Onpas kiva kuulla.
Aivan mahtavan paljon sun tytär mennyt eteenpäin.
Näkee että haluaa muutosta. Se on tärkein.
1 tykkäys
Iltaa.
Tiedättekö tunteen, kun ette tiedä, mutta on paha aavistus sisällä. Tytär laitetttiin eilen kotiin odottamaaan ensi viikon psykaa. Tänään pyysi 10e kauppaan ja lupasi lähettää kuitin ja minä uskoin ja luotin. Ei iso summa, mutta kuittia ei tullut. Nyt en uskalla soittaa, koska jotenkin olen romahduspisteessä. Pelkään, että kamelin selkä katkeaa jos on jotain ottanut… en voi tehdä mitään, en mitään. En voi pelastaa tytärtäni aineilta, enkä parantaa mielenterveyden sairauksista. En voi muuta,kun yrittää toivoa. Silti minua pelottaa ja suren😭, koska tuntuu ettei tyttäreni enää jaksa yrittää uskoa tulevaan ja siksi sortuu heti. En halua enää nähdä lapseni kärsivän, muiden leimaavan tietämättä mitä helvettiä käy päässään joka päivä läpi. Haluaisin, että tyttäreni saisi elää terveen nuoruuden, kuten muutkin lapseni. En usko enää sanontaan, että ihmiselle annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa… en jaksa, silti uutta paskaa lentää tuulettimeen joka viikko😔. Anteeksi kielenkäyttöni. Kiitos, kun olette❤️
Heippa…tytär soitti oli menossa uimaan poikkiksen kanssa. Jospa kuitenkin olisi ollut väärä luulo ja kaikki olisi tällä erää hyvin. Näin tahdon uskoa❤️
Hyvä kun purat tänne sun pahaa oloa ja epäilyä. Epäily on kyllä myrkkyä ja niin helposti valtaa koko mielen.
Tosi ihanaa että menivät uimaan.
Muutenkin Tirppana tosi hienoa on ollut lukea sun tytön menevän eteenpäin.
Huomaa että on aikuistunut ja ottanut vastuuta.
Meillä ollaan aika paikallaan.
Keskusteltiin tuossa yksi päivä että usein addikti kokee erillaisuutta ja siten irtautuu ihmisistä.
Kun jää yksin, tarjoaa päihteet sen turvan ja kaverin.
Tyttö juuri sanoi että ylä-asteella koki olevansa erillainen kuin muut. Ei sopinut valmiisiin muotteihin.
Olen koittanut löytää entistä käyttäjää joka olisi nykyään terapeutti.
Ymmärtäisi sen sairauden mutta ymmärtäisi myös ihmisyyttä vähän syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin.
Mutta tuntuu mahdottomalta.
Olisin itse halunnut keskustella tälläisen henkilön kanssa.
Heippa.
Äitijokapysyyvierellä, meillä myös tytär tuntenut olonsa tavallaan oudoksi tai yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi , vaikka ystäviä on aina ollut. Kyllä asioissa mennään eteenpäin ja toisaalta ajattelen etten taida ihan tietää mikä tilanne aina on. Nyt voidaan puhua ja kaikki hyvin, illalla soittaa muutan takaisin mistä lähti ja mikään järkipuhe ei auta.
Huoli on edelleen kova, vaikka tavallaan olen hyväksynyt etten voi väkisin parantaa lastani.
Tuosta sun toiveesta, että haluaisit puhua jonkun entisen käyttäjän kanssa. Oletko käynyt ehyt ry:n päihdeneuvonnan sivulla, siellä se kysymys osio jossa voi lähettää kysymyksen ja sieltä saa vastauksen n. 5pv:n kuluessa? Mä olen sinne kirjoittanut ihan yleisesti tyttären tilanteesta, kun olen ollut epätoivoinen ja saanut sieltä tukea ja kannustusta, että se mitä teen on oikein. Mitä jos kysyisit sieltä neuvoa, mistä sellaista voisi kysyä?
