Täytyy kyllä todeta, että taidan käydä ihan jossain muussa AAssa kuin tuossa, josta sinä Metsänreuna puhut. Se minua hiukan häiritsee, että AAhan liitetään jatkuvasti sellaisia juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa tai ovat vähintäänkin värittyneitä. Minä en oikein ymmärrä, vaikka kovasti yritän, että mistä tässä keskustelussa on kysymys. Koetko, että sinun tapaasi raitistua pidetään jotenkin vääränä? Eihän täällä kukaan liitä tuollaisia arvioita sinun tapaasi raitistua vai liittääkö? En tiedä, taitaa olla hullua osallistua tähän keskusteluun näin henkilökohtaisella tasolla ollenkaan. Miksi tämä asetelma on aina tämä, että pitää puolustella omaa tapaa raitistua? Eihän tässä ole mitään järkeä. Minulle on aivan sama miten sinä tai joku muu on raitistunut. Mitä pitäisi sanoa? Että hienosti raitistuttu? Onhan kai sekin sanottu useissa eri yhteyksissä?
No, kun täällä taannoin asetettiin kyseenalaiseksi oikeus päihdeasioista mielipiteitään esittääkään jos ei ole AA-ryhmässä käynyt niin minä sitten tässä kerran kävin.
En siitä paljon viisastunut, kyllä se periaate oli ihan se jonka minkä jo AA.n oman laajan julkaisutoiminnan, AA.ssa aktiivisesti käyvien kaverin ja tämän palstan AA-main oksen perusteella tiesinkin.
Ja kyllä se oli nimenomaan noin, omia tarinoitaan juomisesta ja juomisen lopettamisesta siellä esittivät. Viinan ympärillä pysyttiin hyvin tiiviisti, ei siinä oikein näkynyt sellaisia valonpilkahduksia että kovin monelle olisi alkoholi merkityksettömäksi elämässä tullut.
Kovin tunsin itseni siellä vieraaksi ja olipa vähän sellainenkin olo ettei se ryhmä oikeastaan ollut tarkoitettukaan kuin yhdellä tavalla ajatteleville. Ei siellä asioista ainakaan silti kinaa tullut, kun minun mielestäni ei tullut oikein keskusteluakaan! Ja minullakin itsesuojeluvaisto toimi sen verran että olin hyvin hiljaa.
Ehkä sitten on muita ryhmiä joissa puhutaan muustakin ja asioista keskustellaan eri tavallakin.
Se ei silti taas ollut edes olennaisinta tuossa viestissäni, asian sisältö oli kyllä se, että ei kenellekään ole olemassa tässä maailmassa vain yhtä hyvään lopputulokseen vievää millintarkkaan merkittyä polkua, vaikka ihmisestä itsestäänkin saattaa menneisyyttään katsellessaan siltä näyttää.
Tuskin on tarpeellista kenenkään kehua toistensa raitistumistapoja, vielä vähemmän mainostaa omiaan. Eikä ainakaan väittää jonkun tehneen vääriä ratkaisuja jos lopputulos tekijän kannalta katsottuna edes hiukan tavoitteen mukainen.
En tiedä, minusta tuntuu pahalta, kun jokaisessa kirjoituksessa on AAhan liittyen urbaanilegendoja ja vääristeltyä tietoa. Minusta se on pahansuopaa ja tarkoitushakuista. Yritän suodattaa ja olla reagoimatta, mutta sitten se mitta vaan läikähtää joskus yli. Mitä sillä saavutetaan? Eikö olisi parempi kertoa omasta taipaleestaan, selviytymisestään ja jättää itselleen tuntemattomat/sopimattomat tavat vähemmälle ruotimiselle. Anteeksi jo etukäteen, mutta olen vähän väsynyt tähän. 
Yhdessäkään ryhmässä, jossa olen käynyt puolentoista vuoden ajan ei ole puhuttu juomisjuttuja.
