Nopsasti
Millä tavalla olen jämäkkä, tai en tue alkoholismia?
Jos saisin muutaman esimerkin, ehkä ymmärtäisin…
Mä en todella voi uskoa et tuo rakas mieheni olis alkoholisti, mä en halua uskoa sitä! Vielä on paljon paljon enemmän hyvää tässä suhteessa kuin huonoa!
Ehkä sitten kun kaikki menee alamäkeen, kun juominen lisääntyy, sit vasta voin ehkä hyväksyä asian.
Mut ei en vielä.
Maikki85, olen itse ihmetellyt tuota samaa, miten voin olla tukematta alkoholismia. Helposti löytyy vastauksia siihen, mitä Ei pidä tehdä, mutta ei niinkään siihen, mitä sitten pitäisi tehdä. Olen itsekseni ymmärtänyt, että parhaiten olisin tukematta alkoholismia, kun en teksii mitään. Eläisin vain omaa elämääni, antamatta miehen juomisen heilauttaa minua sinne tai tänne. Se on tietysi aika vaikeaa, kun on lapsiakin ja arjen pitää joka tapauksessa pyöriä ja haluan asioiden olevan lapsia varten kunnossa. Ja kun mies haisee parisängyssä, niin minut itseni se ainakin heilauttaa sohvalle. Mutta olen ainakin yrittänyt nyt viime aikoina pitää kiinni omasta sosiaalisesta elämästäni.
Auttaminen ja tukeminen -problematiikka on täälläkin tuttua. Mies tietenkin sanoo, ettei voi onnistua raitistumaan, koska en tue häntä. Olen ymmärtänyt, että tukea olisi se, että korjaisin omat virheeni, niin että en enää niillä rasittaisi häntä. kehuisin ja hellisin, koti olisi aina siisti, en unohtelisi asioita enkä hukkaisi tavaroita, ruoka-ajat hänen mieleisensä, vierailisin hänen äidillään, kun hän ei “jaksa”, tekisin myös kaikki pihatyöt, veisin hänet ulos syömään JA juomaan (eli olisin kuskina)… Viimeinen kohta oli kai teistäkin outo, mutta miehenihän uskoo edelleen kohtuukäyttöön. Kaikista näistä on joskus sanottu. Minun näkökulmastani mies tekee ajoittain paljon käytännön hommia, toisin ajoin taas ei sitten tietysti yhtään. Mutta hän on hylännyt minut aina, kun olisin sitä eniten tarvinnut: vauva-arjessa, isäni kuoltua, masennuttuani, monessa pienemmässäkin hädässä. Tiedän, että en voi laskea mitään hänen varaansa, mutta minun pitäisi olla tosi kiitollinen kaikesta, mitä hän tekee.
Koska sitten on alkoholisti? Itse aloin käyttää tuota määritelmää rattijuopumustuomion ja työpaikan menettämisen jälkeen, mutta kyllähän sitä olisi voinut ja omalta kannaltani olisi pitänyt käyttää jo aiemmin. Uskoin ulkoisten muutosten ja hoitojen voivan korjata asian, mutta nyt se on tunnustettava: mikään ulkoa tuotu ei auta, kun omaa oivallusta ei ole. Minusta on vaarallista uskoa kohtuukäytön olevan mahdollista. Kokemukseni mukaan se ei ole, jos juominen on ollut ongelmallista: tuloksena on vain toistuvia pettymyksiä.
Ei ehkä kannata takertua liikaa sanaan alkoholisti. Itse tykkään mielummin käyttää sanaa alkoholiriippuvainen, koska alkoholisti jotenkin liittyy minun mielikuvissa rapajuoppoon. Ihan samasta asiasta on kuitenkin kyse, myös alkoholiriippuvuus etenee eli juodut määrät kasvaa ja tihenee ja välillä on selviä kausia, jotta voi todistaa itselleen ja muille että mitään ongelmaa ei ole. Ongelman kieltäminen kuuluu tähän riippuvuussairauteen.
Yks alkoholiriippuvuuden määritelmä on myös se, että kun siitä tulee ongelma jollekkin läheiselle, silloin on kyse alkoholiriippuvuudesta (=alkoholismista).
