onko miehestäni tulossa alkoholisti?

Kotikanava
21

Eilen illalla vielä kysyin mieheltäni, että alkaako tästä muutoksen kausi? mies sanoi että mitä suurimmassa määrin hän oikeasti yrittää. Olisin halunnut kuulla että joo nyt kaikki muuttuu, mutta kerrankin sanoi rehellisesti että yrittää täysillä, muttei luvannut kuuta taivaalta.

Millaisen muutoksen haluan saavuttaa? Hmmm… Se ettei hän valhtele juomisistaan eikä juo piilossa. Sen hän sanoi lopettavansa jotta saavutetaan taas luotto. Se että pari saunaolutta ei tarkoita 4-6pulloa, vaan että se tosiaan on se 2. En toki sanonut tästä, muutenhan oisin antanut luvan kaljoitteluun ja siitä oltais taas luistettu lisääntyvään määrään…

En tiedä, kauhean ristiriitaista. Olen lueskellut muiden kokemuksia ja tekisi mieli sanoa että ei mun mies ole alkoholisti. Ei hän kait olekkaan, ei ainakaan vielä. Raha-asiat on kunnossa, ei ole fyysistä eiä henkistä väkivaltaa. Ja paljon on muuttunut asiat entiseen verrattuna. Ei käy kapakoissa, harvoin näkee kavereitaan. Vapaa ajalla jaksaa tehdä enemmän kotihommia, on iloisempi ja nyt olen huomannut että stressin sieto kyky on noussut. Mutta vielä kun menee näin hyvin, niin asialle on mahdollista tehdä jotain. Tiedän ja mieskin tietää että samaa rataa kun jatkaa niin alkoholismi tulee ajankohtaiseksi.

Nyt jatkan edelleen kannustamisella, siitä olen saanut aika hyviä tuloksia. Kun kehun vaikka kuinka mukava viikonloppu oli, kun mies oli suht selvinpäin ja juteltiin ja naurettiin jne. Sen jälkeen tosiaan lava kalja vaihtui mäyrikseen. Ja mäyriskään ei tyhjene kokonaan…
Jäkättämällä ja painostamalla mies juo vain lisää.

Muistan alkuajoilta kuinka hän pyys multa aina rahaa lainaksi jotta pääsee kapakkaan ja mä kuskailin aina miestä ja kevreita. Puolen vuoden jäkeen ilmoitin että mä en oo mikään pankki enkä taksi, jos tää on ainoo asia mitä musta haluat niin unohtaa koko jutun. Sen jälkeen ei ole lainannut rahojani, eikä ole vaatinut kuskiksi. Tämä tapahtui siis 8v sitten. Sen jälkeen kun on tarkoitus juhlia, mies on aina muille ilmoittaa että kuski hommataan muualta, hänen muijansa ei rattiin tarvitse koskea. Eikä ole tarvinnutkaan…

Kuitenkin sen verran hyvällä tolalla tuo juominen/piilojuominen on ollut ettei oe joka päivä sitä harrastanut. Ylensä keskiviikkoisin (saunapäivä) ja perjantait mennyt sitten isommalla juomamäärällä.Alkuaikoina saattoi lauantaitkin mennä juoden, mut monta vuotta on kulunut niin että lauantaina saattaa ottaa muutaman “krapulakaljan” ja lounaan jälkeen hän nukkuu ja loppu illan katselee töllö. Lauantaisin hän ei ole lähtenyt ryyppäämään, koska maanantaina on kauheeta mennä töihin kun olo ei ole kerinnyt tasoittumaan yhden juomattoman päivän aikana. Useimmiten lauantait hän kärsii enemmän ja vähemmän krapulasta, sunnuntaina ei enää krapulaa mutta pystyy keräilemään maanantaita varten oloa kuntoon. Sama juttu se on itsellänikin, en mielelläni lähde viihteelle lauantaina, haluan olla täydessä kunnossa sitten maanantaina…

Aneeksi sekava ja ehkä älytön kirjoitus… Haluan vain purkaa ajatuksia, niitä joita olen monen monta vuotta mielessäni pyöritellyt.
Ehkä täsätä saa kuvan että vähättelen miehen juomista ja kiellän ongelman. Tarkoitus ei ole kuitenkaan se, haluan vain itse lukea että miksi jään suhteeseen jossa on “ongelma”. Eihän meidän suhde ole tosiaan 24h/7 täyttä juomista ja mun itkua. EI todella.
Olen lueskellut paljon muiden tekstejä, laput on otettu silmiltä ja tuntosarvet herkistyneet. En lakaise miehen juomista enää sohvan alle, vaan pyrin katsomaat tätä elämää ihan oikeasti oikeilla silmillä. En aijo enää sokeutua ja jos juomine taas yltyy ravistelen myös miehen hereille… Aijon nyt ottaa selvää tosiaan noista hoitomuodoista, keskusteluryhmistä jne. Jos huomaan että juominen vie miestä, mulla on antaa miehelle paikkoja ja tapoja josta voi apua hakea. Toki miehen omasta halusta.
Jos tulee takapakkeja, en tipu pää edellä enää asfalttiin, vaan mulla on keinoja mistä mies apua voi hakea. Ja jos ei apu maistu, niin eron paikkahan se sitten on. Tiedän nyt että turha jäädä kärvistelemään ja hakata päätä seinään, mies voi muuttua vain omasta halusta. Toivon että olen nyt viisaampi, jos juominen lisääntyy, mies ei halua apua niin tiedän että olen voitavani tehnyt ja voin hypätä hyvällä mielin uppoavasta laivasta.

