Tytöllä on epävakaa persoonallisuushäiriö, lääkityksenä mielialalääke. Ymmärtää oman sairautensa ja tietää että terapia olisi paras apu, ei vaan silti halua keskusteluapua nyt. Kokee ettei se auttaisi tarpeeksi…
Lääkitsee kannabiksella omaa ahdistustaan tarpeen mukaan. On mulle kertonut, et avun vastaanottaminen on hänelle vaikeaa. Ihan syvältä on toi häiriö, sillä siihen just liittyy se et on vaikea sitoutua mihinkään. ( esim terapia)
Tyttö on 19, eli häiriö tod näk tulee oireilemaan vielä monta vuotta. Iän karttuessa onneksi usein oireet lievenee.
Oon joo miettinyt et sit kun hoitovapaa päättyy, meen omakustanteisesti johonkin juttelemaan. Sinne tosin vielä aikaa kun kuopus niin pieni viellä.
1 tykkäys
Hei vaan te siellä. Kiva, kuulla Yolanda , että apua olisi saatavilla, mutta harmi ettei tytär halua ottaa sitä vastaan. Tuo ikuinen ongelma. Oletko kertonut ettei sinulla ole mahdollisuuksia jatkossa enää auttaa niin paljon rahallisesti? Jos se herättäisi apua vastaanottamaan. Epävakaa on siitä armollisempi diagnoosi, ett’ monesti tosiaan helpottaa iän karttuessa. Kunhan kannabis ja mahdolliset muut tuo lisää. Kannabis kyllä todella passivoi.
Äitijokapysyyvierellä, tuo on hienoa, että tytär ainakin osittain pystyy hoitamaan raha-asioitaan vastuullisesti, kun vaan pystyisi jättämään nuo aineet olisi mahdollisuus tulevaan parempaan elämään. Hänellä kuitenkin tutkinto valmiina eli mahdollisuus olisi. Onko hänellä päivisssä jotain rutiineja toimintaa?
Meille ei kuulu hyvää. Selasin tätä ketjua ja olen aloittanut kirjoittamisen tässä ketjussa helmikuu 2022. Pieniä hetkiä parempaa ja taas mennään. Neljä vuotta ollaan jatkettu tällä tavalla, mikään ei oikeastaan ole muuttunut. Tytär syöksyy ja me nostetaan ja kannatellaan. Kunnes taas syöksyy ja kaikki alkaa alusta. Olen niin sata kertaa aiemmin ajatellut tuota lausetta jonka äitijokapysyyvierellä kirjoitit siitä, jos me vanhemmat ei oteta koppia niin ei kukaan. Sitä ollaan tehty otettu koppia. Nyt puhuimme miehen kanssa ettei voi tyttären puolesta lähteä hoitamaan hänen sairauttaan ei kaksisuuntaista eikä päihderiippuvuutta. Ei ole psykoosissa, ei saada tahdonvastaiseen hoitoon. Ei halua apua nyt. Käyttää ja rahan pyyntöjä tulee. Suunnittelee taas matkaa ulkomaille rahattomana. Tytär on 22. Mies sanoi, että jotain täytyy muuttaa tämä ei tuota tulosta. Tyttären täytyy oppia elämään sairauden kanssa ja päihteet vielä asia erikseen. Nuorin pikkuveli sanoi minulle, että äiti lopeta auttaminen, kun se ei auta tytärtä.
Niinpä kirjoitin tyttärelle pitkän viestin jossa kerroin, että on meidän lapsi ja tärkeä, mutta jo vuosia ollaan kannateltu ja ehkä suojeltukkin elämältä liikaa. Tyttärellä sairaus kyllä, mutta sen kanssa voi oppia elämään eikä kaikkea voi tehdä sen varjolla. Kerroin, että ulkomaille lähtee aikuisen ihmisen omalla vastuulla ja kustannuksella, ei kannata lähteä ajatellen, aina joku pelastaa. Pelastettu ollaan toistaiseksi 2 kertaa, maksettu paluu lentoja. Pyysin ottamaan yhteyttä päihdeklinikalle ja hakeutumaan sitä kautta avun piiriin. Nyt meidän rahahanat meni kiinni, päihteisiin ne menisi. Muutenkin mies sanoi, että jos meille tapahtuisi jotain niin tytär putoaisi saman tien. Meidän tehtävä vanhempina on opettaa elämään niin, että pärjäävät, kun meitä ei ole.