Moni asia vääristyy suhteessa, jossa toinen osapuoli on riippuvainen alkoholista, koska kummankin tarpeet ei kohtaa. Toinen haluaa juoda ja haluaa että toinen hyväksyy hänen juomisensa. Toinen taas ei halua että mies juo eikä siksi voi hyväksyä hänen juomistaan. Minusta se, että on suhteessa alkoholistin kanssa tarkoittaa, että lähtökohtaisesti tukee hänen juomistaan, koska mitään muuta ei voi lopulta tehdä kuin hyväksyä juominen. Ainoo mihin voi vaikuttaa on oma hyvinvointi ja omista tarpeista (rajoista) kiinnipitäminen.
Olen myös aina mietiskellyt että mikä on mahdollistamista ja mikä ei ole, ja mikä on ns alkoholismin tukemista…
Jos haluaa saada molemmat: Sekä parisuhteen, että samalla elettyä “oikein” toisen juomisongelman kanssa.
Mä oon varma että tavallaan siinä on se solmukohta koska molempia ei voi saada. Täytyy päättää mitä haluaa, ja toimia sen mukaan, vaikka se tarkoittaisi jostain senhetkisistä asioista luopumista.
Kuten, mä haluan kaverin jonka kanssa mennä saunaan, seon lähtökohta. Mutta kun se ottaa olutta, se ei olekaan enää kiva kaveri, nii koska en halua luopua kokonaan omasta saunakaverista, niin alan miettiä sensijaan miten saisin sen tulemaan saunaan ottamatta olutta. Tätä kun jään miettimään niin unohtuu kumpi oli tärkeämpää, saunominen kaverin kanssa vai se ettei se ota olutta, vai saunominen ylipäätään? Joten jos mun kaverini ei lakkaa ottamasta olutta, niin menenkö senkanssa silti saunaan, vai jätänkö saunomatta siksi että se on humalassa, vai menenkö yksin saunaan jolloin olen luopunut tavoitteesta saada kaveri saunaan, ja alan miettiä onko siellä saunassa kivaa yksinkään, vai pitäisikö silti tahtoa se olutta ottava kaveri mukaan? Ja entäs tämä kaveri, tuleeko sille paha mieli siitä ettei saisi ottaa saunassa olutta, vai siitä etten otakaan häntä mukaan, vai onko parempi että toinen meistä edes saunoo ja annanko saunavuoroni olutkaverille? Vai onko ratkaisuna se, että kumpikaan ei sauno jos tavoite on ettei oteta olutta, niin jos hän aina saunassa ottaa, niin onko ratkaisuna että kumpikaan ei enää sauno?
Ja kun kysyn asiaa saunakaverilta, hän haluaa tietysti sekä saunoa että ottaa olutta…ja hänen sanat voi olla merkityksellisiä myös minun päätöksenteossa. Ja hän lupaa sitten olla ottamatta, ottaa vain vähäsen, tai ei tule saunaan…siinävaiheessa on jo mennyt niin monimutkaiseksi, että sauna ehtii jo jäähtymään ennenkuin se asia on ratkaistu varsinkin kun haetaan sitä oikeaa vastausta.
Niinpä, tavallaan. Ja niistä rajoista on mahdoton pitää kiinni, jos joutuu asuinolojen tai rahan takia sietämään asioita, joita ei muuten sietäisi kuuna päivänä…Tai sen oman saunakaverin tarpeen takia alan sietämään sitä oluen ottamista saunassa, niin onko silloin kyse minun omasta tarpeesta ja yritän saada molemmat, sekä saunakaverin että raittiin saunakaverin…jos molempia ei saa, niin mistä luovun itse.
Jos yrittäisi opetella tunnistamaan TERVEET tarpeet ja tavoittelisi niitä?
No osa tarpeista jotka tulee sairaassa tilanteissa, on olosuhteisiin nähden terveitä…
sitten taas sairaat tarpeet? mitä ne on? Juominen?
Onko läheisellä jotain sairaita tarpeita josta pitää opetella erilleen? Tarve olla parisuhteessa? Sehän ei ole sairasta sinänsä…
jos jaan itseni sairaisiin ja terveisiin, niin mitä se mulle yleensäkään kuuluu koska minä en juo.