Sekavaa, mutta niin on mun ajatuksetkin…

22

Mies tosiaan sunnuntaina puhui että haluaa normaalin elämän, kaljankittausta taka-alalle jne…
Pitäishän mun nyt olla iloinen tai edes toiveikas… Mut nää pari päivää ollut niin kovin ahdistavaa…
Lähetin sit miehelle töihin viestin että “yritän ajatella positiivisesti mutta pelkään että kaljasta tulee sun ystävä. Enkä enää osaa sanoa muutatko tapojasi oikeasti itsesi taki ja tahdotko sitä oikeasti. Miten saan unohdettua tän paskan ja innostua uudesta alusta?? haluaisin niin olla toiveikas…” Mies vastasi että “kulta, ajan kanssa”.
Ehkä hyvä näin, vaikka itseäni ahdistaa. Mutta ajan kanssa haetaan sitä luottoa… Mies ei lupaile asioita tai pakota luottamaan. Ymmärtää mokanneensa monesti (siitähän hälle sanoinkin) ja ymmärtää myös sen etten voi samantien luottaa häneen, vaan se vaatii aikaa ja että hän on sen luottamuksen arvoinen…

Mulla oli toiaan järisyttävä möykky rinnassa. Ois tehnyt mieli vain itkeä, mutta en ois saanut sitä loppumaan, eikä se olo helpota. Niin monet itkut on itketty. Onneksi lähdin kavereiden kanssa syömään, se piristi mukavasti ja pienensi kovasti sitä möykkyä ja pahaa oloa. Ehkä tää eukko lähtee tästä uuteen nousuun ja nauttii päivistä.

Tällä viikolla ei tarvitse epäillä miehen juoneen, työpäivät venyvät kiireen takia iltaan asti. Ja voipi olla että perjantaikin menee rauhassa, tai ainakin pienemmällä kaljamäärällä.
Ja jos hän tosiaan vähentää itsensä takia, siksi että haluaa, niin ehkä se viikolla tissuttelu jää, ainakin pienemmälle.

Ehkä tää elämä tästä taas rauhoittuu… Ja pääasia että mä saan iloisen itseni taas takaisin ja san nauttia päivistäni, teki mies millaisen päätöksen hyvänsä!

23

Jatkan vielä sen verran että ylensä kun on juomisasioista puhuttu, niin saattaa kysellä et miks kyselen ja epäilen kokoajan et onko hän juonut. Lupailee kovasti et juu vähentää hän ja typerää tommonen. Välillä saattaa jopa ärsyyntyä kun asian olen ottanut puheeksi. Miksi kokoajan jauhan hänelle samaa, eikö hän jo sanonut että vähentää… Jne. Vaikka en asiasta ole mäkättänyt (silloin kun on luvannut vähentää) vaan välillä hieman varmistellut ja kysellyt mietteitä. Ja totta hemmetissä epäilen ja tivaan et montako on juonut, jos kerta piilottelee ja on salaillut asiaa.
Tällä kertaa hän on ollut asian suhteen rauhallisempi, saan kysellä ja viestittää hälle omaa adistustani ja luottamuksen puutetta, ilman että ärsyyntyy/suuttuu tai että ihmettelee miksen luota.
Voiko tosiaan olla niin että hänelle on jokin järki kasvanut päähän? Että hän tosiaan tajuaa että luotto menee salailulla ja piilottelulla. Ja että hän oikeesti ottaa vastaan multa sen paskan mitä hän on mulle aiheuttanut.

Ei mies ole ikinä myöntänyt että hänen olisi pakko juoda, tai että hänen tissuttelussaan olisi mitään epänormaalia. Kaikki hnen työkaverinsakkin aina töiden jälkeen menivät autotalliin hääräämään ja tissuttelemaan kaljaa, siis arkisin.
Nyt ekaa kertaa mies otti asian itse esiin että hänellä on ongelma. Hän itse sanoi ettei pysty jättämään esim. saunakaljaa vain kahteen pulloon, vaan pakko vetää pari vielä. Hän itse sanoi että hänestä olisi mukavaa juoda tosiaan vain sen yhden tai kaksi saunaolutta. Hän ihan itse sanoi että toi hänen juominen ei ole normaalia. Siis mies, jonka mielestä kaikki ryyppää perjantaisin ja lipittelee kaljaa pullokaupalla viikkoisin, sanoo ettei tämä ole normaalia elämää. :open_mouth: Nyt kun kirjoitan, tajuan itsekkin että mitä tuo mies on sanonut. Kyllä hän on ennenkin sanonut että pitäis vähentää, mutta ei ikinä ole myöntänyt ettei se muka olisi normaalia.
Uskallanko sittenkin toivoa että jokin muutos tapahtuu? Toki pikkuhiljaa, ja takapakkeja varmaan tulee. Mutta oisko hän ihan oikeasti voinut avata silmänsä ja nähdä ettei hänen juominen ole mitään normaalia elämää. Voinko oikeasti uskoa miehen puheita? Oon ihan :open_mouth:
Mut hyvä mieli on siitäkin, että voin asiasta puhua edelleen mieheni kanssa. Siis hänen tulevaisuuden näkymistään ja ajatuksistaan ja samalla piilokuunnella että onko hän tosiaan tosissaan sanojensa suhteen, vai oliko ne sanat jotain mitä mä haluan kuulla… Toki asiasta on mukava keskustella sitten vaikka saunanlauteilla hyvässä hengessä… Silloin miehen on helpopi avautua ehkä vähän paremmin (muuten kun on aika huono puhumaan asioista).