Toisaalta olo nyt hyvä, en halua elää elämää jossa päihteet nättelee kokoajan jotain osaa ja pieni pelko aina läsnä. Haluan tyttäreni, mutta en voi estää häntä käyttämästä päihteitä.
Nyt rukoilen, että tytär löytää lopultakin oman pohjan ja saa itse itselleen olon, että tämän on loputtava kokonaan. Ei kannettu vesi kaivossa pysy ja tämä niin totta. Me autettu, kannateltu, mutta ei se auta kuin hetken ilman omaa ponnistelua ja ennenkaikkea motivaatiota ja sairauden hallintaa. Ei helppoa, mutta ainut joka voi sen tehdä on tytär.
Ihanaa viikonloppua, yritän pysyä järjissäni.
Tirppana
3 tykkäystä
Yolanda, tehkää tytön kanssa vapaaehtoinen luottokielto. Jos hän suostuu, ei pääsisi impulsiivisesti ostamaan jos ei rahaa maksamaan.
Meillä tytöllä sellainen. Ei voi muutkaan sitten varastaa korttia ja yrittää tilata laskulle tytön nimeen.
Voi Tirppana. 
Teillä on ollut kyllä upeita, pitkiäkin selviä hetkiä.
Harmi kun näitä retkahduksia tulee. Taitaa tämä kevät ruokkia niitä, kuten kissoilla tuo juoksuaika.
Hyvä jos koet että nyt oli oikea aika vastuuttaa tytärtä ja se toi rauhaa.
Tiedän ettei ole helppo paikka olla. Mutta onko sitten mikään tän sairauden kanssa.
Tänään itse tyttöä moikkaamaan. Katsotaan mikä tilanne.
Hän oli kipeänä tuossa ja ei pystynyt käyttämään mikä oli hyvä juttu.
Mutta nyt on parantunut ja viime yön valvonut niin saas nähdä missä kunnossa on ja onko ottanut jotain.
On tämä sellaista pettymyksien kestämistä. Varsinkin kun itse luo niitä odotuksia että tämä olisi nyt tässä.
Mutta ei sitä oikein osaa olla luomattakaan.
1 tykkäys
Tirppana joo oon sanonut, etten pysty rahallisesti enää auttamaan. Antanut numeron sinne nuorten sos työhön, että soittaa sinne uuden ajan itselleen. Avun tarjoajia nyt olisi, oon sanonut että apua on pakko alkaa ottaa vastaan, ja samalla ottaa vastuuta omasta elämästä. Koska siitähän pohjimmiltaan on kyse, tyttö ei ole vielä ottanut vastuuta elämästään. Vuokrat sentään vielä on maksettu ja hoidettu. Mutta se että alkaisi huolehtia itsestään, mielenterveydeltään ja talousasioistaan. Poikaystävän kanssa on off suhde ei tee hyvää, poikaystävä vuoroin jättää ja sit taas ottaa takaisin. 
Alan jo toivoa että eroaisivat.
Ja Tirppana kuulostaa tosi järkevältä teidän suunnitelma ja pohdinnat. Teillä tyttö jo sen ikäinen että uskon et olis oikea hetki antaa lisää vastuuta asioista. Vaikka uskon että aivan hitsin vaikeaa. Mut oliko niin et sun tyttö käy jossain psykalla?
Onko poikaystävä vielä kuvioissa? Mitä hän ulkomailla tekee, ja kenen kanssa on lähdössä? Meillä tyttö myös haaveilee ulkomaille lähdöstä, haluaisi muuttaa kokonaan ulkomaille. Uskon tosin että haaveeksi jää niin kauan kuin saa taloutensa kuntoon.