Tulokaspalavereissa kerrotaan oma tarina (ne jotka haluaa) raitistumisesta, siinä sivutaan tietenkin myös juomista eli tilannetta ennen lopettamista.
Niin, Basi, siinä ryhmässä jossa kävin, puhuttiin nimenomaan viinasta. Ne, jotka puhuivat, kertoivat nimenomaan käyttäneensä sitä juomiseen, ei siis mistään käsidesinä tai liuottimena käytöstä.
Ja se on sellainen aihe, se viina ettei minulla ole kovin paljon siitä sanomista, kun tämä minun prosessini eteni niin että siitä tuli minulle kovin yhdentekevä aine.
Ehkä juuri se asia, että siinä ryhmässä oleville ja puhuville se ei missään nimessä yhdentekvä aine ollut, saikin minut ajattelemaan että suhtautumisemme asiaan on niin päinvastainen etten oikein tunne kodikkaassa ympäristössä olevani.
En tarkoita lainkaan sitä, että siellä olisi puhuttu myönteisessä mielessä alkoholista,. ei missään tapauksessa.
Mutta kyllä se asia siinä ja sen ympärillä pyöri. Irtipääsyltä ei oikein tuntunut.
p.s.
Tässä tuli taas esille se keskustelua koskeva vaatimus että pitäisi kertoa itsestään, omaa tarinaansa ja jättää muut asiat puhumatta…
Ei minun historiassani niin kiinnostavia juttuja ole että viitsisin alkaa. Ja olen sitä mieltä ettei kenenkään kannata niistä minun tekemisistäni edes itselleen mallia tehdä vaan ajatella itse asioita niin parempi kun annetaan olla.
Turhankin paljon olen muuten itsestäni jo kertoilut, omasta mielestäni olisi ollut parempi pysyä tiukemmin asioissa ja vähemmän revitellä elämäkertaa…
ja sitäpaitsi, tällä sivustolla on muutama sata lähes samalta kantilta kerrottua tarinaa siitä miten on juotu, miten sitten on menty AA-ryhmään ja miten sen avulla on saavutettu hieno elämä.
Eiköhän niitä nyt innokkaammallekin lukijalle riittävästi ole… eli eikö nyt tänne mahtuisi yksi tällainen äijä joka katselee asioita eri kantiltakin ja jopa siltäkin kannalta että apua voi jollekin olla joskus myös siitä kun otetaan etäisyyttä koko ryyppäämisasiaan.
Minulla ei ole kokemusta tuollaisesta, niin enpä taida nyt kommentoida.
EDIT. Teksti oli lisääntynyt.
En ole koskaan kyseenalaistanut sinun tänne mahtumistasi ja tapaasi raitistua. Siitä ei ole tuossa kommentoinnissani kysymys. 
“ja sitäpaitsi, tällä sivustolla on muutama sata lähes samalta kantilta kerrottua tarinaa siitä miten on juotu, miten sitten on menty AA-ryhmään ja miten sen avulla on saavutettu hieno elämä.”
Kivasti sanottu… 
Niimpä. Voi Basi, sinä olet kiltti , järkevä ja pitkäpinnainen, toisin kuin minä joka reagoin nopeasti ja jolla läikähtää koko ajan yli. Ja sitten jengi kauhistelee että miten se nyt tolleen ja on toi Ketostiks kauheee vosu. 
Mulla on vielä tyyneysrukouksella pyydettyä tyyneyttä paljon saamatta. Rukouksen alussa pyydettyä rohkeutta on joskus vähän liikaakin.
Ja huom., minä en edes ole aktiivinen AA:lainen vaan satunnaiskävijä. Mulla läikähtelee yli ihan pelkän oikeudentajun takia. Kai mä oon kauhee ihminen mutta mun mielestä MM vääristelee asioita tahallaan ja nykyisin myös muiden kirjoituksia jatkuvasti.
