omavoimaisuuden lisääminen

Me Lopettajat
1

Keskustelu kääntyy täällä usein muiden kuin omien voimien esiinnostoon. Aivan ymmärrettävistä syistä.
Eihän kukaan kai jaksa kaikkea ilman apuvoimia tai ainakin voimien käytön apuvälineitä.

Voisi ehkä kuitenkin, jatkuvan vääntämisen välttämiseksi, yhdessä ketjussa keskustella asioista omien voimien käytön ja mahdollisen lisäämisen, ja myös eri voiman ilmenenmismuotojen kannalta.

sekoittamatta tähän nyt ollenkaan niitä muita voimia.

Luultavasti me arvostamme ja mittaammekin itsessämme voimavaroja ja resursseja kovin eri arvojärjestyksessä.

Miten niitä kukin tärkeysjärjestykseen asettelee, siitä voisi ehkä saada aikaan jopa toisillemme vinkkejä antavaa keskustelua. Etsimättä sitä parasta tai voittajaksi julistettavaa arvojärjestystä.

Onko siis omavoimaisuuden mitta siinä paljonko nousee rautaa penkistä?
Siinä montako opintopistettä on viime kuukausina kertynyt?
Siinä miten monta työtuntia kalenterissa on?
Siinä millaista palautetta ympäristö ja läheiset ovat elämästäsi nyt antaneet?
Veriarvojen lukemissa?
Siinä miten kauan olet ollut ilman päihteitä?

Vai jossain muussa?

Omalta kohdaltani voisin aloittaa sanomalla ettei ainakaan suoranaisesti mikään noista, joskaan en kyllä ole edes erityisemmin pyrkinyt mittaamaan niitä omia voimiani.
Minulle on riittänyt se, että ovat huonommista ajoista kovasti lisääntyneet, ja tuntuvat just minun elämääni sopivankokoisilta, neklin.

Minulle se omavoimaisuus on pitkälti sitä, että tunnen hallitsevani itseäni (ja omaisuuttani, kuten lakiteksti asian määrittelee, heh) eli voin suunnitella tekemisiäni melko vapaasti.
(Joo,joo, toki voi taas saivarrella ettei semmoinen vapautta ole kun ei pysty edes luoinnonlakeja kumoamaan, lentäminenkään ei onnistu)
Minun siis ei ole pakko suorittaa kovin paljon. Monet asiat, sellaisetkin, joita joku muu pitää ihan välttämättöminä tehtävinä, voin ilman omantunnontuskia jättää väliin.
Ja sitä se on, että uni ja ruoka maittavat, molemmat.
Ja että aamulla herään kohtuuvirkeänä, eikä ylösnousu ja päivän vaihteleviin tekemisiin ryhtyminen tunnu raskaalta tai vastenmieliseltä.

No, on se tietysti sitäkin, että jos tuo mopo tekee lakon, niin jaksan polkupyörälläkin mennä muutaman kilometrin päähän kauppaan tai lähimmälle linja-autopysäkille josta sit taas eteenpäin… ja kai kävellenkin jonkun matkaa. Ihan tyytyväinen olen voimiini siinäkin suhteessa.

Ja semmoinen tärkeä osa, siis minun mielestäni, on kohtuullinen stressinsietokyky. Voimavarana pidän sitäkin. Ei se minulla varmaankaan mitään huippuluokkaa ole, ja siksi olen jo jättänyt väliinkin pahiten rassaavia yhteisöllisiä tehtäviä… mutta näin tavalliseen elämään riittävässä mallissa sekin on . Edelleen, omasta mielestäni. Mutta olisko sitäkään sitten muilla niin asiaa mittailla, itse kai minun on stressienikin kanssa elettävä.

Niin… ne henkiset voimavarat… omieni kanssa tulen toimeen, ja kai nämä tähän elämässä taapertamiseen riittävät. Lukea osaan, ja jonkun sanan kirjoittaa… luulen tietäväni mistä mihinkin asiaan tietoa haen kun tarvitsen… sillä tässä mennään.

Toki, järkeä ja loogista päättelykykyä saisi olla enemmän, en hanttiin laittaisi. Mutta ei tässä nyt mitään tuskaa ole vaikka tällä määrällä on eteenpäinkin mentävä.

Että semmoisia voimia, minun arvoasteikossani. Siis omia voimia, jätetään nyt ne muut voimat edes tästä ketjusta pois, jos sopii, niistä lienee juttua noissa muissa ihan kiitettävän runsaasti.

2

Minulle tärkein voimavara on hyvä olo. Ei ole mittaria mutta sen tuntee. Kun ihmisen on hyvä olla, hän jaksaa enemmän.