äiti joka pysyy vierellä täytyy ehdottaa tytölle tuota luottokieltoa. Veikkaan vaan ettei sitä ehkä halua, koska ei itse koe sössineensä raha asioitaan vielä tarpeeksi pahasti. Ja sanoi mulle että aikoo ottaa lainan ja häipyä suomesta jos eroavat poikaystävän kanssa…
Mikä sun tytön vointi oli kun kävit? Käykö vielä päihdehoidossa?
Mä luulen että meillä tytön kanssa mun on myös pakko alkaa vähän vähemmän auttaa. Tietysti oon saatavilla, mutta saa alkaa hoitamaan omia asioistaan. Koska veikkaan et itsenäistyminenkin jäänyt hänellä vähän vaiheeseen kun oon koko ajan muistittelemsssa asioiden hoidosta yms. Ja hän vähän ärtyisä mua kohtaan kun häärin auttamassa ja kyselemässä. Luottotiedot varmaan tulee menemään, mutta se nyt ei mikään maailmanloppu edes olisi. Yritän saada häntä heräämään ja ottamaan apua vastaan, muuta en oikein enää voi enkä jaksa.
Heippa. Äitijokapysyyvierellä, miten tyttären asiat olivat, kun kävit?
Yolanda, eihän nämä tosiaan helppoja päätöksiä ole, mutta ei vaihtoehtojakaan aina ole tai kaikki yhtä huonoja. Toivottavasti tytär sinulla nyt heräilee aikuisuuteen, kun rahallinen avustaminen vähenee. Ehkä löytyy se halu ottaa apua vastaan. Sitähän ei tiedä kuin kokeilemalla.
Meillä tytär on aina lähdössä ulkomaille ja luoja ei edes kerro kuka matkat maksaa. Tytär ei ainakaan. Ei kerro enkä halua ajatella mitä matkaa vastaan tapahtuu. On saanut lähetteen aikuisten psykiatrialle, koska nuorten loppuu 22-vuotiaana. Valitettavasti peruu lähetteen aina, kun kokee olonsa hyväksi…mania. koska on 22 ja kokee olonsa hyväksi ei kukaan oikein kuuntele meitä vanhempia tai kuuntelee, mutta on sellaista voivottelua. Täytyy olla itsetuhoinen konkreettisesti ennenkuin joku ottaa todesta. Pelkkä viiltely esim. Ei riitä niin huonokuntoista porukkaa on. Siksi tämä niin kauheaa onkin vanhempana ei voi mitään muuta kuin toivoa. Eilen aamulla tytär lähtenyt ja vastaa kyllä kun kysyn kaikki ok, mutta ei muuta. Kädet ristissä ollaan ja helpottuneita edes vastauksesta. Huonostihan tässä käy jollain aikavälillä , se on selvä. Poikaystävän kanssa oli nyt mennyt välit poikki ymmärrettävästi. Ei terve nuori voi pysyä tässä tahdissa mukana. Kiva poika oli ja hyväksi tyttärelle, mutta ei rakkaudella sairautta paranneta.
Yritetään jaksaa taas me kaikki. Kiitos teille❤️
Tirppana
2 tykkäystä
Tirppana ehkä kuitenkin teilläkin sairaudentunto ja asioiden selvittely ilman päihteitä alkaisi lisääntymään kun ikää tulee lisää. 22 on kuitenkin vielä tosi nuori myös. Ja tosiaan se että asiat menisi tarpeeksi huonosti, tulisi se oma pohjakosketus mikä sysää muutoksen tielle. Älä menetä toivoa🤗
1 tykkäys
Se on totta, siksi ehkä näitä hänen ideoitaan aina pelkään, kun on mania. Ei ymmärrä kuinka satuttaa itseään, eikä voida estää mitenkään. Silloin lähinnä ärsyyntyy, kun yrittää saada hakeutumaan hoitoon. Kaksisuuntainen on loppuelämän sairaus ja toki, koska äitini sitä sairasti on itsellä sitä painolastia jo ennestään. Olen aina ollut surullinen siitä, että äitini elämä oli yhtä taistelua ja ehkä vain alitajuisesti pelkään sen olevan sitä myös tyttärelle ehkä pelkään sitä myös itseni vuoksi. Koen ehkä siksi välillä itseni toivottomaksi, koska suurin pelkoni on etten voi lopulta tytärtäni auttaa ja katson kuin hidastettua itsemurhaa . Se kun sanoin ettei ketään voi rakastaa terveeksi tarkoitin sillä sitä, että jos se olisi mahdollista tytär olisi terve niinkuin varmasti teidänkin. Me kaikki rakastamme lastamme. Nyt on vaan niin iso huoli ja joku hoitopolku täytyy löytä, kun vaan tietäis taas miten. Kaikki kivet olen jo kääntänyt.