Sehän on vaan alkoholistin aloittaman henkisen pahoinpitelyn jatkamista omin päin jos alkaa puhua omista tarpeista sairaina tarpeina. Päästään siihen, että kun yritän ratkaista yhtälöä jonka jäsenenä on kalja, niin onko kaljakin minun kaverini eli olut, jos yritän ratkaista sitä yhtälöä siten että “minne kalja mahtuu”…se on lähinnä tervehenkinen yritys ratkaista sairas ongelma…menee siis panostus vähän hukkaan.
Samaa kokenut, saunomiskuvauksesi on loistava esimerkki siitä, millaisista pohdinnoista itsensä löytää, kun elää alkoholiongelmaisen kanssa! Eikös se kamenlinkasvatusesimerkkikin ollut sinulta? 
Juu en minäkään oikein ymmärrä, että miten määritellään sairaat tai terveet tarpeet Jokainehan määrittelee omat tarpeensa ihan itse. Jos nyt Maikilla on tarve miettiä että miten olla jämäkkä, jotta ei tue miehen viina juomista, niin minusta se on olosuhteista nouseva hyvinkin terve tarve.
Alkoholistin kanssa voi olla ja on hyvä olla jämäkkä (tai miksei tietysti kenen tahansa kanssa) Sitä kun tarpeeks jämäkäsi puolustaa oikeuksiaan ja tarpeitaan niin on mahdollista, että sieltä jotain pieniä hippusia jää myös sen alkoholihuuruisen mieleen ja hän voi juomisestaan huolimatta ainakin yrittää kohdella ei juovaa osapuolta ihmisarvoisesti. Totta on myös kuten Samaa kokenut kirjoittaa, että yhteiset asuinolot ja talous tuovat itsessään rajoitteita omista oikeuksista ja tarpeista kiinnipitämiseen. Et voi esim. vaatia että mies ei tule humalassa omaan kotiinsa, vaikka SINULLA olisi mielestäsi oikeus elää päihteetöntä elämää omassa kotonasi.
Kyllä ihmisellä on oikeus vaatia, että toinen tai siis perheenjäsen tulee kotiin päihteettömässä kunnossa. Alkoholin käyttö ei ole pakollista ja varsinkaan jos taloudessa on lapsia. Jos on pakko kännätä niin menköön hotelliin yöksi.
Terveitä tarpeita ovat mielestäni esim. tarve turvata lapsille päihteetön koti, parisuhteessa tarve tulla kuulluksi ja huomioonotetuksi, suojelluksi ja rohkaistuksi pyrkimyksissään, kuten esim. opiskelu.
Epäterveitä tarpeita ovat esim. tarve kontrolloida, mitätöidä, alistaa tai yrittää muuttaa toista. “Sairaista” tarpeista en puhunut mitään, ei minusta ole niitä määrittelemään.
Lähetin miehelle pitkän viestin miltä musta tuntuu. Kuinka pelkään et alko vie todella hienon ja ihanan miehen. Paljon juttuja kuitenkin… Ja kuinka alko on hänelle ongelma…
Kysyin illalla mitä hän oli viestistä mieltä. Sanoi siin olleen täyttä asiaa, mut ei halunnut jutella enempää. Totesin ettei hän siis ollut ymmärtänyt oikeesti mun viestiä jos siitä ei voi puhua mun kanssa.
Hetken päästä mies tuli viereen ja sanoi et puhutaan…
Hän kertoi että juominen on kokoajan vähenemään päin… Ja onhan se tässä ollutkin, paljon jo vähentynyt. Yrittää kokoajan tehdä elämänmuutosta ja löytää uutta ajattelutapaa. Mun ei kuulemma tarvi miettiä paluuta entiseen, sitä ei tuu tapahtumaan.
