onko miehestäni tulossa alkoholisti?

Kotikanava
61

Kuorsaamisesta…

Olen huomannut saman, kännissä mies kuorsaa ja kovaa…
Eilen oli pakko nousta oikeen ylös katsomaan et onko se ees hengissä kun ei kuulunu pihahdustakaa, mut hengittihän se…

Mul on joku hemmetin moinen tarve kokoajan kysellä mieheltä juomisesta… Ehkä siks etten vaan osaa luottaa, kaui hankin luottamista tällätavalla takaisin… Kysyin et joiko hän eilen muuta kuin sen pacin minkä toin, ei juonut. Kysyin oliko hällä jossain jemmapulloja mitä ois juonu, vakuutti ettei ollut piilopulloja, jemmapulloja, ei mitään muutakaan. Sanoin et jos hän tota rataa jatkaa ni ehkä joskus opin luottamaan, mut jos kerrankin se luottamus rikotaan, sitä ei saa enää takaisin, se luottamus ei palaudu enää… Mies sanoi tietävänsä ja ymmärtävänsä asian…
Kahtitaan…

62

Sorry Maikki85, en halua masentaa. Mutta jos miehesi juo edelleen sixpäkkejä, joita sinä hänelle kannat, on suhteenne kääntynyt vain sairaampaan suuntaan. Jos miehesi ei ole alkoholisti, hän pystyy lopettamaan kokonaan. Jos taas hän on alkoholisti, ja juo edelleen sixpäkkejä, (eli toisinsanoen sinun sallimia määriä, eli kontroilloit ja huolehdit hänestä kuin lapsesta.) on hän takuuvarmasti hetken päästä piilopulloilla ja hunnigolla.

Kyselet otsikossa, onko miehestäsi tulossa alkoholisti.

Jääkylmällä realismilla vastaan, että ei ole tulossa, hän on jo. Jos hän ei olisi, hän olisi lopettanut juomisen kokonaan, ainakin muutamaksi kuukaudeksi, koska näin toivot, ja koska hänen juomisestaan on tullut suhteeseensa ongelmia. Näin tekevät terveet ihmiset. Alkoholistit eivät pysty lopettamaan, mutta kylläkin “lumelopettamaan” ja “vähentämään” ja juomaan näennäisesti puolison toivomia, sopivia määriä, koska näin saavat jatkaa juomistaan ja voittavat aikaa.

Et pysty vaikuttamaan asiaan, nosta siis kädet pystyyn, ja keskity itseesi. Pidä itsestäsi huolta, hae apua. Mene al-anoniin, tai keksi jotain muuta. Olet arvokas ihminen, kohtele itseäsi sen mukaisesti. Irrottaudu, kun vielä pystyt. Yhdenkään aikuisen ihmisen tehtävä ei ole säädellä toisen aikuisen ihmisen juomismääriä, vahtia, valvoa tai kysellä. Meillä on vastuu itsestämme, ei puolisoistamme. Jostain syystä alkoholistien vaimot muuttuvat vaimoista “äideiksi” ja alkavat ottaa vastuulleen asioita, jotka eivät heille kuulu. Tämä tapahtuu salakavalasti, vähitellen… Niin kävi minullekin.

Voimia sinulle, jatka ihmeessä tänne kirjoittelua. Muista, että voit aina valita, oletko onnellinen, vai onneton.

63

Tuota mietin kun tänne kirjauduin ja luin näitä juttuja… Pitäis juosta… Silloin kun kirjauduin oli vähän vajaa puolvuotta eletty jo suht hyvää aikaa… Muutosta tullut juomien määriin ja muutenkin ollut rauhaisaa, ei pahemmin tänä aikana oo tarvinnu miehen juomisesta tapella… Ja nyt on kokoajan juomamäärät järkevöityneet… Ja kuukaus sitten mies halus itse muutosta elämään ja tunnusti asioita mitä ennen ei oo pitäny mitenkään pahana.

En ole toivonut itselleni juomatonta miestä, toivon että se juominen olis hallinnassa. Voi ottaa saunakaljan ilman et se onkin väh 4 kaljaa, tai voi ottaa useamman kaljan mutta osaa lopettaa sen juomisen…
Tai vois ottaa ruuan kanssa lasin viiniä ilman että se on koko pullo tyhjänä… Sellaista hallittua juomista, sellaista pidän normaalina. Toki enhän mä juomattomia ihmisiä katso kieroon, eikä haittaa mua…

Olen yrittäny päästä siitä miehen hallitsemisesta eroon… Ja aika hyvin oon päässykkin, askel kerrallaan… En valita, en yritä estää… Ainakaan mielestäni… Miksi hain miehelle kaljaa? Oisinhan voinu sanoo ettet te juo mitään, mut eikö se oo just sitä et yrittää hallita toista. Eikä se ajatus juomisesta ahdistanut. Ja mulla on vaan sellainen tapa opittua kotoota asti et jos työapua tulee tai kutsutaan ihmisiä syömään, niin vieraille voi muutamat oluset palkaksi tarjota, ottaa ken haluaa…
Itse menin kauppaan ruokaostoksille kun miehet rupes hommiin…
Niin ehkä seli seli… Mut en todel rupee miehel kantaa kaljaa… Mut samalla tavalla jos pyydän miehen tuomaan mulle jotain samal kun käy kaupassa niin tuon myös hälle… Harvoin se pyytää kaljaa hälle rahtaamaan, useimmiten se on ne saunakaljat…