Koska hän on itsepäisesti päättänyt, että AA nyt vaan on huono ellei jopa väärä tapa raitistua (eihän siellä tiukkapipojen jengissä edes tueta kohtuukäyttöön pyrkimistä!), niin ilmeisesti on niin että meidän on se nyt vaan nieltävä asia ja ymmärrettävä hänen ylemmyytensä tässä raitistumisasiassa.
Koko ajanhan sä väität että AA on huono ratkaisu koska siellä sinun mukaasi “kerrataan ongelmaa vuodesta toiseen” ellei jopa “ryvetä siinä”, ja kehua retostelet omaa tapaasi ylivertaisena. 
Näinhän nuo kertovat, vaikka kuukausi on kyllä hämmästyttävän lyhyt aika muuttua oikeasti jos takana on vuosikausien tai jopa vuosikymmenien piintynyt addiktiokäytös. Ja oikeestihan hoito kai kestääkin kokonaisuutena vuoden. Se alun intensiivi-jakso eli laitosjakso lie kuukauden.
No, mutta Lapuan pikku pulju ei tiemmä olekaan profiloitunut ihan pahimpien ja syrjäytyneimpien hevijuusereiden paikaksi.
Kuten aiemmin kirjotit, toipuminen on tosiaan pitkä, vaiheittain etenevä prosessi. Yhteisöhoidossa toipuminen voidaan karrikoidusti jakaa kolmeen vaiheeseen, jotka voivat yhteensä kestää jopa pari vuotta. Ensimmäisessä vaiheessa saatetaan joutua opettelemaan ihan selvinpäin olemisen alkeita ja sosiaalisia taitoja. Yhteisöhoidolla hoidetaan menestyksekkäästi kaikkein haasteellisimpiakin tapauksia, esim. syrjäytyneitä ja/tai rikollisia huumeidenkäyttäjiä. Voidaan joutua opettelemaan ikäänkuin koko eläminen ja tunne-elämän toiminta uudelleen päihteettömällä tavalla, jos jeppe on vetänyt viinaa ja kamaa 12-vuotiaasta asti. 
Minnesota-hoitomallia voidaan sanoa erääksi ääripääksi ns. hierarkisessa yhteisöhoidon suuntauksessa. Minnesota-mallin ehdoton etu on siinä, että niillä joilla se toimii, se toimiii todella hyvin! Saavutetaan pitkiä, ellei elinikäisiä raittiuksia. Haittapuolena on se, että jos hoitomalli ei sovellu jollekulle, se saattaa vahingoittaa enemmän kuin auttaa; jopa traumatisoida ja pahentaa ihmisen ongelmaa. Hoitohan perustuu osaltaan ihmisen puolustusmekanismien, defenssien, purkamiseen.
Kyseisen mallisten hoitopaikkojen huimissa raitistumisprosenteissa ei ole yleensä laskettu mukaan viimeksi mainittuja, jotka ovat keskeyttäneet hoidon tai heidän hoitonsa on keskeytetty.
Ps. Kaikki hoitopaikat on maksullisia. : )
Kaikki mahtuisi hyvin ja kaikkien näkemyksille voisi olla tilaa, joten kannattaisi sinunkin lopettaa ihmisten raitistumistapojen eriarvoistaminen ja tarkoitushakuinen vastakkainasettelu tyyliin “AA:laiset ongelmissa rypijät” vs. oikein raitistuvat omaehtoiset.
Vähän tuskastuttavaa on myös se, että Metsänreunan kanssa keskustelu on jatkuvaa ns. olkinukkien purkamista.
Täällä on kirjoittajia sentään useita kymmeniä, mutta mistähän johtuu että Ketostix katsoo “oikeudentajunsa” vaativan että nimenomaan minun höpinäni pitää syynätä läpi virheitä ja “epätieteellisyyksiä” etsien , lauserakenteita myöten ja “asenteellisuuksia” hakien?
Tarkkuus ja kriittisyys on hyvä, mutta eiköhän jotain sanottavaa löytyisi vähän jokaisen kirjoituksista jos kovin tiheällä kammalla joka lause avattaisiin jokaiselta kirjoittajalta?