No paljon taas puhuttiin…
Ja tosiaan hyvä merkki on et avonaiset viini ja viinapullot on koskemattomia… Niin ja miehel vapaata viel huomiseen asti… Eli juominen ei jatkunut enää lauantaina, nukkui ja poti kankkusta. Sunnuntaina käytiin sukulaisteni luona aterioimassa, oli mukava päivä. Tänään ei myöskään alko ole maistunut…
Oon siinä hyvässä tilanteessa et mies jaksaa kannustaa ja puhua mun kanssa näistä asiooista vaik häntä ketuttaa. Tietää kuin tärkee juttu tää on. Ja se läheisyys, miten mies puhuu mulle… Mies oli tänään sit tiskannu ja siivoillu, kyselin et onko hän kipee, ei hän ittekseen oikeen mitään tee, tai teki joskus. Vastas et tottakai tekee ja hänen kuuluu tehä kun on vapaalla ja mä töissä… Tuntus sekin hyvältä!
Tuli juomisen salaamisesta mieleen. Kun mies vielä joi väh 24 olutta viikossa, hän rehellisesti sano lekurissa juovansa tuon verran, lekuri oli yllättynyt et mies kerto rehellisesti juomiensa määrän, ylensä tuota juomistä vähätellään. Viimeks piti täyttää joku lappu lääkäriin, mis kysyttiin viikko annosta, vastas rehellisesti n. 15, välil vähemmän ja välil enemmän… Eli kyllä hän tiedostaa itse paljonko juo, nyt kai on ymmärtänyt jotain haitoista ja haluaa vähentää ja vähentynyt on…
Itse koitan edelleen nauttia elämästäni, olla murehtimatta toisesta…
Olen miettinyt itse tätä samaa…
“mieheni” on vasta 23 vuotias, mutta juo pahimmassa tapauksessa 6 krt vk:ssa. Yleensä n. 2-6 krt viikossa. Otin asian puheeksi ja vastaukseksi sain ettei ole pakko katella sitä vaan voin myös lähtä menemään. Tätä on jatkunut n. puolisen vuotta ja työttömäksi jäätyään tosiaan pahentunut tuohon 6 krt vk:ssa. En tiedä mitä tehdä… olen niin väsynyt tähän.
Voimia sinulle 
huh huh! Kun perheen pää, eli luomakunnan kruunu eli mies, sanoo että lähde menemään, niin se on sen merkki jo! Mutta siinä on totuus, se mitä ei halua katsella, se on lähdettävä menemään koska toista ihmistä ei voi muuttaa.
Älä loukkaannu, tai siis… mutta ettei miehesi vaan olisi kuullut että juomisesta valehtelu on alkoholistin merkki.
Joskus sitä osaa tietoisesti välttää alkkismaneereja (niinkauan kun pystyy) …
Mutta eipä se meidän tehtävä ole diagnoosia tehdä, ja joskus voi vaan aatella että juonko vai enkö, titteleistä viis.
Mies ei oo kovin intoutunut hakemaan tietoa alkoholismista… Ja luulen et tää koko juttu sairautena on molemmille uus juttu… Eli en usko et on kuullut tuota mistään… Onhan se vähän hölmöä myöntää et juo lavallisen viikossa, ennemmin sitä vähentäis vaik puolella kun lekuri kysyy… Ei kait hällä oo salattavaa… En tiedä…
Mut tääl menee taas hyvin…
Enkä siis loukkaantunut, on kuitenkin vain pieni mahdollisuus että mies ois kuullut jostain ja siks kertoo lääkärille totuudenmukaisesti…
Miehen lomaviikko on sujunut hyvin… On saanut tehtyä hommia kotona… Itse en työpäivän aikana ole miettinyt juoko mies. Tuntuu hyvältä palata kotiin… Ja selvähän tuo on ollut… On muutaman kerran kerinnyt käymään moottoripyöräilemässäkin…
Ollaan taas puhuttu paljon… Mies on ymmärtäväinen ja tietää et hänen törttöilyjen takia en luota. Saan kuulemma puhua asiasta niin paljon kun musta tuntuu tarpeelliselta, hänen juominenhan on tän aiheuttanut…
Ei, en ala syyttelemään enkä jatkuvasti jankkaamaan. Puhun jos sellainen tarve tulee…
Eilen oli sauna, mies sitten oikein kysyi saako multa yhden saunaoluen… Edistystä sekin, ja yhteen se jäi… Tänään olis tarkotus käydä leffassa, kun molemmilla vapaapäivä…
Murheet juomisesta on vähentynyt. Hänen ei tarvi viettää lomaansa juoden ja hän on todella tyytyväinen et kerrankin kerkiää tekemään asioita valmiiksi kotona. Pitkät työpäivät ei oikeen sitä oo mahdollistanut…
Ja kun mietin kesälomia taaksepäin, ei niitäkään ole vietetty juoden. Tai toki on muutaman ottanut työn ohessa, muutaman kerran juonut enemmän. Mut suurimmaksi osaksi lomallaan on kyllä juomatta ollut.