Koitetaan jaksaa❤️
Tirppana
Heippa kaikki.
Mitä teille kuuluu? Ihana aurinko näyttäytynyt ja piristänyt mieltä niin pitkän talven jälkeen.
Meillä tyttären tutkimusjakso psykalla jatkuu, tutkitaan kaikki mahdollinen. Tytär kertonut kaiken mahdollisen elämästään ja ovat sanoneet, että kovin kaksisuuntaiselta vaikuttaa. Diagnooseja ei siis vielä tehty suuntaan eikä toiseen. Nyt lääkitys päällä ja päihteet taas pois, toivon rauhoittavan kevättä. Vaikka niin sanoin, että ihana aurinko on sillä myös vauhtia lisäävä vaikutus tyttäreen, ollut jo monta vuotta. Toivottavasti lääkkeet ottaa säännöllisesti.
Kaikki siis nyt taas hetken hyvin, vielä en enempää uskalla toivoa, mutta tämäkin hyvä.
Tirppana.
Heippa.
Kovin on hiljaista täällä, toivottavati merkki paremmasta ja oman elämän haltuun ottamisesta❤️.
Meillä tuli retkahdus, tuntui pahalta. Nyt en kuitenkaan mennyt pohjamutiin, jotenkin olen oivaltanut, että oman itseni kunnossa pitäminen on myös tyttären vuoksi tärkeää. Kuitenkin ennen kaikkea itseni vuoksi ja toki muun perheeni. Nyt viekkarit painaa päälle, huonovointisuutta ja itkua. Huolta aiheuttaa lähinnä seura jossa retkahtaa, hyvin toimeentulevia, jotka antaa aineita tyttärelle. Ilmaisia aineita ei kuitenkaan ole ja ahdistaa ajatella asiaa sen enempää.
Keskimmäinen lapsista valmistuu kesäkuussa ja niitä juhlitaan. Hieno saavutus tämän kaiken keskellä😊.
Kertokaahan jos jaksatte tai vierailette sivuilla mitä itse kullekkin kuuluu?
Tirppana
Hei Tirppana ja muutkin.
Olen täällä käynyt taas lukasemassa mutten ole jaksanut kirjautua ja kirjoittaa.
Meillä on aika sama tilanne. Tytöt terveys on vähän kärsinyt. Tuli selkäkipua ja kuumetta. Selvisi että siellä oli tulehdus. Joko likaisesta piikistä tai hampaasta lähtenyt.
Nyt vahvaa antibioottia ja toivottavasti menee kuntoon.
Eli tälläistä kiirettä ja turhaa stressiä tuosta tytön käytöstä tulee.
Muuten ollut aika tasaista.
Mielestäni tyttö käy päässään selkeää taistelua ettei käyttäisi ja ottaisi hoitoa enemmän vastaan. Huomaa että jonkin sortin pohjakosketus ettei halua tätä elämää enään. Mutta ei uskalla ottaa sitä isoa askelta vielä ja mennä hoitoon.
En ole vielä saanut aikaiseksi varata meille päihteisiin erikoistunutta terapeuttia. Haluttaisiin perheenä ottaa sellainen rehellinen keskustelu ja luoda selkeät rajat. Välillä huomaa että joutuu joustamaan omista rajoista silloin kun toinen on sekaisin.
Haluaisin sopia ne yhdessä.
No mutta selkeästi tyttö koittaa ettei olisi mielle vaivaksi ja haluaa muuttaa omille. Kokee että se olisi yksi askel kohti itsenäisyyttä. Mutta en tiedä onko se oikeasti vielä järkevää, mihin suuntaa se sitten meneekään.
Mahtavaa Tirppana että osasit jotenkin kevyemmin suhtautua siihen ja juhlia toista lasta. Itsekkin miettinyt että jos menisi nuoremman kanssa johonkin matkalla kahden kun hän joutuu myös välillä kärsimään siskonsa ongelmasta.