Aah, kylläpä helpotti ja tajusin jopa uusia asioita. Nyt on hyvä mieli, hieman valoa näkyy, mutta sen verran itsesuojeluvaistoa etten todella aijo työntää päätäni pilvilinnaan… En ainakaan vielä. Mies saa luvan ansaita luottamuksen… Mutta nyt hävis se pieni möykyn palanen kokonaan. Nyt on helpompi olla…

24

Mies oli koko viikon selvinpäin, eilen perjantaina sit kyseli olisko 8-pac kaljaa liikaa tälle viikolle… Sanoin tuovani 6-pacin enkä enempää… Perustelin sen sillä et jos haluaa jotain muutosta aikaan ja ettei lähe lapasesta…

Eilen sitten saunottiin ja puhuttiin asioista. Mies jopa oli halukas puhumaan juomisestaankin… Hän sanoi että vaikka viikko oli pirun raskas (10-15h työpäiviä) niin hän oli itselle todennut että kaljaa hän ei juo, tämmöstä elämänon, eikä kalja ainakaan auta asiaa… Oli siis kovin ylpee itsestään… Eilen hän joi 5 kaljas, oli ylpeä myös siitä ettei hänen ees tee mieli juoda enempää… Juteltiin paljon siitä et hän ei oo mikään teini enää ja hänen täytyy tehdä elämänmuutos ja löytää juomisen tilalle uusia toimintamalleja… Kyselin et mitä tuo vähentäminen sitten kytännössä tarkoittaa? Sitä kuulemma et joka viikonloppu ei tarvi juoda ja juominen jää vain yhteen päivään… Viikolla ei juoda, paitsi 1-2 saunakaljaa. Piilopulloista sanoi ettei kyl siihen palaa enää koskaan, hän on aikuinen ja hänen täytyy ottaa vastuu teoistaan, eikä piilotella. Ja se ettei annos koot oo mitään lavallista enää, niitä kuulemma meillä ei tuu näkymään…
Mies on näköjään jo jonkin aikaa miettinyt asioita, ja haluaa oikesti muutosta. Tää keskustelu holista on vaan niin erilaista, hän puhui siitä avoimesti, ei puolustele juomisiaan,ei suutu kun asiasta puhutaan… Hän tosiaan oli ylpee siitä et vaikka oli pirun raskas ja pitkä työviikko, ja hänen ois tehny mieli juoda viikolla kaljaa, niin hän oli saanut sanottua että ei hän ota. Perjantaiksi riitti 5 pulloa sammuttamaan janon…

Tästä nyt sit eteenpäin… Toivon tosiaan et mies todella tarkoittaa mitä on sanonutkin… Hän onnex hyväksyy edelleen et oon epäluuloinen, ymmärtää että hän itse on sen aiheuttanut.
Nyt hyvää viikonlopun alkua kaikille!

25

Hei Maikki,
Turun seudulla on montakin Al-Anon-ryhmää. Niitä on ympäri koko Suomen niemen.

26

Huomasin että täälläkin päin noita ryhmiä on. Olisin vai mielelläni mennyt miehen kanssa ilmaista luentoa kuulemaan alkoholismista, mutta niitä taisi tosiaan olla vain helsingissä ja tampereella… Tuollaiseen ryhmään en ole vielä valmis menemään… Tuntuu välillä ahdistavalta lukea muiden juttuja, kuinka totaalisesti alkoholi voi tuhota kaiken…
Olen monta vuotta työstänyt noita miehen juomisia, nyt haluan katsoa eteenpäin ja toivoa että parempaa on tiedossa… Mutta jos kaikki leviää, niin olen valmis menemään ryhmään juttelemaan, en aijo jäädä sen tuskan kanssa yksin!

