Kiitos Puutiaisen kannustuksen luon oman ketjun. Olen nelikymppinen työelämässä oleva juoppo. Alkoholin käyttö ainoa aito ilonaihe elämässä. Kuitenkin jatkuva juominen on rikkonut minut sisältä täysin.
Kohtalaisen helposti on vielä mennyt juomattomat neljä päivää mutta kokemuksesta tiedän että pahin on vasta tulossa. Parin viikon jälkeen alkaa se masennus ja tyhjyys minkä alkoholi on yleensä täyttänyt. Sitä kauhulla odotellessa. En enää edes muista voiko juomatta nauttia elämästä. Nyt tuntuu että ainakaan minä en.
Voimia kaikille kohtalotovereille, tänään ainakin selvin päin.
Huono äiti kirjoitti
Hei, sinulla on oikea alku raittiudellesi. On turha kauhistella parin viikon päästä ehkä tulevaa ongelmaa. Juomisen pakkomielle on monilta hävinnyt yhtäkkiä ja huomaamatta. Ja kun tänään olet ollut selvin päin, et voi tulla humalaan. Yksinkertaista mutta totta.
Mielestäni sinun olisi hyvä hakeutua raitistuneiden alkoholistien toveriseuraan. Siellä ryhmissä näet ja kuulet ihmisiä, jotka ovat selvinneet, kukin oman pohjansa löydettyään. Pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen, joten ei muuta kuin etsit itsellesi ryhmän, johon mennä. Huomennakin on yli 140 mahdollisuutta, ja mihin tahansa niistä olet sydämellisesti tervetullut.
Rauhallista unta!
Yhdessä olemme enemmän
Mä niin samaistun. Kun luin ton sun tekstin, niin oikeen sydämessä muljahti.
Mutta toisaalta ajattelen niinkin, että ehkä pelko onkin ihan hyvästä? Jos on suorastaan kauhuissaan riskistä retkahtaa, niin eikö se tarkoita, että on ainakin tosissaan.
Mä oon kehitellyt sotasuunnitelmia tulevia taisteluita varten ihan viikko-ohjelmaa luoden. Kerran viikossa ryhmä, kerran viikossa yks vanha harrastus, pari kertaa viikossa vertaisen kanssa kahvittelua, pari kertaa viikossa uimahallia, nuo ainakin alkuun.
Ei tuo välttämättä aluksi hyvältä maistu, mutta sitten vaikka pakotan itseni. Enhän muuten saa koskaan tietää, nautinko pidemmän päälle noista, eli siis en saisi vastausta kysymykseen, onko elämässä muuta.
Tsemppiä! Kyllä tää selätetään! 
Kiitos vastauksista. Aa:ta olen joskus miettinyt, ehkä jossain vaiheessa kokeilen.
Viikkosuunnitelma ja etenkin viikonlopuille tehtävä suunnitelma on jatkossa varmaan tarpeen.
Nyt on sunnuntai ja vitutus oikeastaan nollassa koska ainoat juomattomuuden ilot on herätä ilman krapulaa ja olla pelkäämättä seuraavaa työpäivää. Vaikka huominen onkin vielä lomapäivä niin nyt jo iloitsen siitä että saan mennä tiistaina töihin ilman säikkyjä. Varmasti mukava työviikko kun sen tekee selvänä. En murehdi nyt seuraavaa viikonloppua, vaan iloitsen viidennestä selvästä päivästä. En muista koska tämmöistä selvää kautta olisi ollut. Humalahakuisuus vapailla ja pakollinen hillitympi tissuttelu viikolla tai jopa viikkokännäily on kuulunu elämään jo niin kauan. Mutta tämä on nyt hyvä päivä!
Huono äiti
Hei, mietipä mikä sinua estää ryhtymästä kokeiluun jo nyt?
Hävettääkö ja pelottaako, että siellä tapaat tuttuja?
Pelottaako sinua selvänä myöntää ääneen, että olet alkoholisti?
Vai arveletko, että juomattomuus onnistuu tänä vuonna, kun se on ennenkin loppunut joksikin aikaa?
Kauhistuttaako sinua ajatus, että joku todennäköisesti mainitsee jumalan tai ihmistä suuremman voiman?
Vai onko niin, että haluat vielä taistella omin voimin alkoholia vastaan?
Uskotko voittavasi alkoholinhimon ja juomisen pakkomielteen?
Onko sinusta alentavaa ottaa vastaan apua entisiltä juopoilta?
