Koko ajan on tehtävä valintoja. Olet jo valinnut kahdesta vaihtoehdosta raittiuden, mikä on suuren arvostuksen arvoista. Nyt on sitten valittavanasi tyydytkö tylsyyteen ja itsesääliin vai haluatko jotain muuta. Vanha konsti vaanii tilaisuutta ottaa pari lasillista. Uudessa tilanteessa on nyt valittava jotain entisestä poikkeavaa. Jotain tapahtumia siellä kotisi tienoilla järjestetään. Googlesta tai lehdistä niistä on tietoja. Maksullisia tai ilmaisia. Ellei muuta, niin kirjastosta voi hakea kotiin jotakin. Ehkä näin ystävänpäivän merkeissä kahvitella jonkun kanssa.
Nyt riippuu sinusta itsestäsi, mitä teet tylsyyden välttämiseksi ja itseäsi tyydyttävän viikonlopun löytämiseksi. Toivotan rohkeutta toimia oikein!
Kiva kun olet palstalla ja kaikkea hyvää sinulle, niin lämpimin terveisin kuin olla ja voi
Kaikki raittius lähtee sinusta itsestäsi ja jos olet taipuvainen ottamaan itse asioista selvää niin kokeile A-kiltaa, tai, hei! kokeile olla raittiina ihan oma aloitteisesti ilman nimimerkki Lomapuiston häiritsevää AA-kerho mainontaa, josta on jo ajateltu niin että saako hän maksun AA-Ryhmästä.
Tunnettuahan on etta AA-kerhossa voit muutaman raittiin vuoden jälkeen mennä töihin niiden julkaisemiin lehtiin ja ylipäätänsä organisaatioon ja niin edellepäin ja sitten he kyllä maksavat sinulle kuukausipalkkaa.
Tuossa alla on A-kiltatoiminnan sivut, ja EI minä en ole A-killan toiminnassa enää mukana, enkä saa sieltä rahaa, kukaan ei saa sen enempää kuin AA-kerhon toimitsijatkaan.
Selvästi parempi
A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihdeongelmaisille ja päihdetoipujille sekä heidän läheisilleen.
A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.
Kommentoin tätä tekstiä sanalla fake news.
Totta on kuitenkin, että muutaman vuoden, jopa muutaman vuosikymmenen raittiina olleita alkoholisteja on AA:n voimapiirissä. Totta on sekin, että AA julkaisee Ratkaisu-nimistä lehteä 10 kertaa vuodessa. Sitä voi tilata kuka tahansa. 12 kertaa vuodessa toimitetaan jäsenille tarkoitettua Tiedotuksia.
Sinulle “Huono äiti” imn30 lupailee tulevaisuudessa kuukausipalkkaista lehti- tai muuta työtä. Ehkä hän näkee tulevaisuuteesi ja saattaa hyvinkin olla oikeassa.
Minäkin voin luvata sinulle jotain hyvin tärkeää ja konkreettista: et tule tänään humalaan, kunhan et ota ensimmäistä ryyppyä.
Selvillä vesillä seilataan edelleen. Viikonloppuina välillä masentaa mutta välillä selvänä olo tuo myös iloa. Lomapuistolle kiitos sanoistasi joissa viittasit itsesäälissäni piehtaroimiseen. Se oli tarvitsemani “slap on the face”, tottahan on että itse vaikutan omaan kurjuuteeni tai siihen että elämässä olisi muutakin kuin vain juominen.
Masennushetket on kuitenkin ahdistavia koska niihin vaipuessa ei edes halua mitään muuta. Masennushetkissä mikään vaan ei tunnu miltään ja siksi haluaisi juoda. Ei halua edes yrittää nousta sieltä masennuksen suosta kun ei vaan huvita.Ehkä joku tunnistaa kuvaamani tilanteen. Odottelen ja katselen auttaisiko ajan kuluminen ja pitempi raittius masennushetkien vähenemiseen.
Lomapuiston naamaläpsystä johtuen olen nyt kuitenkin aloittanut laihdutuksen ja pakottautunut muutamiin tilaisuuksiin mukaan. Tältä palstalta luin liikunnan auttavan ja suunnittelen jonkun lajin säännöllistä aloittamista, vaikka vain kävelyn. Erilaisia ryhmiä pitänee myös harkita. Kohta 2kk juomatta.