3

Taitaapa olla niin, että minunkaan tärkeimpiä voimavarojani ei ole helppo mitata.
Niitä voin arvostaa ja pitää tärkeinä, ja monen kohdalla voi olla niin että vasta voimien katoaminen havahduttaa siihen miten tärkeä jokin oma voima on ollut.

Minulla on tuossa radio auki, kun jotain pientä puuhastelen…keskustelevat juuri siellä muistisairauksista. Siitä kun muisti katoaa.

Näin kuunnellessa se tulee mieleen, onhan se yksi melkoinen voimavara, muisti. Sen varassa on kovin paljon asioita elämässä selviytymisessä.

Niin… on tietysti mahdollista että sen voiman kokonaan kadotessa ei sitä itse välttämättä ymmärrä, miten suuren voimavaran on menettänyt -tai sitten sen ymmäretää, ja hätäännys voi olla paha.

Niin… muisti on yksi niistä omista voimistani joka on kovasti arvokas.

4

ilman muistia on hyvin avuton. Se on tärkeä voimavara. Voimavaroja ovat niinikään kaikki aistimme. Nekin huomaamme vasta kun joku heikkenee. Näkö ja kuulo eivät ole korvaamattomia, mutta suuria voimavaoja kyllä.
Kun veljeni kuulo heikkeni hän eli omin voimin mutta huomasimme miten elämänpiiri kaventui kun ei kuullut , hän jättäytyi paljon yksin kun ei kuullut muiden puhetta. Kuulolaite oli kuin paluu elämään. eikö kuulolaite ole myös oma voimavara kun sen on itselle saanut?

5

Mikä on rajana mikä on omavoimaisuutta ja mikä muuta?
Kuukausilippu on voimavara ja sillä on hinta ja määrä. Minulle se on oma voimavara.
Eikö ole vai? Aineellinen voimavara on myös turvana. Raha ei tee onnelliseksi mutta se rauhoittaa. Pitää paikkansa. Sen tietää kun on ilman rahaa ollut.

6

Voimia on näköjään löytynyt, kiitoksia Krisselle ja Jartsille viesteistä.
Niin, kyllä minäkin olen valmis laskemaan nuo materiaaliset voimavarat ihan oikeasti olemassaoleviksi voimavaroiksi, ja omiksi voimiksi, siinä mielessä että apuna ovat kun tiukalle menee.

Ehkä ei kannatakaan alkaa halkomaan hiuksia siitä on voima ja mikä ei. Voimavarana voi kai olla hyvinkin joku sellainen mikä ei ole kirjaimellisesti ottaen voima. Vaikkapa rautakanki. Semmoinen minulla on, ja se on ihan oma. Ei, ei se minustakaan ole itsessään voima, ei siinä kangessa voimaa ole. Mutta, kun se kanki, sen koulussaopetetun laskutoimituksen mukaan …vivusta ja vivun varresta ja sen pituudesta ja voimasta… on se usein isona apuna eli ainakin käsitteellisesti voimavarana… ainakin minä sen sellaiseksi tulkitsen. Voimavara ne ovat minulle muutenkin, ne kaikenkaltaiset työkalut joilla on pientä toivoa joskus saada tehtyä työtä jolla saa rahaa jolla jatketaan tätä hauskaa elämää ja sen huolettomuutta…

Mutta, entäs jos vielä hiukan laajentaisin voimavaran olemusta?
Minusta kun tuntuu että yksi tärkeistä voimavaroistani on mielikuvitus.
Jos joskus todellisuus ja just tämänm hetken tilanne onkin tilapäisesti harmaa ja vähän synkkäkin, niin se hyvä mielikuvitus voi loihtia just sen tarvittavan toivon ja paremman huoimisen uskon… ja minulla se toimii, se mielikuvitus, kohtuullisen hyvin. Ei minun juuri tarvitse kuin päivän touhotettuani, tärkeimmät arkihommat hoidettuani, syödä hyvin vatsani täyteen, asettua harkitun mukavaan asentoon sänkyyn selälleni ja päästää se mielikuvitukseni irti…hymähdellä siinä sitten sen tuomille mielikuville ja nukahtaa kevyeen horrokseen…

Hmmm… taidankin laittaa sen mielikuvituksen lähemmäs voimavaralistani kärkipäätä.

7

Te ootte kyllä ymmärtäneet tämän omavoimaisuus- käsitteen ihan väärin. Kuten luovuttamis- ajatuksenkin.

Te ootte ihan pihalla.

Mä voin kertoo teille miten se homma menee. Hetken kuluttua.

8

Mielikuvitus todellakin!

Positiivinen asenne on raskassarjan omaavoimaa!

9

Onko asenne sitä miten maailman kokee?

Eino Leino:

Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk’ on niin hellää ja hyvää
Kukat suuret mun aukeevat sydämesssäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

10

eiköhän se jotain sentapaista ole. Ainakin sinnepäin , niin suurella yhtäläisyydellä että minulle kelpaa määritelmäksi.