Mutta ei mitään kummempaa tänne. Oikein mukavaa alkavaa kevättä, vaikka tuo takatalvi nyt tulikin.
Heippa äitijokapysyyvierellä ja muutkin kävijät.
Äitijokapysyyvierellä, joko tytär parantunut? Nuo tulehdukset taitaa olla aika yleisiä juuri tuon likaisen piikin vuoksi. Voi, kun saisi tuostakin voimaa lähteä hoitoon. Tuo muuttaminen on tosiaan kaksipiippuinen juttu, eikä oikeaa ratkaisua taida ollakaan. Yritettävä löytää vähiten huonoin vaihtoehto. Ehkä se löytyy, kun saatte sovittua rajoja. Kiva jos saatte mentyä nuoremman kanssa reissuun, olette varmasti sen ansainneet.
Täällä taas viimeisen retkahduksen jälkeen rauhallista. Rahamurheita, kun ei saa rahaa mistään. Yritetty sitten ostaa ruokaa avuksi. Jotenkin olen koittanut ajatella päivän kerrallaan. Itselläni tuli stressistä ihan fyysisiä oireita ja saivat minut ajattelemaan omaa terveyttäni, siksi kuten viime viestissä laitoin olen koittanut keventää oloani. Olo ajoittain helpompi, mutta kaikki fyysiset oireet eivät ole poistuneet. Olen unohtanut itseni vuosien kuluessa kokonaan ei siis ihme, että kroppa muistuttaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille. Yolanda olisi kiva kuulla mitä kuuluu?
Tirppana
Moikka äidit.
Mitä kaikille kuuluu. Hyvää pääsiäistä jokaiseen perheeseen.
Me päätettiin lähteä lämpimään käymään kaikki muut ilman tyttöä.
Ei enään odoteta koska hän olisi valmis. Nuorempi on jo tammikuusta odottanut reissua.
Hyvä saada hetki välimatkaa. Vaikka toki varmasti voi nousta huoli kun toinen ei ole edes täysin terve.
Mutta pakko opetella päästämään irti. Näköjään tämä on itselläkin matka.
Nyt tuntuu että siinä kohtaa matkaa jossa on valmis vastuuttamaan tyttöä enemmän.
Haetaan vielä sitä rajaa että pysyisi suhde läheisenä mutta selkeämmin rajoja ja vastuuttaa tyttöä enemmän.
Nythän me pidetään hänet pystyssä.
Ei hän yksin pystyisi asioita hoitamaan.
Ollut aika rauhallista. Nyt osti muutaman rauhoittavan tässä ja juuri nyt taas sekaisin. Onneksi ei ole rahaa ostaa lisää.
Katsotaan miten asiat etenee. Mutta itsessä huomaan muutosta. Emmehän voi toisen puolesta elää. Vain itse kehittyä ja oppia.
Tälläisiä ajatuksia tähän hetkeen.
Heippa kaikki.
Äitijokapysyyvierellä hienoa, että lähditte matkalle. Saa välimatkaa kaikkeen ja ehkä ajatuskin kirkastuu. Miten teidän reissu meni ja miten tytär pärjäsi kotona?
