Oman nuoren käytön huomaaminen

[Tirppana]

Heippa teille.

Ikävä kuulla Yolanda tyttären tilanteesta😔. Nuo muutokset aina niitä tiukkoja hetkiä näille mieleltään sairaille ja omalla tyttärellä vielä helpommin silloin lähtee hoidattamaan niitä päihteillä. Sanoo sillä hiljentävänsä pään ja niin se varmasti on. Onko sinun tytär joskus käynyt pidemmän aikaa puhumassa jossain paykalla esim.? Oma tytär aikanaan turhautui siihen, kun jatkuvasti vaihtui ihmiset ja aina sai tavallaan aloittaa alusta. Koki ettei ketään aidosti kiinnosta vaikkei siitä ollut kyse. Tuo lapsen hengen puolesta pelkääminen on kamalaa ja vie voimia todella. Siksi hyvä, että itsellesi haet apua. Mikään ei ole pahempaa kun tietää ettei toinen voi hyvin, mutta mitään ei voi tehdä. Minä soittelen tai lähetän viestejä ja seuraan kyllä puhelu liikennettäkin.

Äitijokapysyyvierellä, tiedän tunteen kun kyllästyttää ja haluaisi jo seuraavaan vaiheeseen elämässä. Kukaan ei tätä itselleen, perheelleen eikä lapselleen varsinkaan halua. Ei voi, kun odottaa ja puhua…joskus se vain turhauttaa. Sitten tulee taas parempi hetki.

Meillä tytär ja poikkis erosi, mutta ystäviä ovat. Tytär muuttaa nyt kuun alusta omaan asuntoon. Kertoi jännittävänsä sitä aikalailla. Tytär kovin pelokas ja arka, paitsi maniassa silloin riskeeraa turvallisuuttansa eikä pelkää mitään.

Tirppana.

[Yolanda]

Tirppana joo sama meillä, tyttö kävi nuorisopsykalla pari vuotta nuorempana, mutta siellä työntekijät vaihtui koko ajan ja tytär koki ettei kukaan välitä.
Ja meillä myös tytöllä tosi vaikeaa saada esim soitettua jotakin puhelua, vaikka pitäisi. Työkkäriin pitäisi soittaa, mutta ei vaan saa sitä tehtyä. Joudun menemään viereen, että nyt soitetaan.

[aitijokapysyyvierell]

Hei naiset, mitä kuuluu?

Olen käynyt täällä välillä katsomassa onko joku kirjoittanut.

Oletan että kesä on alkanut hyvin kun ei tänne ole tarvinnut tulla päästämään höyryjä

Itse ajattelin tulla. Meillä on mennyt tosi hyvin. Tai no pientä oheiskäyttöä mutta selväpäisenä ollut pitkään.
Sanonut jo alkavansa olemaan valmis hoitoon.

Eilen kuitenkin osti rauhoittavia, koska joku myi halvalla siinä samalla kun osti muita.

Eli tänään oli sekaisin. Katsotaan miten huomenna. Usein se näkyy muutaman päivän.

Tyttö onneksi itse huomasi nyt olevansa sekaisin. Sanoi että parempi puhua huomenna kun nyt muisti pätkii ja selittää puuta heinää.

Mutta toki se tunne nousee. Samaan aikaan huoli, ärsytys, väsy ja mitäs muuta.

Voi kun tämä nyt jo loppuisi.

Ilmeisesti teillä Tirppana se alkaa olla takana päin. Mikä on mahtavaa

Oikein hyvää kesää kaikille.

[Tirppana]

Heippa teille.

Kiva, kun viestitit äitijokapysyyvierellä😊. Hyviä jaksoja teilläkin, mutta on se kumma miten nuo aineet aina välillä saa vallan😔. Selkeää suuntaa kuitenkin parempaan👍.

Oma hiljaisuuteni johtuu oikeastaan yrityksestä ottaa aikaa itselle. Niinkuin aiemminkin laittanut tänne, että voimat on loppu niin nyt päätin, että nyt yritn olla kantamatta toisten vastuuta edes oman lapseni. Minulla ei ole oikeutta sitä yrittää tehdä ja jatkuva toisen ihmisen elämän suunnan muuttamisen yrittäminen on hyödytöntä ja omia energioita pahasti kuluttavia. Kuitenkin meillä jollain tasolla taisteltu tyttären asioiden parissa jo yli 8 vuotta.