Yritän vaan miettiä kuin toivoton tapaus mies on… Ei taida olla… Lomat ei mee ryypätessä, ei oo ennenkään mennyt. Pystyy lopettaa juomisen esim kun työt alkaa, harvoin juo lauantaina jos maanantaina töitä, sillä ei tykkää potea krapulaa töissä…
Ehkä suunta on vain ylöspäin…
Perjantaina mies meni työpaikan tapahtumaan… Ilmasta juomaa kun oli tarjolla, en odottanutkaan selvää miestä kotiin… Itse kävin tapaamassa ystävää, juteltiin, käytiin syömässä jne. Kotona katselin leffoja ja nautin. Mies tuli kotiin ennen 19, miutama kaöjatölkki mukanaan, mutta meni suoraan nukkumaan. Kunto hällä oli oletettua parempi, pientä horjumista mutta yllättävän hyvässä kunnossa. Meni viel nukkumaan, eikä jääny jatkamaan juomista. Myöskään mun päivä ei mennyt murehtien mis kunnos toinen on ja päätin olla soittamatta etten suuttuisi kun äänestä kuulee mis kunnos toinen on.
Tänään sit yhdessä käytiin kaupassa, siivoiltiin, katseltiin leffoja ja syötiin hyvin. Ruuan kanssa itse otin lasin viiniä, tarjosin miehellekkin mut kieltäytyi… Mies jopa hieroi hartioitani pyynnöstäni…
Eli miehen loma on sujunut yllättävän rauhassa, meidän viikonloppu sujui rauhassa, eikä tarvinnut katsella miehen juomista.
Uskon tosissani et elämä voi muuttua… Itse en pilaa päivä miettimällä toisen kuntoa, en aijo hävetä miehen juomista, aikuinen ihminen hän on. Hän juo, minä harvoin. Ei se tee musta huonoa ihmistä jos joskus totean valitseneeni väärän miehen. Mun ei tarvi hävetä, tai ajatella et oon huono kun annoin tuon ihmisen tulla elämääni. Voin vaan todeta et väärä valinta, itse olen mikä olen… Oon siis paljon miettinyt näitä juttuja. Aatellut et jos mies rupee juomaan enemmän, varmasti monet pitää mua tyhmänä kun tollasta kattelen. Mut entä sitten, me ollaan aikuisia, musta ei tuu huono ihminen vaikka olisin mieheksi valinnut millaisen. Ihmiset tekee vääriä valintoja aina välillä.,
Paljon on muutoksia tullut, toivon että suunta jatkuu vain ylöspäin!
Hartiat niin jumissa että päätä on särkenyt koko päivän. Kirjoitin jotain juttuja tuonne “erossa” palstalle, hieman sekavaa tekstiä, kiitos pääsäryn…
Mut miettisin että voiko toista kutsua alkoholistiksi, jos toinen juo muutamia annoksia silloin tällöin. Vaikka se toista osapuolta häiritsee? Jos se ei siis vaikuta raha-asioihin tms. EIkö toisella ole oikeus nauttia omista asioista ja elää kuten haluaa?
Tässä vaiheessa kompormissi on paras ratkaisu. Mut jos toinen juo vain maun vuoksi, niin joko toinen sopeutuu kompromissiin tai sit erotaan. Mut ei toista voi vaatia kokonaan olemaan juomatta, jos se kerta on vain nautinto aine. Samoin kun söis suklaata useasti, jos se häiritsee miestä, niin hän voi siitä sanoa ja voidaan tehdä kompromisseja, mut en jättäis miehen vuoksi tätä nautinto ainetta kokonaan. Kerta en itse näe asiassa mitään ongelmaa.