Mä en ole onneton, en kyl aina onnellinenkaan… Mut kävi miten kävi, niin arvostan itseäni ja saavutuksiani. En ole ylpeä jos huomaan et valitsinkin väärän polun, mut aina elämästä oppii. Ja tiedän senkin et oon fiksu, ihan mukiin menevän näkönen, todella työläs ja ahkera. Hommat menee viemärinavauksista puuhommiin. En pelkää ruumiillisesti raskaita hommia, enkä ällöttäviä töitä. Ja toki nää kotihommat luonnistuu…
Kaikki sen tietää ettei mies tuu saamaan yhtä työtäpelkäämätöntä ihmistä rinnalleen, jopa mies itse. Monesti se sanoo et eipä ois moni eukko totakaan osannut tehdä.
Olen kyllä ylpee itsestäni, enkä halua muuksi muuttua…

Tällä hetkellä sekä järki että sydän sanoo että anna miehelle yksi mahdollisuus. Sitten voin sanoa että mahdollisuus on annettu. En halua jättää tähän ja katua että ehkä se tosiaan tarkoitti mitä sanoi… En nyt kun miehen asenne on muuttunut…
En kuitenkaan anna juomisen lisääntyä, jos lisääntyy niin tiedän ettei hän juomistaan hallitse ja sitten juoksen.

On kiva lukea ulkopuolisten mietteitä ja neuvoja… Ne saa aina ajattelemaan… Ja kirjoittaminen auttaa näkemään oma tilanne, ehkä voin jälkikäteen lueskella tästäkin elämänvaiheesta.

64

Onnea matkaan Maikki. Varmasti tiedät itse, mikä on parasta juuri sinulle. Halusin vain kertoa, että jos miehelläsi on alkoholismiongelma, vähentäminen ei ole ratkaisu. Mutta ehkä hänellä ei sitten ole, jos kaikki tuntuu sujuvan paremmin ja elämä hymyilee, ja olet tyytyväinen hänen nykyiseen alkonkäyttöönsä.

Hyvää jatkoa, ja voimia sinulle toivottelen.

65

Sitruunapippuri

En tosiaan tiedä onko alkkis vai ei… Jos vaikka vuos sit ois kysytty ni oisin vastannut et on. Mut toisaalta, vaikka joi paljon niin oliko hänen pakko juoda, sitä en osaa sanoa. Kyllä hän oli sukulaisis yms tarvittavis paikois ilman juomista…
Mieskin tossa sanoi kun kysyin miks tää kerta ois eri, niin hän on ajatellut itse asiaa, ennen mietti vain sen yhden päivän ja se siitä…

Oon nyt sitä mieltä et katson mitä tuleman pitää… Jos hän on alkkis, niin ei pitäs kauan kestää et juominen lisääntyy. Toki toivon et näin ei tapahtuis…

Kiitos kannustuksesta!!

66

Tuli mieleen että kerran on välillä tasaista ja asiat paranee, niin onko enää olennaista paljonko mies juo, vai se että paljonko sulla menee energiaa asian miettimiseen vaivihkaa? Jos sulla on epäilyksesi aiheesta, niin mitä jos kokeilisit vain päättää että miten toimit seuraavan kerran kun asiat mahdollisesti menee vikaan. Sen toiminta suunnitelman ei ole pakko olla nimeltään “juokse ja jätä se”. Tai mikään sellainen suuri suunnitelma joka pakottaa laajuudessaan (kuten voi olla se juokseminen/jättäminen) sut nyt jo pelkäämään viekö juominen sen teidän yhteisen elämän kokonaan…vaan esimerkiksi “Jos miehen juominen alkaa viedä liikaa energiaa jonain päivänä, Otan nollakakkosen, hankin a-klinikan numeron, varaan itselleni ajan jotta saisin apua ja neuvoja sen hetkiseen tilanteeseen” jne… tai vaikkapa että “jos mies öykkäröi humalassa, menen naapuriin ja soitan poliisin” ,…millainen skenaario nyt olisikaan mahdollinen. Mä esim tein tämän suunnitelman, että jos mies on humalassa, toimin seuraavalla tavalla: En avaa yöllä ovea enkä vastaa puhelimeen.Jos hän ei usko, toimin sitten niin että soitan poliisille ja hänet poistetaan oveni takaa…Ja kun tilanne tuli vastaan, en uskonut enkä toivonut mitään, vaan toimin suunnitelmani mukaan, ja säästin sitten lopun energian jälkeenpäin siihen että toivun järkytyksestä…Kun tämä suunnitelma on valmiina, sun ei tarvitse pohtia enää kovin usein sitä, että onkohan mies alkoholisti ja mahtaakohan se ryypätä seuraavan kerran milloin…Vaan muistat sen olon mikä oli joskus, ja jos osaat ennustaa että sulle tulee huono olo seuraavan keran JOS asiat meneekin pieleen, niin sulla on heti suunnitelma B valmiina. Eikä edes mikään suuri suunnitelma, vaan asia kerrallaan tyylinen. Eli ei mitään talon myynti ilmoitusta ja muuta.