Tuo mitä puhuit tyttären pitämisestä pystyssä on ihan totta. Monesti olen ajatellut, että jos me vanhemmat kuolisimme, jäisi tytär yhtäkkiä tyhjän päälle. Meillä pääsiäinen meni taas päin sitä itseään. Tytär tuli vanhalle kotipaikkakunnalle, saa jostain rahaa ja rauhoittavat kehiin. Maanantaina vietiin häntä omaan kotiin toiselle paikkakunnalle ja suoraan päivystykseen, koska emme uskaltaneet jättää kotiin. Matkan aikana oli ilmeisesti heittänyt ksalolit huiviin ja puheesta ei saanut enää selvää. Sitten päivystyksessä tapahtui jotain, mikä sai minut ymmärtämään ettei tyttäreni ole enää minun autettavissa. Ensimmäisen kerran kielsi ettei minulle saa kertoa hänen voinnistaan mitään, ainakin ensimmäisen kerran niin että minä tiedän. Voin kertoa, että se sattui. Samalla kuitenkin ymmärsin, että tyttäreni täyttää kohta 21 vuotta ja on täysin aikuinen, yritetty on auttaaa ja autetaan toki edelleenkin jos apua ottaa vastaan. Nyt ollaan ehkä tilanteessa ettei tytär ole vielä valmis ottamaan apua vastaan, samalla ollaan tilanteessa jossa koen, että meidän täytyy lopettaa kannattelu, jotta ymmärtää oman tilanteensa ja haluaa oikeasti apua. Ei voi, kun toivoa, että kaikki se mitä vuosien aikana ollaan puhuttu ja häntä koitettu auttaa , pysyisi hänen päässään ja kantaisi joskus hedelmää. Nyt en ole tyttärestä kuullut 3 päivään, maksan hänen puhelin liittymäsä niin näen että nettiä kuitenkin käyttänyt eli hengissä ainakin on. Olen aina varmistellut hänen vointiaan, mutta asuu poikaystävänsä kanssa ja nyt olen päättänyt, että ottakoon itse yhteyttä, kun haluaa tai sitten soittelen ensi viikolla. Minullakin oma elämä, eikä ketään voi auttaa jos ei toinen halua apua…edes omaa lastaan, vaikka kuinka haluaisi.
En halua katkeroitua omalle lapselle ja huomaan, että sellaisia ärsytyksen tunteita alkoi tulemaan, ärsytti tyttären lässytys miten riippuvuus on sairaus eikä aina omissa käsissä. Tottahan se on, että sairaus se on, mutta silloin sitä tulisi hoitaa eikä vaan aina heittää nappia nassuun. Tämä on ollut itselleni uutta, olen ajatellut sen olevan väsymystä tähän päihteiden täyttämään elämään jota en suinkaan ole itse saanut valita. Siksikin ajattelin, että juuri tuo hetken välimatka tekisi hyvää meidän väleille. En halua loukata tytärtäni ja hän on aina rakas. Ehkä vaan on aika tyttären ja minunkin kantaa vastuu omasta elämästä ja me voimme säilyttää välimme, lähtee tyttären elämä mihin suuntaan tahansa.
tällaista tähän aamuun, mitä kuuluu kaikille?
Tirppana
No ei ihme, jos ei “pysty” itse hoitamaan asioitaan, kun mamma ja pappa hoitavat ne kaikki hänen puolestaan ja tuntuvat tekevän kaikkensa estääkseen tyttöä itsenäistymästä. Hyvähän siinä on ns. laitostua, kun kaikki passataan eteen kuin paskaa tikun nokkaan näin rumasti sanottuna. Eipä se päihde- ymv. ongelmaisen itsenäinen asuminen ja asioiden hoitaminen itse aina välttämättä kovin hyvin suju, mutta se on ainakin varmaa, että näistä peräkammarin poika tai -tyttökuvioista ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.
Se on täysin okei auttaa ja tukea täysi-ikäistä lasta tämän ongelmissa. Auttaminen ja tukeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tehdään ihmisen puolesta ja tarjotaan ilmainen täysihoito vanhempien nurkissa. Tilapäisenä ratkaisuna ns. evakkoasuminen vanhempien luona on ihan okei jonkin akuutin hätätilanteen sattuessa(Näitä tilanteitahan voi tulla ilman mitään päihde-, MT- tai muita elämänhallinnallisia ongelmiakaan), mutta pidemmän päälle aikuisen lapsen majoittaminen on tälle pelkkä karhunpalvelus, mikäli on tarkoitus, että hän alkaisi joskus elää aikuisen ihmisen itsenäistä elämää.
