Aivan ihanaa kuulla että teillä mennään eteenpäin ja hyvin pärjännyt.
Tosiaan tuo on harmi että ei nähdä sen tekemisen hyötyä toisen kuntoutuksen tukena.
Ei mitään kuntouttavaa työtoiminnan voisi saada, jos saisi jotain kuntoutusrahaa yms?
Paikallisen A-klinikan kautta kysyä voisiko päästä johonkin töihin/työkokeiluun.
Mutta en tiedä miten se toimii.
Meillä tytöllä koulutus alla. Sai sen suoritettua loppuun niin saa siksi työkkäristä rahaa.
Nyt kävi juuri työkkärissä ja siellä suunniteltiin että menisi alkuun kuntouttavaan työtoimintaan niin saa vähän kevyemmän alun kun koittaa samalla lopettaa vähentämällä.
Tämä pääosin tuntunut toimivan. Rahaa ei ole kulunut niin paljoa kun normaalisti. Ei ollut heti rahapäivänä sekaisin.
Mutta muutaman kerran on alkoa juonut ja silloin on lähtenyt ihan lapasesta.
Jännä miten juuri se laillinen huume tuntuu olevan pahin tuolle meidän tytölle.
Lähtee taju, juttelee ihan sekavia, rikkoo omaisuutensa ja itsekkin ihan mustelmilla.
Omien sanojen mukaan nyt taas muistaa pysyä erossa vahvoista.
Joi siis tossa pari viikkoa sitten kaverin tekemää kiljua ja meni siitäkin ihan seis.
Mutta muuten on tuntunut paremmalta. Selkeästi yrittää. Muutamia subu retkahduksia tullut. Mutta myös useampia välipäiviä kuin ennen.
Hoitoon ei vieläkään halua mennä. Katkolle sanoi että voisi mennä uudelleen mahdollisesti. Muttei hoitoon halua.
No teillä Tirppana se hoito ei ollut vastaus.
Mikä sitten on kenellekin.
Pakko jättää tytön päätettäväksi. Voisikin itse tehdä päätöksen niin minnesotahoito olisi jo tilattu
Tulevaisuuden suunnitelmat meillä vähän auki. Kyllä me ollaan se todettu ettei tyttöä voida jättää niinsanotusti yksin. Että pitää olla se mahdollisuus tulla luokse jos menee tilanne huonoksi. Meistä ei ole sanomaan että koita selvitä hengissä.
Mutta oli ihanaa kun tyttö eilen työkkärin jälkeen sanoi että tuntuu kivalta kun elämä menee vähän eteenpäin ja on suunnitelmia. Tarpeeksi vain ollut
Ihania aurinkoisia päiviä teille. Käydään vaihtamassa kuulumisia.
Äitijokapysyyvierellä, ymmärrän täysin tuon ettei yksin voi jättää. Ei mekään siihen olla koskaan pystytty. Aina vastattu puhelimeen ja lähdetty auttamaan. Ainoa mistä pidetty kiinni on ettei päihtyneenä tule kotiin. Ja päihtyneenä tarkoitan bentsokoomaa, en mitään kevyttä päihtyneenä oloa. Silloinkin varmistettu, että turvallinen kaveri tai viety päivystykseen. Tosin eipä oikeastaan kotiin edes tullut silloin. Tämäkin raja on ollut enemmänkin nuorempien sisarusten vuoksi. He eivät voi valita, mutta tytär voi.
Teidän tytär mennyt mielestäni hienosti eteenpäin. Tuo vähentäminen on oikea suunta. Ei se kuntoutus ole kaikille oikea vaihtoehto vaikka itsekin uskon sen toimivan. Tytär sanoi ettei usko siitä.olevan hänelle apua. Hänen täytyy itse haluta raittiutta ja silloin hän löytää motivaation siihen. Nyt kun lääke sairauteen, hän on löytänyt motivaation toisen ongelman selättämiseen. Pää on tarpeeksi rauhallinen siihen. Välillä surettaa, että tytär joutuu todennäköisesti loppuelämänsä syömään lääkettä, mutta jos se näin paljon hänen oloaan helpottaa on se vain hyväksyttävä. Sairauksiaan ei voi valita.
