Kohta seitsemän kuukautta raittiutta takana. Olotilassa ei ole tapahtunut mainittavaa muutosta kuukauden takaiseen. Edelleen vapaa-aika on tavallaan merkityksetöntä. Elämä on ikäänkuin pelkkää arkea ilman varsinaisesti mitään mitä erityisesti odottaisi. Edes suunniteltu lomamatka ei aiheuta samanlaista kihelmöivää odotuksen tuntua kuin juomisen odottaminen aikaisemmin. Toisaalta juomattomuus on jo helppoa. Loma on mennyt ilman mitään ongelmia, juomattomuus on jo tapa. Krapulattomat päivät ihastuttaa edelleen ja paino on tippunut lähemmäs 10kg. Mikä on saattanut minut tähän pisteeseen; tämä palsta ja välillä vain katselen kuvia instassa #soberlife. Vertaistuella on ihmeellinen voima vaika se olisi vain tätä netin kasvotonta vertaistukea. Jatketaan raittiutta.
Kohta 8kk raittiutta takana. Edelliseen kirjoitukseeni nähden kuukaudessa on tapahtunut jälleen pieni edistysaskel. Olen nimittäin kokenut selvästi useampina päivinä innostusta aikaisemman vähän lamaantuneen olotilan sijaan. Olen myös useampaan otteeseen havahtunut huomaamaan että on mennyt päiviä jolloin olen unohtanut alkon kokonaan, eli se on ollut täysin merkityksetöntä. Voi nimittäin sanoa että tähän asti juominen on pyörinyt mielessä oikeastaan päivittäin, mikä on kyllä aika järkyttävä ajatus. Nyt siis jälleen vähän uutta valoa tunnelin päässä ja edistystä nähtävissä. Muutos on hidasta mutta sitä tapahtuu. Raittius jatkuu, ja se on jo vähän helpompaa.
Hei, Huono äiti.
Kahdeksan kuukautta on loistava saavutus. On hienoa että kerrot alkoholin ajattelemisen jäävän vähemmälle. Muistathan kuitenkin olla tarkkana! Jostain syystä, kun alkoholin käyttö alkaa jäädä taka-alalle, tulee yllättäen sellainen tilanne joka houkuttelee ottamaan lasillisen. Itse aloin elämään uutta elämää juurikin kahdeksan kuukauden raittiuden jälkeen.
Hyvää päivän jatkoa Sinulle, hu… ÄITI. 
Hei,
todella hienoa luettavaa! 8 kuukautta on hieno saavutus. Ja tuo painon pudotuskin on ilmeisesti tullut ihan vaan kylkiäisenä? Itsekin iloitsen täällä lauantaiaamusta ilman krapulaa ja väsymystä. Mukavaa selvää viikonloppua?
Hei,
Alkoholista on ihan varmasti todella vaikea luopua, jos se on elämän ainut sisältö.
Itse saan eniten iloa liikunnasta. Eriyisesti luonnossa liikkumisesta. Mutta kaikki liikunta laittaa minulla endorfiinit liikkeelle. Olen päättänyt tosin jo vuosia sitten, että teen vaan sellaista joka on minusta superkivaa. En siis todellakaan suorita liikuntaa. Entäs jos kokeilisit joitain uusia lajeja?
Toinen asia joka tuli mieleeni on vapaaehtoistyö. Saisitko elämääsi sisältöä siitä, että auttaisit muita?
Entäs jos lähtisit opiskelmaan jotain sellaista, jota olet aina vähän miettinyt mutta et ole koskaan tullut kokeilleeksi. Työväenopistoillahan on mielettömän laaja tarjonta kaikkea mahdollista.
Nämä kolme asiaa ovat sellaisia, joita itse tekisin tai jo teen.
Varmaan löydät oman juttusi - mene ja kokeile.
Kaikkea hyvää uuden etsimiseen.
Mä harrastan Twerkkausta… Mutta sen lajin ohessa ja siinä pärjätäkseen pitää harrastaa kuntosalia ja sellaisia…
Myös Vapaahetoistyö siinä muodossa, että vie AA-sanomaa vielä kärsivälle alakkoholistille katkaisuasemiin ja hoitolaitoksiin on siisti juttu, itseasiassa koko AA:n unohtunut ydin…
Minulla menossa raitis kuukausi numero 10. Tunnelma on hyvin samankaltainen kuin edellisessä viestissäni. Juomattomuuteen on jollakin tapaa tottunut, sosiaalinen elämä on koronatilanteen vuoksi muutenkin rajoittunutta joten tilaisuuksia joissa käytetään alkoa ei juurikaan ole. Arki siis rullaa selvänä. Muuta elämässä ei sitten oikein olekkaan. Eli vapaa-ajalla ei juuri ole merkitystä. Työt on aina mielessä. Ennen joka viikolle sattui päivä jota odottaa, eli perjantai. Nyt viikonpäivällä ei juuri ole minulle merkitystä. Todella masentavaa oli kuulla yli 10vuotta raittiina olleen tuttavan kuvailevan olotilaansa tavalla jonka niin hyvin tunnistin. Eli iloitsee kyllä raittiudesta joo, eikä ole aikeissa alkaa käyttää enää alkoholia, mutta ei ole löytänyt toistakaan mielekästä tapaa nollata/ irtautua arjesta, vaan mielessä on sitten kuitenkin yleensä aina arjen työasiat. Tai ehkä niin juuri elää kaikki tavalliset ihmiset joilla ei ole päihdeongelmaa mutta vaikeuksia välillä hyväksyä tämä tavallisen elämän tasaisuus. Noh, tämmöiset tunnelmat tällä kertaa. Juomaan en kyllä silti ala, jos en enää saakaan iloa perjantaista niin eipähän tarvi myöskään pelätä maanantaita. Kohta 10 selvää kuukautta takana, iloitaan sitten niistä!
