Olen kyllä tosi onnellinen teidän puolesta Tirppana.
Muistan kun olimme tytön kanssa ulkomailla ja keskustelimme yhdessä tyttäresi tilanteesta.
Ymmärsi kun rauhoittavat olivat hälläkin.
Meillä kaikki sukulaiset asuu lähellä ja olemme tosi läheisiä.
Tiedän että varmasti osa ei osaa suhtautua ja ovat tietävinään tai haluavat tehdä etäisyyttä.
Mutta mietein itse serkkuja jotka nuoria, että ehkä heidän olisi hyvä nähdä tämä todellisuus jos joku heille tarjoaa tulevaisuudessa.
Tai joku kaveri kiinnostuu huumeista.
Itsekin olen ollut siitä suuttunut että meillä on tytöllä ollut upea lapsuus ja oikein kunnollinen rakastava perhe.
Ei hänen kuuluisi olla se ketä käyttää.
Mutta niin se vaan on.
Juuri tämä, se voi käydä kenelle vain. Ja he ovat todella hyviä piilottamaan/ salaamaan.
Taisi mennä joku 2-3 vuotta ennen kuin tiesimme mitään.
Itseäni mietein että helpottaisiko oloani olla vain koko maailmalle että kyllä, lapseni on addikti.
Tätä on meidän todellisuus. Se on perseestä aika ajoin.
Toisaaltas nuorempi juuri sanoi että se on kyllä mummulle kova paikka. Ja osa sisaruksistani eivät osaa ottaa hyvin.
Muilla ei sitten niin olekaan väliä. Sanovat mitä sanovat.
Onneks Tirppana teillä tyttö osasi tunnistaa maniaa. Jos tuntuu raskaalta niin sitten vain koittaa lääkärin kautta, ei itse lääkiten.
En jaksa nyt enempää viestiä, eilen vedettiin taas matto jalkojen alta ja tytär retkahtanut. Mania varmaasti ottanut vallan, päihteet ainakin. Puhelutiedoista näin viestejä lähteneen 29 vuorokaudessa outoihin numeroihin. Ei vastaa puheluihin, ei viesteihin, kun laitoin mitä tehdä jos retkahtanut. En jaksa enää, en vaan jaksa. Rahaa palanut tuhansia taas, kun saatu tyttöä jaloilleen ja varmasti lähtee kaikki taas myyntiin päihteiden tarpeessa. En kestä sitä huolta enää, jatkuvaa pelkoa. Nyt on olo, että annan olla, tytär kohta 22. En voi auttaa vaikka on sairas, mutta sen tiedän, että mulla ei enää mitään voimia lähteä tuohon rumbaan uudelleen. Juuri, kun sain vähän voimia itselleni takaisin ja haaveilin ekasta normaalista kesästä. En tiedä miten eteenpäin, en oikeasti tiedä.. Toivottavasti teille muille parempaa.
Toivotaan että retkahdus on nopea ja tyttö oppisi siitä tunnistamaan tuon missä kohtaa retkahdus tuli ja mitä olisi voinut tehdä toisin.
Uskon että pettymys on kova. Kun ajatteli tuon kaiken olevan jo takana.
Pitää olla kiitollinen hyvistä hetkistä ja myös muista hyvistä asioita elämässä.
Itsekin koitan keksittyä siihen että toisella lapsella menee tosi hyvin, oikein onnellinen ja terveet elämäntavat.
Iloita näistä, ettei mieli hakeudu vain tuohon mikä on huonosti.
Jos vaan odotan koko ajan milloin tuo loppuu, niin se käy liian rankaksi.
Tirppana, jotenkin uskon että sun tytöllä on nyt niin hyvää kokemusta miten pärjää myös selvänä. Että nousee sieltä pian uudelleen.