Päihteiden osalta tulee retkahduksis, mutta taas selvempää jaksoa. Aina, kun rahaa tulee riski on suuri. Nyt on uusi poikaystävä, jonka kanssa suunnitelmissa jo loppuelämä…huoh. kaksisuuntainen ei taida olla hoitotasapainossa lainkaan, mutta en voi tehdä mitään. Nyt ei ole käynyt kotona kuukauteen, ei olla nähty hänen muuton jälkeen. Tämä eka kerta ikinä. Yhteyttä kyllä viestitse ja soitoin. Enimmäkseen uuden poikkiksen luona jonka luo useampi sata kilometriä😔.

En tiedä, yritän elää omaa elämääni ja pitää yhteyttä lapseeni. Muuta en voi enkä jaksa. Kohta onneksi loma. Kirjoitellaan tänne, aina auttaa, kun teistä kuulee❤️

Tirppana

[aitijokapysyyvierell]

Ai teillä sellaisia vaiheita tässä.

Miltä tuo on tuntunut?
Ottaa etäisyyttä? Oletko joutunut vähän kuin sulkemaan osan sydämestä, jotta ei sattuisi tai pelottaisi liikaa?

Meillä oli tosiaan todella kiva perhereissu ihan Suomessa juuri. Mutta nyt rauhoittavat ovat kyllä pahimpia.
Tänään tyttö jo vähän parempi. Menee vaan monen monta päivää että on ihan kunnossa niiden jälkeen. Vieläkin vain nukkuisi.
Mutta pystyy jo juttelemaan järkeviä.

Nuorempi tytär on myös saanut parantua ja pikkuhiljaa valmis luomaan suhdetta uudelleen.
Onhan tämä ollut rankkaa aikaa myös hänelle.

Hän onneksi osaa pitää rajat nykyään ja ei halua nähdä toista jos sekaisin.

Itse Koitetaan pitää myös tietyistä rajoista kiinni, mutta etäisyyttä ei osata/ haluta ottaa.

Toki en tiedä mitä tekisimme jos tytär päättäisi vetää elämänsä pytystä alas ja lopettaa parantumismatkan.

Hidasta tämä on ja kyllä, jotenkin se auttaa kun turhautumisen hetkenä saa teille kirjoittaa.

[Tirppana]

No, olen ajatellut sen niin, kun mehän ollaan oltu kovinkin aktiivisia tyttären elämässä. Ikäänkuin kannateltu posliinia, mikä särkyy ja me ollaan nopeasti kerätty ja liimattu palaset yhteen. Haettu, haettu ja haettu apua. Uskon, että se on auttanut etenkin pahimpina vuosina, kun selväää päivää ei ollut. En usko, että välttämättä olisi edes hengissä ilman meitä. Nyt kuitenkin selviä jaksoja paljon enemmän ja retkahdukset lyhyempiä. Yritetään vähentää meidän roolia ja vastuuttaa tytärtä enemmän oman sairauden perushoidossa. Toki neuvotaan ja kotiin saa tulla. Kuitenkin niin , että aloite tulisi häneltä eikä meiltä. Soitamme ja kysymme vointia ja kuulumisia.

Tämä toki mahdollista vain, kun tyttärellä ei vahvaa päihdekäyttöä. Eihän tämä helppoa ole, toiset päivät helpompia kuin toiset. En usko, että sydämen sulkeminen mahdollista omalle lapselle, mutta ehkä välillä vaan pahimmat pelot ja ajatukset työnnettävä sivuun jotta itsekin muistaisi elää. Jotenkin olen saanut itseni monta kertaa kiinni ajattelemasta asioita aina pahimman kautta. Asiat voivat todella mennä pahimman kautta, mutta kun kulutan energiani ja voimavarani ajatellen niin. Sitten, kun jotain tapahtuu ei olekaan enää niitä voimia, koska on jo käyttänyt ne. Tämä itselle otettu aika on auttanut. Nautin suunnattomasti, kun nuorimman lapsen rippijuhlat tulossa ja vain lähimmät ihmiset❤️. Olen nauttinut niistä asioista joista ennenkin. Ensi viikolla tytär tulee käymään niin taas nähdään miten menee paremmin kuin puhelimitse. Rahaa ei ole pyytänyt niin siitä uskon, että päihteisiin ei ainakaan ole mennyt👍. Nyt näin ja huomenna voidaan olla menossa tukkaputkella johonkin pelastusoperaatioon, mutta ehkä vähän vahvempana, kun saanut levättyä☀️ tai ehkä vain ehkä mentäisiin askel parempaan.