Pelkäätkö läheistesi reaktioita, jos haet apua AA:n vertaistuesta?
Palaverissa ei tarvitse puhua, jos ei halua ja saa itkeä, jos itkettää.
Tiedoksesi: esimerkiksi 3 kk kokeilun jälkeen sinulla on täysi vapaus jättää palaverit.
Jokainen tunnin tai parin palaveri ja kohtaaminen jonkun raittiutta haluavan alkoholistin kanssa on vahvana tukena sinunkin raittiudellesi. Raittiutesihan on jo alkanut, vaikka onkin lepattavan joulukynttilän kaltainen.
Voin omasta ja lukuisien muiden kokemuksesta kertoa, että ensimmäiseen palaveriin meno jännittää ketä tahansa kärsivää alkolistia, mutta samalla tapahtuu vahva vapautuminen.
Kysymykseesi Onko elämässä muuta? voin vilpittömästi vastata että on. Vastuu muun etsimisestä on sinun, mutta on myös joukko ihmisiä, jotka tahtovat auttaa.
Päivä kerrallaan
P.S. Hei, näihin kysymyslauseisiin ei tarvitse missään nimessä vastata julkisesti. Ne ovat vain ajatuksien selventämiseen tarkoitettuja mieleeni nousseita kysymyksiä.
Hei Huono äiti ja kiva, että aloitit oman ketjun. Itsekin käyn kirjoittelemassa omaani, se jotenkin kannustaa minua eteenpäin, kun käyn täällä kirjoittamassa oman “tilanneraporttini” ja tästä päivästä kun päästään, onkin kokonainen viikko selvinpäin takana. Sinänsä tänään se on minulle helpompi, kun on iltavuoro. Tosin eipä iltavuorosta pääsynkään jälkeen ole aiemminkaan ollut vaikeuksia avata paria tölkkiä, tänään en sitä kuitenkaan aio tehdä. On ollut niin mahtava herätä aamuisin ilman päänsärkyä ja yökkäysrefleksiä. Viime yönä näin unta, että olimme miehen kanssa lähteneet konserttiin ja ruvettiin siellä juomaan viiniä ja olutta. Sitten tuli riita. Ihan perinteisen kaavan mukaan. Herättyäni olin hetken ihan kauhuissani kunnes tajusin että se oli vaan unta. Nukkuminen on ollut ihmeen hyvää tämän viikon aikana. Aiemmin olen herännyt järjestelmällisesti klo 3-4 aikohin valvomaan, nyt olen nukkunut melkein koko yön, lukuun ottamatta paria kertaa kun piti päästää koira käymään pihalla, se raukka on syönyt jotain sopimatonta ja reagoi heti herkästi mahalla.
Nukkuminen todella on syventynyt ensimmäisten 9 selvän yön aikana. Kiireet töissä ja pitkiksi venyneet työpäivät ovat auttaneet selvänä pysymisessä. Tietenkin sitä toivoisi että elämässä olisi muutakin sisältöä kuin juomisen jättämän loven täyttänyt työn teko, mutta menköön nyt mikä tahansa mikä pitää selvänä.
Eilen oli ensimmäisen kerran tilanne että kaveri tarjosi bisseä, tilanteessa jossa tapamme mukaan naukkaillaan yhdessä. Menin limsalla ja tilanne oli ihan ok.
Huono äiti kirjoitti
Hei!
Raittiuteni alkuaikoina olin melko pitkään jonkinlainen työholisti, mutta ajan kuluessa opin arvostamaan muutakin elämää. Nykyisin työ on siitä enää yksi osa ja raittius menee sen edelle. Joskus tuntemattomassa seurassa joku saattaa tarjota alkoholia, mutta harrastuspiireissäni juomista ei ole tapana. Niitten kokoontumisissa on lisäkseni yleensä muitakin raittiita, vaikka eivät ole alkoholisteja kuten minä.
Tänään et ole yksin
Mennyt viikonloppu oli kuluttava, jano vaivasi mutta sen kanssa oli vaan elettävä. Alkaneen viikon iloa on tuonut ihmettely miten paljon töissä saa aikaan kun pää ei ole sumea!
Tulevaisuutta ei halua vielä ajatella, mennään päivä kerrallaan. Paino ei tipukaan niinkuin luulin, tai ehkä vielä on liian aikaista odottaa tuloksia puntarilla. Mutta selvänä mennään eteenpäin.
