viikkoa pois.
Mies tärisi krapulaa. Ei enää pystynyt ilman yhtä kaljaa saamaan tärinää loppumaan. Oksenteli ja ryki. Nukkui huonosti. Hikoili. Valitti stressiä. Ei nukkunut ollenkaan enää, paitsi humalassa. Joi siksi että saa unen. Sanoin ettei tarvi tulla ollenkaan, jos on krapula, tai humala. Lopputulos: Miestä ei näy ei kuulu, ollenkaan.
Syy: Ei pysty olemaan juomatta. Selvisi, että sillä on nämä viikon putket olleet tapana jo ennen mua. Mutta onnistunut jonkun aikaa hillitsemään. Tosin on se seurustelun aikan ollut reissussa välillä. En tietenkään tiennyt, että juomassa todennäköisesti. Puhelinkin oli mykkänä, ilmeisesti koska ei ole luurikuntoa. Puhelimessa oli paljon vikoja. Ihmettelin, että eikö takuusta saa uutta puhelinta, kun on niin paljon vikoja.
Ei kuulemma, koska takuulaput on hukassa. Jaahas.

Noinhan se. Jos kyse on alkoholistista niin ei sitäkään sairautta voi toinen rajata eikä rajoittaa. ‘Yritä tänään olla vähän vähemmän syöpäinen’? Jos itse ymmärtää olevansa addikti, tajuaa myös sen että ainoa keino hallita sairauttaan on olla käyttämättä päihteitä. Mutta ensimmäisistä vaaran merkeistä tuon asian ymmärtämiseen menee keskimäärin kuulemma seitsemän vuotta. Se on pitkä aika roikkua löysässä hirressä, molempien.

Eikös jossain ollut juttua, että eka rattijuopumus tulee kans siinä 7 vuoden kohdalla.
Sehän riippuu mistä on aloitettu. Jotkut tuttuni ovat nyt parinkympin kolmenkympin taitteessa saaneet ekan rattijuopumuksen. Yksi jäi kiinni 40-vuotiaana, sitä ennen vannottuaan koko ikänsä että rattijuopot pitäisi hirttää munistaan kahvikupinsankaan…
Alkoholismihan alkaa jo eka ryypystä? siis niillä joilla on varsinainen alttius. Osa on sitten tekemällä tehneet, että altistavat tarpeeksi. Mutta joillakin juopolla on myös se oma tyylinsä, jonkin asteinen omahyväisyys, omavoimaisuus, iso ego. Näitä tyyppejä tunnen muutaman, että ikää ei ole paljon mutta jutut kuulostaa just siltä itteltään. “Ei sellasta ole olemassa kuin alkoholisti. Ihminen joko juo liikaa tai sitten ei. Silloin se alkoholiongelma on, jos pitää yhtäkkiä lakata juomasta. Se on juopon merkki, että lopettaa juomisen.” “Jotain uskovaisia on kiva kiusata, ne uskoo satuhahmoihin. Aa-kerhossa uskotaan satuhahmoihin” (seuraa saarna raamatusta)

Se onkin niin kuitenkin, että ketään on paha mennä diagnosoimaan. Ja menepä diagnosoimaan, sillä tulee ikuinen ase olemaan mua vastaan että “olen haukkunut”…
Jopa jättäessä sitten kuulee, että “Sä vaan et halua olla mun kanssa”…
Alkoholistin on itsensä tultava siihen tulokseen, että on. Ja sen hän tajuaa vasta, kun huomaa ettei pystynyt lopettamaan vaikka vaakalaudalla olisi mikä asia. niinkauan kun hän pystyy kääntämään asian muiden syyksi (nalkutus, tuomitseminen, hylkääminen, jne) hän sen tekee. Siksi se oma tontti on siivottavana koska se on täynnä aseita joihin alkoholisti voi tarttua.