Minulla on menossa 11. raitis kuukausi. Mieletöntä. Olin ihmisraunio kun kirjauduin tänne noin 10,5kk sitten. Siihen nähden voin hyvin. Raittius on kuitenkin edelleen viime viestini kaltaista eli vähän tylsää. Umpijuoppona olen niin tottunut siihen päihteiden tuomaan vuoristorataan että tämä tasaisuus vaatii edelleen totuttelua. Eräältä vertaistukialustalta kuulin että kuuluu asiaan välillä ikävöidä nousuhumalaa ja juopottelua. Siellä sanottiin että “juomisen lopettaminen ei oikeastaan ole vaikeaa, vaikeaa on olla aloittamatta uudelleen”. Kuten sanotaan että moni ratkeaa juomaan juuri tylsyydestä. Paljon olen kuitenkin sitä torjuakseni tehnyt, noudattanut lähes orjallisesti täältä saamiani vinkkejä. Viimeisimpänä vapaaehtoistyön kokeileminen. Kaikki vinkit hyviä ja kiitos niistä mutta pohjimmainen jano ei ole vielä täysin loppunut. Siitä tiedänkin että kohtuukäyttö ei taida onnistua. Pydyttelen siis edelleen raittiina, helpottaa kun tiedostaa tylsyydenkin vain olevan sairauteeni kuuluva oire. Ehkä kärsin lopun elämääni tästä alkon jättämästä jäljestä.
Vertaan joskus oloani siihen miten Bilboakin poltteli lopun elämäänsä sisällään sormuksen mahti vaikka antoikin sen pois.Kuten poltti muitakin siihen langenneita. Jopa Klonkun kaltainen riippuvuus voi syntyä. Taru sormusten herrasta on kertomus minun päihdeongelmastani.
Heh ! Jännä juttu toi tylsyys ja tylsistyminen !
Minä aikani ammattimaisesti dokailin ja olin jännä, mutta Maailma oli tylsä.
Nyt näine raittiiine tapoineni olen itse tylsä, mutta
onneksi nykyinen Maailma on jännä…
Elämässä on muuta.
Olen nyt ollut raittiina vuoden. Vuosi sitten tänne kirjautuessani mietin syvästi onko minun elämässäni sijaa millekään muulle kuin juomiselle. Se oli ainoa mielenkiinnon kohteeni, ajanvietteeni, tapani käsitellä mitään asioita ja kaiken kaikkiaan itsestäänselvyys että se kuuluu osaksi kaikkea mitä teen. Parin ensimmäisen juominen tuntuu että eihän nyt muutama mitään merkitse ja niiden jälkeen vain ei pystynyt lopettamaan. Se oli ehkä sitä pakonomaista juomista mistä olen kuullut puhuttavan. Juomisen seurauksena elämääni oli jo astunut rattijuopumukset, lastensuojeluilmoitus, itsetuhoisuus ja juurikin se mielenkiinnottomuus yhtään mitään muuta kohtaan.
Juomisen lopettaminen oli tavallaan helppoa mutta kuten kirjoituksenikin kertovat niin selvänä oleminen on ollut välillä raskasta. Ongelmien kohtaaminen ja käsitteleminen on ollut masentavaa ja kuluttavaa. En ole kokenut mitään henkistä ihmettä tai fyysistä voimistumista, päin vastoin olen ajoittain ollut hyvinkin väsynyt.
MUTTA: olen ollut raittiina vuoden, olen saanut lasten luottamuksen takaisin, menestynyt työssäni, aloittanut kauan haaveilemani harrastuksen, löytänyt ripauksen itsekunnioitusta, pudottanut painoa ihan valtavasti -näytän suorastaan tyrmäävältä ja herään huomenna ilman krapulaa. Olipahan vuosi!
Hyvää uutta vuotta kaikille tähän ketjuun eksyville. Epätoivoisessa tilanteessa oleville toivon sydämestäni voimia ryhtyä taisteluun alkoholismia vastaan. Päivä tai hetki kerrallaan, minua auttoi selkeä pitkäaikainen tavoite - olla vuosi raittiina vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka miltä tuntuisi. Elämässä voi olla myös muuta.