Lauantaina mies heräs virkeenä ja aloittivat remppahommaa sukulaisteni kanssa. Ruuan kanssa tarjosin oluet juomaksi, mieskin joi yhden. Työpäivän jälkeen mies sitten lähti moottoripyöräilemään ja sieltä tultuaan jatkoi vielä hetken hommia. Joi siinä samalla yhden kaljan. Meinasin sanoa että pitääkö se kalja taas olla joka tilanteessa mukana, mut tätähän toivoin, et mies vois juoda silloin tällöin yhden, ilman että lähtee lapasesta. En siis maininnut asiasta, enkä siitä saanut tykytyksiä.
No sunnuntaina vietettiin mukava päivä kaksin, mies lähti kauppaan ruokaostoksille ja sovimme että mennään rentoutumaan saunaan. No kaupasta tuli mukaan molemmille sauna kaljat. Tämä sitten nosti vihan pintaan… Sanoin asiast ja mies totesi ettei niitä tänään tarvi juoda jos pahalta tuntuu ja laittoi tölkit jääkaappiin. Huusin ettei tuo vaikuta mihinkään, ei niitä ois tarvinnut ostaa lainkaan. Mies hermostui ja tyhjensi tölkit viemäriin. Siinä sitten vähän haistattelin ja mökötettiin. Tehtiin sovinto kuitenkin myöhemmin, mut mieskin oli aika vihainen. Hän ei tajunnut miksi kilahdin yhdestä saunakaljasta niin paljon.
Itsekkin mietin asiaa pitkään, miksi tosiaan suutuin? Mut tajusinhan mä sen… Pelkään että hän alkaa pikkuhiljaa juomaan enemmän ja enemmän. Tai että kaljaa rupeaa menemään joka päivä yksi, kunnesse lisääntyy ja lähtee lapasesta.
Tänään lähetin miehelle viestiä töihin että oon miettinyt asioita… ilmoitin ttä hänen juominen edelleen aiheuttaa pelkoa… siis pelkään että lähtee lapasesta. Mut päätin kuitenkin että hän on aikuinen mies ,enkä hänen juomiselleen voi mitän, kaiken on lähdettävä hänestä itsestään. toivoi että hän itse tietää rajansa ja miten pitää juominen kohtuudessa. kirjoitin etten jaksa aikuista miestä enää vahtia. Tällä siis tarkoitin sitä että tarkkailen montako pulloa on juonut, löytyykö piilotettuja tölkkejä, tai raahaan hänelle 6pacin kaljaa jottei itse toisi kaupasta mäyräkoiraa. Valitan ja jäkätän että joisi vähemmän.
jatkoin viestiä,että oon tukena niin hyvin kuin osaan, mutten stressaa enempää, jos lähtee juominen lapasesta, niin sitten lähden myös minä ja mahdollinen perheenlisäys! ilmoitin etten aijo olla hänen äitinsä joka kertoo mikä on oikein ja väärin. yritän myös luottaa hänen arvostelukykyynsä ja että hän tosiaan yrittää muuttaa toiminta/ajatusmallejaan.ja halun hänen myös ymmärtävän kuinka helposti hällä lähtee juominen lapasesta, eikä hän edes sitä itse huomaa/tunnusta.

Eli nyt yritän irtaantua äidin roolista. Vaikken ikinä ole ajatellut olevani hänelle äiti, mut kyllähän mä vartiin hänen juomista, torun ja moitin, yritän saada hänt’ tajuamaan mitä juominen hänele ja meille aiheuttaa… Oon kaikki nää vuodet yrittänyt saada miestä vähentämään, huomaamaan että hällä on ongelma eikä tuo juominen ole normaalia. Mut nyt loppus! Tuen miestäni kyllä tässä muutoksessa, mutten enää valista enkä neuvo ilman kysmistä. On meinaa vituttanut jo alusta lähtien ettei miehen äiti ole ikinä kieltänyt poikaansa juomasta, tai yrittnyt puhua hälle järeä tai torunut kun taas kännissä tulee käymään. Monta kertaa ois tehnyt mieli ravistaa sitäkin eukkoa!! En tiedä välittääkö tää eukko edes pojastaan. Ei hän soittele ja kysele kuulumisia, viimeksi käynyt meillä kylässä vuosi sitten (vaikka asuu n. 30km päässä). Mies siis on koko meidän suhteen aikana tukeutunut minun vanhempiini, soittelee ja kyselee asioita mun vanhemmilta, pyytää apua eri asioihin jne. Onhan se hienoa että hän saa neuvoja edes joltain, mutta eikö jokainen kaipaa omalta äidiltä tukea ja neuvoa? Ainakin mies kaipaisi että hänen äitinsä joskus soittaisi ja kyselisi hänen kuulumisiaan, tai tulisi käymään, hän on väsynyt siihenkin että hän ottaa yhteyttä ja käy siellä,mutta sieltä päin ei soittoja heru.
Mutta nyt yritän olla rakastava ja tukeva avovaimo, antaa miehen tehdä valintansa, enkä yritä äidillisesti kieltää häntä juomasta. Olen nyt myöntänyt itselleni ja äsken siis miehellenikin etten voi estää häntä juomasta, ainoastaan hän itse pystyy vaikuttamaan asioihin.
Nyt jää sitten nähtäväksi millaisen tien mies haluaa kulkea, onko oikeasti halukas vaihtamaan elämänsä suuntaa ja tajunnut ettei toi juominen ole normaalia, niinkuin hän on mulle kertonut miettineensä jo pidemmän aikaa.
Yritän päästä pakkomielteestä etsiä niitä piilotölkkejä tai tarkistaa onko viinat säilyneet vielä kaapissa. Kyllä hän itse tietää mitä se piilojuominen tuottaa, ja sanonutkin että hän ottaa vastuun tekemisistään, ei tölkkien piilottaminen tule enää kysymykseenkään. Mies sanoi en olevan todella naurettavaa…

Päivä kerrallaan kuljetaan. Ja luottamusta toiseen yritän hakea…

27

Perjantaina on Rymättylässä ilmainen luento alkoholismista: rehappi.fi/ Minä olen ollut kuuntelemassa yhden luennon siellä ja se oli hyvä. Suosittelen.

28

sirpasusanna

Voisitko hieman avata tuota luentoa? Tai haluaisin tietää minkä tyyppinen luento se on? Puhutaanko siellä vain että alkoholisti hoitoon ja äkkiä, vai annetaanko siellä tukea ja neuvoa myös niille jotka yrittävät itse vähentää juomista ja saada muutosta ajatusmaailmaan?
Toivoisin itse luennolta että siellä puhutaan alkoholismista, toki hoidoistakin, mutta annettaisiin ajatusta tai jotain että miten voisi itse aloittaa löytämään sen uuden suunnan tms.
En tiedä ymmärsitkö mitä tarkoitin? En vaan saa kirjoitettua sitä mitä mielessäni ajattelen.