Tähän voisin kommentoida että sulla on selkeä ihanne selvästi, millaisen juojan haluat kumppaniksesi.
Jos hän ei täytäkään sitä odotusta, se ei ole sitten hänen odotus vaan sinun odotuksesi hänestä, silti. Pettymys tulee sinulle, eikä kenellekään muulle. Siksi olisikin ehkä kokeilemisen arvoista, miettä josko arvaaminen, uskominen ja etenkin toivominen, ovatkin kaikki asioita joilla ei ole myöhemmin mitään merkitystä, vaan sun elettäväksi tulee joka tapauksessa ainoastaan kulloinenkin todellisuus. Ja tällä todellisuudella tarkoitan nykyhetkessä elämistä. Siihenhän sä pystyt jo nyt, koska nytkin sun todellisuus on se mitä elät. Eli miehen juominen ei tällä hetkellä ole sun mielestäsi liian lapasesta, mikä on erittäin positiivinen juttu.
Jos sulla on taas toisenlaisen- jo ennen koetun perustella- laadittuna suunnitelma ja hyväksyminen tosiasioita kohtaan, ja kulloistenkin todellisien seikkojen perusteella toimiminen, niin sun ei ole mikään pakko tosiaan elää menneessä eikä tulevassa että jos mies juo, tai elää toivossa…Vaan että nyt on nyt ja ei ole pakko stressata jos tuntuu että kaikki on hyvin. Koska joka tapauksessa tietäisit mikä on se seuraava steppi.
Ja menneet asiathan joskus todella ennakoivat myös tulevaa. Kerran kun mies on tehnyt humalassa juttuja, niitä voi pitää jo tapahtuneina tosiasioina. Ei niin, että on joka hetki muisteltava niitä jotta pystyisi heti tarvittaessa eroamaan ja jättämään, tai pitämään lukua montako ns.mahdollisuutta mies on käyttänyt parisuhteessa. Vaan, jotta se on merkittynä tosiseikaksi joka voi toistua, mutta sun ei tarvitse odottaa sitä että se toistuu vaan suunnitelman ansiosta tiedät mitä teet jos se toistuu. Olikohan tarpeeksi pitkävetisesti selostettu:D Itseänihän tässä koetan vakuuttaa samalla joten toivottavasti joku muu saa edes jonkun ahaa-elämyksen.

67

Tuo oli aika laittamattomasti sanottu. Elä hetkessä, älä murehdi liikaa mennyttä tai tulevaa. Whatever will be will be. Emme voi muuttaa menneisyyttä, tulevaisuuteen voimme periaatteessa vaikuttaa vain omalla kohdallamme, sellaisten asioiden murehtiminen, joille emme voi mitään, vie paljon energiaa turhaan. Tulevaisuutta pitää tottakai suunnitellla, mutta realistisin perustein, ei tuuleen tupaa rakentaen. On hyvä olla varautunut erilaisiin asioihin, mutta pitää muistaa myös elää.

Tekstisi kolahti hyvinkin. Asiaa.

68

Kiva Rinalda että sait irti tekstistä. :smiley: Haluan sanoa vielä, että eikö ole mahtava ikkuna silti tulevaisuuteen, se että tietää menneisyydestä jotain seikkoja.
Olen ajatellut niinkin, että se mitä menneisyydessä on tapahtunut, ja tietäen mikä alkoholin taipumus on , niin täähän on ihan kuin omistaisi oman tulevaisuutta ennustavan kristallipallon… minun ei tarvitse arvata, vaan se pallo kyllä alkaa heti säteillä ja välkkyä kun alkaa juomari miehessä nostaa päätänsä. Voin luottaa siihen, että se pallo ilmoittaa kyllä jos on syytä huoleen.
kun tiedän että mulla on mies joka on -vaikkakin tällähetkellä raitis- tiettyjä taipumuksia osoittanut menneisyydessä, ja on valvottanut minua ja aiheuttanut myös sydän suruja…Niin sehän vapauttaa mut aivan uskomattomalla tavalla.
jos vaikka saan ihanan uuden ystävän tai uuden tilaisuuden missä tahansa asiassa, niin tiedän aina että voin ottaa vastaan melkeinpä mitä tahansa positiivista, eikä tarvitse ajatella että minua odottaa joku niin ihmeellinen kotona että minun täytyy rientää sinne ennen muuta. Olen kiitollinen, että kristallipallo miehen ja pullon hahmossa näyttivät minulle, mitä myöskin voi tulla tapahtumaan, ja se voi myös vapauttaa koska minä tiedän. En tiedä milloin, jos milloinkaan, mutta tiedän mitä, ja miten. Ja olen suunnitellut, että mitä teen jos. Ei tarvitse pelätä, että entä jos. Voin luottaa siihen kuvaan joka kristallipallossa kerran näkyi, sehän oli todellisuus.