Kuulostaa tutultu tuo muutaman päivän kärvistely selvinpäin, sillä mulla oli jossain vaiheessa sellanen kolmen päivän pakkopulla
erona siitä dokaamisesta aina välillä. Putket oli kyl riittäävän pitkiä, että ei tarvinnut erossa kännistä tai pöhnästä olla liian kauaa.
On se todella kuluttavaa elämää, joka käypi hengen ja terveyden päälle ja tätä mietin viimeksi eilen aamulla, kun vanha duunikaveri kehui menevänsä klo 9 alkoon. En millään jaksaisi sitä vanhaa elämää minäkään enää ja onkopa se sen väärti oikeestaan kenellekään. Kokeilemalla jotain muuta selviää, oisko se elämä erilaista ilman viunaa.
Itseni kohdalta voin nykyään sanoa ja kaikkien pahimpien juttujen tapahduttua,
että on elämässä muutakin. Tsemppiä tähän päivään.
Huono äiti kirjoitti
Kiva, että selviydyiti! Nestevajaus on syytä täyttää alkoholittomilla!! Päivä kerrallaan on osoittautunut alkoholisteille parhaiten toimivaksi tavaksi välttää päihteitä. Siitä sinunkin kannattaa pitää kiinni juomista ajatellen. Muita suunnitelmia kuitenkin voi tehdä pitemmällekin. Raittiina paino- ym ongelmien ratkaisut on helpompi suunnitella realistisesti. Kirjoittele ja lue plinkin juttuja, ei ole hyvä jäädä yksin miettimään asioitaan.
Tämäkin menee ohi
Mitkä ovat tunnelmat viikonlopun jälkeen ?
Minäkin voisin ottaa nimimerkiksi ”huono isä”, koska kannan niin paljon tuskaa mukanani kaikesta siitä, mitä olen juomisellani aiheuttanut lapsilleni. Tähän tuskaan voisin juoda ja lisätä tuskaa itselleni ja lapsilleni, ja näin olen tehnytkin. Mutta kierre on saatava poikki, jos haluaa olla hyvä vanhempi (tai mikä nyt on hyvä; olisiko parempi sanoa normaali turvallinen vanhempi) lapsilleen nyt ja tulevaisuudessa. Menneelle emme voi mitään, mutta haluan uskoa, että menneiden kanssa oppii elämään sovussa kun aika kuluu ja pullo pysyy kiinni.
Uskoisin, että lasin takana on hyvä äiti.
Toden totta, itsekin suorastaan pelkäsin mitä se tyhjiö tuo tullessaan, mutta kuinka kävikään, ihan normi asioilla elämä täyttynyt. Raitistuminen mahdollisti eritoten sen, että kykenin olemaan lasteni kanssa läsnä, eikä enää sitä kummaa kiirettä jonnekin.
Viinasta luopuminen kaipaa myös surutyötä, sehän on mitä luultavammin koko elämä joka pitää nyt hylätä, ei muuta kuin kampoihin sille, stop juomiselle ja elämiselle tilaa.
Viikko on kulunut edelleen juomatta, suuria vaikeuksia näin arkena ei ole ollut. Alusta asti olen pelännyt parin viikon raittiuden jälkeen tulevaa romahdusta eli totaalista masennusta ja tylsistymistä. Yllätyksekseni sitä ei vielä ole tullut. Sen sijaan on tullut surua, ja ikävöinniltä tuntuvia tunteita juomista kohtaan, miten paljosta hauskastakin joutuu luopumaan lopettaessaan ryyppäämisen. Pallottelu ajatuksella voisiko kohtuukäyttö kuitenkin onnistua tulee välillä mieleen. Eiköhän historia kuitenkin osoita ettei se taida omalla kohdalla olla mahdollista. Tämä on vissiin tuota mainittua surutyötä. Hyvä että siitä mainittiin, helpompi käsitellä kaipuuta päihteisiin kun tiedostaa että se kuuluu asiaan. Vaikea silti käsitellä ajatusta; kuka on raitis minä.
Kiitos kirjoittajille, annatte jaksamista.
Hei “Huono äiti” (ja muutkin äidit)
Et ole varmasti huono äiti laisinkaan, vaikka nimimerkkisi niin sanookin. Oletko huomannut, että täällä Päihdelinkissä alkaa suljettu (siis ulkopuolisilta piilossa oleva) ryhmä päihteiden kanssa kamppaleville äideille? Sieltä voisit saada tämän julkisen palstan lisäksi hyvin tukea päihteettömyydellesi ja siihen liittyville pohdinnoille. Tutustu ryhmään: paihdelinkki.fi/fi/aidit
Ryhmä alkaa 10.2. ja ilmoittautuminen on auki siihen asti.