Muoks, ja hylkäämisellä tarkoitan sitä jättämistä, kun tulee mitta täyteen…
Niin alkoholisti yrittää ottaa sen mielellään hylkäämisenä. Kun se ei todellakaan ole hylkäämistä. Kuinka alkoholisti jätetään niin, ettei hän saa siitä uutta asetta. Eli syytä juoda. Se alkaa pikkuhiljaa al-anonin kautta selvitä. Se on jännä juttu mun mielestä. JA silti, vaikka sen jättäisi MITEN, se ei silti vaikuta välttämättä. Eli se mitä teen, ja mitä jätän tekemättä, ei periaatteessa raitista ketään. Edes se että lakkaan tekemästä, ei saa olla raitistamiskeino. Raitistamiskeinoa ei ole. Sitä ei voi jättää siksi, että se raitistuisi. Ainut lähtökohta on se oma jaksaminen, josta voi lähteä liikkeelle.

Kiitos taas! Mun on kai helpompi miettiä todellisuutta silloin kun mies on mokannut… Toki näin paljon en sitä ennen oo miettinyt… Tiedostanut kyllä että ongelma hällä on, mut luullut kai et rakkaus parantaa… Mies tiedostaa jopa itse koska hänen juominen lisääntys, mistä lähti mopo keulimaan… Ennen kuin muutimme yhteen, n. 3v seurustelun jälkeen miehelle tuli tapa et joka keskiviikko hän tuli luokseni 6paci kourassa… Siitä se kuulema tuli… Mä en tuolloin asiaa niteerannu, saahan ihminen saunakaljat juoda… En kai edes laskenut menikö kaikki, mut häiritsevän humalassahan tuo ei vielä pyörinyt…
Siksi ihmettelenkin että moiksi nykyään kalja saa mut raivon partaalle, mikä siinä haittaa et toinen pienessä sievässä mun edessä, kun hän ei kerta pahaa tee., en tiedä vastausta, mut en tosiaan anna asiaa olla. . Seuraava moka, siis löytyy piilotölkkejä tai joka ilta kalja maistuu silmieni edessä, niin johonkin luennolle tai keskustelemaan mennään… Käsken lukea myös näitä tarinoita jotta avais silmäs… Tässä toki toivon että kaikki on muuttumassa… Yritän ajatella positiivisesti… Hankimme keväällä yhteisen harrastuksen, joka edellyttä täyttä selväpäisyyttä… Ei ole juominen menny harrastuksen edelle, ainakaan vielä… Silloin kun tietää et on mahdollisuus ajella, niin kaljat jää silloin kauppaan häneltä… Eli katsotaan miten tässä käy… Ja elänkö vieläkin laput silmillä tai ainakin osittain silmillä…

Onneksi saan täältä apua ja neuvoa, ei tarvi sitten yksin pilvilinnoista perse edellä tipahtaa…

Olet huomannut, että mies kuitenkin pystyy laittamaan kaljan sivuun tiettyjen asioiden vuoksi.
Puhuit tuosta harrastuksesta mikä edellyttää selvinpäin oloa.
Mulla on harrastuksiin liittyen muisto, ja kokemus…

Pidin yhtenä mittarina sitä miehen ajokuntoa. Aina ennen lähtöä, varmistin jo edellisenä iltana että mies ajaa, koska "en tunne reittiä"yms. Samoin aktiviteetit, yritin jossain vaiheessa valita ne aktiviteetit sen mukaan, että no TÄTÄ ei ainakaan pysty tekemään päissään:)
Piti alkkiksen kanssa joskus miettiä, että kiinnostaako minua lähteä vaikkapa sinne mummolaan mummon vuoksi, vai siksi että siellä mies ei yleensä juo. Ensin se oli siis vain tarkkailua, että panin merkille että jaa ei juonut. Mutta sitten yritin jo itse järjestää näitä asioita siten, ettei mies voisi juoda…Al-anon vinkeissä oli että toisen juomista ei voi kontroloida…Minä olin ihan että no enhän mä mitään kontroloi.