Ettei nyt vaan olisi kysymys siitä että AA.n julkaisuissaan ja toimissaan esittämiä ajatuksia ei saisi esittää mitenkään muuten kuin ylistävässä hengessä? Tuo väite muiden kirjoittajien mollaamisesta ei minusta ihan totuudenmjukaiseltra tunnu, yritän olla puuttumatta kirjoittajiin itseensä kritikissäni, mutta joku julkaisuja ja ideologista vaikuttamista harjoittama globaali liike on varmasti sen verran tarkoin harkinnut asiansa ettei sen pitäisi heilahtaa minun mietteistäni.
Jos näitä juttujani katselee muuten kuin nimenomaan tietynlaatuisia opillisia “virheitä” etsien niin eiköhän arvostelua ja arviointia löydy joka suuntaan.
Ja jos nuo viestit lukee, niin selvästi olen sanonut että minunkin havaintojeni mukaan AA.n opeilla on moni ihminen parantanut elämänlaatuaan. Mutta, niin on muillakin konsteilla.
Eiköhän se ollut Ketostix joka alkoi tuomitsemaan noita toiminnallisuuteen ja voimaantumiseen perustuvia selviytymisjuttuja juttuja etteivät ne edes mitään vertaistukeakaan ole…
Mitähän jos voitais puolin ja toisin myöntää että virheitäkin on vielä kaikissa ajateusrakennelmissa, mutta hyvääkin löytyy muistakin kuin yhdestä toimintamallista.
Eikä tosiaan ole tarpeellista vetää näitä asioiden pohtimisia henkilötasolle kinasteluun, asiat kun ovat sen verran isoja ja monimutkaisia että näissä jos missä voi ottaa käyttöön sen joskus toimivan periaatteen että asiat riitelevät, eivät ihmiset.
ps. Mitäs jos tosiaan, Ketostix, välillä yhtä tarkoin etsisit epäjohdonmukaisuuksia myös AA.n mainospuheenvuoroista, tuolla tarkkuudella luulen että sanottavaa löytäisit niistäkin.
Vai oletko varma että ne ovat sitten taas niin sataprosenttista kiistämätöntä totuutta ettei mihinkään voisi mitään sanoa?
Ja nyt, nyt täytyy kyllä minunkin jo jarruttaa, tämä tosiaan on menossa henkilökohtaiselle tasolle, ja se ei minusta ole tämän vuorovaikutuksen kannalta lainkaan hyvä asia. Parempi olisi nyt palata asiatasolle ja jättää toinen toistemme nokittelu sikseen.
Palataan asiaan mieluummin asiatasolla. Juttuni lipsahti pahasti. sorry, en poistaakaan viitsi mutta myönnän ettei asioita pidä minunkaan lähestyä henkilöarviointien kautta.
En tarkkaile lauserakenteita, vaan asiasisältöä. Tuo “epätieteellisyyskin” on ihan sinun omasta hatustasi vetämä käsite tähän.
Ei. Aika harva täällä harrastaa sellaista toipujien vastakkainasettelua ja eriarvoistamista kuin sinä. Sinun lisäksi kenties nimimerkki Kolmepiste joskus. Mutta eihän se nyt kuolemansynti eikä rikos ole, kertoo vain ehkä jotain ihmisen ajattelutavoista. Ellei kyse ole sitten pelkästä provoilusta.
fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke
Liike ei heilahda mihinkään, mutta keskustelufoorumilla voit varautua yksittäisten ihmisten palautteeseen, koska siitä juuri keskustelussa on kyse.
Ja jos mollaat jotakin tapaa raitistua, mollaat samalla myös sillä tavoin raitistuneita ihmisiä.
