Hyvä kysymys.
On kait joitakin tapauksia joissa joku on fyysisen kunnon ja voimien hankinnassakin onnistunut vetämään homman aivan överiksi.
Ties millä tempuilla ja kemiallisilla konsteilla lihasvoima on saatu sellaiseksi että luut ja jänteet ja nivelet ja mitä niitä nyt onkaan rensseleitä ihmisessä eivät ole kestäneet niiden valtavien voimien repäisyjä.
Mutta, se vaatii sitten taas hulluuden puolelle menemistä, järjen käytön itseltään kieltämistä ja fanaattista yhteen asiaan keskittymistä. En usko, että normaali ihminen, täysissä tai edes kohtuullisissa järjissään pystyy itselleen sensuuntaista vahinkoa aiheutamaan.
Henkisten voimien lisääntyminen ei kai voi asioita pahentaa, jos kysymys tosiaan on voimien lisäämisestä eikä niiden suuntaamisesta johonkin yksipuoliseen tai fiiraamista aiheuttavaan ajatusten manipulointiin… ja se on sitten ihan eri asiaa kuin voimien lisääntyminen.
En oikein usko, että voimia liikaa kertyy.
p.s.
Minä sitten taas olen tämän päivän ihan vaan ollut, tehnyt hyvin vähän mitään, …no, rautakaupoassa kävin hakemassa pari vekotinta jotka maanantaina työssäni tarvitsen…
Voishan tätä sanoa laiskotteluksi, ja toisinaan sanonkin.
Mutta, omasta mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä varsinaisen laiskuuden kanssa. Vielä vähemmän voimattomuuden tai voimattomaksi heittäytymisen kanssa.
Elpymiseksi tätä ajattelen.
Että silloin tällöin ihan vaan olen. jostain kirjasta voin pari sivua lukea, radiota voin kuunnella keskittymättä siihenkään… syön mitä käsiini saan enkä murehdi semmoisista onko se varmasti nyt viimeistä molekyyliä myöten laitettua … loikoilen ja nukun vaikka päikkärit jos sattuu siltä tuntumaan.
Kun tämä on harkittua ja omavoimaisesti päätettyä vetelehtimistä, niin tämän voi sitten taas vaikka huomisaamuna (tai vaikka jo tänä iltana, jos haluaa) lopettaa ja aktivoitua taas .
Ihan miten sattuu huvittamaan.
Ja kun ei tätä ota jatkuvaksi niin eivät ne voimat, fyysiset sen parremmin kuin henkisetkään, tästä pakene. Ehkäpä elpyvät vaan, kummankinlaiset.