69

Juuri näin! :mrgreen:

Ihme juttu vaan se, että kipuillessani “unohdin” valikoiden kaiken aiemmin tapahtuneen, ja sitten uudet sikailut olivat aina järkytys ja täydellinen yllätys. Ihan kuin en olisi tiennyt, mitä tuleman pitää…

Alkoholisti on hyvä huijaamaan itseään, mutta väittäisin että läheisriippuvainen on vielä parempi :mrgreen: Näin oli ainakin minun kohdallani.

Nykyään osaan jo varoa. Olen oppinut, että tämän päivän valinnat luovat tulevaisuuden. Se mitä teen tänään, voi vaikuttaa elämäni olosuhteissa vuoden päästä. Lyhytkestoinen onni on usein pitkäkestoisen tiellä. Kannattaa valita oikein pitkällä tähtäimellä, eikä niin, mikä tuo välitöntä helpotusta.

70

Tulipas fiksua tekstiä taas!
Oon ihan äimänä…

Voin siis lakata murehtimasta menneisyyttä ja tulevaisuutta varsinkin. Voin elää tässä päivässä ja tehdä suunnitelma et mitä sitten jos tilanne tästä muuttuu…
Viehän se voimia kun lähes kokoajan miettii, et mitä jos…
Tänään tuli postissa pari al-anonin opusta, sieltä aijon onkia lisää ahaa elämyksiä…

Ja juuri se, en voi ennustaa tulevaa, mut voin varautua ja tehdä toimintasuunnitelman että mitä jos näin käy… Osaan toimia tilanteen tullen, eikä mun tarvitse murehtia etukäteen enempää…
Osaan myös hyödyntää mennyttä, kuitenkaan murehtimatta enempää…

Mites muuten täällä menee? Oikein hyvin… Viinit ja viinat on saaneet olla rauhassa, enkä niitä enää tarkkaile säännöllisesti…
Eilen keskiviikkona olikin saunapäivä, tai no mies ois skipannut saunan ja pitkäst aikana touhunut omiaan kun oli lyhyt työpäivä. Mut itse halusin saunaan harrastukseni jälkeen, joten kömpishän se mieskin mukaan ja otti perinteiset saunakaljat. Se mikä tuntuu hyvältä on se , ettei tarvitse enää kotiin tultaessa miettiä montako kaljaa tms mies on kerinnyt juomaan. Selvinpäin herra tähän menessä on ollut ja saunakaljan kittaamista ei aloiteta salaa vaan reilusti juodaan se 2tölkkiä saunassa ja toinen saunan jälkeen…

Mun ei tarvi tarkkailla viinoja, ei tarkkailla onko mies ottanut pari vai ei. Ei murehtia viikkojuomisista/piilojuomisista enää. Oon tosiaan nähnyt nyt miestäni tosi paljon vesiselvänä ja huomaan kyllä samantien jos jotain on juonut… Nyt luotan täysin vaistooni jos hälytyskellot rupee soimaan.

Hyvin täällä siis menee… Puheyhteys on loistava, asiassa kuin asiassa, mies on oma rauhallinen itsensä, on hellyyttä ja huomaa että mies on täysillä läsnä eikä yritä piilotella mitään…
Varmasti mieskin on löytänyt jonkun jujun tässä arkielämässä, jonkun valon tai toisen tavan toimia tai jotain…

Mut selvää arkea vietetään ja olo on hyvä!

71

Torstaina miehen kanssa riitaa, perjantaina jatkoin riitelyä viestien muodossa. Riita ei liittynyt juomiseen…
Olin varma et joko mies ei tuu kotiin ollenkaan tai sit se tulee lavan kanssa kotiin…
Päätin jokatapauksessa käydä kaupassa ostamassa vähän parempaa ruokaa viineineen… Aattelin et se ois hyvitys siihen et olin ehkä hieman liian kohtuuton sanoissani.
No mies tuli kotiin,kiva, ja mukanaan 8pac ja mulle sidukkaa hyvityksenä siitä et hän on niitä salaa joskus kitannut, edistystä…
Katoin pöydän nätiksi kynttilöineen ja tein meille alkuruokaa. Mies kysyi mun motiivia tälle, ei kuulemma saanut olla mikään anteeks pyyntö juttu, sillä mulla ei oo kuulema mitään anteeks pyydettävää. Nautittiin alkuruokaa viinillä, saunottiin välillä ja myöhemmin sit valmistin pääruuan viinillä.
Mies oli tosi yllättynyt ja ilta meni hienosti! Ei ryypännyt entiseen tapaan…
Juteltiin paljon ja naurettiinkin… Juteltiin esim alkoholismista, siitä miten vahvaksi viinan himo tulee, oot sen takia valmis menettämään perheen, työn, rahar ja kaikki… Ja puhuttiin hoitojonoista ja siitä et juomisen voi lopettaa ainoastaan itsensä takia… Mies oli ylpee et on päässy viikolla juomisesti ja muutenkin saanut vähennettyä juomista…

