omavoimaisuuden lisääminen

Me Lopettajat
21

Voimilla on taipumus lisääntyä pikkuhiljaa kun niitä käyttää. Paitsi jos voimailee liikaa, jolloin voi tulla ylirasitus, burn out tai loukkaantuminen.

Ehkäpä tuo MM:n mainitsema “tarpeellinen tietämättömyys” on sen välttämistä, jotka kutsutaan myös liialliseksi järkeilyksi. Urheilutermillä voisi sanoa että liikaa järkeillessä vastustaja päästetään ihon alle, jolloin flow menetetään, ja hävitään.

Voimaisuutta voi olla toki sekin, että osaa hakea apua ja tukea silloin kun sitä tarvitsee eikä vain yritä yksin. Avusta kieltäytyminen pelkän oman voiman nimessä voikin olla kompastuskivi.

Kuinka monta kertaa olemmekaan saaneet nähdä, kun vaikkapa Venäjän huiman yksilötaidon omaavat jääkiekkoilijat häviävät paremmin joukkueena pelaavalle Suomelle, ja huippulahjakkaat yksilöt turhautuvat yrittäessään ratkaista kaiken vain omin nokkineen. :slight_smile:

22

Te puhutte nyt kuulkaas voimavaroista. Se on ihan eri käsite kuin omavoimaisuus.

Omavoimaisuus ei tarkoita voimavaroja joita ihmisellä on itsellään. Eikä sillä tarkoiteta ihmisen kykyä selvitä itse silloin kun kaikki merkit viittaavat siihen että ihminen todellakin selviää itse.

Omavoimainen ihminen on heikoille jäille keskellä merta kaulaansa myöten uponnut tyyppi joka kieltäytyy ottamasta ulkopuolista apua vastaan päästäkseen kuivalle maalle, koska ylpeys ei anna periksi. Omavoimainen ihminen yrittää itsepäisesti räpiköidä itse kuivalle maalle vaikka kaikki realiteetit todistavat ettei hän siihen yksin kykene.

Omavoimaisuutta voisi kuvailla Albert Einsteinin hulluuden määritelmällä: “Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.” Omavoimainen ihminen yrittää samaa asiaa yksin uudelleen ja uudelleen odottaen eri tulosta, vaikka kaikki tosiasiat osoittavat että pitäisi luovuttaa ja yrittää toista keinoa. Ja kenties hakea ulkopuolista apua.

23

Keskustelu on silti hyvä, vaikka puhutaankin, luetaankin, näetäänkin, kuullaankin eri kieltä. Ja tullaan eri tieltä.

OujeaMaVoima.

24

onhan ne omavoimaisuutta, omia voimia, omia voimavaroja loppujen lopuksi ne verkostot ja yhteistyösuhteetkin joita itsekukin on varoiksi ja avuksi kerännyt ja joskus ihan lahjaksikin saanut.

Ja ovatkin muuten aika tärkeitä omavoimaisuuksia, perhana vieköön!

Facebookissa olen seurailemassa semmoistakin ryhmää kuin omavaraisuus tai jotain sinnepäin. Monessa asiassa ihmiset siellä pyrkivät mahdollisimman suureen omavaraisuuteen, mutta tottahan sitäkin tekevät kimapssa -ja se asiaa harrastavien keskusteluryhmähän on jo osoitus siitä ettei sitäkään yksin tarvitse yrittää.

Turvaverkostoja, jotka tosian lasken omiksi voimiksi ja omien voimien jatkeeksi, on hyvä alkaa hankkimaan jo siinä vaiheessa kun asiat tuntuvat olevan hyvällä mallilla, eli just silloin kun vois päällisin puolin näyttää siltä että kyllähän tässä ihan omillaankin tämän elämän läpi porskuttaa.

Kun ei se aina mene niin. Se putoaminen voi olla -ja usein onkin- ihan itsestä riippumaton juttu, maailmassa tapahtuu kaikenlaista , sellaistakin ettei ole edes vakuutuksia keksitty .

