Moi.
Tosi ihana kuulla Tirppana. Olen onnellinen teidän puolesta. Tiedän ettei helppoa olla ilman rauhoittavia. Hyvä että löytynyt oikea lääkitys.
Meillä tyttö kävi keskustelussa. Masennusta ei ole, mutta tosi vahva ahdistus.
Kokeili nostaa sitä lääkettä mitä nyt jo ollut käytössä. Ei vielä ole vaikuttanut.
On ollut vahvaa ahdistusta. Erityisesti tämä pimeä aika vaikuttaa mielialaa laskevasti.
Sai myös tosi pahan paniikkikohtauksen yksi ilta. Pelästyi pahasti.
Onneksi ei ole tullut uudestaan.
Vielä ei ole päässyt samaan kuin oli hetki sitten. Eli jotain pientä ottanut itse. Ei enään rauhoittavia, mutta muuta välillä.
Sanoo että niin paha olla koko ajan.
Luulen että jotain pitäisi ehkä tohon ahdistukseen löytyä helpotukseksi että pystyisi tekemään muutakin . Ettei koko päivä ja voimavarat menisi selviytymiseen.
Mutta isossa kuvassa kaikki hyvin ja parempaan suuntaan.
Kuitenkin toivon että pääsisi kokonaan eroon.
Uskon että ryhmiinkin jossain kohtaa menee, mutta nyt ei saa itseään liikkeelle.
Onko Tirppana tyttösi vielä käynyt ryhmissä? Onko hänelle oma tukihenkilö?
Itsestä tuntuu että on jokin loksahtanut eteenpäin ja ei ole enään niin peloissaan että tytölle käy jotain.
Jotenkin tilaa itselle.
Joka viikko me nähdään ja jutellaan useammin. Hyvät välit edelleen, mikä ihanaa 
Vielä on poikaystävän kanssa yhdessä. Mutta iso ja kipeä asia se oli ja kyllä sekin painaa tyttöä vielä ettei tiedä onko suhde pysyvää.
Ennen uskoi siihen täysin.
Nyt on epävarma tulevaisuudesta. Mutta ovat päättäneet katsoa päivä kerrallaan.
Siitä olen tosi ylpeä että tyttö ei ole tutustunut kehenkään käyttäjään uudessa kaupungissa.
Olisi ollutkin yksi tyttö, piti tutustua kun luuli ettei käytä. Mut sit sai tietää että käyttää ja ei mennyt tapaamaan.
Harmi kun ei ole yhtään tuttua uudella paikkakunnalla. Uskon että na-ryhmän kautta saisi niitä.
Ja jos menisi töihin niin toki sitten myös.
Tälläisiä ajatuksia tähän iltaan.
.