Vielä tuosta tyttären työn hausta, edelleen hakee. Kuntouttavaan työhön ei pääse koska opiskelija vaikkakin keskeytynyt ja syksyllä tarkoitus jatkaa. Ei kuitenkaan ole lannistunut vaan sitkeästi hakee uutta. Nyt raittiutta 6vk 2pv ja olen ylpeä❤️. Jatkosta ei tiedä, mutta nyt kaikki hyvin. Niin monta vuotta on mennyt pilvien alla, että nyt haluan olla rohkea ja nauttia tästä auringosta enkä pelätä tulevaa.
Äitojokapysyyvierellä mä luulen, että meidän tytöt selviytyy. Omaehtoisesti, omalla tavalla meidän tuella❤️. Aikataulua ei ole, pääasia , että suunta pysyy oikeana. Joko teidän tyttärellä asunto valmiina?
Mitä muille kuuluu, Yolanda?
Kirjoitelkaa kuulumisia, hyviä tai huonoja. Kaikki kuuluu tähän sairauteen, yhdessä helpottaa❤️.
Aivan ihanaa että uskallat nauttia
Elämässä on tarpeeksi pahaa ja huolta, niin pitää iloita silloin kun siihen on aihetta. Eihän kukaan tiedä seuraavaa päivää.
Meillä tyttö koittaa vähentää. Paljon pohdittu mikä olisi hyvä tapa mutta ei kai ole jossei kokonaan lopeta niin sitten vain mahdollisimman paljon selviä päiviä väliin.
Tuossa oli äitienpäivän rauhoittavissa, ettei tarttisi piikittää.
Mutta eihän se toimi kun rauhoittavat vain sekoittavat pään ja sitten piikittää silti koska kontrolli lähtenyt.
Rauhoittavissa on vain se haaste että ne on tytön lempihuume. Silloin ei ole fyysistä, eikä henkistä epämukavuutta.
Tietää vain että juuri ne saavat hänet kamalaksi kaikille muille.
Eli juuri se missä hänen olisi kaikista paras olla, on kaikille läheisille kaikista huonoin.
Suhteet kärsii yms.
Subusta taas sanoo että se on sellainen kemiallinen riippuvuus, kroppa vaatii sitä kuin ruokaa.
Kun taas rauhoittavia tekee mieli.
Mutta pieniä askelia huomaan.
Huonoja päiviä on vielä.
Mutta nyt ei mieti ja laske mitä kaikkea ostaa kun saa rahaa.
Tekee suunnitelmia.
Pieniä askelia.
Oi, vitsi kun mahtavaa tuo Tirppana. Niin odotan sitä hetkeä kun oma tytär on lopettanut. Vaikka joku retkahdus tulisi, mutta pääosin olisi selvänä.
Terveisiä täältä, 8vk ja 1pv raittiutta❤️. Mökillä oltiin viikonloppuna kaikki, tavallista elämää. Toisille itsestäänselvyys, mutta kuten tiedätte meille ei niinkään. Ensi viikonloppuna keskimmäisen valmistujaisjuhlat. Paikalla myös tytär poikkiksineen ja mun isä, joka tosiaan sairastaa parantumatonta syöpää ja kevään aikana mennyt heikompaan kuntoon. Silti olo on onnellinen, saan vielä kaikki tärkeät ihmiset koolle pitkän tauon jälkeen❤️. Onnellinen, että isäkin näkee vielä tyttären paremmassa kunnossa.
Tyttärellä viiltelyarpia käsissä, ne ovat osa tyttären elämää ollut. Tytär laittaa kauniin lyhythihaisen mekon, käsivarret tietysti paljaat. Onneksi tytär ei ainakaan toistaiseksi ole niistä vaivaa nähnyt, muistuttaa vaan siitä tuskasta mitä päänsä sisällä käynyt läpi😪. Itsellä toipuminen kesken, mutta olen edelleen jatkanut ilon polulla ja yritän joka päivä sanoa itselleni, että tänään on hyvä päivä😂. Miehelle taas tyttären voidessa paremmin tullut uuvahdus, väsymys. Kesäloma heinäkuussa onneksi.