Kiva, että teillä mukava reissu. Nuo hyvät hetket antaa kyllä voimia. Voimia teillekin, hiljaa hyvä tulee❤️.

Tirppana

[Yolanda]

Moikka teille molemmille!
Tirppana mun mielestä tosi järkevää toi mitä ootte päättäneet. Ei voi kuluttaa omia voimiaan ja laittaa koko omaa elämää toisen auttamiseen, vaikka olisikin oma lapsi kyseessä. Ihailen sua miten oot vahvuutta itseesi saanut. Eikä se tosiaan tarkoita selän kääntämistä tai sydämen sulkemista. Vaan itseasiassa veikkaan että auttaa sun tytärtäkin toi enemmän kuin se mitä ennen teitte.

Mä oon kai siinä vaiheessa että yritän kovasti pyrkiä tohon samaan, vielä siinä onnistumatta. Viimeksi eilen pakkasin mun molemmat pienet pojat autoon ja kurvasin tytön luo herättämään hänet ja kuskaamaan työkkäriin. Vaikka olin päättänyt että saisi itse hoitaa asian…
Meillä tytöllä menee vaihtelevasti. On parempia päiviä mutta sitten huonompia. Kaksi viikkoa sitten oli juonut liikaa (kirkasta viinaa ahdistukseen) ja soitti mulle että tuu hakemaan, en uskalla olla yksin. Tottakai oli mentävä. Sitten seuraavana päivänä sanoi että hän luulee ettei voi nyt ollenkaan juoda väkeviä. Toivotaan, että tajuaa olla juomatta nyt kun erokriisi päällä ja epävakaa oireilee. Oon ollut stressaantunut ja huolissani. Oon kieltänyt itseäni nyt lukemasta mitään nuorten itsemurhista yms, kun ahdistun niistä. Yksi päivä menin lukemaan Miki Liukkosen kuolemasta lehtijutun, kun hän sairasti samaa häiriötä kuin mun tyttö ja olin aivan ahdistunut.
Tiedän et olisi vahvasti nyt huolehdittava itsestänikin, etten pala loppuun. Ja antaa tytön enemmän hoitaa omia asioitaan. Ja jos ei saa hoidettua, opeteltava hoitamaan ja ottamaan apua vastaan.

Äitijoka pysyy vierellä ihana kuulla että teillä oli hyvä reissu. Ja että teidän tilanne ei ole mennyt pahempaan suuntaan, ja valoa pilkottaa.

[Tirppana]

Heippa. Kiitos Yolanda, kannustavat sanat tuntuvat hyvältä . Tuo niin tuttua vuosien varrelta, yrittää pitää tytär tapaamisissa ajallaan. Eikä siinäkään ole mitään väärää, sitä tekee niin kauan kun tuntee sen auttavan. Tiedän niin tuonkin, kun lukee samasta sairaudesta mitä oma sairastaa ja kuinka huonosti siinä on käynyt. Itse olen päässyt ahdistuksesta silloin ajattelemalla, että oma tytär elossa ja vielä on toivoa. Nuo päihteet vie oman toivoni aina pohjamutiin. Pelko ja epätoivo nostaa heti ahdistuksen.

Toivottavasti sinun tyttären olo helpottuu vähitellen ja ottaisi apua vastaan.

On tämä olo itselläkin vaihteleva, välillä parempi ja sit välillä iskee niin kova ikävä tytärtä kohtaan ja viha päihteitä kohtaan. Tyttären kanssa soittelin ja sanoinkin puhelun lopussa, että vaikka retkahduksen tullen varmasti kuulee mun äänestä pettymyksen niin rakkaus ei koskaan kuole ja se on aona suurin tunne. Tytär taistelee päihteettömyyttä vastaan nyt isosti, mielitekoja on ja käy NA:ssa. Päihteettömyys nyt ykköstavoite elämässä ja nii n se tulee toki ollakin. Pahalta tuntuu miten paljon nämä huumeet yleistyy, pahoinvoinnin ohella. Kuinka monen lapsi näihin sortuu ja koukuttuu.

Silti pakko pitää toivoa yllä, elämä kantaa❤️.

Kertokaahan taas mitä kuuluu?