Se on sitten jonkun ääripään ajattelijan keksintöä että ihmisen omat voimat ja yhteistyö avunantoverkostoineen olisivat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.
Eivät ole, ellei itse rakenna sellaista ristiriitaa mieleensä.
Molemmilla tässä minäkin eteenpäin menen, omavoimaisuudella ja yhteistyöllä. Ja ne sopivat yhteen oikein hyvin. Apua saadaan ja annetaan, ja käytetään omia voimia. Ei siitä kannata tehdä mitään ihmeellistä, se kuuluu elämään. Luulenpa että useimpien kohdalla.

Kuten tuolla edellä jo joku sanoikin, tämä oli ihan mukava ketju. Kannustavakin, kun nostettiin esiin niitä olemassaolevia voimia. Omavoimia.

Toivomuksen jos saisi esittää niin yritettäis palauttaa keskustelu sinne posoitiiviselle puolelle, tässä ketjussa. Onhan noita omavoimaisuuden torjuntaketjuja sentään jo ennestään, että pääsee antamaan satikutia niille jotka yrittävät jaloilleen nousta.

25

Kiitos MM.

Paluusta aiheeseen.

Rakkaus on suuri voimavara. Oma rakkaus. On voimaannuttavaa kun saa rakkaustta mutta omaa voimaisuutta nostaa niin paljon se että itse rakastaa!
Jokainen rakastunut tietää että siinä sitä voimaa on! Älkää unohtako rakkautta!

26

On se niin totta.
Rakkaus voimaannuttaa.
Hiukan sivulle lipsuen toisin esille senkin että tuon ulospäin suuntautuvan rakkauden lisäksi ei ole lainkaan paha asia jos ihminen kohtuullisesti rakastaa myös itseään.
Se voi olla jopa koko omavoimaisuuden perusta.
Ellei ihminen hiukkaakaan pidä itsestään, on varmasti vaikeaa hyväksyä omia voimavarojaankaan -tai ainakin niitä tulee helposti vähäteltyä ja mitätöityä.

Kohtuudella, kuten sanoin, jos se itsen rakastaminen alkaa syömään muihin ihmisiin suhtautrumisen puolelta lämpöä ja sympatiaa, arvostusta ja kunnioitusta niin överiksi on mennyt.

Mutta, kohtuullinen itsensä rakastaminen on voimaannuttava juttu.

Ja juu, kyllä minä itsestäni tykkään, jos kohta muistakin ihmisistä. Jos tuolla tiedolla sitten joku jotain tekee. Eipä tarvitse erikseen kysyä.

27

Tämä on siis voimavaraketju, ei omavoimaisuusketju. Voimavaraketju on oikein hyvä ajatus.

Mutta mikä on omavoimaisuuden torjuntaketju? Tarkoitatko että joku olisi torjunut ihmisen omien voimavarojen merkitystä? En nyt äkkiseltään muista sellaisiakaan mutta enpäs minä ole kaikkia keskusteluja täältä lukenutkaan.

28

Noo…jos joku jossain ketjussa lienee omavoimaisuutta vastustanut, niin eihän anneta sen häiritä tätä keskustelua. Olkoon missä onkin. Tai olkoon olematta. Olenhan minä voinut ihan harhojakin nähdä kun olen ollut lukevinani että joku omavoimaisuutta pahana asiana pitää. Perun siis puheeni, lienen erehtynyt. Ja se se on oikein hyvä asia. Voimia, omia voimia ja yhteisiä voimia, molempia tarvitaan. Hyvä jos ei kumpiakaan yritetää vähentää.

Omavoimaisuuteni kasvoi taas tänään, ainakin tilapäisesti. Istuin yhdessä palaverissa, pari tuntia, yhteisiä asioita siinä… ja sain niin hyvää palautetta tekemisistäni että kas kummaa; kotimatkalla se ihan edellispäivien kaltainen kauppakassi tuntui paljon kevyemmältä… on se omavoimaisuuden vaihtelukin kumma asia.

