Smokki, voipi olla niinkin. Minulla se juna taisi mennä ohi jo.
Siksipä olisikin varmaan parempi olla osallistumatta ollenkaan tämän kaltaisiin keskusteluihin ja antaa niiden kilvoitella paremmuudesta, joilla tarvetta siihen on.
AA on yleinen sylkykuppi, jota haluan kyllä varmaan jatkossakin silloin tällöin puolustaa ja samalla tietenkin myös omaa ihmisarvoani ja niiden jotka siellä käyvät.
Kuivis, nyt vähän hävettää, taisin kerjätä myötätuntoa, kiitos.
Hyvin analysoitu tuo mitä kutsuin itse sylkykupiksi.
Anteeksi Rande, en jaksa alkaa vastata sinulle. Tämän keskustelun juuret ovat toista vuotta pitkät. Kysymys ei ole tuosta, mitä alussa esität, mutta ei siinä mitään…mukaan vaan omaa näkemystä kirkastamaan. Jätän mielelläni taas paikkani jollekkin uudelle ja innokkaalle tässä keskustelussa ja pohdinpa omiani taas vaikkapa tuolla omassa kejussani.
Tuli minullekin tuossa vähän aikaa sitten ihan tuolla sorvin ääressä, että miksi ihmeessä pitää ylipäätään jaotella raitistuminen eri tyylilajeihin tai suuntauksiin.
Jos päihderiippuvainen raitistuu, kyseessä on sen luokan ihme ja siunaus ylipäätään, että pitääkö siitäkin tehdä joku eri oppisuuntien välinen kiistakapula, jossa on ehdottomasti tarpeen kritisoida eri raitistumistapoja. Mitä mieltä Rande on tästä?
Siis haloo, ihmiset, aatelkaa: Kritisoida raitistumistapoja! Jos olisin nuorempi, sanosin että ei vittu siis haloo! Siis jos olisin esim. 2 vuotta nuorempi. :mrgreen:
Kyseenalaistaminen ei vielä mitään, mutta pelkkiä kärjistyksiä, vastakkainasetteluja ja olkinukkeja vastaan argumentointi on tuskastuttavaa ja ärsyttävää.
Ja mitä tulee Päihdelinkin lakiin, minä tiedän kyllä miltä tuntuu olla tahallisen pahantahtoisen, jopa suoranaisessa vahingoittamistarkoituksessa harjoitetun pitkäaikaisen kiusaamisen uhri.
En kuitenkaan ole marttyyri, koska itsehän olen verta nenästäni usein kerjännyt. :mrgreen:
Minusta olen yrittänyt suhtautua mm. Metsänreunan miehen viesteihin pelkästään niiden asiasisällön pohjalta, mitenkään henkilöön käymättä. Henkiöön käymistä meidän ainakin tulee varoa, jos emme suoranaisesti voi aina tukeakaan toisiamme ja olla pelkkää suurta happy familyä tällä foorumilla.
Ei kai se pakko ole. Meillä ihmisillä vain tuppaa olemaan tapana selittää asioita itsellemme vertailun ja luokittelun kautta, jotta monimutkainen maailma olisi hieman helpompi hallittava. Arkielämässä oikeasti hyvin harva jaksaa ottaa asiat asioina, koska on ylivoimaisesti helpompaa lähteä vertailun tielle, pistää asioita paremmuusjärjestykseen ja vastakkain, ja valita oma suosikkinsa…
(Vastakkainasettelua pidän sinänsä yhtenä hyvänäkin menetelmänä selittää asioita, sillä jos ihminen keksii jollekin asialle tai ilmiölle vastakohdan, hän osaa sen kautta selittää myös sen alkuperäisen ilmiön! Siis löytääkseen vastakohdan pitää auttavasti tajuta myös itse asia… Mutta ei tästä enempiä.)
Meikäläistä ei ärsytä eikä hirveästi kiinnostakaan (enää) se, miten joku on lopettanut juomisen ja päässyt kiinni selvänä elämiseen. Sanoisin, että yksityisasia, josta kannattaakin puhua lähinnä “nuoremmilleen” vertaistuen hengessä. Jos jotain tuntuu nykyään tarpeelliselta kritisoida, niin joidenkin harrastamaa “totuudentorveilua” eli sitä, ettei oman toipumisväylän ulkopuolella haluta nähdä olevan elämää. Haluamisestahan sen on oltava kiinni…?
