Hienoa!
Elämä kantaa ja hyvä kertautuu.
Ongelmat kutistuvat kokoisekseen kun niitä ei ruoki.
Alkoholi ja siitä riippuvuus katoaa elämästä. Tilaa on paremmalle elämälle.
Olet löytänyt oman elämäsi.
Niin minäkin.
Maailma on olemisen arvoinen.
Nautitaan siitä.
Kiitos Miltaqille ja Lutuselle viesteistä. Edelleen, näin vuoden ja noin neljän raittiin kk:n jälkeen muista hyvin Miltaqin mainitseman tyhjyyden tunteen. Itselleni juominen on ollut niin iso osa arkea ja juhlaa että se jätti jälkeensä aivan valtavan aukon. Siinä tyhjyydessä ja tylsyydessä lilluin oikeastaan ihan koko ensimmäisen raittiin vuoden. Nyt toisen raittiin vuoteni keväässä huomaan että hitaasti mutta varmasti tuohon tyhjyyteen valuu täytettä muista asioista. Oma suhtautuminen todella muuttuu kun aikaa kuuluu. Tänään, sunnuntaina huomasin ensimmäisen kerran raitistumiseni jälkeen harmistuneeni kun viikonloppu on ohi. Olisin vielä halunnut jatkaa vapaa-aikaani. Tähän asti minulle on ollut aika samantekevää mikä viikonpäivä on, tai en ole samalla lailla tiedostanut vapaa-ajan tuomaa iloa kun en sitä enää ole juomiseen voinut käyttää. Kauan siis meni, mutta koska olen tässä ketjussani kirjoittanut viime vuonna niin paljon juomattomuuden mukanaan tuomasta ikävästä, surusta, tylsyydestä ja tyhjyydestä niin haluan laittaa muistiin myös tämän että riittävän pitkä raittius todella alkaa hälventää noita tunteita ja vapaa-ajalle alkaa tulla sisältöä tunteita ja merkitystä muualta. Tsemppiä raittiuteen sekä kaikille sen alun mustissa vesissä räpisteleville että sieltä pikku hiljaa esiin nouseville!
Tässä kyllä on suuria eroja. Juovana aikana kun pidin tipattomia tammikuita, niin kyllä jo viikossa elämä alkoi niin kirkastumaan, että välillä oikein harmitti, kun lähinnä ympäristön painostuksesta tuli taas alettua säännöllinen rankka dokaaminen.
Kun sitten pääsin oikein kunnon juomattomuuden alkuun niin äkkiä rupesi kaikki sujumaan erittäin hyvin ja sain monia kesken olleita asioita valmiiksi ja asiat, jotka olivat siihen mennessä olleet vain korkealentoisia haaveita alkoivat totetua. Ne olivat elämäni neljä parasta vuotta.
Sitten tapahtui niin kauheita asioita, että sorruin ja vajosin aivan pohjalle niin että menetin kaiken enkä enää edes halunnut elää. Sieltäkin on kuitenkin noustu.
Aloitin tämän ketjun noin 1vuosi ja 8kk sitten lopettaessani juomisen. Alkoholista eroon pyristely oli minulle äärimmäisen vaikeaa. Tyhjyys, tylsyys ja masennus kesti yli vuoden! Yli vuoden! Olen niin iloinen siitä että en luovuttanut vaan uskoin siihen että vielä löytyy parempaa. Arki on tietenkin arki ja on ylämäkiä ja alamäkiä mutta riittävän pitkän raittiin ajan jälkeen on mahdollista saada juomahimolta rauha. Tätä pitkään epäilin mutta tältä palstalta sain uskoa jatkaa pyristelyä eroon päihteistä. Olen niin kiitollinen että sain, en ainoastaan elämääni jotain muuta, vaan koko elämäni takaisin. Toivotan sydämestäni voimia taisteluun kaikille kohtalotovereille ja kiitokseni kirjoittelijoille tässä omassa ketjussani ja muissa ketjuissa joista olen ammentanut voimia matkallani!