Tuo Leinon runonpätkä…
sopii hyvin tähän asiaan.

Minäkin voin muistaa hetken jolloin asenne, tunne, maailman havainnointi oli jotakin tuollaista kuin Leino kirjoittaa.

Ja sae, että muistan, tiedän että elämässä voi ihan oikeasti olla tuollaiselta tuntuvia hetkiä, se tieto on valtava voimavara. Se auttaa jaksamaan silloin kun asenne on jotain ihan muuta, ja tuntuu ihan joltain muuulta. Ehkä muuten sellaisen hetken ja sellaisten hetkien muistamista, mieleen kiinnittymistä auttaa juuri tuo että joku on osannut kuvata sen noin kauniisti.

On siinä voimaa.

11

Omavoimaisuutta on se ettei tarvitse apua tai ulkoisia voimia esillä olevassa asiassa. Saattaa päästä tai olla pääsemättä ylös suosta tai jäistä tms… Omavoimaisuutta (omin voimin selviytymistä) on hyvin monta lajia.

Täällä ollaan yleensä kiinnostuneita sellaisesta omavoimaisuudesta jossa ihminen pelkästään oman tahdonvoimansa avulla vastustaa omaa mielitekoaan juoda alkoholia. Jos ihminen kuitenkin päättää hakea tahdonvoimalleen tukea vaikkapa AA:sta, ystäviltä, A-klinikalta, Plinkistä, tms, ei hän ole pysytellyt raittiina omavoimaisesti vaan tukea hakien. Ja näissä tapauksissa ei tietenkään saada koskaan tietää olisiko ihminen sillä kerralla onnistunut vastustamaan viinan houkutusta omin voimin. Jotkut vapaaehtoisesti tukea hankkineet ovat tosin väittäneet etteivät olisi omin voimin selviytyneet, mutta tästä ei ole muuta näyttöä kuin heidän uskomuksensa (joka tosin voi perustua vaikkapa useisiin epäonnistuneisiin yrityksiin (mutta olisihan se viimeisin silti saattanut onnistua, mistä sen tietää kun esimerkkihenkilö ei pelkästään omin voimin yrittänyt enää)).

Tarvittava omavoimaisuuden määrä tässä asiassa vaihtelee suuresti koska se vastuttettava asia, alkoholin mieliteko, vaihtelee myös. Monilla alkoholisteilla se alkoholin mieliteko lisäksi saattaa paisua dramaattisesti hallitsemattomiin mittoihin muutaman alkoholiannoksen nauttimisen jälkeen.

12

Kiitos, hyvä ketju!
Hyvät tunnekokemukset ovat voimaa, kielteisten muistelu syö voimia.
Ketjusta näkee että voimia on jokaisella paljon mutta niitä ei huomata tai uskalleta huomata.
Ihmisen asenne elämään kehittyy jo lapsena. Jos silloin saa voimiinsa uskovan asenteen eli paljon hyviä kokemuksia ne antavat voimia. Mutta jos lapsi alistetaan eikä hän saa uskoa voimiinsa hän ei aikuisena uskalla uskoa niihin. Sen muuttaminen on kovan työn takana.

Mutta ihminen voi muuttua ja muuttaa asennettaan. Tutustuminen omiin voimiin ja niihin uskominen on sitä.

Kertokaa lisää voimistanne, tämä ketju on pitkästä aikaa hyvä ja positiivinen!

13

Fyysinen voima. Mä oon niin juntti, että rakastan kauniita lihaksiani ja sitä, että mun kroppa jaksaa ja kestää, vaikka pään sisälmykset olisi sijoiltaan. Mä olen Suomen Hevonen. Mun jalat kantavat.

14

Edelliseen viitaten, kauniista lihaksista puhuessani, tuli mieleen että kauneus on katsojan silmissä. Ja se kauneuden näkeminen on varmaan mun paras voimavara. Osa kuvataiteilujuutta, Lujuutta. Ihmettelyn ja ihailun taito. Silmän ja käden taito. Näkemisen taito.

15

Fyysinen voima on voimaa aivan nimenomaisimmillaan, tietysti.
Ja tarvitaan sitä, edelleen, vaikka henkisillä voimilla nykyään monessa suhteessa enemmän tulosta tehdään.

Pian’On esiintuoma fyysisen voiman ja lihasten kauneus, katsojan silmissähän se on.

Fyysinen kauneus on on varmasti myös voimavara, ja ne joilla sitä on, oppinevat ihan automaattisesti sitä myös hyödyntämään.

Muuttuukohan ihmisen omien voimiensa arvostamisjärjestys ihan itsestään iän lisääntyessä, vai onko se sidoksissa siihen mihin suuntaan ihminen itse itseään hiljalleen muuttaa?
Muutosta ainakin useimpien kohdalla tapahtuu.