Uskon, että nukutun yön jälkeen taas vähän helpompi, väsyneenä.kaikki tuntuu niin pahalta.
Kiitos Yolanda, kun jaksat kannustaa. Kyllä se aina auttaa, kun joku sanoo että toivoa on silloin kun ei itse tahdo jaksaa uskoa siihen❤️. Vähän kateellinen olen äitijokapysyyvierellä siitä, että uskoo korkeampaan voimaan se varmasti auttaa omaa oloa.
Ei muuta kuin uuteen viikkoon😊.
Tirppana
2 tykkäystä
Kyllä se Tirppana on varmasti isoin syy miksi olen niinkin vahva, iloinen ja luottavainen vaikka vähän väliä viedään matto alta.
Se korkeampi voima.
Niinhän se AA kerhoissakin ainakin alussa on ollut.
»God, grant me the serenity to accept the things I cannot change, courage to change the things I can, and wisdom to know the difference.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.»
Tosi hyvä rukous. Tuon kun itsekkin oppisi tässä rinnallakulkijana.
Itse aavistelin jo jotain pientä tytön viesteistä.
Päivällä soittikin itkuisena. Oli yksi mies jolta tyttö välillä saanut aineita tullut tytön kotiin huutamaan ja haukkumaan.
Mentiin käymään ja tyttö rauhottui.
Mies väitti tytön olevan velkaa ja isä sopi viesteillä tän miehen kanssa että hän maksaa sen niin unohtaa tytön olemassaolon.
Ei enään ole yhteydessä.
Tyttö oli samaa mieltä ettei enään halua nähdä tätä tyyppiä.
Tää on ollut sellainen kaikken kaveri heppu joka tarjoo ilmaseksi, kyydittää kauppaan…
Muka kaveri, mutta oikeesti vetää alas ja käyttää hyväksi kun saa tytön kautta myytyä muille sen ympärillä.
No se oli tytölle myös sillon edellisiltana antanut muutaman rauhoittavan.
Vaikka tietää että tytöllä on pahin suhde niiden kanssa. Kun persoona muuttuu jo yhdestä.
Niin tyttö antoikin ne loput rauhoittavat mulle, kun sillä oli vielä kaksi. Se oli ehto että lainaan enään rahaa.
Eli tälläinen päivä siitä muodostui.
Minä tulin kuumeeseen illalla, niin en ole nyt nähnyt tyttöä. Mutta mies oli eilen käynyt tekemässä lettuja siellä ja oli jo parempi.
Tirppana, minäkin uskon että teidän tyttö sieltä palaa takaisin ruotuun. Tämä on eka kevät sen jälkeen kun raitistui.
Tarvii ensi kevättä varten luoda vahva suunnitelma ja tuki jotta ens keväänä ei pääse näin käymään jos mania iskee päälle.
Oppikokemuksena, vaikka rankkana sellaisena.
Itsekkin ajattelen että olen kiitollinen tosta sekoilusta lauantaina, jos se oikeasti katkaisi heidän välit. Ettei ole enään tekemisissä.
Enemmän vain ihmisiä ympärille jotka nostaa, eikä laske.
1 tykkäys
Mä ymmärrän Tirppana tosi hyvin, mitä tarkotat tolla että sulla on epätoivoinen olo ajoittain, kun oot sun äidin takia myös joutunut näkemään miten kurja sairaus on kyseessä. Mutta onneksi sitä on eri tasoista, ja moni saa iän lisääntyessä sairautensa paremmin hallintaan. Toivoa siis todella on!