No, jonkin sortin sairas riippuvuussuhde ja sairaalloinen halu kontrolloida aikuista lasta tässä tuntuu olevan taustalla, ei suinkaan vilpitön halu auttaa.
Pahoittelut rankasta tekstistä, mutta väistämättä noista kirjoituksistasi herää tällaisia ajatuksia ja seison täysin sanojeni takana. Terveisin entinen huumeriippuvainen, jonka vanhemmat ovat auttaneet oikealla tavalla.
Olen äärimmäisen iloinen winston että olet subu koukusta päässyt eroon.
Ja että läheiset olivat tukena.
Tämä on matka kaikille. Ei ole helppoa olla siinä läheisempään roolissa. Kyllä siinä helposti hieman vääristynyt suhde tulee.
Ennenkaikkea aito yhteys on minulle ensisijaisen tärkeää.
Aivan mahtavaa että koit vanhempasi auttavan juuri oikein.
Itse en usko että yhtä oikeaa tapaa on. Mutta toki yleisiä suuntaviivoja löytyy.
Tirppana 
Ymmärrän tuon tunteen hyvin. Haluaa pitää niinsanotusti sydämen puhtaana. Ettei katkeroidu.
Samalla kova huoli.
Tuosta oman elämän vastuuta ollaan puhuttu myös tytön kanssa.
Että nyt on sen aika. Seisoa omilla jaloillaan. Että kykenee siihen.
Ollaan turvana vieressä kyllä, kun tarvii apua.
Meidän matka meni ihanasti, kiitos kysymästä.
Oli tosi kiva saada etäisyyttä ja tyttö pärjäsi hyvin.
Alkuun tuli paniikkikohtaus kun oltiin kentällä, mutta se meni ohi ja sitten pärjäsi hyvin. Paitsi viimeisenä iltana kun oli juonut väkeviä. Ne ei sovi hänelle ja meni vähän yli.
Mutta hengissä on.
Oli myös kiva kuulla että tyttö oli jo sopinut ystävänsä kanssa kenen kanssa aikoo muuttaa yhteen että kaveri ei kuskaa häntä enään hakemaan subua.
Tiedän että nämä ovat vain pieni juttu ongelmaa, mutta iloitsen jokaisesta askeleelta ja ajatuksesta oikeaan suuntaan.
Onko tyttärestäsi kuulunut mitään?
Oletteko pystyneet keskittymään nuoremman juhliin vai minkälaisia ajatuksia ja tunteita käyt nyt läpi?
Minulla on jotenkin nyt rauha. Huomisesta en tiedä, mutta tänään tuntuu että kaikki järjestyy vielä.
Yolanda,olisi kiva kuulla myös teistä. Toivottavasti kaikki kuitenkin pääosin hyvin.
Tulin pitkästä aikaa katsomaan mitä teille kuuluu. Selvästi molemmat ootte edistyneet itsenne hoitamisessa ja rajojen laittamisessa, mikä on tosi hienoa ja auttaa varmasti kaikkia.
Meillä on tilanne pysynyt rauhallisena. Tyttö muutti kivaan asuntoon poikaystävänsä kanssa, ja ovat hyvin saaneet yhteiselon sujumaan. Tyttö on menossa haastatteluun ammattikouluun, tähän asti pitänyt taukoa opiskeluista. Kannabis edelleen ainoana päihteenä, poikaystävän motkotus asiasta saanut kuulemma vähentämään. Mun mielestä tietysti koko päihde pitäisi lopettaa kokonaan, mutta se ei oo mun käsissä päättää siitä. On hoitanut omia asioitaan, hakenut tukia ja maksellut laskunsa. En maksa enää mitään tytön laskuja, hän täytti vähän aikaa sitten 18 vuotta. Oon tukena ja joka päivä viestitellään, oon sanonut että aina voi soittaa ja kertoa jos murheita. Etten mihinkään häviä. Viikottain nähdään. Mutta tuntuu tosi hyvältä ja helpottavalta nähdä miten hän kyllä pystyy omia asioitaan hoitamaan. Oma raskaus etenee ja pidän parempaa huolta itestäni ja koitan olla liikaa murehtimatta tytön asioita. Silti oon saatavilla. Oon löytänyt paremman tasapainon itteni kanssa.