Mieheni voisi tulla luennolle jos se ei ole pelkästään hoitoon tuputtamista… Siis jos se antaa ajattelemisen aihetta ja avaa silmät miksi tuolla tiellä ei kannata jatkaa. Miten saisi itsensä pidettyä kurissa ilman antabuksia tai hoitoja?

29

Siinä luennossa mitä minä olin kuuntelemassa, yksi laitoksen työntekijä kertoi alkoholismista. Hän ei tuputtanut hoitoa, ei elämänkatsomusta eikä mitään muutakaan.

Yksinkertaistettuna hän näytti (powerpointtina) jonkin faktan alkoholismista ja sitten avasi sen kertomalla muutamalla esimerkillä miten se hänellä ilmeni. Luento oli mielenkiintoinen ja uskottavasti kerrottu, mutta ilman paatosta. Minä olisin halunnut kuunnella sitä vaikka kuinka kauan ja olin pahoillani kun se loppui.

Tämä luento ei ole myyntipuhe, vaan siellä tilaisuudessa pääosa porukasta on sillä hetkellä hoidossa olevien alkoholistien läheisiä, jotka ovat tulleet läheisviikonlopulle. Luulen, että varsinaisesti luento on tarkoitettu läheisille antamaan tietoa läheisille, miksi alkoholisti on käyttäytynyt niin kuin on käyttäytynyt.

Jos miehesi ei suostu lähtemään sinne, mene sinä. Minulle se ainakin antoi tosi paljon ymmärrystä miehen käyttäytymiseen ja ajatuksiin. Minun mieheni ei suostunut lähtemään ja hän on nyt jälkeenpäin harmitellut sitä.

30

Kiitos, kuulostaa siltä että tuonne voisi mennä ja aijon mennä, vaikka yksin… Toivon että saisin miehen mukaan, sais hän kuulla miltä läheisitä oikeasti tuntuu, näkis mihin hänen juomisensa vie jos lähtee lapasesta. Ehkä se tosiaan voisi auttaa näkemään asioita eri kantilta ja sais vahvistusta nyt päässä pyörivään ajatukseen ettei juominen tuo mitään hyvää eikä se ole ratkaisu ongelmiin!
Kiitos kovasti kun jaoit kokemuksen, tuonne on päästävä!

31

Mies sitten meinas ettei hän tule sinne inffotilaisuuteen. Koitan vielä suostutella, mut itse ainakin yritän päästä paikalle!

Kotona on rauhallista, eikä epäilystäkään että joisi… Ei salaa eikä näkyvillä. käynyt tuossa moottoripyöräilemässä, kun kerrankin työpäivät normaaleja ja kerkeää muutakin kuin nukkumaan. Hyödyntää nyt aikaa harrastuksen parissa…
Tänään olisi saunailta… Menen itse uuteen harrastukseen ja mies pyys tuomaan 2saunakaljaa, jotta saa kaataa nekin viemäriin, pysyy ainakin viemäri tyytyväisenä :laughing: . Vittuillakseni kysyin että mitä jos tuonkin lavallisen. Totesi vain että tuo vaan, mut ei hän siltikään juo kuin yhden tai kaksi saunaolutta.

On ihan mukavaa että pystytään aiheesta kuittailemaan toisillemme ja nauramaan. Ei tarvi varoa että jos puhe siirtyy juomisen puolelle niin miehelle tulee vaivautunut/kiukkuinen olo.

Ollaan siis juteltu tässä 1,5vko aikana paljon paljon paljon. Voin kerto miltä se juominen musta tuntuu, tai etten täysin voi luottaa tms. niin mies ei heti ryhdy puolustamaan juomisiaan. Ei ihmettele et kui sä taas jankkaat samasta asiasta, ei tässä hänen juomisessa oo mitään ongelmaa/epänormaalia. Tuntuu hyvältä ettävihdoin saan purkaa oloa kun ahdistaa ja mies kuuntelee ja ymmärtää. EI puolustele tai pidä mua niuhona jäkättäjänä.

Sanoin eilen miehelleni et jos tää suhde tästä jatkuu ja meille tulee muksu, niin sen ei tarvi kotonaan katsoa ryyppäämistä. Ei kuulemma tarvikkaan, ei hän lapsen edessä mitään kännejä vedä. Meidän seurustelun alkuajoista lähtien mies on sanonut ettei halua omalle lapselle samanlaista lapsuutta kuin hänellä oli, eikä muksun tarvi ottaa mallia kotoota ryyppäämiseen. Ja kaikki nää vuodet ollut samaa mieltä. Hän oli melkein jo kauhuissaan kun sanoin ettei lapsi tule oppimaan sitä mallia että joka vkl ryypätään, tai alko poistaa stressin. Melkein jo huutamalla sanoi että toihan on ihan itsestään selvä asia, ei todellakaan, totesin ettei viinanhimoiselle se ole itsestään selvyys, alkoholistille se ei todella ole itsestään selvyys.