Ilta tosiaan sujui hienosti… Ei tappelua, ei loukkaantumisia mun pienistä huomautuksista… Ei perseitä vaik eukon kanssa riiteli…

Olen ylpeä miehestä… Niin ja tuli eilen taas sanottua etten viel luota täysillä et pikkuhiljaa luottamus palautuu, mies sanoi ymmärtävänsä täysin mun tilanteen ja antaa luottamuksen palautuu mun omaan tahtiin, hän kestää sen koska on itse aiheuttanut tän…

72

Lauantaina miehellä sitten olikin kankkunen, jotka pahensi se ettei ennen kauppareissua syöty mitään.
Käytiin alkosta ostamassa konjakkia marinaadeja varten. Mies rupes marinoimaan lihaa ruuaksi ja avas ton konupullon. Mun piti vielä käydä lähikaupassa ostamassa unohtunutta tavaraa. Ylensä tässä vaiheessa, kun mies krapulassa ja mä lähden jonnekkin, niin varmasti ottaa krapulahelpotusta. Palasin kaupasta ja kas kummaa, ei olleet ylijääneet kaljat hävinneet, eikä myöskään konjakki vähentynyt. Olin todella yllättynyt.
Kello tais olla siinä 2-3 paikkeilla päivällä, kun mies totes et nyt iskee niin paha olo et saako hän juoda oluen. vastasin siihen aha, en suuttunut, enkä edes ajatellut.
Mies kysyi uudestaan saako ottaa johon vastasin että sä oot aikuinen ihminen ja sä osaat tehdä itse omat päätökset. Ylensä mies ei kysele vaan ottaa sen oluen ja kun hän ottaa yhden krapulakaljan, niin nopeesti hujahtaa myös toinen… Mies sitten otti sen yhden oluen ja kas kummaa, Se tosiaan jäi vaan siihen yhteen.
pian sitten päästiinkin syömään, miehen krapula helppas ja katseltiin loppuilta yhdessä leffoja…

Mut tää on ihan outoa, tai yllättävää… Entiset viikkoannokset vähintään 24kaljaa, huom vähintään, nykyään max 10kaljaa viikossa. Ei piilojuomista, alkoholit säilyy viikollakin, kun tulen jostain kotiin niin mies on selvinpäin. On paljon rauhallisempi kuin silloin kun alkoa kului enemmän. Todella kovat työpaineet ja siihen vielä meidän riidat mies vetää kunnialla läpi, ei siis tarvi lavallista kaljaa helpottaakseen stressiä. Ei tarvitse keskellä viikkoa lievittää stressiä vetämällä itseään pöhnään.
Muutaman kaljan jälkeen ei kiukustu jos puhe tulee töistä, jostain herkästä aiheesta tai ylensäkkin alkoholista. Ennen jo parin kaljan jälkeen on ollut hyvin nopea loukkaantumaan asiasta ja ottanut kaikki syyttelynä ja suuttunut.
Nyt voidaan puhua näistä herkistäkin aiheista kuten aikuiset, mies ei ota syyttelynä ja asioista oikeasti keskustellaan.
Vaikka aina meillä on ollut suht lämpöisät välit, on halailua yms, mut nykyään se on jotenkin erilaista. Mies ottaa mua entistä enemmän huomioon, halaillaan, hellitään ja jutellaan enemmän. Jokin lämpimämpi tuuli on alkanut sieltä päin puhaltaa. Meidän suhde on ruvennut voimaan paremmin.

Mitä itseeni tulee. En stressaa, en hermostu toisen juomisesta, en jätä harrastuksiin tms menemättä jos vaikka mies salaa jois. Mä meen iloisena ja tuun iloisena. Murehdin kokoajan vähemmän siitä että mitä jos herra alkaa taas enemmän juomaan.
Yritän myös tehdä suunnitelmaa et mitä sitten teen jos näin tulee käymään. Kun olen löytänyt tavan millä meinaan toimia, niin luulen etten murehdi senkään vertaa.

Elämä on mukavaa!

73

Hienoa kuulla Maikki85 että teillä menee hyvin. Vaikuttaa siltä, että olette saaneet tilanteen normaaliksi. Tuollaista sen pitäisi ollakin kahden aikuisen suhteessa; kunpikin huolehtii itsestään (ja juomisestaan) ja kellään ei ole paha mieli.