Mitä teille kuuluu äitijokapysyyvierellä? Olen teitä ajatellut ja muistanut teitäkin iltaisin, että puhdas elämä houkuttaisi aina vaan enemmän. Päivä kerrallaan me kaikki.
Yolanda, jos käyt täällä mitä teille kuuluu?onko elämä jatkunut hyvällä mallilla ja olet saanut nauttia odotuksesta😊.
Onpa kiva kuulla selvistä yhteisistä hetkistä ja siitä että uskallat jo iloita
Ymmärrän myös miehesi puolesta. Noinhan se osalla menee että rohmahdus tulee vasta kun sille on lupa ja tilaa.
Aiemmin ehkä koki että toisen pitää olla tukipilari.
Hyvä että on lomaa ja saa lepäillä rauhassa.
Meille kuuluu myös hyvää. Tytär löytänyt poikaystävän joka ei käytä. Se on auttanut paljon.
Muutamia kertoja on ostanut subua, mutta ollut lähes koko ajan selvä.
Tekee tosi hyvää nähdä tytär kunnossa ja innostuneena elämään. Ettei vaan makoile kotona vaan matkustelee poikaystävän luo.
Katsotaan mihin tämä etenee. Mutta tuntuu ihan hyvältä.
Meillä keskimmäisen valmistujaiset vietetty. Äärimmäisen ylpeä olen valmistuneesta❤️. Onnellinen, kun kaikki perheen lapset paikalla kunnossa. Vielä mun isäkin jaksoi tulla paikalle, kaikki palikat siis kerrankin kohdallaan.
Tytär ollut nyt 9vk ja 3pv raittiina. Kohta saadaan siirtyä laskemaan kuukausissa🙂. Edelleenkään ei ole saanut töitä tai kuntouttavaa työtoimintaa, mutta jatkaa etsintää. Syksyllä pitäisi alkaa koulun. Niin toivon, että saisi sisältöä päiviin. Tarvitsisi sitä kokemusta myös ihan kolhiintuneen itsetunnon kohentamiseenkin ja sitä kokemusta, että hän pystyy kyllä.
Raittius nyt tärkein ja se hyvällä alulla❤️.
Äitijokapysyyvierellä, kuulostaapa hyvältä❤️. Kyllä noi oikeanlaiset ihmissuhteet saattaa auttaa oikeaan suunnan löytymisessä ja jos samaan saumaan löytyy oma motivaatio.
Hyvä alku meidän molempien tytöillä ja Yolandan tyttö jo pidemmällä. Nyt toivotaan, että kaikkien elämä jatkaisi kantamistaan❤️.
Pitkästä aikaa teijän kuulumisia lukemassa! Ja miten ihania uutisia, molempien tytöt menneet asioissa eteenpäin:heart: Oon tosi ilonen teijän puolesta.
Täällä tilanne täysin samana pysynyt, polttelusta ei oo päässyt kokonaan eroon. Koitan aina välillä muistuttaa et jos haluaa siihen apua, niin sitä saa. Poikaystävän kanssa asiasta tulee kuulemma välillä riitaa. Poikaystävä ei polttele.
Tyttö tosiaan täytti sen 18 jo tossa talvella, eikä oo nyt minkään psyk avun piirissä,
Se mua harmittaa. Mutta tyttö ei kuulemma halua käydä missään tapaamisissa. Ei auta siis muu kuin oottaa, että itse haluaa keskusteluapua/ terapiaa jossain vaiheessa. Enempää en oikein voi tehdä. Meillä tyttö aloittaa ammattikoulussa elokuussa,
toivotaan et pystyisi siellä käymään.
Mä oon onneksi pystynyt nauttimaan omasta raskaudesta, kaksi kuukautta enää ja pieni poika pitäisi olla sylissä❤️ Voikaa hyvin ihanat🤗
Toivottavasti kaikkien kesä jatkunut hyvällä mallilla. Meillä tytär oli poikkiksen kanssa mökillä juhannusaattona. Eilen lähtivät ystävien kanssa aikaa viettämään, se vähän jännitti. Kaikki meni kuitenkin hyvin:heart:. Viikon päästä 3 kk raittiina:heart:.