Ettei vaan siinäkin kaikki vaikuttaisi kaikkeen?

29

Minun omavoimaisuuteni kasvoi kun näin tilini saldon. Juomattomana on rahaa jäljellä, uutta tulossa. Omavoimaa, jeeeeeessss!!!

30

Yksi tapa mitata alkoholistin omavoimaisuutta, on laskea, monestiko on erehtynyt luulemaan hallitsevansa alkoholinkäytön.

Ajattele, ajattele, ajattele

31

Kyllä, myönnän että tuosta on minunkin omavoimaisuuteni saanut tukea kovasti. Ei se aina johtunut pelkästään juomisesta, on tähän elämään mahtunut muitakin kommervenkkejä, mutta kun joskus ei kertakaikkiaan rahaa ollut, eikä edes tietoa mistä saisi ja milloin, niin kyllä se voimattomaksi veti.

Ei ole raha tärkeintä elämässä, ei, moni asia menee sen ohi, mutta kyllä sitä vaan elämiseen tarvitaan.

Ja olo on vahvempi kun sitä on, sen verran että tietää pärjäävänsä kunnes jostain lisää tulee.

Kyllä se voimaa on.

Pontikkaa muuten kutsuivat joskus “sorretun voimaksi”. Silläkin oli oma taustamerkityksensä, mutta ei se nyt tähän lopettaneiden omavoimaisuuteen enää kuulu. Ja taisi olla vähän huonoa voimaa, alunperinkin.

32

Rakkaudessa ihmiseen on voimani määrä
Ilman rakkautta olen voimaton
Rakkaus ihmiseen.
Itseeni
Ihmiskuntaan
Tähän maailmaan
Joka ei aina niin kaunis
mutta niin ainoa mitä meillä on.

Tänään ostan kukan.
Oman voimani merkiksi asetan sen pöydälle
Termoskannun ja sanomalehden viereen.
muistuttamaan minua rakkaudesta.
Voimasta.

33

Mittaamattomat ihmisen omat voimat.
Tämä ketju on nostanut niin paljon omia voimia esille että pakosta tulee omavoimainen olo lukiessa. Ei vain huomaa omia voimia eikä yhteisiä ellei joku tai joku asia niistä muistuta. Miksi se on niin? Miksi helposti masennetaan itsemme sanomalla ettei minussa ole mitään hyvää?

34

Oiskohan se niin, että meidät kylmän maan kansalaiset, kahden “isomman” maan puristuksessa kasvaneet metsäläiset, on kasvatettu ajattelemaan, että älä luule ittestäs liikoja, piä turpas kii, ni et saa turpaan? Tee vaan se työs.

Tai ehkä tämä on vain oma kokemus eikä kerro mitään suomalaisuudesta.

35

Jännää minusta on se, että tiemmä myös ruotsalaiset pitävät itseään vaatimattomina. :bulb: Asenteensa urheiluunkin on omasta mielestään jopa nöyrä, verrattuna suomalaisten ja norjalaisten (hiihtäjien) uhoon ennen kisoja. Ainakin näin pohti eräs ruotsalainen urheilutoimittaja muinoin, maansa kahmittua talvikisoissa taas useamman kullan kuin Suomi.

Ruotsihan ei ole joutunut sotimaankaan pariin sataan vuoteen, jolloin se soti paljon suomalaisvoimin. Tosin olimme silloin samaa maata, eli oikeastaan me suomalaisetkin olimme silloin ruotsalaisia. :smiley:

Minulle tuli muuten hyvä fiilis, kun edellisellä sivulla kirjoitettiin rakkaudesta. Se on mahtava asia, ja koen sen omakseni jotenkin vaikka olenkin perheetön yksin eläjä. Elämälle kiitos, etten kuitenkaan ole rakkaudesta ihan osattomaksi jäänyt,

Rakkaus on suomen kielessä niin mahtavan voimakas sanakin. Sehän on kovine konsonantteineen varsinainen ärräpää! Rrrrakkkausss! Jotain niin paljon munaksikkaampaa kuin joku laav tai liebe. No, ruotsin kärlekissäkin on kovat konsonantit, mutta lausutaan niin kovin pehmeästi ‘tsääleek’.