74

Sirpasusanna

En usko et tilanne on vielä normaali… Nyt menee kyllä hyvin, mut en oo laisin vielä varma että jatkuuko tilanne näin vai mihin suuntaan tää menee…

Eilen meinas lähtee matto alta… Mies tuli myöhään illalla kotiin, työt oli menny taas niin surkeesti ettei mitään rajaa. Miehen työ on sellaista et työt kusee jos vehkeet ei toimi ja siinä voi kusta moni muu yllättävä juttu johon ei omalla panoksella voi vaikuttaa… No nyt kusi taas uus juttu… Mies joi kaljan, en sanonut mitään vaikka hieman kiukutti jossain välids joi vielä toisenkin… Olin niin täynnä pettymystä ja raivoa, luulin et koko muutos tekee nyt takapakkia ja tästä alkaa matka kohti alkoholismia… En kuitenkaan sanonut enkä reagoinut hälle asiaan…
Tänään ois ollut saunapäivä, ja pelkäsin et jos taas pari kaljaa maistuu niin pystynkö hillitsemään itseni vai romahdanko… No tulin harrastuksesta ja mies katseli telkkaria, selvinpäin. Ei menty saunaan, hän teki itse päätöksensä enkä jaksanut vain itselleni lämmittää… Mut olen ihan tyytyväinen ettei hän tämään juonut ja oli päättänyt ottaa kaksi saunakaljaa ilman saunaa… Olen tyytyväinen ettei riko lupauksiaan, viikolla max 2saunakaljaa, vaikkei ollut sauna mut parempi tuo kuin se et ois tänään ottanut ne oikeat saunakaljat lisäksi…

Olen ylpeä myös itsestäni etten ruvennut miestä mollaamaan taui uhkailemaan… Tyyliin et huomenna et sit saa mitään saunakaljaa kun tänään joit… Enkä sanonut tänään asiasta ettei saa juoda tai muista et eilen otit tms… Luotin miehen omaan arvostelukykyyn, annoin tehdä omat valintansa, eikä tarvinnut pettyä…

75

Huoh mikä päivä…

Miehellä piti olla vapaapäivä kanssani tänään… Alku meni hyvin, mut puolenpäivän jälkeen mies joutuikin selvittelemään asioita, joista ei edes tiedä mitään, toisen työntekijän laiminlyönnin takia… 3tuntia mies soitteli paikasta toiseen ja setvitti asioita, kunnes… Tuli vikatikki, hänen täytyy lähteä paikanpäälle, koska laiminlyöjä oli illalla menossa kalastamaan. Kiva, mun miehel piti olla vapaata… Kauhee ketutus molemmilla ja tarttuihan se mies olueeseen…
En reagoinut asiaan…
Aikansa juotuaan päätin et tän hässäkän jälkeen halun sänkyyn rauhottuu ja katsoo telkkua rauhassa, vaikka kello olikin vasta 20.00. Mies koitti kertoa et oon nuori, ettei mun kuuluis mennä viel nukkumaan ja kyl hän haluaa musaa kuunnella. Sovimme yhdessä mikä on sopiva voimakkuus ja mies oli tyytyväinen… Mäkin saan mennä rauhas lepää eikä miehen juominen kiukuta!
Meni hetki kun mies kysyy lupaa mennä katsomaan kaveriaan ketä ei ole moneen kuukauteen nähnyt. Ilmoitin et aikuinen mies telkee mitä itse haluaa. Hän inttää et suutunko ja saako lähteä ja kerta toisen jälkeen sanoin et hän päättää miten haluaa elää, ja mä päätän omasta elämisestä.
Sitten hän kysyi tuunko huomenna hakemaan hänet, vastasin en, mulla on muutakin tekemistä enkä ole vastuussa aikuisesta ihmisestä, hän saa selvitä itse kotiin. Tästähän mies suuttui, sanoi ettei enää ikinä auta mua missään enka saa tulla pyytämään apua. Siihen sanoin kuten asiat on, teen itse lähes kaiken enkä oo sulta neuvoja ees pyytänyt (avaan viemäreitä, purkaan pahasti tukkeutuneet putket ja putsaan ja kokoon taas, vaihdan autostani renkaat, huollatan ja huollan autoa, teen puuhommia, kotihommia jne jne). Sillä mä hoidan kaikki itse omin neuvoin.
Huusi mulle viel ennen tupakille menoa et kiva taas lähtee riitaisena kaveria katsomaan. Totesin hälle et kaikki nää vuodet oon sun perään itkeny ja parkunu ku lähdet, mut nyt en, halutko et tosiaan jään tänne itkemään ja suremaan sun perääs.
Mies tuli tupakilta mun luo ja kyseli taas lupaa lähtöön, vastasin että hän päättää itse, lopulta hän kai tajusi etten teagoi vihalla hälle, hän päättää mitä tekee, ilmoitti et tulee joko yöllä tai huomenna kotiin, pyytäää jotain kaveria tuomaan… Mies lähti…

Lon aika ylpee itsestäni, en jäänyt tänne sutemaan, sydän vähän pomppii kiihtymyksestä, mut en oo vihaimen, en katkera, en itke. Annoin hänen itse valita, en kehittämyt riitaa kieltämällä… Enkä ole edes vihainen, mut silti niin kovana etten pompi miehen pillin mukaan, hän voi kiukutella kun en hae, mut jos hänel on oikeus omaan elämään niin myös saa luvan hyväksyä että mullakin on…
Hänelle oli aika shokki kun sanoin etten oo vastuussa sun tekemisistä, luuli kai etten enää välitä… Välitän, mut en aijo oottaa sitä kutsua et tuutko hakee. Aijon nukkua yöni hyvin!
Olin yllättynyt kuin nopeesti mies rauhoittui, kai hän ajatteli mun sanoja. Ajattelin et hän lähtee ovet paukkuen, mut sovussa oltiin ja mies oli rauhallinen kun lähti…

Oon ylpee ittestäni! Ylensä täs vaihees lähetän haukkumisviestejä ja itken silmäni päästä! En itke enää!