Monien asioiden arvostus on tietysti ainakin omalla kohdallani säilynyt, ihan nuoresta lähtien, mutta jonkinlaista painopisteiden muuttumista olen huomaavinani. Vai meneekö se niinpäin, että ihminen oppii hyväksymään itsensä paremmin ja arvostamaan niitä voimavaroja jotka itsellä on ja lakkaa murehtimasta sitä että kun tuollakin kaverilla on tuossa suhteessa noin paljon enemmän voimia kuin minulla… eli ne käytettävissä olevat voimat saavat sen oman arvonsa vasta kun ne tunnustetaan ja lakataan murehtimasta sitä mitä ei ole?

16

Joskus voi tietämättömyyskin olla voimavara. Siis joskus, tottakai yleisesti ottaen tieto on sekä valtaa että voimaa. Mutta voi se olla niinkin, jossain tapauksissa, että parempi kun ei tiedä.

Painonnostossa -sitäkin kokeilin, kuntoilumielessä, mutta en oikein syttynyt, sitten kuitenkaan- minulle kokeneempi kaveri neuvoi siihen tyyliin, että nostoon keskittyessä nimenomaan ei pidä ajatella sille nostettavalle raudalle mitään painoa. Jos tarkkaan tiedät, että tuo on enemmän kuin olet koskaan kyennyt nostamaan, se muuttuu mielessä vielä raskaammaksi, ensin epäilet että ei se ehkä nouse, sitten alat olemaan varma siitä ettei se nouse, ja kun olet jo mielessäsi päättänyty että en jaksa tuota nostaa, niin et jaksa, et vaikka voimaa olisi, tekniikka olisi, se vain ei voi onnistua jos “tiedät” ettei se ole mahdollista.

Monessa muussa asiassa olen huomannut että tuossa on hiukan perää.

Työnteossa olen usein havainnut, homman tehtyäni, että jos olisin etukäteen tiennyt miten rankka homma on, en olisi siinä onnistunut -juuri siksi että olisin alunperinkin valmistautunut luovuttamaan kesken.

Eli, joissakin asioissa voi tietämättömyys olla voimavara… ainakin sikäli, että vaikkei se voimia lisäisikään, niin liian tarkka kuva homman raskaudesta voi jarruttaa voimien käyttöä, antautumismieliala lamaannuttaa. Ehkä olennaista ei olekaan se, että tarvitsisi saada lisää voimia vaan se, että saadaan ne olemassaolevat voimat käyttöön ilman jarruttavia tekijöitä?

17

Voj ej, liian paljon mielenkiintoisia pointteja jälleen, infoähky. Haluis kommentoida joka väliin.

Puutun yleensä epäoleellisimpiin asioihin, koska oleelliset ovat sellaisia aarteita, että niitä tulee pohdittua salaa ja yksin.

Painosta sen verran haluan sanoa, että pyysin miestäni nostamaan mut sängystä eka silleesti, että ajattelen kevyitä ja sen jälkeen, että mietin niin, että et pysty liikuttamaan mua senttiäkään. Ei saanu mua irti tokalla yrityksellä, koska olin liian painava. Mieli on ihmeellinen. En tosin tiedä, kumman pää sai efektin aikaan.

18

mies metsänreunasta kirjoitti

Kun juomisesta kärsivä soveltaa näitä kokemuksia ja ajatuksia alkoholiongelmaansa, hän voi päätellä, että yhden päivän juomattomuuden toteuttamiseen riittää vähempi voima kuin 10 vuoden raittiuteen. Ja onhan moni rankkakin juomari välillä ollut yhden päivän ilman huikkaa. Taaksepäin katsoen vuodet ovat menneet kuitenkin käsittämättömän tuntuisen nopeasti, sekä juovat että raittiit.

Päivä kerrallaan

19

Kyllä, olen Lomapuiston kanssa samaa mieltä. Toki lopputulos on se tavoite, eli jonkinlainen visio siitä millainen homma on valmiina, pitää olla, mutta just noinhan se on, työ kannattaa pilkkoa pieniksi paloiksi ja tehdä ne.

p.s.
tuota osasin minäkin toteuttaa, kun elämäntapaani ryhdyin muuttamaan. Ensimmäisinä päivinä keräsin etäisyyttä alkoholiin vieläkin pienempinä paloina. Tunnitkin tiesin tarkkaan.

20

Tämäpä on paras ketju mitä täällä olen lukenut. Ei kukaan ole vielä lyönyt millään kirjalla päähän.

Tuonpa mukaan oman huomiono.
Minulla oli ennen tapana ajatella että säästän voimiani ja vältän tekemistä jos ei ole pakko. Voimien kanssa ei ollut hyvä tapa. Voimat vähenivät kun niitä säästettiin. Käyttäen lisääntyivät.