Iso sydän sinulle. Ihan huippua.
Hienoa ja isot onnittelut vuodesta. Loikkasin tuolta vähentäjien puolelta kommentoimaan. Itselläni 4 kuukautta täynnä ja vaikeaa välillä ollut. Mutta hienoa lukea tälläisiä onnistumisia. 
. Noin vuosi sitten kirjoittelin täällä lopettajien puolella, tavoitteena tietenkin lopettaminen kokonaan. Mutta, kaksi ja puoli kuukautta meni hienosti, sitten ratkesin ja oli vaikeaa saada pientäkään irtiottoa alkoholista. Sitten nöyränä siirryin vähentäjiin. Eihän tämä aina helppoa ole, kun on siihen niin tottunut. Oikeen ihanaa uutta vuotta ja jatka kirjoittelua. 
Todella mahtavaa!! Tämmöisiä tarinoita on aina hieno lukea.
Superonnittelut!
Mahtavaa, upea suoritus. Ja et ole yksin tun tylsyys-ajatuksen kanssa. Yksi syy varmaan omalle tissuttelulleni oli tylsyyden pakeneminen. Sillä välillä elämä on aika tasaista ja vähän tylsääkin. Raitistuminen ei myöskään poista tyhjyyden tunnetta ja se oli itselleni ehkä pieni pettymys. Asiat täytyy käsitellä juurta jaksain. Ja välillä myös kaipaan sitä huoletonta hulivilielämää, jota nuorena ystävien kanssa vietin. Silti krapulaton aamu ja oman lapsen onnellinen tuhina kainalossa on maailman paras asia. Mutta on varmasti normaalia tuntea joskus sellaista kaihoa alkoholia tai juhlimista kohtaan.
Olen ollut nyt alkoholittomana vuoden ja kohta 2kk:tta. Tällä palstalla joku joskus kyseli kuinka kauan kestää että juomishimo alkaa helpottaa. Omalla kohdalla voin todeta vuoden tekevän jo todella ihmeitä. Sen ajan kun kitkuttelee niin pystyy jo jollakin tapaa ajattelemaan myös itse eikä vain toimimaan riippuvuuden ohjaamana.
Olen kyllä joutunut muuttamaan elämääni täysin, esim sosiaaliset kuviot ovat menneet ihan uusiksi. Voi sanoa että viime vuosi meni pyristellessä eroon alkoholista, siitä eroon pääseminen oli ainoa tavoite ja se vei kaikki voimat. Tämän toisen vuoden yritän nyt alkaa opetella elämään. Olen tavallaan uuden edessä, millaisen elämän haluan raittiina? Tyhjiö jonka juomattomuus on minuun jättänyt pitää kai jollakin yrittää täyttää. En vain saisi herpaantua ja tuudittautua tähän pitkään kestäneeseen raittiuteen vaan pitäisi muistaa että kohdallani täysi raittius on ainoa oikea tapa.
Huomenta, Paljon onnea saavutuksestasi. Itselläni tuo asia pyörii joka viikonloppu mielessä, onneksi se sentään on laantunut viikolla. ei kai pitäisi miettiä asioita liikaa tulevaisuuteen vaan pyrkiä olemaan tässä ja nyt koska eihän sitä tiedä mitä elämä tuo tullessaan vuoden kuluttua:)
Olen nyt ollut juomatta yli 1vuoden ja 3kk:tta. Olen tässä ketjussa valitellut paljon juomattomuuden jättämää tyhjyyttä ja ajoittaista kaipuuta alkoholin pariin. Haluan nyt kirjata tänne muistiin itselleni että nämä tuntemukset ovat selkeästi harventuneet. Koen yhä useammin puhdasta iloa raittiudesta ja olen myös päässyt ja osannut iloita sosiaalisista tilanteista raittiina. Tämä on tosin edellyttänyt sitä, että olen löytänyt ympärilleni ihmisiä jotka eivät myöskään väritä vapaa-aikaansa päihteillä. Vähentäjien puolella mainittiin Roope Salmisen podcast jossa Salminen puhui alkoholismistaan, suosittelen kuuntelemaan. Sanoitti hyvin fiiliksiä siitä miten tajuttoman surullista ja ankeaa juomisen lopettaminen on ja miten hienoa on kun raittius alkaa pikkuhiljaa muuttua iloksi.
Muokkasin viestiäni ja vahingossa kopioin sen. En tiedä miten poistaisin sen.
Mahtava saavutus!
Tämä ketju oli kyllä voimaannuttava, antaa toivoa alkumetreillä oleville
Hyvä kuulla että hiljalleen tylsyyden tunnekin alkanut vähenemään. Itsellä sitä ei ihan hirveästi ole ollut, mut sellasista outoa tyhjyyttä kyllä ajoittain.