Heippa taas. Ei muuta kuin leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä. Tänään töissä ja ajatukset saanut suunnattua taas muualle. Heti, kun aikaa on alkaa ajatukset kiertämään kehää. Mä luulen, että mulle aiheuttaa sitä ahdistusta eniten tuo kaksisuuntainen. Jotenkin pelottaa jos tyttären elämä tulee aina olemaan näin hankala kaksisuuntaisen takia ja vielä, kun nuo sotesäästöt puskee päälle niin ei saa muuta hoitoa kuin tuo.lääke mikä ollut kyllä hyvä, mutta ei yksinään riitä. Nyt taas päihteet mukana niin hoidot saa taas unohtaa vaikka tiedossa tuon sairuden helposti myös liittävän päihteet mukaan…huoh. Itsellä keinoton olo eikä enää tiedä miten tsempata tyttöä.
Onnellinen olen tietysti, että muulla perheellä menee hyvin, mutta jotenkin kun niin tiivis porukka ollaan aina oltu niin yhdellä, kun menee huonosti niin kaikilla pahamieli.
No, mutta paremmalla hapella kuitenkin jo tänään. Vielä ei tytär mitään halua lopettaa osoittanut, yritin esittää toiveen, että lähtisi pois nyt sieltä missä on ja mistä saa niitä päihteitä, kun tarvitsisi unta. . Katsotaan.
Kövittekö te äitijokapysyyvierellä toisen lapsen kanssa siellä reissussa ja tuliko isä mukaan?
Noinhan se menee että kyllä se vaikuttaa vaikka haluisi keskittyä vain hyvään.
Onneksi nuorempi osaa keskittyä omaan elämään. Ei anna päihdesairauden häntä niin haitata.
Ainut että heidän väliseen suhteeseen vaikuttaa kun ei voi toiseen luottaa.
Pitää siis vähän etäisyyttä tietoisesti.
Meillä onneksi tyttö eilen oli jo parempi ja pahoitteli että tää on ollut meille rankkaa. Ei haluaisi meitä satuttaa.
Mietittiin jopa tytön kanssa että olikohan ne vikat pillerit myrkytettyjä ( Tietkö jotain muuntohuumetta )
Kun osti sellaisia miedompia rauhoittavia ja vointi oli sellainen että nukahti kesken lauseen tai jos oli ruokaa suussa.
Nukkui noin 36 tuntia lähes putkeen.
Kaikkea ruokaa oli patjalle kaatunut kun nukahtanut aina kesken.
Oli todella huonossa hapessa.
Toi on kyllä aika pelottavaa. Saa jänskätä pysyykö hengissä.
Vieläkin huomaan jännittäväni vaikka eilen oli jo parempi.
Tänään ei vielä ole vastannut viesteihin. Soitan kyllä vähän myöhemmin ja varmistan vain että on hengissä.
Ei tässä oikein muuta voi kuin
Tirppana, voisitko sinä saada kelalta perheterapiaa. Psykoterapiaa, niin että tämä terapeutti auttaisi koko perhettä ja tapaisi myös tytärtäsi.
Tiedän että tyttösi ei voi saada omaa ennen kuin puoli vuotta kuivilla.
Mutta jos löytäisit hyvän terapeutin ketä ymmärtäisi kaksisuuntaista ja päihdeongelmaa.
Ja kenellä mahdollisuus kelan terapiaan niin he osaavat auttaa eteenpäin.
Ettei tosiaan jäisi vain lääkkeiden varaan. Vaan saisi myös apua ymmärtää itseään.
Mitä tyttäresi sanoi, kun ei ollut valmis vielä lopettamaan?
Meillä tyttö jotenkin off, mutta ei enään ole ottanut rauhoittavia.
Niissä oli kyllä jotain myrkkyä, varmaan fentanyyliä. Onneksi ei henki lähtenyt.
On jotenkin tosi pois vielä pelistä. Ei jaksa oikein mitään. Nukkuu vain ja on vähän kuin humalainen. Vaikka ei ole siis mitään ottanut.
Medikinettiä käyttää. Käyttänyt ennenkin, outoa jos siitä olisi.
Mietin myös voiko olla että maksa tulehtunut pahemmin. Silmät eivät silti ole nyt keltaiset niinkuin viimeksi.
Addiktio on myös todella voimakkaasti päällä. Sen ääni on nyt tosi kova. Huomaa että esim nyt kannabis on vain kasvi ja terveellinen. Vaikka normaalisti sanoo sen olevan huume.
Ei siis ole oma itsensä. Edes siinä mitä puhuu.