Viksumpaa olisi kyllä aina ennen kritiikkiin ryhtymistä sanoa itselleen “toi on tota mieltä, mut… haittaakse?”, mutta malttaako sitä aina?
Niin, löytääkseen vastakohdan… Raitistumisen vastakohtahan mun mielestä on kyllä paheneva päihdekierre ja addiktoituminen, eikä suinkaan joku toinen raitistumistapa.
Raitistumistapojen paremmuusjärjestykseen laittaminen on aika absurdia hommaa, kun pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen mieluummin raittius, kohtuukäyttö, päihteiden runsas käyttö, päihteiden ongelmakäyttö, riippuvuus. Noidenkin paremmuusjärjestykseen laittamisessa on monilla ihan tarpeeksi tekemistä.
Oma toipumisväylä… kaunis termi. Millaisen toipumisväylän te muuten arvelette esim. minulla olevan, tai millaisen kuvan olette saaneet
Minusta raittius on itsessään asia, jolle ei ole vastakohtaa. Ihminen joko on raitis, tai sitten hän on jotain aivan muuta ja ikävämpää. Siksi vastakkainasettelua ja vertailua ei oikeastaan voi harjoittaa kuin eri raitistumismenetelmien välillä, eikä silloinkaan hölmösti jonkin absoluuttisen paremmuuden löytämiseksi, vaan ihan perusasioiden selventämiseksi. Joku voi vertailun tuloksena päätyä valitsemaan AA:n jo siksi, koska sillä on vertaistuen lisäksi tarjota pohjaksi “valmis” toipumisohjelmakin, eli ihmisellä on heti alussa jotain, johon tarttua. Joku toinen voi puolestaan tehdä “metsänreunat” ja itseopiskella elämään muuten kuin viinan kanssa. Jne.
Kertomasi perusteella väyläsi on ollut ainakin pidempi ja vaiherikkaampi kuin vaikkapa omani . En tosin osaa sanoa, mistä sinä lasket oman toipumisväyläsi alkavan, kun omanikin alku on vähän epäselvä. Helpointa olisi jakaa oma historia aikaan “alkoholin kanssa” ja “jälkeen alkoholin”, jolloin pystyisin osoittamaan taitekohdan kalenteristakin. Itse juomisen lopettaminen oli kumminkin “vain” eräänlaisen kurjistumis- ja valmistautumisprosessin päätepiste, joka toimi samalla alkupaukkuna varsinaiselle toipumiselleni.
En kyllä mielelläni puhu “toipumisesta”, vaan vaikkapa “opintomatkasta elämään”. En ole tuntenut itseäni kovin toipilaaksi missään vaiheessa, sillä kiinnostus uudenlaisen elämän opetteluun ja myöhemmin itsetuntemuksen kehittämiseen on ollut riittävän palkitsevaa. Samahan se on kaikissa tekemisissä: jos vain oma motivaatio on kohdallaan, pikku kolotukset eivät silloin menoa hidasta…
Jännä näkökulma. Pitää ihan miettiä tätä. Jaaa, no eikös täällä foorumilla joskus ole harrastettu vastakkainasettelua myös vähentäjien ja lopettajien välillä? Jopa niiiin, että “vastapuolen leirissä” on joskus käyty vierailulla… hieman ravistelemassa naapuria hereille?
Jossain hoitopaikassa puolestaan voi ilmetä vastakkainasettelua esim. korvaushoidossa olevien ja täysin “putsien” ("putsattujen eli puhtaiden eli ns. täysraittiiden) välillä.
Niiiiin, mitäs se on se raittiuden määritelmä sitten? Onko esim. kuntouttavassa suboxone-korvaushoidossa oleva raitis jos hän on muuten täysin clean ja elämä kondiksessa? Onko pelkästään ykkösolutta silloin tällöin juova raitis? Onko tupakoiva raitis? Onko… ei, EI puhuta enempää lääkkeistä, ei. Niistä on jo puhuttu ihan tarpeeksi.