Tirppana

[Tirppana]

Heippa. Arki taas monella alkanut, itse vielä lomailen hetken😊. Mitä kuuluu?

Meillä nuorin lapsista aloitti peruskoulun viimeisen luokan, keskimmäinen jatkaa töissä ja muutti omaan kotiin ja tytär asuu uuden miehensä kanssa yhdessä ja viimeisen retkahduksen jälkeen sinnittelee selvinpäin. Toki pettymys bentsoihin retkahtamisesta oli taas suuri, mutta onneksi sai käytön lopulta katkaistua. Positiivista, että nyt on saanut estettyä kaverin joka alunperin tutustutti kannabikseen ja sitä myötä muihin päihteisiin. Tämä oikeasti iso juttu, koska tähän asti pitänyt tyttöä parhaana ystävänään vaikka me muut ollaan sanottu jo vuosia paljon muuta. Estänyt myös muita entisiä käyttäjä kavereitaan. Nyt vaan taas pidetään yllä toivoa paremmasta tasapainosta. Vierailin viikolla tyttären luona ja kyllä asunnosta näki, että paljon on tultu pahimmista vuosista eteenpäin, koti oli siisti ja viihtyisä. Aikanaan ei ollut mitään väliä millään.

Kertokaahan kuulumisia, Tirppana❤️

[Yolanda]

Kiva kuulla Tirppana! Ja kuulostaa hyvältä, uus miesystävä varmasti myös hyvä asia! Positiiviset asiat tuo lisää positiivista.

Tänne kuuluu sitä samaa, kuin ennenkin. Myös mun nuorempi tyttö aloitti peruskoulun vikan luokan. Meillä samanikäiset nuoret siis sun kanssa.
Esikoisen elämä oikeastaan aika samaa kuin tähänkin asti. Tekee kynsiä ja saa siitä rahaa. Opiskelut tai työ ei ole näköpiirissä. Poikakaverin kanssa ovat edelleen tosi paljon tekemisissä, vaikka eivät olekaan yhdessä kuulemma enää. Ovat riippuvaisia toisistaan molemmat. Poika on päihteetön, mikä hyvä asia. Mun tytöllä selvästi menojalkaa vipattaa, ja käy tyttökavereiden kanssa baarissa välillä. Toisaalta itsekin tuossa iässä paljon kävin.
Alkon kanssa ei ole onneksi nyt tullut ylilyöntejä. Ei ainakaan niin että mä olisin saanut tietää.
Tyttö on ottanut muhun selvästi etäisyyttä viimeaikoina. Haluaa omaa tilaa, joten koitan parhaani mukaan antaa sitä. Joka päivä silti laitan viestin ja kyselen kuulumisia.
Yhdessä käytiin sos työntekijän luona, joka lupasi auttaa tyttöä asioiden hoidossa jos tarvitsee ja haluaa.
Mähän oon toiminut tytön sosiaalityöntekijänä, terapeuttina ja ajoittain hoitajanakin viimevuosina. Tuntuu vaan, ettei tyttö pärjää arjessaan vielä ilman tukea. SOS tt oli ihana kun sanoi, että moni 19- v asuu vielä kotona ja vanhemmat hoitaa kaiken. Totta sekin on.
Tyttö halusi lopettaa mielialalääkkeen. Kokee ettei ole masentunut ollut aikoihin ja syö sitä ”turhaan”. Haluaa olla ilman sitä, koska on 14- v asti syönyt sitä, ja haluaa koittaa elää ilman sitä. Mua tietty pelottaa, mutta toisaalta eihän sitä tiedä ellei kokeile. Ja tyttö itse päättää.

Mitä kuuluu äitijoka pysyy vierellä?

[aitijokapysyyvierell]

Hei naiset.
Olen täällä taas käynyt välillä lukemassa mutten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa.

Jotenkin huomasi myös että kesän halusi pitää taukoa kaikesta, niin myös tästä.

Meillä kuuluu vaihtelevaa.
Ollut paljon hyviä päiviä. Perheenä reissua ja yhdessä syömistä.
Siskokset lähentynyt myös.

Tyttö on halukas menemään hoitoon. Että saisi kaiken oheiskäytön lopetettua, mutta korvaushoito saisi jatkua vielä.

Kesälomien takia jouduttiin odottamaan aikaa keskustelulle ja nyt kun se saatiin niin nyt taas ei paras aika tytölle.