Mutta juteltu on pajon, pahimmat murheet oon saanut puhuttua pikkuhiljaa auki. Myös paljon ajatustyötä olen tehnyt asiasta… Aijon jatkaa elämääni, siis nauttia omasta elämästä, eikä pelkästää elämästä parisuhteessa. Aijon käydä usemmin moikkaamassa kavereita, käydä harrastuksissa jne. Ja jos joskus tuo mies alkoholisoituu, niin en romahda totaalisesti. Harjoittelen nauttimista elämästä ihan itsenikin kanssa.
Pakko vielä mainita, silloin muutamia vuosia sitten kun tuli tätä piilojuomista, saatoin tulla harrastuksesta ja mies oli aikamoisessa tuiskeessa. Vaikka tuntia aikasemmin mies oli ihan selvinpäin. Siitä tuli ketutus lähteä harastuksiin kun en voinut vahtia tai estää sitä juomista. Samoin kavereiden illanviettoja saatoin perua, jos mies pitkästä aikaa halusi vietää rauhallista koti viikonloppua… Tai peruin jos mies halusi jäädä kotiin, enhän mä voi lähteä, mieshän lähtee samantien kaverille ryyppäämään. Ei hän koskaan sanonut että jää kotiin, älä mene, aina kannusti mua menemään viettää aikaa omien kavereideni kanssa. Jotenkin vaan koin huonoa omatuntoa jos jätän miehen yksin kotiin. Vaikka monet kerrat hän lähti ja jätti mut yksin kotiin.
Tästä omasta kätöksestä olen aika hyvin yrittänyt pyristellä eroon ja nyt teen sen eteen vielä enemmän töitä. En aijo jättää kaveritapaamisia miehen takia, tai stressata omista harrastuksistani. EN jää kotiin vahtimaan aikuista miestä. HÄn tekee niinkuin parhaaksi näkee, aikuinen ihminen kun on. Jos juo niin juo, en mä pysty aikuista ihmistä estämään, enkä uhraa voimavarojani siihen.
Kyllä se elämä vielä tästä suttaantuu, jos ei, niin kerran se vain kirpasee…

32

Eilen aloitin taas vanhan uuden harrastuksen ja on se kyllä mukavaa!! Ja kotiinpaluu ei edes ahdistanut. mies oli töiden jälkeen lähtenyt ajelemaan ja kotiin tuli vähän ennen mua saunan lämmitykseen… Valmisteli tuossa keittiössä marinadi tahnaa lihalle, jota tänään saadaan paistella.
Mies joi saunassa yhden oluen ja saunan jälkeen joi toisen…
Saunassa puhuttiin niitä näitä ja oli kovin lepposa ja mukava tunnelma… Kerroin kuinka hyvältä tuntui tulla kotiin kun ei tarvinnut miettiä paljonko hän on taas kerinnyt juomaan. Kerroin kuinka ahdistavaa oli ennen tulla kotiin. Mies kysyi ettenkö vois jo unohtaa vanhoja mut kuunteli asiani loppuun. Sanoi itsekkin et kyllä tarttis jättää nuoruus elämä jo taakse, vaikka vaikeeta se on… Puhuttiin TAAS et mitä hän tekee kun rupee ketuttamaan. Sanoi puhuvansa siitä mulle ja keksii jotain sijaistoimintaa… Etsitään niitä harrastuksia mitä on parempi tehdä selvinpäin…
Niin eihän se elämä voi olla aina pelkkää iloa, mut kun hän kokee ylpeyttä siitä et on ollut juomatta vaikka ketuttais, niin pikkuhiljaa tavasta pääsee yli. Kun hän itsekkin kokee että voi voittaa ongelmat ilman juomista… Samalla näkee millaista on se “normaali” elämä, ilman jatkuvaa juomista… Ehkä tulee hällekkin luottoa itseensä et osaa vkl tehdä muutakin kuin juoda…

On myös mukavaa nähdä kuinka paljon pirteempi mies on, kun ei oo illalla juonut pöhniä… Ja ylpeys itsestäänkin loistaa hänestä. Hän kertoo kuinka kettumainen päivä oli, meinas pää räjähtää kun mikään ei ikinä toimi, mutta ei, ei tehnyt mieli taaskaan tarttua pulloon…

Päivä kerrallaan mennään…

33

Kyl voi ihminen olla tyhmä! Perjantai ilta alkoi tuttuun tapaan, mies tulee kotiin, täl kertaa mukanaan 8pac kaljaa… No jotain muutosta… Katseltiin komedioita ja naurettiin… 21 aikaan mua rupes vituttaa se tölkkien avaamisesta lähtevä suhina, että se vaan ketuttaa… Ilmoitin meneväni nukkumaan, miehen mielestä mun ois pitäny jäädä seuraks… En jäänyt… Sit lähtikin musiikki pauhaamaan, hetken jaksoin kärvistellä mut sit kävin pariin otteeseen pyytämässä et hiljentää! Ei hiljentäny, kävin kolmannen kerran kiromassa et nyt vittu se musiikki hiljemmaksi et mä saan nukuttua… Heitti muutaman pykälän hiljemmaksi, mut se pirun jumputus kuuluu makkariin kun kerta olkkarin vieressä on.
Keräsin peiton ja tyynyn mukaan ja lähdin alakertaan nukkumaan, muutaman vihaisen sanan hälle samalla heitin. Hänel oli sit pokkaa sanoo mua mulkuksi! Juu musa vaan koveni ja yritin nukkua, mut milläs nukut kun kauhee jumpsutus kuuluu ja ketutus on kova… 4tuntia kärvistelin, jossain unen rajamailla… Sit lähetin ainakin kymmenen viestiä et nyt ystävällisesti musiikkia hiljemmaksi… Menihän se ja pian loppui kokonaan… Koitti se omahyvänen paskakasa saada mua ylös nukkuu, mut en tosiaan menny. Mä en sen haisevan idiootin viereen mee nukkumaan.
Mielestäni mulla on oikeus nukkua omassa kodissa kun siltä tuntuu, ja silloin toinen voi kuunnella sitä jumputustaan pienemmällä!! En jumankauta mäkään soita yötämyöden musiikkia jos mies on väsy ja pitäs saada nukuttua!!