Voikaa hyvin ja pitäkää itsestänne huolta🤗
2 tykkäystä
Heippa taas. 2vk ja 3pv takana viimeisestä tyttären retkahduksesta. Täytti tässä välissä 21. Syntymäpäivänään kävivät poikaystävänsä kanssa meillä syömässä, mutta muuten ovat olleet omalla paikkakunnallaan. Asiat ovat taas edenneet oikeaan suuntaan, perjantaina psykiatrin käynti tutkimusjakson tuloksista. Tytär itse soitti minulle pääsiäisen jälkeen ja kertoi kuulumisiaan. Edelleen soittaa minulle jokapäivä ihan vaan kuulumisiiaan tai kaverin kuulumisia, jonka tunnen. Tytär itse ylpeä taas tuosta 2vk 3pv selvästä jaksosta. Minä tietysti myös, mutta en enää nouse pilviin asiasta vaan pidän jalat maassa vaikka sydän iloitsee. Yritän olla laittamatta päässäni mitään tavoitteita tai sen paremmin toiveita tyttäreni suhteen vaan iloita sitten sillä hetkellä, kun jotain hyvää tapahtuu. Saavutus silloin tyttäreni .
Toisen lapseni valmistuminen on varmaa ja hän jo töissä, juhlat vasta kesäkuun alussa. Hän asuu vielä kotona, mutta huomaan tässä samalla kipuilevani vähän hänen irtaantumisensa kanssa. Nyt jo hänen työt vie välillä ulkomaita myöten ja vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa, niin tietysti kuuluukin. Silti huomaan salaa kaikilta muilta ajattelevani, mihin tämä aika meni. Katastrofista toiseen selviytyessä, arkea pyörittäessä. Ei toki koko lasten lapsuus, mutta viimeiset 4vuotta. Silti huomaan olevani ylpeä keskimmäisestä, joka kaiken härdellin keskellä opiskellut vieläpä hyvin arvosanoin, hankkinut työpaikan ja ennenkaikkea säilyttänyt elämän ilon ja uskon tulevaan .
Olen myös ylpeä tyttärestäni. Hän ei ole vielä saanut valmiiksi yhtäkään tutkintoa, kesätöissä ollut yhden kerran 15-vuotiaana. Hän on saanut moitteita, väheksyntää päihteiden käytön vuoksi, häntä on lytätty ja ovea saanut nenän edestä useamman kerran. Hän on ollut ilman toimeentuloa, asuntoa. Hän on välillä ollut aivan yksin. SILTI, hän on aina löytänyt voiman itsestään lähteä yrittämään uudelleen, se vaatii voimaa ja sitkeyttä ja siksi olen ylpeä . Kun hän joskus ja toivottavasti, vaikka tällä raittiuskerralla pääsee jaloilleen, en usko pienen puhurin häntä kaatavan. Hän tietää mitä on, kun ei ole mitään. En usko hänen tuomitsevan ihmisiä ja arvot varmasti kohdallaan.
Ylpeä olen viimeisestäkin lapsosesta ja häneen aion keskittää kaiken energiani jatkossa itseni lisäksi.
Äitijokapysyyvierellä, arvasin matkan menevän hyvin. Tytärkin pärjännyt ja tuo varmasti hänellekkin luottoa pärjäämisestään. Onko heillä kaverinsa kanssa jo asunto valmiina vai suunnittelevatko he asiaa vasta? Pienet askeleet ovat parhaita niin tytöillä kuin meillä äideilläkin 
.
