Oman nuoren käytön huomaaminen

[aitijokapysyyvierell]

Hei äidit.

Tulin teitä moikkaamaan vaikka ei täällä ole mikään muuttunut.
Ehkä minä.

Huomaan itsessäni kyllä että en enään niin koita pelastaa tyttöä. Menty joku askel eteenpäin.

Toki edelleen läheinen ja tietoinen käytöstä. Mitä ja milloin.
Nyt oli taas rahapäivä niin rauhoittavia kuvioissa. Sen osaa jo odottaa.

Meillä oli viime vuonna vielä kaikki hyvin. Ei ollut käyttänyt rauhoittavia pitkään. Subua käytti mutta meni eteenpäin.
Sitten paras ystävä retkahti kun hänelle tuli paha elämäntilanne. ja juuri saatu uusi poikaystävä alkoi myös käyttää rauhoittavia.

Poikaystävän kanssa pian erosi ja kaveri sai muutaman kk päästä taas elämänsä kuntoon, mutta omalle tytölle tuo jäi päälle. Nykyään aina rahapäivänä ostaa rauhoittavia.

Toi on juuri se mitä olen koittanut tuolle parhaalle ystävälle teroittaa että sinä pystyt ottamaan päivän, kahden tai kk ja et jää kiinni. ( on vain kannabikseen riippuvainen ) mutta tytär kun ottaa kerran jää heti kiinni. Vähintää kaksi viikkoa menee aina ja sitten on vaikeampi olla ostamatta taas pienen tauon jälkeen.

Nyt aika pitkälti kk mennyt niin että raha tulee, ollaan rauhoittavissa, ihan haamu. Viikon sitä, sitten viikon ihan huonona, sitten alkaa vieroitusviikko ja yksi viikko odotetaan että tulee taas rahaviikko.
Siinä on siis sellaista 2 viikkoa kun voin puhua tytön kanssa, mutta usein siinä on vieroitusoireita yms mukana.

Kun tyttö ottaa rauhoittavia niin hän saa aktiivisuutta. On kuin pahassa humalassa ulospäin mutta itse kokee elinvoimaa. Ensimmäinen päivä on hänelle paras. Normaalisti ei jaksa mitään niin silloin siivoaa, laittautuu, näkee kavereita yms.

Ymmärrän miksi niitä ottaa. Kun haluaa saada jotain aikaiseksi. Haluaa ettei joka paikka särje ( on erityisherkkä ja hermosto liian kireänä, niin ei pääse rentoutumaan lainkaan. )

Pian päästään toivottavasti kokeilemaan voisiko adhd lääkkeistä saada apua tuohon aktiivisuuteen. Saisi aikaiseksi asioita ja samalla hermosto ja meteli pään sisällä helpottaisi.

Katsotaan kuinka käy. Päivä kerrallaan.

Teillä kyllä Tirppana on kivasti menty eteenpäin. Aivan mahtavaa. Toivottavasti pian saa apua myös valtiolta.

Vaikka täällä asiat siis edelleen aivan samalla tavalla, niin itsellä on enemmän rauha.

[Tirppana]

Heippq kaikki…
Kiitos äitijokapysyyvierellä toivotuksista. Nyt ei mene hyvin, tyttären mielialat vaihtelee rajusti. Viikko sitten retkahti bentsoihin,eilen huolestun puhelimitse, kun oli aivan joku muu. Lähdimme ajamaan hänen uudelle kotipaikkakunnalleen. Opioideihin oli sekaantunut bentsojen lisäksi, lisäksi pahaa oloaan oli poistanut satuttamalla itseään fyysisesti. Perjantaina olisi aika psykiatriaan vihdoin, toivon todella, että pääsisi sinne selvinpäin. Mikäli menee päihtyneenä, heittävät heti kelkasta pois. Itse en pääse mukaan, kun osuu juuri koulutuspäivä. Poikaystävä menee mukaan, joka onkin hyvä asia, koska osaa kerto tarkkaan mielilalasta . En tiedä taas hiipi pelko miten kaikki loppuu, miten pitää yllä tyttären toivoa. Ei voi, kun ajatella päivä kerrallaan, päihdekuntoutuksests taas puhuin, kunpa löytyisi paikka jossa olisi osaamista molemmista mielenterveys/päihde.