No, rakkaudesta rahaan. Rahaa tarvitaan, se on totta. Ja kun se riittää elämiseen, sitä ei tarvitse miettiä koko ajan ja voi keskittyä muihin asioihin.
Rahaa joutuvat miettimään alituiseen köyhät, velkaantuneet, ja me aloittelevat poliitikot joiden on haalittava jostain kampanjarahaa kasaan. :bulb:

36

Vaatimattomuus varmaan välillä sekoitetaan alistumiseen. Vaatimaton on helppo olla, kun on asiat hyvin.

Pitäisi kai tuota metsäläisyyttä sen verran vielä avata, että kun kerta olemme niitä viimeisimpiä “sivistyneitä” alkuperäiskansoja, niin joku voimahan kalevalaisuudessa, metsässä ja geeneissämme on. Suomessa on hyvä tehdä eläinkokeita ominaisuuksiemme takia. Me tropiikin karvattomat apinat olemme asuneet täällä kauan, samassa kohtaa.

Mutta tosiaan rakkaus rulettaa. Se on niin kova sana, että on eräänkin bändin mukaan jopa ruma sana.

Joskus oli elämässäni aikakausi, jolloin olin ahdistunut siitä, että mua ei rakasteta. Sain voimaa oivalluksesta, että ohitan oman nälkäni ja aloin rakastamaan muita - ensisijaisesti mulle tärkeitä ihmisiä.

Opettelen yhä.

37

Kiitos Tuplaämmälle taas ajattelemisen aiheesta. Sydänhymiö.

38

Viime yönä heräsin pari kertaa. Jonkun minuutin mietiskelin ja nukahdin uudestaan. Sitä ei kovin usein tapahdu, yleensä nukahdan illalla helposti, ja aamulla avaan silmäni, alan uutta päivää katselemaan. Oli tulossa työpäivä, muutaman viikon joutenolon jälkeen. Ja sellainen homma, etten ole enen tehnyt. Aivan uusia menetelmiä, minulle. Piti sitten aivojen niitä asioita käydä läpi vielä nukkuessakin.

Hyvin se meni, homma onnistui ja huomenna jatkuu.

Päivä ulkona, koko ajan tarkkaavaisena, fyysistäkin voimaa tarvittiin, ja ennenkaikkea yhteistyötä oikein ajoitettuna muutaman kaverin ja helkkarin ison nosturin kanssa.

Nyt on jokseenkin raukea ja väsynyt olo. Voimia on käytetty, ja niiden pitää saada nyt palautua. En tänään enää mihinkään voimia tarvitsekaan, se on nyt sitten ilta ja illan rauhallinen olotila … syömistä, muutama sana puhuttavana, ehkä joku mukava kirja… laiskansitkeää roikkumista netissä katselemassa… siinä se menee.

Mutta se on tässä jujuna, että ne voimat eivät oikeastaan kulu käytettäessä, eivät vähene, vaikka se pieni palautminen tarvitaankin. Väsymyksestä huolimatta olo ei ole mitenkään sellainen että voimattomana itseäni pitäisin.
Pikemmin on sellainen tuntu että voimat kasvavat kun niitä käyttää.

Tämä tyytyväisyys onnistuneesta päivästä on sekin sitä omaa voimaa joka antaa turvallisen ja rauhallisen tunnetilan.

Eiköhän tämä ole aivan sitä mitä omavoimaisuudeltani odotankin. En minä enempää tarvitse, näin on hyvä.