Äitijoka pysyy vierellä, ihanaa et sulla on sun mies sun tukena ja apuna. Mulla ei oo tytön isään sellaiset välit, että voisin tätä tuskaa ja huolta jakaa hänen kanssa. Siksi välillä on tosi yksinäinen olo. Mun mies tottakai tukee, mutta tyttö ei ole meidän yhteinen, niin kyllä se on eri asia. Mulla onneksi oma äiti on paljon apuna, tapaa mun tytärtä myös.
Meillä tyttö ja poikaystävä erosivat. Saa nähdä, onko ero tälläkertaa lopullinen. Nämä erot saa mut aina varpailleen, kun tiiän että tytölle nää on melkein kuin maailmanloppu. Pelkään aina että tekee itselleen jotain tai sekaantuu johonkin typerään.
Hyvää äitienpäivää teille kahdelle ihailemalleni superäidille
Ja kaikille muillekkin äideille, jotka ehkä luette tätä ja kamppailette raskaiden huolien kanssa.
2 tykkäystä
Heippa.
Kiitos Yolanda toivotuksista❤️. Samat onnentoivotukset sinullekkin, vaikka myöhässä.
Meillä tytär kotiutui onnistuneesti viime keskiviikkona. Reissu meni kohtuu turvallisesti mitä minä tiedän. Vauhti alkoi laantumaan edellisenä lauantaina ja vähän jännitin miten käy jos oikein alavire alkaa. Lauantaina tuli kahden viikon tauon jälkeen käymään ja äitienpäivää viettämään❤️. Ihana oli nähdä. Yritin olla ottamatta liian suurta roolia hänen asioistaan puhuttaessa. Annoin tyttären viedä keskustelua. Huomaan, että olen väsynyt aiheesta puhumiseen ja siksi ihan hyvä, että tytär puheli ja uskon, että se riitti hänelle. Kelan kuntoutusselvitys alkaa tässä kuussa, saa nähdä onko siitä mihinkään.
Mä voin vähän paremmin, aurinko auttaa ja sen hyväksyminen ettei kaikki ole omissa käsissä.
Mitä teille kuuluu?
Ihanaa viikkoa teille🌼.
Tirppana
1 tykkäys
Tirppana ihanaa et tyttö palasi ehjin nahoin reissusta, ja on käynyt sua näkemässä. Ja mun mielestä toi kuntoutusselvityskin kuulostaa hyvältä. Hyvä et hänellä on motivaatiota etsiä apua!
Täällä ero laukaisi masentuneisuuden mun tytöllä, niin kuin pelkäsinkin. On aivan hukassa ilman poikaystävän tukea ja turvaa. Mä oon nyt ollut tosi paljon tekemisissä tytön kanssa. Pelkään kuollakseni että tekee itselleen jotain. Kävi eilen äitienpäivää viettämässä meillä, ja kertoi että kaikki on ihan hyvin kun hänellä tekemistä, mutta kotona ei jaksa olla omien ajatusten ja tunteiden kanssa joten nukkuu paljon. Koitin ehdottaa keskusteluavun hankkimista, mutta ei vielä ollut siihen valmis kuulemma. Ei halua puhua erosta nyt vielä. ( huoh) Etsivä nuorisotyöntekijä tapaa tytärtä taas tällä viikolla, ja koittavat miettiä tytölle jotain suunnitelmaa elämään. Oon niin kiitollinen niille työntekijöille kun jaksavat ehdotella tapaamisia, vaikka tyttö välillä niitä peruu jne. 
1 tykkäys
Heippa. Nuo erot on kaikille rankkoja ja näille meidän erityisen herkille nuorille vielä rankempia. Tyttärellesi ollut varmasti tärkeää, kun olet ollut lähellä. Toivotaan, että pian haluaisi ammattilaisenkin apua. Tiedän niin tuon pelon, että jotain sattuu😔.