Juu, mutta kyllä se raittiin elämän opiskelu pitää jokaisen kuitenkin tehdä itse, oli sitten AA:ssa tai ei, oli sitten valmis ohjelma tai ei. Ei sitä opiskelua kukaan tee kenenkään puolesta. Vertaistukiryhmiähän kutsutaankin myös itsehoitoryhmiksi, eli kyllä jokainen opettelee itse.
Oikeastaan lokakuuhun 2007. En osaa oikein tajuttavasti selittää miksi juuri siihen, mutta silloin tapahtui jonkinlainen käänne toiseen suuntaan. Nykyisessä tilassani olen oikeastaan sen polun varrella, joka alkoi silloin.
Ah, ihanaa. Kuinka ollakaan, että eräissä yhteisöhoitopaikoissa asiakkaita kutsutaan oppilaiksi. Kyse on juuri pitkästä oppimistehtävästä päihteettömään elämään.
Tuo lause todellakin on vastakohta AA:n toipumisohjelman ydinajatukselle. Uskon myös, että ajatuksena aivan kantava ja toimiva. Omalta kohdaltani minun on kuitenkin todettava, etteivät ne omat voimat riittäneet, vaan tarvitsin muiden apua. Tuota omaa päätöstä ja omaa voimaa toki tarvitsin sen avun hankkimiseen. Ehkäpä tässä onkin se synteesin paikka.
Jo vain on käyty naapurissa “ristiretkillä”, ja joka kerta siitä jäi paha maku omaan suuhun. Taisin olla viisaimmillani joskus vajaan vuoden raittiuden paikkeilla. Kun ikioma iso oivallus ei meinannut mahtua omaan pieneen päähän, siitä piti käydä lohkomassa palasia heillekin, jotka eivät olleet lopettamassa juomista.
Minulle “raittius” on elämää, johon päihteiden (alkoholi, huumeet, lääkkeet, impattavat aineet) käyttö ei kuulu. “Raitistuva” on henkilö, joka pyrkii tuohon elämäntapaan, ja pyrkimyksen tukena mahdollinen korvaushoito tahi lääkitys on oikein käytettynä aivan ok. En myöskään nipottaisi raittiusmääritelmän kanssa, jos jonkun korvaushoito kestää loppuiän, kunhan ihmisen elämä on noin muuten normalisoitunutta. Onhan noita henkilökohtaisia lääkityksiä yhdellä jos toisellakin ihmisellä, eikä kaikilla ole ollut edes päihdeongelmia.
Toimii. Yksinkertainen on kaunista. Alkutekstiin verrattuna tuon käännöksen henki on lisäksi positiivinen, uskoa valava.
Jess, mutta mun mielestä tuo Randen käännös ei ole alkuperäisen ensimmäisen askeleen vastakohta, vaan se sanoo saman asia eri tavalla.
Siis:
Olen voimaton siinä suhteessa että en pysty kohtuukäyttöön enkä hallitsemaan juomista jos juon,
mutta voimallinen siinä suhteessa että pystyn selviämään tästä ongelmasta kyllä lopettamalla juomisen.
Apua ja tukea melkein jokainen saa jostain ja niin pitääkin saada. Miksi ypoyksin sinnittelemisestä pitäisi tehdä sen ylevämpää tai hienompaa kuin avun hakemisesta. Avun hakeminen voi yleensä olla ylipäätään sen ongelman myöntämisen merkki, ja usein ongelman ratkaiseminen vaatii ensin sen myöntämistä.
Yhteiskuntamme on täynnä voimallisia “alkoholin käytön hallitsevia” “kohtuukäyttäjiä”, jotka eivät katso olevansa ollenkaan voimattomia alkoholin suhteen, vaan homma on ihan hanskassa koska “kyllähän minä jumalauta sentään duunini hoidan!”
Opimme, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme. Niin opinkin. Ja terveyteen ei kuulu voimattomuus, vaan omien voimavarojen tiedostaminen ja kehittäminen.
…but my hand was made strong
by the hand of the almighty…
“Voin lopettaa koska haluan”
“Ei tässä mitään ongelmaa ole!”
" Hoidanhan minä työni!"
Ei kun toi askeleen variaatiohan on oikeesti juuri se, jota minä itsekin saarnasin ja hehkutin kolme vuotta; osapuilleen vuoden 2008 alusta vuoden 2011 alkuun asti.