Isän hoidot lopetettu ja se kaihertaa mieltä, mutta vastapainoa tuo tyttären onni. Elämä on ihmeellistä, miten tytär raitistuu juuri, kun isän vointi heikkenee. Elokuussa tyttären pitäisi jatkaa opintoja. Toivon minäkin, että onnistuu.
Mitä teille kuuluu? Toivottavasti voitte hyvin ja Yolanda onnea odotuksen loppumetreille:heart:.
Täällä mennään edelleen hyvään suuntaan. 3kk raittiutta tuli täyteen 1vk sitten. Tytär iloinen ja innostunut elämästä, vaikka välillä tuleva stressaa mieltä. Luonnollista uskoisin.
Itse voin vaihtelevasti. Monen vuoden kuviot tyttären kanssa ja nyt perään isän saattohoito ovat kyllä syöneet voimia. Tuntuu, että elämä yhtä taistelua tuulimyllyjä vastaan. Koitan olla itselleni armollinen ja tunteiden kuuluvan nyt tähän vaikeaan hetkeen, kun isä lipumassa pois. Siitä olen iloinen, että isä ehti nähdä tyttäreni elämän muuttavan suuntaa, koska lapsetlapset olleet aina tärkeitä isälle.
Koitan nauttia kesästä ja hetkistä. Tyttäreni voi paremmin ja hänellä vielä elämä edessä. Oma vointinikin varmasti kohenee ajan kanssa.
Mitä teille kuuluu? Etenkin äitijokapysyyvierellä ja Yolanda? Toki kaikki muutkin❤️.
Voi elämä. Retkahdus 3kk 1vk ja 3pv:n jälkeen. Ja nyt mennään kovaa, parisuhde ohi, siis myös asunnoton tällä hetkellä. Tosin ei taida itse sitä ymmärtää, kun vauhti päällä ja verenkierrossa vaikka mitä. Surettaa, pelottaa. Nyt kuitenkin hänen pärjättävä omillaan, koska olen isän luona edelleen ja hän elämän loppusuoralla. On tää sieltä ja syvältä, pelottaa miten tässä käy😪.
Moikka Tirppana.
No voi, oon käynyt täällä lukemassa ja iloinnut teidän puolesta.
Nää on aina ikäviä kun aina se sattuu kun tulee pettymys.
Kestää taas hetki että taas luottaa.
Mutta toivotaan että tämä olisi vain retkahdus. Että polku jatkuu eteenpäin.
Usein se retkahdus kestää hetken, eräs entinen käyttäjä tuttu sano et usein pariviikkoa menee retkahduksessa.
Muistan teitä rukouksissa että tyttö palaa takaisin raittiuden tielle.
Paljon voimia sinulle kaikkiin kipeisiin hetkiin.
Onneksi teillä on ollut ihania yhteisiä hetkiä ja syntynyt uusia muistoja myös tytölle. Miten oli parempi olla ja miten olit läsnä.
Meillä tyttö on löytänyt poikaystävän ja tää on kyllä tehnyt hyvää.
Nyt näyttää positiiviselta.
Subua käyttää mutta nyt on pysynyt erossa Alkosta ja rauhoittavista jotka laittavat tytön tunnekylmksi ja muuttaa persoonaa.
Mietitty mahdollisesti korvaushoitoa. Mutta ei tiedetä vielä pääseekö edes siihen. Nyt kaikki on lomalla. Odotetaan aikaa a-klinikalle että saisi tehtyä suunnitelmia.
Pieniä hyviä askelia tapahtunut.
Kyllä sitä itse huomaa että koko ajan tuntosarvet pystyssä että onko tyttö kunnossa, onko riitaa yms.
Vanhat pettymykset ja kivut siellä huutelee.
Tytär sanoi että häpeän tunne tulee välillä meitä ja kaveriaan kohtaan joiden seurassa on ollut sekaisin.
Nyt kun on päättänyt olla ilman rauhoittavia niin ei pääse pakenemaan häpeän tunnetta enään.
Sanoin että häpeä lähtee parhaiten kun puhuu asiat valoon.