Hienoa äitijokapysyyvierellä, että olet saanut pidettyä itsestäsi huolta, se on tärkeää tyttäresikin vuoksi ja ennen kaikkea itsesi. Tuo on toisaalta hyvä, että tietää kaavan missä mennään ja toisaalta aika rankkaa, kun osaa aavistaa milloin ruhoittviss

[Tirppana]

…lähti kesken kaiken koko teksti. Toivottavasti adhd tutkimukset edistyy ja saa apua siihen. Meille ei ainakaan annettu lääkettä ilman puhtaita seuloja 3kk, ei edes sitä kalliimpaa joka ei amfetamiinipohjaista. Se on ikävä, kosk sen ehdottomasti tarvitsisi.

Mitä kuuluu?

Tirppana

[aitijokapysyyvierell]

No voi, iso hali Tirppana.

Noi retkahdukset on aina kyllä inhottavia. Erityisesti kun on mennyt kivasti teilläkin.
Mutta tälleen sivusta katsottuna niin hienosti teillä menty eteenpäin. Nyt vain tuli pieni hidaste, mutta ei olla menty taaksepäin ja toivottavasti matka jatkuu pian taas ylöspäin.

Jotenkin en voi käsittää etteivät ota sisälle jos sekasin, kun ei katkollekkaan voi suoraan vain kävellä päätä selventämään.
Kaikkeea pitää aina varata aikaa ja odotella.

Kun kaikki tietää kuinka impulssiherkkä sairaus tämä on. Miksi vaatia ihmiseltä sellaista vahvuutta kun juuri tuossa kohtaa tarvitsisi apua.

Täällä ollaan hengessä mukana teidän kanssa että järjestyy.

[Yolanda]

Nopeasti tulin katsomaan mitä teille kuuluu.
Tsemppiä Tirppanalle sinne, toivotaan että sun tyttö nyt pääsisi sinne psyk puolelle ja saisi sitä kautta mielenterveyteen myös apua. Menikö tyttö sinne käynnille pe?

Meillä sama tilanne kuin ennen. Tirppana kysyi käyttääkö poikaystävä, niin kannabista polttaa silloin tällöin. Hänellä elämä silti kunnossa, on työ- ja koulupaikka sekä harrastuksia. Todella fiksun oloinen ja kaikinpuolin ihana nuori mies. Tytön kanssa etsivät nyt asuntoa. Tyttö täyttää ihan parin viikon päästä 18. Meillä olisi tiistaina nupon aika jatkon suunnittelua varten. Saas nähdä, herääkö tyttö sinne. Aika on heti aamusta… Koitan ottaa asenteen että jos ei tule, ei tule. Koitan antaa hänelle vastuuta asioista. Laskuja on nyt alkanut itse makselemaan mikä hyvä asia. Teki hakemuksen ammattikouluun.
Koitan pitää itsestäni hyvää huolta, ja tyttö saa opetella pitämään itsestään.
Päivittäin ollaan yhteydessä.

Voikaa hyvin❤️

[Tirppana]

Hei taas… tytär kävi tänään psykiatrialla, perjantain ajan oli muistanut väärin. Seuraava aika ensi viikolla, alkaa tutkimusjaksolla. Retkahdus meni taas ohi, nyt toivon raittiutta, että saisi käyntejä. Onneksi olen säilyttänyt kaikki psykiatrian lausunnot niin julkiselta kuin yksityiseltä puolelta, joista näkyy tyttären ongelmat paljon ennen päihteitä. Ensimmäisen kerran 9-vuotiaana. Luin niitä ja surullisen pelottavaa oli, että tyttären olotila ollut jo silloin huono ja hei, samanlainen kuin nyt.

Nyt taas siis parempaa. Mitäs te muut? Yolanda miten palaveri?