Meillähän tyttärellä tuli myös ero, mutta ovat ystäviä. Tytär vielä asuu pojan luona, koska kuntoutumisselvitys siellä kaupungissa. Kuten sanoin tiedän tuon tunteen. Nytkin, vaikka tytär selvinpäin, huomaan takakireyden itsessäni. Ikäänkuin vain odotan mitä seuraavaksi. Toivon, että kuntoutusselvityksessä huomaisivat arkipäivän suuret vaikeudet. Mitkä haittaavat suuresti elämää. Yksi on vaikeus soittaa ja hoitaa asioita, saada se yksi puhelu tehtyä. Hyvä esimerkki tästä on, kun tyttären lääkeinjektio on myöhässä, pyysin tänään soittamaan ja kysymään mahdollisimman nopeaa aikaa. No sai maanantaihin. Kysyin, että saitko kysyttyä labroista, jotka liittyvät lääkkeeseen no ei. Tiedättekö, kun yhden asian hoitaminen kestää viikon ja silti saattaa käsittää väärin. Sitten taas, kun mania alkaa soittaa ja sekoittaa kaikki asiat hetkessä eikä jälkeenpäin muista miksi mitäkin on tehnyt. Juuri tämä miten ihmeessä tällainen ihminen voi hakeutua töihin tai pysyä sellaisessa? Parhaimmillaan tosi hyvää jälkeä, joka saattaa romuttua ihan hetkessä. Tämä minun suurin huoleni, haluaisin vain löytävän paikan elämässä❤️.
Pakko luottaa, että se tyttären elämä löytää suunnan ja olisi turvallista tyttärelle.
Näillä mennään eteenpäin🥰.
Tirppana
1 tykkäys
Onpa hyvä Tirppana että tyttö taas selvä.
Selkeästi nuo retkahdukset hänellä on todella lyhyitä.
Pitkälle ollaan tultu.
Yolanda, voimahali. Tuo on kurjaa aikaa.
Muistan kanssa kun tyttö oli niin alhaalla. Rauhoittavista meni sellaiseksi. Puhu ettei jaksa elää yms.
Useimmiten se on onneksi puhetta. Purkaa vaan sanoilla pahaa oloa.
Meillä myös tyttö jatkanut kaverina poikaystävän kanssa. Tuli jopa toisesta kaupungista kylään.
Tuntuu että parempi näin.
Vaikka tytön käyttö oli vähäisempää silloin niin jotenkin se oli henkisesti myös raskaampi olla suhteessa.
Nyt saa keskittyä itseen.
Tosiaan käyttöä on. Sitä medikinettiä käyttää suoneen. Vaikka on korvaushoidossa.
Välillä polttelee pilveä.
Muutaman kerran myös pari rauhoittavaa ottanut. Onneksi niitä se häpeää ja koittaa pysyä erossa.
Mutta tuo medikinet jäänyt päälle mikä ei tee hyvää kun hermosto jo muutenkin kireä.
Ei paljoa muutosta suuntaan eikä toiseen.
Menee tavallaan hyvin, tasaisesti.
Mutta ei mene myöskään eteenpäin.
No ei ole minun käsissäni.
On onneksi hieman välillä puhunut hoitoon menosta. Taas oli yksi kaveri käynyt ja raitistunut.
Odottaa vain että sisäinen motivaatio kasvaisi tarpeeksi isoksi että se voittaisi pelon hoidosta ja tulevasta.
Tälläisiä tänne. Voimia teille.
2 tykkäystä
Heippa naiset, mitä kuuluu?
Meillä ollut täällä päin ihan rauhallista.
Tänään huomasin että minua alkoi ärsyttämään, turhauttamaan.
Eikö tämä voisi jo loppua. 
Yllättäen tällainen tunne, koska ei siihen ole mitään syytä.
Meillä oli miehen kanssa kiva viikonloppu muualla kavereita nähden. En tiedä oliko sillä asiaan vaikutusta.
Huomaan että itsellä tosiaan on vaihtunut oma tila pois siitä huolehtijasta, enemmän ystäväksi.
Mies on ottanut vähän sitä roolia.
Ehkä tässä pitää mennä tietty kaava läpi.