Hei, 2 kuukautta raittiutta on hieno juttu! Kävely omaan tahtiin ilman suorituspaineita on mielialaa keventävää, ihan lääketieteen tutkimustenkin mukaa. Se on minunkin lajini, niin kuin tässä ketjussa Dave2 kertoi myös. Toisinaan yhdistän kävelylenkkiin palaverissa käynnin. Silloin voi nauttia hyvästä seurasta, jakaa kolemuksiaan ja juoda pari kupposta kahvia tai iltateen.
Raitis päivä on alkoholistille aina täyden kiitoksen aihe.
Tätä valhetta on pakko kommentoida, sillä se mitä kerroin ei ole fake news.
Jos haluat AA laisena päästä esimerkiksi ratkaisu-lehteen toimittajaksi tai taustatyöntekijäksi niin kyllä siinä on omat sääntönsä ja se menee niin että sinun täytyy olla viisi (5) vuotta raittiina ja kyllä ne maksavat sinulle jonkinlaista palkkaa, koska kyseessä on kokopäivätyö lehden tekemisessä, eli ne jotka sitä Ratkaisu-lehteä toimittavat ovat kyllä raittiina ja yllätys, yllätys, on siellä lehden toimituksessa töissä myös ihmisiä jotka eivät ole alkoholisteja, vaan ihan lehden toimittamiseen kykeneviä ihmisiä, juuri niitä taustatyöntekijöitä joilla on lehti-alan taustaa, tottakai.
Kolmas selvä kuukausi on meneillään ja lähtötilanteeseen nähden on jo tässä ajassa tapahtunut hurja muutos. Olen päässyt elämään jo pari vkoa ilman minkäänlaisia masennusoireita. Niitä varmasti vielä tulee, mutta tämä masentamaton ajanjakso on ollut kuin hengähdystauko.
Olen saanut viettää useita päiviä niin ettei juomattomuus ole tuntunut miltään. Huh huh, jos “tavalliset” ihmiset elää näin niin sitä kannattaa kyllä tavoitella!
Yhä pitenevä raittiusjakso tuo voimaa. Tsemppiä kaltaisilleni, ajan kuluminen lisää voimia!
Eräänä päivänä huomaat että juomisen ajattelusta on niin kauan ettet tiedä kuinka kauan. Tiedät että se on ohi ja toisenlainen elämä jatkuu. Kuin maailma olisi muuttunut kun itse on muuttunut. Alkoholiongelma on vain jonkun muun ongelma. Maailma on kaunis.
Kiitos viestistä Lutunen. Nyt on tosiaan semmoinen vaihe menossa että uskon voivani joskus saavuttaa kuvaamasi kaltaisen tilan. Siihen on varmasti vielä matkaa, mutta uskon sen voivan olla mahdollista!
Kolmas raitis kuukausi on menossa loppua kohti. Selvänä oleminen on näinkin nopeasti muuttunut jo aika arkiseksi olotilaksi eikä tunnu enää niin ihmeelliseltä kuin alkuun. Ymmärrän niitä jotka alkaa kolmen kuukauden raittiuden jälkeen juomaan. Itsevarmuus on sen verran kohonnut että tässä kohtaa on helppo kuvitella kohtuukäytön olevan mahdollista.
Tähtään itse tällä hetkellä vuoden raittiuteen, joten eipä tarvi vaivata päätä kohtuukäyttö ajatuksilla tässä kohtaa, etenkin kun juominen edelleen vetää puoleensa.
Päivä päivältä kuitenkin raittius helpompaa. Niille jotka ei ole vielä raittiutta yrittänyt niin suosittelen kokeilemaan.
Korona tilanne on vakava ja kurja juttu. Oman raittiuden tukemiseen se kuitenkin sopii nyt hyvin. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä että arki on lähtenyt sujumaan raittiina. Elämän kotona missä muutenkin työskentelen paljon etänä, miellän jo helposti raittiiksi. Eli siitä on jo kolmessa juomattomassa kuukaudessa muodostunut uusi normaali.