Tirppana

[Yolanda]

Moikka!
Tirppana hyvä että meni retkahdus ohi, ja mahtavaa että meni sinne vastaanotolle!
Teillä alkoi jo lapsuudessa oireet. Meillä alkoi siinä 14-vuotiaana kunnolla näkymään. Sitä ennen tyttö oli tosi perfektionisti ja vaativa itseään kohtaan. Harrasti voimistelua ja aivan hulluna puski siellä eteenpäin. Jälkeenpäin ajateltuna se varmaan oli sellaista vaativaa persoonallisuutta mikä myöhemmin muuttui epävakaaksi.

Meillä kävi ihme ja tyttö heräsi polille. Paikalla oli tosiaan myös lääkäri. Käytiin läpi tytön hoitoa ja tilannetta siellä polilla. Lääkäri totesi tytön oireilun ja tilanteen pysyneen aika samanlaisena jo tämän muutaman vuoden ajan. Eli mielialat vaihtelee rajustikkin ajoittain ja välillä on tosi syviä ahdistuksen ja tuskaisuuden tunteita, mitkä johtaneet esim viiltelyyn tai kannabiksella itsenä rauhoittamiseen. Ihmissuhteet vaihtuvia ja välillä räiskyviä. Koulun käynti ollut vaikeaa jo yläasteen ysiltä saakka mutta nyt lukio keskeytynyt. Unettomuuden katsoi johtuvan siitä että päivissä ei selkeää rytmiä kun ei käy koulussa tai töissä. Sekä pilven polttelu ja ahdistus myös saattaa aiheuttaa niitä univaikeuksia. Lopputuloksena oli se että lääkäri tottakai sanoi että päihteet pitäisi saada pois. Kannabis tod näk pahentaa sitä saamattomuutta mitä jo muutenkin on ollut. Lääkäri sanoi fiksusti että kyllä hän tietää että jotkut pystyy vaikka kerran kuussa polttamaan ja se ei vaikuta heidän työkykyyn ja luuhun mitenkään. Mutta jos alkaa polttelemaan viikottain se tosi usein passivoi ihmistä. Yritti ehdottaa ihan katkoa. No tyttö tietty sanoi ettei halua. Suosittelevat psykoterapiaa sitten kun tyttö siihen valmis ja motivoitunut. Sitä ennen suositus oli hakeutua itse nuorten päihdepalveluiden/nuorisoaseman palveluihin. Kuulemma tyttö ei ole kuitenkaan tarpeeksi ”sairas” että hänet hyväksyttäisiin aikuispsykiatrian polille.
Kirjoitti myös kirjauksiin jotka tänään luin, että mun tyttö ”antaa ikäistään nuoremman vaikutelman kokonaisuudessaan.” Ja ”tulevaisuuden suunnitelmat osin epärealistisia.” Aika karua luettavaa. Surullista luettavaa.
Tyttö ainakin käynnin jälkeen sanoi mulle että haluaisi yrittää vähentää polttelua ja olis valmis mun kanssa menemään sinne nuorten päihde- polille juttelee polttelustaan.
Mutta tiedän että voi muuttaa mielensä.

[Tirppana]

Heippa.

Hienoa Yolanda, että tytär heräsi👍 ja pääsitte yhdessä paikalle. Nuo kriteerit aikuispsykiatriaan on ilmeisen tiukat. Muuutenkin olen todennut, että alle 18 vuotiasta pidetään kyllä suurennuslasin alla ja apua saa. 18, kun tulee täyteen ketään ei oikeasti kiinnosta ellei itse hae apua. Se muutos yhdessä yössä on aikamoinen. Tietysti hyvä uutinen ettei lääkäri näe niin sairaana vaikka toisaalta ajattelisin, että tuossa kohtaa se tuki todella tarpeen ettei luisu väärään suuntaan. Ehkä se on sitten päihde/nuorisopuolelta Toivottavasti tytär innostuu ammattikoulusta🙂. Millä mielellä tytär odottaa synttäriä, jännittäääkö aikuisuus tai pelottaako pärjääminen? Mitä rahaa tyttäresi muuten nyt saa?

Meillä nyt ollu tää viikko rauhallista. Ens viikolla taas käynti nuorisopsyk. Ja alkaa tutkimusjakso. Pääasia, että pääsee johonkin ja on olemassa jollekkin muullekkin kuin meille❤️.