Ollut siis myös retkahduksia. Tuota medikinetin piikitystä en lue retkahdukseksi. Siitä on tullut jo vakio.
Koittanut saada sen kertaan viikko, mutta kyllä sitä on tullut vedettyä myös liian usein ja paljon.

Sitten myös rauhoittava retkahduksia.
Tyttö sanoikin ennen viime retkahdusta että pian hän retkahtaa. Ei pysty enään kauan taistelemaan.
Ei oikein siinä mitään pystytty tekemään.
Hoitoa pitää kuitenkin odottaa yms.
Joten se retkahdus sieltä tuli.

Tuntuu että se on osittain jäänyt päälle.
Vaikka on selviä ja hyviä päiviä niin nyt on ollut herkempi ottamaan muutaman rauhoittavan.

Siihen lisäksi vanha ystävä rikkoi suhteen. Tiedettiin ettei ole hyväksi tytölle ja tää ystävä päätti varastaa tytöltä rahat.
Oma tytär koki että osoitti minkä arvoisena näki heidän ystävyyden.
Koska he ovat tunteneet nuoresta asti niin kyllähän oman tytön sydän särkyi.
Se näkyy nyt tässä käytöksessä. Kipua.

Sen lisäksi tullut elämään yksi vanha tuttu joka mahdollistaa noita aineita enemmän.

Eli samaan aikaa toiveikas, tytär puhuu fiksuja ja ottaa askeleita oikeaan suuntaan.
Samaan aikaan juuri nyt ei ole paras aika.

Tässä kuulumisia vähän. Palailen taas pian.

[aitijokapysyyvierell]

Viime kirjoittelusta tosiaan on hieman aikaa.

Taisin viimeksi kysyä että joudutko sulkemaan sydäntäsi kun asetat rajoja.

En missään nimessä tarkoittanut pahalla.

Kuten jokainen meistä tietää, jokainen koittaa toimia mikä on parasta niin itselle kuin lapselle.

Eikä oikeaa tai väärää ole. Jokainen tapaus omansa.

Miettinyt henkilöitä ketkä ovat tietoisesti katkaisseet välit lapseen, hehän joutuvat tietyllä tavalla sulkemaan sydäntään.

Muutenhan se olisi kokoajan vereslihalla kun yhteys katki.

Toki rajat on eri asia, koska yhteys edelleen on. Vain enemmän aikuisen ehdoilla, eikä addiktion ehdoilla.

Usein käynyt mielessä että pitääkö laittaa selkeämpiä rajoja, mutta jos se tarkoittaa että yhteys osittain hajoaa, ei minusta ole siihen. Eikä miehestäkään.

Haluamme pitää yhteyden, jossa tyttö voi lähestyä meitä ja tukeutua meihin.

Vaikka toki jotain rajoja on.

Ja joutuu kuuntelemaan ”valitusta ” jos on retkahtanut.

Mutta ainakin vielä tämä on ollut meille sopiva tapa.

Jos tyttö ei tekisi töitä raittiutta kohti vaan haluaisi vain käyttää ja valita sen elämän niin toki silloin pitäisi miettiä toisin.

Olen onnellinen että eteenpäin menty. Ääääärimmäisen hitaasti. Paljon takapakkeja ja osittain näyttää että pahempaa on.

Toki esimerkiksi fyysisesti käyttö näkyy koko ajan enemmän.

Koska kädet ei kestä enään oikein piikitystä ja hampaat kärsinyt.

Mutta henkisesti mennyt tosi paljon eteenpäin. Ei enään pelkotiloja, osaa toimia paniikkikohtauskessa. Ei pelota olla yksin.

Näkee millon addiktio puhuu ja välillä oma ääni vahvempi, välillä se kadoksissa.

Häpeän myös tunnistaa. Se on ehkä vahvin tunne millä addiktio pystyy ohjaamaan toimintaa.

Vaikea olla ihmisten kanssa jotka ei käytä koska kokee alemmuutta ja häpeää.

Mutta ei myöskään halua olla käyttäjien kanssa, koska vetävät alaspäin.

Aika yksinäistä.

Itsellä vaihtelee ajatukset ja tunteet. Toivoo vain niin että tämä olisi jo ohi.

Huomaan myös itsessäni ärsyttävän piirteen. Kun joku pieni helpotus lähestyy. Tytöllä nyt se hoitoon menon suunnittelu ja sopiminen. Niin olen kuin varovainen. Tuntuu että pelkää että joku menee pieleen ja homma kaatuu.