Mies meillä ensin pakeni tilannetta töihin. Uppoutui niin töihin ettei tarvinnut kohdata ikäviä tunteita ja sitä avuttomuutta mitä tämä sairaus läheisissä vaikuttaa.
Nyt kun on kohdannut ja luonut uudestaan lähempää suhdetta tyttöön niin nyt huomaan että ottanut vähän sitä huolehtijan roolia.
Mutta onneksi antaa tytön vähän itsekkin ottaa vastuuta.
Oi kun toivon että tää olis pian ohi.
Tälläisiä tähän päivään.
1 tykkäys
Moikka! 
Äitijokapysyy vierellä kuulostaa tosi ymmärrettävältä, että tulee turhautuminen ja viha.
Mulla samaa itseasiassa tosi usein. Tulee semmonen olo et loppuis jo tää stressi ja huoli, ja et miksi just meidän perhe ja oma lapsi joutuu tämmöistä kokemaan.
Tänne ei kuulu hyvää. Meillä tytöllä kuukausi erosta, ja erokriisi ja ihan selvä masennus päällä. Ovat entisen poikkiksen kanssa väleissä, kavereita. Mutta eihän se sitä tuskaa vie pois. Nyt tiistaina oli tosi paha tilanne. Tyttö oli saanut pahan ahdistus- paniikkikohtauksen yöllä. Koittanut helpottaa sitä Alkolla. Julkaissut omassa somessa itsetuhoisen itkuvideon. Ystävä sitten soitti mulle huolissaan yöllä. Sain tytön kiinni ja hysteerinen itku oli päällä. Lopulta tilanne rauhottui, mutta ilmeisesti oli tosi lähellä ettei tehnyt itselleen jotakin.
Ex poikaystäväkin kävi tytön luona sitten yöllä juttelemassa ja tilanne meni ohi.
Tytöllä näitä tosi pahoja itsetuhoisia ”kohtauksia” tullut muutama vuodessa, tää oli just sellainen. 
Voi tätä äidin huolta ja epätoivoa. Mulla oli eilen tosi vaikea päivä. Näin tyttöä ja anelin ottamaan apua vastaan. Tyttö vaan on edelleen sitä mieltä, ettei keskusteluavusta olisi kuitenkaan mitään apua. Mä nyt yritän saada sitä muutamaan mieltään. Ja jos oma olo jatkuu näin huonona, haen ainakin itselle jostain keskusteluapua. En kyllä oikein tiedä mistä.
Huomaan et mulla on myös vihaa siitä ettei ota ammattiapua vastaan. Että en jaksa yksin kantaa tätä taakkaa ja kannatella toista. Mutta en sitä tietenkään sanonut, vaan sanon aina että mulle voi ja pitää soittaa aina vaikka keskellä yötä. Luulen vaan ettei se soita, oon liian läheinen. Onneksi sentään turvaa ystäviin. Kertoi mulle et on julkaissut niitä itsetuhoisia surullisia videoita sen takia, että vähän niinkuin testaa välittääkö ystävät. Mutta hätähuutojahan ne on. Tää on aivan kamalaa. Pelottaa et menetän oman tyttöni vielä. Mies yrittää lohduttaa mua että uskoo et tytön vointi kyllä paranee, kun aikaa kuluu ja erokriisi helpottaa ajan kanssa.
Kotiin ei halua tulla yöksi, vaikka sitä ehdotin. Tuntee et omassa kodissaan kuitenkin paras olla. Nyt mä pommita sitä koko ajan viesteillä ja kyselen onko kaikki hyvin. Ja pelkään poliisiautoa pihassa.
iso hali sinulle.
Tuo aika on niin tuttua. Meillä myös tyttö halunnut olla aina omassa kodissa. Vaikka pelottanut. Kerran tullut meille yöksi, mutta halusi kyllä hetken päästä lähteä pois.
Toki vaikuttaa se ettei asuta enään lapsuuden kodissa. Sinne olisi varmaan tullutkin yöksi.
Omaan vanhaan huoneeseen.
Muutettiin kun täytti 18v.
Jos tyttö kokee että keskustelu turha, niin voisiko ehdottaa jotain vertaistukiryhmään. Saisi juteltua ihmisten kanssa kellä samoja haasteita.