Tirppana

[Tirppana]

Heippa.

Mitä kuuluu? Äitijokapysyy vierellä miten voit? Oletko saanut pidettyä kiinni omasta sisäisestä rauhasta?

Yolanda, oletko tyttären kanssa saanut varattua aikaa päihdepuolelle?

Täällä tytär kävi toisen kerran psykiatrialla tällä viikolla, oli todella mielissään käynnistä. Oli mielestään saanut puhuttua omista ajatuksistaan hyvin ulos. Hoitaja oli kysynyt tyttäreltä keneen olla yhteydessä jos heillä herää akuutti huoli hänestä. Nyt mennyt päihteiden osalta ok, nyt olen huomannut unen määrän vähenevän, puhe alkaa olla nopeaa ja ajatuksen riento myös. Olen koko tyttären historian epäillyt hänellä kaksisuuntaista. Uni vähenee, ajatus rientää ja puhe nopeaa, vauhti kovenee. Sitten tulee pysähdys ja sängystä ei tahdo päästä ylös. Vielä en ole saanut kiinni tuota päihdettä, mikä kohta se on mihin sitä ottaa. Kannabista kyllä sanonut joskus polttavansa , jotta saa unta.

Onko teillä koskaan oloa, että auttaako mikään?

Tiedän, että asiat voivat lähteä selkiytymään nopeastikkin. Joskus vaan synkkänä hetkenä tulee ajatus tuleeko tästä yhtään mitään. Tytär on lahjakas kielissä ja matkailupuolella hänen ammatilliset haaveensa, joiden luonnollisesti toivon toteutuvan. Luon tyttäreen aina toivoa, koska sitä on aina niinkauan kuin on elämää. Ehkä sitä tarvitsisi, että joku sanoisi sen itsellekkin.

Kertokaa kuulumisia ja hyvää viikonloppua, halaus.

Tirppana

[Yolanda]

Moikka!

Tirppana ihanaa et sun tyttö on nyt motivoitunut käymään siellä polilla! Käsittääkseni myös epävakaassa voi olla tota että joinakin päivinä ajatukset lennokkaita ja virtaa riittää ja sit yhtäkkiä väsähdetään vaan sänkyyn. Meillä vähän samanlaista.
Mä tapasin tytön poikaystävän kasvotusten ekaa kertaa, ja miten ihana tyyppi olikaan. Toivotaan että rakkaus kestäis. Meillä tyttö saa rahansa edelleen opintotukena, elatustukena ja asumistukena. Lisäksi ruokaostoksissa auttanut minä ja myös välillä tytön isoäiti. Opintotukea saanut vielä koska on lukiossa kirjoilla ja ottanut niitä yksittäisiä etäkursseja muutaman hassun. Tyttö on innoissaan että täyttää 18, ajattelee lähinnä sen kannalta että pääsee sitten baariin jne…
Ei olla vielä varattu aikaa päihdepolille. Tytön kanssa on mahdoton viestitse sopia mistään, niin ootan et viikonloppuna nähään ja kysyn siltä että milloin mentäis. Katotaan onko mieli muuttunut… Lisäksi meillä tarkoitus yhessä hakea nyt toimeentulotukea koska enää 2 viikkoa ja tyttö 18 v. Pelkään vaan että se kaatuu siihen että pitäis ottaa opintolaina. En usko että tytön koulunkäynnistä tulee nyt ihan lähikuukausina yhtään mitään. Opintolaina olis järjetön. Nooh hakemalla Kelasta ensin toimeentulotukea se sit selviää.
Mä oon ollut ite vähän väsynyt nyt, ollut pitkäkestoinen flunssa, ja mulle ja miehelle tulossa vauva. Iän puolesta vikat hetket enää saada, ja se ollut meidän haave niin päätin etten anna esim tytön ongelmien nyt olla mun oman elämän esteenä liikaa. Koitan muistaa pitää itestäni huolta, ja luottaa siihen että tyttö pärjää ja pyytää apua jos tarvii. Mulla on edelleen pakkomielle kysellä tytöltä joka päivä onko kaikki hyvin.