Juuri sinähän etsit “opillisia virheitä” muiden raitistumistavoistakin, tyyliin “ongelmissa rypevät AA.laiset”.
fi.wikipedia.org/wiki/Olkinukke
Olkinuket jatkuvat. Väität minun “tuomitsevan”, vaikka olen itsekin raitistunut niillä keinoin. Eri asia sittren mikä on varsinaista vertaistukea mielestäni.
Metsänreuna,
ei ole kysymys virheettömyydestä ja epätäydellisyydestä. Sitä löytyy kaikista kirjoituksista ja ajatusrakennelmista. Se mitä ainakin minä tarkoitan löytyy kyllä noista kommenteistani, jos haluat ne ajatuksella lukea. En ymmärrä mitä tämä puhe AAn mainostamisesta on? Jos tarkoitat tällä hetkellä pannassa olevia kirjoittajia, niin en nyt ihan lähtisi heidän mukaansa leimaamaan muita. En mainosta AAta, siihen ei ole mitään tarvetta, enkä kalasta AAhan lisää kävijöitä. Se ei ole oman, eikä myöskään AAn toimintaperiaatteiden mukaista.
Jep.
keskustelu meni siihen että keskustellaan Ketostixista ja Metsänreunan miehestä , siinä jää sivuun se asia, eli esimerkiksi keskustelu erilaisten toipumis-, selviytymis- ja voimaantumismallien sisällöstä ja erilaisten tätä toimintaa mahdollistavien yhdistysten olemuksesta.
Niillä asioilla kuitenkin olisi enemmän merkitystä kuin tällä henkilötason inttaamisella.
Loppua tähän ei taida tulla, ellei jompikumpi väisty.
sitä jo yritin että asian olisi voinut realistisella ajattelulla kuitata todeten ettei mikään katsantokanta vielä niin täydellinen ole etteikö hiukan keskustelunvaraa olisi… m utta n yt on juoksuhaudat kaivettu niin syviksi ettei niistä ole kiva luopua.
Joten, annanpa olla, palataan joskus.
Asiatasolla eikä henkilöitä ruotimalla.
Näkisikin joskus sitä realistista ajattelua ja eri toipumistapoja arvostavaa keskustelua , eikä niiden jatkuvaa eriarvoistamista ja vastakkainasettelua.
“Keskustelu eri toipumistapojen sisällöstä” tarkoittaa sinulla sitä, että mustamaalaat sellaiset raitistumistavat joista sinulla ei ole kokemusta.
Me olemme nimenomaan ruotineet ainoastaan viestien asiasisältöä, emmekä ketään henkilönä. Esim. minä en ole sanonut sinusta henkilönä yhtään mitään, en halaistua sanaa millainen henkilö olet IRL. Enhän tiedä sitä. Olen ainoastaan kommentoinut viestesi asiasisältöä.
Ja jos joku ei nyt vielä tiedä, mikä on “olkinukke”, niin
Olkinukke (engl. straw man) on yleinen argumentointivirhe, jossa vastapuolen argumentti sivuutetaan hyökkäämällä siitä tehtyä heikompaa karikatyyria vastaan. Tällöin tavallaan pannaan sanoja toisen suuhun, jotta toinen joutuisi huonoon valoon, tai esitetään toisen ajatus niin kärjistetyssä muodossa, että sillä mitätöidään toinen tai toisen ajatus.
Jatkuvasti toistuva keskustelutapa Metsänreunalla. Pannaan sanoja toisen suuhun, tai tässä viestissä pannaan keskustelijat juoksuhautoihin, vaikka tarkoitus olisi olla pöydän ääressä niinkuin järkevien aikuisten palaverissa ainakin.