Ihan samanmoisella kaavalla on meilläkin menty. Pikkuhiljaa (n. 6 vuotta sitten alkoi salailu ja pullojen piilottelu) juominen muuttui lähes jokapäiväiseksi. Mies kävi töissä, joi ja nukkui. Kunnes eräänä päivänä meni se työkin. Sitten vaan juotiin ja nukuttiin. Tajusi itse tilansa (olin kyllä jo ilmoittanut etten enää jaksa ja että saa ukko lähteä) ja hakeutui Minnesota-hoitoon. Sen jälkeen kotiin palasi raitistunut mies. Ei pisaraakaan alkoo sen jälkeen ole ottanut, miehen koko ajatusmaailma on muuttunut. Alkoholismi on kontrollin menetystä, ja jos ei juomistaan kykene hallitsemaan niin ihan selkee alkkis on asiaa sen kummemmin kaunistelematta. Onnea vaan matkaan, toivottavasti miehesi tajuaa tilansa. Suosittelen että alat elämään itsellesi välittämättä siitä että miehesi juo. Kun alkoholistin jättää oman onnensa nojaan hän löytää pohjansa nopeammin. Ja aina löytyy syytä juoda. Minä vannon Minnesota-hoidon nimeen. Se on ainut oikea paikka alkoholistille. Siellä pistetään alkkis todella kohtaamaan juomisensa seuraukset ja läheiset otetaan myös huomioon.

Sehän ohjelma kaiketi perustuu vähän samaan kuin AA-n kaksitoista askelta. Nämä askeleet siellä otetaan sitten speed vauhdilla, niin ettei kerkeä vastustella paljon asiaa.
Läheiset tuodaan kertomaan oma puolensa tarinasta…Näin olen käsittänyt. Eikös tällä foorumilla ole muutama tarina kans.
Se missä ja miten nämä vaiheet käydään läpi; niin ehkä olennaista on ne 12 askelta (otti ne sitten tiedostamattaan ilman aa-käyntejä, tai pänttäämällä ne ensin kirjasta ja miettimällä sitten kunka net toteutta…vertaistuki eli löytää jonkun jonka kanssa puhua ongelmasta, joka ei voi olla vaimo vaan joku sellainen joka on oikeasti kans ryysstänyt menemään siihen saakka että alkaa näkemään tonttu ukkoja, sekä elää päivänkerrallaan ja samaanhan perustuu al-anon…Sekä mahdollinen tukilääkitys eli antabus joka antaa tilaisuuden olla raittiina “pakosti” että ehtii miettiä ennen retkahtamista ainakin 2 viikkoa, että otanko uuden lääkkeen vai petaanko uuden juomaputken…) Minnesota ei ole varman se ainut vaihtoehto mutta erittäin monille sopii kuulemma. Mut on niitä muitakin.Eniten tykkään heidän sivuista koska siellä sanotaan asiat melko suoraan, monet valistusmetodit on vähän hyssytteleviä, ettei puhuta asioista oikeilla nimillä ja tehdään testejä, joita voi rasti ruutuun menetelmällä myös omantunnon mukaan vähän päivästä riippuen vääristellä…
Varmaan kannattaa kaikkien asian kansa painivien tutustua myös siihen, mut en usko että kannattaa heittää kirvestä kaivoon ilman minnesotaakaan. Tai siis pitää muistaa nimenomaan heittää…miten sen nyt sanoisi ettei mene mahdollistamiseks:D

Niin tuo meidän harrastus on moottoripyöräily. Hän innostui minun kauttani asiasta, pyörätkin ostettiin. Tää lähti hänen omasta halusta, hän saa itse päättää koska ajelee, välil käy yksin ajelemassa ja välillä yhdessä ajellaan… Mä en häneltä vaadi sen takia kaljattomuutta, hän itse tiedostaa että ehdottoman selvänä täytyy olla että pyörän päälle haluaa., mieheltä löytyy elämänhalua kuitenkin…
Ja tuo harrastus nollaa ajatukset, se vaatii niin paljon keskittymistä että hän on itse todennut et huolet unohtuu ku pyörän selkään hyppää…