39

Voimia on, kuten on tässä positiivisessa omavoimaisuuden etsintäketjussa huomattu.

Tieto ja looginen päättelykyky on voimaa, mutta voimia on enemmän kuin äkkiä uskoisi.

Ihminen tietää enemmän kuin tietää tietävänsä!

Tietoinen ajattelu toimii, hitaasti ja keskitetysti, tarkastikin. Mutta suuren osan päivitäisistä päätöksistä , koskien sitäkin mitä teemme ja mitä jätämme tekemättä, me teemme intuitiivisesti, tuomatta sioita tietoiseen harkintaamme. Vaikkapa työmatkalla rekisteröimme koko ajan kymmeniä, satojakin erilaisia asioita, ja koska suurin osa niistä sujuu “rutiinilla”, etenee siten ettei niihin tarv itse reagoida, ne eivät nouse tietoiseen käsittelyyn. Ja siellä tiedostamattomassa meillä on paljon voimia, tietoa, nyrkkisääntöjä, asioiden käsittelyohjeita -mutta myös niitä valmiita latuja, jotka ovat uontuneet autommaatisiksi reiteiksi ajan oloon, ja niissä on sellaisiakin jotka kannattaisi vaihtaa parempiin. Just niitä päihdejuttujakin, joihin uratuneet aivot pysrkivät palaamaan kunnes uusia latuja on tarpeeksi poljettu jotta ne ovat helpommat lasketella kuin vanhat.

Väittävät jotkut asiaa tutkineet, että tietoisen mielen käsitellessä noin 50 bittiä sekunnissa, se intuitiivinen puoli käsittelee samassa ajassa kolmesataatuhatta kertaa tuon määrän!

Siihen ajattelun osaan vaikutaminen siis voi olla paljon tehokkaampaa kuin vaikkapa tietoisesti lisätiedon hankkiminen lukemalla ja opettelemalla tai kuuntelemalla viisaita puheita. Sitä tietoa ja taitoa ja keinoja ja työkaluja on olemassa ihan itsellä, kunhan ne saa päästettyä irti.

Ja väkisin ne eivät tahdo esiin tulla, varsinkaan jos yrittää erilaisilla kielloilla tai pakotteilla muokata ajatteluaan.

Tätä positiivista “itsensä jujuttamista”, ihan muihin asioihin keskittymistä ja niiden kautta asenteiden muokkausta tarvitaan.

Ja uskoa omiin voimiin, jos ne omat voimat kielletään, niin kai ne sitten hiljenevätkin. Ja voimattomaksi muuttuu.

40

Aivan pirteänä taas avasin silmäni viisi minuuttia ennen kellon soittoa.
Se on yksi noista ihmisen intuitiivivista tietoalueista; tajunta tuntee tunnit ja minuutitkin, ja kun on tieto siitä että jollain kellonlyömällä tarttis herätä, niin sehän toimii. Vaikka aika olisi tavallisuudesta poikkeavakin.

On niitä kaikkia kummalisuuksia ihmisen aivoissa.

Hetken taas ehdin olemaan ihan joutilaana, jotain kevyitä kotihommia siinä näpräilin… ja nyt kun tuli pieni urakka jossa joutuu jopa nostelemaan ja kantaman vähän painavampia rakennusmateriaaleja, niin onhan tässä oudokseltaan aamulla hartiat hiukan kipeinä, ja käsivarsissakin tuntuu.

Semmoista se on, tämän omavoimaisuuden kanssa.
Jos voimia ei käytä, ne perhanat eivät säästy ja kasaudu vaan kuihtuvat!

Ihan sama se on psyykkisten voimavarojen suhteen, käyttäen voimistuvat ja lisääntyvät.

Ei siis kannata heittäytyä tahallaan voimattomaksi ja tekemättömäksi, itselleen siinä vahinkoa aiheuttaa.
Kun ei aina kuitenkaan voi kaikkea toisilla teettää.

Voimaannuttavaa perjantaipäivää kaikille!