76

Moi. Näin otsikkosi, ja halusin vastata sen kysymykseen; Jos asia vaivaa sinua siinämäärin että olet ajautunut tänne, niin vastaus on: KYLLÄ ON!

Itse olen seurannut mieheni- tai siis nyt ex mieheni- alkoholisoitumista vuosikausia. Oli ihmeellsitä miten kaikki alkoholisoitumisen merkit oli silmien edessä, mutta silti koitin keksiä vaikka mitä muita selityksiä miehen käytökselle. Oli todella vaikeaa myöntää että minun kumppanini, ja se mies jonka olen “valinnut” lasteni isäksi lähtee sillätavalla raiteiltaan. En edelleenkään käsitä miten olen voinut antaa kaikki ne asiat anteeksi ja rakastaa sitä miestä. Ja edelleen rakastan. Näen hänet jotenkin kahtena eri henkilönä, itsenään ja sitten sinä toisena jonka kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä. Tasapainottelu siinä on vaikeaa, että haluaako olla ihmisen kanssa jossa tulee myös inhokkityyppi mukana :slight_smile: Edelleen mietin sitä, vaikka emme varsinaisesti ole yhdessä.

Itse olen pettynyt itsessäni siihen, etten pääse irti ihmisestä joka ei ole minulle hyvä. Olen aina ihmetellyt esimerkiksi naisia jotka jäävät väkivaltaisen miehen luo -tai toisinpäin. Nykyään en voi olla ollenkaan varma, ettenkö tekisi itse samoin- olenhan kestänyt tätä henkistäkin väkivaltaa näin. On äärettömän raskasta tulla petetyksi uudestaan ja uudestaan kaikkien lupausten jälkeen, ja jäädä uudestaan ja uudestaan kakkoseksi viinalle.

77

Mun mielestä tää on tärkeää jos aattelee että puhe on auttamisesta…
Itse oon kans joutunut vääntämään kättä joskus asiasta mikä on auttamista, ja mikä ei…
Esim jos selvinpäin vaikkapa auto hajoaa ja tarvii kyytiä, niin autan…Tai jos joku on jossain ja tarvii apua, autan tietenkin! Ja sitä voi verrata että mies auttaa minua jos tulee vaikkapa vesivahinko kotiin hän varmaan majoittaisi. Mutta, jos hänen asunnossa on juomisvahinko, niin EN auta…jne. JA toinen että jos joku on pulassa, ja häntä e voi muut auttaa koska KAIKKI muut ovat kännissä, niin en auta koska siten mahdollistan että muut voi kännätä ja minä olen se joka selväpäisenä voi auttaa, hakea jne.
jos hän on lähtenyt kännäämään, ja ei pääse kännipaikasta sitten kotiin niin EN auta…
Tämä siksi että en halua toisten juomisen antaa vaikuttaa elämääni. Muutenhan se on sama alkaa itsekin ryyppäämään jos aika kuitenkin menee ryyppyreissuihin…noin kärjistettynä, tietenkin terveyshaitat erikseen. Mun yks sukulainen esim tekee aina sen että ai häntä ei nyt auteta MISSÄÄN, eikä auteta miestä mäessä, ja kaveri jätetään tällätavalla…
On selittäminen, että humalaan, juomiseen yms liittyvät asiat on EI, sitten taas muut asiat katsotaan sitä mukaa.
kun humala ja juhliminen on kuitenkin asia, että jos sitä ei voi tehdä ilman kuormittamatta muita sillä juhlimisella, niin pitääkö sitä tehdä ollenkaan:D ja jos tarvitaan vaikkapa yöllistä kuskia, ja ei ole varaa taksiin niin eihän silloin pitäisi olla mitään juhlimisen aihetta enää. Rahatkin niin vähissä.
Niin juttu mikä siinä raivostuttaa, että kun kieltäytyy vaikkapa olemasta yöpäivystäjä vaikkapa ei edes miehelle vaan kavereille , niin saa kuulla että ai, sä oot sellainen joka ei AUTA.:slight_smile:

78

Yhä selvemmin alan näkeen ne kaikki vääristymät mitä alkoholiriippuvuus tekee ihmissuhteille kun luen juttuja täällä. Ensinnä on hyväksynnän vääristymä eli se että kumpikaan ei todella voi toista hyväksyä sellaisena kun on ja toiseksi on tuo auttamisen ongelma eli se että kumpikaan ei usko että toinen toisiaan auttaisi hädän tullen. Nää on niin perustavaa laatua olevia ongelmia parisuhteessa että nyt näen yhä kirkkaampana alkoholismisuhteen mahdottomuuden.