Mitä kuuluu äiti joka pysyy vierellä?
Voimia teille ja nauttikaa viikonlopusta!

[Yolanda]

Tyttö sanoi että haluaisi mennä käymään siellä nuorisoaseman päihdepuolella. On halukas vähentämään polttelua, ja haluaisi siihen ammattilaisen neuvoja ja tukea. Jee🙏🏻 Poikaystävä ei ilmeisesti tykkää kun neiti polttelee niin usein, ja heillä on tullut asiasta riitaa. Tyttö haluaa mut mukaan ainakin kun menee ekaa kertaa. Se on sellanen paikka että sinne voi vaan mennä ilman ajanvarausta, niin sanoin tytölle että sanoo sitten kun haluaa mennä.

[Tirppana]

Yolanda, ihanaa❤️. Toivon koko sydämestäni, että tämä nyt kerää hedelmää. Toivottavasti tuo poikaystävän voima jatkuu. Hienoa, että lähdet mukaan.

Meillä ei kuulu hyvää,tytär ratkesi perjantaina ja meno sen mukaista, tänään poliisin voimin häntä haettu itsetuhoisuudesta johtuen. Itseäni pelottaa eniten, että käyttää mitä tahansa ja se mitä se tavara on siit ei ole tietoa. Tein huoli-ilmoituksen TAAS…mitä sekään auttaa,mut pakko jotain. Olen edelleen vakuuttunut, että ilman osastohoitoa meidän tarina päättyy huonosti😪. Samaan aikaan isäni syöpähoidot päätetty, koska hoidoista ei enää apua. Aina sanotaan, että sen verran annetaan, kun jaksaa kantaa. Nyt en jaksaisi, suren molempia.

[Yolanda]

Paljon voimia sinne Tirppana! Onko sun tytöllä vielä se sama poikaystävä elämässä? Missä sun tyttö on nyt?

[Tirppana]

Kiitos❤️. Poikaystävä on sama. Tytär löydettiin ja on nyt poikaystävän lapsuudenkodissa, missä heidän piti olla yhdessä. Poikaystävä viestitti, että menohinku olisi kova. Tämähän tämä ongelma on,kun on aikuinen. Mitään ei voi tehdä. Ambulanssit ja poliisit hoitavat hetken ongelman. Tytär sanonut ettei hän tarvitse apua niin mitäpä siinä vointehdä. Ei voi muuta kuin odottaa, että tää repsahdus päättyy ja toivoa että pysyy turvassa siihen asti😭. Olen niin väsynyt pelkäämään ja murehtimaan ja sureman. Halaus…

[Yolanda]

Onneksi on nyt poikaystävän luona ja sillä tavalla kunnossa. Ja kyllä se repsahdus menee kohta ohi. Koita jaksaa! Voimahalaus❤️

[aitijokapysyyvierell]

Moikka teille.
Yolanda onpa kiva että tytär olisi sun kanssa menossa päihdepalveluihin tutustumaan.
Tunnustaa siis että joku ongelma on.

Tirppana, ensinnäkin hienoa että sun tytär kävi polilla ja saanut hoitosuhdetta luotua. Olisiko nyt menossa se mania vaihe? Jos menojalka vipattaa.

Meillä tyttö kävi kaverillaan tuossa yksi päivä ja tämä kaveri oli hetken meidän kyydissä. Hän oli päässyt aloittamaan hoitosuhdetta ja saanut lääkityksen. Hän sanoi että nyt on masennus päällä mutta haluaa itselleen rutiineja. Ne ja terapia lääkkeiden lisäksi auttaa.
Fiksusti sanoi että ei ne lääkkeet autuaaksi tee, pitää itse sitoutua hoitoon ja ottaa avut vastaan.
Toivottavasti tämä kaveri pysyy tuolla tielle. Mutta onhan se totta että kun mania lähtee niin onhan se vaikeaa.
Toivottavasti sun tytär kun taas rauhoittuu niin palaa tuohon hoitosuhteeseen.