Heippa äitijokapysyyvierellä. Retkahdus on tainnut jatkua, vaikka sanoo ettei, mutta😔. Poikaystävän kanssa välit poikki. Nyt laittaa viestiä, että missä hän yöpyy. Ollaan vielä isäni luona 200km päässä. Sanoin, että mikäli hänen isänsä tulee tänään käymään kotiin niin selvinpäin voi kotiin tulla. Vastasi ettei sitä varten tarvitse tulla eli ei ole selvinpäin.
Nyt päälimmäinen tunne on, että en jaksa lähteä tähän enää…en vaan jaksa. Rajat on samat ja tytär tietäää ne kyllä, jos käyttöä haluaa jatkaa tekee sitä sitten yksin. Voimia ei vain ole tuohon sekoiluun niin taastavaa kuin se onkin💔. Mitään ei voi vaan tehdä. Heti jos uusi yritys tulee, tervetuloa kotiin.
Hienoa äitijokapysyyvierellä, että teillä menty eteenpäin❤️. Irrottautuu aineista vähitellenon hyvä suunnitelma ja rakkaus vahvistaa. Toivotaan, että suunta pysyy ylöspäin.
Voi hitsit, Tirppanalle paljon tsemppiä! Mutta aattelen et oli tosi hyvä että oli tommonen melko pitkä raittiuden kausi, kaikki se on eteenpäin! Uskon niin. Mä myös pelkään et mun tyttö eroaa poikaystävästään joskus, turha tietty murehtia etukäteen.
Äiti joka pysyy vierellä, kuulostaa hyvältä teillä nyt tilanne, mahtavaa että on poikaystävä löytynyt vierelle, ja ilmeisesti järkevä poikaystävä. Ja a-klinikka-suunnitelma myös kuulostaa hyvältä, hyvä et hänellä omaa motivaatiota sinne menoon!
Meillä tilanne pysynyt samana. Kannabista menee entiseen malliin. Tyttö ei oo valmis siitä luopumaan. Sanoin hälle et mua huolettaa ettei opiskeluista tuu mitään niin kauan kun pössyttelee. Elokuussa pitäis koulu alkaa. Mun tyttö on kyllä aikuistunut muutamassa vuodessa paljon, mutta edelleen on joissain (aika monissa) asioissa TOSI lapsellinen. Tulevaisuuden haaveet on aika epärealistisia. Haaveilevat poikaystävän kanssa ulkomaille muutosta, mutta ei oo mitään suunnitelmaa miten rahat siihen tienattaisiin. Töitä ei oo edes yrittänyt saada, muutama pieni some- yhteistyö. Sitten valittaa mulle miten rahat on loppu ja elämä yhtä kituuttamista. Opintotuki lakkautettu kun opinnot ei lukiossa tarpeeksi edenneet.
Meinaa välillä usko loppua, että millon kasvaa aikuiseksi. Ja ottaa oikeesti vastuuta elämästä, menee töihin, lopettaa polttelun jne. Ja sit koitan muistuttaa itelleni et hän on vasta 18, ihan lapsi vielä. Että aikaa kasvamiseen on. Rahaa en hänelle oo antanut, kerran käyty ruokaostoksilla. Tavataan muutaman kerran kuussa ja käydään kahvilla tms. Koitan olla saatavilla, mutta tyttö saa nyt ite opetella elämää. Ja laskut ja vuokrat onneksi onkin hoitanut.
Heippa Yolanda… kiva kuulla teidän kuulumisia❤️. Hyvältä vaikuttaa jo tuo, että pystyy hoitelemaan omat laskut jne. Jospa pössyttely jäisi koulun myötä🤔. Olen samaa mieltä ettei koulusta taida tulla mitään jos mikä vaan päihde on aktiivisesti kuvioissa. Kannabis tunnetusti tekee apaattiseksi eikä hommat tahdo edistyä.
Hienoa, että on unelmiakin niitä täytyykin olla, mutta ennen kuin niitä pääsee tavoittelemaan toki vähän täytyy töitäkin tehdä. Pidän kaikki pystyssä, että koulu onnistuu:heart:.
Miten itse jakselet?