Tuota… Onkohan tässä nyt käynnissä ns. Päihdelinkin laki, eli jonkun nimimerkin on oltava aina vuorollaan se, jonka kirjoituksiin puututaan herkemmin ja kovemmalla kädellä kuin muiden? En halua asettua kenenkään puolelle (jotta en olisi samalla ketään vastaan), mutta minusta näyttäisi siltä, että viime aikoina juuri Metsänreunan kirjoitukset ovat olleet tehotulkinnan alla. Ihan “kolmipilkku-gatea” tästä ei sentään taida tulla, kun perustelukykyjä löytyy kaikilta osapuolilta… 
Metsiksen puolustukseksi sanoisin, että hänellä ei ehkä ole vielä AA:sta monipuolisinta mahdollista kuvaa, mutta hän sen myöntääkin, eikä hän ainakaan minun lukuvalossani näytä olevan erityisesti AA-kriittinen. Uskon, että hänellä on aivan oikeasti pyrkimyksenä katsoa asioita sieltä metsänreunastaan hieman ulkopuolisen fundeeraajan silmin, kysyä ja esittää vaihtoehtoisia ajatuksia ja kyseenalaistaakin. Välillä hän onnistuu paremmin, välillä vähän heikommin, mutta keskimäärin ihan mukavasti kuitenkin. Nyt viimeisimpänä hän myönsi jopa oman toipumistapansa suhteellisuuden, siis sen, että se ei ole sen oikeampi kuin muutkaan mahdolliset, ei ehkä edes hänelle itselleen. Jos tulkitsin edellisessä suunnilleen oikein, pitäisiköhän uskaltautua kysymään samaa itseltänikin. Tunnen oman historiani, asiat menivät kuten menivät ja lopputulos on kyllä onnekas, mutta… oliskinko voinut tulla tähän pisteeseen jotain toista reittiä? Tunnenko itseni niin hyvin, kuin suurimman osan aikaa uskon tuntevani?
Alkoholiongelmasta irrottautuminen ja toisenlaiseen elämään kotiutuminen ovat herkkiä ja viimeisen päälle yksilöllisiä prosesseja. Näissä jo onnistuneet ihmiset ovat mielestäni kaikki tasavertaisia “selviytyjiä” siinä mielessä, että heillä on takanaan usein pitkä yritysten ja erehdysten tie, kolhujakin on saatu, kunnes lopulta on löytynyt se väylä, joka johtaa pois vanhasta maailmasta uuteen. Oma väylä (metodi, toipumismuoto…) on se, jonka tuntemus on arvokas asia, ja josta kannattaa kertoa toisillekin, jos esimerkkiä kaivataan.
Saattaa tuntua henkilökohtaisesti loukkaavaltakin se, jos joku toisenlaisen väylän kulkija alkaa lähestyä minun väylääni kysymällä minulle läheiseksi tulleita asioita uudessa valossa, kenties kyseenalaistaakin niitä. Yrittääkö hän horjuttaa minua sivuun väylältäni? Onko hän epävarma omasta väylästään, koska haluaa kääntää huomiota siitä toisaalle? Vai onkohan hänen oma väylänsä jo siinä määrin tasainen, että hän pystyy sitä kulkiessaan nostamaan katsettaan pois tiestä ja silmäilemään ympärilleen, huomatakseen lähistöllä toisiakin väyliä ja niillä kulkijoita? Osa väylistä näyttää erilaisilta kuin hänen omansa, sitä varmemmin, mitä etäämmällä omasta se on, mutta onneksi kaikki väylät näyttäisivät kulkevan rinnakkain, samaan suuntaan.
Toivotan tasaisempaa väylää meille kaikille!
–kh
Niin, minä vain en ymmärrä mitä ihmeen järkeä on nostaa tai laitella mihinkään järjestykseen raitistumistapoja? Jossain vaiheessa koin minäkin tärkeäksi korostaa tiettyjä piirteitä omasta prosessistani, mutta se vaihe oli ja meni. Tärkeää sen sijaan on kertoa omasta tavastaan niille, jotka siitä haluavat kuulla. Täällähän sitä ei niin kysellä, mutta oletusravohan on se, että siitä täällä tietoa etsitään. Ihmiset ovat saman arvoisia ovat he raististuneet miten hyvänsä ja siinäkin tapauksessa kun eivät ole raitistuneet millään tavalla.