Meillä on rauhoittavia jotenkin nyt taas enemmän. Normaalisti sen pari viikkoa, nyt on myös loppukuusta ostettu niitä.
Nyt on kaikki loppu ja rahatkin. On kireä ja hyppii seinille kun odottaa rahapäivää että saa lisää rauhoittavia.

Olen aika hyvin pysynyt omassa rauhassa. Huomaan että ärsyttää kun on rauhoittavissa. Kun ei ole itsensä ja on niin kiittämätön ja itsekäs. Silloin tuntuu että menee järki.

Mutta sitten kun toinen oma itsensä niin ymmärrän että kuinka tärkeitä me olemme hänelle ja kuinka isosti vielä suree parhaan ystävänsä kuolemaa.

Olen koittanut tässä suunnitella omaa elämää ja keskittyä vähän enemmän itseeni kun olen antanut sen mahdollisuuden että tämä voi jatkua vielä vuosia.
Kuitenkin seison rinnalla kun tarvitsee apua.

Mutta toki vielä joustan ihan liikaa. Edelleen kaipaan sellaista mahdollisuutta mennä “parisuhdeterapiaa” eli tytär-äiti terapiaan. Tai koko perhe.
Sellaisen henkilön joka on itse ollut käyttäjä ja opiskellut terapiaa ja ymmärrystä ihmisen kokonaisuudesta.
Haluisin asettaa selkeitä rajoja, siten että kaikki sitoudumme. Niin että otetaan huomioon tytön erityisherkkyys. Usein päihdepuolella se on aika kovaa.

Yksi asia minua kyllä ärsytti kun ystäviä nähtiin tuossa hetki sitten ja siinä kaveri kertoi miten yksi heidän sukulainen oli ollut käyttäjä ja siten miten sieltä löytyy kyllä syitä…
Jotenkin se että aina olisi joku ongelma miksi toisesta on tullut addikti.
Että jotain siinä kotona on ollut.

No meillä ei ole. Äärimmäisen onnellinen, perusturvallinen lapsuus. Kaikki hyvin. Ylä-aste ikäisenä tuli ensimmäiset sydänsurut kun kaikki eivät olleetkaan luotettavia ja ulkopuolisuuuden tunnetta.

Uskon että kaikki ihmiset joutuvat kokemaan pettymyksiä vaikka olisi kuinka täydellinen lapsuuskoti, mutta harvalle se ajaa päihteisiin. Vaikka kokeilisi niin ei addiktoidu. Meillä se kävi.

No mutta tälläistä lörpötystä tähän väliin.

Tirppana, iso hali sulle. Nauti hetkistä Isän kanssa. Ota aikaa itselle myös, omille tunteille ja niiden purkamiselle. <3

[Tirppana]

Heippa te ihanat❤️ ja kiitos. Seuraava psyk. Käynti ensi viikolla ja toivon, että sinne kykenee menemään. Pääsisivät jatkamaan tutkimusjaksoa.

Äitijokapysyyvierellä kiva kuulla sinusta. Harmi, että rauhoittavia pyörii enemmän, se on totta tekee itsekkääksi. Normaalisti niin symppis tyttö ja sitten ei sellaisesta tietoakaan.
Itseäkin ärsyttää puheet, että aina siellä kodissa ollut jotain. Haluan uskoa, että se ihmisten tietämättömyyttä ja itsensä suojelua, että näin ei voisi käydä itselle. Tietääkö ystävä teidän tilanteesta? Meillä myös koti ollut aina turvasatama, jossa kaikilla hyvä olla. Me tiedetään siis enemmän ja siitä voidaan olla ylpeitä, me ei tuomita ketään❤️.

Yritän mennä nukkumaan, kiitos vielä teille​:heart:

[Tirppana]

Ehtoota, pakko oli heti laittaa teille viestiä, että tytär hakeutui itse tänään osastolle. Olen surullinen, minun tyttö siellä ja toisaalta helpottunut ja ylpeä, että ymmärsi hakea apua.

Tirppana

[Yolanda]

Tosi tosi ihana kuulla Tirppana!! Nyt koita sä levätä:heart:

[Tirppana]

kiitos mä yritän, nyt ainakin turvassa.