Yolanda, tyttäresi asiat kuulostavat menevän oikeaan suuntaan, upeaa. Jospa kelkan suunta kääntyisi lopullisesti tarpeeksi ajoissa eikä pahaa riippuvuutta ehtisi syntyä. Saat keskittyä tulevaan vauvaan rauhassa ja hyvillä mielin, se on tärkeää. Ammattikoulukin kuulostaa hyvältä suunnitelmalta.
Olen huomannut tämän oman päihteiden käyttäjän rinnalla elämisen aikana, että löytyy niitä jotka haluaa kannustaa ja osaavat esittää eriävän mielipiteensä niin, että siitä ajatuksesta saa kyllä kiinni ja se jää omaan päähän itämään. Niistä ajatuksista ottaa vaarin ja muokkaa niitä omiin arvoihin sopiviksi. Sitten on niitä, jotka kokevat oikeudekseen kertoa mikä on oikein ja mikä väärin, tietämättä tarkkoja taustoja asioista ja ihmisistä. Onneksi osaan unohtaa ne nopeasti. En halua ottaa sellaista negatiivisuutta pääni sisälle. Sellaista ihmistä ei ole, joka tekee kaiken oikein tai kaiken väärin. Sitä tekee vain parhaansa niin, että voi elää itsensä kanssa.
Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme, joskus tekee virheitä, mutta nekin rakkaudesta toiseen ihmiseen.
Kaikkea hyvää ihan jokaisen päivään.
Tirppana
2 tykkäystä
Heippa kaikki.
Selvä jakso on jatkunut toistaiseksi. Tytär oli meillä viikonloppuna, käytiin syömässä. On ollut mukavaa ja helpottavaa. En kuitenkaan luo pilvilinnoja, mutta ajattelen tämän taas olevan mahdollisuus.
Itse olen rauhallinen ja onnellinenkin, silti jotenkin olo tuntuu apealta. Ehkä vaan ollut näissä vuosissa kaikkea ja sitten joskus ne vyöryy hetkittäin päälle.
Onneksi kesä tulee ja saa tuuletettua ajatuksia.
Mitä muille kuuluu?
Tirppana
1 tykkäys
Voi ihanaa 
mää olen kyllä iloinen Tirppana teidän puolesta.
Yleensähän tuo väsymys tulee vasta kun asiat helpottavat. Ehkä jotain sellaista. Pitänyt selvitä tähän asti.
Ymmärrän että se pelko on siellä jatkuvasti, mutta minä iloitsen teidän puolesta.
Aivan mahtavaa. Jopa retkahdukset on ollut jo lyhyitä.
Meillä matka teki puolin ja toisin hyvää. Tytär sanoi että hän on aina koittanut lopettaa seinään ja epäonnistunut niin antaa nyt mahdollisuuden vähentämiselle.
Kysyin aikooko kohtuukäyttäjäksi niin sanoi ettei usko addiktin voivan olla kohtuukäyttäjä. Haluaa lopettaa kokonaan.
Nyt yrittää ensin saada subukoukkua loppumaan.
Tämä ensimmäinen rahapäivä sen päätöksen jälkeen mennyt paremmin kuin aiemmin.
Ennen käytti kaiken rahan 2 päivässä ja oli ihan sekaisin.
Nyt on muutamia rauhoittavia ja adhd lääkettä ostanut mutta käyttö paljon maltillisempi.
Subuun tainnut kerran koskea kun toinen tarjosi.
Joka tapauksessa siis nämä miten tekee on sivuseikka. Pääasia että yrittää askelia sen eteen. Ettei se lopetuspäätös ole vain päänsisällä vaan näkyy myös teoissa.
Vieroitusoireita on fyysisesti ja isot himot mielessä. Mutta pääasia että taistelee.
Pohtinut myös omaa identiteettiään jos ei ole narkkari niin kuka on.
Siihen tutustumista miltä elämä näyttäisi ilman käyttöä.
Mitä tulee minuun. Niin välillä toki nousee huoli. Kun vain voisi tuon ottaa toisen päältä pois.