En voi kuitenkaan vielä kuvitella miten voisin saada iloa sosiaalisen elämän vietosta ilman alkoholia. Tässä suhteessa olen täysin lähtötilanteessa, elämässä ei siis ole oikeastaan mitään muuta kuin pelkkä työ. Tosin mikäpä siinä tänä aikana kun ollaan kotiin teljettynä ja olen siinä suhteessa onnellisessa asemassa että saan pitää vielä työni ja hoitaa sitä etänä…
Neljäs raitis kuukauteni lähentelee loppuaan. Tilassani ei toistaiseksi ole tapahtunut kehitystä. Arki sujuu juomatta, se tuntuu jo normaalilta olla selvinpäin. Silti elämä on tavallaan harmaata ja mielessä on hyvässä muistissa miten sitä olen käytännössä koko aikuisikäni värittänyt, eli juominen. Olen saanut hyviä neuvoja tältä palstalta, esim. sen vinkin ettei pidä mielessä romantisoida juoma-aikoja, niin olen pyrkinyt tekemään, eli muistamaan realistisesti mikä on tilanteeni alkon suhteen. Silti juomattomuus on jättänyt jälkeensä jollakin lailla tyhjän tunteen. Nyt tähtään vahvasti raittiiseen puoleen vuoteen ja yritän luottaa siihen että tulee myös parempia aikoja. Voimia kaikille kaltaisilleni jotka kamppailee riippuvuuttaan vastaan.
Nyt on täynnä 4kk selvin päin. Edellisen kirjoituksen aikoihin selkeästi janotti, nyt taas ei. Tällä hetkellä olen niiiin iloinen ettei tarvi notkua vappua kännissä, vaan ulkona on ihana ilma ja paljon mukavaa tekemistä. Kai se on ihan normaalia että välillä on edellisen viestin kaltaisia harmaita oloja, oli sitten alkoholisti tai ei. Mutta raittiina mennään. Hyvä minä, hyvä te kaltaiseni raittiina pysyvät, tsemppiä te elämänmuutosta toivovat!
Onnittelut neljästä kuukaudesta.
Se on iso saavutus. Kertoo paljon asenteen muutoksesta tuo, että olet iloinen kun ei vappuna tarvitse juoda.
En ole seurannut ketjuasi säännöllisesti, enkä tiedä minkälaisia neuvoja olet saanut. Mutta tuohon “viina ikävään” annettu ohje, ettet romantisoisi juoma-aikoja, se on hyvä. Kaikessa menneessä aika kultaa muistot ja helposti unohtaa alkoholin kohdalla ne huonot ja kipeät kokemukset jotka olisivat ilman alkoholia kokonaan jääneet pois.
Niitä huonoja hetkiäkään ei kannata jatkuvasti muistella ja kiusata niillä itseään. Oletko aloittanut mitään uutta alkoholin tilalle? Sellaista josta olet aina haavelillut mutta jolle ei ole löytynyt aikaa kun on pitänyt juoda. Tämä korona-aika tietysti rajoittaa kaiken uuden aloittamista, mutta jos suuntaisit jo ajatuksesi uuteen ja mahdollisuuksien mukaan valmistelisit tilannetta. Vetäisit paksulla mustalla tussilla viivan menneisyyden yli ja aloittaisit ihan alusta.
Voi olla että olet jo paljon tehnyt, minun pitää varmaan lukea ketjusi kokonaan. Mutta hyvin olet pärjännyt. Vielä kerran onnittelut ja tsemppiä jatkoon. Sinä pystyt tähän.
En ole lukenut sanaakaan siitä, mitä olet kirjoittanut, mutta otsikkosi on mun tarinani. Hakeuduin syksyllä -19 päihdehuoltoon ja jossain vaiheessa päihdeterapeutti kysyi että juot, koska ei ole muutakaan? Itkusta ei meinannut tulla loppua.
Olen alkoholisti, koska ei ole muutakaan. Olen toipuva alkoholisti, koska on jo muuta. On löydettävä se muu, muuten alkoholiin tukahtuu.
Mikä sun elämääsi kantaa, alkoholitta?
Luen juttujasi myöhemmin, halusin vaan reagoida heti, on niin hyvä otsikko.