Kokemusta tuosta fentanyylistä tai väärennetyistä/myrlytetyistä pillereistä ei ole.
Kuinka kauan sellaiset voivat vaikuttaa kuntoon.
Kun nuo on ottanut ti-ke viime viikolla.
Ärsyttävää tässä tosiaan on, kun ei oikein ole mitään mitä tehdä että toinen tulisi kuntoon.
Ruokakaan ei maistu ja unta ei saa öisin niin ei nekään auta että aivot alkaisi taas toimia normaalisti.
Mutta parempaan päin. Todella hitaasti, mutta parempaan.
Näyttää siltä että tyttö on jatkanut rauhoittavien käyttöä.
Sain tänään kertomaan että on niitä ottanut aina iltaisin.
Pelkäsin jo että onko joku tuhoutunut aivoissa tai maksassa kun on niin heikossa kunnossa.
Tytöllä on hepatiitti tullut piikityksestä.
Saas nyt nähdä mikä tän homman katkaisee.
Hänellä on yksi vanhempi tuttu joka tuo tytölle rauhoittavia, joita voi myydä.
Saa sitten itse ostettua halvemmalla.
Nyt ilmeisesti on niitä rauhoittavia kotona myytäväksi.
Katsotaan nyt myykö vai meneekö kurkusta alas.
Nyt ei ole syönyt lähes mitään viikkoon ja nukkunut huonosti.
Saas nähdä kuinka pitkälle pystyy olemaan tällä menolla.
Heippa äitijokapysyyvierellä. Et ole yksin, täällä ollaan. Kuulostaapa aikamoiselta tuo sinunkin tyttäresi tilanne. Oletko huomannut, onko tämä kevät vaikeaa aikaa tyttärellesi? Voi, kun hänkin nyt huomaisi miten paljon pahaa kaikki aineet aiheuttaa. Tuokin toki paha jos ottaa myytäväksi ja sitten jäisi kiinni kuormasta syömisestä. Vai maksaako kuitenkin ne mitkä käyttää? Kun luen näitä omia kirjoituksia, tuntuu kuin katsoisin jotain huonoa elokuvaa ja vähintään jonkun toisen elämää. Miten saat pidettyä oman pääsi kasassa?
Meillä ei mene hyvin, ei tyttärellä ei äidillä. Olen saanut pidettyä muun perheen läsnäollessa pääni kasassa ettei muut alkaisi kantamaan samaa taakkaa, mutta kun jään yksin olen todella syvissä vesissä. Tuntuu etten voi elää omaa elämääni lainkaan, ruoka ei maistu, oksettava olo. Tunnen suunnatonta ahdistusta tilanteesta. Poikaystävän kanssa erottu, nyt ollut muutaman päivän hostellissa, ei kerro missä ja kenen kustantamana. Viikonloppuna lähdössä ulkomaille ja taaskaan ei tietoa kenen kustantamana. Joka päivä soitan ja jokapäivä on käyttöä, en saa tyttäreen otetta. Välillä pyytää asumaan kotiin ja, kun laitan numeron päihdeklinikalle mihin voisi soittaa, että voitaisiin edes harkita kotiin ottoa, pyytää jättämään rauhaan ja minä kahlitsen häntä. Kun pyydän ymmärtämään meitä, hänen pitää saada elää omaa elämää. On kuin pikkulapsi, ei tiedä mitä haluaa. Päihdeklinikalle soitin itse apua, mitä voitaisiin tehdä tyttären eteen. Vastaus oli ettei mitään, voitte hakea apua itsellenne. Mikäli nyt päästän omat ajatukset liikaa päälle, olen työkyvytön. Kykenen ajattelemaan näitä pienissä erissä ja sitten pakko työntää ajatukset muualle.
Haluan oman pääni ja elämäni takaisin, haluan nauttia elämästä. Välillä ajattelen etten taida pystyä pitämään tytärtäni elossa, hän niin omapäinen. Kiltti ja rakas ollessaan kunnossa. Päihteet vie hänen tuskansa pois, miten vaan äitinä voin hyväksyä ettei kaikki ole minun käsissä.
. Toivottavasti teille muille parempaa.
