Terve!
Ollaan miehen kanssa seurusteltu yli 8vuotta ja eläessään hänen isänsä oli työssäkäyvä alkoholisti.
Alussa pidin miehen juomista suht normaalina, alta 30v elämään vaan tuntui liittyvän joka viikonloppuinen juominen. Tällöin hän aika usein joi sekä perjantaisin että lauantaisin. Harvemmin joi itseään sammuksiin asti…
4v seurustelun jälkeen muutimme saman katon alle. Sovimme että joka toinen viikonloppu hän on selvinpäin. Ja se onnistui puolen vuoden ajan… Mutta silloin kun sai juoda niin joi ylensä molemmat päivät… Juomat oli lähinnä olutta…
Pikkuhiljaa rupesin löytämään tyhjiä kaljapulloja esim vaatekomeroista ja nurkista. Ja välillä kun tulin harrastuksista kotiin, oli mies aikamoisessa soosissa… Nämä muutamat kerrat kun oli juominen mennyt yli, hän tuli viereeni itkemään ja sanoi että tarvitsee apua ja pyyteli anteeksi.
ja piilo juominen siitä vähentyi paljon. Kunnes ostimme yhteisen torpan jota remppasimme puolvuotta. Tänä aikana kaljaa meni enemmän, olihan tuo aika pirun stressaavaa ja vaikeaa… Viikollakin siis rempatessa olusta otti, ehkä 4-6plo/ilta…
Suurimmilta osin kun remppa vamistui niin juominen yltyi taas entisetään… Piilojuominen jatkui ja sitä mukaan valehtelu etten mitään ole juonut, tai yhden olen ottanut. Ja kakkat… Huomaahan sen päällepäin ettei tohon kuntoon itseään saa yhdellä kaljalla… Alkoi myös tapahtua sitä että hän joi kirkkaita ja täytti ne sitten vedellä, samaan kohtaan minkä hän oli juonutkin. Ja hän edelleen väitti ettei hän juo piilossa eikä salaile juomista. Just joo
Nyt on viimiset puolvuotta ollut suht rauhaisaa, piilojuomista ei ole ollut, viikolla saattanut pari sauna olusta ottaa ja viikonloppu lava on vaihtunut mäyräkoiraan…
Hän on itse sanonut että kun perheenlisäsystä tulee niin vähenee huomattavasti… Ja yöntää välillä itse et nyt alkaa mennä taas överiksi, joten vähentää juomista…
VÄlillä hän sanoo että kyllä hän saa juoda kun hänellä on kesäloma tai vapaata. Ja et mitä se haittaa vaikka hän juo, eihän hän mikään paha ihminen ole, joten mitä se juominen mitään haittaa…
Eli joskus myöstää et juominen menee välillä yli ja välillä hänellä on oikeus nollata tilanteet juomalla eikä hänellä mitään ongemaa ole. Kuulemma kaikki juo noin paljon…
En tiedä miksi mua ärsyttää se juominen… Pelkään että hän tosiaan alkoholisoituu… Hän ei ole kännissä paha ihminen, ei väkivaltainen, mutta jos töissä ollut raskasta niin kännissä selittää samaa asiaa kokoajan ja kaikki on ihan hanurista. Kun hän on juonut, hän on paljon negatiivisempi, väsyneempi ja ärsyyntyneempi…
Asiasta ollaan puhuttu monen monta vuotta, siitä että hänen pitäis vähentää ja hetkeksi hän on vähentänytkin… Hän lupaa vähentää ja haluaa elää mun kanssa, mut aina ne lupaukset rikkoontuu…
Niin ja siis eilen taas hän otti muutaman saunakalja, todellisuutta en tiiä että montao, mutta naamasta ja puheestahan sen huomas. Kaikki sanatkaan ei oikeen tahtonut luistaa…
Eli aina kun tulee pieni kriisi, hän lupaa parantaa tapojaan, mut pikkuhiljaa se juominen taas yltyy viikolla juomiseen…
Epäilen jatkuvasti hänen juomistaan, tongin taloa ja haistelen viinoja onko juotu… Kun meen asioille, sieltä palattuani etsin miehestä merkkejä että joko kerkes pullo aukeamaan…
Töissä hän käy, silti iltaisin kalja maistuu… Nuoruudessa kortti lähtenyt rattijuopumuksen takia, sen jälkeen kaljapäissään ei ole autoa ajanut…
Eli hermostunko turhaan, eihän hän sammuksiin asti itseänsä juo… Hän valehtelee juomisestaan ja piilottelee pulloja… VÄlillä menee paremmin… Pitkiä aikojakin… Mut jossain vaiheessa se taas tuntuu yltyävän.
Asiasta olen uhkaillut, itkenyt, raivonnut, kirjoittanut nätisti hänelle tuntemuksiani, puhunut asiallisesti sekä huutamalla…
Onko miehestäni hyvää vauhtia kehittymässä alkoholisti, vai keuhkoanko ja stressaanko turhaan??