Kohta juomatta 5kk:tta. Juomattomuudesta on tullut näinkin lyhyessä ajassa niin arkista että tässä vaiheessa viikonloputkin ottaa jo vastaan selvinpäin ilman suurempia mielessä käytäviä jaakobin paineja. Jossakin vaiheessa ajatus lomasta ryyppäämättä tuntui mahdottomalta. Nyt en pelkäö kesäloman tuloa. Tiedän kyllä selviäväni siitä juomatta kuten tähänkin asti. Olenhan vakaasti päättänyt pysyä selvänä vuoden. Toisille toimii päivä kerrallaan -ajatus. Minulle on nyt toistaiseksi toiminut tämä ajatus vuoden raittiudesta, halu nähdä voisiko raittius tuoda elämään muuta kun sille antaa tarpeeksi aikaa. Vain vuosi, siinähän on vain yksi talvi, yksi kevät jne. Kyllähän sen verran pitää kestää.
Ja kestäähän tämän, uskon että tämä raitis vuosi kyllä toteutuu, sen jälkeistä aikaa en murehdi nyt, vaan keskityn tähän vuoteen.
Nyt viiden kuukauden kohdalla tosiaan arki toimii, mutta mieli ei ole unohtanut. Edelleen juomattomuus on liian usein tunne siitä että jää jostain paitsi. Että elämässä ei ole enää mitään muuta kuin arki. Olen kyllä yrittänyt täyttää sitä monilla iloa tuovilla asioilla, mutta nyt vielä taka-alalla on myös juomattomuuden jälkeensä jättämä haikeus. Ei aina, ei joka päivä mutta siellä se on.
Miten on mennyt nyt? Voi miten sitä toivoisi, että voisi antaa toisille päiviä, että vikasta juomakerrasta olisi enemmän aikaa, mutta eipä sitä voi kukaan elää muuta kuin tämän yhden päivän kerrallaan. Ja sitäpaitsi jokaisen pitää kuitenkin itse käydä kaikki tunteet läpi itse.
Olen itse miettinyt välillä että miten sitä on raaskinut tuhlata päiviä ryyppäämiseen, kun on niin kauheasti kaikkea muutakin mitä tehdä. Tällä hetkellä olen koukuttunut AA- ja ACA-nettiryhmiin, metsäkävelyihin ja live stream-keikkoihin ja teattereihin. Muistan silti sen alkuvaiheen, jolloin kaikki tuntui teeskentelyltä. Ja tottakai edelleen tulee päiviä, jolloin mikään ei maistu miltään.
Toivottavasti olet löytänyt mielekästä ajanvietettä itsellesi.
Ja tervetuloa AAhan katsomaan että millaista siellä on. Ainakin itse olen löytänyt muutaman nettiryhmä, missä on paljon naisia eikä tosiaankaan vain 50 vuotta selvin päin olleita miehiä, kuten täällä jossain ketjussa väitetään. Ja ihanaa kun heillekin on ryhmänsä. 50 vuotta selvin päin olleet miehet on tärkeitä myös.
Joo. Juuri tänään kun on tosiaan se vuosi ja 9 kuukautta raittiutta takana, oli hetkellisesti sellainen olo että voi kun pääsisi ÄKKIÄ pois tästä ahdistuneesta olosta. Siihen tunteeseen olen juonut. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan vaan soitin yhdelle ihmiselle. Se on kyllä huojentavaa kun saa puhua jollekin.
Kiitos Hauras kirjoituksestasi. Se ilahdutti minua paljon. Pelkkä huomio ja kuulumisten kysely tuntuu mukavalta. Rohkaisevalta kuulistaa myös viestistäsi huokuva muistutus siitä että pitempiaikainen raittius tulee kantamaan hedelmää.
Tunnistan niin hyvin tuon tunteen siitä että selvinpäin ollessa tuntuu kaikessa teeskentelyn makua. Kuitenkin lähestyvä puolen vuoden raittiuteni väläyttää ajoittain myös sen toisen puolen, eli raittiuden tuoman onnen. Nyt on juhannus ja olen vilpittömästi iloinen saadessani viettää sen selvinpäin. Varmaan tulee taas niitä päiviä että janottaa ja riivaa tunne siitä että ilman alkoa ei ole aitoa iloa ja kanssakäymistä muiden kanssa. Mutta tulee myös lisää tämän kaltaisia päiviä; ei krapulaa ja selvinpäin olo tuntuu oikealta.
Hyvää juhannusta kaikille palstalla!
