Mulla heräsi sellainen ärsytys ja vastoin luontoani ajattelin maalata piruja seinille.
Toivottavasti eivät toteudu.
Pääosin kaikki on ihan jees. Tyttö ei ole ollut sekaisin sen jälkeen kun ennen joulua sekoili.
Mutta ADHD lääkkeen väärinkäyttö jatkunut kuitenkin.
Ei ollut pystynyt menemään korvaushoitoon. Nyt taas meni kun kävimme siellä kylässä ja pääsi kyydillä.
Iskenyt joku masennus/ ei ollut saanut edes syötyä, mitään tehtyä.
Veikkaan että vieroitusoire.
Nyt jatkoi korvaushoitoa, mutta käyttää siinä samalla vielä tuota.
No, onneksi ei ole sekaisin ja tajuaa maailman. Ainut että näkee sen addiktion ottaneen taas kovemman otteen.
He ovat päättäneet poikaystävän kanssa erota ja jatkaa kavereina. Tyttö ajatteli muuttaa takaisin omalle paikkakunnalle.
Ei ole yhteydessä joihinkin käyttäjiin mutta tähän hyvään kaveriin mikä jouluna veti alas, siihen ei katkaise välejä.
Ja tiedän että alkaa hengaa myös yhden pojan kanssa jonka kanssa hengaa silloin kun ei ole muita.
He ovat todella huonoksi toisilleen. Plus tällä pojalla on päihderiippuvuuden lisäksi paljon mielen haasteita. Päihteet ei auta niissä.
Jotenkin ärsyttää kun tytöllä oli kaikki niin hyvin ja suunnitelmia jo miten lopettaa.
Nyt tuntuu että se lopetus unohtunut ja puheet on jäänyt puheiksi.
Toivon että nämä on omia pelkoja ja tyttö ei kuse kaikkea jos muuttaa takaisin tänne päin.
Mutta aika näyttää.
Pitää myös ottaa tytön kanssa keskustelua ennen muuttoa, ettei asiat ole kuin ennen. En suostu palaamaan samaan.
En aio auttaa, kuin vain pääsemään hoitoon.
( en tiedä miten tämän oikeasti pystyy toteuttamaan jos menee tosi huonoksi )
Äitijokapysyyvierellä, voimia. Hyvä, että olet ärsyyntynyt, se antaa sulle voimia toimia eikä lähteä mukaan päihdemaailmaan. Tytär aistii kyllä muutoksen, kun lähemmäs muuttaa. Mahdollisuus, että ymmärtää teidän rajojen tulleen vastaan ja mikäli haluaisi jatkaa olisi aika ankeaa vastassa.
Oman tyttären kohdalla viimeisin (toivottavasti viimeinen) retkahdus syyskuussa oli paha. Ymmärsi rikkoneensa rajat niin meidän kuin poikaystävänkin kohdalla. Siitä alkoi muutos, joka jatkunut toistaiseksi. Ymmärsi jäävänsä elämään tuota elämää yksin jos jatkaa.
Tuo on niin kuluttavaa, kun uskoo muutokseen ja taas tullaan taaksepäin ja mistä ne huonoimmat ystävätkin aina löytää paikalle, kun heitä ei todella kaivattaisi.
Mä annan teille tukea täällä taustalla, kyllä te tästäkin selviätte niin monesta jo selvinnyt. Tytär ei puhu raittiudesta, puhukaa te kahta kovemmin. Ikäänkuin muuta vaihtoehtoa ei olisi.
Ja kyllä tytär edelleen puhuu rauttiudesta ja tahtoo sen elämän.
Mutta päätökset ja teot ei kulje linjassa sen kanssa.
Ja just toi pelko mitä jos… jos muuttaa tänne päin takaisin.
Kävin katsomassa mitä teille kuuluu.
Paljon hyviä juttuja onneksi, tsemppiä äitijokapysyy vierellä! Tiedän sen kalvavan pelon taustalla.
Tirppana ihanaa että teillä tilanne päihteiden osalta hyvä.
Meillä menee hyvin. Tyttö on mulle kertonut että on onnistunut vähentämään kannabista, ei polta enää päivittäin. Mieliala on pysynyt myös suht hyvänä, poikaystävän kanssa edelleen ovat yhdessä. Silti mullakin pelko ajoittain edelleen päällä, että miten se tyttö pärjäilee. Tytär täyttää 19 ihan pian. Oon huomannut kypsymistä hänessä. Kouluun meneminen ja asioiden hoitaminen edelleen vaikeaa. Kertoi mulle että asioiden (esim koulutehtävien teon) aloittaminen vaikeaa. Toivon niin että ottaisi apua vastaan jossainvaiheessa. Epävakaa diagnoosi eikä mitään hoitokontaktia mihinkään. Ehkä sitten kun ikää tulee lisää, ottaa apua vastaan. Toivon❤️
Tänään tyttö kertoi, että hänet erotettiin ammattikoulusta koska opinnot ei edisty. Osasin odottaa tätä. Mutta surettaa. Läheisriippuvainen puoli mussa alkaa taas miettimään pääni puhki mitä tytön nyt pitää tehdä. Järki sanoo että tytön pitää antaa itse nyt selvittää ja järjestää asioitaan.
Yolanda ikävä kuulla tuo koulusta erottaminen😒. Se on totta, että oma polku täytyisi itse löytää, mutta on vaikeaa äitinä olla vain sivusta seuraamassa. Hyvä jos muuten kuitenkin edistystä tapahtumassa.
Äitijokapysyyvierellä tuokin niin tuttua, että puhutaan raittiudesta ja tulevaisuuden suunnitelmista sitten tehdään jotain ihan muuta. Se on turhauttavaa. Toisaalta joku joskus sanonut siis ammattilainen, että hyvä kun on tulevaisuuden haaveita se auttaa jaksamaan eteenpäin.
Meille kuuluu hyvää, Tytär odottaa tietoa pääsikö työharjoitteluu ja suorittamaan ammattitutkintoa verkko-opinnoin. Ruvennut käymään kuntosalilla.
Tänään lähti kuitenkin piiitkästä aikaa käymään kaverin luona kenen kanssa käyttänyt😔. Hänellä oli joku hätä. Tiedätte varmaan miten ahdistunut olen. Tyttärellä raittiutta nyt 4kk tarkalleen takana ja suututtaa, että nuo käyttäjä ystävät aina jonkun draaman kautta pääsevät luikertelemaan taas elämään. Yritän luottaa tyttäreen, mutta en tiedä miten kestän jos jotain tapahtuu. Juuri olen saanut kerättyä voimia isän kuoleman jälkeen ja tyttären viimeisen retkahduksen. Ahdistaa, kun kaikkia uusia aineita liikkeellä.
Yritän olla murehtimatta ja lähettää tyttärelle voimia.
Osasin odottaa tätä. Mutta surettaa. Läheisriippuvainen puoli mussa alkaa taas miettimään pääni puhki mitä tytön nyt pitää tehdä. Järki sanoo että tytön pitää antaa itse nyt selvittää ja järjestää asioitaan. 