Mua kiukuttaa niin paljon!!! Koko yön olin ihan väsy, sydän pomppaili kuin viimeistä päivää, tuntu et pian tulee ulos rinnasta! Tätäkö se muuttuminen nyt on?? Tätäkö tarkoitti ettei joka vkl juo? Et joka toimen vkl juo 6pulloo ja joka toinen enemmän?? Haistakoot itse!! Mä pysyn tääl niin kauan et mies tulee pyytämään anteeksi, mä saan olla vihanen jos mulle ei kotona anneta nukkumisrauhaa!! Jos tahallaa pidetään hereillä tunti kaupalla!! Mun ei tarvi kaikkee sietää!!

Että mä oon vihanen ja ne samat vihan tunteet ja sydämen tykytykset tulee esiin kuten aikoinaan miehen juomisista!!

34

Hei,
Haluan kertoa erään asian, jonka olen oppinut Al-Anonissa. Syyskuun ensimmäisellä viikolla olin erään esiintyvän ryhmän mukana ulkomailla. Retkellä oli mukana erittäin pahassa alkoholismivaiheessa oleva mieshenkilö, josta jouduin olemaan kahden muun kanssa vastuussa - vastuussa siitä, ettei hän mokaisi ryhmän mainetta ja että selviäisi onnellisesti takaisin lentokoneeseen ja Suomeen.
Otin asian puheeksi päiväkahvilla. Hän tunnusti itsensä alkoholistiksi, joten yritykseni valui kuin vesi hanhen selästä. Kysyin, oliko juominen syynä hänen avioeroonsa. Hetken päästä hän itkien lupasi, ettei petä eikä mokaa meitä. Itkeskeli vielä toisenkin kerran, koska rakasti vaimoaan niin kovin.
Minuun, kiitos Al-Anonin, eivät tuollaiset itkuesitykset vaikuta. Olin itse asiassa vihainen siitä, että näin hänen ei tarvinnut pohtia omaa juomistaan. Hän oli selvästi oppinut herättämään sääliä ja siten pääsemään pälkähästä. Toinen läsnäolija (mies hänkin)sen sijaan suli ja lupasi tukea tätä alkoholistia kaikin tavoin. Samana iltana jouduin taluttamaan alkoholistin hotelliin. Seuraavana aamuna, kun tämä oli selvempi, sanoin selvin sanoin, että en suostu paimentamaan häntä. Tietenkin hän suuttui, mutta ehkä sen avulla pystyi olemaan pari päivää vähemmän humalassa. Paluupäivänä hän kuitenkin taas ratkesi juomaan, mutta pääsi kuitenkin muiden avustuksella lentokoneeseen. Koko ajan pelkäsin, että mies saa veren alkoholipitoisuuden vähetessä liian vaikeat vieroitusoireet. Siitä vasta ongelmia olisi tullut.
Toivon, että tämä pohjimmiltaan “fikxu” mies pian saavuttaa pohjansa ja menee AA:han. Jos hän pääsee ohjelmaan sisään, avautuu hänelle aivan uudenlainen, ihana elämä.

35

Nopsasti
Kiitos kommentista…

Oon ihan sekaisin… Toisena päivänä uskon et mies pystyy vähentämään juomista, toisena päivänä en oo varma asiasta…
Kumpa joku kertois et missä oikeesti mennään… Mä vaan en tiiä mihin mä uskon…
Ja eilinen juominen ois ollut ihan ok, jos se ois sen verran aatellu mua ja antanu mun nukkua… En tiiä… Täs pyöritellään niin isoja juttuja…
Tekis jonkun kunnon ryyppyputken tai reissun niin pistäisin äijän samantien pihalle… Tai jois piilossa, salaa… Tietäisin ettei aijo muuttua ja taas kusettaa mua…

Mies ei varmaan ees tajua miks edelleen makaan alakerrassa… Ehkä hän ajattelee et kyl hänel on rankan työviikon jälkeen oikeus ottaa muutama olut ja kuunnella musaa… Haistakoot…

36

Kappas, tulihan se pyytämään anteeks et oli popittanut eikä ollut antanut mun nukkua! En sanonut juuta enkä jaata, hymähdin vain… En katsonut ees päin… Ei se voi tulla pyytää anteeks ja sit taas joskus sama juttu… Ei ei, en lepy… Mun lauantai on mennyt vaan maatessa, kun oon ihan pirun väsynyt (tiiätte miksi). Täs päiväst ois voinu tulla ihan mukava taas… Mut pakko mikä pakko!!
Kyseli viel lähenkö hänen kans ruokakauppaan, no EN!! Mä en rupee esittää et vittu ku on kiva tehä sun kans jotain vaik pilasit mun päivän. Ennen oisin lähteny ja vetäny roolii, olihan mies pyytänyt sentään anteeksi… Nyt ei enää… En silitä päähän! En todellakaan!!! Ja sitäpaitsi, mä lähen pian kavereille kahvittelee, jääköön paska yksin, luukuttais sit sitä musaa miten tykkää ettei tarvi mun unia pilata!
Ja mä oon todella vihainen ja ärtyisä jos oon väsynyt, enkä saa päivää käyntiin milläään…