Eiliset pippalot… Alku oli lupaavaa… Paikanpäällä pari drinksua teki miehestä provosoijan… Mies tietää itsekkin et kirkkaat tekee hänestä pahapäisen… Meitä kohtaan oli ihan jees, mut muiden ihmisten töniminen hermostutti ja riitaahan siellä meinas tulla… Mentiin kavereille sitten yöksi…
Tänään sitten pitkän keskusteltiin aiheesta alkoholi… Mies jo eilen otti aiheen esille ja kertoi että haluaa normaalin elämän, sovittiin että puhutaan asiasta sitten selvinpäin…
Kyselin mitä hän elämältä haluaa, eikä selitä mulle mitä halun kuulla tai millasen elämän mä haluan, vaan mitä hän haluaa. Hän haluaa normaalin elämän, juomista vähemmälle. Hän ottaa kuulema itseään niskasta kiinni ja toivoi tukeani. Annan tukeni mutta ihmettelin et mitä erilaista täs kerrassa on? Olen monesti tippunut pilvilinnoista pääedellä asfalttiin, miks nyt hän pystyy siihen? Sanoi tietävänsä et paljon paskaa on mulle aiheuttanut, juomattomuutta ajatellut vain sen päivän kun ollaan puhuttu, eikä ole sen enempää edes tosissaan yrittänyt. Hän sanoi että on miettinyt tätä asiaa jo pidempään ja hän haluaa normaalin elämän. Ekaa kertaa hän on itse miettinyt omaa elämäänsä ja mitä hän haluaa… Hän tiedostaa että liiallisuuksiin on mennyt, piilottamista ja valehtelua, eikä hänen mielestään ole normaalia. Siksi hän on ajatellut asiaa ja haluaa normaalin elämän.
Pitkään juteltiin asiasta ja tulevaisuudesta… En aijo laittaa lappuja silmille ja luottaa siihen et nyt kaikki muuttuu. Aijon kuitenkin tukea ja kannustaa miestäni. Enkä edelleenkään aijo miettiä millä pidän mieheni juomatta, vaan hän saa itse löytää ja oivaltaa elämisen ilon, se lähtee hänen omasta halusta, ei mun pakottamana. Tämän olen oivaltanut näitä teidän juttuja luettaessa!

Olen miettinyt myös omaa elämääni, jos meille tulis ero, en voisi sanoa että olen haaskannut elämäni… Olen elänyt, harrastanut ja suurimmaksi osaksi onnellinen. Olen kasvanut ja oppinut pirusti juttuja… Jos joutuisin yksin adumaan, niin tiedän että pärjäisin pirun hyvin, niin taloudellisesti kuin muutenkin… Mulla ei siis ole epäilystäkään ettenkö pärjäis ilman miestäni.

Tässä puolenvuoden aikana meidän suhde on muuttunut paljon parempaan ja juominen vähentynyt huomattavasti… Nyt mies haluaa normalisoida elämänsä kokonaan, eli toivoa on, ainakin omasta mielestäni. Jos homma alkaa lipsua niin apua vain hakemaan… Nyt varovasti eteenpäin, etten ainakaan liian korkeelta tipahda. Aijon nauttia omasta elämästäni ja parisuhteestani…

Joku kommentissaan kyseli meidän puheyhteydestä… Kyllä puhutaan asioista, ei ole mykkäkoulua… Riiteleminen on myös muuttunut… Enne paiskittiin ovia ja mökötettiin… Nyt korotetaan ääntä ja riidellään riita loppuun ja lopuksi riita sovitaan. Ja molemmat kuunnellaan toisiamme eikä lähetä mököttämään ja toteamaan et kumpi on oikeessa ja kumpi väärässä…

Raha ongelmia ei ole, lainat ja kaikki on molemmat saaneet maksettua ajoissa ja omat osuutensa. Meillä riittää rakkautta, hellyyttä jne. Me nauretaan Yhdessä ja tehdään asioita yhdessä (selvin päi) enemmän kuin ennen… Ja toki on ollu aikoja jolloin kaikki on tuntunut synkältä, en tuntenut miestäni kohtaan oikein mitään ja miettisinkin itsekseni eroa. En tiedä mistä se lähti nousuun, mutta asiat vaan muuttuivat huimasti… Puheyhteys, valo, arkielämän mukavuus (mieskään ei enää odottanut viikonloppu jotta vois pitää mukamas kännissä hauskaa) ja juomisen vähentäminen… Paljon muutakin muuttui, mut tässä ne suurimmat muutokset…