Täällä tilanne ennallaan sikäli etten nyt ole keskittynut yhtään tyttöön. Yksinkertaisesti oma kapasiteetti ei riitä kaikkeen kerralla. Sen verran tänään aamusta muistutin, että on lääkkeen ottoaika huomenna omalla kotipaikkakunnalla. Tietysti sain sitten maksaa bussilipun sinne, mutta pääasia että menee hakemaan lääkkeen.
Itse voin vaihtelevasti, juuri nyt eniten surua pois hiipuvasta isästä❤️. Toki tytärkin taas ajatuksissa etenkin iltaisin. Aina toivon iltaisin, että isä pääsisi kivuitta pois ja tyttärellä pysyisi suojelusenkelit mukana.
Mitäs teille äitijokapysyyvierellä?
Tai jos joku uusikin sattuu lukemaan, kerro mitä kuuluu?
Täällä menee aika kivasti. Tytär on muuttamassa uudelle paikkakunnalle poikaystävän kanssa.
On tosi hyvin nyt ollut ”selvänä ” eli vain subua käyttänyt.
Kun joskus a-klinikalle saa ajan niin kysyy korvaushoidossa ja jotain työkokeilua/ pajatoimintaa yrittää.
Vähän testata omia rajoja kuinka paljon pystyy vielä sitoutumaan. Ei usko olevansa kokonaan työkykyinen vielä.
Muutaman kerran tytölle tullut himoja paeta oloa rauhoittaviin. Mutta ei ole sitä tehnyt.
Mikä on hienoa.
Koitan olla laittamatta mitään odotuksia ettei tulisi pettymyksiä.
Mutta toki olen iloinen kun tyttö voi paremmin ja tulevaisuutta suunnittelee.
Huomaan että omia traumoja on. Aina tuntosarvet pystyssä ja haistelee tilannetta että onko kaikki hyvin, onko riitoja yms.
Sanoinkin tytölle että huomaan pelkääväni että riitelevät tai eroavat.
Jotenkin sitä joku osa itsessä pelkää aina pahinta.
Vaikka tahdon uskoa että kaikki kääntyy parhain päin.
Iso hali sinulle Tirppana. Toivottavati tytär taas pian palaa ruotuun.
Huomenta. Ollaan muutama päivä oltu reissussa ihan Suomessa, mutta hyvää on tehnyt. Nukuttu ja syöty hyvin.
Kiva kuulla äitijokapysyyvierellä, että teillä asiat menossa oikeaan suuntaan👍. Tuo muutto toiselle paikkakunnalle voi olla hyvä asia riippuvuudenkin kannalta. Kyllä nuo prisuhdeasiat aina jäännittää tuon raittiudenkin näkökulmasta, meillä toki lisää haastavuutta tuo se kakssuuntainen. Nyt tytär meillä, koska ei asuntoa. Yrittää hakea tuettuun asumiseen jos saisi tukea omiin haasteisiin samalla ja pystyisi aloittamaan koulun. En tiedä miten sinne olisi mahdollista päästä.
On tämä aikamoista tuntosarvet päässä elämistä. Silti muissa paikoissa joissa käyn lukemassa ollaan paljon syvemmissä vesissä monesti, mutta toki jostain heidänkin läheisensä aloittaneet.
Miten Tirppana teillä? Onko tytär saanut katkaistua retkahdusta?
Meillä on mennyt tosi hyvin. Tyttö ollut oma itsensä ja hyvässä kunnossa.
Muuttaa ensi kuussa poikaystävän kanssa ja eri paikkakunnalle.
Siellä olisi tarkoitus hakea korvaushoitoon ja työkokeiluun.
Katsotaan kuinka käy.
Kyllähän se jännittää että saako mitään aikaiseksi ja miten suhde toimii kun asuvat yhdessä.
Nyt suhde tehnyt hyvää.
Paitsi eilen kun tuli rahat niin tytär retkahti ostamaan muutaman lyrican.
Sanoo että on ollut tosi vaikeaa kun tekee rauhoittavia niin kovasti mieli.
Mutta päättänyt ettei niitä käytä enään.
Minun silmissäni tuo lyrica ajaa aika saman asian.