Mutta samalla uskon että hänestä löytyy kaikki se mitä tarvitaan tämän sairauden voittamiseen. Että on tarpeeksi hyvät eväät repussa selvitäkseen.
Kyllä huomaan että voimavarat ja huomio on alkanut keskittymään omiin työasioihin ja niiden edistämiseen.
Kuten tiedät huomisesta emme tiedä. Vain tämä hetki ja silloin kun se on hyvä niin iloitaan ja hengähdetään ja toivotaan että se jatkuu.
Olisipa ihanaa ja ehkä rohkaisevaa tuleville lukijoille jos kaikki tytöt pääsisivät irti ja saisivat elämästä kiinni.
1 tykkäys
Heippa taas… Kiitos äitijokapysyyvierellä❤️. Hyvältä kuulostaa teidänkin suunta ja tuo subusta eroon ensin on ehkä oikea valinta. Pienin askelin, on ehkä se mikä tuo tulosta. Itse olen ajatellut, että pysyvään raittiuteen tytär tarvitsisi jotain tukikeinoja, esim. NA ryhmät. Kuten sanoit noista aineen himoista niin niitä meidänkin tyttärellä on ja niitä vastaan taistelee. Siksi voisin kuvitella, että se vertaistuki voisi auttaa niihin hetkiin, kun me ei riippuvaiset aina ymmärretä sitä tunnetta… jos koskaan.
Pakko oli heti vastata tuohon kuinka olisi tuleville lukijoille motivoivaa jos kaikki tytöt pääsisivät irti. Se olisi mahtavaa ja se olisi upeaa meillekkin ja tytöille. Meistä sen näkee kuinka kaikki tytöt riippuvaisia johonkin, silti kolme eri tyttöä ja kolme eri tarinaa. Kolme eri äitiä ja meidän keinoja selvitä, kaikki erilaisia silti niin voimaannuttavia ja tutulta kuulostavia. Vielä ei tiedä miten kaikkien tarinat päättyy, eikä varmasti koskaan voi sanoa mitään. Silti kuten äitijokapysyyvierellä sanoit, jatkosta ei tiedä, muta juuri nyt parempaa ja jos nuo riippuvaisetkin tekee omia ratkaisuja parempaan ja jaksaa ponnistella. Jaksetaan mekin ja tämän kurssin jälkeen ei mikään pieni myrsky meitä enää kaada. Voimia meille nyt asian kanssa painiville ja myös tuleville ehkä vain lukijoille❤️
Tirppana
2 tykkäystä
Heippa.
Mitä itse kullekkin kuuluu?
Meille kuuluu hyvää🙂. Tytär sai diagnoosin kaksisuuntaisesta ja lääkityksen siihen. Päihteettä ollut tänään 35pv❤️. Mikä parasta tämä kaikki lähtenyt hänestä itsestään ja omasta halusta. Lääke on tasannut hyvin mielialoja ja mielestäni levottomuuskin vähentynyt. Tyttärellä itsellään toiveikkaampi olo, vaikka vastoinkäymisiä tuon toimeentulemisen kanssa on. Yrittänyt hakea töitä ja yritti käydä työkkärissä ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi, mutta sanottiin ettei pääse. Ilmeisesti koska opinnot on keakeytetty ja tarkoitus jatkaa syksyllä. Toimeentulotukea ei saa, koska poikaystävä pääsi kesäksi töihin. Kela siis edellyttää poikaystävän maksavan tyttärenkin elämisen😒. Mä ymmärtäisin jos tytär kieltäytynyt kaikesta, mutta nyt, kun yrittää tosiaan hakea mitä vaan työtä tai työharjoittelua, onko ihan reilua että rangaistaan näin, kun ei paikkoja ole🤷.
No yritetty tsempata, että kyllä ne asiat selviää. Tulevasta ei tiedä, mut just nyt hyvä näin😊. Mukavaa sunnuntaita kaikille❤️
1 tykkäys