Itse toimin ihan samalla tavalla kuin Maikki toimit. Eli sanoin että valinta on sinun. Mutta onko sillä lopulta mitään väliä mitä miehelle sanoo, koska hän lähtee joka tapauksessa juomaan kun juomishimo tulee ? Ehkä jos asiasta ei kehitä riittaa mies voi vaan lähteä vähän paremmalla omallatunnolla. Omien rajojen pitäminen on minusta hyvä asia jos sen tekee todella aidosti itsensä takia eikä sen takia että sisimässään kuitenkin toivoo vaikuttavansa toisen juomiseen jollain tavalla, saa miehen miettimään juomistaan näin toimimalla. Tuleehan siitä itselle parempi olo kun ei ole toisen sätkynukkena, mutta ei ne parisuhdeongelmat kuitenkaan siitä mihinkään häviä omat rajat pitämällä, voivat jopa pahentua jos mies alkaa ne kokeen hänen juomistaan rajoittavina.

Muistan kuinka otettu mies oli kun hänet kerran kävin hakeen baarista kotiin kun hän omien sanojensa mukaan tarvitsi apua eikä enää selvinnyt yksin kotiin (selvin päin ei apuja juuri pyydellyt). Muisteli asiaa pitkään että oli hienoa että häntä autoin. Sitähän se juoppo oikeesti haluaa että häntä autettaisiin silloin kun hänelle tulee hätä eikä ymmärrä sitä että miksi häntä ei autettaisi silloin kun hän apua eniten tarvii eli kun on juonut. Selvin päin mies voi sitten alkaa ajatella että ei hänkään auta missään kun toinen ei suostunut häntä auttaan silloin kun hän olisi apua juovuksissa tarvinnut.

79

Ihan totta tuo kaikki.
Kyllä hän tietää että autetaan puolin jos toisin. Nyt hänen täytyy ymmärtää etten auta jos juominen on syynä, sen saa itse hoitaa…
Itseni takia jätän huolehtimatta ja hakematta… Ekaa kertas nukuin hyvin vaikka mies oli juomassa, en herännyt pisin yötä miettimään missähän mies on ja koska tulee kotiin. Ylensä nukun yöt huonosti, sydän hakkaa unen puutteesta ja huolesta tuhatta, olo on kuin olis krapula horkassa, paleltaa ja tärisyttää. Ja kun haen miehen, se nukahtaa autoon ja kotona saa repiä miestä autosta puoltuntia sisälle, ettei raukka palellu kylmässä autossa… Nyt ei, annoin itselleni luvan olla murehtimatta, aikuinen mies… Nukuin hyvin ja heräsin virkeenä…
Tai heräsin siihen kun mies tuli yöllä kotiin, jatkoin samantien unia… Ei tuntunut miltään, ei mitään helpotusta tai kiukkua, koska en antanut asian vaivata…

Miksi muuten mun pitäis vapaapäiväni tuhlata suunnittelemalla askareeni toisin, koska mies pitää hakea aamulla… Ei kiitos. Mä saan vapaapäivän viettää miten haluan, tehdä asioita milloin haluan ja kun itsestä tuntuu hyvältä. Ei mun tarvi pilata sitä päivää miettien en nyt mies pitää hakea… Ja paskat!

Itse olen antanut miehen tottua et mä haen häntä kun lähtee pippaloimaan… Alussa kulki aina taksilla, mut mielestäni taksi on niin kallis, niin halusin et ne pennoset säästetään kun mern hakemaan… Mut jos oisin alussa jo tiennyt tän, niin oisin antanu tuhlata rahansa. Se miksi pyytäää hakemaan, on opittu tapa, ei siis kyse oo rahan puutteesta, itse sen siihen oon opettanut. Mut nyt loppu. Saa kulkee taksilla ja käyttää rahansa siihen. Meillä omat tilit joten mun talous ei siihen kaadu.

Nyt täytyy löytää sanat, miten sanoa miehelle et tulen surulliseksi hänen juomisestaan, enkä hyväksy sitä… Ei sillä et saisin estettyä juomisen, eihän sitä estä kukaan, mut saisin sanottua et se tuntuu pahalta, enkä hyväksy, mut aikuinen mies päättää itse mitä tekee, enkä silti voi antaa oman onneni murentua sen vuoksi…
Ideoita, vinkkejä?

80

Hei,
Juominen ei oikeastaan johdu alkoholistin tahdosta eikä valinnasta. Juominen on oire sairaudesta nimeltä alkoholismi. Alkoholismia ei voi selittää järjellä. Ainoa, mikä saattaa auttaa on se, että sairaan ihmisen läheinen on jämäkkä eikä susotu tukemaan sairautta.