Eri asia on jos alkoholi vaikuttaa raha-asioihin, häiritsee rauhaa, vastuu jää ottamatta jne. Jos tosiaan juo yli varojen, persoonallisuus muuttuu ilkeäksi/väkivaltaiseksi tms. niin selvästihhän siinä aletaan liikkumaan sairauden porteilla. Mut jos toinen ei näe sitä ongelmaa, niin ei silloin kukaan halua lopettaa. EIkä paranemista voi tapahtua.
Mitähän mä tällä ajan takaa. EHkä sitä että kaikki jotka juo, vaikka se toista jollain tapaa häiritsee, niin ei tee toisesta alkoholistia. Jokaisella on oikeus nauttia omista jutuista ja elää omalla tavallaan.
SIksi esim mun täytyy nauttia omastani. En voi vaatia miehestäni täysin raitista, kerta hän siitä oluen mausta tykkää. Mutta voimme tehdä kompromisseja. Kuten siis nyt ollaan tehtykkin. Jos se juominen mua edelleen häiritsee, mies ei näe syytä miksi mua hänen juominen häiritsee vaikkei hän oo tehnyt mitään pahaa, niin silloin mun täytyy lähteä. Ei uhkailla, ei syyllistää. En voi toista vaatia lopettamaan kokonaan omaa nautintoaan.
En tiedä mistä tämäkin mieleeni tuli… hmmmm…
Sit oon miettinyt et jos meille ero tulee, niin oon tuhlannut elämäni toisen kanssa, ja se on sen toisen vika et mulla on ollu paska elämä.
EIhän se niin mene. Miksi mä syyllistän toista jos itse olen jäänyt suhteeseen roikkumaan, enkä ole halunnut nauttia elämästä.
Seuraavan kerran jos mulle tulee olo että meidän suhde on ollu perseestä, niin luen tämän.
Olen paljon meinaa oppinut ja kokenut yhdessä olon aikana.
Mies on opettanut musta siistin,tykkään nykyään et paikat on järjestyksessä, on puhdasta jne. Ennen miestä olin aikamoinen possu.
Mies on auttanut nostamaan mun itseluottamusta. En näe itseäni rumana, läskinä, laiskana, tyhmänä jne.
Osaan jo hyväksyä itseni tällaisena kuin olen.
Olen oppinut paljon rakntamisesta, autoista jne.
Yritän hoitaa itse mahd paljon asioita, vasta yrittämisen jälkeen pyydän apua. Ennen menin sieltä mistä aita oli matalin.
Mies on kannustanut paljon ua harrastuksissa ja olen edennyt niissä tosi paljon ja jaksan sinnikkäämmin harjoitella. Jos mies ei ois kannustanut, ois harrastukset jääneet.
Meillä on paljon hauskoja yhteisi hetkiä. Olen saanut ystäviä miehen kautta.
Jne jne jne.
En missään vaiheessa voisi syyttää tätä suhdetta vaan ajantuhlaukseksi ja sysipaskaksi.
Täällä elo jatkuu rauhallisena. Mies on hyvätuulinen, ystävällinen, ihana oma ittensä. Oon niin onnellinen et ne viikkojuomiset on jääneet ja perjantaitkin juo suht vähän.
Kysyin mieheltä tänään onko hän huomannut jotain eroa kun on viikko tenutukset on jääneet. Ensin hän sanoi että mä puhun hälle. Ei en tarkoittanut sitä. Sit sanoi et hän on hauskempi. Ei ei, kaiva syvemmältä… Totes et on hän pirteempi, eikä hälle oo tullu ees mieleen et viikol tarttis taas ruveta tenuttaa…
Ja onhan hän iloisempi kuin ennen, puhellaan ja hassutellaan. Ollaan taas siinä ihanassa tilanteessa kuin ennen kun viikolla juomisesta ei ollut tietoakaan. Oon nyt ainakin toistaiseksi saanut rakkaan mieheni takas!