Mutta nuo on vaikeita aikoja kun tulee muutos. Kestää hetki että tasaantuu arki ja tunnetilat.
Varsinkin jos poika on ollut se rauhoittava ja tasaava tekijä.
Onneksi ovat vielä väleissä.
Ja että on ystäviä ketkä välittää.
Meillä kanssa välillä ystävät laittaneet huolestuneita viestejä aikanaan. Ihanaa että uskaltavat laittaa.
Kelan tukemaa psykoterapiaa on saatavilla. Jopa 3 vuodeksi. Siinä on joku omavastuu mutta suurimman osan käsittääkseni kela maksaa.
Jos on päihdekäyttöä niin ei saa tätä. Mutta jos löytyisi oikea tyyppi, niin voisitte sopia että koko perhe saisitte käyttää häntä. Eli sinä yksin, välillä tytön kanssa yhdessä ja jos tyttö uskaltaisi sen jälkeen yksin myös mennä.
Sitten päihteiden käyttäjien läheisille on ryhmiä. Mutta en tiedä onko tuohon mielensairaiden omaisille mitään tukiryhmää?
Kuinka paljon ajattelet että teillä tunteiden kestä mättömyys johtuu päihteistä ja kuinka paljon mielensairaudesta?
1 tykkäys
Kyllä meillä johtuu siitä epävakaasta. Mun tytön oireet ja nämä itsetuhoiset ajatukset on ihan tosi yleisiä epävakaudesta kärsivillä. Ja päihteet tottakai pahentaa.
Se epävakaus on se isoin ongelma ja siihen pitäisi päästä vaikuttamaan. Terapia on tytölle pois suljettu sen kannabiksen käytön takia, kannabis on tytön turva jos ahdistus muuttuu sietämättömäksi. Nyt kun tilanne eskaloitui eilen , ei ollut tytöllä kannabista mitä polttaa.
Enkä missään nimessä puolustele kannabista, mutta jos se itsemurhalta joskus pelastaa, niin ehdottomasti silloin polttakoot. En oo tätä tytölle sanonut, vaan kannustan aina että ottais apua vastaan ja oppisi sitä kautta hallitsemaan tunteita muilla kuin kannabiksen avulla. Ja tyttö tietää sen itsekin, että pitäisi oppia rauhoittamaan itseä muuten kuin polttelemalla. Ja vaikka ihan terapia nyt onkin poissuljettu, kyllä täällä pk seudulla matalankynnyksen keskusteluapua saisi ihan vaikka Miepän kautta, kunhan tyttö vaan itse siihen haluaisi.
Uskoisin kyllä myös löytyvän Kelan psykoterapeutti joka voisi hoitaa koko perhettä vaikka se terapia haettaisiin sinulle.
Näin tytärkin saisi terapiaa halutessaan.
Olen samaa mieltä että parempi huumeet kuin itsemurha.
Meillä tytön paras ystävä joka sairasti masennusta päätti päivänsä.
En tiedä olisiko vielä hengissä jos olisi huumeet ollut helpottamassa ahdistusta.
Eräässä koulutuksessa sanottiin että voimme olla kiitollisia niille meidän selviytysmekanismeille koska silloin aikanaan meillä ei ollut kykyä selvitä ilman.
Jotenkin heräsi jopa hetkeksi kiitollisuus että tytär mielummin sortui huumeisiin kuin itsemurhaan jos elämä on tuntunut liian raskaalta erityisherkälle.
Sitten onkin seuraavaksi opeteltava kohtaamaan tunteen ja käsittelemään niitä.
Mutta tämä oli tälläistä pohdintaa.
Onneksi tytöllä on sinut äitinä.
Ja aitoja ystäviä.
2 tykkäystä
Kiitos äiti joka pysyy vierellä!
Pitääpä tutkia tota psykoterapia- juttua, jos hankkisi itselle Kelan terapeutin joka voisi tavata tosiaan myös tyttöä. Saisi vähän kierrettyä sitä päihteettömyyden sääntöä.
2 tykkäystä