37

Moi, olen muutaman viestin tätä ketjua lukenut, en tiedä onko kokonaiskäsitys nyt vielä tarpeeksi kommentointiin.
Mutta pisti silmääni että teillä on neuvottelut miehen kanssa, paljonko on paljon, milloin on ok juoda ja milloin ei. Oliko niinkin että olitte jossain vaiheessa sopineet että mies juo vain joka toinen viikonloppu?
Siinä muuten tehdään/on tehty sinusta sitä miehen vartijaa!
Mää tekisin ennemmin niin, ja teinkin, että annan jätkän juoda justiin niinpaljon kun haluaa. Mutta katoin vaan sen oman rajan, että nyt on tarpeeksi ja kieltäydyin yhdessä asumisesta, sekä kieltäydyin näkemästä miestä humalassa. Ja jos itse otin, niin en halunnut silloinkaan nähdä miestä.
Tietyn pisteen jälkeen, eli sen pisteen kun toisen juominen on alkanut häiritä, olen huomannut että neuvottelut on neuvoteltu …tai siis se aikanaan menee juuri sellaiseen puljaamiseen, jossa ei mies joudu miettimään itse vaan hän kysyy vaimolta “luvan” tälle juomiselleen. Sitten se alkaa vaan venyttää niitä rajoja yksi toisensa jälkeen, jolloin kaikki asiat menee sekaisin kun välillä mies on juonut vähäsen, välillä se taas mokaa kunnolla ja sille pitäisi antaa anteeksi jokin kännitemppu. Sitten kun se on annettu anteeksi, mies lupaa taas jotain, ja sitten koska se vastuu on kuitenkin siirretty molemmille neuvottelujen ansiosta, niin vähemmän juovan osaksi jää “odottaa”, että pitääkö se lupauksensa.
Mulla oli suuri työ hyväksyä että mun mittani on TÄYNNÄ…miehen juomista. Siksi, että se on oikeasti aika lopullinen ajatus että ei enää koskaan. Hän ei voi ottaa enää minun nähden edes lasillista.
Viimein juomisen jatkuttua tuli selväksi, että en kykene jatkamaan miehen kanssa jos hän juo yleensäkään.
Eli, seurustelu absolutistin kanssa. Siihen se nimittäin menee, kun alko ongelma kehittyy niin se on joko kerrasta poikki, tai sitten se on edessä joka tapauksessa.

Senkin sanon, että kannattaa mieluummin harkita sitä asumismuotoa, kuin alkaa pilaamaan välejänsä siihen mieheen. Monestikaan miehet ei ymmärrä sitten sitä että miksi heille mökötetään, ei ne ajattele että jonkun PÄIVÄ on pilalla…ei ne monestikaan edes tiedä mikä päivä on, saatika yö. Pitää olla selkeä, ja säilyttää asialliset välit ja tämä on mahdollista ainoastaan jos ei kokoajan jää niiden kännitemppujen “uhriksi”…
Päätä ei pidä ikinä silittää, mutta alkoholissti kuitenkin kun sairaus etenee, alkaa etsiä syitä juomiselle siitä että hänelle ollaan kylmä, hän on jo mokannut niin paljon ettei enää ole väliä.
Kaikki asiat olisi hyvä just käydä läpi. ja antaa se mahis että hän voi myös kuulla mitä on tehnyt, ja tietenkin jossain vaiheessa sitä huomaa että samat asiat on käyty läpi 10+10 kertaa…no se alkaa just olla niitä aikoja kun mahikset on käytetty, enää en jaksa…Sitten on vaan pidettävä ne rajat ymmärsi mies niitä tai ei. Eli että yö on yö, päivä on päivä, minä käyn töissä, minä asun tässä, sinä asut siellä.

38

Tuo musiikin huudatus. Ai mitä onnellisia lapsuusmuistoja se tuokaan mieleeni :confused:
Mun isä on nyt 60, ja se huudattaa musaa mun äidin korvaan keskellä yötä, keskellä työviikkoa jos huvittaa.
Kun sille siitä sanoo, se räjähtää silmille.
Ja tätä se on jatkanut 30-vuotiaasta asti. Sanoin joskus teininä äidille, että potki pellolle se äijä.
Ei potkinut, hän odotti että muuttuu. No se 60 ja huudattaa silti sitä musaa vieläkin, vaikka sille on sanottu siitä 20 vuotta.

39

…ja miksi se aloitti musan soittamisen vasta 30-v…sitä ennen se ryyppäsi baareissa eikä ollut koskaan kotona.
sitten se ei enää jaksanut baarissa juoda, niin baari tuli kotiin. ja lavatanssit.

40

Palaan vielä, eli määrät.
Ei kannata kajota alkoholistin juomamääriin. Tai olla juomanlaskija. Ei kannata keskustella siitä, onko mies juonut paljon vai vähän, vai montako olutta.
Tai puhalluttaa häntä, tai vartioida onko pullosta kadonnut sentti vai kaks…
eikä haistella hänen henkeä tai muuta…
Kaikki tämä, on ansa. Ja se on ansa joka on petollinen.