Varmaan kun toivoo niin että se onnistuisi.

Vaikka taas, eihän se pakosti ole mikään pelastus. Muutos voi tulla koska vain ja vaikka yksin kotona ollessaan.

Huomaan lataamasi itselleni valtavat odotukset. Ja tytölle siinä samalla. Vaikka koitan olla näyttämättä niitä. Etten aiheuta painetta.

Tälläisiä kuuluu tänne.

[Yolanda]

Mä myös luulen, etten voisi katkaista kokonaan välejä lapseen, vaikka tilanne olisi mikä.

Mä itse huomaan, että elämä epävakaudesta ja päihdeongelmista kärsivän tytön äitinä on mulle ajoittain liian raskasta. Välillä tunnen että oon niin kuormittunut murheiden ja huolen takia, että elämänilo omasta elämästä katoaa. Sen takia oon päättänyt et kun palaan töihin loppuvuodesta, hankin itelleni psykoterapeutin ja alan käymään edes vaikka kerran kuussa juttelemassa. Tunnen et välillä autan liikaa, omat rajat on hukassa ja omat voimavarat vähissä. Elän välillä ihan tyttären mielialojen mukaan. Mulla varmaan jotain alitajuista syyllisyyttäkin tilanteesta, mikä varmaan kuormittaa lisää. Ja eihän oman lapsen itsenäistyminen oo sekään helppo prosessi äidille. Meillä vielä lisähaastetta tuo se mielenterveysongelma ja muu.

Tytär lopetti ne mielialalääkkeet, ja huomaan et nyt hänen kaikki tunteet tulee päälle puolet voimakkaammin. On myös ajoittain tosi vihainen. Stressaava rlämänvaihe hänellä, raha- ja ihmissuhdeongelmia. Jos satun soittamaan hänelle, kun ärtymys on päällä, ahdistun siitä äkäisyydestä. Tosi raskasta tukea epävakaudesta kärsivää. Ja sitttwn kun ei voi toista väkisin raahata apua hakemaan. Tosi kuluttavaa on myös tää voimattomuuden tunne.

[aitijokapysyyvierell]

Tosi mahtavaa että otat itsellesi terapeutin.

On kyllä hyvä pohtia omia rajoja ja juuri tuo ettei toisen sairaus määrittelisi omaa elämää liikaa.

Vaikka se vaikuttaa siihen toki aina jollain osalla.

Meillä se vaikuttaa isoiten tällä hetkellä tulevaisuuden suunnitelmiin. Koska haluisimme itse suunnitella reissuja ja osittain ulkomailla asumista. Mutta vielä emme voi tyttöä jättää Suomeen yksin. Jos tuleekin huono aika ja tarvitsee meitä.

Oletko selvittänyt Kela terapiaa. Olisit varmasti oikeutettu siihen.

Koska työkykyhän tässä laskee. Ihan eri stressitasot päällä kokoajan verrattuna henkilöön jolla ei tälläisiä haasteita ole.

[Tirppana]

Heippa.

Kiva kuulla teistä❤️.

Äitijokapysyyvierellä, en pahoittanut mieltäni kysymyksestäsi. Se oli ihan ymmärrettävä kysymys. Kuten sanoit, joku joutuu ihan katkaisemaan välit ja hakemaan omalle lapselleen jopa lähestymiskieltoa. Tuolla toisessa ryhmässä missä lähinnä käyn lueskelemassa näitä kuulee. Silloinkin nämä äidit ja isät ovat sydän ihan karrella, mutta päihteet on saattanut siihen omaan rakkaaseen lapseen tuoda aggressiivisia piirteitä. Näin meillä kenelläkään ei onneksi ole ja tuntuu ajatuksenakin ihan mahdottomalta. Tosin niin tuntui vielä 6 vuotta sitten ajatus päihteistäkin😭. Jäin vaan miettimään ettei ilmeisesti nämäkään vanhemmat täysin pysty sulkemaan sydämestään vaikka rajuja rajauksia joutuu tekemään. On niitäkin vanhempia, jotka ovat vuosikymmeniä kulkenut lapsensa vierellä ja lopulta ei enää jaksa. Toisaalta on heitäkin, jotka pääsee iloitsemaan rankankin käytön jälkeen raittiista lapsesta😊.