Ehkä vaikutus ei vaan kestä niin kauaa.
Rauhoittavissa on 3 päivää sekaisin kun ottaa yhtenä päivänä.
Toivon koko sydämestäni että pystyisi olemaan ilman. Ja että enempää ei tulisi retkahduksia näihin.
Nyt on siis juurikin käyttö päällä. Pääosin nukkuu vaan.
Katsotaan nyt jääkö vain näihin 2 päivään. ( sen verran osti ) vai venyykö.
Subua käyttää edelleen ja itsekkin siihen korvaushoitoon kallistaudun jos muuten saisi elämänsä kuntoon niin sen kautta varmaan helpompi lopettaa.
No mistä näitä tietää.
Itsessäni huomaan etten jaksa enään tuota sekoilua. Nyt kun oli niin kauan ”selvä”. Useamman kk, niin tämä kyllä ärsytti nähdä toinen taas sellaisena humalaisena mitä nuo pillerit tekee.
Jotenkin jo valmis elämään omaa elämää välillä.
Mutta itseni myös tunnen että jos suhde kaatuisi ja tytär vallan käyttäisi niin en varmaan pystyisi jättää itsekseen selviytymään.
Kyllä se pelko siellä taustalla on jatkuvasti.
Kuitenkin kuoleman kanssa leikkii.
Mutta vaikka nyt siis huono hetki, niin olen iloinen siitä pitkästä ajasta joka on ollut hyvää.
Äitijokapysyyvierellä kiva, kun olet kirjoitellut. Hienoa, että tytär sai katkaistua retkahduksen👍. Uskon, että muutto on teille hyväksi vaikka varmasti oman jännityksen tuo tilanteeseen.
Täällä tytär sai katkaistua myös retkahduksen👍, välit poikaystävään kunnossa. Koulun aloitti, mutta nyt harkinnassa olisiko kuitenkin mennyt ensin työkokeiluun🤔. Saisi pysyttyä omalla paikkakunnalla eikä täällä missä retkahdus käy helpommin. Saisi itselleen varmuutta ja hoidettua mielenterveyttään vahvemmalle pohjalla. Psykiatrit ja psykologit pysyisivät samoina. Mitään päätöstä ei siis ole tehnyt, mutta näitä mietteitä.
Minä voin ihan hyvin, tytär poikkiksen kanssa nyt paljon meillä.
Mitäköhän yolandalle kuuluu? Joko vauveli syntynyt? Miten tytär pärjäilee?
Kiva kuulla, että molemmilla teillä hyvä tilanne nyt. Tulee hyvä mieli teidän puolesta.
Meillä pikkunen poika syntyi elokuun alussa, hän on ihana. Meidän viimeinen vauva.
Tytär aloitti koulun viimeviikolla.
Hänellä ajatuksena käydä mahdollisimman paljon etänä kursseja. Tällä viikolla meen näyttämään vauvaa hänelle ja vähän samalla kyselen miten koulu alkanut. Viestitse en jotenkin halua kauheasti tentata, kun toinen opettelee itsenäistä elämää.
Ja a-klinikka-suunnitelma myös kuulostaa hyvältä, hyvä et hänellä omaa motivaatiota sinne menoon!
Tulevaisuuden haaveet on aika epärealistisia. Haaveilevat poikaystävän kanssa ulkomaille muutosta, mutta ei oo mitään suunnitelmaa miten rahat siihen tienattaisiin. Töitä ei oo edes yrittänyt saada, muutama pieni some- yhteistyö. Sitten valittaa mulle miten rahat on loppu ja elämä yhtä kituuttamista. Opintotuki lakkautettu kun opinnot ei lukiossa tarpeeksi edenneet.
Ja sit koitan muistuttaa itelleni et hän on vasta 18, ihan lapsi vielä. Että aikaa kasvamiseen on. Rahaa en hänelle oo antanut, kerran käyty ruokaostoksilla. Tavataan muutaman kerran kuussa ja käydään kahvilla tms. Koitan olla saatavilla, mutta tyttö saa nyt ite opetella elämää. Ja laskut ja vuokrat onneksi onkin hoitanut.
pystyssä, että koulu onnistuu:heart:.