Terkuin, moderaattori.
Moikka,
Suositan kyllä vahvasti ottamaan yhteyttä tuonne äitiryhmään, minullakin on kaveri jonka kanssa on käyty näitä juomisasioita yhdessä läpi. Sellaista vertaistukea…
Kohtuukäyttö ei alkoholistilta mielestäni onnistu vaan paluu vanhaan kierteeseen alkaa varsin nopeasti.
Masennusta ja uupumusta ollut itselläkin mutta otin sellaisia helposti saavutettavia arjen tavoitteita itselle joita tein vaikka ei huvittanut. Siitä tuli aina kuitenkin parempi olo. Sitten kun katsoi että vähän päivässä olikkn jo paljon viikossa…
Sen jälkeen toin elämäöni urheilun josta aloin saada hyvää fiilistä ja sisältöä. Lasten harrastuksiin osallistuminen voi olla myös todella hyvä lisä tuohon.
Sen olen oppinut että negatiivinen kierre on vaikea katkaista mutta kun pääsee positiiviseen kierteeseen niin se toimii ihan samalla tavalla, vie mennessään.
Elin myös aika lailla pöivä kerrallaan selviytyen alussa ja nyt asiat näyttävät kolmen kuukauden jälkeen jo ihan erilaisilta. Silti olen vielä matkani alussa mutta iloa alkaa jo saada asioista irti.
Itselle oli elämässä jotenkin peruspalikat sekaisin ja myös se ajoi juomiskierteeseen. Nyt kun olen niitä vähin erin korjaillut niin on päihteettömyyskin helpottunut huomattavasti.
Tänään on vaivannut tylsistymisen tunteiden mukanaan tuoma jano. Kuvitelmat siitä että enköhän jo pystyisi tämän alkoholismin hallitsemaan väijyy välillä mielessä näin kuukauden juomattomuuden jälkeen.
Ajattelen kuinka mukavaa olisi viettää nyt lauantaita viiniä ja kaljaa naukkaillen. Vastapainoksi koitan miettiä minkälainen olisi huominen paniikki yrittää lopettaa juomista ja maanantaiaamu lähteä huonoissa oloissa töihin.
Lueskelen tätä palstaa ja yritän tehdä jotain järkevää ja olla ajattelematta liikaa mitään. Kamala päivä tämä.
Mitä enemmän mielessään romantisoi ottamista ja kuvittelee juomistilannetta niin sen herkemmin ratkeaa. Se on pään sisäistä rakentamista uudelle juomisputkelle ja siihen kun sitten päälle rakentelee jonkun keksityn syyn juoda niin…
Muistan hyvin, että kun olin syvästi masentunut niin kovasti oli tuollaisi ajatuksia ja auttoihan se alkoholi hetken mutta sitten oli taas entistä pahempi olo.
Minua auttoi liikunta ja ihmisten seura kun vain sain itseni revittyä liikkeelle. On tutkittu, että reippaalla liikunnalla on parempi vaikutus kuin esim mielialalääkkeillä.
Mutta mistä ja milloin tämä näköalattomuus alkoi ? Tuskin se elämäsi on jatkunut?
Auttaisiko ihan vaan keskustelu?
Mitä tavoitteita sinulla on elämässäsi?
Juomattomuus jatkuu edelleen. Kohta puolitoista kuukautta takana. Arjessa on edistystä siten, että se menee eteenpäin päihteitä kaipaamatta. Eli sitä harmaata tasaista taaperrusta jossa ei sinänsä ole valittamista, perusasiat kunnossa. Sehän on siis edistystä jo sinänsä että viikolla ei pyöri juominen mielessä. Ongelmana on edelleen nämä viikonloput. Nyt on perjantai ja melkein toivon että olisi jo maanantai. Vapaa-aikana mikään ei tunnu vieläkään miltään kun joutuu olemaan selvinpäin.
Mikään ei varsinaisesti ole huonosti, mitään ei kyllä kiinnosta tavoitellakaan. Ei kai elämän kuulukaan olla mitään jatkuvaa pirskahtelevaa iloa, mutta olen kyllä nyt juuri siinä alussa pelkäämässäni masennuksen ja tylsyyden kuopassa.