Meillä nyt selkeästi kerran kuussa, kun injektion teho alkaa vähetä tulee repsahdus😔. Otan ne raskaasti, en enää millään jaksaisi. Kuitenkin tiedän ettei raitistuminen tapahdu sormia napauttamalla ja repsahdukset kuuluu asiaan. Varsinkin, kun vielä tätä mielenterveyden ongelmaa. Päivä kerrallaan. Nyt tytär aloittamassa päihdeihmisille tarkoitettua kuntouttavaa työtoimintaa. Toivottavasti jaksaisi käydä ja se tukisi raittiutta❤️.

Yolanda hienoa, että olet hakeutumassa psykoterapiaan, varmasti olisi hyvä jokaiselle. Ymmärrettävää, että kuormittaa itseään vaikkei voikaan toista auttaa, mutta oman lapsen eteen sitä vaan on valmis melkein mihin vaan. Silti niitä rajoja on hyvä miettiä.

Äitijokapysyyvierellä, mukavalta kuulosti teidänkin kesä yhteisinä hetkineen❤️. Vaikka sitten niitä repsahduksiakin on tullut. Kuten sanoin, raitistuminen ei tapahdu hetkessä, mutta ei jaksaisi aina odottaa.

Itse suren, kun tyttären välit toisen veljen kanssa on hiukan etäiset. Uskon, että tyttären asioiden tasaantuessa, välit vähitellen palautuu ennelleen. Kuitenkin ovat olleet tiivis sisaruskolmikko. Tällaista nyt.

Tirppana

[Tirppana]

Heippa vielä.. yolanda piti vielä sanoa, kun kerroit tyttäresi lopettaneen lääkityksen ja nyt tunteet vyöryy päälle, ymmärrän tuon. Meillä ei ole lopetettu lääkitystä, mutta tyo kaksisuuntainen on kyllä raskas sairaus. Tyttärellä tulee ideoita joka lähtöön, kokoajan. Eikä mitään lähden lenkille, alan leipomaan ideoita vaan hakee töihin ulkomaita myöten, hankin eläimen, muutan Lappiin, on ostamassa sitä ja tätä joskus mahdollisesti tienaamillaan rahoilla. Lainaa rahaa ja lupaa maksaa, kun saa rahaa eli kokoajan elää jo tulevaa rahaakin. Hermostuu minulle, kun en jaksa innostua näistä. Innostuisin toki, jos näille olisi edellytyksiä tai olisi sellaisia joita olisi mahdollista toteuttaa. Kuntosalinkin aloittanut ja lopettanut vuoden sisällä 4krt. En voisi katkaista välejä, mutta ehkä väsymys on se sana tällä hetkellä ja siksi aina pieni hetki itselle on kovin tarpeellinen. Ja vaikken suljen sydäntä niin ehkä olen yrittänyt itselleni hokea ettei ole minun vastuuni ratkaista kaikkia tyttären eteen tulevia pulmia vaan kuuntelen ja neuvonta, kun sitä pyydetään. Se minulle vaikeaa, kun olen tottunut siihen, että heti alkaa miettimään ratkaisuja kulloiseenkin tilanteeseen.

Tällaisia ajatuksia vielä,

Tirppana

[Yolanda]

Ymmärrän niin hyvin sun väsymyksen noihin ideoihin. Ja todella tunnistan ton saman, automaattisesti yrittää alkaa järjestämään asioita toisen avuksi, kun on tottunut siihen. Ja eiköhän se oo meille äideille ihan tyypillistä ja ymmärrettävää.

Mä yritän vähän opetella siitä eroon nyt. Tai tottakai tyttö tarvii apua ja tukea, mut opettelen sanomaan myös ei jos oma raja tulee vastaan. Tänään sanoin rahan lainaus-pyyntöön että mulla ei nyt ole. (Vaikka ois mulla ollut mutta silti.) Jos oon koko ajan lainaamassa rahaa, auttamassa ja pelastamassa kaikesta, miten ikinä oppii.

Tyttö oli tehnyt Cv:n osa aika töiden hakua varten, mistä olin tosi ilonen. Sekin on edistystä meillä! Että edes suunnittelee töiden hakua. Hän järjellä tajuaa, että pitäisi ”aikuistua” ja alkaa edes pyrkimään elämässä vähän eteenpäin, mutta iso kynnys siihen selvästi on.