Ja kyllähän mä aika hyvin selviydyinkin; kävin duunissa ja samaan aikaan opiskelin ammatin, tein musaa, ihan hyviä ihmissuhteitakin oli, harrastin urheilua ja liikuntaa… jne. jne.
Mietoa kuppia otin yhtenä tai kahtena viikonloppuna kuussa, silleen muka “hallitusti”. Perjantaista sunnuntaihin. Joskus lipsahti maanantaihin asti, mutta sehän oli vaan muka satunnainen lipsaus.
Olin että en tosiaankaan ole voimaton alkoholin suhteen, ähäkutti, ihan hallussa homma.
Mutta sitten kun tuli kuitenkin vääjäämättä joskus niiitä viikonloppuja. Niitä, joiden jälkeen morkkis ja huono olo kesti jonnekin puoliväliin seuraavaa viikkoa asti.
Nekin oli kai kuitenkin koettava, koska nekin kuului tähän opintomatkaan joka on menossa edelleen.
Tämänkin asian näet kuten itse haluat sen näkevän eikä sillä ole totuuden kanssa mitään tekemistä. On valitettavaa hannu nähdä että sinusta on tullut sokea elämälle. Toisessa ketjussa kirjoitit ettet nähnyt humalaisia Rooman terasseilla/kuppiloissa, kuten et näe Pohjanhovissakaan, koska itse et sitä halua. Tämä ei kuitenkaan muuta todellisuutta mihinkään, vaan elät itse luomassasi valheellisessa maailmassa, eikä käy katteeksi. Kirjoituksissasi tääläkin huomaa usein että suljet silmäsi muitten kokemuksista ja saarnaat vain omia mielikuvituksellisia totuuksiasi joilla ei totuuden tai rehellisyyden kanssa ole mitään tekemistä.
Raittiina olen ollut, olen ja on tarkoitus olla jatkossakin. Sitä en kiellä jotteiko tiukkojakin paikkoja ole ollut ja tulee varmaan olemaan jatkossakin, mutta olen onneksi ottanut oppia menneisyydessä tapahtuneista “virheistä” ja osannut käyttää niistä kertyneitä “työkaluja” päästäkseni yli nykyisistä hetkellisistä kiusauksista.
Enää en koe että alkoholi aiheuttaisi elämässäni suurimpia haasteita, kuten joskus on tehnyt, vaan nyt se on elämä itse kaikkineen komervenkkeineen joka heittelee iloja/suruja ja välillä haasteita, mutta näinhän se kuuluu ollakkin. Pienin harvoin tapahtuvin askelein olen entistä paremmin oppinut ymmärtämään ja huomaamaan, että elämä on vain lainassa. Käyttäkäämme laina-ajan jokainen päivä ja hetki siihen mihin se on tarkoitettukin, eli elämiseen tässä hetkessä.
Kiitos Hannulle, Ketostixille ja ´´´ :lle.
Osaatte kertoa totuuden siitä luopumatta ettekä mielistele muita.
Alkoholismi on hengelliseltä oikealta tieltä eksymistä. Hengellinen sairaus.
Siitä toipuu AA:n avulla koska AA tunteetien oikeaan hengellisyyteen. Voi parantua muutenkin, hengellisyyden avulla, ei muuten.
Mutta miksi etsiä oikeaa hengellisyyttä, korkeinta, Jumalaa, hapuillen pimeässä kun AA näyttää valaistun reitin?
Vak, vak, vak ja fiddu, fiddu, fiddu…basi kiroaa nyt, tuleeko panni…ei se apina siitä paljoa muutu, kun perusmieheksi ryhtyy… :mrgreen:
Ei ole mikään ihme, että AAsta liikkuu kummallisia käsityksiä, kun tälläisiä reikäpäisiä lausuntoja tuppaa ovista ja ikkunoista. En tiedä kumpi on vastenmielisempää AAn fanaattinen vastustaminen vai AAn fanaattinen esiintuominen Jumalan nimissä…Yäk, ehkä jälkimmäinen, ainakin se on vahingollisempaa.
En tunne tätä AAta, josta tässä puhutaan. Käyn aivan eri AAssa…
Nykyisessä tilassani olen oikeastaan sen polun varrella, joka alkoi silloin.