En mielestäni katsele suurennuslasilla kenenkään kirjoittelua, vaan päinvastoin yritän loitontaa ja hypellä yli itseäni herkistävien sanavalintojen, mutta kyllä minua loukkaa AAhan jatkuvasti liitetyt kielteiset määreet. En tunnista niistä itseäni ja sitä AAta, jossa käyn. Onko joku saanut minusta ja kirjoittelustani sellaisen kuvan, että piehtaroin juomisjutuissani ja mantraan olevani sairas? Ei ole kysymys siitä, että pitäisin tapaani raitistua jotenkin parempana kuin vaikka Metsänreunan, mutta kai se nyt kuitenkin ihan järissään olevan ihmisen tapa on kuitenkin?
Minä en myöskään arvostele muiden raitistumistapoja, siihen minulla ei ole yksinkertaisesti mitään tarvetta eikä halua. Pitäisikö aina kääntää vain toinen poski ja nyökytellä, että juu, juu näinhän me tyhmät siellä AAssa toimimme, ilman omia aivoja valmiita ajatuksia nieleskelemme? On turhauttavaa kerta toisensa jälkeen kertoa omasta kokemuksestaan tässä asiassa, kun sitä ei kuunnella tai se väännetään johonkin ihan muuhun muotoon heti seuraavassa lauseessa. Enimmäkseen olenkin antanut olla, nyt hiukan läikähti.
Eihän täällä liitetä mihinkään muuhunkaan tapaan tai tukimuotoon jatkuvasti tuollaisia halventavia arvioita kuin AAhan. Kommentit näyttäisivät aika hassuilta, jos näin olisi.
Minä oikeastaan näen tällä aivan mielekkään merkityksen.
Yksilön omasta näkökulmasta on varsin tärkeää uskoa siihen omaan tapaansa vähän samaan malliin, kuin härälle on tärkeää uskoa sarviinsa. Kun kaksi ihmistä kinastelee oman näkemyksensä puolustamisessa, molemmat vahvistavat omaa näkökulmaansa. Näin on ihan hyvä, koska se varsinainen vihollinen on kuitenkin viinapiru.
Aikaa myöten tämä oman näkemyksen vahvistaminen käy tarpeettomaksi ja menee kyllä ohi - useimmilla. 
^Minusta sinä Basi olet ollut kautta palstahistoriasi yksi fiksuimmista ja laajakatseisimmista kirjoittajista täällä, ja ainakin minun silmissäni olet sitä edelleenkin .
AA on kieltämättä ollut kritiikin kohteena useammin kuin muut toipumismenetelmät. Oho, tuossapa se tulikin sanottua: AA vastaan “muut”. AA on helppo nokittava, koska se on “instituutio”. Sillä on kirjallinen toipumisohjelma, perinteet, ja “AA-kerhossa käyminen” kuulostaa tutulta monille heistäkin, joiden elinpiirissä alkoholiongelmia ei edes ole. AA on kasvoton “olio”, joten sitä on lupa arvostella, vaikka silloin arvostellaan samalla ihmisiä, jotka käyvät AA:ssa. Yhtä epäreilua on fundisateistien heitellä kiviä kirkon seinään siksi, että kirkon kuuluu kestää sitä, mutta jos pastori haluaisi heittää kiven takaisin, ei olisi seinää, johon tähdätä.
Minusta mikään tukimuoto tai tapa toipua ei lähtökohtaisesti voi jättäytyä kritiikin ulkopuolelle, mutta on tärkeää, että mahdollinen kritiikki kohdistetaan puitteisiin, ei ihmisiin. Ja jos kritisoidaan vaikkapa nyt AA:n kannattajaa, kritisoitakoon todellakin häntä, ei kaikkia AA:ssa kävijöitä. Ja tarkemmin: kritisoitakoon ainoastaan ihmisen mielipiteitä ja tapaa esittää niitä, ettei ihmisarvo unohdu.
–kh
Mikä on oikeaa mikä väärää vertaistukea