Ilman mielialalääkettä hänellä se tunne herkkyys ja impulsiivisuus selvästi korostuu. Helposti hermostuu ja on äkäinen. Ystävien kanssa sitten tulee helposti loukkaantumisia puolin ja toisin. Elämä ois niin paljon helpompaa hänellä, jos vain lopettaisi kannabiksen, antaisi seulat ja sitoutuisi psykoterapiaan. Inhottavaa kun ei sitä tee. turhauttaa.

[aitijokapysyyvierell]

No mutta Yolanda. Tuo onkin kiva että oli tehnyt itse CV:n ja ajatellut hakea töitä.

Toivottavasti saisi haettua ja vielä joku tärppäisi.

Täällä on ollut henkisesti jotenkin rankka aika ja ihan itse aiheutettua.

Tyttö on menossa hoitoon. Itse sinne haluaa, on jo pidemmän aikaa odottanut.

Lisäksi kävi niin kiva tuuri että sai paikan lähes heti ja vielä niin ettei tarvitse mennä katkon kautta.

Mutta tänään olisi ollut lähtö ja viikonloppuna huomasi että tyttö alko vetäytymään. Oli jotenkin ottanut ja selkeästi pakoili vähän sitä ajatusta että maanantaina olisi lähtö.

Oli sitten tänään soittanut sinne ja kysynyt jos voisi siirtää muutamalla päivällä.

Sieltä oli onneksi vastattu ystävällisesti. Nyt vain odotamme mitä rahoituksen antaja, eli päihdehuollosta vastaava tästä meinaa.

Torstaina mennään keskustelemaan pääseekö tyttö vielä menemään.

Toiveena olisi että nyt perjantaina pääsisi ja tyttö menisi.

Se oli hänen oma toiveensa.

Mutta tiettekö kun on ladannut itselleen että nyt maanantaina viedään tyttö sinne ja saa jotenkin hetken kokea sellaista keveyttä kun tietää toisen olevan kunnossa ja sitten se venyy.

Koitan kuitenkin olla iloinen että tyttö haluaa mennä. Halusi vain muutaman päivän vielä lisäaikaa saada itsensä valmiiksi

Kädet on ristissä että perjantaina pääsee ja siellä kaikki menee hyvin.

[Tirppana]

Hei vaan naiset teille​:hand_with_fingers_splayed:. Voi kuinka hienolta kuulostaa äitijokapysyyvierellä. Tuon oman halun herääminen on se suurin juttu, siitä on hyvä jatkaa​:+1:. Muistan kuitenkin sen, kun oma tytär meni kuntoutukseen ja tuli pois vajaan viikon päästä, kyllä mieli meni maahan. Järjellä ymmärsi, mutta henkinen puoli on eri juttu. Pidän , että perjantainen onnistuu.

Yolanda, tuonkin ymmärrän ettei terapiaa saa, kun käyttää kannabista. Se on vaan raskasta, kun nämä nuoret ei ymmärrä kannabiksen haitallisuutta tämän asian suhteen. Halua kuitenkin hänelläkin, kun CV:tä tekee, se hyvä uutinen😊.

Meillä tytär meni kuntouttavaa työtoimintaa. Oli päivän ja sitten selvisi, että on jatkopaikka. No nyt meni päivä päihdekuntoutukseen eli on seuloja ja toimintaa siellä jokapäivä, mutta yöksi kotiin. Tämä toimii Toivottavasti paremmin, kun kotoa poissaolo öisin, on tyttärelle vaikeaa. Tämän jakson jälkeen sitten sinne kuntouttavaan työtoimintaa. Psykiatrialla pääsi myös käymään ja taas perjantaina aika. Nyt tuntuu taas hyvältä ja pidän tästä tunteesta kiinni.

Aurinkoa teidän päiviin, kertokaa kuulumisia❤️.

Tirppana

[Yolanda]

Hei ihan tosi hyviä uutisia teillä molemmilla! Täällä kaikki varpaat ja sormet pystyssä teille!

Mä yritän pitää toivoa yllä, että kyllä tytär jossain vaiheessa ois myös halukas kannabiksesta luopumaan, ja itse halukas terapiaan traumoja ja muita mielen solmuja käsittelemään. Hän on vasta 19. Oon myös niiiiiin kiitollinen ettei oo sekaantunut vahvempiin huumeisiin joista vierottautuminen on vaikeampaa.

Toivoa on✨